Metsälenkin jälkeen Draama pääsi ajamaan sille ennen lenkkiä tekemäni jäljen. Se eteni janalla rauhallisesti maata haistellen, nosti jäljen heti oikeaan suuntaan ja jäljesti tosi kivasti. Kulmat se myös meni kuin juna, paitsi yhden kulman läheisyydessä se hukkasi hetkeksi jäljen. Kun en itsekään siinä kohtaa tarkkaan tiennyt, missä jälki meni (jälki oli merkkaamaton), niin en voinut edes tahattomasti sitä auttaa, mikä tietenkin oli vain hyvä juttu. Siinä kohtaa luultavasti oli jotain harhajälkeä, koska Draama näytti tarkistavan laajalla säteellä jotain hajua kauempana olevalle polulle asti. Kyllä se lopulta oikealle jäljelle palasi tehtyään järjestelmällisesti ja sitkeästi töitä, ei se minulta apuja kysellyt todellakaan. Lopussa oli vielä terävä kulma, jossa ei ollut mitään ongelmaa. Kepitkin nousivat hienosti.
Seuraavana päivänä sitten tuli hieman lunta ja pakkasta, ja sitä seuraavana vähän lisää, mutta ei haittaa, vaikka tämä jäisi kauden viimeiseksi jäljeksi, niin hyvä fiilis siitä jäi. Tokkopa täällä etelässä mikään pysyvä talvi kuitenkaan näin aikaisin alkaa, mutta jos jostain oikusta niin sattuisikin käymään, niin siitä vaan. Kiva vaan, kun koirat eivät tuo rapaa sisälle, ja kun pimeä ei ole niin pimeää kuin lumettoman maan aikana.
Muutaman jäljen ehti Draama muutenkin lokakuun aikana ajaa. Kerran olimme Vihtijärvellä, ja silloin pääsi koko jengi jäljestämään. Kipi ja Draama saivat tosi pitkät jäljet, Vinski keskipitkän ja Snoopy lyhyen. Niin hienoja ja motivoituneita jälkikoiria taas olivat kaikki <3 Draama sai samalla kokeilla ensimmäisen kerran terävää kulmaa, mikä ei hetkauttanut sitä millään lailla. Tai enhän minä tiedä, onko se joskus entisessä elämässä jo kohdannut jäljellä terävän kulman, jotenkin vaan ajattelen, että luultavasti ei ole, koska se ei määrällisesti ole paljon ennen jäljestänyt.
Sellainen tutkimusmatkahan se on, kun ottaa aikuisen kodinvaihtajakoiran ja alkaa sen kanssa harrastaa. Siinä todellakin on eroa verrattuna siihen, että ottaa harrastuskoiran jo pentuna ja kouluttaa sen itse alusta asti. Kun itse kouluttaa, niin tietää, miten pohjat on rakennettu, tietää mitä koira oikeasti osaa ja mitä ei. Ja ne pohjat voi rakentaa juuri niin kuin itse hyväksi kokee, ja aikuisena sen koiran jo tuntee hyvin. Draaman kanssa monessa asiassa kokeilen, millä tavalla se parhaiten toimii tai osaako se ollenkaan jotain asiaa. Hiljattain juolahti mieleeni, että voisi olla hyödyllistä kokeilla ruudussa targettia. En tiennyt, onko Draamalle koskaan opetettu mitään kohdetta, joten lätkäisin kokeeksi targettina käyttämäni kannen maahan. Draaman mielestä se oli tosi kiva frisbee, ja sen ainoa ajatus oli ottaa targetti suuhun, joten ainakaan tämän tyyppinen targetti ei näköjään ollut sille tuttu juttu. Olenkin nyt pari kertaa naksutellut sille targettia, että saadaan hyödynnettyä sitä myöhemmin treeneissä. Aloin myös naksutella tyynyä takajalkatargetiksi sillä ajatuksella, että sitä voidaan hyödyntää kaukokäskyissä.
Paljon on muutenkin työsarkaa. Mitä enemmän olemme yhdessä treenanneet, sitä enemmän treenattavaakin on löytynyt. Viime viikonloppuna olimme tokoilemassa Pirjon kanssa, ja Pirjo häiriköi meitä ja antoi hämykäskyjä Draaman ollessa sivulla ja tekemässä paikalla istumista. Draama meni tosi helposti retkuun, joten kuuntelu- ja häiriötreenejä on tiedossa jatkossakin. Ruudussa Draamalla oli tokokokeen jälkeen sellainen vaihe, ettei se kuunnellut pysähtymiskäskyä, vaan päätti itse missä kohtaa ja mihin asentoon pysähtyi. Nyt se on alkanut jo osoittaa ruudussa kuuntelemisen merkkejä. Työmäärä ei Draaman kanssa kyllä mitenkään pelota tai harmita, koska se tekee töitä niin täysillä, ja meillä molemmilla on kivaa. Kyllä meistä vielä hioutuu entistäkin parempi tiimi! On kuitenkin kiitollista saada työskennellä koiran kanssa, joka opettelee mielellään myös uutta ja jolla jo on jotain pohjia moniin juttuihin.
Vajaat kaksi viikkoa sitten Draama oli fyssarilla. Vasen lannelihas oli tukkoinen ja veti lantiota vinoon alas oikealle, rintarangassa oli myös tukkoisuutta erityisesti oikealla puolella. Rintalihasta saisi kuulemma olla enemmän, ja tähän saimme ohjeeksi harrastaa hidasta alamäkikävelyä. Koska Draamalla oli tokokoiran toispuoleisuutta, saimme ohjeeksi ottaa seuraamista myös oikealla puolella. Täytyykin nyt muistaa, että jokaisen treenin jälkeen on syytä seurauttaa myös oikealta. Ja kiertotreeneissä huolehdin siitä, että kiertoa tehdään myös toiseen suuntaan. Draama luontaisesti kiertää aina myötäpäivään. Ohjeeksi saimme myös venytellä kotona päivittäin lenkin jälkeen. Draamasta kuulemma tokoharrastuksen lisäksi huomasi, että se liikkuu paljon, ja huomasi vielä senkin, että sen kanssa on harrastettu agilityä.
Uudelleen menimme fyssarille eilen, ja seuraava käsittely on 2-3 viikon päästä. Vähän yllätyksenä tuli näin tiheä hoidon tarve, mutta kroppa ei kuulemma muuten pysy auki. Eilen auottavaa tosiaan vielä löytyikin, mutta tilanne oli pysynyt parempana kuin mitä se ennen edellistä käsittelyä oli. Kotona olin kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Draama samalla tavalla nuollut itseään kuin ennen käsittelyä. Olinkin epäillyt, että nuoleskelut saattoivat jotenkin liittyä jumeihin, ja siksikin tilasin ajan fyssarille, kun edellisestä kraniohoidostakin alkoi jo olla jonkin aikaa.
Pk-hyppyä olemme Draaman kanssa ottaneet vain harvakseltaan, emmekä koskaan metristä asti. Säädettävällä lautaesteellä pääsimme 70 senttiin asti, jossa Draama hieman saattoi hipoa estettä. Kutsuhyppynä se kyllä meni senkin korkeuden puhtaasti. Olenkin sitten työstänyt sitä, että sen fokus olisi suoraan eteenpäin, muttei liikaa kiinni kapulassa. Aina ei kapulaa ole ollut treeneissä mukanakaan, tai se on viety esteen toiselle puolelle heittämättä. Aloin myös haaveilla turvallisesta kevytesteestä, mutta sellaista ei ole edes seuran kentällä. Parissa sekunnissa sitten väkersin jonkinlaisen korvikkeen pihalle aurauskepistä, huovasta ja puutarhatuoleista. Aika söpö siitä tuli ;) ;D
Joskus vielä rakennan meille aurauskepeistä säädettävän esteen. Tuo hökötys on korkeimmassa kohdassa ollessaan 78 senttiä, ja sen korkeuden Draama ylitti puhtaasti maanantaina edestakaisin. Enempää en sitä hyppyyttänytkään. Nyt lumen tultua ei varmaan tule enää juuri hypittyä, mutta saa nähdä, onko meidän talvitreenihallissa estettä, että päästäisiin siellä joskus kokeilemaan.
Muu lauma on välillä harrastanut keittiötokoa ja temppuja, esineitäkin on etsitty, ja siellä jäljellä oltiin. Muuten ollaan paljon liikuttu lenkkipoluilla, metsässä ja suolla. Välillä kolmen koiran voimin, mutta välillä Snoopykin on päässyt mukaan kohtuullisen pitkillekin lenkeille. Ainahan se on kulkenut omia polkujaan, mutta nyt kun sen kuulo on heikentynyt, niin se ei myöskään luoksetulokutsuja enää kuule. Niinpä sitä täytyy pitää silmällä, vaikka kyllä sekin aika hyvin osaa muun lauman etsiä. Ei kuitenkaan aina. Kerrankin seurasin, miten se uppoutui metsässä haistelemaan hartaasti yhtä aluetta, eikä sen jälkeen enää tiennyt, missä muut olivat, vaikken itse ollut kaukanakaan. Se tähyili ympärilleen ja kun ei havainnut ketään missään, kääntyi takaisin tulosuuntaan. Oli turha kutsua, kun ei se olisi kuullut, mutta liikuin alueella, kunnes se katsoi taakseen ja huomasi minut. Paikalla seisovaa ihmistä tai koiraa se ei useinkaan näe, mutta liikkeen se erottaa, ja jos se vain on näköetäisyydellä ja katsoo kohti, niin sille voi myös viittoa luoksetulokehotuksen. Onhan näistä vanhuksista usein ylimääräistä huolta ja vaivaa, mutta ovat ne niin ihania ja rakkaita <3
Kipi on aika lailla palannut omaksi itsekseen Tardakin jäljiltä ja leikkii taas enemmän Draaman kanssa. Sydäntä on lämmittänyt sekin, että pari kertaa Vinski, Kipi ja Draama ovat leikkineet kolmistaan, ja lisäksi Draamalla ja Vinskillä on viime aikoina ollut ihan kahdenkeskisiä leikkejä. Ehkä Draama alkaa tottua kastroituun Vinskiin.