Viime aikoina tapahtunutta

Aika tuntuu kiitävän hirmuista vauhtia enkä enää itsekään kunnolla muista, mitä kaikkea ollaan viime aikoina tehty. Mutta katsotaanpa mitä on mieleen jäänyt.

Viime viikon perjantai jäi eräiden tiettyjen bongausten takia hyvin mieleen. Menimme Luukkiin lenkille ja ajattelin samalla tehdä jäljen Kipille. Olin juuri valinnut hyvän paikan janalle, kun sinne janan suuntaan luikerteli kyy. Jotenkin siinä sitten meni halu tehdä jälkeä ainakaan juuri siihen kohtaan. Lähdimme ensin lenkille vähän eri puolelle Luukkia. Ja miltei talloimme lenkkipolulla kyynpoikasen päälle. Sellainen pieni vaalea matonen siinä vähän pikkuruista päätään nosteli. Jännä kun en ole ennen Luukissa elävään käärmeeseen törmännyt, vaikka kaverit ovat kertoneet, että koko Luukki on käärmeitä täynnä. Aiemmin olin nähnyt siellä vain yhden yliajetun kyyn, josta erottui enää sahalaitakuvio vasten asfalttia. Kaunis ja lämmin ilma oli nyt ilmeisesti saanut kyyt liikkeelle. Päätin treenata Kipillä pelkkiä keppejä kotipihalla ja niin myös tein. Mutta päivän kyyhavainnot eivät tuohon jääneet, vaan kotikulmilla vielä ajoin autolla yhden luikertelevan kyyn ohi. Eipä niitä oikein karkuun pääse, mutta en kyllä ennen ole kolmessa eri paikassa samana päivänä kyyhyn törmännyt.

Viime viikon lauantaina osallistuimme Kipin kanssa Ulla Kaukosen pitämälle hyppytekniikkakurssille Tuusulassa. Vinskin kanssa olen aiemmin käynyt peruskurssin ja jatkokurssin, mutta hyvä oli taas kerrata teoriaa. Harjoitteena meillä oli ensimmäisellä kierroksella set point, jota Kipi hyppäsi välillä ihan hyvin ja välillä vähän jäykästi. Seuraavalla kierroksella tehtiin perussarjaa, jossa tuli näkyviin toispuoleisuutta, Kipi käytti oikeaa puolta huonommin.

Ohjeeksi saimme treenata nyt aluksi erityisesti set pointia, jossa treenataan painonsiirtoa takaosalle, mikä on tärkeää pk-hypyn ponnistusta ajatellen. 4-5 toistoa per harjoitus. Muuten ohjeeksi tuli antaa Kipille vielä aikaa (mikä ei ollut yllätys) ja liikuttaa sitä myös vaikeassa maastossa, esimerkiksi hakkuuaukealla. Ulla kysyi, mihin suuntaan Kipi ulkoillessaan tekee kaarrokset, ja mietin, että oikeallehan se usein kaartaa. Ja tekee myös hyvin tiukkoja käännöksiä kovasta vauhdista, sellaisia paimenmaisia syöksähdyksiä. Oli nyt sitten mokoma saanut itsensä taas juntturaan, vaikka oli huhtikuussa hyvässä kunnossa Marin käsittelyssä ollessaan ja Mari oli sitä mieltä, että se voisi hyvinkin odottaa seuraavaa käsittelyä heinäkuulle asti, jolloin meillä on aika Piiralle. Mutta Ulla totesi, että ennen heinäkuuta kannattaa jo jossain käydä. Olinkin jo vähän rypistellyt otsaani, kun Kipi näytti taas viime aikoina käyttävän takapäätään huonommin, mutta toispuoleisuutta en ollut huomannut.

Voi myös olla hieman haastavaa treenata set pointia jatkossa. Seuran agilitykentällä on hyppyrimat nykyään lukkojen takana, eikä pelkillä siivekkeillä mitään tee. Taas yksi huononnus harrastusmahdollisuuksiin, murr! Kun olisi niin tärkeää treenata hyppytekniikka kuntoon ennen kuin joskus ottaa metrin pk-hyppyä. Jos sinne asti koskaan pääsemme muutenkaan...En epäile, etteikö Kipi pääsisi metrin yli vaikka heti, mutta metristä en aio sitä hyppyyttää ennen kuin sen kroppa on vielä valmiimpi ja jumiton, ja tekniikkaa treenattu ensin matalammalta. Joskus olen pihalle rakentanut perussarjan jogurttiämpäreiden päälle laitetuista puurimoista, mutta set point on vähän vaikeampi rakentaa samoista aineksista. No, täytyy kehittää jotain.

Set point

Tiistaina tein kaikille koirille jäljet kuivaan kangasmetsään. Kipille ja Vinskille 3+1 keppiä, eli viimeinen vain varakeppinä siltä varalta, ettei kolmonen nouse. Jäljillä oli pituutta ehkä puolisen kilometriä. Snoopylla vähän vähemmän ja kaksi keppiä. Kaikki olivat päteviä poikia ja jäljestivät hyvin ja nostivat kaikki kepit. Kipillä oli jäljellä myös terävä kulma, jonka se meni kuin juna.

Keskiviikkona oli ohjatut tottistreenit Marketanpuistossa. Tässä vaiheessa huomasin, että Kipin toispuoleisuus alkoi näkyä jo lenkilläkin, se käveli välillä vinoon. Päätin olla treenaamatta sillä mitään, mutta ajatuksena oli käyttää se kaksi kertaa kentällä leikkimässä tovi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen päätin, ettei kannata tehdä edes sitä enempää, kun koira ei ole täysin kunnossa ja saattaa tapahtua väärää tunneoppimista. Vaikka sitä on Kipin osalta jo tainnut tapahtua vaikka miten monta kertaa...Otin sitten Vinskin kentälle Kipin sijasta ja teimme liikkeestä maahanmenoja, aika pitkän seuruun ja loppuun vauhtiluoksetulon. Hyvällä asenteella teki, mutta edelleen niissä käännöksissä oli väljyyttä. Huomaan muutenkin, että liikkeisiin on tullut huolimattomuutta nyt, kun olen motivoinut Vinskiä ruokakuppitreeneillä. Ei se enää tee täsmällisesti vaikka osaisi kyllä. Ei ole helppoa löytää tasapainoa tekniikan ja asenteen välillä.

Kolme pöllöä Marketanpuistossa

Kipi laitettiin siis kokonaan treenitauolle, ja lenkitkin on pidetty suht kevyinä. Muihin puuhiin se kyllä on päässyt mukaan. Eilen olimme humputtelemassa Helsingissä. Cafe Regatassa oli tarjolla elävää musiikkia, ja kun tiesin paikan koiraystävälliseksi, niin Kipi pääsi mukaan. Sateinen sää muuttui aurinkoiseksi juuri ennen reissuun lähtöä, ja oli mukavaa nauttia merestä, auringosta ja musiikista. Rapsutuksia ja paijauksiakin Kipi sai yleisöltä.

Kävimme myös katsastamassa Sibelius-monumentin, ja siellä meitä tuli moikkaamaan muuan pieni koiraherra, jota Kipi yritti saada mukaan villiin painiin. Ei oikein vanhempi herra lämmennyt painille, mutta mukava kohtaaminen muuten kyllä. Pikkukoira oli leikattu uros, muuten en tiedä mikä Kipin mielipide siitä olisi ollut.

Helsingin reissulla kävimme vielä koko lauman kanssa puistokävelyllä, ja Vinski treenasi vähän tokoa samalla. Olipas älyttömän kiva reissu, uusia kokemuksia etenkin Kipille, ja minä sain fiilistellä hienoja musiikkiesityksiä mukavassa miljöössä ja auringossa. Paistattelimme hetken myös rantakivellä ja kun tupsahdimme siitä takaisin tielle, niin estin Kipiä joutumasta törmäyskurssille erään hölkkääjän kanssa, jonka sitten tunnistin Erkki Tuomiojaksi. On se pääkaupunki niin eri maailma, ja hirmu harvoin siellä tulee käytyä, vaikka se noinkin lähellä on.

Tänään Kipi pääsi Marin käsittelyyn, kun onneksi sain sille ajan näin pian. Tässä vaiheessa olin jo vakuuttunut, että koko koira on umpisolmussa, mutta ei se niin jumissa ollut kuin pelkäsin. Vilkaistuaan Kipiä ja laskettuaan kätensä sen pään päälle Mari ilmoitti heti, että sillä surraa päässä. Lujaa. Eli koko koira oli hormoniensa vallassa. Outoudet takapään käytössäkin saattavat selittyä eturauhasvaivoilla. Ja kun tällä viikolla myös löysin makkarista pissalätäkön, jota epäilen Kipin tekoseksi, niin pissanäytteen kyllä vähintään kiikutan ensi viikolla eläinlääkärin tutkittavaksi, ellen sitten koko koiraa samalla. Muuten en mitään pissavaivoja ole Kipillä nyt huomannut. Viime vuoden keväänähän sillä oli virtsatietulehdus ja eturauhanenkin tuntui silloin vähän turpealta, joten on sillä näköjään taipumusta sekoittaa keväisin päänsä hormonien takia.

Oli Kipillä jumejakin, ja oikea puoli oli vasenta kireämpi. Kipi vastusti välillä käsittelyä silloin, kun joku jumi oli juuri aukeamassa, mutta suuren osan käsittelystä se makoili autuaan näköisenä silmät ummessa. On se hyvä kun on tuollaisia taikanäppejä olemassa.

Vinski oli mukana, kun halusin mielipiteen siitä, pitäisikö sille varata oma aika lähiaikoina. Se on jo pitkään ollut hyvässä kunnossa liikkumisensa suhteen ja on käyttänyt vain hyvin vähän selkävaivasta kielivää tasajalkalaukkaa, jota se käyttää sellaisessa vauhdissa, jossa koira yleensä ravaa. Nyt olin huomannut, että laukka on aavistuksen lisääntynyt ja että Vinski myös satunnaisesti otti vaihtoaskeleita toisella takajalallaan rytminmuutoksissa. Ja olihan sillä ristiluun alueella, kyljessä ja toisen takajalan polvessa jumia. Mari ehti hoitaa senkin pikakäsittelyllä, joten ei ihan heti tarvitse varata sille omaa aikaa.

Olipa silmiä avaava käynti. Olen taas viime aikoina ihmetellyt, kun Kipi on tehnyt tottista puolivaloilla. Mutta eihän se ole kovin vastaanottavainen kyennyt olemaan, kun mieli on ollut enemmän tytöissä kuin tottiksessa. Osittain olen sen itsekin tiedostanut, mutten ihan koko laajuudessaan kuitenkaan. Hajut kiinnostavat lenkeillä kaikkia poikia kovasti, ja välillä niitä joutuu patistamaan jatkamaan matkaa. Täytyy nyt vielä tiukemmin rajoittaa nuuskimaan jäämistä. Ongelmana tässä on vähän se, että olen aika kiltti koiranomistaja ja jo lapsuudessa omaksunut koirakirjoista tiedon, että koirien täytyy saada nuuskia hajuja, se merkitsee niille samaa kuin ihmisille sanomalehden lukeminen - ja miten voi kieltää keneltäkään kaiken informaation!? :D

Jumit tietenkin myös ovat haitanneet harrastamista. Ja erityisen hidastava tekijä ne olivat Kipin varhaisessa teini-iässä, jolloin se ei ole ollut oppimisalueella pahojen jumien takia. Pentuajan törmäilyiden takia Kipi on vieläkin tavallista alttiimpi jumeille, vaikka kokonaistilanne on huomattavasti parempi nyt. Hyvin pentumainenkin Kipi vielä on, muutkin ovat samaa sanoneet, ja myös Mari tänään sen totesi. Paljon on esteitä voitettavana, mutta toivottavasti pääsemme vielä treenaamaan täysillä ja pääsen näkemään sen todellisen Kipin hormonihuurujen, jumien ja pentumaisuuden takana! Koska tiedän, että sieltä löytyy koira, jolla on potentiaalia, onhan se sitä jo väläytellyt. Maastossa Kipi on jo aika hyvällä mallilla ja on sen suhteen myös kyennyt oppimaan uutta paremmin kuin tottiksessa, jotenkin sen on helpompi sulkea pois häiritsevät tekijät maastossa. Siinä sitä onkin itselle haastetta, että oppii näkemään, milloin Kipin kanssa ei kannata ollenkaan lähteä tottistreeneihin.

Viime viikolla ja nyt alkuviikosta ovat koirat myös päässeet uimaan.