Samalla koirilta lähtivät näytteet geenitutkimusryhmän käyttöön muihinkin tutkimuksiin. Snoopyn ja Vinskin näytteet siellä jo ennestään olivatkin, mutta niiltä otettiin silti uudet näytteet, Kipin ja Draaman näytteet lähtivät ryhmälle ihan ensimmäistä kertaa. Vuosia sitten kävin viimeksi antamassa silloisen lauman näytteet, kun Vinskin kahdella sisaruksella oli mystisiä oireita, ja oli tärkeää kerätä näytteitä lähisukulaisilta. Myöhemmin sairaus diagnosoitiin metaboliseksi myopatiaksi, ja se kuuluu tauteihin, joita tällä hetkellä bordercolliella tutkitaan. Ilmeisesti mitään ihmeempää ei vielä ole selvinnyt. Joissain muissa sairauksissa on läpimurtoja tehty, niin bordercollien kuin muiden rotujen osalta. Bortsuilta mm. löydettiin hampaiden hypomineralisaatiota aiheuttava geeni, ja omista koirista Nasta oli otettu tutkimukseen mukaan ja sain tiedon, että se oli ominaisuuden suhteen terve. Mielellään sitä on mukana edistämässä tutkimuksia, joista on ihan todellista hyötyä. Jonain päivänä jos vaikka selviäisi rodun kahden ison vitsauksen, OCD:n ja epilepsian periytymistapa, niin se olisi todella hienoa!
Kolme viikkoa sitten käväisimme jälleen Piiran pakeilla. Draama tsekattiin vain pikaisesti, ja koska se oli pysynyt suorana kuukautta aiemmin olleen käsittelyn jäljiltä, ei sille nyt tehty mitään. Käsittelyyn pääsivät Vinski ja Kipi, joiden käsittelytauko olikin venynyt niiden koko elämän pisimmäksi. Ei niillä mitään hälyttävää oireiluakaan ole tässä välissä ollut, ja melko kevyesti niillä vain on harrasteltu, joten ei tullut aiemmin niitä minnekään vietyä sen jälkeen, kun entinen luottohuoltajamme katosi jonnekin. Piira tietenkin on myös jo vuosien ajan ollut meidän luottohuoltaja, mutta hänelle on pitkät jonot ja jonkin verran matkaakin, joten siellä ei tule käytyä kovin tiheästi.
Kipi käsiteltiin ensin, ja sillä oli rintarangassa vähän isompaa kireyttä, mutta ei muuten mitään ihmeempää. Spondyloosi vaikuttaisi edelleen olevan rauhallisessa vaiheessa. Vinskillä sitten oli alempana selässä lukko, mutta ei muuten mitään ihmeellistä silläkään. Molemmat saatiin hyvin hoidettua. Hyvä niin, vanhemmiten on molempien tilanne ollut parempi. Molemmat ovat olleet rikki pennusta asti ja kehittyivät kropaltaan tosi hitaasti. Molemmat ovat tarvinneet tiheää käsittelyä jatkuvien jumien takia alle vuoden iästä alkaen, mikä ei ole koiralle ollenkaan normaali tilanne. Onkin huojentavaa, että joskus kolmen vuoden korvilla molempien tilanne muuttui paremmaksi, kun kroppa oli kehittynyt valmiimmaksi ja toimi parempana suojana jumeja vastaan.
Piiralla käynnin jälkeinen lauantaipäivä tuli sitten vietettyä Mevetin päivystyksessä. Aamuyöllä havahduin siihen, että Draama oli valveilla ja nieleskeli voimakkaasti. Ajattelin, että sitä närästää, ja tarjosin sille vähän syötävää, mutta se ei huolinut sitä, vaikka on normaalisti ihan todella ahne. Aamulla se kyllä sitten söi aamuruokansa, mutta ei normaalilla innolla, oli vaisun oloinen ja köyristi selkäänsä, kun tunnustelin sen vatsaa. Kun tilanne ei päivän edetessä muuttunut parempaan, konsultoin Mevetin hoitajaa ja sain ohjeeksi, että viimeistään seuraavana päivänä kannattaisi lääkärille lähteä, ellei tilanne paranisi. Päätin sitten, että mieluummin tarkistan tilanteen jo samana päivänä kuin sunnuntai- tai yöpäivystyksessä. Matkalla lääkäriin Draama oksensi aamuruokansa, mitä se ei koskaan aiemmin ole tehnyt.
Lääkärissä se lauantai tosiaan sitten kuluikin, kun ensin odotimme omaa vuoroamme neljä tuntia, sitten Draama oli tutkimuksissa, ja sen jälkeen odotimme vielä tunnin verran tuloksia.
Yleistutkimuksessa eläinlääkäri totesi sen minkä minäkin, eli mahan aristuksen ja vaisun olemuksen. Lämpö oli normaali, ripulia tai ummetusta ei ollut. Eikä Draama ollut syönyt mitään sellaista, mitä ei joskus aiemminkin olisi saanut. Erinäisiä verikokeita otettiin, eikä niistäkään mitään selvinnyt. Tulehdusarvot, haiman pikatesti, maksa- ja munuaisarvot ja kaikki muukin oli ok. Lopulta tilaa hoidettiin ihan närästyksenä, jota Draamalla on joskus aiemminkin epäilty. Draama sai piikin pahoinvointia vastaan, kehotuksen syödä jonkin aikaa Losecia ja vaihtaa ruokavalio esim. hypoallergeeniseen.
Draama oli vaisu vielä sunnuntainkin, ja olin kyllä tyytyväinen, että tilanne oli jo tsekattu edellisenä päivänä, ettei tarvinnut sunnuntaipäivystykseen lähteä. Ruokahalu sillä kyllä oli taas hyvä. Maanantain aikana se sitten onneksi muutenkin palasi entiselleen.
Että minä inhoan tuollaisia tilanteita, kun koiralla on ikäviä oireita, joiden syytä ei saada selville. Joitain närästykseen sopivia oireita on aiemminkin ollut, mutta ei mitään öistä levottomuutta, voimakasta nieleskelyä tai mahakipua koskaan. Eikä mahakipu kaikkein tyypillisin närästysoire olekaan. Ruohoa ja muuta vihreää Draama on aina mielellään ja säännöllisesti ulkona maistellut, muttei mitenkään maanisesti kuitenkaan. Joskus harvakseltaan on lievää nieleskelyä ollut, tai jotain muuta epämääräistä. Viime talvena nielukin kerran tarkistettiin, mutta se oli ihan puhdas. Olen kokeillut jättää ruokavaliosta pois erilaisia asioita, mutta millään en ole huomannut ihmeempää vaikutusta. Oireilu on välillä ollut pitkiä aikoja poissa, ja ilmetessäänkin oireet ovat olleet vain hyvin lyhyen hetken näkyvissä. Ennen kuin nyt, mikäli kyse edes on samasta asiasta.
Nyt Draama on ollut tiukalla ruokavaliolla, kotiruualla toistaiseksi, kun en halunnut summamutikassa valita sille jotain hypoallergiamuonaa. Pelkkää teollista en muutenkaan välitä syöttää, ellei koiran etu jostain syystä sitä vaadi. Tässä tapauksessa ei voi edes olla varma, vaikuttaako ruokavalio suuntaan tai toiseen, mutta ruokavaliosta ei todellakaan tee mieli nyt vähään aikaan lipsua.
On ollut kiva, kun ollaan episodin jälkeen voitu taas elää normaalisti. Viime viikolla käytiin pitkästä aikaa koko lauman kesken Vihtijärvellä. Tein ensin kaikille koirille jäljet, sitten käytiin lenkillä, ja sen jälkeen koirat pääsivät ajamaan jälkensä. Kipillä ja Draamalla oli taas pisimmät jäljet useammalla kulmalla, joista yksi oli melko terävä. Kaikki neljä ajoivat jäljet hirveän hyvin eikä yhtään keppiä jäänyt maastoon <3 Kipiltä ja Draamalta menivät terävät kulmatkin hyvin. Ja on niin kiva nähdä, miten Snoopykin ajaa vielä jälkeä kuin nuorena poikana konsanaan. Niinhän sitä sanotaan, että hajuaisti on aisteista ensimmäinen, joka koiran elämän alussa alkaa toimia, ja viimeinen joka elämän lopussa sammuu. Snoopy ei ehkä enää kuule hyvin, mutta sen hajuaistissa ja jäljestysinnossa ei ole mitään vikaa.
Syys- ja lokakuun vaihteessa osallistuin Draaman kanssa Juha Korrin vetämään koulutukseen, jonka teemana olivat vietit, tunnetila ja motivaatio. Ensin oli luento ja sitten käytännön koulutuksia. Draaman kanssa otin aiheeksi huonon otteen tunnarista. Neuvoksi sain käyttää tässä saalisjännitettä, jolloin ote automaattisesti tiukkenee. Olen tätä vähän soveltaen nyt treeneissä tehnytkin, ja kyllähän se otetta parantaa. Mutta tunnari mietityttää myös kokonaisena liikkeenä, enkä ole ihan vakuuttunut, miten saisi oikean mielentilan siihen osaan liikettä, joka tapahtuu ennen tunnarin palautusvaihetta. Kun pitkästä aikaa kokeilin tunnaria kokonaisena liikkeenä, niin sähläämiseksihän se meni. Kauhea kiire kapuloille, kapulat sinkoilivat sinne ja tänne ja välillä joku vääräkin eksyi suuhun. Eikä palautuskaan ollut kaunis. Nämä ovat niitä hetkiä, kun todella kaipaisi vähän säännöllisempää tokohenkistä treeniseuraa, että voisi jonkun kanssa pohtia eri näkökulmia asioihin, saada ideoita ja palautetta. Ja joskus liikkurinkin treeneihin, huoh.
Ehkä rustaan joskus tarkemman yhteenvedon tuosta Juha Korrin koulutuksesta. Muita koulutuksia ei nyt ole edes näköpiirissä, mutta ensi viikolla alkaa omatoimivuoro tokon hallitreeneihin. On taas kiva päästä halliin edes joka toisena perjantaina läpi talvikauden. Ulkona ei tällä hetkellä juuri mitään voi tehdäkään, kun siellä on vettä, loskaa ja lunta.
On sentään juttuja, joita voi harrastaa myös sisätiloissa kotona talvikaudella. Nyt ollaan treenattu eukalyptuksen etsimistä, kun viime talvena etsittiin kanelia. Koirat eivät olleet moksiskaan, kun etsittävä haju vaihtui, työskentelivät vanhasta muistista. Vaihdoin eukalyptukseen myös eri vihjesanan kuin kaneliin. Koirat ovat saaneet etsiä hajua eri paikoista pitkin asuntoa, ja välillä erotella sitä laatikkorivistä tai lasipurkeista. Mitään kursseja en ole käynyt tai muutenkaan aiheeseen kovin läheisesti perehtynyt, ihan mutu-tuntumalla mennään. Sillehän ei sitten mitään voi, jos pilaan koirat niin, ettei yhdenkään kanssa koskaan voi mennä oikeaan Nose Work-kokeeseen, jos sellaisesta joskus sattuu innostumaan ;) Tärkeintä on se, että koirilla on mielekästä tekemistä, jossa saa käyttää hajuaistia.
Sienessä ja puolukassa tuli käytyä paljon aina siihen asti, kun pakkaset ja lumi sitten tulivat.
Muutenhan tämä syksy on ollut kovin vetinen ja tulvivakin. Meidän yhden lenkkireitin pieni koski pauhasi tavallista suuremmalla voimalla.
Osa ulkoilureitistä on ollut suljettuna tulvan takia. Ihan tekisi mieli mennä ottamaan pieni kiertotreeni tässä kohtaa :)
Sillan toisella puolella sitten näytti tältä.
Tiistaina alkoi jo lähijärvi jäätyä.
Ja sitten keskiviikkoiltana satoi ensilumi ja torstaina oli näin lumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti