sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Pennun elämää

Nimiä on pennulle ollut mietinnässä muutama, mutta jokin niissä ei sitten vaan ole natsannut, vaikka olen niistä tykännyt kyllä. Nyt on pentua kutsuttu muutaman päivän ajan nimellä Kipi, ja voipi olla, että se kutsumanimeksi jääkin. Nimi on sopivan lähellä Kirppua ja pentukin reagoi heti, kun kutsuin sitä sanomalla kipi kipi :)

Perjantaina käytiin hakemassa tehosterokotus+rabies. Samalla Kipi kävi vaa'alla ja painoa oli 11,7 kg. Kotimittauksessa sain korkeudeksi 42 cm, mutta tulos saattaa vähän heittää suuntaan tai toiseen. Hoitajat olisivat kovasti olleet Kipiä viemässä kotiin tai ottamassa sen klinikan lemmikiksi :D

Juteltiin eläinlääkärin kanssa myös Jipon tilanteesta, kun sen liikkuminen on mahataudin jälkeen ollut huonompaa. Eläinlääkäri ehdotti tulehduskipulääkekuuria ja kirjoitti reseptin mukaan, Jipon syömä Neurontin kun on vain hermokipuun. Nyt Jippo sitten onkin Norocarp-kuurilla.

Kipi on osoittautunut oppivaiseksi pennuksi. Kolisevat ostoskärryt parkkipaikalla eivät enää saa mitään reaktiota aikaiseksi. Eilen ammuin sille toisen kerran. Se sai etsiä Vinskin kanssa nameja maasta tarhassa, kun ammuin kaksi laukausta. Ensimmäisen kohdalla Kipi puolittain nosti päänsä, mutta jatkoi koko ajan namien syöntiä. Toiseen se ei reagoinut enää ollenkaan. Hienoa! Pienissä treenihetkissä se on hyvin mukana. Aloiteltiin vähän naksuttelun alkeita, että pentu oppisi myös olemaan oma-aloitteinen.

Ettei kaikki olisi vain auvoa, niin Kipi räkyttää herkästi vieraille koirille. Moneen emme ole törmänneet, emmekä yhteenkään ihan nenätysten, mutta jotain epäilyttävää niissä pennun mielestä on ollut. Siinä asia, jota ehdottomasti pitää treenata. Ei vaan aina ole helppoa löytää niitä vieraita koiria, kun ei niihin joka taajamakäynnillä törmää ollenkaan. Ja aina on vaara törmätä johonkin remmirähjään, treenaa siinä sitten pennun kanssa, että ei tarvitse reagoida...

On hauskaa tutustua pentuun ja sen tapoihin. Se esimerkiksi juoksentelee mielellään ojassa, jossa on jonkun verran vettäkin, eli ehkäpä vesi on sille yhtä mieleinen elementti kuin muillekin lauman koirille. Se näyttää joskus ikään kuin kyttäävän myyriä ulkona, mutta kun kerran seurasin lähemmin sen touhuja, niin vaikutti siltä, että se paimensi tuulessa heiluvaa heinänkortta :D Tänään se antoi kyytiä pallolle keittiössä ja asettui sitten rauhassa kyljelleen lattialle makaamaan ja seurasi tarkasti pallon menoa. Kun pallo pysähtyi, ponkaisi Kipi pallon perään. Pieni paimen :) Ulkona se on keksinyt, että on hauskaa roikkua Vinskin hännässä. Se on tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen, että samaa ei kannata yrittää Snoopyn hännän kanssa ;) Eilen Kipi meni vesikupille juomaan ja asettui sitten seisomaan kupin ylle ja pissasi suoraan kuppiin...Minkä jälkeen se olisi jatkanut juomista, mutta päätin kuitenkin mieluummin vaihtaa veden ensin.

Kipi liikkuu tosi hyvin pilkkopimeässäkin maastossa. Autossa se matkustaa ja odottaa rauhallisesti. Kadulla kulkiessa se heiluttaa häntäänsä kaikille ihmisille ja yrittää päästä tervehtimään. Kotona se vetää päivittäin melkoista rumbaa. Vinski katsoo joskus sen menoa kiusaantuneena, ikään kuin sanoen, että ääh, ei täällä saa tuolleen riehua...Eipä se tietenkään omia pentuaikojaan muistele, joista on vieläkin muistona revitty keittiön muovimatto ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti