Lääkärikierteessä

Arvasin kyllä, miten juttu tulee päättymään, kun Vinskillä kesällä todettiin eturauhas- ja pissavaivoja. Enkä väärässä ollutkaan, sillä nyt on Vinski jo kuukauden ajan elänyt pallittoman pojan elämää.

Pitkän lääkekuurin jälkeen Vinskin kontrollipissanäytteessä oli yhä tulehdusmuutoksia, vaikkakin sentään lievempänä kuin ennen. Sille määrättiin kuuden päivän jatkokuuri ja uusi kontrollinäyte 2-3 viikon päästä kuurin loppumisesta. Seuraavan näytteen tulos oli vähän kiikun kaakun, että onko tulehdusta vieläkin. Eläinlääkäri suositteli uutta Tardak-piikkiä, koska oletuksena oli, että eturauhanen provosoi tulehduksen. En ollut kovin innostunut ajatuksesta, koska loppujen lopuksi näissä tapauksissa kuitenkin usein päädytään kastraatioon, kun Tardak ei tuo pysyvää apua, enkä todellakaan halunnut Vinskin joutuvan pitkälliseen Tardak- ja antibioottikierteeseen.

Minua myös vaivasi se, ettei Vinskin pissanäytettä ollut kertaakaan viljelty, joten seuraavaksi kiikutin Vinskin toiselle eläinlääkärille tilanteen kartoittamista varten. Eläinlääkäri oli ensin sitä mieltä, ettei leikkauksella mikään kiire ole. Vinski oli hyväkuntoinen poika, jonka eturauhanen kyllä oli suurentunut, mutta aristamaton. Virtsarakko ja kivekset ultrattiin, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa. Kun eläinlääkäri sitten kävi vilkaisemassa pissanäytettä, muuttui ääni kellossa. Pissassa oli tulehdussoluja, epiteelisoluja, siittiöitä ja hirmuisesti bilirubiinia. Eläinlääkäri halusi ottaa myös verikokeet ja tarkistaa niistä erityisesti maksan tilanteen. Kastraatio alkoi myös todellakin vaikuttaa ajankohtaiselta.

Oli myös toinen syy, miksi Vinski olisi joka tapauksessa joutunut leikkauspöydälle hyvin pian. Sillä oli jo pidempään ollut katkennut yläetuhammas, jonka tilannetta oli seurattu. Hammas ei koskaan ollut sitä vaivannut eikä poistolla ollut kiire. Nyt kuitenkin hammas oli muuttunut pahempaan suuntaan ja alkoi todellakin olla aika poistaa se. Eläinlääkäri lupasi, että kastraation ja hampaan poiston voi tehdä samalla käynnillä.

Seuraavana päivänä sain verikokeiden ja pissaviljelyn tulokset. Pissassa ei kasvanut mitään bakteereita, joten antibioottikuuria Vinski ei saanut. Vähän jäin ihmettelemään, että olivatko ne aiemmat kuurit miten tarpeellisia, kun viljelyä ei tehty. Maksa-arvoissa ei ollut mitään vikaa, mutta toinen munuaisarvo oli vähän koholla. Myös CRP oli koholla, syyksi eläinlääkäri arveli hammasta.

22.8. Vinski sitten joutui leikkauspöydälle ja pääsi eroon palleistaan ja risasta hampaasta. Kaikki meni hyvin. Vinskiltä oli poistettu kivepussitkin, vaikka ne usein jätetään, jotta haava on pienempi. Ongelma niiden jättämisessä on se, että ne toisinaan tuppaavat keräämään itseensä nestettä.

Ensimmäisen vuorokauden leikkauksen jälkeen Vinski piti kauluria, mutta se oli aika masentava kapistus, kun sen kanssa ei mahtunut edes lempipaikkoihin nukkumaan eikä meinannut sopia kulkemaan esim. auton ovesta tai päästä juomaan vesikupista.

Ilman suojaakaan en uskaltanut Vinskiä pitää, sillä kun irrotin kaulurin hetkeksi ruokailun tai ulkoilun ajaksi, niin Vinski oli heti työntämässä kuonoa sinne jalkoväliin. Pönttöpäänä en sitä raaskinut sen kauempaa pitää, joten selvitin vaihtoehtoisia tapoja suojata haava. Ensin askartelin sille itse pöksyt, mutten luottanut niiden päällä pysymiseen sataprosenttisesti. Sitten löysin vaihtoehdoksi haavasuojapuvun, jollaisen kävinkin sitten pikavauhtia ostamassa hetkeä ennen sulkemisaikaa eläinkaupasta.

Suojapuvun häntäaukko oli niin iso, että siitä käsin Vinski olisi halutessaan pienellä vaivannäöllä päässyt haavaan käsiksi. Ratkaisuksi löytyi sitten pöksyjen pukeminen puvun alle. Ja niin se elämä taas hymyili ja Vinski pääsi taas kulkemaan nukkumapaikkoihinsa ja olemaan muutenkin rennommin.

Ilman terveydellistä syytä en olisi päätynyt Vinskin kohdalla kastraatioon, koska se on aina ollut helppo uros, ei ollenkaan macho tai tytöistä liikaa stressaava, vaikka se selkeästi viriili olikin. Huonoja puoliakin voi kastraatiolla olla, joskus aika yllättäviäkin, koska hormonit kuitenkin vaikuttavat niin kokonaisvaltaisesti. Yksi tylsä juttu on se, että lihakset heikkenevät kastraation myötä, mikä on erityisen harmillista, kun kyseessä on selkävaivainen koira. Toivottavasti Vinskin lihaskunto saadaan pysymään riittävän hyvänä ja se säästyisi muiltakin haittavaikutuksilta.

Lisääntymiskyvyn menetystä minun ei tarvinnut Vinskin kohdalla harmitella ollenkaan, joten sikäli kastraatiopäätös oli helppo tehdä. Minulle on Vinskin nuoruudesta asti ollut selvää, etten anna sitä jalostukseen vaikka kysyttäisiin. Jo pentuesisarusten vakava sairaus oli painava syy tähän. Mutta en olisi antanut sitä jalostukseen myöskään sen oman selkävian takia, niin lievä kuin se on ollutkin, mutta se on kuitenkin aiheuttanut oireita kasvuiästä saakka ja on silloin mielestäni ehdoton este jalostuskäytölle. Ja ovathan nuo Vinskin käyttöominaisuudetkin vähän jännät. Hyvä luonne sillä on, se on kiltti, hyväntahtoinen ja kultainen, se on aina ollut täysin äänivarma eikä sillä muutenkaan ole arkuuksia. Luonteen puolesta se olisi hyvinkin kelvannut jalostukseen, mutta kun se ei yksin riitä.

Leikkauksesta reilun parin viikon päästä mentiin klinikalle ottamaan kontrolliverikokeet, ja myös pissanäyte jätettiin taas kerran tutkittavaksi. Itse asiassa metsästin siellä klinikan lähimaastossa pissanäytettä kahdelta koiralta. Kipi kun suhteellisen säännöllisesti on pissannut sisälle, niin aika ajoin olen halunnut senkin pissanäytteen varmuuden vuoksi tutkituttaa. Tulehdus siltä löytyi vain kerran nuorena poikana, muuten sisälle pissaamisen syy on ollut arvoitus. Onko selkä vaikuttanut asiaan vai onko se enemmänkin hormonaalista vai sittenkin vain opittu tapa. Kipihän ei ole koskaan ollut täysin sisäsiisti. Pentuiässä näytti hetken siltä, että se alkoi olla täysin sisäsiisti, mutta sitä iloa ei sitten montaa päivää kestänyt. Ja samanlaisena se on jatkunut. Joskus voi mennä viikko pari niin, ettei vahinkoja tule ollenkaan, toisinaan vahinkoja tulee joka yö ja toisinaan muutaman kerran viikossa. Aikuisiällä vahingot ovat tapahtuneet aina nimenomaan öisin.

No, pissanäytteen metsästäminen Kipiltä oli aika mielenkiintoista. Se lopetti pissaamisen heti kun työnsin kauhan sen mahan alle. Joka kerta. Monta kertaa. Kiertelin sen kanssa moneen kertaan läheiset puut ja pylväät ja välillä vein turhautuneena sen takaisin autoon. Lopulta 20 minuutin metsästämisen jälkeen sain näytteen, ja ironisesti samaan aikaan klinikalle tullut asiakas ihasteli, miten helposti ja nopeasti homma kävi :D

Vinskin verinäytteessä oli koholla ollut munuaisarvo normalisoitunut, joten varmaan lääkekuurit olivat arvoa nostaneet. CRP oli laskenut lähelle normaalia. Pissassa ei mitään ihmeempää, paitsi bilirubiinia siitä vielä löytyi, mutta vähemmän kuin aiemmin.

Kipiltä sitten vuorostaan löytyi pissasta siittiöitä ja sen eturauhanen oli turpea mutta aristamaton. Niinpä oli nyt sen vuoro saada Tardak-piikki. Muuten sen pissa oli puhdasta, mutta bilirubiinia löytyi siltäkin, ja sittemmin ollaankin eläinlääkärin kanssa pohdittu, mikä sen voi aiheuttaa, kun samassa laumassa kahdella koiralla on näin. Mitään selitystä esim. ravinnosta ei ole löytynyt, ja joskus tuo voi ilmeisesti olla ihan normaaliakin.

Tardakin jälkeen Kipin sisälle pissaaminen valitettavasti ennemminkin paheni, joten hormonaalisista syistä pissailu ei taida johtua tai sitten Tardak ei vaan sen kohdalla tehoa. Tai sitten spondyloosin rauhallinen vaihe on päättynyt tai sillä on joku muu piilevä vika. Minusta välillä näyttää kuin sen juominenkin olisi vähän lisääntynyt, vaikkei se hälyttävällä tasolla olekaan, ja aina se on ollut hyvä juomaan. Siltä on nuorempana kahdesti otettu laajat verikokeet, joista ei mitään selitystä pissailulle löytynyt, mutta varmaan on aika taas kohta ottaa uudet kokeet.

Eläinlääkärissä ramppaaminen siis ei ota loppuakseen. On aina kurjaa, kun koirilla on vaivoja, mutta kurjaa on myös tuo eläinlääkärin suuntaan kulkeva jatkuva rahavirta. Vinski ja Kipi sattuvat olemaan ainoat vakuutetut koirat meidän laumassa, mutta se ei paljon lohduta, kun omavastuuta on muutettu niin, että se on nykyään jatkokäynneissä yhtä suuri kuin ensimmäisessä käynnissä. Niinpä kun ravaa samasta vaivasta moneen kertaan lääkärillä, menettää äkkiä jopa satoja euroja verrattuna entiseen. Vakuutusten järkevyyttä onkin paljon tullut pohdittua. Kipi kun lisäksi tuli minulle nelikuisena, jolloin en sitä voinut ennen tuota maagista ikää vakuuttaakaan, joten sen osalta vakuutus ei koskaan tule korvaamaan esim. spondyloosin aiheuttamia kuluja. Ja se ottaa kyllä aika paljon päähän. Meillä oli koululla käymässä vakuutusyhtiön edustajia luennoimassa ja heillekin valitin, että on se kyllä epäreilua, kun maksan ihan samat vakuutusmaksut kuin muutkin, mutta silti Kipin vakuutusturva on paljon huonompi vain siksi, että se on vakuutettu nelikuisena. Siihenpä yhtiön edustaja totesi, että tällaiset viat kuuluvat kasvattajan korvattaviksi, mutta oikeassa elämässä aika harva kasvattaja taitaa korvata useimpia vikoja. Sitä paitsi on vaivoja, joiden hoito äkkiä ylittää jopa moninkertaisesti koiran ostohinnan, jolloin kasvattajan jälkikäteen mahdollisesti myöntämä pieni hinnanalennus ei juuri tilannetta paranna. Silloin kaipaisi sitä vakuutusturvaa, mutta omaa etuaanhan vakuutusyhtiötkin vain miettivät.

Vinskin vepekauden loppukin meni sitten pipariksi leikkauksen takia. Tuli uintitaukoa ja poissaoloja treeneistä, ei myöskään päästy yrittämään sovea tänä vuonna. Ensi vuonna säännötkin sitten muuttuvat ja täytyy miettiä vieläkö jatketaan vepeilyä.

Kipillä on nyt myös dopingvaroaika päällä Tardakin takia, mutta se ei haittaa, kun mihinkään ei oltu menossakaan. Aiemminhan mietin, että ilmoittaisin sen paikalliseen tokokokeeseen täksi viikonlopuksi, mutta siitä ajatuksesta olin jo muutenkin ehtinyt luopua.

Meidän vaivaiskaksikko

Vajaat kaksi viikkoa Vinskin leikkauksen jälkeen mentiin taas uimaan, kun haava oli parantunut hienosti. Ehdimme muutaman kerran nautiskella uintiretkistä lämpimässä syysilmassa. Nyt kun sää on viilentynyt, niin taitaa uimakausikin olla ohi tältä vuodelta. Uintiretkien jännitysmomentti on aina ollut se, että meneekö Draama uimaan heti vai vasta myöhemmin vai ei ollenkaan ja kun menee, niin uiko kauas ja tuleeko kohtuullisessa ajassa takaisinkin. Lähes aina se on mennyt, mutta usein vasta pitkän kyttäyksen jälkeen. Yhtenä kesäisen lämpimänä syyspäivänä olimme kimppalenkillä ja ohitimme lammen, johon koirat heti pulahtivat. Paitsi Draama, joka lähti uimaan vasta kun muut olivat jo jatkamassa matkaa. Ei sitten hetkeen jatkettu, kun kaikki odottivat Draamaa, jolla ei ollut mikään erityinen kiire pois lammesta, se uiskenteli siellä täysin lumoutuneena omassa kuplassaan. Vasta uintireissun lopuksi se taas löysi yhteyden muuhun maailmaan.

Draama on tokoillut ahkerasti ja olen taas oppinut siitä lisää. Jälkeä ollaan myös välillä ajettu, mutta enemmänkin olisi voinut, ja nyt täytyy parantaa tahtia ennen talven, lumen ja jään tuloa. Tänään oltiinkin jäljestämässä ja kivaa oli :)

Totuus on tuolla jossain. Tai sitten se on Kipi.

Palkkana Draama arvostaa narupalloja kovasti, mutta sääli vain, ettei kukaan osaa valmistaa Draaman kestäviä narupalloja. Erityisesti sellaisia, joiden naruosakin kestäisi sen leikkejä. Viime viikolla ostin kaksi uutta, kestäväksi mainostettua narupalloa, ja jo seuraavana päivänä oli toisen naru melkein kokonaan poikki ja toisen ihan kokonaan poikki :D Mutta hyvät treenit oli, tuumi Draama :)

Vähän pelonsekaisissa fiiliksissä odotin, miten Snoopy reagoi sään viilenemiseen, koska usein kylmä sää pahentaa joitain vaivoja. Mutta Snoopy on päinvastoin vain piristynyt viime aikoina, joten sille lämpö onkin tätä nykyä se pahempi asia.