Kas, se on vuosikin vaihtunut

Vauhtia on edelleen laumassa piisannut, etenkin Kirpun toimesta. Vinskille tuli joku uusi ujosteluvaihe pennun kanssa, eikä se ole sen kanssa leikkinyt, mutta toivottavasti se kääntää pian kelkkansa, kun kuitenkin aina turhaan yrittää saada Snoopya leikkimään kanssaan. Snoopy ei myöskään ole pennun kanssa leikkinyt. Ihana Jippo otti pennun heti todella hyvin vastaan ja on pari kertaa leikkinytkin sen kanssa, vaikka sillä on ollut nyt vähän huonompi kausi kahden ja puolen viikon takaisen vatsataudin jälkeen. Vanhat nartut ovat aina olleet meidän laumassa mahtavia pentujen kanssa. Kun Jippo tuli laumaan, niin ensimmäisenä sen kanssa alkoi leikkiä 10-vuotias Jessi. 12-vuotias Nasta myös suhtautui lämmöllä pikku-Vinskiin.

Luontevasti Kirppu kuitenkin on paikkansa laumassa ottanut ja lauma ulkoilee hyvin yhdessä. Kissat ovat pennusta hieman kauhuissaan, koska se haluaisi leikkiä ja ryntäilee kissojen perään toisin kuin aikuiset koirat. Oskun suhteen en ole yllättynyt, koska se ei aiemmassa elämässään ole koiriin tottunut. Sitäkin yllättävämpää on, että se on oikeastaan ollut pennusta vähemmän hämillään kuin Nella. Vaikka Nella on aina ollut enemmän koirien kuin ihmisten kissa ja leikki Vinskin kanssa pentuna ja antoi riepotella itseään mielinmäärin! Kai siitä on sitten tullut tylsä aikuinen, Vinskin pentuaikoina se oli itsekin melkein pentu vielä.

Eilen käytiin Nummelassa asioilla ja Kirppu pääsi tietenkin taajamakävelylle. Se heilutti toiveikkaana häntäänsä ihmisille, mutta ne tylsimykset eivät tulleet moikkaamaan. Pari aika kovaa pamaustakin kuului, mutta niitä Kirppu ei noteerannut ollenkaan. Käytiin sitten siskon perhettä moikkaamassa, että Kirppu pääsi vähän seurustelemaan ihmisten kanssa. Se tiesi jo paikan, häntä alkoi viuhtoa vimmatusti jo ulko-ovella.

Pieni metsäkävelykin tehtiin vielä Nummelassa. Raketteja paukkui vaimeasti jossain taustalla, vaikkei laillinen ilotulitusaika vielä ollutkaan. Kirppu käänsi pari kertaa päätään äänien suuntaan, muttei muuten välittänyt raketeista. Aikuiset koirat olivat hyvänä mallina, koska ne eivät raketteja noteeranneet laisinkaan. Varmuuden vuoksi koirat olivat Jippoa lukuunottamatta kytkettyinä, kun oltiin myös aika lähellä autotietä. Kirppu ei montaa kertaa ole kytkettynä liikkunut, mutta ihmeen hyvin se jo sujuu, nätisti käveli laumankin jatkona.

Olin miettinyt, että pysyisimme varmuuden vuoksi sisällä koko paukutteluajan, mutta käytin sittenkin Kirpun kahdesti tarpeillaan suljetussa tarhassa, kun se aiemmin iltapäivällä suhtautui niin lunkisti paukkuihin. Meillä päin ei muutenkaan ilotulitus ole pahimmasta päästä, kun ihan vieressä ei kukaan räiski. Pari kertaa Kirppu ulkona pysähtyi kuuntelemaan paukkuja, mutta muuten ei piitannut ja teki tarpeensa normaalisti. Puolenyön aikaan pauke kuului enemmän sisällekin asti ja Kirppu höristi taas korviaan ja kerran räkyttikin raketeille. Muuten sillä oli omat bileet päällä pitkin iltaa, se varasti ja jyysti kynttilöitä (joissa ei edelleenkään ollut tulta) ja silppusi rullallisen talouspaperia ym. mukavaa.  Yhden jälkeen yöllä käytiin koko lauman kanssa pisulla. Enää jossain kaukana paukahteli harvakseltaan, eikä koiria kiinnostanut vähääkään. Niin selvittiin taas yhdestä vuoden vaihtumisesta onnellisesti. Siitä saa olla kiitollinen, kaikki eivät ilman pelkoa selviä.

Ollaan oltu Kirpun kanssa pari kertaa metsälenkillä kahdestaan, että se tottuu liikkumaan ilman laumankin tukea. Toki taajamakävelyt myös tehdään kahdestaan. Leikkiminen sujuu hyvin ja leikin ohessa on vähän treenattu kontaktia, seuraamisen alkeita ja eteen istumista. Myös noudon alkeita on kokeiltu takaperin ketjutettuna, mutta noutoesineet eivät tällä hetkellä oikein ole Kirpun suosiossa. Ehkä pitää odottaa hampaiden vaihtumista, ja leikeissäkin saa olla tarkkana. Pieni jälkikin ajettiin taas tänään pihalla ja kyllähän ipanalla nenä toimii. Loppupalkkana oli lihanokare rasiassa ja se oli Kirpun mielestä aika kova sana.

Tänään Kirppu pääsi myös kuulemaan ensimmäiset laukaukset, ellei eilisiä pamahduksia lasketa. Laitoin koirat tarhaan ja heitin maahan lihapullan paloja etsittäväksi, sitten siirryin ampumaan sopivan matkan päähän. Aikuiset koirat eivät reagoineet millään lailla, mutta Kirppu nosti pään maasta ja katsoi paukun suuntaan, jatkoi sitten namien etsintää. Pakitin vähän ja ammuin toisen kerran. Taas Kirppu nosti katseensa ja jatkoi sitten touhujaan. Pakitin vielä vähän ja ammuin kolmannen kerran. Tällä kertaa Kirppu juoksi innoissaan häntä heiluen luokseni, olin jättänyt tarhan portin auki. Leikitin sitä vähän ja se oli täysillä mukana.  Hyvä ettei se pelkää eikä menetä toimintakykyään, ehkä sen pienellä totuttamisella saa yhtä välinpitämättömäksi kuin nuo aikuisetkin koirat.

Koko lauma teki pihalla vähän tokoa/tottista. Kaikilla kova into päällä, Vinskikin ihan lentoon lähdössä. Olisipa se samanlainen aina kentälläkin. Mitään tulostavoitteitahan meillä ei alkaneelle vuodelle yhdenkään koiran kanssa ole. Puuhastellaan kunkin kanssa koiran omien ominaisuuksien ja terveydentilan sallimissa puitteissa. Koska leopardi ei pääse täplistään, niin Kirpunkin kanssa puuhastellaan jäljen ja tokon alkeita, mutta olen avoin muillekin lajeille myöhemmin, jos ne Kirpulle paremmin sopivat. Vaikka Kirppu on niin kovin vilkas ja ehtiväinen pentu, niin näen selkeitä viitteitä siitä, että sen perusluonne on kiltti ja melko rauhallinen. Se rauhoittuu moniin tilanteisiin tuon ikäiseksi hyvin. Tai ehkä se kohta muuttuu riiviöksi niissäkin tilanteissa ;) Jännä nähdä mihin suuntaan se kehittyy!

Repen kanssa 27.12.