En ehtinyt kisapaikalle ihan niin aikaisin kuin olisin toivonut, koska loppumatkasta tein vähän ylimääräisiä kiemuroita. Minut ohjattiin parkkeeraamaan auto kaikkein kauimmaiseen nurkkaan mitä koko alueelta löytyi, ja sieltä oli kisapaikalle ihan älyttömän pitkä matka. Muutenkin etäisyydet joka paikkaan pelkästään kisa-alueen sisällä olivat pitkät. Roudasin ensin kylmälaukun ja muita kamoja joukkueen teltalle. Sain joukkueenjohtajalta kilpailunumeroni ja koin pienimuotoisen paniikkikohtauksen tajutessani, ettei minulla ollut hakaneulaa sen kiinnittämiseksi. Eikä ollut joukkuekavereillakaan. Autosta löytynyt jeesusteippi lopulta pelasti tilanteen.
Seuraavaksi roudasin autosta teltalle yhden painavan metallihäkin, jota kantaessa meinasi jo iskeä totaalinen epätoivo. Sitten tulikin kiire hakea Vinski autosta kehätarkastukseen. Loputtoman pitkää parkkialuetta vaeltaessani kuulin, kun kisa-alueella kuulutettiin, keiden piti mihinkin kehään takastukseen mennä, mutten saanut kuulutuksesta sen paremmin selvää. Naama punaisena juoksin Vinskin kanssa kisa-alueelle ja etsin tyyppejä, joiden kisanumero oli lähellä omaani ja kerkesin oikeaan kehään juuri ennen tarkistusten alkamista.
Tarkastuksen jälkeen vein Vinskin häkkiin teltalle ja lähdin hakemaan autolta toista, vielä isompaa ja painavampaa metallihäkkiä. Saatuani sen vihdoin raahattua teltalle asti olin varma, että myöhästyn Vinskin kanssa kehästä, ja lensi siinä kyllä muutama ärräpääkin. Pakko oli kuitenkin vielä juosta hakemaan autosta Snoopy ja Kipi teltalle ja häkkiin, ei niitä voinut autoonkaan jättää auringonpaisteeseen.
Seuraavaksi juoksin Vinskin kanssa katsomaan, missä kohtaa AVO-kehät ovat menossa. Ei onneksi ollut ihan meidän vuoro vielä. Tajusin myös jättäneeni noutokapulan teltalle, sitä hakemaan siis vielä. Olin tässä vaiheessa jo niin hikinen, voipunut ja sekaisin kuin seinäkello, että olin varma, että kehäsuorituksemmekin menee pelkäksi sekoiluksi. Hetken sentään ehdin viritellä Vinskiä ja vetäistä itse vähän henkeä.
AVO-luokka oli jaettu neljään kehään ja tässä nämä meidän kootut suoritukset kehissä.
Kehä 1, tuomarina Marko Puranen
Liikkeestä maahanmeno: 9
Hyvä suoritus, en tiedä mistä piste meni, mutta ei siellä muutenkaan kymppejä jaettu omaan silmään täydellisistä suorituksista.
Seuraaminen: 8,5
Tämäkin ihan kivasti, käännöksissä taisi taas olla pientä väljyyttä, mutta parannustakin oli jo tapahtunut.
Kokonaisvaikutus: 9
Kehä 2, tuomarina Mauri Pehkonen
Voi apua, tähän kehään jouduimme lennosta suoraan ykköskehästä, ja Vinski oli vielä ihan vapaa-moodissa. Se oli juuri äkännyt mielenkiintoisen hajun kehän laidalta ja jouduin muutaman käskyn antamaan, että sain sen taas kisamoodiin, mukaan kehään ja perusasentoon. Sitten vielä itse kuvittelin, että koira jätetään luoksetulon alussa makaamaan, huh. No päästiin me lopulta tekemäänkin.
Luoksetulo: 9
Tuli ensimmäisen osuuden kovaa, hyvä stoppi, stopin jälkeen vähän hitaampi luoksetulovauhti.
Hyppy: 6
Hyppäsi hyvän menohypyn, mutta voihan räkä, meni esteen takana maahan! Ei se ikinä ennen...Paluuhypyn jälkeen tuli suoraan sivulle ja vähän vinoon. Siis mitä täh, ei ole Vinskin tapaista tämäkään, eteen se on opetettu aina luoksetuloissa ensin istumaan.
Kokonaisvaikutus: 8
Kehä 3, tuomarina Timo Pussinen
Tähänkin kehään jouduttiin suoraan edellisestä kehästä.
Kaukokäskyt: 9
Liikkeestä seisominen: 9
Juu, en taaskaan tiedä mistä lähti yksi piste molemmista liikkeistä.
Kokonaisvaikutus: 9
Kehä 4, tuomarina Tuire Marjamäki
Nyt kerettiin vähän jo odottelemaan suoritusvuoroa, kun tämä kehä oli hitaampi paikallaolojen takia.
Nouto: 8
Ihan ok nouto, hieman vino perusasento noudon jälkeen.
Paikkamakuu: 9,5
Makasi ehkä aavistuksen kenossa kun palasin. Ryhmässä oli yksi vähän levoton, ääntelevä ja asentoa vaihteleva koira.
Kokonaisvaikutus: 9
Kokonaispisteet 172,25, kolmas ykkönen avoimesta ja TK2. Sijoitus 21./100
Kyllä harmitti, että sattui juuri SM-joukkuekisaan meidän huonoimmat avoimen luokan pisteet! Toisaalta täytyy olla tyytyväinen ykköseen ja siihen, että sekoilujen jälkeen sain jotenkin koottua itseni kehiin, ja Vinski teki hyvässä vireessä ja hyvällä ilmeellä!
Sitten vaan jännättiin joukkueen muita tuloksia. Kerrassaan hienosti kaikki tekivät ykköstuloksen! Meidän lisäksi vain voittaneessa joukkueessa kaikki saivat ykkösen. Avoimen luokan voitto ja voittajaluokan kuudes sija menivät joukkuekavereille. Kun kaikkien tuloksia ei lasketa ja joillain joukkueilla oli suorituksia huippupisteillä, niin emme ihan kärkeen joukkueena yltäneet. Mutta 7. sija on tosi hieno näissä karkeloissa myös, kun joukkueitakin oli 58!
Kipi ja Snoopykin pääsivät tietenkin välillä kisa-alueelle ja ympäristöön jaloittelemaan. Kipi ei mennyt käskystä takaisin häkkiin lenkkinsä jälkeen, vaan kiipesi sen sijaan retkituolilleni rennosti makaamaan. En raaskinut heti pakottaa poiskaan, näin sitä taas opetetaan koiralle, ettei mammaa tarvitse uskoa jos ei halua ;)
Kuvittelin ajavani kotiin kisojen jälkeen yhdeltä istumalta joutuisasti, mutta sitten iski kesken matkan sellainen väsymys, että pelkäsin nukahtavani rattiin tai tekeväni ohjausvirheen motarilla. Niinpä pysähdyin pitämään taukoa Hämeenlinnan kohdalla ja sitten jaksoi taas. Kyllä oli kotona väsyjä koiria pitkän päivän jälkeen, vaikkeivat ne olleet edes saaneet normilenkkejään, ja töitäkin oli tehnyt vain Vinski.
Häkkien raahaaminen on tänään tuntunut ikävästi kropassa, hartiat ja käsivarret ovat ihan jumissa ja kipeät ja olo hakattu. Kevythäkkeihinkään en vaan ole luottanut sen jälkeen, kun ostin sellaisen Vinskille autohäkiksi pentuna ja se teki häkkiin vinskinkokoisen aukon heti ekalla käyttökerralla. Häkki on sittemmin palvellut suosittuna kerrossänkynä meidän olkkarissa, kissat nukkuvat häkin päällä ja nykyään etenkin Vinski häkin sisällä.
Tänään en jaksanut lähteä seuraamaan yksilö-SM-kisoja, mutta katsoin aamupäivällä kisoja kotisohvalta livestreamilta. Yksityiskohtia ei nähnyt, kun kohteet näkyivät kuvassa niin pieninä, mutta kyllä Suomen huippujen meno näytti hienolta ja taitavalta. Iltapäivällä jännäsin tuloksia tulospalvelusta. Eräät tietyt T-koirat olivat taas valttia, mutta kiva oli nähdä yksi taitava kelpiekin finaalissa, ja muitakin bortsuja kuin vain T-alkuisia, vaikka ne hienoja ovatkin :) Henkilökohtaisesti en panisi yhtään pahaksi vähän laajempaa rotukirjoa tokon arvokisoissa, mutta tietysti nämä kaikki bortsut olivat nyt paikkansa ansainneet! Ja olipa huikeaa, että Hanna-Mari ja Tosi uusivat SM-hopean! Tosihan on vähintäänkin Vinskin kummitäti, koska se asuu samassa taloudessa Vinskin emon Tarun kanssa ja on ollut jo Vinskin pentuvaiheissa mukana kuvioissa.
Vinskin tämän vuoden tavoitteet, BH ja TK2, on nyt saavutettu. Olen hyvin tyytyväinen näihin saavutuksiin ja siihen, miten kivalla asenteella Vinski nykyään tokoilee, koska se ei ole ollut se helpoin tokokoira eikä tyypillisin bordercollie. Näin on hyvä, vaikkei jatkoa kisamielessä seuraisi. Mutta treenit jatkuvat, enkä oikeastaan tällä hetkellä pidä tokon uutta VOI-luokkaa Vinskille ollenkaan mahdottomana. Ruutu on se pahin liike sille voittajassa, ja ykköstä voi olla vaikea saada, mutta eihän sitä tiedä, jos vähän kevyemmin tavoittein ja huvikseen joskus mennään yrittämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti