Viikonloppuna puuhastelimme yhtä ja toista Luukissa kera Pirjon ja Repen. Lauantaina Kipi pääsi ensin lenkille Repen kanssa ja pojilla oli hauskaa telmiessä ja mutakylpyjä ottaessa. Kipin mielestä rypeminen ja erityisesti läträäminen on ihanaa, mutta Rapa-Repe on tässä lajissa omaa luokkaansa, menee ihan sammakkona pitkin lätäköitä, kuten tuossa alimmassa kuvassakin.
Huvin jälkeen oli vuorossa luontevasti työ, eli teimme pojille peltojäljet. Kipi oli kovasti innoissaan heti autosta otettaessa ja tiesi mitä oltiin menossa tekemään. Se jäljesti heti parkkipaikalla ja seurasi jälkiäni pitkin asfalttia kohti peltoa. Peltojälkikin meni kivasti, jos ei nyt ihan FH-tyyliin, mutta ei kyllä tarvitsekaan, kun ei tuo FH ollenkaan kiinnosta.
Jälkien jälkeen menimme vielä kentälle tottistelemaan. Vihdoinkin pääsimme treenaamaan ampumista seuruun aikana! Kipi käänsi päätä paukun kuullessaan, mutta häntä ei laskenut, eikä se paineistunut millään tavalla. Leikittiin ja sitten otettiin sama kaksi kertaa uudestaan, ja molemmilla kerroilla reaktio pieneni. Aika tavalla siten meni kuin odotinkin. Kipi ihmetteli, kun paukut tulivat uudessa tilanteessa ja odottamatta, mutta ei pelännyt. Ruoka-aikana kotipihassa Kipi on satunnaisesti paukkuja kuullut, eikä välitä niistä vähääkään, mutta oli jo aikakin siirtää paukut myös treenitilanteeseen! Myös vauhtiluoksetulo päästiin taas ottamaan, jee. Treenien päätteeksi alkoi sataa kovasti ja sitä sadetta sitten riitti loppupäiväksi.
Sunnuntaina mentiin uudelleen Luukkiin samalla porukalla, kun haluttiin jatkaa paukkujen treenaamista. Ensin käveltiin pieni remmilenkki osittain aika kovassa sateessa ja sitten mentiin iloisesti litisevälle kentälle. Kipi aloitti treeninsä leikkimällä ja otti sitten vähän seuruuta. Vire oli aika kiva, mutta täysin Kipi ei meinannut malttaa luopua ruokakiposta, jonka tiesi odottavan. Kippoa ei oikeastaan olisi vielä hyvä tuoda kentälle asti, mutta nyt tein niin, koska auton joutuu tuolla parkkeeraamaan niin kauas, etten halunnut jättää palkkaa autolle odottamaan. No olisi sen ehkä voinut vähän kauemmas kentästä silti jättää.
Vauhtiluoksetulo piti taas ottaa tietenkin, ja se tapahtui taas hippulat vinkuen ja rapa lentäen. Eteenmenokin otettiin, vein Kipin kanssa pallon eteenmenopaikalle valmiiksi odottamaan ensin. Kovaa meni. Käskytin sitten Kipiä seisomaan ja maahan vapaamuotoisesta liikkeestä. Seisoi hyvin, mutta maahanmenoa viivytteli ja tarvitsi lisäkäskyjä, vetinen nurmikko ei prinsessan mielestä ollut yhtään kiva makuupaikka, vaikkei se muuten vettä kaihdakaan ;) Palkkasin vasta, kun meni yhdellä käskyllä ja kohtuu nopeasti maahan. Loppuun otimme kaksi pätkää seuruuta, joiden aikana paukut tulivat. Ei reagoinut paukkuihin, jatkoi vain seuraamista, palkaksi taas leikittiin. Hienoa! Vielä pari askelta seuruuta ilman paukkuja ja siitä ansaittu vapautus ruokakipolle.
Vinskikin oli tällä reissulla mukana ja pääsi kentälle ansaitsemaan oman iltaruokansa tekemällä kisamaisen setin tokoliikkeitä. Kovasti oli intoa, ja liikkeet menivät etupäässä hyvin. Ruokakippoa vilkuili Vinskikin välillä liikkeiden jälkeen sillä silmällä, että joko..? Kun eivät meidän pojat niin kauhean tottuneita ruokakuppitreeneihin vielä ole. Ei kuitenkaan varastanut kipolle.
Tiistaina koirat treenasivat lenkin jälkeen esineruutua. Tallasin noin 20x50 metrin kokoisen ruudun ja laitoin kolme esinettä, yhden molempiin takakulmiin ja yhden keskelle 15-20 metrin päähän. Snoopy aloitti ja teki tyylipuhtaan suorituksen. Lähetin keskeltä ja se bongasi heti etuesineen, seuraavaksi lähetin oikeaan takakulmaan ja se nosti salamana esineen sieltä, ja sama vasemman takakulman kanssa.
Vinski myös löysi ensimmäisellä pistolla etuesineen. Kun lähetin sen oikeasta reunasta, se eteni kulmaan asti, muttei bongannut esinettä heti, ja siirtyikin vasempaan takakulmaan, löysi siellä olevan esineen ja toi sen. Lähetin uudestaan samasta kohdasta ja nyt se bongasi esineen myös oikeasta takakulmasta, joten kolmella pistolla sekin esineet löysi.
Kipi pääsi sitten hyvin sotkettuun ruutuun etsimään valmiiksi kuolattuja esineitä. Lähetin senkin keskeltä ja se juoksi etummaisen esineen yli oikeaan takakulmaan ja toi sieltä salamavauhtia esineen. Seuraavalla pistolla se salamana löysi ja toi esineen vasemmasta takakulmasta. Päätin antaa sen etsiä vielä etummaisen esineen, koska se oli pari kertaa mennyt melkein sen päältä. Varauduin, että menemme tarvittaessa ottamaan esineestä hajun, ettei Kipi turhaudu tai paineistu tehtyään muuten niin hyvää työtä. Viimeisen esineen löytäminen kesti hetken ja Kipi vähän seilasi ja jäljesti sitä etsiessään, mutta löytyihän se sieltä, eikä tarvinnut mennä hajua ottamaan. Kipi irtoaa hienosti 50 metriin, tykkää juosta ruudussa eikä aina avaa nenää heti ruudun etualalla, on siis melko tyypillinen rotunsa edustaja! Snoopylla ja Vinskillä oli nyt nenä hyvin auki heti.
Tänään tein Kipille jäljen kangasmetsään Nummelassa. Jälkeä tehdessäni satoi vain ihan vähän, mutta saatuani jäljen tehtyä sade yltyi kovaksi ja sitä sitten riitti siksi aikaa, kun tehtiin ensin lenkki ja sitten ajettiin jälki. Reilun tunnin ikäisenä Kipi pääsi jäljen ajamaan. Janan meni nätisti ja nosti jäljen hyvin, mutta sitten pyörähtikin ympäri tarkistamaan takajälkeä. Ensimmäisen kepin jätti, muut kolme ilmaisi kyllä hyvin. Jäljestys oli selvästi tavallista haastavampaa sään muututtua jäljen tekemisen jälkeen vetisempään suuntaan. Yhdestä kulmasta Kipi ajautui reippaasti yli ja haki jälkeä laajalla säteellä. Annoin rauhassa tarkistella, ja kyllä Kipi sen jäljen taas löysi. Jälki ylitti kahdesti leveän polun, jossa melkoisella varmuudella myös oli kuljettu, ei mitään ongelmaa. Kokonaisuus oli selkeästi plussan puolella, ja on kyllä tärkeää treenata erilaisissa olosuhteissa, joten ihan tyytyväinen olin tilaisuudesta jäljestää litimärkänä kovassa sateessa. Eikä Kipikään valittanut :)
On kyllä viime aikoina vettä riittänyt. Viime viikolla peruuntuivat ohjatut tottistreenitkin, kun niin moni perui tulonsa viime tipassa, luultavasti sateen takia. Toivottavasti huomiset tottikset eivät peruunnu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti