Kipillä oli kallonpohja ja lantio jumissa, ylläripylläri. Mari käsitteli aluksi kalloa pitkään, ja Kipillä lupsahtivat lähes välittömästi käsittelyn alussa silmät umpeen ja se kellahti lattialle uinumaan. On tuota käsittelyä kyllä metka katsoa. Lantiota käsiteltäessä Kipi välillä havahtui, kun joku lukko juuri lähti aukeamaan ja se tuntui, muttei pannut hanttiin missään vaiheessa. Niin on siitä kiltti kantisasiakas tullut, alkuaikoina kyllä pisti aika lailla kampoihin.
Vinskillä oli myös pientä jumia kallossa ja etujaloissa, häivähdys lantiossakin, koska kallon jumit yleensä heijastuvat sinne. Mutta ei mitään ihmeellistä, se on edelleen pysynyt paremmassa kunnossa kuin nuorempana. Käsittelyä Vinski yritti aluksi vähän kuin varkain vastustaa, ei ollut yhtään sellainen rento-reiska kuin Kipi.
Viime viikon tiistaina oli Kipin kilpatokokurssin tokavika kerta. Aiheena oli hyppy ja kierto, eikä nyt voitu täysipainoisesti osallistua, koska Kipi oli juuri ollut huollossa, mutta kuunneltiin mitä vinkkejä yleisesti annettiin ja tehtiin joitain juttuja vähän helpotettuna.
Keskiviikkona sitten oli koirien ja kissojen mielestä ihan superpäivä. Toin koulusta tuliaisiksi kolme possunsydäntä, joita anatomian ja fysiologian tunnilla olimme availleet. Kissat saivat heti muutaman palan kuppiin ja koirille tein niistä treeninameja. Oppikin oli jossain määrin mennyt omaan kaaliin, kun siinä sivusta seurasin, että kappas, siinä Nella juuri hotkaisi palan aorttaa. Ei sitä yleensä tule ajatelleeksi elinten rakennetta, ne ovat vain sellaisia mötkäleitä, mutta nyt olen suorastaan kiusallisen tietoinen siitäkin, mitä kaikkea sisältyy esimerkiksi munuaiseen...Keskiviikkona myös saimme Seijalta peuranlihaa ja -luita ja oi onnea, kun koirat pääsivät illalla luiden kimppuun.
Torstaina olimme tihkusateessa seuran kentällä tokoilemassa. Käsittelyn jälkeinen tylsä hihnalenkkeily ja rajoitettu treenaaminen päättyivät ja sitä piti mennä ihan kentälle juhlistamaan ja samalla katsastamaan, millä mallilla liikkeet ovat.
Vinski teki kivan setin voittajaluokan liikkeitä. Mitään isoja virheitä ei tullut ja asennekin oli oikein hyvä.
Kipin kohdalla huomasin jo tiistain rajoitetuissa treeneissä, että se vaikutti taas iloisemmalta treenaajalta. Ja kyllä se sitä olikin nyt torstain pidemmässä treenissä ihan selkeästi! Niin paljon ne jumit sen tekemiseen vaikuttavat. Surullista, että jumit aina tulevat takaisin sen elämää rajoittamaan, mutta kiva on nähdä huollon noin selkeästi auttavan. Kipi teki alokasluokan liikkeet ja lisäksi ruudun mukavassa vireessä. Vähän oli joskus vinoutta eteenistumisessa ja jotain muuta pientä, mutta pääasiassa teki liikkeet tosi kivasti.
Lauantaina oli sitten vuorossa möllitoko Nummelassa. Melko silmiä avaava tapahtuma. Kipille oli palkattomuus ja kisamaisuus vielä liikaa, Vinski vuorostaan taantui entisissä ongelmaliikkeissään kisamaisessa tilanteessa. Käsittelen asiaa varmaan lähemmin jossain myöhemmässä päivityksessä.
Tämän viikon tiistaina oli viimeinen kerta kilpatokokurssia. Nyyh, nyt se sitten loppui! On ollut antoisa kurssi, ollaan saatu paljon ajateltavaa ja vinkkejä. Aiheena vikassa treenissä oli meille niin ajankohtainen palkattomuus. Treenattiin ensin kehään menoa ja perusasennossa odottamista, kun liikkuri ilmoitti että "liike alkaa" ja sitten "käsky". Sen jälkeen koiralle sai antaa sosiaalisen palkan. Kipi palkkautui tässä aika hyvin. Seuraavalla kierroksella treeniin lisättiin jo pätkä seuraamista mukaan. Liikkeen päätteeksi taas sosiaalinen palkka, koska se on ainoa, jonka koekehäänkin saa mukaan, eli itse asiassa täydellisestä palkattomuudesta ei ole kyse. Kun koira vastasi sosiaaliseen palkkaan, sen sai palkata muutenkin.
Kolmannella kierroksella tehtiin pitempi seuruupätkä, jonka jälkeen annettiin taas sosiaalinen palkka ja sitten valmisteltiin seuraavaa liikettä kisamaisesti. Neuvoksi saatiin pitää koira koko ajan liikkeessä eikä perusasennossa pönöttämässä seuraavaa liikettä odotellessa, liikkuriakaan ei tässä vaiheessa tarvitse superkuuliaisesti tai salamannopeasti totella, vaan voi ottaa sen muutaman sekunnin koiran liikkeessä pitämiseen, jotta sen vire pysyy yllä. Tämä meni hyvin. Heti perään otimme kisamaisen luoksetulon ja sen jälkeen taas sosiaalinen palkka, kehästä poistuminen ja lelu/namipalkka. Kipin luoksetulo oli hitaanpuoleinen, mutta matkakin oli melko lyhyt. Sosiaalisesta palkasta se ei hirveästi riehaantunut, mutta kuitenkin vastasi siihen, joskus melkein heti ja joskus sain hetken tehdä töitä, että Kipi tuli vielä paremmin mukaan. Olen treeneissä yrittänyt aina muistaa antaa sosiaalisen palkan ennen muuta palkkaa, mutta kyllä siihen voisi paljon enemmänkin panostaa, odottaa että Kipi kunnolla tulee mukaan eikä kiirehtiä namin tai lelun esiin kaivamisen kanssa.
Hyödyllistä treeniä, tällaista me kyllä teemme jatkossa paljon. Liikkuria kyllä kaipaamme mukaan treeniin välillä. Vaikka häiriössä olemmekin välillä päässeet treenaamaan, niin liikkuria meillä ei kuitenkaan ole ollut. Toivottavasti jatkossa edes joskus on.
Tokokurssin lopuksi otimme häiriötreeniä. Otimme koirat perusasentoon ja vetäjät kävivät vuorotellen niiden vieressä huutelemassa maahan-käskyjä, tai yrittivät houkutella niitä luokseen erilaisilla lirkutuksilla ja taskun rapisteluilla. Kipi meni kerran maahan vetäjän käskystä, mutta muuten ei. Houkutusten perään yritti samoin kerran nousta, mutta muuten pysyi tiukasti perusasennossa ja enimmäkseen hyvässä kontaktissa.
Perjantaina olimme hallissa treenaamassa. Treenasin vain Kipin kanssa. Möllitoko on vienyt Kipiä taaksepäin, se ei ole sen jälkeen ollut treeneissä yhtä vapautunut kuin ennen sitä. Todella harmillista. Tehtiin nyt hommia lyhyinä pätkinä, ettei vire kokonaan katoaisi, ja kyllähän se homma sitten jotenkin pelitti.
Viikonloppuna ollaan vain lenkkeilty ja ladattu akkuja. Lauantaina metsässä Vinski äkkiä käyttäytyi ihan kuin sitä olisi pistänyt ampiainen. Pettämättömän looginen päätelmä tästä on, että sitä todellakin pisti ampiainen. Vaikka on jo pikkupakkasia ollutkin, niin ei se täysin mahdotonta liene, että joku ampiainen vielä jossain hengissä ja kiukkuisena pörrää. Oikea halloween-ampiainen tämä siis. Oltiin vieläpä lähellä kohtaa, jossa Vinskiä pisti ampiainen myös viime vuonna kesällä. Vinski-parka syöksähteli aina välillä kohti kylkeään, johon pisto oli tullut, ja vielä kotona oli jonkun aikaa levoton, läähätti ja vaihtoi paikkaa. Tokeentui siitä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti