Tokoa ja huoltoa

Kesäkuu alkoi melko viluisissa merkeissä, kun lämpötila joinain päivinä oli vain 6-7 astetta, pohjoisesta kävi navakka tuuli ja rakeitakin satoi välillä. Yhtenä vähän aurinkoisempana ja lämpimämpänä hetkenä haksahdin päästämään koirat lenkin varrella uimaan lampeen, mutta jouduin katumaan päätöstä, kun Draama liikkui loppulenkin huonommin ja oli kylmissään. Pojat eivät olleet moksiskaan, mutta Draamahan paleli myös talven paukkupakkasilla niitä enemmän etenkin tassuistaan. Sillä on huono ääreisverenkierto, tassut tuntuvat aina viileiltä. Kylminä alueina ne ovat näkyneet myös lämpökameratutkimuksissa. Kylmän sään takia vesistöjen lämpötilat olivat laskeneet monella asteella, eivätkä enää olleet suotuisat kuntouttavaan uintiin. Otinkin taas ohjenuoraksi sen, että alle 15-asteisessa vedessä ei pääsääntöisesti uida, vuodenajasta riippumatta. Niin hassulta kuin tuntuikin laittaa uinti tauolle kesäkuussa! Niin no, Vinskihän pääsi loppusyksystä vahingossa uimaan todella hyisessä vedessä eikä ollut siitäkään moksiskaan, mutta en antanut sen viipyä vedessä pitkään. Yksilöllisiä juttujahan nämä myös ovat, mutta tuskinpa mikään pitkä uinti liian kylmässä vedessä hyväksi on.

Kun vedet taas lämpenivät sopivasti, pääsivät koirat sadepäivänä metsälenkille ja metsälampeen uimaan. Ihan parasta sadepäivän hupia, eikä Draamakaan yhtään palellut.

v

Pari viikkoa sitten Draama kävi akupunktiossa. Piira jo suositteli akupunktiota tukihoidoksi, jotta jäykkyyttä saataisiin vähemmäksi, mutta epäröin asiaa aika pitkään. Draamahan on vain kerran aiemmin saanut akupunktiota fyssarin antamana, ja sen jälkeen se meni paljon huonompaan kuntoon. Piira kuitenkin suositteli tiettyä akupunktiohoitajaa ja oli luottavainen, ettei samoin enää kävisi. Niinpä lopulta varasin ajan. Kerroin myös akupunktiohoitajalle edellisestä kokemuksesta, ja hän oli sitä mieltä, että akupunktiosta se huononnus on johtunut, jotain on silloin mennyt pieleen.

Tällä kertaa Draama sai klassista akupunktiota, joka poikkeaa siitä, mitä valtaosa eläinlääkäreistä ja fyssareista tekee, vaikka heissäkin klassisen akupunktion harjoittajia on. Hoitaja kuulosteli Draaman kehoa hetken ja laittoi sitten sille kaksi neulaa, yhden päähän ja yhden etujalkaan. Heti kun Draaman ilme muuttui, neulat otettiin pois, joten käynti ei montaa minuuttia kestänyt.

Ns. länsimainen akupunktio (jollaista ei akupunktiohoitajamme mukaan ole olemassakaan) on erilaista, neuloja laitetaan enemmän ja niiden annetaan olla kauemmin. Siitäkin ovat koirani joskus apua saaneet, ja mulle onkin sinänsä sama, mitä akupunktion muotoa käytetään, jos se auttaa. Ja tärkeintä on se, ettei siitä ainakaan ole haittaa. Vain tuo yksi huono kokemus on toistaiseksi ollut, mutta se sitten olikin melkoisen ikävä. Vaikka sattumankin mahdollisuutta silloin mietin, niin olisihan se aikamoinen sattuma, että koira tulee paljon kipeämmäksi juuri sen jälkeen kun on käynyt fyssarilla ja akupunktiossa. Neulat laitettiin sillä käynnillä ihan ilmoitusluonteisesti ja yllättäen, mutta jatkossa en anna niin tapahtua, ellei asialle ole hyvät perusteet ja ellen tiedä, että tekijä on varmasti osaava, kokenut ja hyvä.

Akupunktion jälkeen kun illalla silitin Draaman jalkoja, niin tajusin yllättäen, että sen tassuthan olivat lämpimät! Jonkun sysäyksen oli elimistö näköjään saanut. Muutenkin Draama oli hyvävointinen akupunktion jälkeen.

Viime maanantaina kävi Vinski rokotettavana, nolosti päivän myöhässä. Perjantai-iltana havahduin hätkähtäen siihen tosiasiaan, että rokotus menisi sunnuntaina vanhaksi, enkä enää viikonlopuksi saisi aikaa minnekään. Rokotus nyt sentään ei päivystysasia ole. Maanantaina heti varasin ajan samalle päivälle, mutta voihan itku ja hammasten kiristys, yhden päivän myöhästyminen tarkoittaa kolmen viikon varoaikaa kaikkiin virallisiin tapahtumiin. No, ei me kai mihinkään oltu menossakaan :) Eikä päivä sinne tai tänne oikeasti merkkaa mitään.

Vinski todettiin muuten hyväkuntoiseksi koiraksi, mutta painoa se saisi hankkia vähän lisää. Olin tämän itsekin tiedostanut, jälleen kerran. Vinski on aina ollut hyvin hoikka poika. Se on ihan sukuvika, mutta ovat kaikki muutkin bc-urokseni olleet taipuvaisia laihuuteen. Vinski syö ihan reiluja annoksia, mutta se vain ei näy missään. Eläinlääkäri jo kyseli sen ulosteen laadustakin, kun mietti haimaongelmien mahdollisuutta, mutta ulosteen laadussa ei mitään vikaa ole, ja Vinski on aina ollut tuollainen. Tai on se joskus painanut enemmänkin, kun olen järjestelmällisesti lisännyt sen ruokaan lihaista rasvaa tai jotain muuta erityisen energiapitoista, mutta hoikka se on aina ollut. Täytyy nyt taas tarkkailla sen syömisiä kriittisemmin, vaikka tuntuukin siltä, että se syö jo nyt kokoonsa nähden valtavia annoksia. Hassua tässä on sekin, ettei se ole kastraation jälkeen lihonut grammaakaan, vaikka ruoan määrää ei ole vähennetty.

Meidän seura järkkäsi neljän kerran tokokurssin, johon päästiin Draaman kanssa mukaan. Kolme kertaa on jo mennyt, ja heinäkuun puolella on vielä yksi kurssikerta, vaikka kävisihän tuota kyllä pidempäänkin. Ensimmäisen kerran teemana oli zeta ja seuraaminen. Jäävät liikkeet Draamalta sujuivat hyvin, vaikka yksi virheasento tulikin, mutta seuraamisessa näpsiminen tuli esiin ja saatiin vinkkejä, miten sitä voisi yrittää työstää. Treenasimme perusasentoa ja kontaktia niin, että pidin namikättä Draaman pään vasemmalla puolella ja se sai palkan luopumisen kautta. Välillä Draaman voi ottaa pyörähtämisen kautta lennosta seuraamaan, myös marssiaskelien tehoa voi kokeilla. Pään asentoa voisi myös ohjata vielä enemmän ylöspäin, jolloin Draama ei paukuttaisi minua jalkaan kuten nyt liikkeelle lähdöissä tapahtuu, mutta tähän en ryhdy niskavaivaista koiraa kannustamaan. Hieman epäergonominen se Draaman seuraamisasento muutenkin on, mutta ihan matkalaukkuseuraamiseen sitä tuskin enää saa opetettua ;)

Tärkeää tässä (kuten kaikessa muutenkin) on myös mielentila. Draaman on hyvä antaa purkaa itseään tarpeeksi leikkiin, ettei sen tarvitsisi kiihkoissaan sitten näpsiä minua. Jännä nähdä, saadaanko käytös vähenemään. Olen toiveikas, että jonkin verran edes, mutta kun käytös on jatkunut niin pitkään, niin kyllä se voi silti putkahdella esiin vielä pitkään treenistä huolimatta. Kivasti on Draama lähtenyt treeniin vastaamaan, mutta saattaa esim. liikkeiden välissä innoissaan paukuttaa päätään jalkaani.

Toisella kerralla treenasimme ruutua. Draama osaa hyvin hakea ruudun, mutta oikea paikka ruudussa ei ole sille täysin selvä, se saattaa himmailla vauhtia jo ruudun etualalla, vaikka joskus tähtääkin suoraan oikeaan kohtaan taemmaksi. Saimme ohjeeksi samansuuntaisia juttuja, mitä olin itsekin ajatellut. Lätkä on toiminut Draamalla hyvin, joten sitä kannattaa käyttää. Ensin voi jättää lätkän Draaman kanssa ruutuun ja sitten lähettää sen sinne. Seuraavilla toistoilla lätkää voi vähän häivyttää laittamalla esim. hiekkaa osittain sen päälle, ja jonkun toiston voi tehdä ilman lätkää. Hyvin Draama vastasi tähänkin treeniin.

Kolmannella kerralla oli aiheena kiertonouto. En ollut miettinyt tätä liikettä koskaan kovin syvällisesti kokonaisuutena, ja päällimmäisenä mielessä oli vain se, että vinoa lähestymistä noutoon ja hyppyyn on ainakin syytä treenata. Nyt koin ahaa-elämyksen, että tässä liikkeessähän on luopuminen valtavan suuressa roolissa, kun koiran pitää juosta tötsälle noutokapuloiden ja esteiden ohi. Sitä luopumista nyt etenkin treenattiin, ja sitä täytyy jatkossa treenata paljon, koska se on Draamalle erityisen haastavaa. Jee, nyt on saatu kiertonoudon treenaaminenkin alkuun!

Paikallaolotkin on joka kerta kurssilla otettu, ja kahdesti ollaan tehty ne EVL-liikkeenä. Tässähän Draama on vielä hyvin kokematon. Kaukokäsky maahanmenoon on pitänyt molemmilla kerroilla antaa tuplana, mutta istumassa ja maassa Draama on pysynyt hyvin.

Kipi ja Vinskikin ovat saaneet viime aikoina vähän enemmän tokoilla. Vinski tekee edelleen ihan mielellään tokon perusliikkeitä, mutta treenaamattomuus kyllä näkyy siinä, ettei tarkkuus ole ihan justiinsa. Kipikin on nyt tehnyt aika kivalla asenteella, mutta vauhtiliikkeet se tekee yhä lönköttelyvauhdilla. Olen sitäkin miettinyt, että jos joskus hamassa tulevaisuudessa ihan uteliaisuudesta sittenkin veisin sen ALO-luokkaan. Ihan ilman tulostavoitetta, ainoana tavoitteena hyvä mielentila kehässä. Ja se vain pitää sitten hyväksyä, että Kipiltä puuttuu bortsumainen vauhti esim. luoksetulossa. Saa nähdä, toteutanko tätä ajatusta koskaan, mutta varsinaista tokokoiraa en ainakaan ole Kipistä edelleenkään leipomassa, kun toko ei sen kutsumus tässä elämässä ole. Sopivissa annoksissa se kuitenkin on kivaa tekemistä, ja kyllä Kipikin jotain tekemistä kaipaa.

Tänään Draama pääsi jälleen kraniosakraalihoitoon luunhalaajan vastaanotolle ja oli kuulemma huimasti parempi kuin viime kerralla. Etu- ja takapäässä silti oli vielä kireyttä, kuten oli jo viime kesänä, mutta on tosi hienoa, että kokonaistilanne on selvästi parantunut.

Alkukesän vaaleanvihreys on kyllä hienoa