Ympäri mennään

Hrrr, johan on ollut kylmä ilma ja kaikenlaisia ylimääräisiä rajoituksia ja kommervenkkejä meidän elämässä. Pukemisrumbaa, jalkojen nostelua ja ontumista ulkona, lyhennettyjä lenkkejä. Draama on herkin palelemaan, se saattaa jo muutamassa pakkasasteessa nostella jalkojaan, ja lisäksi sitä kiusaavat tassuihin kertyvät lumipaakut, joita pitää koko ajan olla jyrsimässä pois. Vinski alkaa myös  kovalla pakkasella nostella jalkojaan tai liikkua toinen takajalka ilmassa. Kipi on kaikkein kylmänkestävin, mutta kyllä sekin viikonlopun tosi kovien pakkasten aikana kerran nosti toisen takajalkansa ilmaan hetkeksi.

Käytiin oikein tossukaupoilla, että pystyttäisiin paremmin ulkoilemaan näissä arktisissa olosuhteissa. Viime talvena Draama ei enää halunnut liikkua fleecetossuissa, joita se aiemmin oli hirmupakkasilla käyttänyt, mutta nyt kävin ostamassa sille kevyemmät ja istuvammat tossut. Draama silti vähän pahoitti mielensä niistäkin, mutta se suostui kuitenkin heti liikkumaan niiden kanssa. Mielipahakin unohtui pian, ja ulkoilut ovat sujuneet normaalisti. Ai että on kyllä kiva liikkua ulkona, kun Draama ei enää nostele tassuja eikä pysähdy jyrsimään lumipaakkuja! Ostin kaksi settiä tossuja, ja Vinski sai myös viikonlopun kovilla pakkasilla kokeilla niitä. Se ei ollut tossuista moksiskaan. Ehkä pitäisi Kipillekin hankkia omat, vaikkei se ole niin kova palelemaan. Paakkuja sillekin tulee, kuten myös Vinskille, vaikka eniten paakut vaivaavat juuri Draamaa.

Tänään lumimyräkässä

Ennen tossuja, kun paakut vielä vaivasivat

Vuodenvaihteesta meinasi tulla vähän mielenkiintoinen, kun Draama teki uudenvuodenaattona iltapäivän aikana kahdesti läjän ihan aitoa täysin juoksevassa olomuodossa ollutta ripulikakkaa. Ikinä ennen se ei moista ole tehnyt, löysääkin kakkaa on ollut vain harvoin. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt se on saanut mahataudin, sitä oli liikkeellä. Jippii, saisimme varmaan ravata koko illan ulkona rakettien räiskeessä. Ruokintaperäiseksi en vaivaa suoriltaan uskonut, koska ruokinnassa ei ollut muuttunut mikään muu kuin ruokaan varovasti lisätty kalsiumsitraatti.

Draama ei ulospääsyä ollut vaatimassa, mutta käytiin sitten varmuuden vuoksi kahdesti rakettien aikana lenkillä, vaikka tarkoitus oli ollut linnoittautua illaksi sisälle. Klo 23-23.30 oli suorastaan epätodellista lenkkeillä, kun pitkään aikaan ei kuulunut mitään mistään, vasta lenkin lopussa pari paukahdusta jostain kauempaa. Alkuillasta paukkui paljon enemmän. Huono sää kai ajoi ihmiset välillä sisälle. Kakalla ei Draama enää käynyt, joten tuskin se mikään tauti sitten oli kuitenkaan. Seuraavana päivänä kakka oli taas kiinteää.

Jätin kalsiumsitraatin tauolle, mutta jonkin ajan päästä kokeilin taas varovasti lisätä sitä ruokaan. Muutaman päivän päästä kakka oli taas satunnaisesti löysää, muttei juoksevaa. Sen jälkeen en ole kalsiumsitraattia antanut, vaikken ole aivan vakuuttunut, että löysyys juuri siihen liittyy. Mistä ihmeestä Draama nyt sitten kalsiumin saa..? Löysyyttä on ollut vielä pariin otteeseen, mutta enimmäkseen kakka on ollut kiinteää.

Ihanan monimutkaista tämä Draaman ruokkiminen ja erilaisten ongelmien pähkäily. Ehkä se on syönyt ulkona jotain, tai ehkä sen suolisto reagoi johonkin muuhun. Draamaa kyllä tulee kytättyä kaiken koetun jälkeen paljon tarkemmin kuin poikia. On oireita, joille poikien kohdalla lähinnä viittaan kintaalla, mutta Draaman kohdalla huokaan, että mikä sillä nyt on.

Imeytymistekijöiden tutkiminen verikokeella oli ollut listalla jo ennestään, koska edellisestä kontrollinäytteestä oli jo lähes vuosi, ja nyt uusien oireiden takiakin oli hyvä hetki saada tietää, oliko kaikki siltä osin kunnossa. Niinpä kävimme eläinlääkärissä, jossa Draaman yleiskunto todettiin varsin hyväksi. Vaaka kuitenkin osoitti sen laihtuneen 800 grammaa edellisestä punnituksesta, vaikkei se liian laiha ollutkaan. Verestä tutkittiin B12, folaatti,  haimalipaasi ja TLI. Tuloksissa sitten kaikki muu oli viitearvojen sisällä, mutta TLI oli 40,6, kun viitearvot ovat 5-34. Alle viitearvojen oleva tulos viittaisi haiman vajaatoimintaan, kohonnut arvo puolestaan todennäköisesti johtuu Draaman tapauksessa sen suolisto-oireista. Eläinlääkäri ei ollut arvosta ollenkaan huolissaan.

Jotenkin nuo ripulit, laihtuminen, koholla ollut TLI-arvo ja jotkut hetkittäiset outoudet saivat minut varpailleen, että ollaanko kohta taas jonkun mysteerin edessä ja eläinlääkärikierteessä kuten viime vuonna samaan aikaan. Se oli todella kaameaa aikaa, ja kun siitä päästiin selvemmille vesille, niin tulivat kroppaongelmat ja pitkä tokotauko. Tein jo päätöksen tokon lopettamisesta kokonaan, mutta tilanteen parannuttua jatkoimme treenaamista harvakseltaan. Kovin oli meidän harrastusvuosi repaleinen ja tokon osalta melko onneton. Niin no, koko meidän yhteinen taival on ollut terveyden ja harrastamisen osalta repaleista menoa ja monesta asiasta luopumista.

Nyt nousi mieleen huoli, että saadaanko me tänäkään vuonna harrastaa edes vähän enemmän kuin viime vuonna. Mieleen nousi myös haikeus siitä, miten mahtavaa Draaman kanssa olisikaan harrastaa, jos se olisi täysin terve, ja miten toisenlaista meidän elämä silloin olisikaan. Kaiken aikaa en tuollaisia mieti, ihan turhaahan se on, ja kyllä sitä väkisinkin sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin. Mutta huonoina hetkinä se kaivelee, että pk-jälki olisi sopinut Draamalle kuin nenä päähän, ja tokoakin voisimme treenata paljon vapaammin ilman tilanteen vaatimia rajoituksia. Emme me koskaan tule etenemään tokossa pitkälle, kun treenaamista on pakko rajoittaa. Ja Draama on sen tyyppinen koira, että se tarvitsisi enemmän treeniä. Eikä kukaan nyt muutenkaan treenaamatta jotain kiertonoutoa esimerkiksi opi. On monia liikkeitä, joista vain yksinkertaisesti pitää tyytyä ottamaan pistevähennyksiä, jos kokeeseen joskus vielä menemme, kun kropan säästämiseksi niitä ei viitsi hirveitä määriä hinkata. Mutta onhan se jo saavutus sinänsä, jos joskus vielä kokeeseen pääsee, se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys.

Tärkeintä ilman muuta on, että pystyy elämään arkea mahdollisimman täysillä. Draaman mielestä kyllä hyvään arkeen ehdottomasti kuuluu myös treenaaminen, ja emäntä on samoilla linjoilla. Ja käsi kädessä arki ja harrastukset usein kulkevat, eli jos joutuu paljon rajoittamaan harrastuksia, niin yleensä arjessakin on silloin jotain rajoitteita. Mutta eletään niin täysillä kuin vallitsevissa olosuhteissa kulloinkin voidaan, harrastetaan mitä voidaan, ja jos terveys sallii, niin käydään joskus kokeissakin.

Korvikelajissamme rally-tokossa olen nyt yrittänyt perehtyä vähän enemmän nimenomaan alo-luokan kyltteihin, kun aiemmin olen treenannut liikkeitä vähän sieltä ja täältä fiiliksen mukaan, enkä ole niinkään luokkakohtaisiin kyltteihin perehtynyt. Mutta jos vaikka kokeeseen asti selviäisi, niin olisi varmaan hyvä ajatus suunnilleen tietää alo-kyltit. Jossain määrin hämäräperäistä rally vielä itselleni on, enkä edes ole päässyt ohjatusti treenaamaan, joten varmaan teen iloisesti kaikenlaisia vääriä juttuja radalla. Tai sitten kadotan koko radan :D

Paljon tuntuu rallyssakin olevan sellaisia sääntöjä ja tulkintoja, joita ei välttämättä sääntökirjasta suoraan löydy, joten kantapään kautta monet jutut varmaan vasta selviävät. Jotkut jutut tuntuvat turhan pikkutarkalta nipotukselta, kun toisaalta lajissa sallitaan asioita, joita ei tokossa sallita. Eipä ole ainakaan ohjaajalla helppoa.

Jos Draama voisi tokoilla vapaasti tai harrastaa pk:ta, niin tuskin rallattelisin ollenkaan sen kanssa, tai enintään huvin vuoksi kotitarpeiksi muiden lajien vastapainoksi. Lajiin kuitenkin liittyy itselleni haastavia elementtejä, enkä muutenkaan ihan täysin koe sitä omaksi jutukseni. Omaan silmään sitä ei ole myöskään yhtä mielenkiintoista seurata kuin vaikka tokoa. Tykkään silti kovasti siitä, kun voi opettaa koirille uusia temppuja ja kokea molemminpuolista oppimisen iloa. Ja onhan se hienoa, kun on tällainen laji, joka on tokoa kroppaystävällisempi ja jossa on mukana elementtejä myös tokosta.

Rallattelut rajoittuvat vallitsevan sään takia keittiöön, jossa treenaaminen noin yleisesti ottaen sujuu vähän rauhallisemmin kuin kentällä tai hallissa, mutta kyllä sielläkin kierrokset välillä nousevat ja kaikenlaista pikku sähläystä tapahtuu. Draama on tietenkin syttynyt myös tähän lajiin, ja ottaa treenit samaan aikaan sekä suurella vakavuudella että intohimolla. On se hassu ja ihana treenikoira :)

Tajusin myös, että rallyn eteentuloissa on lukuisia mahdollisuuksia pistemenetyksiin, kun Draama tulee niin lähelle ja talloo usein varpailleni. Kuonollakin se tökkii, mutten löytänyt säännöistä tietoa, että rokotetaanko siitäkin. Mutta kiva kun Draamalla on kivaa :) Olen yrittänyt viestiä sille, ettei varpaille tallaaminen ole soveliasta, mutta tuo ei taida olla Draamalle mikään helppo rasti, ei se niin kovin tietoisesti varpailleni astu. Ja on vaikeaa äkkiä muuttaa kriteeriä etäisyyden suhteen, kun se on aina saanut tulla tosi lähelle.

Poikienkin kanssa rallatellaan pienimuotoisesti, ihan huvin ja aktivoinnin vuoksi. Kyllä rally niillekin sopisi vaikka kisalajiksi ainakin alemmissa luokissa, mutta katson nyt ensin Draaman kanssa, miten itse sopeudun lajiin, ja teen sen jälkeen päätöksiä jatkon suhteen. Draaman kanssa noin ylipäätään on tärkeämpää treenata edes jotain kunnolla, kun se on niin työhullu, the harrastuskoira. Kyllä pojatkin nauttivat meidän treenihetkistä ja tarvitsevat jotain tekemistä, mutta niille riittää paljon vähempi kuin Draamalle.

Draama kävi aiemmin tässä kuussa myös Piiralla. Lantiossa oli taas lukko ja rintarangassa jäykkyyttä, mutta saatiin hyvin auki. Juttelimme taas Draaman harrastuksista, arjesta ja kropan kotihuollosta. Draama voisi kotipihalla treenata tikapuiden yli kävelyä, hitaassa vauhdissa ja vaikkapa nameja askelmien välistä poimien, jolloin se joutuu miettimään jalkojaan.  Piiralla oli myös ehdotuksia treenejä ajatellen. Draamalle voisi opettaa vahvan taukokäytöksen, jolloin se pötköttelisi välillä täysin rentona treenien aikana. Draamallahan on jo taukokäytös olemassa, vihjeestä "käy" se asettuu vapaamuotoisesti maahan odottamaan. Voisihan sille opettaa vielä rennomman ja selkeämmän taukokäytöksen, vaikka jotain alustaa apuna käyttäen.

Piira ehdotti myös omaehtoisuuden käyttämistä Draaman treeneissä. Se voisi itse oppia kertomaan, kun haluaa tauolle. Ja sen voisi myös opettaa kertomaan, mitä liikettä se on valmis treenaamaan. Epäilin vähän, ettei noin työhullu koira kieltäydy mistään liikkeestä tai halua pitää omaehtoisia taukoja, mutta Piira oli luottavainen, että se hyvinkin oppisi niin tekemään. Tämä avaisi kyllä mielenkiintoisia näkymiä treenaamiseen, jos Draama ihan oikeasti osaisi kertoa minulle, mitä se juuri sillä hetkellä on valmis tekemään, ja osaisi seurata myös kroppansa tuntemuksia. Draama vain nousee treeneissä niin korkeaan viettiin, etten ihan oikeasti tiedä, kykeneekö se silloin ajattelemaan ollenkaan kroppansa parasta vai pisteleekö se vaan menemään vaikka pää kainalossa. Siksi oma tehtäväni on edelleen pitää järki mukana treeneissä ja tehdä isot päätökset. Vaihtoehtona ei ole valita kymmentä kiertonoutoa peräkkäin!

Keittiötreeneissä Draama kyllä sai itse juuri valita yhden liikkeen ihan spontaanisti. Se loikkasi innokkaana tason päällä ollutta noutokapulaa kohti, ja päätinkin antaa sen tehdä noudon. Eipä ole tullut sitä aikoihin kotona tehtyä. Draama teki ihan täydellisen noudon ja pitokin oli niin kaunis, että ällistyin. Se oli sen treenin ehdoton kohokohta. Draama oli tainnut kaivata noutoliikettä ja pisteli parastaan. Täytyy kyllä jossain vaiheessa kokeilla valinnan lisäämistä treeneihin, ja myös uudenlaista taukokäytöstä. Myös pojilla voisi joskus kokeilla samaa, ties vaikka ne saisivat lisää motivaatiota. Treenin aiheet eivät ainakaan lopu kesken!