Treenejä ja treenipohdintaa

Ollaan ulkoiltu paljon ja ihasteltu erilaisia kevään merkkejä. Valkovuokkoja, peippoja, västäräkkejä, kurkia, joutsenia ja vaikka mitä. Valitettavasti ikävämpiäkin kevään ilmiöitä olemme kohdanneet. Koirista on nypitty muutama punkki jo maaliskuusta alkaen. Viime vuoden viimeisen punkin poimin Snoopysta 3.12., eli tämähän on jo miltei ympärivuotinen ilmiö! Viime viikolla myös kohtasimme lenkillä kyyn, huolestuttavan lähellä kotiamme. Se luikerteli metsästä meidän lenkkitielle ja jäi tielle loikoilemaan. Koska väitetään, että kyyt aistivat maan tärähdykset, ovat arkoja ja väistävät aina kun voivat, niin tömistelin maata, että kyy olisi häipynyt muualle. No eihän se liikahtanutkaan. Koska emme mahtuneet turvallisesti sitä ohittamaan, niin pakitimme ja menimme kotiin metsän kautta. No joo, saattoihan siellä metsässä olla sata sen kyyn kaveria, mutta mukavampi sieltä oli mennä, kun yhtään ei omaan silmään osunut. On noita kyitä tullut vuosien varrella täällä bongattua erinäisiä, sekä elävänä että kuolleena. Ja joka kerta eri yksilö, koska ovat hyvinkin erinäköisiä olleet. En silti liiemmin iloitse täkäläisen kyykannan monimuotoisuudesta ja elinvoimaisuudesta...

Jonkun verran ollaan taas treenattukin niin kotosalla kuin muuallakin, ja nytpä tylsästi ja pitkästi muistelen joitain treenejä. Viime torstaina meillä oli tottistreenit Talissa. Kipi otti alkuun nopean kontaktitreenin, parin askeleen seuruun ja vetoleikin. Sitten tehtiin vauhtiluoksetulo, minkä jälkeen siirryimme treenaamaan esteitä. Ensin Kipi kokeili vauva-A-esteen kiipeämistä, mikä ei ollut temppu eikä mikään. Siitä siirryttiinkin isolle mutta loivalle A-esteelle, jota Kipi myös hyvin kiipesi, ihan ensimmäistä kertaa elämässään. Ohjasin sen namilla tulemaan alas nätisti, aika vauhdikkaasti ja iloisesti suoritti. Sitten kokeiltiin vauvakokoisella hyppyesteellä hyppynoutoa. Ensi yrittämällä Kipi kiersi esteen, joten kävelin itse esteen sivusta ja ohjasin Kipin hyppäämään. Se otti esteestä tukea, mitä ei ennen ole tapahtunutkaan. Seuraavaksi otettiin kutsuhyppy, mikä menikin nätisti. Ja sitten kaksi hyppynoutoa, jotka olivat lennokkaita ja noudotkin onnistuivat, annoin irrottaa kapulan lennosta. Loppuun uusi vauhtiluoksetulo, jossa tuli taas tosi kovaa vauhtia. Siitä lelun kanssa autolle ja autolla vielä loppupalkaksi iltaruoka.

Oikein kiva treeni, Kipi oli hyvässä vireessä ja vapautuneempi kuin edellisviikon tottistreeneissä, vaikka kenttä oli sille vieras. Sille teki varmasti hyvää se, että ennen treeniä lämmittelin sen, liikutin sitä eri nopeuksissa, heitin vähän palloakin ja otettiin vähän kontaktia. Näin Kipi ehti saada tuntumaa ympäristöön, sille tuli hyvä fiilis ja se oli kuulolla minuun päin. Se ei aina ole parhaimmillaan suoraan autosta otettuna.

Varsinaisten treenien jälkeen jäin vielä treenaamaan Vinskin kanssa. Vähän seuruuta, luoksetulo ja sitten loivaa A-estettä. Ekalla yrittämällä Vinski kieltäytyi, toisella ylitti esteen hyvin molempiin suuntiin. Otettiin myös nouto A-esteen yli ja sehän onnistui hienosti. Ei tämä loiva pk-A niin kammottava Vinskin mielestä olekaan kuin jyrkkä A, agility-A:kin on sen mielestä ihan kiva este. Sääli vain, kun loivaa A-estettä ei yleensä treenaamaan pääse. Luukissa ja Nummelan kentällä on vain jyrkät A-esteet, Talissa päästään treenaamaan vain harvakseltaan. Vierailla kentillä usein tuppaa olemaan porttikielto muille kuin oman seuran jäsenille. Sitä pitäisi joko liittyä useisiin seuroihin jäseneksi tai uhmata kielto- ja uhkailukylttejä voidakseen treenata vierailla esteillä joskus...

Lauantaina tein Kipille jäljen Nummelassa. Useampi kulma, yksi pienen hiekkatien ylitys, kuusi keppiä. Maastona kangasmetsä, josta osa oli aivan rutikuivaa. Ennen jälkeä heittelin Kipille jälkikeppiä ja muistutin, että tällaisia pitäisi metsästä löytää. Janan Kipi meni tosi hyvin, olisi kelvannut ihan koesuoritukseksi, ja nosti oikealle lähtevän jäljen hyvin. Ja nättiä työtä teki jäljellä ja ilmaisi kepit kerrassaan hienosti. Ennen neloskeppiä tuli kova tuulenpuuska, jolloin Kipi nosti nenää vähän ylemmäs ja ajautui jäljeltä pari metriä sivuun juuri ennen keppiä. Keppihän siinä jäi sitten, mutta kutsuin Kipin takaisin, että se jäljestäisi kohdan tarkemmin, minkä se tekikin ja ilmaisi myös kepin tällä kertaa. Samoin kuin loputkin kepit. Eivätkä rutisevan kuivat maaston kohdat aiheuttaneet sille mitään ongelmia. Kyllä se aika hieno pieni jälkikoira on <3

Sunnuntaina oltiin Vinskin kanssa treenaamassa tokoa SM-joukkueen kanssa. Taas tuli uusia oivalluksia muita katsomalla ja saatiin vinkkejä myös meidän luoksetuloon. Kipi pääsi myös pyörähtämään kentällä virallisen osuuden jälkeen ja hyödynsin tilaisuuden saada sille kiinnipitäjä vauhtiluoksetuloon. Kyllä harmittaa vietävästi, ettei olla näitäkään päästy tekemään koko meidän treeniuran aikana kuin muutama hassu. Olisi varmasti luoksetulo ihan eri mallilla muuten. Perjantaiaamuna kun otettiin pihalla kisamainen luoksetulo, niin Kipillä oli hyvin muistissa edellisen illan treenit ja se teki kerrassaan upean ja vauhdikkaan suorituksen.

Eilen mentiin metsään Vihtijärvelle. Tein kaikille jäljet ja sitten mentiin metsälenkille. Sielu lepäsi avarassa metsässä pehmeillä mättäillä kulkiessa ja koirat olivat tietenkin onnessaan. Välillä piti vähän huilia, kun tuli juostua niin kovaa.

Snoopy pääsi lenkin jälkeen ensimmäisenä jäljestämään. Sillä oli hevosenkengän muotoinen lyhyehkö jälki kolmella kepillä. Suurella innolla se taas jälkensä selvitti ja ilmaisi kaikki kepit. Lopussa tuli vähän pyörimistä, jotain häiriöhajuja siellä selvästi oli, mutta oikea jälki ei joutunut hukkaan.

Vinskin jälki oli vajaan kilometrin pituinen, pari tuntia vanha, useita kulmia sisältävä, keppejä kuusi. Janan meni hyvin ja jäljesti hienosti, parissa kulmassa teki parin metrin pyörähdyksen. Kaikki kepit ilmaisi.

Kipin jälki oli myös vajaan kilometrin ja kulmia oli useita, keppejä seitsemän ja ikää pari tuntia. Otettiin lyhyt janalähetys ja Kipi eteni hyvin, mutta porhalsi pari metriä jäljen yli, pyörähti käymään takajäljellä ja kääntyi sitten vasemmalle, jonne jälki meni. Ensimmäinen keppi tuli vastaan aika pian ja Kipi ilmaisi sen hyvin. Huomasin tässä vaiheessa, että olin unohtanut palkaksi aikomani kissanruoat autolle. Onneksi taskussa oli lihapullaa, joten ilman palkkaa ei tarvinnut olla. Halusin kuitenkin antaa kepeiltä spesiaalipalkan, joten mentiin hakemaan ne kissanruoat autolta, minkä jälkeen lähetin Kipin uudestaan jäljelle siitä mihin jäätiin. Hyvin nosti jäljen ja selvitti sen motivoituneesti ja hienosti loppuun asti, ilmaisi kaikki kepit, eikä tarkistellut kulmiakaan.

Metsäreissun jälkeen minulla oli lauma onnellisia ja väsyneitä koiria. Taitavat ja hienot jälkikoirat <3

Tänään oltiin seuran kentällä tottistelemassa omatoimisesti. Otin Kipillä vain parin askeleen seuruupätkiä, jotenkin tuntui jähmeältä. Luoksetulon vauhtikin oli taas hidastunut. Treenattiin sitten vauhtiluoksetuloa siten, että jätin Kipin istumaan, juoksin karkuun, pysähdyin kutsumaan ja annoin suorapalkan kun Kipi tuli. Kyllä se vauhtia nosti, mutta ei ole ollenkaan sama asia treenata tuota yksin kuin siten, että on avustaja pitämässä koiraa kiinni. Silloin vauhti nousee ihan eri sfääreihin. Yksin treenatessa ei voi niin innostavasti edes juosta karkuun, eihän Kipi silloin malta odottaa kutsua.

Treenattiin myös kapulaan tarttumisia ja hyppyä. Kipi hyppäsi ensin 60-70 sentin korkeudelta ja otti myös hyppynoudon. Yhden menohypyn se sai tehdä vieläkin korkeammalta, tarkkaa korkeutta en tiedä, kun ei mittanauhaa ollut. Hyppäsi sulavasti senkin. Kentällä oli myös pelastuskoirien pitkä putki, jota edellisellä kerralla ensimmäistä kertaa kokeilin Kipillä siten, että taittelin putkea pienemmäksi ja olin putken toisessa päässä houkuttelemassa. Nyt ihan huvikseni kokeilin, meneekö se täyspitkään putkeen pelkällä käskyllä ja käsimerkillä. Meni se ja oli ihan innoissaan. Pelastuskoirien tikapuitakin vähän kokeiltiin. Erilaisten esteiden suhteen meidän pikku rämäpää on ennakkoluuloton. Onhan se pienestä pitäen rakastanut erilaisiin kohteisiin kiipeämistä.

Tuon korkeuden Kipi kepoisasti ylitti

Pk:ssa Kipi olisi jäljen ja esineruudun suhteen hyvinkin jo valmis ykkösluokan kokeeseen, mutta tottiksen suhteen ei vielä pitkään, pitkään aikaan. Olen tämän ennenkin sanonut, mutta toivottavasti terveys tulee sallimaan täysipainoisen pk-harrastuksen! Toko taas on suuri kysymysmerkki ja murheenkryyni. Olen yrittänyt päästä paremmin sisälle tokon maailmaan, mutta laji näyttää vastustelevan meitä. Ei olla vieläkään päästy mukaan seuran tokotreeneihin. Eikä muuallekaan ohjattuihin treeneihin, vaikka suorastaan uhkarohkeasti kokeilin kepillä jäätä. Ei ole myöskään löytynyt mitään seurojen ulkopuolista porukkaa, jonka kanssa voisi säännöllisesti treenata.

Yksäreilläkään ei voi koko ajan ravata, eikä Kipi edes ole vielä kertaakaan näyttänyt Riitalle huonoimpia puoliaan, että oltaisiin päästy pureutumaan niihin paremmin. Yksärillä ei myöskään voi ottaa paikallaoloja vieraiden koirien kanssa, mikä olisi hirmu tärkeää. Ei se ihan riitä, että Kipi treenaa paikallaoloja oman lauman tai Repen kanssa.

Yksin treenaten ei vain voi päästä yhtä hyvään lopputulokseen kuin jos olisi treeniseuraa. Helposti kangistun kaavoihin ja pysyn mukavuusalueella, jos treenaan yksin. Yksin teen virheitä, joita en edes huomaa. Joskus en keksi ratkaisua johonkin treeniongelmaan ennen kuin joku ulkopuolinen sen ratkaisun tarjoaa, vaikka jälkikäteen ajateltuna se ratkaisu olisi ollut ilmeinen. Muiden tekemistä katsomalla myös oppii paljon. Luulenpa, että olisimme jo Kipinkin kanssa ainakin pikkuisen pidemmällä, jos olisimme jossain hyvässä treeniryhmässä olleet.

Turhauttava tilanne, mutta minkäs teet. Treenit silti jatkuvat, ja onneksi meillä tottiksessa on ryhmäpaikkakin. Treenisuunnitelmiakin on. Kipin kanssa tehdään nyt lähiaikoina enemmän maastotreenejä ja vähemmän toko/tottistreenejä. Välillä voisi pitää useamman päivän treenitaukoja tottistelussa ja katsoa sitten, onko Kipi tauon aikana työstänyt asioita päässään. Vinskin kanssa taas treenataan vielä yhteen tokokokeeseen ja BH-kokeeseen. Sen jälkeen saattaakin Vinskin koko koeura olla paketissa, saa nähdä, mutta ainakin kotitarpeiksi treenaamme sen jälkeenkin. Kuten treenaa vielä Snoopykin.

Kyllä minussa yhä myös asuu se pieni kapinallinen, joka kyseenalaistaa joitain tokojuttuja. Lähinnä liian pitkälle vietyä nipotusta. Alkujaan tokon tarkoitus on ollut opettaa koirille hallittua ja miellyttävää käytöstä, joten hyvin kauas siitä ollaan tultu. Ei sillä millintarkalla suorittamisella paljon hallinnan kanssa tekemistä ole ;D No, nipottamisella tietenkin saadaan jotain eroja nykyisiin huippukoirakoihin, jotka muuten vetäisivät pelkkiä kymppejä. Välillä olen miettinyt, onko toko ollenkaan minun lajini, mutta on se toisaalta tosi kivaa ja haastavaakin.