Tottista, jälkeä ja muuta

Kipi se vaan kehittyy, viime viikolla se nosti ensimmäisen kerran jalkaa pissatessa. Merkkailun ilot se keksi jo muutamaa päivää sitä ennen ja alkoi pissata ulkoillessa useamman kerran. Ei se vielä nosta jalkaa kuin satunnaisesti, ehkä se ei vielä tiedä, ollako iso vai pieni poika :) Mörköilyjä se ei ole viime päivinä harrastanut ollenkaan, mutta aiemmin sillä oli lyhyt jakso, jonka aikana se enemmän esim. pöhähteli erikoisille luonnon äänille, erityisesti poikkeuksellisen äänekkäille linnuille. Kerran se suhtautui hieman epäillen lasten leikkipaikan eläinkeinuun, mutta mentiin sitten lähempää katsomaan, ettei se ollutkaan mörkö.

Kipi ei ole meillä ollessaan halunnut mennä autoon itse, ei ole edes yrittänyt, vaan on jossain taka-alalla odottanut, että nostan sen autoon. Kotona se kyllä on noussut auton takapenkkiä korkeammille huonekaluille ihan sujuvasti. Olin päättänyt, että jossain vaiheessa sen kasvaessa isommaksi opetan sen naksulla menemään autoon. Näin sitten tein viime viikolla ja meniköhän kahta minuuttiakaan, kun Kipi oli itse hypännyt autoon, ja nykyään se hyppää sinne itse jos pyydetään. Ihme kapistus tuo naksu!

Kipi 8 kk

Viime viikolla oltiin taas ryhmätreeneissä tottistelemassa. Seuruuliikkeessä pyrin itse olemaan suora ja katsomaan tiukasti eteen, mutta se ei toiminut Kipille, se aukesi. Otettiin sitten kerrallaan yksi askel eteen ja perusasento, käännös oikealle tai vasemmalle ja perusasento, kaksi askelta eteen ja perusasento. Nämä menivät hyvin, perusasento Kipillä on tällä hetkellä hyvä. Yksin treenatessamme olen tottunut vähintään sivusilmällä katsomaan Kipiä, enhän muuten yhtään tietäisi mitä se tekee. Tapa täytyy vaan pikkuhiljaa häivyttää, koska Kipin mielikuva seuraamisliikkeestä on nyt vähän väärä. En ole erityisen huolissani, muutkin koirat ovat aikanaan seuraamisliikkeen ihan hyvin oppineet.

Paikallaoloa treenasimme parina olleen airiksen tehdessä liikkeitä. Naksuttelin ja vapautin välillä, muttei pitkää makuuta otettu muutenkaan. Kipi oli rauhallinen ja tarkkaavainen, eikä ottanut häiriötä ympäristöstä, jossa liikkui muitakin kulkijoita. Hengaillessamme paikkamakuun jälkeen kentän reunalla karkasi airis äkkiä meidän luoksemme patukka suussaan. Se oli lähinnä leikkisä, ja Kipikin lennähti hihnan päähän ihmettelemään, että alkaako nyt joku leikkitunti vai mitä. Onneksi karkaaminen ei tapahtunut Kipin paikallolon aikana!! Mitään hyvää se ei siitä olisi oppinut.

Kipillä alkaa nyt olla aika kiva asenne treenaamiseen ja se on tärkeämpää kuin tekniset yksityiskohdat. Aika paljon treenaan mutu-tuntumalla, kaikkea en tee niin kuin gurut neuvovat, pääasia on, että molemmilla on treenatessa kivaa. Pienten yksityiskohtien loputon hinkkaaminen ja vatvominen ei ole yhtään oma juttuni, totta puhuen en niitä pienimpiä yksityiskohtia edes huomaa. Mutta näillä mennään.

Vinski pääsi myös kentälle treenaamaan häiriökoirana. Se otti tuomarille ilmoittautumista, seuruuta, juoksusta seisomisia ja luoksetuloja. Se oli kivassa vireessä, luoksetuloissa nyt olisi voinut olla enemmän asennetta, mutta ihan hyvät Vinskiksi.

Eilen oltiin jäljestämässä Luukissa. Kipi ajoi namitetun peltojäljen, iältään noin 40 minuuttia. Tein jäljen myötätuuleen, mutta jonkun verran tuuli pyöri ja oli jäljestyksen aikana aika kovaa. Nenä pysyi hyvin maassa, pientä pyörimistä välillä namien perään. Vinskin jälki alkoi pellolta ja päättyi metsään, ikää noin tunti ja jäljen aikana satoi vähän. Kulmia oli useita, keppejä viisi. Nätisti jäljesti, pellolla meni yksi kulma vähän pitkäksi. Metsässä oli vaikea kulma näreikössä, ei ongelmaa. Osa jälkeä kulki polun vieressä, jossa jälkeä tehdessäni kulki mies kahden koiran kanssa, ei hämääntynyt tästä. Yksi välikeppi jäi, muut ilmaisi hyvin. Snoopyn jälki oli metsässä osittain kallioisessa maastossa ja noin tunnin ikäinen, keppejä neljä. Hektistä oli meno taas ja ensimmäinen keppi siinä menossa jäi, mutta jäljen Snoopy piti hyvin kulmissakin ja ilmaisi muut kepit hyvin.

Viime viikonloppuna kohtasimme taas irtokoiran. Perin kummallinen tapaus oli se, tai siis sen koiran isäntä...Oltiin lähdössä lenkille honkkarin parkkikselta. Parkkiksen toisesta päästä joku mies tiiraili meitä. Ja mitäs tämä idiootti sitten tekikään. Otti oman koiransa autosta ja päästi sen irti. Musta cockeri ryntäili sinne ja tänne ja lopulta tietenkin meidän luoksemme. Snoopy haukkui sille ärsyyntyneenä sen ollessa tulossa luokse, muttei kiinnittänyt siihen enää kummempaa huomiota sen ehdittyä luoksemme. Vinski tapansa mukaan harrasti sijaistoimintaa ja puri raivoisasti omaa hihnaansa, Kipi katsoi, että aha, onko tässä nyt hänelle leikkikaveri. Onneksi cockeri ei ollut aggressiivinen ja isäntä sai sen lopulta huomaansa, vaikka näytti siltä, että cockeri aikoo vakaasti seurata meitä lenkille. En vaan useinkaan tajua ihmisiä. Siis mitä senkin miehen päässä oikein liikkui, kun päästi hallitsemattoman koiransa vapaaksi parkkipaikalla? Ei ajatellut edes omaa koiraansa yhtään, että se olisi voinut jäädä auton alle vilkkaalla parkkipaikalla, tai minun koirani olisivat voineet olla vihaisia ja popsia cockerin aamupalakseen.

Onneksi tämänpäiväisellä lenkillä tapasimme vain kurkipariskunnan. Kahdella lähijärvellä on näkynyt joutsenpariskunta, kyllä kevät on hienoa aikaa!