lauantai 29. joulukuuta 2018

Draama 6 vuotta ja joulukuuta

Draama täytti aiemmin tässä kuussa kuusi vuotta. Synttärin kunniaksi menimme kentälle ottamaan tokoa, mitä emme talvikaudella yleensä juurikaan harrasta. Nyt ei onneksi ollut liukasta eikä juurikaan lunta, joten pystyimme treenaamaan, ja se oli varmaankin todellinen toivelahja Draamalle.  Illalla treenin, lenkin ja ruoan jälkeen saattoi sitten tyytyväisenä vaipua uneen. Niin se aika menee, Draama ei ole ihan nuori tytönhupakko enää ja vietti jo kolmannet synttärinsä meillä ollessa.





Hallissakin ollaan taas käyty tokoilemassa kahdesti tämän kuun aikana. Aika vähiinhän treenit näin talvikaudella jäävät, kun ei edes kerran viikossa päästä tokoilemaan kunnolla, mutta kivaahan se on, että edes joskus. Liikkeet eivät tällä treenimäärällä etene kovin huimaa vauhtia, mutta keskitymme erityisesti nauttimaan treeneistä. Välillä joku yksityiskohta saattaa jopa edistyäkin. Samalla sitten joku toinen juttu saattaa hajota, koska sellaista toko on, ongelmien määrä on vakio.

Eilen pääsimme sitten halliin ottamaan rallya ja nosea. Rallya otti lähinnä Draama, nosea koko lauma. Kokeilimme myös laatikkoetsintää, mitä ei olla aiemmin paljon tehty. Draama oli ainoa, joka ilmaisi oikean laatikon heti, pojat varmistelivat ensin. Muut piilotetut hajut löytyivät nopeasti kaikilta. Oli kiva saada kokemusta sisäetsinnästä koirille aiemmin vieraasta paikasta.

Draama sitten pääsi ottamaan rallya toisen kerran ikinä kylttiradalla. Ensimmäiset yritykset olivat sähläystä, kun Draamalla oli turhan paljon kierroksia ja ohjaaja oli joillain kylteillä vähän pihalla. Kolmas kierros samalla radalla oli sitten jo ihan kelpo suoritus. En ole vielä perehtynyt kyltteihin likimainkaan tarpeeksi, joten epäselvyyksiä suoritustavoista on vaikka millä mitalla, ja kylttejä on hirmu paljon. Toko- ja pk-ihmisen taustalla on myös hankalaa joskus hahmottaa, että milloin pitää ottaa perusasento ja milloin sitä ei saa ottaa, kun se tuntuisi sekä koiran että ohjaajan mielestä joskus loogiselta tilanteessa, jossa sitä ei kuitenkaan saa tehdä, ja joskus päinvastoin. Sain myös palautetta, että laskin peruuttaessani omat askeleeni väärin. Hyvä että tuli tämäkin selväksi, mutta paljon on vielä muuta epäselvää ja paljon mahdollisuuksia mokailuun.

Tyytyväinen olen ollut siihen, että olen meidän keittiötreeneissä saanut Draaman oikealta puolelta seuraamista ja oikean puolen perusasentoa suoremmaksi. Kivasti Draama myös tekee liikkeitä yhtä lailla oikealla kuin vasemmallakin puolella, ja tämähän on kropan kannalta aivan erinomainen juttu. Ja tämä on rallyn ehdoton etu tokoon verrattuna, että liikkeitä tehdään molemmilta puolilta, eivätkä ne muutenkaan kuormita kroppaa yhtä paljon kuin tokoliikkeet. Joten jatkamme tällä tiellä, joka samalla tarjoaa ohjaajalle paljon mahdollisuuksia tuntea itsensä tumpeloksi ;D

Tein Draamalle kaksi ruokakokeiluakin. Ensin kokeilin sille hapanmaitotuotteita. En siksi, että ne olisivat tärkein tai oleellisin osa koiran ruokavaliota, mutta meillä ne kuitenkin ovat aina kuuluneet täydennysravintona koirien ruokavalioon. Pojat saavat silloin tällöin kreikkalaista jogurttia ja piimää, joskus raejuustoakin, ja käytetäänhän niitä jopa mahaongelmien hoitoon, jos koira niitä muuten sietää. Kokeilun tulos jäi meillä avoimeksi, kun reilun viikon päästä kokeilun aloittamisesta Draama eräänä aamuna melkein yökkäili. Vain pari kertaa, eikä muuta oireilua tullut, mutta lopetin kokeilun kuitenkin varmuuden vuoksi siihen. Pieniä määriä ja satunnaisesti Draama varmaan maitotuotteita sietää, mutta nyt en ole sille niitä yhtään antanut. Kiva olisi, kun voisi joskus antaa vaikka jogurttipurkin nuoltavaksi kuten entisinä aikoina, mutta saa nyt nähdä, ilmankin pärjää.

Seuraavaksi kokeilin Draamalle uutta kuivamuonaa. Pitkällisen etsinnän ja vertailun jälkeen vihdoin valitsin sille ruoan, joka koostui kalkkunasta ja bataatista. Oli siinä myös yrttejä, marjoja ja hieman hernettä, koska valmistusaineiltaan yksinkertaisia, kalaöljyttömiä ja kalkkunapohjaisia tai sellaisia, joissa proteiinina on joku harvinainen liha, ei vain millään löydy. Yrtit ja marjat eivät välttämättä ole isoin allergiariski ruoassa, ja onhan Draama aika ongelmitta maistellut erilaisia kasveja ulkonakin ja syönyt joskus myös mustikoita. Ruoan sisältämä tomaatti sen sijaan aiheutti enemmän kulmien kohottelua, koska se on ainakin ihmisillä aika yleinen allergeeni, ja ruokaa kuitenkin markkinoitiin allergisille sopivana. Mikähän sen tomaatinkin funktio ruoassa oikein on...

Lisäsin uutta ruokaa hyvin varovasti ja määrää vähitellen nostaen vanhan joukkoon. Kahden viikon päästä uutta ruokaa oli noin neljännes ruoan määrästä. Silloin annoin Draamalle myös tauon jälkeen jäniksen korvan. Sen jälkeen Draaman kakka muuttui osittain löysäksi ja limaiseksi. Lopetin uuden ruoan heti, enkä ole varmuuden vuoksi antanut jäniksen korviakaan hetkeen. Kahden viikon rajapyykkihän on se, milloin uuden ruoan sopivuuden pitäisi olla selvillä, ja nyt reaktio tuli vasta tämän rajapyykin kohdalla. Harmi kun tulin samalla sen jäniksen korvankin antaneeksi, kun ei voi olla täysin varma, kumpaan se nyt reagoi, mutta ei se aiemmin ole silloin tällöin saamiinsa korviin reagoinut.

On selvää, ettei kyseistä ruokaa enää uudestaan kokeilla. Kokeilenko mitään muutakaan, se jää nähtäväksi. Ihan hetkeen en ainakaan kokeile mitään, enkä missään tapauksessa tee montaa kokeilua. Ei tee mieli altistaa Draamaa oireilulle, vaikka kakka muuttuikin muutamassa päivässä taas hyväksi. Jos se sitten syö loppuikänsä allergiaruokaa, kalkkunaa ja munia, niin sitten syö. Tilanne voisi olla huonompikin, ja toivon vain, ettei se jonain päivänä herkisty jollekin noista ruoista. Tein alustavia laskelmia, mitä nykyisestä ruoasta jää puuttumaan, ja ainakin kalkkia ja D:tä pitäisi lisätä. D-vitamiinia Draama on jo pitempään saanutkin, ja nyt aloin antaa sille myös kalsiumsitraattia. Kalkkivalmisteet ovat usein ongelmallisia esim. närästelyyn taipuvaisille, joten saa nähdä. Harmi, kun Draamalle ei nyt sitten käynyt tuo kokeiltu kuivamuona, jonka lisänä ei edes 50/50 mallilla tarvitsisi kalkkia syöttää.

Pojat ovat jakselleet hyvin. Kipi oli tuossa kotva sitten kyllä aika kovilla, kun meidän lähimmässä naapurissa muutaman sadan metrin päässä selvästi oli narttu juoksussa. Lenkit olivat aika kaameita, kun Kipi kaahotti menemään nenä maassa hullun kiilto silmissään ja halusi välillä pysähdellä tutkimaan hajuja pidemmän kaavan mukaan. Välillä se kotipihankin lähellä nosti kuononsa ilmaan ja veti haaveellisen näköisenä tuulen tuomia sulotuoksuja nokkaansa. Aika paljon lenkkeiltiinkin sitten muualla kuin kotona, eikä etenkään menty lähelle naapurin taloa. Kipi ei muuten ole mikään karkailija, mutta naapurin koiran juoksuaikoina sitä täytyy pitää tarkemmin silmällä, koska se on silloin pari kertaa häippäissyt lyhyeksi hetkeksi omille teilleen.

Snoopyn poismenosta tuli kuluneeksi vuosi vähän ennen joulua. Arki on asettunut uomiinsa nykyisellä porukalla, mutta onhan se haikeaa, kun yksi on joukosta lopullisesti poissa. Snoopy oli niin upea koira ja suuri persoona, eikä unohdu koskaan. Nyt on kokonaan uusi aikakausi, kun Snoopya ei enää ole, eikä muitakaan sen aikalaisia eikä entisiä harrastuksia. Viisi suurta ovat poissa, mutta minulla oli ilo saada kulkea niiden kanssa pitkä matka ja kokea kaikenlaista.

Viime vuoden joulu oli melko ankea, kun Draama oli kipeä ja Snoopy kuoli. Tämä joulu oli parempi, ja saimme nauttia joulun tunnelmasta ja valkeudesta.