Kevät on taas edennyt ja huomasin maanantaina, että pihassa kukkii jo sinivuokkoja! Ikinä ennen en ole maaliskuussa nähnyt.
Tiistaina pääsivät Kipi ja Repe taas leikkimään. Edellisellä kerralla oli Vinskikin mukana leikkimässä ja hienosti meni kolmeen pekkaankin. Kipi silloin kompuroi vähän kaatuneeseen puuhun ja sai silmän ylle pikku nirhauman. Nyt mentiinkin katsastamaan koira-aitausta, josko siellä olisi turvallisempaa leikkiä kuin metsässä. Olin juuri pätevänä selittämässä Pirjolle, miten toisaalta tällaisessa paikassa vauhti voi kasvaa hurjaksi ja aiheuttaa oman vaaransa, vaikkei niitä teräviä oksia sitten olekaan riesana, kun kesken lauseen löysin itseni selältäni maasta. Pennut juoksivat täysiä takaa ja Kipi törmäsi minuun sillä seurauksella, että kaaduin sen päälle, enkä ehtinyt edes tajuta koko asiaa ennen kuin olin maassa. Ei Kipi kaiketi pahasti alle jäänyt kuitenkaan, mutta henkinen kolaus oli iso. Kipi vältteli epäluuloisena meidän kaikkien seuraa jonkun aikaa. Lähdettiin kävelylle ja tultiin sitten aitauksen viereiselle kentälle, jonka pohja oli parempi kuin aitauksen. Tässä vaiheessa Kipi alkoi taas reipastua ja ryhtyi leikkimään kunnolla. Kuvat ovat Pirjon, koska omat kuvat eivät vaihteeksi suostuneet tänne siirtymään, ehkä myöhemmin sitten.
.jpg)
Mitä saadaan kun risteytetään bortsu ja aussie keskenään? No tietenkin kuusijalkainen päätön koira.
Kipi ihan selvästi mörköilee ja murkkuilee nyt enemmän. Epäilyttäviä ääniä pitää kommentoida, vieraille koirille ja sauvakävelijöille voi myös ehkä sanoa jotain. Tällä viikolla myös sattui vähän turhankin jännä koirakohtaaminen lähimetsässä. Lähimaastossahan lenkkeilee myös sakemannilauma, johon ihan harvakseltaan ollaan törmätty, muttei ihan nokakkain. Paitsi nyt sitten. Yksi sakemanneista oli irti ja juoksi kauempaa metsästä meitä kohti, minulla oli koirat silloin kiinni. Päästin Snoopyn remmin irti ja Vinskikin pääsi vahingossa. Iso saku-uros siinä sitten meidän poikia nuuski, onneksi oli lähinnä vain utelias. Snoopy nuuski takaisin, Vinski pysytteli parin metrin päässä vähän varuillaan ja Kipi räkytti pari kertaa, mutta lopetti, kun ei kukaan muukaan räkyttänyt. Sitten saku palasi oman laumansa luokse. Huh, irtokoiriin ei ole kiva törmätä ja edellisen asuinpaikan naapurin sakemanni aiheuttaa minussa vieläkin kauhun väristyksiä, mutta eihän ne kaikki samanlaisia ole.
Tänään lenkkeiltiin ulkoilureitillä ja siellä tuli myös kaksi vähän jännempää ohitusta. Tiellä juoksi tolleri irti, omistaja kytki sen kun näki meidän tulevan ja istutti viereensä odottamaan. Hyvin päästiin siitä ohi. Sitten oli levähdyspaikalla ihmisiä ja siinä tien reunassa makasi rotikka katse kohti tietä. Hyvin päästiin siitäkin ohi, kukaan ei kommentoinut ääneen, mutta hännät vähän pojilla nousivat. Niin ja Kipi heti ohituksen jälkeen heilautti vähän päätään ja pääsi irti pannasta, vähän turhan löysä panta sattui olemaan. Mutta ei Kipi ryhtynyt vapautta käyttämään väärin ja tuli kutsusta luokse.
Ollaan me treenattukin. Eilen tein kaikille pienet jäljet lähiympäristöön. Kipillä oli lyhyt namijälki. Keppejä ollaan muutama kerta treenattu keittiössä naksun avulla. Kipi nostelee keppejä mielellään. Ja niitä tokon alkeita ollaan myös keittiössä ja pihalla otettu. Paljon ei vielä osata, kun ei ole kiire minnekään.
Tänään sitten Kipillä alkoi ohjatut tottistreenit. Koska mottoni on, että pessimisti ei pety, niin olin etukäteen päättänyt, ettei treeneistä tule mitään, Kipi ei takuulla pysty keskittymään sellaisessa häiriössä, kun se elää murkku-mörkö-herkkisvaihetta. Kun otin sen ulos autosta Puolarmaarissa, oli ympäristössä heti maalaispojalle paljon haasteita. Koiria ihan vilisemällä, lenkkeilijöitä ilman koiriakin. Pikkaisen Kipi niitä kommentoikin heti.
Kaikki paikalla olevat treeniryhmän neljä koiraa treenasivat samaan aikaan. Ensin ihan hengailua ja rauhoittumista, sitten kontaktia ja seuraamista. Olin jo ennen varsinaisen treeniosuuden alkua naksutellut Kipille kontaktista ja se tarjosikin sitä kivasti, myös pikku seuruupätkät onnistuivat ihan kivasti vieraiden koirien lomassa. Leikitin myös Kipiä narupallolla. Sitten oli paikallaolo ryhmässä. Kipillä ei ole otettu kuin muutaman sekunnin paikallaoloja eikä koskaan häiriössä. Naksuttelin tästäkin ja ihan yllättävän hyvin pysyi siinä rivissä vieraiden koirien keskellä. Jäin itse seisomaan remmin päälle puolen metrin päähän, enkä mitään pitkää aikaa makuuttanut tietenkään. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Kipin keskittymiskyvystä treeneissä.
Lopuksi olikin vuorossa yhteinen remmilenkki. Hirmu hyvää treeniä meidän korpiasukille päästä kävelylle tällaisessa porukassa. Ympäristössä sitten oli paljon muitakin kulkijoita, silmät pyöreinä itsekin maalaistollona katselin, miten hirmuisesti voi yhden lenkin aikana koiria nähdä. Lenkille lähtiessä Kipi oli selvästi sitä mieltä, että jee, nyt mennään leikkimään! Mutta sopeutui se sitten siihen, että ihan vaan käveltiin kytkettynä. Hajuja ainakin riitti tutkittavaksi.
Lisäyksenä jälkikäteen leikkikuvia omasta kamerasta, kun suostuivat vihdoinkin siirtymään.
