Viikonloppuna Kipi oli Luukissa tottistelemassa Repen kanssa. No otettiin me vähän tokoakin kyllä, ruutuun lähetyksiä ja kaukojen tekniikkaa. Ja pojat ottivat taas paikkamakuun vierekkäin. Kiva treeni, Kipi keskittyi kivasti eikä häiriintynyt, vaikka viereiseen aitaukseen tuli vipukoita juoksemaan.
Treenin jälkeen Kipi ja Repe pääsivät leikkimään keskenään. Ne löysivät kentältä myös lätäkön, jossa oli kiva läiskytellä. Repe viihtyi lätäkössä vähän paremminkin, se taitaa olla jotain kalojen sukua. Kipillä taas on usein jalat ilmassa ja se tykkää huitoa tassuillaan, oikea Kipi Kenguru. Kuten Pirjokin totesi, niin on meillä kyllä hauskat koirat.
Kaikki pojat ovat saaneet välillä tottistella kotipihalla. Kipi on edistynyt treeneissä pikkuhiljaa ja Riitalta saadut vinkit ovat myös kantaneet hedelmää. Kipi esimerkiksi istuu luoksetulossa eteeni napakammin kuin ennen, kun ollaan nyt treenattu pompputekniikkaa. Kipin kanssa on kiva tehdä, koska se on innokas ja vastaanottavainen. Ja kyllä Snoopy ja Vinskikin ovat innokkaita kotipihatottistelijoita.
Eilen Kipi pääsi Nummelan reissulla ajamaan myös jäljen. Kaksi kulmaa, kolme keppiä, ikää tunti. Hienosti ajoi. Tänään pääsi koko poppoo jäljestämään Velskolaan. Kipillä oli taas kaksi kulmaa ja kolme keppiä ja sen jälki kulki osittain kallioisessa maastossa. Otimme myös lyhyen janalähetyksen, joka meni hienosti. Kipi pysyi taas jäljellä hyvin, hieman se teki siksakkia jäljen päällä, jälki oli noissa olosuhteissa sille ilmeisen tuore vielä tunnin ikäisenäkin. Kulmat otti hyvin ja kepit huomasi, myös sen, jonka alla ei ollut namia. Keppien jälkeen se haluaisi heti jatkaa matkaa ja joudun erikseen pyytämään, että se jäisi ilmaisemaan paremmin. Sitten jäädään kepille hetkeksi syömään taskusta löytyviä herkkuja.
Vinskin jälki kulki vaihtelevassa metsämaastossa, kulmia oli neljä ja mutkittelua jonkun verran, kolme juuri maasta otettua keppiä. Vinski oli kovin innokas ja jäljesti kerrassaan hienosti, kaikki kepitkin ilmaisi. Yhdellä suoralla se joutui hetken hakemaan jälkeä, mutta hyvin todennäköisesti metsässä oli liikkunut lasteittain muitakin ihmisiä, joten sotkettuja jälkiä osasin kyllä odottaa.
Snoopyn jälki alkoi suolta korkeiden suopursujen keskeltä ja sinne se myös päättyi, välissä oli aika paljon kallioista maastoa. Keppejä kolme, juuri maasta otettuja silläkin. Snoopy jäljesti kiihkeästi ja piti hienosti jäljen koko ajan, ensimmäinen keppi siltä jäi.
Hienoja jälkikoiria! Kyllä oli niin kiva pitkästä aikaa jäljestää kaikkien kanssa ja koiratkin nauttivat ihan täysillä. Kaikkiin maastoihin ei saa sopimaan useampaa jälkeä, mutta täytyy nyt ottaa asiaksi ajaa vähän useammin sellaisiin maastoihin, joihin saa.
Kotimatkalla uitin koirat. Kyllä se uimakausi taitaa viimeisiään vedellä, Kipi ja Snoopy tärisivät välillä. Vinski ei, koska se ui ilman taukoja. Snoopy tuli aina kepin noudettuaan rantaan kuten yleensäkin. Kipi ei rantaan välillä tule, mutta sille on nyt tullut sellainen tapa, että se käy välillä rantavedessä seisoskelemassa tai kellumassa. Uinnin jälkeen pojat saivat kotona kuivatella ja lämmitellä loimet päällä, sitten lähdettiin lenkille.
Kyllä koirat, niiden kanssa puuhailu ja luonto ovat ihan elintärkeitä henkireikiä. Ilman niitä en varmaan jaksaisi olla ihmisenä tässä ihmisten maailmassa. Uutisista suuri osa on masentavia ja arjessakin turhan usein tulee vastaan kaikenlaista keljua ihmisten taholta. Viimeksi viikonloppuna tyrmistyin, kun pihatiemme varrelta turhan läheltä taloa oli joku kerännyt kaikki puolukat. Ne eivät olleet edes kunnolla kypsiä vielä ja olin kovasti odottanut, milloin pääsen keräämään ne. Ja meidän pihatielle ei voi kuin sokea tulla vahingossa, koska tien alussa on yksityistiestä ja koirista informoivat kyltit. Ihmiset vaan ovat niin röyhkeitä. Vaikka tämä on aika syrjäinen paikka eikä täällä yleensä juuri ihmisiä liiku, niin marjastus- ja sienestysaikaan tämä on välillä villi länsi. Heinäkuussa oli jopa yksi auto pysäköitynä keskelle pihatietäni enkä päässyt ajamaan kotiin. Auton haltijat sattuivat olemaan siinä vieressä ja kun pyysin siirtämään auton pois, mulkoilivat he minua ihan kuin minä olisin se pahantekijä...En useinkaan ymmärrä ihmisiä ja niiden aivoituksia.
Olen haaveillut, että hankkisin rotikan tai jonkun laumanvartijan tänne pitämään kutsumattomat vieraat loitolla. Se voisi suojella meitä myös lähimetsässä sakemanneilta, jotka siellä vapaana ja vailla hallintaa temmeltävät. Olen aika paljon vähentänyt siellä liikkumista etenkin sen jälkeen, kun yksi sakuista tuli aggrella Snoopyn päälle, joka oli siinä etulinjassa. Ja sakujen ulkoiluttajaa ei ikinä näy missään... Mutta en oikeastaan halua rotikkaa enkä laumanvartijaa, tykkään näistä leppoisista ja vähän pienemmistä koirista, joiden kanssa arki on helppoa. Näiden kanssa voi liikkua missä vain ja hallita ne yhdellä kädellä. Juuri pujottelimme lenkillä hurjana rähjäävän pystistyyppisen koiran ja sen epätoivoisen isännän sekä lenkkipolun toisella puolella olevien emännän, kävelevän taaperon ja rattaiden ohi. Arvostan sitä, että pystyn kolmen uroksen kanssa menemään tuollaisestakin paikasta kaikessa rauhassa läpi, ilman että joudun taistelemaan niiden kanssa tai kiertämään kohteen kilometrin päästä. Kiihtyivät nekin hieman tilanteesta, mutta nätisti kuitenkin kävelivät siitä ohi.
Ja sitten muutama kuva metsälenkiltä.
Kotiinpaluu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti