Netta

VK2 JK1 Lukanterin April "Netta"
Viesti 3, jälki 2, agility maksi 3
Saksanpaimenkoira narttu 8.4.1989-31.1.2001
i. Golf vom Wildsteiger Land
e. Bacteroides Usta
Lonkat A2-A2, kyynärät terveet epävirallisesti

Ensimmäinen koirani, jonka kanssa kaikki alkoi. Koirista olin ollut kiinnostunut ihan pikkukakarasta saakka, ulkoilutin naapureiden koiria ja ahmin koirakirjoja, mutta Netta teki minusta koiranomistajan ja koiraharrastajan ja opetti minulle paljon. Rotua olin miettinyt jo vuosikaudet ja tärkeänä kriteerinä oli se, että koira kävisi monenlaiseen käyttöön. Koirien käyttöominaisuudet kiehtoivat minua ja oli selvää, etten itsellenikään ottaisi pelkkää sohvakoiraa. Lempikirjoihini lapsena kuuluivat esimerkiksi Poliisikoira Lex ja opaskoirasta kertova Emma ja minä. Näiden kirjojen rodut, saksanpaimenkoira ja labradorinnoutaja, olivat vahvasti mukana rotumietinnöissäni. Paimenkoira sitten tuntui jotenkin enemmän omalta vaihtoehdolta.

Niin taloon sitten tuli kesän 1989 kynnyksellä Netta. Se oli kovin energinen ja ehtiväinen pentu. Huomasin myös heti, että se oli älykäs ja päättelykykyinen. Pallon vieriessä sohvan alle se juoksi heti sohvan toiselle puolelle ottamaan palloa vastaan. Se oppi leluja nimeltä opettamatta. Se oppi hetkessä erottamaan toisistaan oikean ja vasemman tassun ja ojensi erehtymättä sen jota pyydettiin. Vähän isompana se oppi avaamaan kaikenlaiset ovet, niin sisään kuin ulos aukeavat ja liukuovet. Kerran se tuli ripulin yllättäessä ulos myös ovesta, joka oli suljettu ulkopuolelta haalla. En tiedä, miten se sen teki. Joskus Netta lenkillä sotki flexinsä monen eri puun tai puskan ympäri tutkiessaan kiinnostavia hajuja, mutta äärimmäisen näppärästi se osasi itse myös sotkun selvittää takaisin tullessaan.

Ensimmäisen koiran omistajana olin kovin luottavainen ja annoin Netan tutustua kaikkiin mahdollisiin koiriin. Siitä kasvoikin koirasosiaalinen otus, jonka kanssa saattoi käydä myös koirapuistoissa. Netan kasvaessa isommaksi ihmettelin, miksi jotkut vastaantulijat melkein kiipesivät perse edellä puuhun sen nähdessään. Elämä opettaa, enkä enää itsekään suhtaudu niin luottavaisesti vieraisiin koiriin, niistä sakemanneistakin on huonoja kokemuksia kertynyt. Tosin Netan kohdalla reaktio oli liioiteltu ;)

Netta oli myös kovin huumorintajuinen koira, joka ymmärsi monenlaista leikkiä. Vastaantuleviin pieniin räkyttäviin koiriin se ei katsonut päinkään, mutta ilmeestä näki, että se oli erittäin huvittunut niiden käytöksestä.

Netta oli vilkas ja työhaluinen ja harrastimme sen kanssa monipuolisesti. Aloitimme jälkitreeneillä. Jäljellä myös kävimme sen meille molemmille elämän ensimmäisen pk-kokeen. Netta vetäisi maastosta täydet 200 pistettä, mutta tottis jäi kauas koularirajasta. Ihan omasta syystäni, en ollut osannut kouluttaa koiraa kyllin hyvin. En ollut esim. rakentanut sille pentuna kunnollisia pohjia eri liikkeisiin, yksinkertaisesti tietämättömyyttäni. Myöhemmin kyllä se koularikin saatiin.

Netta oli vakaa koulutettava ja rehellinen työntekijä. Jos se väsyi, se näytti sen, vaikka paljon se kyllä jaksoikin. Mutta myöhemmin kun pääsin vertaamaan sitä bortsuihin, niin ei sen moottorissa ihan samoja tehoja ollut.

Netan kanssa harrastettiin myös agilityä ja viestiä. Agilityssä pääsimme kolmosluokkaan. Yliaikaa radoilta tuli melkein poikkeuksetta. Netta ei ollut mikään lännen nopein agilitykoira, mutta osa menee ihan ohjaajan räpellyksen piikkiin. Viestiharrastajaksi päädyin ihan sattumalta, lajista ennalta mitään tietämättä, mutta kun koira vaikutti kovin juoksuhaluiselta ja eräs satunnainen ohikulkija lajia suositteli. Laji olikin Netalle ihan nappivalinta. Se ei koskaan keskeyttänyt treeneissä eikä kokeissa. Apuohjaajia ehti olla kolme, joista kaksi oli apuohjaajina myös kokeissa. Kaikille Netta juoksi ongelmitta, vaikkei kukaan heistä edes asunut saman katon alla. Treeneissä Netta kerran haki minut pois metsästä harhailemasta, kun treenin päätteeksi lähdin kävelemään C-pisteeltä täysin väärään suuntaan, kun viestirata oli merkkaamaton. Tämä tapahtui ennen kännyköiden aikaa, mutta apuohjaaja oli tilanteen tasalla ja päästi Netan irti.

Netta oli 3,5-vuotiaaksi asti lauman ainoa koira, mutta sitten tuli laumaan Jessi. Ja myöhemmin vielä Jessin poika ja tytär, eli meno alkoi olla melko mustavalkoista. Netta sopeutui laumaelämään hyvin ja lauman elo oli sopuisaa monta vuotta, kunnes Nastan aikuistuttua narttujen välille tuli jännitteitä. Ennen Jessin laumaan tuloa Netalla oli seuranaan kissoja, kaneja, marsuja, undulaatteja ja rotta.

Molemmat ensimmäiset

Netta piti automaattisesti kaikista sukulaisista ja ystävistä. Tuttujen kanssa lenkkeillessä se oli tarkka, että ihmiset pysyivät lähellä toisiaan, muuten sille tuli huoli. Vieraat ihmiset Netta joskus hyväksyi heti, joskus oli varautunut, jopa puolustuskannalla, jos ihminen elehti sen mielestä väärin. Netta oli signaaliherkkä koira. Koiristakin ainoat, joihin se suhtautui epäillen, olivat ne, joiden eleistä ei saanut kunnolla selvää, esim. partacolliet.

Terveys:  Kokonaisterveys Netalla oli hyvä ja se liikkui hyvin loppuun asti. Eläinlääkäriä tarvittiin lähinnä lasiin astumisten takia ja ehkä pari kolme kertaa jonkun tulehduksen takia. Vajaan 12 vuoden iässä Netta sairastui märkäkohtuun. Tietenkin viikonloppuna, eikä kunnan päivystyksessä alettu sitä leikkaamaan, ensiavuksi saatiin antibioottia ja kipulääkettä. Munuaisarvot olivat silloin vielä hyvät. Arjen koittaessa ja klinikalle mentäessä munuaisarvot olivat jo huonontuneet, mutta eläinlääkäri ei silti pitänyt leikkausriskiä erityisen suurena. Leikkauksen jälkeisenä päivänä kävimme vielä klinikalla nesteytyksessä öisen oksentelun takia, eikä tilanne näyttänyt huolestuttavalta, mutta myöhemmin samana päivänä Netta kuoli kotona, suorilta jaloilta.

En ole enää hankkinut uutta sakemannia ja tuskin ikinä hankinkaan. Rodun aina vaan karmeammaksi muuttuva rakenne ei miellytä minua, eikä terveystilanne muutenkaan. Luonteisiinkin mahtuu kaikenlaista. Paljon me Netan kanssa yhdessä koimme ja suhteemme muodostui hyvin kiinteäksi, koska Netta oli ensimmäiset vuodet ainoa koira - sen jälkeen koiria on aina ollut enemmän kuin yksi. Netalla on aina ollut ja tulee aina olemaan oma erityinen asemansa koirieni joukossa.