Liityin myös uuteen yhdistykseen nosen myötä, ja olimme mukana yhdistyksen järjestämissä kimppatreeneissä. Osallistuin Draaman kanssa, ja hyvin se löysi sokkopiilot. Kiviaitaan piilotettua hajua se joutui vähän kauemmin etsimään, meni pari kertaa hajusta ohi havaitsematta sitä. Näitä joskus sattuu, kyllä tässä lajissa haasteita riittää. Joku koira oli myös pissannut aitaan, vaikkei ihan hajun viereen sentään, mutta Draama ei siitä näyttänyt häiriötä ottavan, nuuskaisi kyllä kohdan.
Draama odotti treeneissä omaa vuoroa muiden koirien ja häiriöiden keskellä, ja kyllä se vaan on niin työorientoitunut koira. Hartaana ja keskittyneenä se odotti vuoroaan, eikä piitannut ympäristöstä mitään, vaikka jotkut koirat välillä käyttäytyivät levottomasti. Töihin se ryhtyi heti täysillä, kuten yleensäkin. Sitä ei tarvitse virpoa ja varpoa, naps vaan ja se on työmoodissa, laji kuin laji niin sama juttu.
Opin treeneissä sellaisenkin asian, että eri valmistajien hajut ovat hieman erilaisia. Päätinkin, että jatkossa kun treenaamme muulla kuin omalla hajulla, niin annan koirille lähtöhajun, että ne tietävät varmasti mitä ovat etsimässä. Joidenkin valmistajien hajuista myös on tutkimuksissa löytynyt epäpuhtauksia, joita ei hydrolaateissa pitäisi olla.
Kipi on ollut viime aikoina tosi kiva, taitava ja sinnikäs nosen kotitreeneissä, mutta ulkotreeneissä tällä viikolla se oli vaikeuksissa ja motivaatio notkahti. Vinski löysi hajut kaikkein nopeimmin, ja se on muutenkin tehnyt viime aikoina hyvää työtä ja ollut motivoitunut. Draama joutui tavallista kauemmin etsimään hajuja, mutta viimeisen se löysi jo salamana. Se on jännä, miten välillä olosuhteet vaikuttavat haastavilta jollekin koiralle ja sitten taas toiselle eivät niinkään.
Draama on tehnyt tokokokeen jälkeen tunnarin monta kertaa liikkuroituna, kun olen kivasti saanut kavereita avustamaan. Aluksi tuli monta oikein hyvää suoritusta putkeen, mutta viime aikoina sitten taas pari kertaa väärien nostelua ja huolimattomuutta. Ei hajuakaan, mistä moinen, kun se kuitenkin näyttää liikkeen osaavan. Mielentilajuttuja kai, vaikka mielentila on liikkeen alussa vaikuttanut ihan hyvältä. Homma on niin pienestä kiinni.
Pari kertaa ollaan saatu tokotreeniseuraa ihan kokonaiseen useamman liikkeen treeniin, jee! Niin ja sitten otin Draamalle paikan seuran tokotreeniryhmästä, kun siellä oli sellainen harvinaislaatuinen tilanne, että jonoa ei ollut. Kahdet treenit ollaan jo siellä käyty. Että ollaan me aika aktiivisia oltu siihen nähden, että ollaan jääty tokosta eläkkeelle ;) :D
Eivät nuo ryhmätreenit edelleenkään erityisen eteenpäin vieviä ole, mutta saadaan ainakin treenattua häiriötä ja ryhmäpaikallaoloja. Saattaa sieltä joskus joku hyvä vinkkikin tarttua hihaan, mutta kun kouluttaja ja aihe vaihtuu joka viikko, treeniaikaa on tunti koko ryhmää kohti, eikä kukaan tunne koiria kovin hyvin, niin eihän sellainen koulutus kovin syväluotaavaa voi olla. Tavoitteellisimmat tokoilijat treenaavat omissa ympyröissään, ja harmillisesti paras tietotaito pysyy myös siellä.
Draaman kanssa todella tarvitsisin jonkun osaavan katsomaan meidän treenejä säännöllisesti. Olisi kiva edistyä liikkeiden suhteen, mutta tuntuu, että omat eväät on aika pitkälti jo käytetty. Tai osaahan Draama monet liikkeet oikeastaan tosi hyvinkin, mutta turhia virheitä tulee myös paljon. Kuten vaikka se kokeessa tapahtunut ohjattu noutaminen, joka oli muuten tosi hyvä, mutta kapulan pureminen laski arvosanaa monta pykälää. Muissakin liikkeissä joskus joku yksityiskohta saattaa pilata muuten hyvän liikkeen. Paljon olisi vielä tekemistä mielentilan, kuuntelemisen ja luopumisen suhteen.
Me tietenkin nautimme nyt Draaman kanssa siitä, että ylipäätään voimme tällä hetkellä treenata tokoa. Sitä ei tiedä, milloin tämä taas loppuu, joten todellakin otamme nyt ilon irti. Rajallisuuden takia toisaalta olisi kiva myös nähdä liikkeiden edistyvän ja selättää muutama treeniongelma. Että ehtisi saada koirasta irti edes vähän sitä potentiaalia, mitä siinä on. Draaman kohdalla itselleni on haasteena sen kiihkeys ja mielentiloihin vaikuttaminen, jotta turhia virheitä saataisiin vähennettyä. Vaikka Draama on todella yhteistyöhaluinen, niin se kuitenkin on melko ohjaajakova. Pehmeämpi ja ohjaajanöyrempi koira olisi siinä mielessä helpompi, että se reagoisi hienovaraisiinkin ohjeisiin suuremmalla herkkyydellä ja nopeudella. Sellainen koira olisi omaan käteen melko ideaali, kaksi sen tyyppistä minulla on ollutkin.
Draaman kanssa edelleen etsin parhaita keinoja vaikuttaa sen tunnetiloihin ja muihin juttuihin, ja pätevä ja säännöllinen opastus olisi enemmän kuin tarpeen. Rahallahan tuo ratkeaisi, mutta jatkuva yksäreillä ramppaaminen ei meidän tilanteessa ole mahdollista. Osaavia tokotreenikavereita taas ei taivaalta tipu, eikä itselläni toki edes ole huipputavoitteellisille mitään annettavaa, sen verran eri sfääreissä he harrastavat. Tulee vähän ikävä entisiä aikoja, jolloin juopa eritasoisten harrastajien välillä ei ollut niin suuri. Tosin ei toko silloin ollut niin huippuunsa viritetty laji muutenkaan, se oli melkein kuin eri laji. Kun jotain saa, niin jotain myös menettää. Aina olen tottunut treenaamaan enimmäkseen yksin ja opettelemaan asiat kantapään kautta, mutta nykyään sillä pääsee vielä huonommin tuloksiin kuin ennen. No, meidän tilanteessa sinänsä on ylellistä päästä harmittelemaan treenijuttuja, kun vielä hetki sitten kuvittelin tokon olevan lopullisesti ohi!
Rallya ollaan ihan pikkuriikkisen joskus tehty, mutta en vielä ole opetellut edes kaikkia alo-luokan kylttejä. Yksin pähkäilemällä en myös oikein pääse selville kaikkien kylttien syvimmästä olemuksesta. Että niin kuin mitä missä milloin? Kyllä tarvitaan välillä joku, jolta kysyä, että mitä tuokin omituinen nuolikuvio varsinaisesti tarkoittaa tai miten käännytään 270 astetta. Hiljattain katsoin vierestä, kun kaveri teki koiransa kanssa saksalaista käännöstä, enkä tajunnut siitä mitään. Hassuahan asiassa on se, että ennen kuin ryhdyin pk-tottiksessa tekemään täyskäännöksen niin, että koira kääntyy mukana kiertämättä ohjaajaa, niin tein sen nimenomaan saksalaisittain :D Ja nyt olin ihan kuutamolla. Kun yritin tehdä perässä, niin pari ensimmäistä yritystä karahti kiville, mutta alkoi se sitten sujua. Nyt jo tuntuu, että joo, ehkä siinä jotain etäisesti tuttua on ;)
Pk-jutut kyllä ovat lopullisesti historiaa. Useampi vuosi on jo kulunut siitä, kun olen pk-kokeessa viimeksi ollut. Näinä vuosina olen yrittänyt viritellä harrastusta uudestaan Kipin ja Draaman tultua laumaan, mutta haaveeksi se jäi, kuten myös Vinskin kanssa. Aika raskasta oli, kun useamman kerran toiveet heräsivät ja aloitin alusta uuden koiran kanssa, mutta sitten taas matto vedettiin alta. Nyt olen jo pk-maailmasta niin hyvin vieroittunut, etten edes haikaile takaisin. Jälkeäkään emme ole edes huvin vuoksi viime aikoina harrastaneet. Ehkä ja toivottavasti joskus sen teemme, mutta olen päättänyt olla itselleni armollinen. Vaikka jälki on koirallisen elämäni alusta asti ollut säännöllisesti kuvioissa mukana, enkä uskonut koskaan tästä ykköslajistani luopuvani, niin ei sitä silti ole pakko harrastaa. Ei vain ole enää samaa fiilistä ja paloa tehdä sitä, kun ei ole mitään tavoitteita. Onneksi on Nose Work, jolloin koirat pääsevät kuitenkin nenätyötä tekemään säännöllisesti, mitä pidän todella tärkeänä asiana.
Siitä on kulunut jo vuosi, kun Draaman mahaongelmat äkkiä räjähtivät käsiin. Tilanne on onneksi nyt pysynyt ainakin päällisin puolin melko hyvänä, mutta joka lenkillä Draama maistelee ruohoa, kuten se on aina tehnyt. Että kertooko tuo nyt närästyksestä tai muusta jatkuvasta mahan ärsytyksestä vai onko se vaan tapa...Vaikka on hyvä juttu, ettei Draamalla ole taipumusta oireilla oksentelulla tai ripulilla, niin toisaalta sen oireita taas sitten on sitäkin vaikeampi tulkita, ja pelkona on tilanteen yllättävä paheneminen taas jonain päivänä. Se kun voi tapahtua niin huomaamatta.
Eliminaatiodieetin altistusvaihe on keväästä asti ollut jäissä sen jälkeen, kun Draama reagoi silakkaan. Kesäkuisella eläinlääkärikäynnillä juteltiin myös mahavaivoista, ja eläinlääkäri ehdotti, että Draama voisi pysyvästi syödä samaa ruokaa mitä silloin söi, koska kyseinen ruoka tuntui sopivan, eikä kaikille koirille meinata löytää sopivaa ruokaa vuosienkaan etsinnällä. Mahan tilanne oli tutkittaessakin silloin hyvä, ei aristanut mahaa palpoitaessa, ja selkäkuvissa näkyneet suolisto ja sisäelimet näyttivät normaaleilta. Draama oli myös saanut normaalipainonsa takaisin.
Ilmaisin huoleni siitä, ettei Draama ollut pitkään aikaan saanut mitään lisäravinteita kroppansa tueksi. Kalaöljyä en sille enää edes uskalla kokeilla, koska se reagoi paitsi silakkaan, niin huomattavasti sitäkin voimakkaammin ensimmäisenä kokeiltuun lohiriisipohjaiseen allergiaruokaan. Eläinlääkäri näytti vihreää valoa jonkun kasvisöljyn ja nivelravinnevalmisteen aloittamiselle. Pellavansiemenöljyn aloitinkin Draamalle silloin heti. Nivelravinnetta en vielä uskaltanut aloittaa, kun kaikessa on kaikkea, ja moni herkkämahainen saattaa saada oireita. Olen kyllä haarukoinut valmisteita, joten suunnilleen tiedän, mitä lähden kokeilemaan, jos niin päätän tehdä.
Draama on nyt jo pitkään jatkanut 50/50-tyylistä ruokavaliotaan, joka koostuu allergiaruoasta (Hill's z/d) ja kypsennetystä kalkkunasta. Silloin tällöin kananmunaa. Treeninameina joko oma kuivanappula tai kalkkuna. Osan ruoasta se on joka päivä saanut kongista, mutta harmitti, kun se ei ole saanut mitään kovaa purtavaa vuoteen. Niinpä ostin kokeeksi jäniksen korvia, joita se on saanut nyt pari kertaa maistella. Jänikselle se tuskin on aiemmin altistunut, vaikka onhan se papanoita aina syönyt kyllä :)
Viime aikoina sitten olen herännyt entistä enemmän siihen tosiasiaan, että Draaman syömä allergiaruoka on ravitsemuksellisesti puutteellista ravintoa. Eikä se muutenkaan ole parasta mahdollista ruokaa, kun se on sellaista erittäin käsiteltyä höttöä. Eli nyt kerään rohkeutta siihen, että kokeilen vielä jotain uutta. Mahdollisesti jotain kuivamuonaa, joka voisi korvata allergiaruoan osana ruokavaliota. Ongelmana näissä vain on, että melkein kaikissa on kalaöljyä tai jotain muuta, mikä on nou nou. Muutaman melko lupaavan olen löytänyt, joissa ei kalaöljyä tai muuta ehdottomasti kartettavaa ole, mutta kaikissa niissä on jotain kysymyksiä herättävää. Monia erilaisia yrttejä, palkokasveja tai iso määrä bataattia tai perunaa, jotka tärkkelyspitoisuutensa vuoksi saattavat olla ongelma. Kokeilemallahan se vain selviää, sopiiko joku ruoka, mutta se on ärsyttävää, kun oireilua saattaa sitten kestää monta kuukauttakin.
Toinen vaihtoehto olisi kokeilla lihapohjaista kotiruokaa ja testata erikseen lisäravinteet yksi kerrallaan, koska ilman lisiä sellaista ruokaa ei voi syöttää. Kolmas vaihtoehto sitten on pitäytyä nykyisessä ruokavaliossa, mutta laskea tarkkaan, mitä siitä jää puuttumaan ja testata ja lisätä tarvittavat lisät ruokaan. Ihan yksinkertaista ei tämä laskeminenkaan ole, koska tuon allergiaruoan tuoteseloste on jossain määrin puutteellinen.
Sitten pitäisi vielä tietää, miten suhtautua mihinkin tietoon ja kehen asiantuntijaan luottaa...Kun sisätautilääkäri sanoo yhtä, toinen eläinlääkäri toista, jotkut taas ovat sitä mieltä, että tuon allergiaruoan syöminen on suora tie turmioon jne. Huoh, kyllä sitä osaa arvostaa, että edes pojille voi syöttää mitä vaan, ruokavammaisuus on tosi syvältä!
Syksystä olemme tietenkin treenien lisäksi nauttineet myös ulkoilemalla.
