Yksi yö nyt jouluun on

Viimeisen reilun viikon aikana olemme treenanneet Kipin kanssa vain kahdesti vähän pidemmän kaavan mukaan tokoa. Muuten ollaan vain lenkkeilty ja välillä vähän temputeltu kaikkien kanssa, joululoma se saa koirillakin olla.

Ekat tokoilut tehtiin omalla pihalla ja kun lopuksi otettiin seuruupätkiä, oli Kipi ihan kuutamolla. Ei kontaktia, ei pitänyt oikeaa paikkaa. Kipi oli ehkä treenin alussa joutunut käyttämään aivojaan liikaa uuden oppimiseen, ei ollut enää kapasiteettia jäljellä ;)

Sunnuntaina oltiin Luukissa ja siellä meni paremmin, kontaktitreenikin onnistui kivasti. Eilen käveltiin Kipin kanssa vilkkaalla ja isolla parkkipaikalla kun odoteltiin liha-autoa. Häiriötä oli tosi paljon, yksi iso rekka lastia purkamassa, meluisa remontti ym. Kipi ei välittänyt häiriöistä mitään. Ihan sen verran treenattiin, että kontaktia otettiin, ja hienosti onnistui. Kävellessä Kipi äkkäsi peilikuvansa liikerakennuksen ikkunassa ja meni katsomaan sitä, vilkaisi minua kysyvästi, mutta tuumi sitten vain, että well, ja jatkoi matkaa :)

Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä kun Kipi tuli meille. Vauhdikas vuosi on takana. On kyllä hienoa, että Kipi on ottanut paikkansa laumassa niin hyvin ja pojat tulevat kivasti toimeen keskenään! Etenkin Kipi ja Vinski ovat ihan kavereitakin ja välillä painivat keskenään. Snoopyn ja Kipin välillä on joskus pientä nokkapokkaa resursseista, mutta hienosti ovat kuitenkin toimeen tulleet, kumpikaan ei hirveän tosissaan ole resurssien suhteen.

Jälkitreeneissä Kipi on edennyt vuoden aikana hienosti, tottis/toko on vielä aika alkeissa ja välillä vielä sellaista vuoristorataa. Riitan kanssahan juteltiin, että Kipi on Vinskiä intensiivisempi ja tekee hyvällä ilmeellä. Ei sen intensiteetti ja tekemisen palo kuitenkaan samaa luokkaa ole kuin Jipolla oli, enkä sitä odottanutkaan. Sellaisia koiria kuin Jippo on oikeasti tosi harvassa. Kipillä on se itseriittoinen puolensa myös. Ja vaikka sillä on hyvä keskittymiskyky silloin kun se haluaa, niin ei se aina malta keskittyä kunnolla, helposti se uppoaa esimerkiksi hajujen maailmaan. Olisi jännä tietää, miten paljon pidemmälle olisimme edenneet, jos Kipi olisi tullut minulle heti seitsenviikkoisena. Nyt sille tuli murkkuikä aika pian vastaan.

Jännityksellä odotan, miten Kipi kehittyy kun teinivaihe jää taakse, vai onko se jo nyt lähellä aikuisminäänsä. Aika pänkkihän se myös osaa olla, eikä vaikuta ollenkaan ohjaajapehmeältä tapaukselta. Se on toistaiseksi vain kahdesti paineistunut selkeästi, eli silloin kun se juoksi täysiä minua päin ja satutti itsensä ja vielä kaaduinkin sen päälle, ja silloin kun paimenessa kouluttaja joutui säikäyttämään sen rauhallisemmaksi lampaiden kanssa. Muuten se ei ole mistään ottanut itseensä, vaikka välillä on joutunut tiukastikin huomauttamaan jostain hölmöilystä tuota ehtiväistä tyyppiä.

Yhteistyöhaluinen Kipi on. Innosta rupeaa pomppimaan, kun on treeniä tiedossa :) Samoin aamuisin kun nousen ylös, pomppii Kipi riemuissaan omalla hassulla tyylillään. En ole kenenkään nähnyt pomppivan samalla tavalla. Järkeäkin on jonkun verran pieneen päähän kertynyt vuoden kuluessa, enää ei Kipi ole kotona sellainen pyörremyrsky kuin alkuaikoina.

Kurakelejä ehti taas olla viime viikolla, mutta onneksi saimme uuden lumipeitteen. Kuviakin tuli otettua, taattua huonoa kännykkälaatua, mutta tässä näitä nyt kumminkin.

Meidän poppoo hiljentyy nyt joulunviettoon ja toivottaa kaikille:

                             Tunnelmallista ja Hyvää Joulua!

Tokokatsausta ja lunta

Treenirintamalla on ollut suhteellisen hiljaista, mutta jotain pientä ollaan jossain välissä tehty. Temppuja ja keittiötokoa, yksi helppo palauttava jälki.

Maanantaina kävimme Kipin kanssa näyttämässä Riitalle, missä mennään tokon suhteen. Oli niin ankea, viheliäinen ja masentava sadepäivä, etten ilman sovittua menoa takuulla olisi puuhastellut ulkona mitään muuta kuin pakolliset lenkit. Mutta treenin aikana sitä sadetta ei enää huomannutkaan.

Aloitimme kontaktitreenillä. Riitta häiriköi meitä välillä ja huomautin Kipille jos kontakti tipahti, nyt ei tippunut ollenkaan niin paljon kuin jossain isommassa häiriössä. Paljon tarvitaan kyllä häiriötreeniä lisää.

Seuruuta otettiin useampi pätkä. Edistystä oli kuulemma viime kerrasta tapahtunut. Palkkauksen suuntaan pitää kiinnittää huomiota, nyt annoin ekan palkan väärin ja jatkossa Riitta muistutti palkkaushetkellä kääntymään vasemmalle palkkaamaan. Juu-u, ihan tiedän, että pitäisi, mutta selkäytimestä usein tulee vanha huoleton palkkaustyyli vielä läpi. Ei sitä nääs ennen vanhaan palkkauksen suuntaan mitään huomiota kiinnitetty... Otettiin myös tekniikkatreeniä namilla ja sain ohjeeksi ohjata Kipiä vasemmalle kääntyessä namilla taakse, ettei rupea keulimaan.

Ruututreenissä toivoisin Kipiin vähän lisää vauhtia ja nyt kokeilimme, auttaisiko namikuppipalkkaus tässä. Huomattavaa eroa ei lelupalkkaan verrattuna vielä saatu, mutta jatkossa voisi kokeilla jotain vielä parempaa namipalkkaa. Riitta myös huomasi, että Kipi käyttää silmää ruutuun mennessä, joten siksi se ei ihan kiitolaukkaa mene, mutta laukalla kumminkin.

Noutoa tehtiin pitotreeninä, vauhtinoutona ja maassa olevan kapulan noutona. Pitotreenissä kapulan voisi antaa alempaa. Ja noudoissakin Riitta totesi Kipin käyttävän silmää. Ekassa vauhtinoutoyrityksessä kävi vähän hassusti, kun kentän viereen oli tullut auto, josta juuri silloin tuli ulos kaksi valkkaria, ja Kipi äkkäsi ne juuri kun oli aikeissa ottaa kapulan. Ja sehän unohti kapulan ja lähti. Sain sen seisahtumaan käskystä ja kutsuin luokse. Valkkarit lähtivät kävelylle ja Kipi vielä ilmasta haisteli niiden hajuja. Taisivat olla neitokoiria. Ja Kipi on niin kovasti nenänsä vietävänä. On ihan viime aikoina alkanut tosisaan kiinnostua riistastakin, vaikka luulin sen olevan tässä suhteessa vaivaton koira. Ärr ja murr!!

Ei ole Kipi ennen kesken treenin karannut muiden koirien luokse. Ei hallissakaan välittänyt, vaikka joku teki vauhtiliikettä vieressä. Todettiin Riitan kanssa, että nyt oli vähän eri tilanne, kun kentällä ei alun perin ollut muita koiria ja sitten yllättäen tuli. Paljon vaan pitäisi koirahäiriöitäkin treeneihin saada. Ja kaikkea muutakin häiriötä, kuten erilaisia merkkejä treenikentälle. Nyt Kipi meni yhdessä vaiheessa leikkimään palloleikkiä merkin kanssa, joka kyllä olikin ihan puolipallon muotoinen. En saanut sitä siltä heti pois ja sitten minua rupesi huvittamaan sen suuri riemu pallonsa kanssa. Mitähän tälle toivottomalle ohjaajalle olisi tehtävissä...

Muita liikkeitä ei ehditty tällä kertaa ottaa, ehkäpä ensi kerralla. Riitta sanoi, että Kipi tekee intensiivisesti ja on avoin koira. Juu, kovasti yritti alussa Riittaa moikkailla. Riitalla oli yllään sadetamineet ja iso sateenvarjo, joita moni nuori koira kuulemma ensin arastelee, mutta Kipin mielestä asiassa ei mitään outoa ollut. Eikä se ole sateenvarjoihin tottunut, en itse moisia käytä, kun ovat koirien kanssa epäkäytännöllisiä.

Ja huomionarvoista on sekin, että Kipi vietti tärkeimmän sosiaalistumisikänsä syvällä maaseudulla. Sille ei esitelty Stockmannia tai lentokentän vilinää, se ei  käynyt treenikentälläkään. Itse asiassa se ei käynyt missään ennen kuin nelikuisena lähti Saaran matkassa etelään ja sitten meille. Kertoo aika hyvää sen perusluonteesta :) Ja landellahan se nytkin asuu, joskus menee muutama päivä niin, ettei se näe muita ihmisiä kuin minut.

Eilen oli kiva herätä uuteen päivään, kun kurainen harmaa maailma oli vaihtunut puhtaanvalkoiseen.

Tänään olimme Luukissa ja Kipi vähän treenasi parkkiksella. Muita koiria oli älyttömän paljon. Koira-aitauksen suunnalta lappoi koiralaumoja, muita kävelijöitä koirineen hiihteli ohi, shelteillä oli meneillään jotkut omatekoiset agilitytreenit siinä vieressä ja räkytys oli jatkuvaa. Otimme kontaktia, seuruuta ja vähän jääviä ja kapulan pitoa ja noutoa, Kipi oli hihnassa koko ajan. Vauhtiliikkeitä ei otettu, parkkis oli luminen ja liukas. Luukin parkkis on rauhallisempanakin aikana Kipille vaikea treenipaikka, koska siellä on tosi iso aukea. Pää tahtoo siellä kääntyillä paljon. Niin nytkin, mutta Kipi teki liikkeet pääasiassa kivasti. Joitain koiria se vähän vilkaisi, joitain ei tuntunut huomaavan ollenkaan. Ketään kohti ei ryntäillyt eikä mitään sanonut kuin yhdelle koiralle. Vanhaenglanninlammaskoira tuli tuijottamaan Kipiä vähän turhan lähelle ja sille piti sitten murista. En sinänsä ihmettele, eihän kyseiseltä koiralta voinut lukea edes naamanilmeitä, kun koko naama oli karvojen peitossa. Ja kyllä Kipillä on jonkun verran terävyyttä koiria kohtaan.

Kotimatkalla alkoi aurinko pikkuhiljaa laskea, allaolevat kuvat ovat matkan varrelta.  Ehdin silti kotipihalla ennen pimeän tuloa vielä ampua koirille. Laitoin niille pikkupurkit kissanruokaa nenän eteen ja annoin luvan syödä hetkeä ennen kuin ammuin kaksi laukausta. Ei mitään reaktiota. Olikin jo pitkä aika edellisestä paukkutreenistä.

Ihan pimeetä touhua

Ei ole helppoa harrastaa koirien kanssa tähän aikaan vuodesta. Lunta ja liukasta ei ole vielä paljon ollut, mutta meidän piha on ihan mutavelliä, tokoile siinä sitten. Ja suuren osan vuorokautta on pimeää, joten tehollinen harrastusaika on hyvin rajallinen. Kun ikkunasta tuijottaa vastaan säkkipimeys, niin ei minulle oikein iske edes inspis lähteä ajamaan jonnekin valaistuun paikkaan treenaamaan kuin joskus harvoin.

Moneen päivään ei kyllä muutenkaan päästy autolla minnekään. Auto oli vaihteeksi hajalla. Sama juttu jokaisen auton kanssa, minulla on kai joku huono karma autojen suhteen. Asuinpaikat vaan ovat pikkaisen eronneet sen suhteen miten pahassa motissa autotta on ollut. Täällä asuessa eristys muusta maailmasta on melko täydellinen ilman autoa.

Lenkille sentään pääsee ilman autoakin. Marraskuun loppupuolella käväisi taas talvikin hetken kylässä.

Tällä viikolla treenasimme kaksi kertaa esineitä. Vinski ja Snoopy olivat kovasti päteviä ja Kipikin teki aika kivasti. Vein esineet sen kanssa ruutuun mielikuvana yksi kerrallaan ja lähetin sitten hakemaan. Ensimmäisen se haki aina tosi vikkelään. Seuraavien kohdalla oli pientä varmistelua, se saattoi esineen lähellä vilkaista minua kysyvästi. Kannustin sitä tuomaan esineen ja sen se tekikin. Ei se ehkä kuitenkaan pelkästään lyhytjänteinen esineillä ole, ei vaan vielä kunnolla osaa ja vaatii rutiinia ja toistoja etenkin useamman esineen kanssa. Esineitä on niin vähän treenattukin, että ihmekös tuo, jälkeä on tehty paljon enemmän ja se on ihan eri mallilla.

Perjantaina pääsimme treenaamaan Lägin halliin, kun seurakaveri ei treeniin päässyt ja saimme hänen vuoronsa. Omaa vuoroakaan en meille tuolta tai mistään muualtakaan ottanut, joten kiva oli päästä halliin edes tämän kerran. Toivottavasti päästään joskus toistekin, jos joku on poissa.

Treenasin tällä kertaa vain Kipin. Hallissa pyöri kahdella kentällä tokoa ja yhdellä agilityä, joten häiriötä riitti. Kipi vilkuili välillä ympärilleen, mutta keskittyi kuitenkin liikkeiden tekemiseen hyvin ja oli pitkiä aikoja vilkuilemattakin. Otimme perusjuttuja; kontaktia, seuruuta, luoksetulon, noutoja, kaukoja. Tunnarin sai myös etsiä, se oli piilossa esteen takana seinustalla. Ja ruutuunkin sai mennä kerran näyttöruutuna ja kerran pallolle, meni ihan kivasti. Muutenkin teki mukavaa settiä, hiomista liikkeissä on vielä paljon, mutta edistystäkin on tapahtunut. Se jo on hienoa, että Kipi pystyi tekemään liikkeitä (tai lähinnä tietenkin niiden osia) näinkin isossa häiriössä. Välillä joku toinen koira touhusi ihan vieressä, mutta Kipi ei tästä välittänyt. Lopuksi oli vielä paikkamakuu ryhmässä liikkuroituna. Kipi makasi rivin reunassa kolmeminuuttisen ja oli rauhallinen.

Tänään oli kiva poutasää ja tehtiin pitkä lenkki koirien kanssa. Iltapäivällä sain vielä inspiraation lähteä jäljestämään. Tein jäljen vain Kipille, koska lähestyvän pimeän takia en muille ehtinyt. Ja jos jäljen tekee vähän ennen kolmea ja lähtee ajamaan sitä vähän vaille neljä ja palaa autolle lähempänä puoli viittä, niin kyllä silloin melko pimeää jo on.

Viime päivityksen jälkeen emme ole ajaneet yhtään jälkeä ennen tätä. Paikka oli sama kuin viimeksi eli Vaakkoin metsä ja jälki taas melko pitkä ja useita kulmia sisältävä. Maastona metsää, kalliota, pätkä suotakin. Viisi keppiä ja purkit alla. Lyhyt janalähtö, joka meni hienosti. Kakkoskepille asti Kipi jäljesti oikein hyvin, vähän sen jälkeen se mielestäni meni kohdasta josta en ollut itse mennyt. Yritin ehdottaa, että se palaisi takaisin etsimään oikeaa jälkeä, mutta se oli vakuuttunut, että jälki oli oikea. Päätin seurata sitä, koska olen ennenkin ollut väärässä enkä pääsääntöisesti halua puuttua koiran työskentelyyn, vaikka toisaalta en halua antaa jäljestää pitkiä matkoja väärääkään jälkeä.

Kipi jäljesti edelleen nenä maassa ja häntä heiluen, mutta pian kävi ilmeiseksi, että se todellakin oli vaihtanut jäljen johonkin toiseen, koska maasto oli minulle aivan outoa. Menin kuitenkin perässä ja tultiin isolle polulle, jonka itsekin olin jälkeä tehdessäni ylittänyt, mutta ainakin 15 metriä kauempaa. Tässä kohtaa Kipi lopetti jäljestämisen ja oli ihan kysymysmerkkinä. Kävelin sen kanssa ilman käskyä sinne missä tiesin oman jälkeni olevan ja se nosti sen sieltä.

Tässä vaiheessa oli jo niin pimeää, että laitoin otsalampun päälle ja yritin olla kompastumatta. En ihan onnistunut vaan mätkähdin kerran kunnolla maahan ja Kipi-raukka sai nykäisyn valjaisiin ja joutui hetken odottamaan, että pääsin pystyyn. Ei se ollut millänsäkään ja hyvin sillä riitti taistelutahto läpi jäljen muutenkin, ei lannistanut eksyminen tai pimeä. Kolmoskeppi jäi eksymisen takia, muut löytyivät. Täytyy se jäänyt keppi ja purkki mennä päivänvalolla joskus etsimään.

Jos on pimeää ulkona, niin on meidän olkkarikin aika pimeä ja siellä otetut kuvat tähän aikaan vuodesta hämäriä. Tässä ovat Snoopy ja Nella nokosilla sohvalla.