Treenielämää

Ollaan juostu vähän siellä ja täällä ja puoliakaan en enää muista. Ihan tavallista ulkoiluakin ollaan tietenkin harrastettu ja siinä samalla on tullut paljon marjastettua. Pari viikkoa sitten melkein koppasin kyytiin kyynpoikasenkin puolukoiden lisäksi, ups. 

Ennen tuli usein harmiteltua häiriötreenien ja treenikavereiden puutetta. No nyt niitä treenejä on kyllä viime aikoina kivasti ollut. Välillä on mennyt tottistreenit ja vepetreenit päällekkäinkin ja silloin olen epäröimättä valinnut vepetreenit. Eilen oli kauden viimeiset treenit. Kyllä on Vinski kivasti edennyt vepessä. Nyt tehtiin ekalla kierroksella veneen haku, jota treenattiin vasta kolmatta kertaa. Ekalla kerralla Vinski sai hakea pelkän köyden veneeltä ilman veneen vetämistä, apparin vain kevyesti pitäessä köyden toisesta päästä kiinni, toisella kerralla se sai jo vetääkin venettä eikä siinä mitään ongelmaa ollut. Nyt se suoritti ihan täydellisen veneen hakemisen ja matkakin oli jo aika pitkä, ei kaukana poijusta.

Toisella kierroksella otimme vientiä, joka on aina vaan lähtenyt sujumaan paremmin alkuhankaluuksien jälkeen. Alussahan Vinski oudoksui patukan ottamista suuhun käskystä rannalla perusasennossa ollessaan, mutta muutaman treenin ja kuivaharjoittelun jälkeen se alkoi tarrata patukkaan suorastaan kiihkeästi. Vinskin kanssa huomattiin myös sellainen juttu, että jos otetaan peräkkäin useampi vienti, täytyy veneen tulla suoritusten välissä takaisin rantaan ja alkuvalmistelut on tehtävä uudestaan, muuten Vinski hämmentyy ja saattaa kääntyä takaisin jo alkumatkasta, se on niin tarkka kaavoista. Nyt meni heti ensimmäinen vienti muuten tosi hyvin, mutta veneelle päästyään Vinski ei luovuttanut patukkaa käteen asti vaan tiputti sen veteen, appari kyllä yletti sen sieltä noukkimaan. Seuraavalla yrityksellä luovutukseen kiinnitettiin erityishuomiota ja nyt tulikin hyvä luovutus ja muutenkin nappisuoritus. 

Vielä kolmaskin kierros ehdittiin ottaa, ja Vinski pääsi hyppäämään kahdesti veneestä ja uimaan rantaan. Ensin lähempää ja sitten jo lähes poijulta asti. Oli kiva päättää kausi onnistuneeseen treeniin. On ollut hienoa nähdä Vinskin syttyvän lajiin kerrasta ja kehittyvän siinä. Olen muutenkin kovasti tykästynyt tähän lajiin. On hauskaa treenata veden äärellä ja nähdä erilaisia koiria. Labradorit näköjään käyttävät häntää uidessaan peräsimenä ja vesikoirat potkurina! Tätä lajia on kiva treenata senkin takia, ettei tylsää hetkeä tule, kun pääsee myös avustamaan muita koiria. Hieman toista kuin tottiksen tai tokon ryhmätreeneissä, joissa suurimman osan aikaa saa seistä kentällä toimettomana muiden treenatessa. 

Tässä muutama kehno kännykkäkuva menneistä vepetreeneistä.

Ja vielä kuvia kauden viimeisistä treeneistä, kuvat Marjaana Elovirta. Vähän köysileikkiä ensin ja sitten veneen haku.

Ohjatuissa tottistreeneissä ei olla käyty sen ikävän häntäepisodin jälkeen, mutta Kipi pääsi kerran ottamaan tottista (ja vähän tokoakin) Luukin kentälle Repen kanssa. Seuruun aikana Kipi sai kuulla kaksi paukkuakin, ei reagoinut niihin, vaan jatkoi hyvin seuraamista.

Tokossa alkoi hallikausi ja meillä on treenivuoro joka toinen perjantai. Ollaan oltu nyt kahdesti hallissa, ja Vinski ja Kipi tietenkin pääsivät molemmat treenaamaan. Ovat olleet ihan innoissaan eikä yhtään ole haitannut, että meidän kentällä treenaa samaan aikaan muitakin ja viereisilläkin kentillä treenataan, eikä pelkkää tokoa vaan myös agilityä. Ryhmäpaikallaoloihin on päässyt Kipi. Hyvin on pysynyt. Viime kerralla otettiin myös paikalla istuminen ja siinä Kipi meni hetken päästä maihin. No ei olla sitä juuri yhtään treenattukaan, joten siinäpä taas yksi treenin aihe lisää.

Tämän viikon tiistaina alkoi kilpatokokurssi seuran kentällä. Kurssikoiraksi pääsi Kipi. Ensimmäisen kerran aiheina oli luoksetulo ja paikallaolot. Ensimmäisellä kierroksella kaikki ottivat vauhtiluoksetulon, ja Kipi tuli tosi kovaa. Toisella kierroksella oli tarkoitus ottaa kisamainen luoksetulo. Juuri kun aioin kutsua Kipin luokse, se ennakoi ja tuli ilman käskyä. Vein sen takaisin ja tällä kertaa se hiippaili perään pian jätön jälkeen. Seuraavaksi sitten palkkasin sen pelkästä pysymisestä ja luoksetulo jäi kokonaan ottamatta. Ei haittaa, että noin kävi yli-innokkuuden takia! Se on kuitenkin treenattavissa oleva asia. Kipin asenne on viime aikoina ollut hirmu hyvä niin häiriötreeneissä kuin pihatreeneissäkin, jotenkin sellainen pursuavan iloinen ja keskittynyt. Ja tämä on nyt varmaan se Kipi, joka se pohjimmiltaan on, silloin kun spondyloosi ei ole pahana eikä muitakaan isoja ongelmia ole.

Minä itse olen myös ollut koulutuksessa opiskelemassa eläinalaa. Teemana on nyt ollut koirat ja niiden koulutus, ja kahtena päivänä viime viikolla harjoiteltiin omien tai lainakoirien kanssa. Minulla oli mukana kaikki koirat. Snoopy pääsi toisena päivänä lyhyesti mukaan treeneihin, Kipi ja Vinski treenasivat vähän enemmänkin. Kipi treenasi molempina päivinä samassa ryhmässä, missä itse olin, ja Vinskin annoin toisena päivänä lainaksi eräälle ilman koiraa olevalle ryhmälle. Vähän mietin, että mahtaako Vinski olla mamman perään, mutta mitä vielä. Kun naksutin ja namit kaivettiin esiin, se ei vilkuillut minuun päinkään, vaan tuijotti ihastuksissaan ryhmäläisiä ja näytti hyvin tarjoavan erilaisia temppujakin. Treenin aiheena nimittäin oli nimenomaan operantti koulutus. Vasta kun ryhmä treenin päätteeksi vietti luppoaikaa, äkkäsi Vinski minut hallin toisella puolella ja juoksi luokseni.

Kipi treenasi meidän neljän hengen ryhmässämme ja tarjosi myös hyvin asioita. Ihan hetkessä se keksi nousta esim. muovilaatikon päälle istumaan. Muina treenikoirina meillä oli myös ranskis ja kaksi staffia. On aina mukavaa tutustua erilaisiin koiriin. Leveämpää koiranhymyä ei varmaan olekaan kuin staffin hymy! Staffit olivat jo konkareita naksutinkoulutuksessa ja siitä se ajatus sitten lähti. Tässä treenaa Telma.

Laiskana ihmisenä olen käyttänyt naksutinta lähinnä satunnaisena vahvisteena. Hirveän vähän olen tehnyt oikeaoppista naksutinkoulutusta, jossa koira oppii asiat itse yrittämällä ja oivaltamalla. Olen sortunut turhan paljon houkutteluun. Ihan tunsin piston omassatunnossani, koska naksutinkoulutushan on hirmu kivaa ja siinä on myös järkeä! Koirillakin oli kivaa, ja kotona oli tämän koulutuksen jälkeen hyvin väsyneitä koiria!

Jäljelläkin ollaan käyty pari kertaa, joku loppukiri ennen talvitaukoa olisi varmaan ihan paikallaan. Tänään sitten Kipi kävi Marin luona tsekkauttamassa häntävamman tilanteen. Vähän siinä oli hoitamista, mutta nyt pitäisi olla hyvä. Mari selitti, että hännän ligamentit tulevat niin lähelle ristiluuta, että Kipillä oli mennyt ristiluun alue juntturaan.