Normimenoa

Ihan tavallista tylsää arkea ollaan tosiaan elelty viime ajat. Meidän arkeen nyt vaan sattuu kuulumaan, että asiat usein menevät pieleen, ja kaikenlaista on taas tapahtunut. Vajaat pari viikkoa sitten oltiin koirien kanssa lähdössä pakkaspäivänä autolla asioille ja yritin juuri avata pakkasen jäädyttämää takaluukkua, kun takalasi hajosi nenäni edessä tuhansiksi sirpaleiksi. Tuollaista kuulemma joskus pakkasessa sattuu. Ei sitten lähdetty minnekään. Sittemmin laitoin takaluukun suojaksi pahvin ja peiton ja ollaan taas ajeltu. Uutta takalasia tuohon rotiskoon ei tule, mutta katsotaan löytyykö joskus jostain käytetty versio vai ajellaanko ilman vaan.

Kauheasti lasinsiruja ja hyvin ilmastoitu takaluukku

Onneksi koirien kanssa ei ole viime aikoina mitään isompia ongelmia ollut, kun suunnilleen kaikki muu onkin sitten kaiken aikaa päin p:tä. Koirien kannalta on eniten ärsyttänyt tämä sään jatkuva vaihtelu ja sitä myötä jäisiksi muuttuneet tiet ja hankaloitunut lenkkeily. Kotitie on jäinen pihasta alkaen, metsään tallomamme polut sentään vähän vähemmän jäisiä. 

Muutama päivä meni niin, että koirat kävivät vain lenkillä, yhtään mitään ei treenattu. Sitten otettiin taas pieni toko- ja tempputreeni ja kyllä oli onnellisia koiria. Kipi ihan nauroi koko olemuksellaan <3 Tänään Kipi treenasi lyhyesti Prisman parkkiksella, joka ei ollut erityisen liukas. Ihan remmissä silti treenattiin vaan, ja Kipi keskittyi hyvin. Sitten käytiin vielä taajamakävelyllä ja harvinaisesti nähtiin kaksi koiraakin. Yleensä koiria näkyy vain auton ikkunasta, ja ihan riesaksi asti, koska Kipillä on tapana haukkua niille. Sitten kun otan Kipin autosta ulos ja oikein haluaisin, että niitä koiria tulee vastaan, niin noup, ei yleensä koiran koiraa missään. Ei nytkään ihan nokatusten vastaan tullut, mutta vähän matkan päästä nähtiin, eikä Kipi niille haukkunut. Kotosalla lenkkeillessäkin muita koiria tulee vastaan tosi harvoin ja sitten ne vähätkin usein ovat tulossa päälle, joten pelkään, että Kipin maailmankuva muodostuu vähän oudoksi. Olisi tarpeen nähdä muita koiria vähän useammin ja mielellään niin, etteivät ne kaikki rähjää tai yritä tulla päälle.

Kipi on ilmoitettu kevään pk-treeneihin, toivottavasti se myös saa paikan. Tokoryhmiin on myös muistuteltu olemassaolostamme, mutta tilanne ei vaikuta lupaavalta. Todella ärsyttävää ja turhauttavaa. Lueskelin uusia tokosääntöjä, ja ryhmätreenien merkitys vain korostuu uusien sääntöjen valossa. Jo alokasluokassa koirat käskytetään paikkamakuuseen ja siitä ylös yksitellen, jolloin on syytä treenata sitä, etteivät koirat reagoi muiden kuin oman ohjaajan käskyihin. EVL:ssä sitten koirat myös kutsutaan paikkamakuusta luokse. Olen tutkaillut ja ihmetellyt, että minne muualle sitä voisi päästä tokoa treenaamaan, mutta vielä en ole keksinyt mitään. 

Eilen päivän jo pimetessä ja lumisateessa otin kännykuvia, kun Kipi ja Vinski leikkivät pellolla. Kuvien laatu on sen mukainen, mutta ihme, että niissä sentään jotain näkyy. Snoopy tyytyi vahtimaan toisten menoa.