Päin seiniä

Mielessä on viime aikoina kummasti pyörinyt lauseet, joita Vinski (se Aapelin luoma hahmo, ei meidän Vinski tietääkseni ;) toisti halutessaan mennä seinän läpi ja takaisin, eli "seiniä päin" ja "päin seiniä". Pikkaisen on asiat menneet päin seiniä ja siitä johtuen olen itse hyppinyt seinille...

Uimareissulla pari viikkoa sitten auto ei enää suostunutkaan lähtemään kotiin, avain ei edes kääntynyt virtalukossa. Sepä oli sitten kutsuttava hinausauto, jonka tuloa tukalassa helteessä ja seisovassa autossa odotimme koirien kanssa lähes tunnin. Käytin kyllä koirat uudestaan järvessä odotteluaikana. Auto ja koirat nostettiin hinurin lavalle, etenkin Kipin seuratessa toimenpidettä hyvin kiinnostuneena. Snoopylle ja Vinskille tämä ei ensimmäinen kerta ollutkaan. Edellisen kerran jäimme koirien kanssa tien päälle ja jouduimme turvautumaan hinuriin kolme ja puoli vuotta sitten. Vallitseva säätila vain oli silloin vähän toinen, värjöttelimme 20 asteen pakkasessa eli 50 astetta tämänkertaista kylmemmässä lämpötilassa.

Hyppäsimme koirien kanssa hinausauton kyydistä kotitien risteyksessä auton jatkaessa matkaa korjaamolle. Luulin, että yksi virtalukko olisi helppo ja halpa juttu, mutta se osoittautui vääräksi luuloksi. Vaikka auto on vanha, on siinäkin jo sellaista uudempaa tekniikkaa, ettei virtalukon vaihto enää mitään halpaa ja yksinkertaista ole. Varaosan tulokin viivästyi ja auto lojui sitten korjaamolla pitkään. Ja heti auton hajottua sain ihmetellä, millä sen arjen nyt saa pyörimään. Olin samana päivänä luvannut hakea serkun meille yökylään siskoni luota ja seuraavana päivänä heittää Helsingin bussille. Asioillekin olisi ollut kiva päästä. Sitä vaan ei täällä periferiassa ilman autoa lähdetä minnekään. Onneksi serkku sitten pääsi siskon kyydissä meille ja samalla tapaamaan Osku-kissaansa, joka on ollut meillä hoidossa jo yli vuoden.

Ihan erityisesti minua autottomuudessa kiukutti se, etteivät koirat päässeet uimaan kovien helteiden aikana. Meillä on kyllä yksi järvi kävelymatkan päässä ja siellä on jopa virallinen koirien uittopaikka, mutta ei siitäkään mitään iloa nyt ollut. Kyseiseen järveen tulee joka kesä sinilevää, niin nytkin, eikä sen vesi muutenkaan hirveästi houkuttele uimaan. Vain keväällä ja alkukesällä saatamme satunnaisesti siellä käydä.

Onneksi aika pian sain laina-auton, kun lähisuvussa tilapäisesti oli yksi ylimääräinen menopeli. Taas päästiin uimaan ja joka päivä mentiinkin. Pelastusliivit olivat jääneet omaan autoon, joten kaikki koirat saivat nyt uida ilman liivejä ja yhtä aikaa.

Laina-autossa oli vielä paljon enemmän uutta tekniikkaa ja hienouksia kuin omassani, ilmastointikin. Ihan mukavaa, mutta itse haaveilen kyllä autosta ilman ylimääräisiä härpäkkeitä, koska omalla kohdalla se kaikki hieno tekniikka ihan taatusti menisi koko ajan rikki...Toivon autolta vain, että sillä pääsee kulkemaan pisteestä A pisteeseen B ja että koirat jotenkin sopivat kyytiin. Ja tietysti sitä ettei auto alvariinsa hajoaisi...Utopistinen toive varmaankin, sillä laina-autostakin kärähti joku osa viiden päivän päästä ja tietenkin taas uimareissulla. Kotiin pääsimme ajamaan, mutta enempää ei autolla voinut ajaa. Niinpä taas olimme kotimme vankeina ilman autoa. Jäi hakematta koirille lihatkin Kennelrehun autolta, vaikka tarve alkoi jo olla huutava. Julkinen liikenne meiltä on lakkautettu, mutta ei senkään avulla isoja lihamääriä kuljetettaisi tai kaikkea muutakaan tehtäisi. No joo, kokonaista yksi bussi kyllä menee Helsingin suuntaan arkisin, klo 6 aamulla. Takaisin pääsee viiden jälkeen illalla. Pääkaupunkiin vaan ei yleensä asiaa ole, eikä varsinkaan 11 tunniksi. Iltabussilla sitten pääsisi Karkkilan suuntaan, mutta ei ole asiaa sinnekään, ja siellä joutuisi sitten yöpymään päästäkseen kotiin taas aamukuudeksi...Kyllä maalla on mukavaa! Eikä me edes olla missään Kainuun korvissa tai Lapin selkosilla, Helsingin keskustaan on kuitenkin vain 35 km...

Viime keskiviikkona vihdoinkin sain autoni korjaamolta, kyytiä sitä hakemaan sain vielä turhautuneena odotella puoli päivää. Illalla vihdoinkin pääsin hoitamaan edes joitain asioita, mutta ilo jäi lyhytaikaiseksi. Aikaisin torstaiaamuna olimme Kipin kanssa lähdössä Luukkiin, mutta auto ei käynnistynyt. Alkoi olla huumori aika vähissä. Tällä kertaa syy oli akussa, joka perjantai-iltana vaihdettiin uuteen.

Luukissa meidän piti tavata Repe ja Pirjo, mutta he sitten hurauttivatkin meille ja teinikoirat pääsivät pitkästä aikaa leikkimään. Kipi ihan pomppi innosta jo ennen kuin Repe oli tullut autosta. Sitten ilmassa oli pientä alkujännitystä pihalla ollessamme, mutta metsässä alkoi leikki ja pojat olivat keskenään rennosti.

Autohuolien lisäksi on kaikkea muutakin pientä kommellusta ollut. Yhtenä päivänä unohdin kotiavaimet sisälle eikä päästy ulkoilun jälkeen kotiin. On niin ennenkin käynyt, mutta sitä varten on vara-avain kätköpaikassa ulkona. Tällä kertaa vain en vara-avainta koskaan saanut otettua, sillä kätköpaikassa oli ampiaispesä ja kiukkuisia ampiaisia, pistääkin ehtivät ennen kuin otin jalat alleni. Soitin toisen vara-avaimen haltijalle josko olisi lähistöllä ja saataisiin avain, mutta hän sattui juuri olemaan Tallinnassa. Onneksi avain ei siellä ollut ja saatiin se lopulta kuitenkin järkättyä paikalle, kun hetkisen ukkosessa odottelimme.

Pian tämän jälkeen oltiin lenkillä ja Vinski meni pusikkoon kakalle ja sieltä tullessaan se syöksyi tutkimaan takapäätään sen näköisenä, että ensimmäinen ajatukseni oli, että ampiainen. Ja tosiaan löysin ampiaisen ihoon takertuneena reiden kohdalta, irrotin sen ja lähdettiin kotiin hakemaan ensiapua. Sen jälkeen on Vinski reagoinut kaikkiin lähellään lentäviin öttiäisiin ja kääntyillyt usein katsomaan takapäätään, ilmeisen kivulias kokemus oli sillekin.

Kipi taasen eräänä päivänä ensin törmäsi minua päin ulkona juostessaan, mutta ei onneksi läheskään niin rajusti kuin maaliskuussa, ja illemmalla vielä puolittain kaatui hieman ilkeän näköisesti palloa tavoitellessaan. Sillä ei oikein ole järki mukana vauhdissa. Marilla sattui olemaan vapaa aika heti seuraavana päivänä, joten käytiin hoidattamassa toilailujen jäljet heti pois ja samalla saatiin taas käsiteltyä kokonaisuuttakin, joka on koko ajan mennyt parempaan suuntaan.

Pihalla ollaan välillä tottisteltu ja tokoiltu. Kovin innokkaita ovat kaikki pojat tekemään töitä pihalla. Kipilläkin on kiva asenne pihatreeneissä ja osaaminenkin pikkuhiljaa lisääntyy, vaikka alkeistasolla yhä olemme.

Perjantaina Kipi sai ajaa kotimetsässä tähän asti pisimmän ja vaikeimman jälkensä. Oli kulmaa ja mutkaa, puun ylitys, lyhyt osuus soisessa maastossa, mätästä ja rinnettä. Keppejä oli kaksi ja loppupalkkana kissanruokarasia. Tunnin sai vanheta ja sitten mentiin. Kipi jäljesti hyvällä motivaatiolla ja oli aika taitava myös. Kulmatkin selvitti hienosti. Kepeillä se pysähtyy, koska niiden alla on namit, ei se ehkä pelkkiä keppejä vielä ilmaisisi. Jäädään aina hetkeksi leikkimään kepeillä ja syömään lisää nameja. Loppupalkan Kipi ilmaisi maahanmenolla. Kyllä tuo jo valmiilta näyttää etenemään treeneissä pidemmälle.

Eilen sitten ajeltiin Kipin kanssa Jokelaan katsomaan PK-SM-kisoja. Kipi huumaantui paikasta, jossa oli niin paljon muiden koirien hajuja ja sulkeutui hetkeksi omaan kuplaansa, jonne ei saanut yhteyttä. Oltuamme paikalla jonkun aikaa se pystyi keskittymään pieneen kontaktitreeniin ja patukkaleikkiin. Paukkuja kuultiin monta, niihin ei reagoinut. Katsomossa ollessamme osasi hyvin myös rauhoittua. Pitäisi päästä käymään sen kanssa useammin etenkin koiratapahtumissa, markettien parkkipaikat ovat sille jo helppoja paikkoja. Kun nyt tuo auto vaan pysyisi kunnossa. Tuttujakin tavattiin kisoissa ja ties vaikka saataisiin treeniseuraakin joskus, huisia.

Kännykkä vaihtui hiljattain uuteen ja siinäkin on ollut opettelemista. Yllätyksenä tuli sekin, että känny vislasi minulle, ihmettelin ensin onko joku koirista oppinut viheltämään, mikä olisi saavutus sinänsä, niin bortsuja kuin ovatkin...Ihan kohtuullisia kuvia kännyllä näytti saavan, mutta eivät ne kuvat isompana enää yhtä hyvältä näyttäneet, joten yhtään hyvää kameraa ei tässä huushollissa vieläkään ole. Tässä vielä muutama kännykuva Vinskistä ja yksi Snoopysta.