Kipillä ilmeisesti todellakin on meneillään joku nuoren uroksen Hirmuisen Vaikea Vaihe. Vinskillähän näitä oli myös aikanaan. Muilla uroksillani ei ole ollut. Eikä yhdelläkään nartulla koskaan ole tuollaisia ailahduksia ollut. Narttuja olen muutenkin aina tajunnut paremmin, ne vaan ovat minusta selkeämpiä, helpompia ja järkevämpiä, niiden kanssa on helpompi virittäytyä samalle aaltopituudelle ja niiden sielunelämää on helppo ymmärtää.Vinskin jälkeen silti otin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan tarkoituksella nimenomaan uroskoiran, kun arvelin sen olevan helpompi vaihtoehto kahden uroksen jatkoksi. Nyt kyllä tuntuu vahvasti siltä, että jos koskaan enää uutta koiraa taloon tulee, niin se on ehdottomasti narttu! Siitä huolimatta, että sitten saa taas olla eristämässä juoksuaikoina ym., mutta ei se ylivoimaista ollut ennenkään.
Näin kevään tultua minulla olisi kova into treenata kunnolla, mutta Kipin kanssa ei nyt ole järkevää treenata kuin joskus ja lyhyesti, jos se tuollaisena päättää pysyä. Toki Vinskin kanssa voi myös treenata, ja maastotreenejä varmaan voi huoletta tehdä Kipilläkin, mutta olisi niin kiva tehdä kunnolla myös tokoa tai tottista, huoh. Vielä tämän kuun aikana päästään Kipin kanssa kyllä kahdesti näyttämään meidän tokoilua Riitalle, joten toivottavasti saadaan vinkkejä siihen, miten hommat vähän edistyisivät.
Niin ovat erilaisia kaikki koirat yksilötasolla, vaikka edustaisivat samaa rotuakin. Näille nykyisille koirilleni on yhteistä se, että ne kaikki ovat itsepäisiä. Mutta jokainen on sitä omalla tavallaan. Snoopylla on vahvat mielipiteet, mutta sillä on myös aina ollut iso moottori ja suuri halu yhteistyöhön, eikä itsepäisyys ole treenejä juurikaan haitannut. Sen kanssa kontakti tuli ihan ilmaiseksi. Häiriöt ovat olleet sille aina samantekeviä. Kun se pääsi pentuna ensimmäistä kertaa halliin, asteli se sinne tyytyväisen näköisenä häntä pystyssä ja oli ihan, että joo, tää on tää mun halli. Se keskittyi heti täysillä omaan treeniinsä, eikä sitä kiinnostanut vähääkään mitä sen alamaiset hallissa puuhasivat :D Vinski ja Jippo myös olivat heti reippaita hallissa, mutta ne myös halusivat perehtyä tilanteeseen ja uusi paikka vaikutti aluksi niiden tekemiseen jonkun verran.
Vinskin itsepäisyys näkyy erityisesti asioissa, joita se ei halua tehdä, koska ne arveluttavat sitä. Silloin se osaa olla todellinen jääräpää, mutta muutenhan se on nöyrä ja kuulolla oleva koira. Mitä taas Kipi ei samalla tavalla ole, vaikka osaa joskus ollakin. Mutta se osaa myös sulkeutua omaan kuplaansa, jonne on joskus vaikea saada yhteyttä.
Treenejäkin tärkeämpää on sujuva arki koirien kanssa. Se jo on hienoa, että koirat ovat terveinä ja voivat tehdä pitkiä lenkkejä ja nauttia koirana olemisesta. Se kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Aina välillä pyydän koiria tekemään lenkillä jotain, että ne muistaisivat minunkin olevan mukana eivätkä pelkästään höseltäisi hajujen perässä. Tässä niiden huomio on tehtävää suorittaessa kiinnittynyt lähestyvään ihmiseen, joka sinne autioon maisemaan äkkiä ilmestyi.
Pääkuvat kaikista tältä päivältä.
Huomasin pihassa nupullaan olevia sinivuokkoja, aikaisin tulivat kuten viime vuonnakin.
Minulla on nyt ollut kaksi hitaasti kypsyvää koiraa peräkkäin, vaikka bordercollieta usein pidetään varhaiskypsänä rotuna. Eivät ne kaikki sitä ole, etenkin urokset saattavat kypsyä hitaammin. Toki uroksissa on myös varhaiskypsiä ja nartuissa hitaammin kypsyviä, yksilöstä se aina on kiinni. Moni bordercollie on kisavalmis jo nuorena ja on niitä varhaiskypsiä yksilöitä muissakin roduissa. Tokosääntöjä sitten muutettiinkiin taannoin sellaisiksi, että luokkaa pääsee vaihtamaan jo yhdellä ykköstuloksella entisen kolmen ykkösen sijaan, että lupaavat koirat pääsevät nopeammin arvokisatasolle asti. Ja sehän on ihan ok, jos edetään koiran ehdoilla, eikä yritetä väkisin prässätä koiraa jo nuorena kohti tuloksia. Ei se saisi mikään itseisarvo olla, että tulosta pitää tulla mahdollisimman nuorena, missään lajissa. Itse asiassa tiedän englantilaisen bc-kasvattajan, jolla oli kasvateilleen sellainen ehto, että kisaamaan ei saa mennä alle kaksivuotiaana. Ymmärrän pointin siinäkin, vaikka minusta asian voi hyvin ratkaista koirakohtaisesti.
Jokohan tokokin on niin totista, että hitaammat jäävät auttamatta aina jalkoihin? En niin tarkkaan tiedä, kun en itse ole vieläkään päässyt edes paikalliseen treeniryhmään asti :D Aika paljon lajia on kehitetty huippujen ehdoilla joka tapauksessa. Ja olen kuullut juttuja, että esimerkiksi päästäkseen nuorten koirien tokorinkiin pitää olla aika valmis tapaus jo, ja ihmettelen, että miksi, kun siitä nuorena pahasti keskeneräisestä voi tulla vielä vaikka mitä. Mutta haluan uskoa, että tokoakin voi harrastaa pipo vähemmän kireällä jos haluaa. Uusissa säännöissäkin on kivoja liikkeitä, joita haluaisin päästä joskus kisoissa kokemaan. Tällä viikolla treenattiin taas uusien sääntöjen mukaista VOI-luokan ohjattua noutoa. Vinskiltä onnistui hyvin ja Kipi teki liikkeestä oman sovelluksensa. Se otti merkiltä kapulalle lähtiessään merkin suuhunsa ja toi sitten minulle sekä merkin että kapulan :D On sillä kivaakin treeneissä ollut, vaikka välillä jähmii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti