Enhän minä silloin syyskuussa uskonut tätä päivää näkeväni, kun Vinski sai uusimmat diagnoosinsa. Ja usko on matkan varrellakin pari kertaa ollut koetuksella. Mutta tänään olemme saaneet viettää Vinskin 14-vuotissynttäriä.
Yritin saada vangittua synttärikuvaan iloisen ilmeen, mutta Vinski suhtautui poseeraamiseen hyvin vakavasti ja pomppi ja hymyili sitten kaikki väliajat.
Synttärin kunniaksi meillä oli tänään nosework-treenit. Kovasti oli sankari tohkeissaan töihin päästessään ja löysi kaikki hajut. Hyvin se on myös jaksanut tehdä ihan kunnollisia lenkkejä.
Onpa mainio juttu, että Vinski vielä on täällä. 💓
