Huoltoa ja pääsiäistokoa

Lenkkeily on nyt jonkun aikaa ollut taas miellyttävämpää, kun jäät vihdoinkin sulivat meidän lähimaastoista. Muutama hassu jääpläntti jossain vielä on ollut, eivätkä hyytävän kylmät säät ole niiden sulamista edistäneet. Rae- ja lumikuuroja on tullut monena päivänä. Tänään oli sitten aamulla maa aivan valkoinen lumikuuron jäljiltä, ja vielä iltapäivälenkillä lunta oli paikoitellen. Eikä säätyyppi tästä kuulemma ole ihan heti muuttumassa. Ja ihan kohta on vappu ja reilun kuukauden päästä on virallisesti kesä... Joskus sitä toivoo, että jospa ne meidän esi-isät aikoinaan olisivat vaeltaneet johonkin hieman lämpimämpään maailmankolkkaan...

Vinski tänään pihalla

Tulin taannoin ilmoittaneeksi Draaman tokokokeeseen Espooseen pääsiäiseksi, ja sen jälkeen sitten ryhdyinkin ihmettelemään, että mitä tuli tehtyä. Tällainen ajatus hiipi mieleen esim. silloin, kun treenasimme ruutua ja Draama juoksi mieluummin häiriöksi laitetun noutokapulan luokse kuin ruutuun. Tai silloin, kun se noutotreenissä irrotuskäskyn jälkeen vain tarrautui tiukemmin kapulaan.

Viikkoa ennen koetta kävimme tutustumassa koehalliin, jossa maanantai-iltaisin on kaikille avoin omatoimivuoro. Ilmeiseksi kävi, että paikassa oli haasteita. Se oli hallina eri tyyppinen ja pienempi kuin missä yleensä olemme treenanneet, pylväitäkin siellä oli. Uusi paikka ja uudet koirat vaikuttivat jonkun verran Draaman keskittymiseen. Täysillähän se hommat teki kuten yleensäkin, mutta oli hieman levottomampi kuin normaalisti, ja pariin otteeseen myös hieman hajamielinen. Kaukoja tehdessämme se vajosi omaan kuplaansa, eikä noudattanut kolmattakaan vihjettä nousta istumaan, jolloin menin sen luokse herättelemään sitä. Noinhan sille kävi edellisessä kokeessakin, mutta treeneissä ongelmaa ei ole ennen samalla tavalla saatu esille.

Halliin tutustumisesta jäi vähän sellainen olo, että nyt ainakin perun koko kokeen, kun Draama ei pysty siellä edes kaukoja tekemään. Seuraavina päivinä meillä sitten olikin kaukosulkeisia mm. kaupan parkkipaikalla, ja päätin kuitenkin, että kyllä me sinne kokeeseen mennään. Hyvä maksullinen treenihän se olisi, ja tilaisuus treenata vähän haastavammassa ympäristössä.

Kiirastorstaina ajelimme pitkästä aikaa Halikkoon ja Draama pääsi Piiran käsittelyyn. Lantiossa oli lukko, kropassa jäykkyyttä ja kaularangassakin yhä sanomista. Käsittelyn jälkeen Draama oli taas rennompi. Tokokokeeseenkin kuulemma voisimme mennä, jos Draaman liikkuminen pysyisi rentona. Ehtisihän se myös levätä kolme päivää ennen koetta. Draama nautti taas käsittelystä kovasti, se on kyllä erittäin hoitomyönteinen koira ja makaa käsittelyn aikana hievahtamatta paikoillaan. Itse asiassa se ei olisi halunnut hoidon loppuvan, sillä saadessaan hoidon jälkeen luvan nousta istumaan se vain jatkoi kyljellään silmät ummessa makoilua, kunnes muutaman kehotuksen jälkeen vihdoin suostui nousemaan.

Juttelimme Piiran kanssa pitkään Draaman tilanteesta yleisemminkin. Draaman perusrakenne jo osittain on sellainen, ettei sen kroppa niin helposti anna asioita anteeksi, koska sillä esim. on pitkä selkä ja se on sirorakenteinen. Nuorena tämän tyyppinen koira myös kehittyy kropaltaan hitaasti ja tarvitsee aikaa kasvaa rauhassa. Kipihän on myös pitkäselkäinen, pieni ja hoikka koira, ja se todellakin kehittyi äärettömän hitaasti. Asiaan tietysti vaikutti myös kasvuiässä alkanut spondyloosi. Draamankin tilanteeseen tällä hetkellä vaikuttavat rangan virheasento ja yliliikkuvuus. Eläinlääkäri jo jutteli siitä, että yliliikkuvuuden takia sille voi välillä huonoja päiviä tulla.

Onneksi kropan hyvinvointia voi myös edistää monin tavoin. Draaman kohdalla olisi nyt tärkeää liikkua mahdollisimman paljon ravissa. Metsässä voi välillä kävellä kytkettynä, koska se on hyvää jumppaa ja tekee hyvää syville lihaksille. Koska muutkin koirat hyötyvät tällaisesta jumpasta, niin ollaan nyt tehty metsäkävelyitä koko lauman kanssa niin, että koirat ovat hihnassa. Siinä pusikoiden ja puiden keskellä neljä hihnaa kädessä tallustellessa herää jokseenkin vastustamaton halu päästää hihnoista irti, erityisesti silloin, kun lauma toistuvasti jakaantuu jonkun puun tai puskan eri puolille...

Treenaamisestakin tuli puhe. Piira suositteli, ettei Draama treenaisi tokoa kahtena peräkkäisenä päivänä. Tokokin kuitenkin on kropalle haastava laji. Samoin hän suositteli, että Draama tekisi tokoa matalassa vietissä. Heh, tämä on helpommin sanottu kuin tehty, Draama ja matala vietti eivät oikein sovi samaan lauseeseen :D Mutta toki yritän treenata niin, ettei vire menisi överiksi. Jotkut koirat voivat olla yltiöpäisen nopeita ja vietikkäitä senkin takia, että ne siten peittävät kipujaan.

Lisäravinteita on myös hyvä antaa. Aloinkin antaa Draamalle nivelravinteita heti kun se syksyllä sai diagnoosin, samoin syötin sille pitkän kuurin Neurobion Fortea, jossa on hermostoon vaikuttavia B1, B6 ja B12-vitamiineja, Draamalla kun hermoperäistä kipua silloin vaikutti olevan. Muita tärkeitä lisäravinteita ovat magnesium, omegaöljyt, E-vitamiini ja kuureittain C-vitamiini. Draama on melkein näitä kaikkia saanut jo ennenkin, mutta päivitin nyt sen lisäravinnearsenaalin kuitenkin entistä ehommaksi. Piira kertoi myös uudesta kollageenivalmisteesta, josta joillain asiakkailla on ollut hyviä kokemuksia, ja jolla voisi ehkä korvata nivelravinteet. Mielenkiinnolla jään odottamaan lisää käyttäjäkokemuksia tuotteesta, mutta toistaiseksi jatketaan entisellä nivelravinnevalmisteella.

Viime hetken tokotreenejä ei sitten enää harrastettu, vaan Draama sai levätä ja tehdä rentouttavia lenkkejä käsittelyn jälkeen. Koepäivä koitti viime viikolla pääsiäismaanantaina. Ehdimme olla koepaikalla hyvän aikaa ennen kuin meidän vuoro koitti. Enemmän olimme ulkona kuin sisällä, ja välillä Draama sai odottaa autossa. Kuten arvata saattoi, niin se oli ihan täpinöissään koko ajan ja odotti malttamattomana, että pääsee töihin. Hallisssa oli ihan minimaalinen tila käytössä kehän ulkopuolella, joten mitään siellä ei mahtunut koiran kanssa tekemään. Yhden kisaajan kanssa juteltiinkin, miten haastavaa tämä on etenkin sellaiselle koiralle, joka käy kierroksilla ja jota täytyisi vähän saada alas. Ulkokokeet ovat niin paljon helpompia. Draamakin välillä ihan tärisi, kun se kehä oli ihan siinä vieressä. Siksikin katsoin parhaaksi olla hallissa sisällä mahdollisimman vähän.

Koekehään sitten asteli innokas, mutta kuitenkin hallittu koira. Paikalla istuminen sujui kympin arvoisesti. Yksilöliikkeet tehtiin sotketussa järjestyksessä ja putkeen. Draamalla pysyi paketti kivasti kasassa, ja se suoritti onnistuneesti kaikki liikkeet. Ruutuunkin se meni oikein hienosti ja noudatti heti pysäytyskäskyä. Ja mikä hienointa, myös kaukokäskyt sujuivat nätisti, vaikka edellisellä viikolla samassa hallissa niissä oli vaikeuksia, samoin kuin meidän edellisessä tokokokeessakin. Liikekokonaisuudet sujuivat kivasti, mutta virheitä tuli joissain yksityiskohdissa. Jossain luoksetulossa Draama tuli liian lähelle ja melkein törmäsi minuun. Ruudussa perusasentoon nousuun tarvittiin tuplakäsky. Itse taas hämäännyin kahdesti lähtemään liikkeelle jo liikkurin sanoessa "liike alkaa", kun kuvittelin sen olevan lupa lähteä liikkeelle. Loppupalautteessa tuomari kuitenkin kertoi yhden näitä pahemman virheen ja kehotti kiinnittämään asiaan huomiota. Draama kuulemma oli seuraamisen liikkeelle lähdöissä näykkinyt minua, ja tämä alensi sekä seuraamisen että kokonaisvaikutelman pisteet seiskaan, mitkä olivatkin meidän huonoimmat pisteet tässä kokeessa. Olin itse tästä hieman hämmentynyt, koska en mitään näpsimistä ollut huomannut, mutta tuumin, että ehkä sitten vain olin niin keskittynyt itse suoritukseen.

Kaikkiaan olin tosi tyytyväinen Draaman suoritukseen, koska se oli innokas mutta kuulolla ja teki kaikki liikkeet hyvin, mitään omaan kuplaan vajoamista ei tullut missään vaiheessa, vaan meillä säilyi yhteys koko ajan. Hieno Draama <3 Pisteitä sitten kertyi 274,5, ja myös luokkavoitto ja KP. Ei se koehalli lopulta mikään mahdoton ollutkaan, eikä Draama suorituksen aikana ottanut häiriötä ympäristöstä :)

Tämä oli meidän toinen yhteinen koe, ja Draamalle puolestaan kolmas kerta AVO-luokassa. Eikä meillä jatkossakaan ole mikään kiire pois AVO-luokasta, koska kaikkia VOI-liikkeitä Draama ei vielä osaa. On hyvä hakea lisää kokemusta AVO-luokasta ja opetella samalla koetilannetta. Seuraava koe onkin sitten isompi, kun Draama pääsi mukaan seuran SM-joukkueeseen. Minijoukkueella mennään, joten toivottavasti sairastumisia tai muuta ei satu.

Aina välillä ollaan saatu treeniseuraa Minnasta, staffeista ja Bossesta. Sunnuntaina oltiin taas treenaamassa ja otatin Draaman seuraamista videolle, jotta voisin katsoa tarkemmin, mitä niissä liikkeelle lähdöissä tapahtuu. Sen jo tiesin, että Draaman pää elää aina liikkeelle lähdöissä ja saattaa tökkiä minua, mutta hampaita se ei näissä tilanteissa yleensä ole käyttänyt. Video paljasti sen, että pään liike helposti näyttää siltä kuin Draama näpsisi minua, ja yhden kerran se itse asiassa napsaisikin ilmaa, joten tämä selittää tuomarin kommentit. Draamalla on tämä tyyli ollut alusta asti ja olen ottanut sen annettuna juttuna. Nyt heräsin siihen, että asiaa todellakin on syytä työstää. Helppoa se ei varmaankaan tule olemaan. Draaman seuraamisasento on tiivis ja liikkeelle lähdöissä se innostuu ja ennakoi liikkeelle lähtöä pään liikkeellä.

Kokeilin myös uudestaan laittaa ruutua treenatessa noutokapulan häiriöksi muutaman metrin päähän juoksulinjasta. Edellisellä kerralla Draama ryntäsi aina sitkeästi kapulan luokse, koska ilmeisestikin koki sen niin palkitsevana, ja lopulta teimme niin, että Minna kävi sieppaamassa kapulan pois, kun Draama lähti kapulalle. Lopulta se ymmärsi, että kannattaa ehkä mennä sinne ruutuun ennemmin. Nyt päätin kokeilla hieman toisenlaista treenitapaa, jotta Draama vielä paremmin ymmärtäisi kuuntelemisen ja luopumisen tärkeyden. Kun Draama taas meni ruudun sijaan kapulan luokse, niin annoin sen tuoda kapulan luokseni, otin kapulan mitään sanomatta siltä pois ja vein sen autoon tauolle. Toisin sanoen käytin negatiivista rankaisua. Kolme kertaa Draama sitkeästi juoksi kapulalle ja joutui autoon, missä välissä sitten treenasinkin Kipiä ja Vinskiä. Lopulta neljännellä kerralla Draama juoksi suoraan ruutuun, eikä vilkaissutkaan kapulaa enää sen jälkeen.

Tunnari on ilahduttavasti mennyt eteenpäin. Draama on hyvin nyt löytänyt oman ja malttaa käyttää nenäänsä. Ensin oma oli piilossa ja väärät näkyvissä, sitten aloin laittaa myös omaa näkyviin. Draama ei heti tajunnut, että homma tehtiin niin helpoksi, vaan tutki, josko jostain piilosta myös löytyisi oma. Vääriä se joskus tökkii, vaikkei niitä enää minulle ole tuonut, joten työstettävääkin vielä löytyy. Ja sellaistahan se toko on, valmiiksi ei tule koskaan, mutta kiva se on motivoituneen koiran kanssa vaikka viilata pilkkuakin.

Eilen vietimme valtakunnallista Koiranpäivää lenkkeilemällä tällaisella kokoonpanolla. Pikkuinen karvamoppi Vili piti isompia koiria ihan idoleinaan.

Mutta milloin on valtakunnallinen Kissanpäivä, ihmettelee Nella. Tai tarvitseeko sitä edes ihmetellä, kyllä kissojen mielestä Kissanpäivä on joka päivä :)