Ekat tokoilut tehtiin omalla pihalla ja kun lopuksi otettiin seuruupätkiä, oli Kipi ihan kuutamolla. Ei kontaktia, ei pitänyt oikeaa paikkaa. Kipi oli ehkä treenin alussa joutunut käyttämään aivojaan liikaa uuden oppimiseen, ei ollut enää kapasiteettia jäljellä ;)
Sunnuntaina oltiin Luukissa ja siellä meni paremmin, kontaktitreenikin onnistui kivasti. Eilen käveltiin Kipin kanssa vilkkaalla ja isolla parkkipaikalla kun odoteltiin liha-autoa. Häiriötä oli tosi paljon, yksi iso rekka lastia purkamassa, meluisa remontti ym. Kipi ei välittänyt häiriöistä mitään. Ihan sen verran treenattiin, että kontaktia otettiin, ja hienosti onnistui. Kävellessä Kipi äkkäsi peilikuvansa liikerakennuksen ikkunassa ja meni katsomaan sitä, vilkaisi minua kysyvästi, mutta tuumi sitten vain, että well, ja jatkoi matkaa :)
Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun Kipi tuli meille. Vauhdikas vuosi on takana. On kyllä hienoa, että Kipi on ottanut paikkansa laumassa niin hyvin ja pojat tulevat kivasti toimeen keskenään! Etenkin Kipi ja Vinski ovat ihan kavereitakin ja välillä painivat keskenään. Snoopyn ja Kipin välillä on joskus pientä nokkapokkaa resursseista, mutta hienosti ovat kuitenkin toimeen tulleet, kumpikaan ei hirveän tosissaan ole resurssien suhteen.
Jälkitreeneissä Kipi on edennyt vuoden aikana hienosti, tottis/toko on vielä aika alkeissa ja välillä vielä sellaista vuoristorataa. Riitan kanssahan juteltiin, että Kipi on Vinskiä intensiivisempi ja tekee hyvällä ilmeellä. Ei sen intensiteetti ja tekemisen palo kuitenkaan samaa luokkaa ole kuin Jipolla oli, enkä sitä odottanutkaan. Sellaisia koiria kuin Jippo on oikeasti tosi harvassa. Kipillä on se itseriittoinen puolensa myös. Ja vaikka sillä on hyvä keskittymiskyky silloin kun se haluaa, niin ei se aina malta keskittyä kunnolla, helposti se uppoaa esimerkiksi hajujen maailmaan. Olisi jännä tietää, miten paljon pidemmälle olisimme edenneet, jos Kipi olisi tullut minulle heti seitsenviikkoisena. Nyt sille tuli murkkuikä aika pian vastaan.
Jännityksellä odotan, miten Kipi kehittyy kun teinivaihe jää taakse, vai onko se jo nyt lähellä aikuisminäänsä. Aika pänkkihän se myös osaa olla, eikä vaikuta ollenkaan ohjaajapehmeältä tapaukselta. Se on toistaiseksi vain kahdesti paineistunut selkeästi, eli silloin kun se juoksi täysiä minua päin ja satutti itsensä ja vielä kaaduinkin sen päälle, ja silloin kun paimenessa kouluttaja joutui säikäyttämään sen rauhallisemmaksi lampaiden kanssa. Muuten se ei ole mistään ottanut itseensä, vaikka välillä on joutunut tiukastikin huomauttamaan jostain hölmöilystä tuota ehtiväistä tyyppiä.
Yhteistyöhaluinen Kipi on. Innosta rupeaa pomppimaan, kun on treeniä tiedossa :) Samoin aamuisin kun nousen ylös, pomppii Kipi riemuissaan omalla hassulla tyylillään. En ole kenenkään nähnyt pomppivan samalla tavalla. Järkeäkin on jonkun verran pieneen päähän kertynyt vuoden kuluessa, enää ei Kipi ole kotona sellainen pyörremyrsky kuin alkuaikoina.
Kurakelejä ehti taas olla viime viikolla, mutta onneksi saimme uuden lumipeitteen. Kuviakin tuli otettua, taattua huonoa kännykkälaatua, mutta tässä näitä nyt kumminkin.
Meidän poppoo hiljentyy nyt joulunviettoon ja toivottaa kaikille:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti