Näin syksyllä on hyvä muistella kesää. Tai kesäisen lämmintähän ulkona nytkin on, vaikka on melkein lokakuu. Meidän kesä meni etupäässä ihan mukavasti. Vinskilläkin kutina helpotti niin, että pääsimme välillä uimaankin.
Pääsimme myös retkeilemään. Iso-Valkeella kävimme kahdesti, kun oli niin kiva ihastella poikkeuksellisen kirkasvetistä järveä.
Välillä saimme seuraakin retkelle.
Eivät meidän retket mitään kymmeniä kilometrejä ole koskaan, realiteetit huomioiden. Telttaretkistä tai muutenkaan kovin pitkistä poissaoloista kotoa voi vain haaveilla, koska Draaman ruokinnan takia olemme riippuvaisia niin hellasta kuin jääkaapistakin. Mutta näinkin on hyvä.
Marjoja ja sieniä on myös tullut poimittua. Koirat ovat kovia syömään mustikoita metsästä, Draama etenkin, ja sitä ei siltä tarvitse kieltää. Olen miettinyt. että voisi ihan tosissaan opettaa koirat etsimään kantarelleja ja ehkä muitakin sieniä. Tähän on tultu, entisessä elämässä marjastajat ja sienestäjät olivat vihollisia, jotka sotkivat vaivalla tehdyt jäljet, ja nyt sotken metsiä itse :D No, on sitä ennenkin tullut tehtyä.
Kipi täytti elokuussa seitsemän vuotta. Minulle on arvoitus, miten lauman pentu voi olla tuon ikäinen jo.
Elokuussa tuli vuosi täyteen taajamassa asumista. Kuten arvelinkin, niin koirat ovat sopeutuneet hyvin, mutta ne sopeutuivat jopa nopeammin ja paremmin kuin kuvittelin. Taajaman etuja niiden kannalta on se, että mielenkiintoisia hajuja on vielä enemmän kuin maalla. Harmillista koko porukan kannalta on se, että vapautta ja omaa rauhaa on vähemmän. Onneksi meillä kuitenkin on varsin mainiot lenkkimaastot ihan lähellä.
Ihmisiin törmää tietenkin nykyään lenkeillä enemmän kuin ennen. Olen ihan yllättynyt, kun säännöllisin väliajoin joku pysähtyy juttelemaan ja kehumaan koiria kauniiksi. No onhan ne :)
Yksi mieleenpainuva kohtaaminen oli hiljattain, kun meitä vastaan tuli laitapuolen kulkijan näköinen tyyppi molempia jalkoja voimakkaasti ontuen. Hän kiinnostui koirista, joten jäin juttelemaan, koska hän oli ihan asiallisen tuntuisessa kunnossakin. Draaman ohjasin aluksi taakseni, koska reaktiivisena se oli jo ehtinyt terästäytyä. Sieltä se seurasi tilannetta tyynenä. Kipi, tuo luonnetestissä hieman pidättyväiseksikin mainittu, meni iloisena häntä heiluen moikkaamaan ja rapsutuksista nauttimaan. Kun Draama huomasi, ettei tilanteessa ollut mitään uhkaavaa, kävi sekin tervehtimässä. Vinski-raukka ei ehtinyt, kun muut veivät taas kaiken tilan, olisi sekin muuten mennyt, sitä eivät kaavasta poikkeavat tyypit hetkauta. Mies oli kovin otettu, kun koirat ja minä olimme niin ystävällisiä hänenlaistaan juoppoa kohtaan ja kiitteli vuolaasti moneen kertaan.
Yhdellä retkellä tuli kolmen miehen joukko meitä polulla vastaan ja heistä yksi koiraihmisenä pysähtyi juttelemaan ja rapsuttamaan Kipiä. Mies meni leveään kyykkyasentoon, ja nyt sain nähdä, että löytyy asioita, jotka saavat Kipin oikeasti hieman varautuneeksi, se ei ollut tavanomaisen ylitsepursuavan innokas, vaikka ottikin rapsutuksia vastaan. Draama katsoi aikansa sivusta, nosti sitten maasta kävyn ja heitti sen miehelle ja katsoi odottavasti, että heitäpäs takaisin. Draama on tosi hyvä kopittelemaan eikä juuri jätä käyttämättä tilaisuutta saadakseen pelikaverin.
Elokuussa olimme kerran tokoilemassa, kun meitä kaivattiin taas häiriöksi ja paikkamakuuseuraksi. Todistusaineistoakin tapauksesta jäi :) Muuten emme ole taaskaan tokoilleet, historiaa mikä historiaa. Olenkin miettinyt, että mitähän noille kaikille tokokamoille tekisi.
Kaikki ei taaskaan ole kuitenkaan ihan putkeen mennyt ja eläinlääkäriinkin on ollut asiaa, mutta ehkä laitan nuo negatiivisemmat asiat myöhemmin omaan päivitykseensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti