Kipikin oli aika vikkelä ja Minna sai hetken hakea oikeaa rytmiä sen kanssa, kuten minäkin Telman kanssa, oman ja tutun koiran rytmissä on aina niin paljon helpompaa. Mutta hienosti eteni tassutemppu. Kuvaan en saanut temppua hitaalla kännykameralla vangittua, mutta tästä kuvasta ainakin huomaa, että oppilas on innokas :)
Toissa viikon sunnuntaina sitten oli vuorossa koulutus seuran kentällä, kun Timo Rannikko tuli kouluttamaan koulutusohjaajia. Ryhmässä treenaavilla on myös koulutusvelvollisuus, ja minullekin se jossain vaiheessa napsahtaa, joten pääsin osallistumaan koulutukseen. Suunnittelimme treenit pienryhmissä etukäteen esimerkkikoirakoille, ja Timo sitten kommentoi treenejä ja antoi parannusohjeita toiselle kierrokselle, joissain tapauksissa otti itse vetovastuun.
Koulutus oli mielenkiintoinen ja tein jonkin verran muistiinpanoja, että muistaisin jotain jälkeenpäinkin. Paljon jäi silti kirjaamattakin valitettavasti.
Yksi koulutettavista koirista oli pentu, jolle opetettiin ensimmäistä kertaa ruutua. Timo ottaa jo pennulle heti ruutuun lähetystä pitkältä matkalta, jotta liikkeeseen saadaan vauhtia. Ruutuun lähetetään viritysten jälkeen ja varmistetaan, että pentu myös katsoo lähetyshetkellä ruutua. Palkka on alusta asti takarajan tuntumassa, jotta koiralla on aina fokus sinne ja korjaaminen on tarvittaessa helpompaa. Koetilanteessa sitten pysäytyskäskyn pystyy antamaan ajoissa, jolloin näyttää siltä, että koira pysähtyy käskystä eikä hakeudu itse tiettyyn kohtaan, vaikka kaikkihan sen tietävät, että itse se sen kohdan kuitenkin hakee... Tämä on näitä tokon älyttömyyksiä.
Timo kertoi opettavansa pennulle aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan mm. ruokakupilla. Pentu saa hyppiä vasten ja saa ruokakupin siitä palkaksi. Näin sille alkaa rakentua myös sosiaalinen palkka. Lelusta luopumisessakin Timo odottaa koiralta aktiivisuutta, eli hän opettaa koirat luopumaan lelusta taaksepäin menemällä. Oikeita mielentiloja eri tilanteissa myös rakennetaan heti, eikä koira esim. pääse lenkillä irti ennen kuin sen mielentila on oikea.
Opetusvaiheessa Timon mielestä koiraa tulee mieluummin auttaa kuin korjata sen suoritusta.
Kapulan pidossa nuorta koiraa voi auttaa pitämällä leuan alta kiinni. Hyvää otetta voi opettaa esim. vetämällä laipatonta kapulaa sivusuunnassa koiran suussa, jolloin kapula pääsee vapaasti tippumaan, jos ote ei ole hyvä. Kapulaa pitää ensin osata pitää istuen ja seisten ja vasta sen jälkeen voi alkaa miettiä tuomista. Tuomista voi treenata niin, että kapula on maassa aivan koiran edessä ja ohjaajalla on lelupalkka näkyvissä melko ylhäällä.
Yhdellä koiralla oli ongelmia kiertonoudon tötsän hahmottamisessa. Tässä ohjeeksi tuli opettaa koira oikeasti lukitsemaan kohteet ennalta. Koiralla ei ollut selkeää kriteeriä sen suhteen, kuuluuko sen lukita tötsä vai ottaa kontakti. Treenissä voi olla useampi tötsä eri kohdassa ja houkutuksena myös vääriä kohteita, jotta koira oppii myös vaihtamaan kohteita ja toisaalta luopumaan vääristä kohteista. Sen ei välttämättä tarvitse olla perusasennossa, kun lukitsemista treenataan. Palkkasanan kohtaa kiertotreenissä kannattaa myös vaihdella, ettei aina sanota sitä juuri tötsän kierron jälkeen, koska silloin koira helposti jää kyselemään.
Kaukokäskyihin taas liittyy monta liikkuvaa osaa. Tekniikka, kropan käyttö, ajatus, asenne, painonsiirto, asentojen vakaus, puhtaus, takajalkojen hahmotus. Timo treenaa ensin niin, että koiralla on takajalat tiiliskiven päällä eikä se saa liikkua. Kun tämä on kunnossa, liitetään tähän painonsiirto taakse paikalta liikkumatta tarjoamisen kautta. Sitten treenataan vakautta niin, ettei koira liikuta jalkoja vaikka sitä taputellaan ja kehutaan. Vilkasta koiraa voi opettaa tekniikka edellä, treenata istumassa ja maassa pysymistä palkan ollessa valmiina ja seisomaan voi ohjata laittamalla namin koiran nenän eteen.
Koulutuksessa puitiin myös osaavan koiran seuruuta, joka oli muuten hienoa ja innokasta, mutta välillä tapahtui pientä keulimista, löysiä käännöksiä ja painamista. Tässä Timo halusi tietää, mikä ohjaajan kriteeri oli seuraamispaikan suhteen. Koska ohjaaja halusi koiran seuraavan vasenta jalkaa, niin ryhdyttiin selvittämään, oliko kriteeri koiralle selvä. Ohjaaja siirsi oikeaa jalkaansa askeleen eteen ja katsottiin, mitä koira tekee. Ohjaaja myös pyöri paikallaan ympyrää vasemman jalan pysyessä ympyrän keskellä ja oikean liikkuessa ja koiran piti seurata. Voi myös treenata sitä, että koira seuraa heiluvaa jalkaa. Käännöksiä on turha lähteä korjaamaan, jos koiran paikka on vähänkin väärä. On osattava puolikas askel ennen kuin edetään. Ja kriteerin on oltava tässä kuten muussakin koulutuksessa selvä koiralle. On huono juttu kieltää koiraa, kun se noudattaa kriteeriä, vaikkei se kriteeri olisi juuri se, mitä ohjaaja tarkoittaa, mutta minkä hän kuitenkin itse on koiralle opettanut.
Koulutuksen punainen lanka kuuluu yksinkertaisesti niin, että päätä mitä haluat, kerro se koiralle ja pidä kiinni kriteeristä sekä huolehdi motivaatiosta. Jaa koulutettavat asiat tarpeeksi pieniin paloihin ja treenaa palasia.
Lopuksi Timo muistutti koulutusohjaajia siitä, että koulutettavat ovat erilaisia tavoitteiltaan ja se pitää muistaa. Joku tähtää korkealle ja on valmis tekemään paljon työtä. Joku taas haluaa harrastella vain omaksi huviksi silloin tällöin, eikä tällaiselle ohjaajalle anneta samanlaisia ohjeita ja kotiläksyjä. Jokaisella on oikeus harrastaa sillä tasolla kuin haluaa, ja koirathan eivät muutenkaan ruusukkeita itse tavoittele!
Olen kyllä niin samaa mieltä tuosta äskeisestä (ja monesta muustakin koulutuksessa esiin tulleesta asiasta!). Itsekin tällä hetkellä harrastan tokoa lähinnä hupailutasolla. Työtä olisin valmis tekemään enemmänkin ja olemaan tavoitteellisempi, mutta koiran mukaan mennään. Monet muut bc:t ja muunkin rotuiset ovat Kipin iässä vaikka missä, mutta Kipi ei ole startannut edes alo-luokassa. Mutta tässäkin mennään koiran ehdoilla ja muistetaan, että meilläkin on oikeus harrastaa omalla tasollamme ja omilla ehdoillamme!
Uteliaana kokeilin itsekin tuota paikalla pyörimistä ja puoliaskeleita ja miten Kipi minua niissä seuraa. Yllättävän hyvin, vain muutaman sentin keuli välillä. Koulutuksessa heräsi kyllä ajatus siitä, että täytyy itsekin miettiä, ovatko kriteerit Kipille selvät kun tarkemmin mietitään, vai ovatko ne selvät vain minulle...
Pitkästä aikaa testasin myös Vinskin ja Kipin laukausten sietoa. Ammuin pihalla aika läheltä, kun ne söivät iltaruokaa, eikä kummallakaan korvat lotkahtaneet vähääkään. Vaikkei niistä pk-koiria ole tulossa, niin aina joskus haluan tarkistaa, missä mennään paukkujen suhteen.
Nyt ovat aurinko ja lämpö hellineet pari päivää, ehkä koirat voi lähiaikoina päästää uimaankin! Vappupäivän lenkin jälkeen laitoin koirat poseeraamaan pihalla, mikä oli niiden mielestä taas hieman tylsää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti