Tietenkin pohdin syytä moiseen. Ehkä ollaan tokoiltu liikaa kotona suhteessa häiriötreeneihin talvikauden aikana, ja nyt on lisäksi kevättäkin rinnassa. Etsin syytä myös peilistä. Enkö ole osannut motivoida Kipiä oikein tai luoda siihen hyvää suhdetta. Mietin, mitä voisin tehdä jatkossa toisin ja selasin läpi erästä koirankoulutusopustakin hyvien vinkkien toivossa. Ei siellä oikeastaan mitään uutta ollut. Vähän masensi, kun siellä painotettiin ensimmäisen vuoden tärkeyttä. Peli menetetty, ensimmäinen vuosi meni jo! Toista koirankoulutusopusta en edes avannut, kun muistin muutenkin, että siellä painotetaan luovutusiän jälkeisten viikkojen suurta merkitystä perustan luomiselle, sillä pentu ei koskaan myöhemmin opi yhtä paljon ja nopeasti. Vielä masentavampaa, Kipihän tuli minulle minulle vasta yli nelikuisena!
No joo, mietin sitten, että toki huomiokykyinen, innokas, nuori ja tapahtumaköyhässä ympäristössä asuva koira on aikamoisen haasteen edessä avaralla parkkipaikalla, kun pitäisi keskittyä treenaamiseen. Vähän niin kuin veisi innokkaan lapsen Linnanmäelle tai lelukauppaan, istuttaisi siellä alas ja vaatisi keskittymään kertotaulun opetteluun. Keittiötokoissa Kipi onkin aina keskittynyt hyvin ja ollut täysillä mukana. Myös hallissa se on keskittynyt hyvin ne kerrat, kun siellä ollaan oltu. Se kun on suljettu tila, jossa ei ole silmänkantamattomiin häiriötä joka ilmansuunnassa, eivätkä häiriöt muutenkaan ole niin monimuotoisia. Kipi ottaa hirmu herkästi häiriötä esimerkiksi linnuista. Ehkä siksi kun täällä landella ei aina paljon muuta tarkkailtavaa ympäristössä ole? Meidän lintubongari :)
Nyt olenkin ottanut asiaksi treenata entistä enemmän parkkipaikoilla tai muussa häiriössä, helposti ja motivoivasti, valmiina muuttamaan suunnitelmia tilanteen mukaan. Olen kokeillut erilaisia virityksiä liikkeisiin ja muutenkin yritän olla tarkka mielentilasta. Jotkut treenit ovatkin jo sujuneet tosi kivasti.
Ja kun emme useinkaan pääse treenaamaan ryhmäpaikkamakuuta vieraiden koirien kanssa, niin treenasimme sitten oman lauman kesken. Hyvin pysyivät kaikki ja hyvin malttoivat odottaa omaa käskyä nousta istumaan paikkamakuun jälkeen, minua vähän katselivat kun hyppäsin pusikkoon ottamaan kuvia.
Perjantaina päästiin taas peruutuspaikalle halliin treenaamaan. Siellä Kipi keskittyi jälleen hienosti! Ja aina liikkeiden jälkeen se pyysi lisää tekemistä. Olen pitänyt Kipiä hallikäynneillä aika paljon kytkettynä, kun en ole halunnut ottaa riskiä, että se menee häiritsemään ketään, kun muiden koirien keskellä treenaaminen kuitenkin on meille niin harvinaista. Nyt pidin sitä enemmän irti ihan ongelmitta. Treenattiin mm. ruutuun lähetyksiä targetille ja namille ja hyvin meni. Kerran juoksi toinen koira ruudun ohi kun Kipi oli menossa sinne ja hieman se vaikutti Kipin suorittamiseen, mutta toisen koiran luokse se ei ollut lähdössä eikä muutenkaan häiriintynyt isommin. Aika hienoa taustat huomioiden.
Kipi pääsi myös ryhmäpaikkamakuuseen hallitreenien lopuksi, ja ensimmäistä kertaa ilman hihnavarmistusta. Ei ongelmia. Oli kyllä niin kiva hallitreeni, että muutaman huonomman treenin muisto haalistuu kummasti sen rinnalla! On palkitsevaa huomata, että kuitenkin Kipi jo osaa jotain, pystyy keskittymään häiriössäkin ja tykkää tehdä. Vaikka joskus jossain parkkistreenissä olo on ollut lähinnä epätoivoinen, että apua me ei osata yhtään mitään ja koira on kiinnostunut vain ympäristöstä ja jotkut tuon ikäiset jo kisaavat täyttä häkää. Mutta viime mainitulla seikalla ei ole minulle merkitystä, en yritä viedä nuorta koiraa eteenpäin mahdollisimman nopeassa tahdissa, eikä sinne kisoihin mikään hoppu ole. Tärkeintä on tehdä mielekästä yhteistyötä tässä ja nyt.
Treenasin Kipin hallissa kahdessa erässä ja Vinskin siinä välissä. Vinski teki innolla liikkeitä. Ruutuun se meni myös ihan kivaa vauhtia Vinskiksi, mutta ei se enää ole missään treeneissä mennyt ruutuun niin kovaa kuin silloin taannoin, kun teki itselleen aivan poikkeuksellisen suorituksen. Olisipa kiva päästä Vinskin pään sisään, metka tyyppi.
Eilen treffasimme Kipin kanssa Luukissa Pirjon ja Repen ja teimme kolmen tunnin lenkin. Ensin pojat taas vähän tunnustelivat tilannetta ja Kipi vaikutti vähän varovaiseltakin, mutta sitten se meni leikkiinkutsumisasentoon ja kohta pojat jo leikkivät ihan niin kuin ennenkin, myös painivat keskenään rennosti. Mainiota! Lopuksi otettiin lyhyt treeni parkkiksella, Kipille vähän seuruuta, liikkeestä maahanmeno ja kaksi luoksetuloa. Nyt keskittyi hyvin parkkiksellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti