Jossain vaiheessa pälkähti päähäni, että hyvänen aika, niin se tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta omankin kasvattajan taipaleeni alkamisesta. Mutta juhlia en ole järjestämässä, kun viimeisimmän pentueen syntymästä alkaa olla jo 12 vuotta! On vähän niin kuin mennyttä elämää tuo kasvattaminen, joka muutenkin oli kovin pienimuotoista. Muistotilaisuuden paikka ehkä? :D
Kipin sisaruksista pääsin nyt näkemään Pirpana-siskon ja Ruu-veljen, joten nyt olen nähnyt Kipin sisaruksista yhteensä neljä, ja toiset neljä on vielä näkemättä. Pirpanan olemuksessa oli paljon samaa kuin Kipissä, Ruustakin jotain yhtäläisyyksiä löytyi, erityisesti joidenkin käyttäytymismallien suhteen. On kiehtovaa, miten moni pikkujuttukin kulkee geeneissä. Mieleeni on piirtynyt eräskin tokokoulutus, missä Jippo oli paikkaistumisrivissä siskonsa vieressä. Kun ohjaajat palasivat koirien luokse, alkoi sekä Jipon että siskonsa hännänpää vispata tismalleen samalla hetkellä ja tismalleen samalla tyylillä. Samaa tyyliä en ole koskaan muilla koirillani nähnyt, ja tuota hännänheilutusta on kyllä ikävä, kuten tietysti koko koiraa muutenkin <3 Sitten taas Jessi ja osa sen pennuista juttelivat ulvomalla ihan omaan tyyliinsä. Kerran kuulin Jessin siskon ulvovan samalla tavalla. Oi niitä aikoja ja ihania, juttelevia koiriani <3 Vieläköhän tuo piirre kulkee suvussa myöhemmissä sukupolvissa?
Kipi pääsi vähän kokeilemaan paimennustakin pitkästä aikaa. Tällä kertaa lampaita oli kaksi, toinen talutuksessa, ja se lauhkeampi seurasi toista tiiviisti. Kipi sai seurata lampaita liinassa. Kyllä se välillä innostui asiasta, erityisesti, kun lampaat menivät vähän kovempaa, mutta enimmäkseen tyytyi vain lampsimaan perässä. Välillä piti vähän väistääkin sitä temperamenttisempaa lammasta, joka vähän hyökki kohti. Siinä olikin tiukka täti! Kun se oli tauolla häkissä ja sitten häkkiä alkoi lähestyä koira, polki tämä itsetietoinen lammas kipakasti ja mielenosoituksellisesti jalkaansa, kun hänen rauhaansa kehdattiin tulla häiritsemään.
Kyllä tuota paimennusta olisi taas joskus kiva vähän kokeilla, vaikkei siitä nyt varsinaista harrastuslajia ole terveyssyidenkään takia tulossa. Kiehtova laji, ja moni on siihen koukkuun jäänyt! Ja on aina hienoa nähdä bortsuja alkuperäisessä työtehtävässään.
Kipin paimennuksesta ei nyt valitettavasti tullut kuvia, kun ei tullut ketään nakitettua siihen hommaan, enkä itse pystynyt samaan aikaan kuvaamaan. Mutta tässä nyt edes tämmöinen ryhmäkuva Kipistä Pirpanan ja Ruun kanssa.
Ja sitten muutama kuva Kipin viehättävästä Pirpana-siskosta, joka selkeästi oli noissa paimenhommissakin jo vähän kokeneempi tapaus.
Tässä kuvassa taasen esiintyy bc-kelpie-mix, jonka nimi minulta valitettavasti meni ohi. Hauskasti on molempien rotujen näköä.
Ja tässä Kipin Ruu-veli. Ei se turhaan päässyt erikoisnäyttelyssä Paras pää-kehään!
Tässä kuvassa Ruu käyttäytyy niin samalla tavalla kuin Kipi vähän väliä, ihan on suupielien ilmekin sama!
Ja sitten me päästiin näkemään Vinskinkin sukua, kun Ruun kaverina asustelee Vinskin velipuoli Jaska! Pojilla on sama isä. Kyllä oli Jaskassakin samaa näköä kuin Vinskissä, rakenne oli hyvin samantyyppinen ja häntäkin niin samanlainen vähäkarvainen.
Tässä poseeraa muutama Kipin lähisukulainen kasvattajan kanssa. Kipi oikealla, sylissä ihastuttava 12-viikkoinen Tapsa-serkku, sitten Pirpana, Ruu, Tyyne-täti ja Roni-eno.
Olipa kiva nähdä Kipin sukua ja muita paikalla olleita koiria omistajineen. Sää suosi ja oikein kakkuakin saatiin. Oli myös mukavaa, kun näin kesäaikaan sai ajaa koko pitkän matkan kotiinkin valoisassa. Vaikka vähän pidemmän kaavan mukaan mentiin, kun missasin yhden käännöksen ja päätin sitten mennä Keuruun kirkonkylän kautta, vaikka siitä mutka tulikin. Ja kun kerran kirkolla oltiin, niin sivistykseenhän kuului katsastaa myös itse kirkko ja vähän muutenkin pällistellä ympärilleen.
Järviä oli tosi paljon ajoreitin varrella. Ja jostain syystä Orivedelle menevän tien varrella oli tosi tiheästi myös levähdyspaikkoja, suuri osa jonkun järven kohdalla. En muista niin tiheästi levähdyspaikkoja missään nähneeni.
Osa levähdyspaikoista oli vain pelkkiä levennyksiä tien vieressä, mutta itse pysähdyin lenkittämään koiria ja syömään eväitä levähdyspaikalle, jossa järven lisäksi oli näin viehättävä miljöö ja tilaa ympärillä.
s
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti