Kiitos kaikesta Jippo. Lähdit niin yllättäen, mutta sinun oli nyt mentävä. Olit maailman paras ja hienoin. Oli etuoikeus saada olla sinun emäntäsi. Toista sinunlaistasi ei tule.
Elämä on arvaamatonta. Yhtenä päivänä sitä suunnittelee tulevaisuutta, seuraavana kaikki onkin ohi. Keskiviikkona ei olisi arvannut, että seuraavana aamuna Jippo on jo poissa. Jippo liikkui taas ulkona reippaammin muutaman vaisumman päivän jälkeen. Halikossa se nuuski innolla muiden koirien jättämiä viestejä ja porhalsi vauhdilla sisään osteopaatille. Se nosteli välillä käsittelyn aikana pontevasti päätään, etenkin kaularankaa käsiteltäessä, ihan vanhasta tottumuksesta, vaikka muuten antoikin hyvin hoitaa itseään. Se oli kovin elinvoimaisen oloinen ja juttelimme, ettei sen katseessakaan näy kipua. Rankakin oli aika hyvässä kunnossa ja lihaksisto hyvä. Kotona Jippo normaalisti yritti varastaa iltaruokansa etukäteen.
Aikaisin torstaiaamuna havahduin siihen, että Jippo täysin poikkeuksellisesti kömpi pois makuupaikaltaan sängyn alta ja liikkui hassusti. Vähän ajan kuluttua se vetäytyi kevythäkkiin lepäämään ja käveli sinne normaalin näköisesti, mutta kaikki ei selvästikään ollut hyvin, Jippo oli levottoman oloinen eikä enää saanut nukuttua, kerran se ulvoikin. Eläinlääkärireissuhan siitä seurasi. Klinikka ei vielä ollut auki, mutta aukeaisi kahdeksalta ja lähdimme ajamaan sinne jo hyvissä ajoin ennen sitä.
Perillä Jippo lösähti eteiseen ja se kannettiin tutkimushuoneeseen ja verikokeisiin. Eläinlääkäri ei vielä ollut paikalla, mutta tuli sillä aikaa kun hoitajat ottivat verikokeita. Jipon limakalvot olivat kovin vaaleat ja eläinlääkäri sanoi heti epäilevänsä, että se vuotaa sisäisesti. Vatsaontelosta otettiin vielä röntgenkuva. Arvasin jo kotoa lähtiessämme, ettei Jippo todennäköisesti enää palaa kotiin, mutta halusin tietää diagnoosin, ettei asia jäisi vaivaamaan. Kuvassa näkyi nesteen täyttämä vatsaontelo ja suurentunut perna. Todennäköisesti pernassa oli kasvain, joka oli revennyt ja vuotanut vatsaonteloon. Verikokeetkin olivat valmistuneet samantien ja paljastivat pahan anemian ja kohonneet munuais- ja tulehdusarvot. Ennuste huono ja Jippo päästettiin välittömästi pois.
Kotoa lähtiessä koiria oli kyydissä neljä, mutta kotiin palasi vain kolme koiraa. Ei ehtinyt kauan lauma olla nelijäseninen. On hieman outoa, että minulla on enää pelkästään uroskoiria, en olisi joskus taannoin uskonut tällaisen päivän koittavan.
Olin miettinyt, että rankaongelmien takia luultavasti joudun jossain vaiheessa tekemään lopetuspäätöksen Jipon suhteen, jos huonoja päiviä alkaa olla liikaa ja jos se ei saa vastetta hoidoista. Hieman toisesta syystä ja pikaisesti se päätös sitten piti tehdä, mutta jossiteltavaa ei todellakaan jäänyt.
Arki on erilaista, kun joukosta puuttuu yksi. Kaikissa tilanteissa sitä ei vielä tajua. Rutiininomaisesti olen ruoka-aikoina ottanut ensin esiin Jipon ruokintakorokkeen kuten aina ennenkin. Päästäessäni koiria ulkoilun jälkeen eteisestä tuvan puolelle käännyn katsomaan milloin se neljäs tulee. Mutta onneksi on nuo kolme vielä, olisi kauheaa, jos talo olisi tyhjä. Olen iloinen siitä, että Jippo sai vielä nähdä uuden laumanjäsenen ja sillä oli sen kanssa mukavia leikkihetkiä.
Hali sulle, Päivi!
VastaaPoistaNyt ei kivut vaivaa Jippoa ja saihan sekin elää pitkän elämän!