Lääkärikierteessä

Arvasin kyllä, miten juttu tulee päättymään, kun Vinskillä kesällä todettiin eturauhas- ja pissavaivoja. Enkä väärässä ollutkaan, sillä nyt on Vinski jo kuukauden ajan elänyt pallittoman pojan elämää.

Pitkän lääkekuurin jälkeen Vinskin kontrollipissanäytteessä oli yhä tulehdusmuutoksia, vaikkakin sentään lievempänä kuin ennen. Sille määrättiin kuuden päivän jatkokuuri ja uusi kontrollinäyte 2-3 viikon päästä kuurin loppumisesta. Seuraavan näytteen tulos oli vähän kiikun kaakun, että onko tulehdusta vieläkin. Eläinlääkäri suositteli uutta Tardak-piikkiä, koska oletuksena oli, että eturauhanen provosoi tulehduksen. En ollut kovin innostunut ajatuksesta, koska loppujen lopuksi näissä tapauksissa kuitenkin usein päädytään kastraatioon, kun Tardak ei tuo pysyvää apua, enkä todellakaan halunnut Vinskin joutuvan pitkälliseen Tardak- ja antibioottikierteeseen.

Minua myös vaivasi se, ettei Vinskin pissanäytettä ollut kertaakaan viljelty, joten seuraavaksi kiikutin Vinskin toiselle eläinlääkärille tilanteen kartoittamista varten. Eläinlääkäri oli ensin sitä mieltä, ettei leikkauksella mikään kiire ole. Vinski oli hyväkuntoinen poika, jonka eturauhanen kyllä oli suurentunut, mutta aristamaton. Virtsarakko ja kivekset ultrattiin, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa. Kun eläinlääkäri sitten kävi vilkaisemassa pissanäytettä, muuttui ääni kellossa. Pissassa oli tulehdussoluja, epiteelisoluja, siittiöitä ja hirmuisesti bilirubiinia. Eläinlääkäri halusi ottaa myös verikokeet ja tarkistaa niistä erityisesti maksan tilanteen. Kastraatio alkoi myös todellakin vaikuttaa ajankohtaiselta.

Oli myös toinen syy, miksi Vinski olisi joka tapauksessa joutunut leikkauspöydälle hyvin pian. Sillä oli jo pidempään ollut katkennut yläetuhammas, jonka tilannetta oli seurattu. Hammas ei koskaan ollut sitä vaivannut eikä poistolla ollut kiire. Nyt kuitenkin hammas oli muuttunut pahempaan suuntaan ja alkoi todellakin olla aika poistaa se. Eläinlääkäri lupasi, että kastraation ja hampaan poiston voi tehdä samalla käynnillä.

Seuraavana päivänä sain verikokeiden ja pissaviljelyn tulokset. Pissassa ei kasvanut mitään bakteereita, joten antibioottikuuria Vinski ei saanut. Vähän jäin ihmettelemään, että olivatko ne aiemmat kuurit miten tarpeellisia, kun viljelyä ei tehty. Maksa-arvoissa ei ollut mitään vikaa, mutta toinen munuaisarvo oli vähän koholla. Myös CRP oli koholla, syyksi eläinlääkäri arveli hammasta.

22.8. Vinski sitten joutui leikkauspöydälle ja pääsi eroon palleistaan ja risasta hampaasta. Kaikki meni hyvin. Vinskiltä oli poistettu kivepussitkin, vaikka ne usein jätetään, jotta haava on pienempi. Ongelma niiden jättämisessä on se, että ne toisinaan tuppaavat keräämään itseensä nestettä.

Ensimmäisen vuorokauden leikkauksen jälkeen Vinski piti kauluria, mutta se oli aika masentava kapistus, kun sen kanssa ei mahtunut edes lempipaikkoihin nukkumaan eikä meinannut sopia kulkemaan esim. auton ovesta tai päästä juomaan vesikupista.

Ilman suojaakaan en uskaltanut Vinskiä pitää, sillä kun irrotin kaulurin hetkeksi ruokailun tai ulkoilun ajaksi, niin Vinski oli heti työntämässä kuonoa sinne jalkoväliin. Pönttöpäänä en sitä raaskinut sen kauempaa pitää, joten selvitin vaihtoehtoisia tapoja suojata haava. Ensin askartelin sille itse pöksyt, mutten luottanut niiden päällä pysymiseen sataprosenttisesti. Sitten löysin vaihtoehdoksi haavasuojapuvun, jollaisen kävinkin sitten pikavauhtia ostamassa hetkeä ennen sulkemisaikaa eläinkaupasta.

Suojapuvun häntäaukko oli niin iso, että siitä käsin Vinski olisi halutessaan pienellä vaivannäöllä päässyt haavaan käsiksi. Ratkaisuksi löytyi sitten pöksyjen pukeminen puvun alle. Ja niin se elämä taas hymyili ja Vinski pääsi taas kulkemaan nukkumapaikkoihinsa ja olemaan muutenkin rennommin.

Ilman terveydellistä syytä en olisi päätynyt Vinskin kohdalla kastraatioon, koska se on aina ollut helppo uros, ei ollenkaan macho tai tytöistä liikaa stressaava, vaikka se selkeästi viriili olikin. Huonoja puoliakin voi kastraatiolla olla, joskus aika yllättäviäkin, koska hormonit kuitenkin vaikuttavat niin kokonaisvaltaisesti. Yksi tylsä juttu on se, että lihakset heikkenevät kastraation myötä, mikä on erityisen harmillista, kun kyseessä on selkävaivainen koira. Toivottavasti Vinskin lihaskunto saadaan pysymään riittävän hyvänä ja se säästyisi muiltakin haittavaikutuksilta.

Lisääntymiskyvyn menetystä minun ei tarvinnut Vinskin kohdalla harmitella ollenkaan, joten sikäli kastraatiopäätös oli helppo tehdä. Minulle on Vinskin nuoruudesta asti ollut selvää, etten anna sitä jalostukseen vaikka kysyttäisiin. Jo pentuesisarusten vakava sairaus oli painava syy tähän. Mutta en olisi antanut sitä jalostukseen myöskään sen oman selkävian takia, niin lievä kuin se on ollutkin, mutta se on kuitenkin aiheuttanut oireita kasvuiästä saakka ja on silloin mielestäni ehdoton este jalostuskäytölle. Ja ovathan nuo Vinskin käyttöominaisuudetkin vähän jännät. Hyvä luonne sillä on, se on kiltti, hyväntahtoinen ja kultainen, se on aina ollut täysin äänivarma eikä sillä muutenkaan ole arkuuksia. Luonteen puolesta se olisi hyvinkin kelvannut jalostukseen, mutta kun se ei yksin riitä.

Leikkauksesta reilun parin viikon päästä mentiin klinikalle ottamaan kontrolliverikokeet, ja myös pissanäyte jätettiin taas kerran tutkittavaksi. Itse asiassa metsästin siellä klinikan lähimaastossa pissanäytettä kahdelta koiralta. Kipi kun suhteellisen säännöllisesti on pissannut sisälle, niin aika ajoin olen halunnut senkin pissanäytteen varmuuden vuoksi tutkituttaa. Tulehdus siltä löytyi vain kerran nuorena poikana, muuten sisälle pissaamisen syy on ollut arvoitus. Onko selkä vaikuttanut asiaan vai onko se enemmänkin hormonaalista vai sittenkin vain opittu tapa. Kipihän ei ole koskaan ollut täysin sisäsiisti. Pentuiässä näytti hetken siltä, että se alkoi olla täysin sisäsiisti, mutta sitä iloa ei sitten montaa päivää kestänyt. Ja samanlaisena se on jatkunut. Joskus voi mennä viikko pari niin, ettei vahinkoja tule ollenkaan, toisinaan vahinkoja tulee joka yö ja toisinaan muutaman kerran viikossa. Aikuisiällä vahingot ovat tapahtuneet aina nimenomaan öisin.

No, pissanäytteen metsästäminen Kipiltä oli aika mielenkiintoista. Se lopetti pissaamisen heti kun työnsin kauhan sen mahan alle. Joka kerta. Monta kertaa. Kiertelin sen kanssa moneen kertaan läheiset puut ja pylväät ja välillä vein turhautuneena sen takaisin autoon. Lopulta 20 minuutin metsästämisen jälkeen sain näytteen, ja ironisesti samaan aikaan klinikalle tullut asiakas ihasteli, miten helposti ja nopeasti homma kävi :D

Vinskin verinäytteessä oli koholla ollut munuaisarvo normalisoitunut, joten varmaan lääkekuurit olivat arvoa nostaneet. CRP oli laskenut lähelle normaalia. Pissassa ei mitään ihmeempää, paitsi bilirubiinia siitä vielä löytyi, mutta vähemmän kuin aiemmin.

Kipiltä sitten vuorostaan löytyi pissasta siittiöitä ja sen eturauhanen oli turpea mutta aristamaton. Niinpä oli nyt sen vuoro saada Tardak-piikki. Muuten sen pissa oli puhdasta, mutta bilirubiinia löytyi siltäkin, ja sittemmin ollaankin eläinlääkärin kanssa pohdittu, mikä sen voi aiheuttaa, kun samassa laumassa kahdella koiralla on näin. Mitään selitystä esim. ravinnosta ei ole löytynyt, ja joskus tuo voi ilmeisesti olla ihan normaaliakin.

Tardakin jälkeen Kipin sisälle pissaaminen valitettavasti ennemminkin paheni, joten hormonaalisista syistä pissailu ei taida johtua tai sitten Tardak ei vaan sen kohdalla tehoa. Tai sitten spondyloosin rauhallinen vaihe on päättynyt tai sillä on joku muu piilevä vika. Minusta välillä näyttää kuin sen juominenkin olisi vähän lisääntynyt, vaikkei se hälyttävällä tasolla olekaan, ja aina se on ollut hyvä juomaan. Siltä on nuorempana kahdesti otettu laajat verikokeet, joista ei mitään selitystä pissailulle löytynyt, mutta varmaan on aika taas kohta ottaa uudet kokeet.

Eläinlääkärissä ramppaaminen siis ei ota loppuakseen. On aina kurjaa, kun koirilla on vaivoja, mutta kurjaa on myös tuo eläinlääkärin suuntaan kulkeva jatkuva rahavirta. Vinski ja Kipi sattuvat olemaan ainoat vakuutetut koirat meidän laumassa, mutta se ei paljon lohduta, kun omavastuuta on muutettu niin, että se on nykyään jatkokäynneissä yhtä suuri kuin ensimmäisessä käynnissä. Niinpä kun ravaa samasta vaivasta moneen kertaan lääkärillä, menettää äkkiä jopa satoja euroja verrattuna entiseen. Vakuutusten järkevyyttä onkin paljon tullut pohdittua. Kipi kun lisäksi tuli minulle nelikuisena, jolloin en sitä voinut ennen tuota maagista ikää vakuuttaakaan, joten sen osalta vakuutus ei koskaan tule korvaamaan esim. spondyloosin aiheuttamia kuluja. Ja se ottaa kyllä aika paljon päähän. Meillä oli koululla käymässä vakuutusyhtiön edustajia luennoimassa ja heillekin valitin, että on se kyllä epäreilua, kun maksan ihan samat vakuutusmaksut kuin muutkin, mutta silti Kipin vakuutusturva on paljon huonompi vain siksi, että se on vakuutettu nelikuisena. Siihenpä yhtiön edustaja totesi, että tällaiset viat kuuluvat kasvattajan korvattaviksi, mutta oikeassa elämässä aika harva kasvattaja taitaa korvata useimpia vikoja. Sitä paitsi on vaivoja, joiden hoito äkkiä ylittää jopa moninkertaisesti koiran ostohinnan, jolloin kasvattajan jälkikäteen mahdollisesti myöntämä pieni hinnanalennus ei juuri tilannetta paranna. Silloin kaipaisi sitä vakuutusturvaa, mutta omaa etuaanhan vakuutusyhtiötkin vain miettivät.

Vinskin vepekauden loppukin meni sitten pipariksi leikkauksen takia. Tuli uintitaukoa ja poissaoloja treeneistä, ei myöskään päästy yrittämään sovea tänä vuonna. Ensi vuonna säännötkin sitten muuttuvat ja täytyy miettiä vieläkö jatketaan vepeilyä.

Kipillä on nyt myös dopingvaroaika päällä Tardakin takia, mutta se ei haittaa, kun mihinkään ei oltu menossakaan. Aiemminhan mietin, että ilmoittaisin sen paikalliseen tokokokeeseen täksi viikonlopuksi, mutta siitä ajatuksesta olin jo muutenkin ehtinyt luopua.

Meidän vaivaiskaksikko

Vajaat kaksi viikkoa Vinskin leikkauksen jälkeen mentiin taas uimaan, kun haava oli parantunut hienosti. Ehdimme muutaman kerran nautiskella uintiretkistä lämpimässä syysilmassa. Nyt kun sää on viilentynyt, niin taitaa uimakausikin olla ohi tältä vuodelta. Uintiretkien jännitysmomentti on aina ollut se, että meneekö Draama uimaan heti vai vasta myöhemmin vai ei ollenkaan ja kun menee, niin uiko kauas ja tuleeko kohtuullisessa ajassa takaisinkin. Lähes aina se on mennyt, mutta usein vasta pitkän kyttäyksen jälkeen. Yhtenä kesäisen lämpimänä syyspäivänä olimme kimppalenkillä ja ohitimme lammen, johon koirat heti pulahtivat. Paitsi Draama, joka lähti uimaan vasta kun muut olivat jo jatkamassa matkaa. Ei sitten hetkeen jatkettu, kun kaikki odottivat Draamaa, jolla ei ollut mikään erityinen kiire pois lammesta, se uiskenteli siellä täysin lumoutuneena omassa kuplassaan. Vasta uintireissun lopuksi se taas löysi yhteyden muuhun maailmaan.

Draama on tokoillut ahkerasti ja olen taas oppinut siitä lisää. Jälkeä ollaan myös välillä ajettu, mutta enemmänkin olisi voinut, ja nyt täytyy parantaa tahtia ennen talven, lumen ja jään tuloa. Tänään oltiinkin jäljestämässä ja kivaa oli :)

Totuus on tuolla jossain. Tai sitten se on Kipi.

Palkkana Draama arvostaa narupalloja kovasti, mutta sääli vain, ettei kukaan osaa valmistaa Draaman kestäviä narupalloja. Erityisesti sellaisia, joiden naruosakin kestäisi sen leikkejä. Viime viikolla ostin kaksi uutta, kestäväksi mainostettua narupalloa, ja jo seuraavana päivänä oli toisen naru melkein kokonaan poikki ja toisen ihan kokonaan poikki :D Mutta hyvät treenit oli, tuumi Draama :)

Vähän pelonsekaisissa fiiliksissä odotin, miten Snoopy reagoi sään viilenemiseen, koska usein kylmä sää pahentaa joitain vaivoja. Mutta Snoopy on päinvastoin vain piristynyt viime aikoina, joten sille lämpö onkin tätä nykyä se pahempi asia.

Snoopy 13 vuotta!

Tänään meillä on vietetty Snoopyn 13-vuotissynttäreitä <3

Koska kyseessä oli jo näinkin hieno lukema, niin tottahan synttäreitä piti juhlia ihan oikeasti. Kakkujakin oli yksi hyvin koiramainen ja toinen vähän tavallisempi. Iloon sekoittuu aavistus haikeutta, koska seuraavia synttäreitään en usko Snoopyn enää näkevän.

Tänään ei kuitenkaan mietitä sen enempää tulevaa, vaan iloitaan, kun Snoopy on tämän iän saavuttanut ja olemme saaneet nämä vuodet kulkea yhdessä.

Paljon onnea maailman paras Snoopy!

Synttärit, metsäilyä ja muita puuhia

Kipi täytti maanantaina kolme vuotta. Paljon onnea pieni ja pippurinen ruskea!

Kipin synttäripäivän kunniaksi koulunpenkki kutsui taas kesäloman ja kahden etäviikon jälkeen. Tällä viikolla koululla on muutamana päivänä koulutettu koiria ja Kipi on ollut lainassa muutamallakin tyypillä, Vinskikin välillä. Kipi on suosittu koulutettava, koska se hurmaa ihmiset olemuksellaan, rakastaa kaikkia ja on varsin hoksaavainen koulutuksissa. Draamakin on ollut koululla mukana ja olen jonkun verran kouluttanut sitä itse siellä.

Kaikkea muutakin kivaa ollaan Draaman kanssa tehty. On aika jännää ottaa aikuinen kodinvaihtaja, jonka koko historiaa ei voi mitenkään tietää, kun ei ole itse sen kanssa ennen elänyt eikä ole itse sitä kouluttanut alusta asti. Kun lenkkireittimme täällä kotikulmilla kulki lehmälaitumen ohi, niin mietin, että onkohan Draama ennen nähnyt lehmiä. Ei se niistä ainakaan mitään välittänyt. Kun olimme treenikentällä ja Draama juoksi jotenkin määrätietoisen oloisena agilitykentän puolelle, jossa yleensä emme treenaa, niin mietin, että nii-in, se on saattanut joskus käydä agilitykisoissa siellä.

Pari Draaman käskyä vaihdoin suosiolla sellaisiin, joita itse normaalisti käytän, jotta hieman pienentäisin omaa sekoiluani käskyjen suhteen :) Nämä käskyt olivat sellaisia, että Draama osti ne mukisematta, koska ne eivät olleet sille ennestään täysin outoja, vaikkei niitä täsmällisesti juuri siinä yhteydessä ollut käytettykään. Ja on se nopea oppimaan muutenkin, mutta en koe tarvetta muuttaa sen muita käskyjä. Yleensä jopa onnistun muistamaan ne oikein, koska itselleni vieraampia käskyjä on vain ihan jokunen hassu, ja ne ovat varsin käyttökelpoisia käskyjä muutenkin. Tai vihjeitä, kuten koulussa opetetaan ;)

Ollaan nyt ehditty Draaman kanssa kokeilla jäljestämistä kahdessa uudessa paikassa. Viime viikolla käytiin koko lauman kanssa Vihtijärvellä suosikkimaastossani, ja kaikki koirat pääsivät jäljestämään. Taitavia olivat, mutta taas tuli todettua, että loppukesä ja syksy todellakin ovat jälkiharrastajan painajaista, nytkin paikalle ilmaantui kaksi marjastajaa/sienestäjää, kun olin saanut ensimmäiset jäljet tehtyä. Poukkoilivat siinä molemmin puolin tietä jälkien tuntumassa korit heiluen ja lähtivät sitten jo muutaman minuutin päästä pois, kun tien lähistön saalis ei ilmeisesti tyydyttänyt eikä pidemmälle metsään jaksanut kävellä. Pienellä vaivannäöllä saalista olisi kyllä löytynyt vaikka millä mitalla... Hieman meinasi verenpainetta nostaa, kun tyypit noin turhan takia kävivät sotkemassa jälkimaastot, mutta minkäs teet. Jouduin tekemään Vinskin jäljen liian lähelle Draaman jälkeä, koska marjastaja/sienestäjätyypit olivat sotkeneet juuri sen maaston, johon aioin sille jäljen tehdä. Siinä sitten luonnollisesti kävi niin, että yhdessä kohdassa kävelin melkein ristiin Draaman jäljen kanssa...

Draaman jälkeä olikin jännä lähteä ajamaan, koska olin nähnyt tyyppien seikkailevan siellä ja sitten vielä itse melkein sotkin sen. Draama saikin selkeästi hajun Vinskin jäljestä, muttei kuitenkaan lähtenyt sinne. Eivätkä marjastaja-sienestäjätkään kai olleet kriittisissä kohdissa poukkoilleet, koska ei Draama missään vaiheessa osoittanut mitään erikoista huomanneensa. Tämä oli pisin sille tähän mennessä tekemäni jälki, sellainen vajaan kilometrin mittainen, iältään puolisentoista tuntia, keppejä kuusi. Hyvin se sen selvitti, mutta viimeisestä kepistä ajautui vähän ohi. Tällaisina hetkinä sitä pohtii, että jokaisen askeleen erikseen nuuskimisessa on kyllä puolensa...Mutta kivaa jäljestämistä ja pätevää keppien ilmaisua muuten!

Pojat olivat myös päteviä, ja erityismaininnan saa taas Snoopy, nenä ja motivaatio ovat edelleen rautaa ja keppisaldo sata prosenttia <3 Vinskiltä ja Kipiltä molemmilta jäi yksi välikeppi.

Lenkilläkin tietenkin käytiin ihanassa metsässä.

Viime viikolla kävimme myös Velskolassa jäljestämässä. Draaman ja Kipin jäljet kulkivat osittain soisessa maastossa. Draamalle ei ollut mikään ongelma jäljestää korkeiden suopursujen keskellä, eikä se reagoinut maastotyypin vaihtumiseen jäljen aikana. mutta suopursujen keskellä ollutta keppiä se ei haistanut. Tällä viikolla emme ole ehtineet metsäjäljelle, mutta yhden nurtsijäljen sai Draama ajaa.

Muuten tässä elokuun aikana ollaan eletty aika normaalia arkea ulkoiluineen. Yhtenä harmaana päivänä teimme kivan metsäretken ja koirat kävivät metsälammessa uimassa.

Yhden päivän vietimme mökillä ja oi sitä onnea, kun mökin vieressä oli lampi. Olisi kyllä aikamoista asua näiden kanssa jossain veden ääressä, eihän niiden päähän sitten muuta mahtuisikaan...Ne löysivät tiensä rannalle sillä hetkellä, kun pääsivät autosta vapaaksi, ja vedessä tai sen äärellä ne sitten tiiviisti viihtyivät. Vinski on sellainen, että se rannalle päästessään menee heti veteen eikä tule sieltä pois ennen kuin poistumme paikalta. Kipi ja Snoopy suhtautuvat myös veteen fanaattisesti, mutta ne eivät ui yhtäjakoisesti niin pitkään kuin Vinski ja viettävät aikaa myös rantavedessä tai rannassa. Draama sitten taas tuijottaa vettä ihan transsissa rannalta tai rantavedestä käsin, mutta transsin lauetesssa se käy välillä myös uimassa. Sitten se yleensä uikin kauas eikä ihan heti tule takaisin. Eräällä uintiretkellä se ei mennyt ollenkaan uimaan ja olimme jo lähdössä pois, koska Vinski ja Kipi olivat uineet jo pitkään. Draama oli kuuro luoksetulokäskyille, se vain tuijotti fanaattisesti vettä. Kävelin vesirajaan ja ryhdyin pujottamaan sille pantaa kaulaan, jolloin se kuin napista painaen havahtui transsitilastaan takaisin tähän maailmaan ja huomasi, että ai hitsi hei, uimaanhan tästä pitää lähteä. Minulle tuli vähän kiire irrottaa puoliksi laittamani panta sen kaulasta, ja siinähän sitten odotin, kun neiti hävisi järven keskelle ja uiskenteli siellä omaa lenkkiään :D

Mökillä en todellakaan meinannut millään saada koiria pois rannasta silloin kun piti tehdä jotain muuta. Jos sainkin yhden tai kaksi kutsuttua pois, niin ne vain käväisivät luonani ja painelivat heti takaisin rantaan. Niinpä kytkin ne suoraan rannassa, kun halusin viedä ne lenkille, mikä ei sekään ollut helppoa :D Lenkiltä palatessamme ne pihaa lähestyässämme nykäisivät niin äkkiarvaamatta ja täysiä etuoikealle, että hihnat lipesivät käsistäni, ja rantaanhan ne painelivat...Kävin riisumassa niiltä hihnat pois ja lahopäänä myös unohdin ne siihen rannalle. Kun illalla lähdimme kotimatkalle ja 60 kilometrin ajomatkan jälkeen pysähdyin ulkoiluttamaan koiria, niin olipa kiva yllätys, kun hihnoja ei löytynyt mistään. Ei houkuttanut lähteä ajamaan takaisinkaan, kun tiesin saavani hihnat takaisin sukulaisten matkassa ennemmin tai myöhemmin, joten ulkoilutin sitten koirat vuorotellen autosta löytyneellä varahihnalla. Paikka kun ei ollut sellainen, että siinä olisi voinut irti päästää. Kotosalla hetken pärjää vaikka ilman hihnojakin.

Viime viikolla kävimme Minnan kanssa tokoilemassa. Avo-luokkalaiset Draama ja Koda ottivat yhdessä paikalla istumisen ja alo-luokkalaiset Kipi ja Telma paikkamakuun, jotka menivät hyvin. Oli kiva saada myös liikkuriapua. Hämmentävää vain oli se, että Kipi esitti välillä todella surkeaa tokoilua. Se otti rankasti häiriötä, kun Minna touhusi Bosse-pennun kanssa jonkun matkan päässä, ja Minnan liikkuroidessa meille liikkeestä maahanmenoa se ei osannut edes seurata enää, haahuili vain jossain takana. Ei sitten otettu maahanmenoa ollenkaan, pelkkä pitkä seuraaminen vain.

Oli vähän hämmentynyt olo, vaikka näitä nyt vaan joskus Kipin kanssa sattuu, mutta harvoin ihan noin karmeita esityksiä. Toisaalta harvoin sen kanssa tulee mitään vau-fiilistäkään. Vähän tuli sellainen olo, että ehkä en sittenkään ilmoita Kipiä vielä tänä vuonna tokokokeeseen. Ehkä en moneen vuoteen tai en koskaan. Tai jos ilmoitan, niin tiedostan sen, että sille voi sattua sellainen päivä, kun sitä ei vaan huvita. Kun olen asiaa miettinyt, niin en usko, että se tekee huonoja esityksiä esim. paineistumisen takia, sillä ei vain riitä motivaatio. Ei se ole mikään helpolla paineistuva koira muutenkaan, se on ohjaajakova, ja sen harvat herkät hetketkin liittyvät muihin seikkoihin kuin ohjaajaan.

Olen miettinyt, miksi Kipi esim. koululla tekee niin hyvällä motivaatiolla ja iloisesti, mutta tokossa ailahtelee kovasti. Ratkaiseva ero on luullakseni vahvistetiheys. Koululla ei mitään käytöksiä ole koulutettu kovin pitkälle asti, joten palkkaa tulee tiuhaan, ja Kipistä myös on kiva itse tarjota toimintoja. Tokossa siltä vaaditaan enemmän, koska se jo osaa jotain, eikä palkkaa tule kaiken aikaa. Lisäksi liikkeet pitäisi tehdä aika tarkoin määritetyllä tavalla. Kipistä se ei ole tarpeeksi inspiroivaa. Temppuja tehdessäkin se välillä kokeilee laskea kriteeriä ja testaa, saisiko palkan jo siitä. Niinhän koirat tekevät, mutta ihan kuin Kipi jotenkin olisi bortsuksi vähän mukavuudenhaluinen...Itseriittoinen se ainakin on.

Olen hyväksynyt sen tosiasian, ettei Kipistä tullut minulle varsinaista harrastuskoiraa ainakaan niihin lajeihin, mitä itse haluaisin harrastaa. Tokokin on enää lähinnä ajanviettotapa ja hupailulaji sen kanssa, mitään koetavoitteita en todellakaan mieti.

Tokoilu on meidän laumassa nyt sitten aika paljon Draaman varassa. Onneksi sen kanssa ei tarvitse ainakaan motivaatio-ongelmien kanssa painia. Olemme päässeet hyvään alkuun joissain liikkeissä, mutta työtäkin on paljon tehtävänä. Tunnarissa etsittiin taas jonkun aikaa pelkkää omaa, joka oli aina piilossa, ja erikseen treenasimme tunnarikapulan kaunista pitämistä. Sitten kokeilin taas laittaa läjän vääriä näkösälle, kun lähetin sen etsimään piilotettua omaa. No vääriähän Draama taas meni tutkimaan, nosti yhden ja puraisi sen yhdellä napakalla puraisulla palasiksi :D Kokeilin sillä seuraavaksi käpytunnaria, ja se sujuikin hyvin. Ehkä oma treenitapani tässä on liian erilainen kuin se mihin Draama on tottunut. Olen sen kanssa kuin tutkimusmatkalla, kun kokeilen, mitä se osaa ja miten saamme jonkun asian toimimaan.

Eilen olimme kentällä ottamassa vähän tokoa ja pk-tottista sekaisin. Ripottelin kentälle merkkejä ja leluja häiriöksi, enkä eritysesti yllättynyt, kun Draama tuijotti niitä. Lähiliikkeitä tehdessään se luopui niistä hyvin, mutta ruutuun lähetyksessä se kyttäsi väärää kohdetta, joten kohteiden erottelua täytyy jatkossa treenata.

Otimme myös säädettävää pk-hyppyä ja loivaa A-estettä. Lähellekään metriä en hyppyä vielä korottanut. A-esteellä Draaman agilitytausta näkyi selkeästi, se kiipesi esteen hienosti alhaalta ylös ja taas ylhäältä alas ja jäi sitten 2on2off-asentoon ja minä ihmettelin, että mikähän käsky minun nyt kuuluisi antaa, että se tietäisi saavansa jatkaa matkaa...No, sille kelpasi hyvin se, mitä sanoin :) Kiva oli taas treenata Draaman kanssa :)

Vinski ja Kipi olivat Draaman kavereina paikkaistumisessa.

Treenin jälkeen Draamalla oli hiki!

Ja kyllähän me sitten treenin jälkeen tänne päädyimme :)

Heinäkuun kuulumisia

Lauman elo on edelleen sujunut mukavasti. Draama ja Kipi tykkäävät välillä painia ja ajaa toisiaan takaa. Vinski ei niiden leikkeihin mene mukaan, mutta se tykkää ottaa juoksuspurtteja Draaman kanssa, ja välillä kaikki kolme juoksevat yhdessä. Snoopy jättää raisumman menon nuoremmille koirille, mutta kulkee leppoisasti mukana sopivan mittaisilla lenkeillä. Se on ollut aika hyvässä kunnossa, vaikkei sen takapää tuosta enää entiselleen tule, ja uskallan taas välillä antaa sen tehdä yli puolenkin tunnin lenkkejä.

Olemme välillä päässeet lenkille ja treenaamaan myös isommassa porukassa. Ollaan treenattu niin tokoa kuin pk-tottistakin. Minnan kanssa treenasimme kerran esineitä ja olimme ahkeria ja treenasimme kaikki koiramme, eli yhteensä seitsemän koiraa, kun Snoopykin pääsi hommiin. Staffien osalta treeni tosin muutettiin henkilöhakutreeniksi, kun ne ovat joskus hakuilleet ja selvästi mielsivät sitä nytkin pääsevänsä tekemään saadessaan pk-liivit ylleen. Telman kanssa minulla oli hiljattain taas vähän omaakin koulutusprojektia, ja kyllä se vaan on niin nopea ja ylitsepursuavan innokas koira, viimeisimmissä treeneissä olin jo ihan helisemässä sen kanssa, kun se oli niin leikkisällä ja hyppiväisellä tuulella :)

PK-Telma

Snoopy, Vinski ja Kipi olivat päteviä esineruutukoiria. Draamakin haki ensimmäisen esineen tosi hyvin, mutta toista se ei yhtä hyvin lähtenyt etsimään, joten kävimme ottamassa siitä sitten hajun, jolloin sekin esine palautui minulle vikkelään.

Pirjon kanssa ollaan treenaamisen lisäksi lenkkeilty. Viime aikoina on lenkeillä ollut mukana viisi koiraa, kun molempien laumojen vanhuskoirat ovat jääneet kotiin odottamaan.

Kipi, Miio, Draama, Vinski ja Repe

Draaman kanssa on edelleen ollut tosi kiva treenata, kun sillä on juuri sellaista tekemisen intoa ja paloa, jota olen kaivannutkin. Olemme treenanneet vähän kaikkea, eli pk-tottista, tokoa ja jälkeä. Jälkeä ollaan ajettu niin nurmikolla kuin metsässäkin. Pohdin alussa kovasti, että miten Draaman jälkitreenejä kannattaisi viedä eteenpäin ja päädyin siihen, etten sillekään lähde tässä vaiheessa enää opettamaan mitään jokaisen askeleen huolellista erikseen nuuskimista. En ole sellaista muillekaan koirille opettanut, enkä harrasta erikoisjälkeä, jossa on eri vaatimukset. En ole vielä keksinyt tarpeeksi pätevää syytä, miksi metsäjälkeä pitäisi välttämättä ajaa kuten erikoisjälkeä, vaikka tarkkuutta se toki lisää toisikin. Sen sijaan yritän kyllä treenata monipuolisesti erilaisia jälkiä erilaisissa maastoissa ja välillä myös nurtsipohjalla. Vielä emme tässä ajassa ole Draaman kanssa ennättäneet treenata kuin lähimetsässä ja nurtsilla, mutta kaikki aikanaan. Kivaa on ollut, ja Draamalla on tähänkin lajiin hyvä motivaatio ja se osaa työskennellä itsenäisesti.

Tokoliikkeiden suhteen minulla alkaa jo olla käsitys siitä, mitä asioita meidän erityisesti pitää Draaman kanssa treenata. Noutoesineiden kaunis pitäminen ja luovuttaminen käteen asti ovat listalla. Metallikapula oli Draaman mielestä aluksi vähän ällöttävä, mutta hommaa saatiin kyllä pian edistymään. Vielä paremmin saatiin metallinouto sujumaan, kun sitä otettiin kierron kautta, kuten entisessä kodissakin oli tehty. Tunnarin suhteen treenasimme ensin pelkkää oman etsimistä ja sitten laitoin kokeeksi vääriäkin näytille. Draama nosti vääriä ja puraisi yhtä sen verran lujasti, että päreiksi meni yhdellä puraisulla :D Nyt sitten ryhdynkin rakentamaan tunnaria aivan kuin se olisi Draamalle aivan uusi liike, vaikkei se oikeasti olekaan.

Olen kovasti ihastellut Draaman vauhtia irtoavissa liikkeissä kuten vaikkapa ruudussa, etenkin kun on viime aikoina tullut noita hitaammanpuoleisia koiria katseltua. Ja ai niin, on Draama vähän päässyt vepeäkin kokeilemaan Vinskin treeneissä! Vähän veneestä hyppyä ja köyden hakua veneestä. Sillä on hirmu nopea uintivauhti, se näyttää ottavan uimisenkin hyvin tosisaan.

Vinski on jatkanut vepetreenejä ja meillä oli ryhmässä käymässä ulkopuolinen kouluttajakin, kun yleensä treenaamme ilman vetäjää ja lisäksi ne kokeneimmat tyypit ovat ryhmästä jo aikaa sitten lähteneet. Kouluttajan ohje Vinskin ajoittaisiin vientiongelmiin oli se, ettei treeniä pidä helpottaa, jos Vinski kieltäytyy viemästä, vaan minun pitää saattaa se veneelle vaikka uimalla sen kanssa. Jos treeniä helpotetaan, niin se helposti oppii neuvottelemaan kanssani asiasta. Juuri tätä olen itsekin pohtinut, että noinhan se menee. Saa nähdä, oppiiko se sitten neuvottelemaan minut aina uimaan kanssaan :D

Vepekuvat: Matti Nenonen

Kipi on jokusen kerran treenannut tokoa. Ihan kohtuullisella motivaatiolla, mutta vauhtia ja fokusta kaipaisin enemmän. Viimeksi kokeiltiin Oilin neuvomaa kikkaa ruutuun menossa, eli laitoin ruutuun kissanruokarasian ja juoksimme ruutuun kilpaa. Nyt Kipi meni aika kivaa vauhtia ja ehti ennen minua, joten avasin sille mielihyvin kissanruokarasian palkaksi. Olen miettinyt, että menemme kokeilemaan alokastokoa vielä tänä vuonna, koska ei Kipi välttämättä tämän valmiimmaksikaan koskaan tule. Ehkä emme alokasluokkaa pidemmälle koskaan menekään, mutta sen näyttää aika, riippuu niin paljon siitäkin, tapahtuuko Kipin asenteessa mitään muutosta parempaan.

Olen huvikseni miettinyt, mikä koirien oma motto tai mielipide näistä työ- ja rotukysymyksistä olisi, jos ne puhuisivat ihmisten kieltä. Mielestäni se menisi kutakuinkin näin:

Draama: Minä olen bordercollie. Bordercolliet ovat Työkoiria.

Kipi: No joo joo, mutta täytyy myös muistaa, että meillä bordercollieilla on myös älyä ja oma tahto ja me voimme itse päättää, mitä työtä ja millä ehdoilla meidän kannattaa tehdä.

Snoopy: Senkin nulikka, kaikki työ on ihan tosi siistiä ja tärkeää! Sä et vain ole niin pätevä kaikessa kuin mä.

Vinski: Bordercollie? En kai minä ole bordercollie? Mää oon Vinski vaan.

Kipi kyttää väijymispaikaltaan ties mitä ja Draama kyttää Kipiä :)

Kipi katsoo kun mustavalkoiset uivat

Tämän viikon maanantaina kävivät kaikki paitsi Snoopy Marin käsittelyssä. Vinski oli ihan kunnolla jumissa tällä kertaa, mikä ei ollut yllätys, koska eturauhasvaivat ja tulehdukset kyllä herkästi jäkittävät kropan. Draamalta oikaistiin etu- ja takapään kireyksiä kuten viimeksikin ja se miltei nukahti käsittelyn ajaksi. Kipille tehtiin vain hyvin pikainen käsittely, koska siinä ei juuri laisinkaan laitettavaa ollut :) Mukavaa, että vihdoinkin se on näin hyvässä kunnossa, toivottavasi nyt jonkun aikaa pysyykin!