lauantai 24. toukokuuta 2014

Toukokuun kootut

Onpas ollut monimuotoinen tämä kuluva kuukausi tähän mennessä. Noin niin kun säänkin puolesta, tänään lähes 30 asteen helle ja 5.5. oli tämän näköistä. Aiemmin aamulla oli vielä lumisempaa...


Eilen ja tänään ollaan käyty uimassa ja hakemassa hellesäähän vilvoitusta.





Tällainen tyyppi vaelsi ennen uimareissua parkkipaikan poikki, se lähti liikkeelle kohdasta jossa olin juuri pissattanut Kipin...


Kipi on käynyt viikoittain ohjatuissa tottistreeneissä. Olemme päässeet kokeilemaan myös kaatosateessa treenaamista. Sade ei ihmeemmin Kipiä hetkauttanut, mutta ympäristön häiriöt tuottavat kovasti päänvaivaa. Ohjaajalle siis, Kipin mielestä ne ovat hyvin kiinnostavia juttuja ja niihin voi ihan hyvin keskittyä ainakin puolet treeniajasta. Kovasti saan nyt tehdä töitä, että kakaran huomio olisi välillä minussakin. No, minkäs teet, toinen on iässä, jossa ympäristö muutenkin kiinnostaa eri tavalla kuin ennen. Lisäksi se on ihmisrakas korpiasukki, joka suurimmaksi osaksi joutuu tuijottamaan vain minun naamatauluani, ihmekös tuo, jos treeneissä sitten tekee mieli moikkailla kaikkia ihmisiä. Olenkin nyt huomannut, että Kipi keskittyy paremmin kun se ensin pääsee tervehtimään paikalla olevia ihmisiä. Kerran treenattiin kontaktia kaupan parkkipaikalla ja vähän vaikeaahan se oli. Sitten tuli eräs ohikulkija tervehtimään Kipiä ja jäi juttelemaan kanssani. Saatuaan tervehtiä ihmistä alkoi Kipi hakea hyvin kontaktia minuun, vaikka samalla juttelin ohikulkijan kanssa.

Ihan perustuksien rakentamiseen siis vielä keskitymme, etenkin häiriössä. Liikkeistä otamme vain joitain osa-alueita, kokonaisuuksia ei tehdä. Noudon osa-alueissa on tapahtunut mukavasti edistymistä ja Kipi oppi yhtäkkiä sen, minkä yritin sille opettaa heti ensimmäiseksi mutta jota se ei silloin ollenkaan ostanut, eli pitämisen. Seuraamisen palkkausta on pikkuhiljaa siirretty patukalle. Jälkiä ollaan ajettu silloin tällöin, lähinnä nurmella. Aina ei Kipi malta jokaista askelta erikseen tarkistaa, mutta muuten on ylimääräinen hötkyily vähentynyt ja kaikki jäljet se on kyllä selvittänyt.

Terveysasioissakin olemme olleet liikkeellä. 6.5. oli Vinski akupunktiossa pitkästä aikaa. Huomasin sen liikkuvan välillä takaa vähän jäykästi, joten keväthuolto tuli ihan tarpeeseen. Lihaskireyksiä sieltä takaosasta löytyikin. Muuten Vinski ei ollut pahassa kunnossa, puolierotkin sillä ovat tasaantuneet, vaikka ennen sillä oli huomattavasti enemmän lihaksia oikeanpuoleisessa takajalassa. Eläinlääkäri myös hämmästeli vanhoista tiedoista, että Vinskillä on joskus myös ollut viivästynyt asentotuntoreaktio.

Kipin suhteen mietitytti, että pitäisikö se viedä liikkeidensä takia lääkärille vai oliko kyse vain jostain kasvuvaiheesta. Kipillähän kehittyi takaosa valmiiksi aikaisin ja se oli pitkään takakorkea, mikä myös näkyi välillä hassuina takaliikkeinä. Sitten lähti etuosa kirimään eroa kiinni ja etuliikkeet olivat silmääni välillä epäpuhtaat ja Kipi myös usein työnsi kyynärpäitään ulospäin. Kun sitten lisäksi aloin epäillä sillä pissavaivoja ja lääkäriaika oli joka tapauksessa varattava, niin päätin samantien mennä ortopedille, että saadaan selvyys etupään tilanteesta. Bortsun ollessa kyseessä on ihan kiva tietää etenkin olkapäiden tilanne jo nuorena. Lääkäriin sitten mentiin 14.5. Pissanäytteestä löytyi tulehdussoluja ja struviittikiteitä. Ja Kipi pääsi ontumatutkimukseen. Eläinlääkäri totesi sen keventävän hieman vasenta etujalkaansa. Mitään mahdollisia kipukohtia ei voitu kopeloinnilla paikallistaa, koska Kipi ei suhtautunut tutkimukseen asian vaatimalla vakavuudella, se vain kiemurteli ja hössötti onnessaan tutkimuspöydällä ;) No, kyynärpäistä ja olkapäistä otettiin röntgenkuvat ja ne olivat puhtaat. Kipi sai luvan jatkaa normaalia liikuntaa ja kehotuksen mennä kontrolliin, jos tilanne huononee.

Tällä viikolla Kipi myös pääsi kraniosakraalihoitoon. Kireyksiä oli mm. ranteissa, niskassa ja lanneselässä. Käsittelyn jälkeen huomasin, että Kipi treeneissä makasi paljon kauniimmassa asennossa kuin ennen. Pari päivää käsittelyn jälkeen otimme iisimmin, sitten Kipi sai taas liikkua normaalisti -  mikä sen kohdalla tarkoittaa välillä aika reikäpäistä menoa. Ei kai se ihme ole, jos saa jumeja, kun etu- ja takaosa kasvavat ihan eri tahtiin eikä tyyppi itse kroppaansa muutenkaan säästele, kolhujakin välillä tulee. Tätä menoa ne jumit tulevat hetkessä takaisin.

Tässä vielä veljekset kuin ilvekset.





torstai 1. toukokuuta 2014

Uimassa ja jäljestämässä

Jäät lähtivät tänä keväänä poikkeuksellisen aikaisin ja olisi ollut houkutus aloittaa koirien uintikausikin vaikka miten aikaisin. Vesien kylmyys vain on jarruttanut asiaa, koska laumassa on vanhaa ja selkävaivaista koiraa. Maanantaina oli lämmin ja aurinkoinen ilma ja päätin, että nyt sen uintikauden korkkaamme, ennen luvattuja koleampia ilmoja. Olisin halunnut tietää, minkä lämpöisiä järvivedet noin keskimäärin ovat ja yritin netistä tietoa kurkata. Kyseisellä sivulla ei kuitenkaan ajankohtaista tietoa ollut, ainoastaan ilmoitus, ettei talvikaudella lämpötiloja seurata. Viimeisin mittaustulos oli marraskuulta. Eikä siellä vielä tänäänkään ollut tuloksia tämän vuoden puolelta. Aha, ok, marraskuun loppupuolisko on kesäkautta, toukokuun alku ei. No, ei niinkään kaukaa haettua juuri tänään, kun etelässäkin on paikoin satanut lunta, meillä on tällä hetkellä kolme astetta lämmintä ja sataa vettä!

Koirat eivät nahoissaan pysyneet, kun pääsivät uimaan pitkästä aikaa. Kipikin juoksenteli innoissaan niin rannassa kuin vedessäkin.






Ja kävi Kipi kerran ihan uimassakin, eiköhän siitäkin vielä uimamaisteri saada. Perinteisesti kaikki koirani ovat rakastaneet vettä ja uimista.



Uimareissun yhteydessä tein Kipille namitetun nurmikkojäljen. Tällä kertaa Kipi ei välittänyt nameja syödä, mutta pysyi jäljen päällä hyvin, lopussa vähän säntäili, eikä yleisesti ottaen keskittynyt niin hyvin kuin olisi pitänyt. Se on myös reagoinut negatiivisesti jälkiliinan kiristymiseen. En ole sitä millään lailla kiskonut liinasta, mutta kun jäljet on ajettu lyhyellä liinalla ja Kipi on välillä säntäillyt, niin tuntuuhan jälkivaljaissa silloin painetta.

Eilen tein Kipille uudestaan nurmikkojäljen. Jäljellä vuorottelivat joka askeleelta namitetut ja täysin namittamattomat pätkät. Ja jälkivaljaita ei nyt käytetty, vaan Kipi sai jäljestää pannassa ja jälkiliina vedettiin kulkemaan mahan alta. Nyt se keskittyikin paremmin. Isoa eroa ei ollut namittomilla ja namitetuilla pätkillä. Nameja Kipi ei taaskaan malttanut syödä, paitsi ne ihan ensimmäiset aina namittoman pätkän jälkeen. Jos FH-jäljelle tähtäisin, niin pitäisi patistaa se tarkistamaan jokainen askel huolella ja syömään ne namit, mutta metsäjälki-ihmisenä olen tottunut vapaamielisempään menoon. Ehkä täytyy kokeilla parempia nameja, kun täysi namittomuus ei mielestäni vielä ole ajankohtaista. Ja jatkossa ehdottomasti jäljet niin, että liina kulkee mahan alta. Ainakin toistaiseksi liina pannassa kiinni, mutta voisihan sitä katsella, löytyisikö joskus kaupasta kivat valjaat, joissa on kiinnitys myös mahan alla. Nykyisissä jälkivaljaissa on vain selän päällä, mikä on mainiosti toiminut muilla koirilla, mutta niin ovat koiratkin erilaisia.

Vaikka Kipillekin on uroskotkotuksia tullut, niin se on edelleen mainio tyyppi ja lutunen pusukoira. Mainioita nuo ovat kaikki niin yhdessä kuin erikseenkin.


Ennen vappua olimme lastenvahteinakin ja kävimme lasten kanssa lenkillä. Kivaa oli.