Teinikoiran elämää ja treenejä

Viime viikolla osallistuimme taas Kipin kanssa BH-ryhmän tottistreeneihin Puolarmaarissa. Menin sillä periaatteella, että jos mikään muu ei onnistu, niin sitten vain leikitään. Leikitin treenin aluksi Kipiä patukalla ja lähdin siitä sitten kävelemään eteenpäin, ja kun Kipi oma-aloitteisesti tuli oikeaan seuraamiskohtaan, annoin seuruukäskyn. Kipi seurasi iloisella asenteella kontaktia pitäen ja saatiin muutama hyvä pätkä tehtyä, myös henkilöryhmän läpi. Otettiin myös luoksetuloasentoa pompputreeninä ja kaksi vauhtiluoksetuloa. Kyllä Kipi kovaa tulikin. Se sulki nyt ympäristön hyvin pois, häiriötäkin oli vähemmän kuin edellisellä kerralla.

Eilen BH-ryhmä treenasi BH-kokeen kaupunkiosuutta Espoon keskustassa. Otimme kaikki kokeen osiot. Kipi suoritti asiallisesti, mitä nyt pari pientä sivuloikkaa kerkesi tekemään. Läpi olisi mennyt, jos olisi oikea koe ollut, siihen tottisosuuteen tuo ei vaan ole vielä valmis valovuosiin :D

Kokeenomaisen treenin jälkeen olikin sitten vähän jännempää settiä, kun mentiin kaikki yhdessä citykävelylle. Koiria oli kahdeksan ja ohjaajia kuusi. Kipin lisäksi otin kävelylle mukaan myös Vinskin. Käveltiin kadulla, ohjattiin koiria erilaisten esteiden läpi ja yli, mm. käskettiin ne maahan aaltopeltialustalle. Molemmat pojat menivät peltialustalle epäröimättä, Kipi meni myös rennosti maahan, Vinskiä sen verran epäilytti, että kyynärpäät piti jättää vähän ilmaan.

Sitten kiivettiin ylös kapeita portaita ja sen jälkeen ritiläportaita. Kipi viuhtoi ritiläportaatkin epäröimättä ja innokkaasti ylös, Vinski meinasi tehdä tenän, mutta tuli sitten, kun rauhallisesti tein sille selväksi, että ylös olisi nyt muiden perässä tultava. Puikkelehdimme myös juna-aseman käytävillä ihmisten seassa. Sitten teimme hissimatkan, kaikki kahdeksan koiraa ja ohjaajat samassa hississä, ja hienosti meni. Vinski ja Kipi eivät maalaispoikina ole ennen hissillä matkustaneet, mutta ihan ongelmitta ne hissiin tulivat. Vielä vähän seurautettiin koiria käytävällä läpi koira-ihmiskujan ja laskeuduttiin lopulta alas portaita asemalaiturille ihmisvilinään, juna oli juuri saapunut laiturille. Olipas hauska treeni ja todellista vaihtelua landepaukuille.

Tällainen joukko citykävelyllä oli, kuva on Gabin:

Maanantaina oli jännä päivä, kun oltiin Kipin kanssa paimentamassa Somerolla. Sää ei suosinut, satoi ihan penteleesti, eikä yhtään kuvaakaan tullut otettua. Aloitimme ensin pyöröaitauksesta, jonne Kipi meni vähän vastahakoisesti. Menin itse kävelemään lampaiden kanssa saadakseni ne liikkumaan, mutta Kipiä koko homma silti epäilytti. Mietin jo, että kestääköhän pitkäänkin saada se uudestaan syttymään lampaille, se on kuitenkin ollut aika pieni, kun on viimeksi niitä entisillä kotikonnuillaan nähnyt.

Mentiin sitten isolle laitumelle ja päästin Kipin irti kaukana lammaslaumasta. Reunimmaiset lampaat liikkuivat juuri silloin ja kiinnittivät Kipin huomion, ja se oli menoa, Kipi lähti juoksemaan lampaiden luokse ja kaarsi lauman taakse. Se sai hetken kaarrella laumaa ja sitten se meni tauolle. Uusintakierrokselle tullessamme Kipi tuli laitumelle hyvin määrätietoisesti, mielenkiinto oli todellakin herännyt. Aloitimme tämän kierroksen isolta laitumelta ja Kipi kiersi lampaita innolla, mutta haukkui välillä ja häntä oli ylhäällä, eli ei kovin ammattimaista toimintaa vielä. Sitten mentiin takaisin pyöröaitaukseen ja siellä Kipi liikkui yhä varovaisemmin kuin laitumella. Yritin itse pitää lampaat liikkeellä koko ajan, ja pyörryttämäänhän se ympyrän kiertäminen sitten rupesi...Katsotaan josko päästäisiin syksyn mittaan käymään uudemmankin kerran lampailla.

Kotitreeneissä Kipi aina välillä osaa seurata hyvin ja välillä ei. Olen tullut siihen tulokseen, että sillä on ikäkriisi. Yksivuotiaana ei uroskoira useinkaan ole fiksuimmillaan...Kipi on myös löytänyt sisäisen vahtikoiransa. Se on aina jonkun verran haukkunut auton ikkunasta näkemiään koiria, mutta nyt se haukkuu jokaikisen, ja monet ihmiset myös. Varmuuden vuoksi se myös aina haukkuu, kun lähdemme kotipihalta liikkeelle autolla ja vilkuilee samalla Vinskiä ja Snoopya, että saako niiltä taustatukea. No yleensä ei saa. Tämä tapa varmaan juontaa siitä, kun Kipi kerran näki kotitiemme lähellä vihollissakemannilauman auton ikkunasta, aika pian sen jälkeen, kun yksi sakuista oli metsässä hyökännyt Snoopyn päälle. Kipi nosti hirveän äläkän lauman nähdessään (itsekin huolissani katsoin, ettei nuori ulkoiluttaja näytä kunnolla pärjäävän kolmelle sakulle...) ja nyt sitten ennakoi lauman aina olevan siellä.

Kipi on myös pari kertaa reagoinut aika ärhäkästi, kun on läheltä kohdannut jonkun mielestään provosoivan koiran. Toivottavasti se ei mitään remmirähjän uraa nyt olisi aloittamassa...Eilen ohitimme lauman kanssa lenkillä nuoren, vähän aran narttukoiran, joka pysähtyi emäntänsä kanssa polun viereen odottamaan, muutaman sanankin siinä vaihdoimme. Pojat ohittivat tosi nätisti. Tänään tuli vastaan cairnterrieri, joka ohitustilanteessa rähähti, ja sekä Snoopy että Kipi vastasivat sille. No pöh, kun nyt eivät sentään ainakaan ilman syytä alkaisi päätä aukoa...Hyvä ja huono puoli asiassa on se, ettemme välillä päivä- tai viikkokausiin kohtaa yhtään ainoaa koiraa lenkillä. Kun toisaalta niitä tilanteita pitäisi treenata, mutta toisaalta ei sitten tule liikaa niitä huonoja kokemuksiakaan.

Uimakauden lopetimme jo, mutta metsälenkkejä yritämme tehdä sitäkin enemmän. Jäljestyksen suhteen pitäisi ottaa joku loppukiri ennen talvitaukoa. Nyt emme hetkeen ole jälkiä ajaneetkaan, kun olemme keskittyneet enemmän tokoon. Tänäänkin eksyimme kentälle tokoilemaan, mutta kivaa oli kaikilla pojilla ja emännällä myös, teinikoirakin oli hyvässä vedossa.