Eilen oli kauden viimeiset tottistreenit Petikossa. Aluksi kaikki koirat tulivat yhtä aikaa kentälle touhuamaan omiaan. Kipi oli aktiivinen heti autosta otettaessa, ja kentällä leikitin sitä ja otin parin askeleen seuraamispätkiä, pari seisomista ja lyhyen paikallaolon. Kipi keskittyi hirveän hyvin tekemiseen. Treeneissä oli mukana sama juoksunarttu kuin viimeksi, juoksu vain oli paljon pidemmälle edennyt nyt. Olimme Kipin kanssa välillä aika lähellä tätä narttua, eikä Kipi kiinnittänyt siihen tai kentän hajuihin mitään huomiota!
Sitten koirat vietiin autoon odottamaan ja ne tulivat kentälle yksitellen treenaamaan. Kipi treenasi omalla vuorollaan henkilöryhmää. Kävimme ryhmässä useamman kerran ja välillä pujottelimme henkilöitä. Palkkasin vaihtelevasti eri kohdissa ja lopetimme treenin siihen, että palkkasin Kipin juuri ennen ryhmää ja vapautin sen jälkeen. Kipi teki hienosti ja kontakti tipahti koko aikana sekunniksi vain yhden kerran. Sitten otimme vielä vauhtiluoksetulon, jossa Kipi pisteli tosi kovaa vauhtia tulemaan. Kentän hajut se huomasi vasta loppupalkan jälkeen, mutta juoksutin sen lelun kanssa pois kentältä ja se unohti hajut taas. Hyvä treeni!
Varsinaisten treenien jälkeen otin Vinskin kentälle. Rakensin ensin ruudun (laiskasti pelkistä tötsistä kun en jaksanut nauhoja laittaa) ja jätin ruutuun loppupalkaksi Vinskin nähden kissanruoan. Sitten otimme muutaman pk-liikkeen. Ensin seuraamista, jossa Vinski oli hyvässä vireessä, mutta hieman höselö (mietiskeli varmaan sitä kissanruokaa!). Sitten liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, kivaa vauhtia tuli. Vielä tasamaanouto, jonka teki myös hyvällä vauhdilla ja asenteella. Ja loppuliikkeeksi sitten ruutuun lähetys. Hyvin Vinski muisti, että siellä se kissanruoka oli ja meni hyvää vauhtia ja epäröimättä ruutuun. Hyvä treeni silläkin, mutta siltä eivät jääneet kentän hajut huomaamatta, se haisteli maata liikkeiden välissä, minkä joka kerta keskeytin alkuunsa.
Niin päättyivät tämän tottisryhmän treenit, ja syyskaudella odottaa luultavasti uusi ryhmä. Kipin kuvauksiin liittyvät sekoilut sen sijaan eivät päättyneet vieläkään.
Ihmettelin, kun Kennelliitosta ei ruvennut kuvausten jälkeen kuulumaan edes laskua, mutta arvelin syyksi ruuhkaa. Sitten alkoi kantautua tietoja, että samaan aikaan kuvatut koirat saivat jo täyttä päätä lausuntoja. Viikko kuvausten jälkeen soitinkin klinikalle ja kysyin, olivatko kuvat varmasti lähteneet Kennelliittoon. Klinikalta luvattiin tarkistaa asia, mutta heti puhelimessa en tietoa saanut.
Keskiviikkona kuvauksista tuli kuluneeksi jo kaksi viikkoa, ja aloin olla jo todella kummissani, koska Kipiä myöhemminkin kuvatuille oli jo lausuntoja tullut, enkä itse edelleenkään ollut saanut edes laskua. Niinpä soitin Kennelliittoon ja tiedustelin asiaa. Sieltä kerrottiin, etteivät kuvat ole koskaan edes saapuneet sinne. Soitin seuraavaksi taas kuvanneelle klinikalle ja sieltä luvattiin selvittää asiaa ja laittaa sitten viestiä. Myöhemmin samana päivänä tuli viesti, että kuvat ovat nyt lähteneet Kennelliittoon ja viivytys johtui kesälomista. Öö, kesälomista..??! Ei kuvauksesta vastannut henkilökunta kuvaushetkellä lomalla ollut, ja hetihän ne kuvat kuuluu eteenpäin lähettää, eläinlääkärin puheistakin ymmärsin näin olevan tarkoitus tehdä. Eiköhän tässä ole kyseessä ihan unohdus tai laiminlyönti asianosaisilta. Kun asiaa ei hoidettu vielä ensimmäisen kuvien perään soittoni jälkeenkään, niin toki asia on silloin voinut muiden kiireiden jalkoihin jäädä ja asianosaiset itse olla jo lomalla, mutta hoitaa se olisi pitänyt silti.
Ellen itse olisi soittanut Kennelliittoon ja klinikalle, niin kuvat makaisivat vieläkin klinikalla unohduksissa. Heti kun olin saanut viestin klinikalta, että kuvat ovat nyt lähteneet, niin kas vain, Omakoiraan oli ilmestynyt lasku lonkka- ja kyynärkuvista ja KoiraNettiin oli ilmestynyt kiveslausunto.
Vähän kyllä nyt mietityttää sekin, onko tämän surkuhupaisan kuvaussekoilun kaikki käänteet jo nähty. Enpä enää hämmästyisi, vaikka Kennelliitosta tulisi tieto, että joku kuvista on sellainen, ettei sitä pystytä lausumaan!
Saa nähdä, miten kauan Kennelliitolta kestää lausua lonkat, kyynärät ja selkä. Jos kuvat olisivat lähteneet ajoissa eteenpäin, niin minulla olisi jo kaikki lausunnot, koska samaan aikaan kuvatuilla ne on. Nyt on kuitenkin kesälomakausi parhaimmillaan, joten saa nähdä...Minä kun ajoitin kuvaukset kesäkuun alkupuoliskolle juuri sillä ajatuksella, että ehtisin saada lausunnot ennen kesälomia! Kiukuttaa ja turhauttaa. Vaikka minulla kuvista jo käsitys onkin, niin silti ne lausunnotkin olisi erittäin mukava saada. En halua esimerkiksi julkisesti puida kuvaustuloksia ennen kuin kaikki lausunnot ovat tulleet, ihan siltäkin varalta, että Kennelliiton tulkinta kuvista sattuisi poikkeamaan eläinlääkärin tulkinnasta. Joten tässä nyt sitten vain odotellaan.
perjantai 26. kesäkuuta 2015
tiistai 23. kesäkuuta 2015
Ja sama uudestaan
Ollaan näköjään juututtu nyt tällaiseen kehään, että käydään aina välillä tervehtimässä eläinlääkäriä ja siinä välissä vähän ehkä treenataan. Kipin kuvausten jälkeen minua ei tosin huvittanut treenata yhtikäs mitään yhdenkään koiran kanssa päiväkausiin. Viime tiistaina vihdoin otin itseäni niskasta kiinni, ja asiointireissun yhteydessä piipahdimme seuran kentällä vähän treenaamassa. Kipi otti vain vähän seuruutreeniä, koska se oli edellisenä päivänä ollut Marin käsittelyssä. Vinski treenasi pk-tottista. Seuruuta, juoksusta seisominen ja luoksetulo, eteenmeno ja pk-esteitä.
Vinski teki kivalla asenteella, asenne sillä todellakin on mennyt eteenpäin! Ja oli vieläpä aika nopeakin luoksetulossa ja eteenmenossa, joten jotain on tehty oikein sen kanssa viime aikoina :) Pk-esteitä on Vinskin kanssa treenattu touko-kesäkuun aikana joku kolmisen kertaa. Hypyn kanssa on joka kerta ollut ongelmia, Vinski saattaa joskus hypätä ihan lennokkaasti n. 70 sentistä ja sitten taas ehdottomasti kieltäytyy. Korkeampaa hyppyä ei olla edes yritetty. Mutta A-esteellä Vinski on yllättänyt minut, nytkin se ylitti esteen ensi yrittämällä ja näytti tekevän sen vieläpä mielellään. Jos sen saisi oppimaan edes A-esteen kunnolla, niin voisi joskus jopa harkita pk-koetta, kun olisi edes jonkinlainen mahdollisuus tulokseen. Toisaalta minulla on pieni epäilys, että pk-esteet saattavat lisätä Vinskin oireilua. Jos näin osoittautuu olevan, niin sitten esteiden treenaaminen unohdetaan. Muutenkin saattaa olla, että vaikka se oppisi suorittamaan A-esteen luotettavasti tutuilla kentillä, niin koetilanteessa se ei välttämättä vierasta estettä suorittaisi. Mutta on joka tapauksessa hienoa nähdä treeneissä sen välillä rikkovan rajojaan eri asioissa!
Keskiviikkona Vinski olikin sitten pitkästä aikaa akupunktiossa Aistissa. Vinski varasi tutkimuksessa painoa hieman enemmän vasemmalle takajalalle, selässä oli normaali jousto, lannerangan alueella lievää kireyttä ja oikean lonkan ojentaminen aiheutti epämukavuutta. Eli ilmeisesti lonkkahermo oli taas ärtynyt. Konsultoin akupunktioeläinlääkäriä myös Kipin suhteen, loistavaa kun oli mahdollisuus siihen.
Keskiviikkoiltana oli ohjatut tottistreenit Petikossa. Treenin teemana oli seuraaminen, ja Minna naksutteli aina sopivassa kohdassa merkiksi, että sain palkata Kipin. Alussa Kipi vaikutti hieman hajamieliseltä, mutta alkoi sitten työskennellä hyvin. Otettiin henkilöryhmäkin, eikä Kipi siitä häiriötä ottanut. Sitten se pääsi hetkeksi tauolle autoon ja tuli kentälle takaisin sen jälkeen, kun siellä oli treenannut juoksuinen narttu. Halusin nähdä, miten Kipi reagoi. Parkkipaikalta kentälle kävellessä sen nenä hakeutui maahan, mutta kentällä se keskittyi hienosti treeniin. Otimme kontaktia, seuruupätkän, luoksetulon ja leikimme. Olipa mukava nähdä, ettei se seonnut yhtään, mutta aika alussa oli juoksukin vielä, joskus olisi kiva treenata tärppipäiväisen nartun kanssa!
Vinski pääsi häiriökoiraksi tervun pariksi ilmoittautumistreeniin. Oli ensin hyvinkin korrekti ja piti hyvin kontaktia, mutta tuomaria kätellessäni se pomppi taas kainalooni, temppu, jonka se keksi BH-kokeessa! Mutta on kyllä mukavampi katsella hieman vallatonta ja innokasta kuin maansa myynyttä koiraa, joten en valita!! Lopuksi Vinski otti vähän tokoliikkeitä. Ei sekään töitä tehdessään nuuskinut maasta sulotuoksuja, mutta liikkeiden välissä nenä käväisi pari kertaa maassa.
Torstaina Kipi kävi ottamassa juhannuskännit hieman etuajassa. Se ryhtyi selvittelemään voimakkaasti kurkkuaan ja yökkäili välillä tuloksetta. Käytiin eläinlääkärillä tsekkaamassa, oliko nielussa jotain ylimääräistä. Ei näkynyt enää mitään, mitä siellä olikin ollut, niin oli jatkanut matkaa itsekseen. Oireetkin loppuivat. Harmitti, kun Kipi jouduttiin näin pian rauhoittamaan uudestaan ja vieläpä periaatteessa ihan turhaan. Mutta muuten käynti meni hyvin, eläinlääkäri oli informatiivinen ja tiedottoman koiran nostotkin sujuivat asiallisesti. Hyvä niin, kun Kipin kuvauksissa tosiaan turhan moni asia meni pieleen, mutta olen kyllä muuten kyseisestä klinikasta tykännyt. Kuvauksia tuskin siellä jatkossa teetän kuitenkaan... Tällä kertaa kokeilimme meille uutta klinikkaa jo senkin takia, ettei lyhyellä varoajalla ihan mihin vaan olisi päässyt.
Juhannusta vietimme rauhallisesti kotosalla. Pikkuisen oli märät lenkkeilykelit.
Ensimmäistä kertaa täällä asuessa kävi niin, ettei juhannusruusu kukkinut juhannuksena, kukat olivat vasta nupuilla. Vielä tänäänkään ei yksikään kukka ole kokonaan auki, vaikka nythän se varsinainen juhannusaatto olisi, ellei juhannusta olisi siirretty viikonloppuun.
Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina lähdettiin Kipin kanssa kahdestaan Luukin tienoille ja treffattiin siellä Pirjo ja Repe. Tehtiin yhteinen lenkki ja sen jälkeen otettiin vähän tottista parkkiksella. Otin Kipillä seuraamista ja jääviä liikkeitä, koska asfaltilla ei mitään vauhdikkaampaa viitsinyt tehdä. Iloisesti ja keskittyneesti Kipi teki. Kotimatkalla pysähdyin vielä uittamaan Kipin, paitsi ettei se halunnut uida, vähän vain kahlasi. Se ei ole ennen uinut ilman, että vähintään Vinski on mukana, eikä nyt sitten osannut yksin mennä uimaan. Se näköjään tarvitsee kilvoittelukumppanin uidessa. Hassu koira.
Tällä viikolla ei sitten olla vielä tehty mitään muuta kuin lenkkeilty, mutta eiköhän me vielä ehditä.
Vinski teki kivalla asenteella, asenne sillä todellakin on mennyt eteenpäin! Ja oli vieläpä aika nopeakin luoksetulossa ja eteenmenossa, joten jotain on tehty oikein sen kanssa viime aikoina :) Pk-esteitä on Vinskin kanssa treenattu touko-kesäkuun aikana joku kolmisen kertaa. Hypyn kanssa on joka kerta ollut ongelmia, Vinski saattaa joskus hypätä ihan lennokkaasti n. 70 sentistä ja sitten taas ehdottomasti kieltäytyy. Korkeampaa hyppyä ei olla edes yritetty. Mutta A-esteellä Vinski on yllättänyt minut, nytkin se ylitti esteen ensi yrittämällä ja näytti tekevän sen vieläpä mielellään. Jos sen saisi oppimaan edes A-esteen kunnolla, niin voisi joskus jopa harkita pk-koetta, kun olisi edes jonkinlainen mahdollisuus tulokseen. Toisaalta minulla on pieni epäilys, että pk-esteet saattavat lisätä Vinskin oireilua. Jos näin osoittautuu olevan, niin sitten esteiden treenaaminen unohdetaan. Muutenkin saattaa olla, että vaikka se oppisi suorittamaan A-esteen luotettavasti tutuilla kentillä, niin koetilanteessa se ei välttämättä vierasta estettä suorittaisi. Mutta on joka tapauksessa hienoa nähdä treeneissä sen välillä rikkovan rajojaan eri asioissa!
Keskiviikkona Vinski olikin sitten pitkästä aikaa akupunktiossa Aistissa. Vinski varasi tutkimuksessa painoa hieman enemmän vasemmalle takajalalle, selässä oli normaali jousto, lannerangan alueella lievää kireyttä ja oikean lonkan ojentaminen aiheutti epämukavuutta. Eli ilmeisesti lonkkahermo oli taas ärtynyt. Konsultoin akupunktioeläinlääkäriä myös Kipin suhteen, loistavaa kun oli mahdollisuus siihen.
Keskiviikkoiltana oli ohjatut tottistreenit Petikossa. Treenin teemana oli seuraaminen, ja Minna naksutteli aina sopivassa kohdassa merkiksi, että sain palkata Kipin. Alussa Kipi vaikutti hieman hajamieliseltä, mutta alkoi sitten työskennellä hyvin. Otettiin henkilöryhmäkin, eikä Kipi siitä häiriötä ottanut. Sitten se pääsi hetkeksi tauolle autoon ja tuli kentälle takaisin sen jälkeen, kun siellä oli treenannut juoksuinen narttu. Halusin nähdä, miten Kipi reagoi. Parkkipaikalta kentälle kävellessä sen nenä hakeutui maahan, mutta kentällä se keskittyi hienosti treeniin. Otimme kontaktia, seuruupätkän, luoksetulon ja leikimme. Olipa mukava nähdä, ettei se seonnut yhtään, mutta aika alussa oli juoksukin vielä, joskus olisi kiva treenata tärppipäiväisen nartun kanssa!
Vinski pääsi häiriökoiraksi tervun pariksi ilmoittautumistreeniin. Oli ensin hyvinkin korrekti ja piti hyvin kontaktia, mutta tuomaria kätellessäni se pomppi taas kainalooni, temppu, jonka se keksi BH-kokeessa! Mutta on kyllä mukavampi katsella hieman vallatonta ja innokasta kuin maansa myynyttä koiraa, joten en valita!! Lopuksi Vinski otti vähän tokoliikkeitä. Ei sekään töitä tehdessään nuuskinut maasta sulotuoksuja, mutta liikkeiden välissä nenä käväisi pari kertaa maassa.
Torstaina Kipi kävi ottamassa juhannuskännit hieman etuajassa. Se ryhtyi selvittelemään voimakkaasti kurkkuaan ja yökkäili välillä tuloksetta. Käytiin eläinlääkärillä tsekkaamassa, oliko nielussa jotain ylimääräistä. Ei näkynyt enää mitään, mitä siellä olikin ollut, niin oli jatkanut matkaa itsekseen. Oireetkin loppuivat. Harmitti, kun Kipi jouduttiin näin pian rauhoittamaan uudestaan ja vieläpä periaatteessa ihan turhaan. Mutta muuten käynti meni hyvin, eläinlääkäri oli informatiivinen ja tiedottoman koiran nostotkin sujuivat asiallisesti. Hyvä niin, kun Kipin kuvauksissa tosiaan turhan moni asia meni pieleen, mutta olen kyllä muuten kyseisestä klinikasta tykännyt. Kuvauksia tuskin siellä jatkossa teetän kuitenkaan... Tällä kertaa kokeilimme meille uutta klinikkaa jo senkin takia, ettei lyhyellä varoajalla ihan mihin vaan olisi päässyt.
Juhannusta vietimme rauhallisesti kotosalla. Pikkuisen oli märät lenkkeilykelit.
Ensimmäistä kertaa täällä asuessa kävi niin, ettei juhannusruusu kukkinut juhannuksena, kukat olivat vasta nupuilla. Vielä tänäänkään ei yksikään kukka ole kokonaan auki, vaikka nythän se varsinainen juhannusaatto olisi, ellei juhannusta olisi siirretty viikonloppuun.
Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina lähdettiin Kipin kanssa kahdestaan Luukin tienoille ja treffattiin siellä Pirjo ja Repe. Tehtiin yhteinen lenkki ja sen jälkeen otettiin vähän tottista parkkiksella. Otin Kipillä seuraamista ja jääviä liikkeitä, koska asfaltilla ei mitään vauhdikkaampaa viitsinyt tehdä. Iloisesti ja keskittyneesti Kipi teki. Kotimatkalla pysähdyin vielä uittamaan Kipin, paitsi ettei se halunnut uida, vähän vain kahlasi. Se ei ole ennen uinut ilman, että vähintään Vinski on mukana, eikä nyt sitten osannut yksin mennä uimaan. Se näköjään tarvitsee kilvoittelukumppanin uidessa. Hassu koira.
Tällä viikolla ei sitten olla vielä tehty mitään muuta kuin lenkkeilty, mutta eiköhän me vielä ehditä.
maanantai 15. kesäkuuta 2015
Kipin lääkärikäyntejä ja treenejä
Toissaviikon tiistaina käytiin Kipin kanssa eläinlääkärin pakeilla selvittämässä, onko eturauhasen kanssa mahdollisesti jotain ongelmaa. Pissanäytekin vietiin samalla tutkittavaksi. Ihan puhdas oli näyte pikatestissä, eikä viljelyssäkään kasvanut mitään. Eturauhanenkin oli normaalilla paikalla lantiossa ja pieni. Anaalirauhaset sen sijaan olivat hieman pinkeät, mutta tyhjenivät helposti, ei mitään tulehdusta tai vastaavaa sielläkään.
Vaikka Kipi onkin tytöistä ja niiden jättämistä hajuviesteistä kiinnostunut nuori mies, niin ei kyllä voi sanoa sen olevan yliseksuaalinen. Ei se koskaan ole seonnut kokonaan, jättänyt syömättä tai mitään sellaista. Näyttää siltä, että se vain toisinaan aktivoituu tässä asiassa vähän enemmän, ollessaan paikassa, missä hajuja on paljon. Eläinlääkäri sanoi sitäkin, ettei eturauhasongelmia yleensä noin nuorelle tule, mutta ei se käsittääkseni mitenkään tavattoman harvinaista silti ole.
Marin käsittelyn jälkeen Kipi on ollut ihan eri koira, tasapainoisesti liikkuva ja täysillä mukana treeneissä. Toissaviikon torstaina oltiin ohjatuissa tottistreeneissä Talissa. Otettiin seuruuta, eteenmeno, hyppynouto ihan matalalta ja loivan A-esteen kiipeämistä. Hienosti, keskittyneesti ja innolla Kipi teki kaiken.
Viime viikon tiistaina oltiin taas ohjatuissa tottistreeneissä Marketanpuistossa. Tällä kertaa otettiin ilmoittautumista, paikkamakuu ja vauhtiluoksetulo. Kipi teki vapautuneesti, piti hyvin kontaktia, pysyi hienosti paikalla hyvässä asennossa ja tuli tosi kovaa luokse. Palkkautui myös lelusta tosi hyvin ja jäi rallattelemaan lelun kanssa, mitä ei tehnyt jumissa ollessaan. Yksi ryhmäläinen kysyikin, että olikos tämä se koira, jolla oli jotain ongelmia. Niin oli erilainen nyt. Tuntui itsestäkin tosi kivalta treenata sen kanssa ja suretti, että se on niin paljon joutunut jumeista kärsimään. Kyllä nuo jumitukset aika kokonaisvaltaisesti vaikuttavat koiran arkeen ja hyvinvointiin.
Snoopy pääsi samoissa treeneissä kaksi kertaa häiriökoiraksi toiselle koiralle ilmoittautumiseen ja oli hienossa kontaktissa koko ajan. Vinski pääsi treenien jälkeen kentälle vähän tokoilemaan. Se sai lopuksi juosta ruutuun, jossa oli kissanruoka odottamassa, ja kyllähän se aika hyvää vauhtia meni.
Viime viikon keskiviikkona sitten oli tosi jännä päivä, kun Kipi oli luustokuvissa. Olin miettinyt parasta aikaa ja paikkaa kuvauksille jo pitkään. Toisaalta olisin halunnut kuvauttaa Kipin heti kuvausiän tultua täyteen, mutta kun se on koko ajan ollut kropaltaan niin keskeneräinen, niin pidin parempana antaa sille vähän aikaa vielä. Tammikuussa juttelin asiasta rokotuskäynnillä eläinlääkärin kanssa ja hän oli samaa mieltä, että vielä kannattaa odottaa muutama kuukausi. Esitin huoleni jatkuvista jumeista ja ajoittain huonosta takapään käytöstä ja kerroin pelkääväni selkä- ja/tai lonkkavikaa. Eläinlääkäri kopeloi koko koiran, taivutteli lonkat ja tunnusteli selän. Ei mitään reaktiota missään ja liikeradat hyvät. Myös asentotuntoreaktiot normaalit. Ja toissaviikon eturauhastutkimuksen yhteydessä tehtiin samat tutkimukset uudestaan, ei mitään reaktioita nytkään.
Päätin kuitenkin, että on jo korkea aika varmistua luuston tilasta kuvauksilla. Pitkän pohdinnan jälkeen vein Kipin kuvauksiin tutulle klinikalle ortopedisesti suuntautuneelle eläinlääkärille. Kuvaukset eivät kyllä sitten sujuneet yhtään niin kuin olisin toivonut :( Kuvia ei ottanut eläinlääkäri itse, vaan hoitaja. Tiesin kyllä, että joillain klinikoilla hoitajat tekevät kuvauksia. Itse asiassa Kipin välikuvat etupäästäkin otti hoitaja. Eihän siinä sinänsä mitään, jos hoitaja ottaa kuvat, mikäli on huolella perehtynyt asiaan ja tietää, mitä virallisiin kuviin vaaditaan. Jotkut kokeneet hoitajat voivat olla parempiakin kuvaajia kuin osa eläinlääkäreistä. Nyt ei kuitenkaan ollut niin. Kipiltä kuvattiin kyynärpäät, selkä ja lonkat. Ensin kyynärpäät. Oikeasta kyynärpäästä saatiin heti hyvä kuva, mutta vasemmasta ei. Toisenkin yrityksen jälkeen hoitaja oli epävarma, oliko kyynärpää kuvassa oikeassa asennossa ja haki eläinlääkärin katsomaan. No ei ollut, joten vielä yksi kuva tarvittiin.
Sitten vihdoinkin päästiin kuvaamaan selkää, mikä asetteluineen kesti tosi kauan. Pari kuvaa meni hylkäykseen vaaleuden takia. Lopulta oli kolme kuvaa kasassa, mutta kun eläinlääkäri piipahti pikaisesti paikalla, ilmoitti hän kuvia vilkaistuaan, etteivät ne kelpaa Kennelliitolle tuollaisena, ei näy tarpeeksi monta nikamaa kuvassa. Kipin alta oli jo otettu pehmusteet pois ja nyt kaiken joutui aloittamaan alusta taas! Olin aika hiilenä, vaikken sitä ehkä ulospäin näyttänytkään.
Lopulta oli selkä kuvattu, ja lonkkakuvausta varten sentään eläinlääkäri tuli avuksi ja minut heitettiin ulos röntgenhuoneesta. Se ei kovin kauan kestänyt, mutta eipä se lonkkakuva sitten aivan suora ollutkaan, lausumaan sen kyllä varmaan silti pystyy. Yhteensä Kipi oli maannut kuvauspöydällä jo ainakin tunnin! Ja kun hoitaja kantoi sen ulos röntgenistä, antoi hän tiedottoman koiran pään retkottaa ilman tukea, mitä katsoin aika pahalla. Jipon niskaongelmien jälkeen en suhtaudu kovin kevyesti näihin juttuihin. En ymmärrä, miksei hoitajille opeteta tällaisia ihan perusasioita! En myöskään ymmärrä, että jos olen varannut ajan tietylle eläinlääkärille ja vietän klinikalla puolitoista tuntia, niin sitten siitä ajasta näen lääkäriä vain pari minuuttia. Ja miksi virallisten kuvien ottaminen annetaan sellaisen henkilön tehtäväksi, joka ei tiedä, mitä virallisiin kuviin vaaditaan?
Kuvaukset maksavat nykyään ihan helvetin paljon, joten sillä rahalla kyllä olettaisi saavansa asiantuntevaa ja huolellista työtä. Virallisilla kuvilla on tärkeä merkitys ja niiden soisi olevan tarkasti otettuja ja tasalaatuisia. Ihan erityisesti minua harmittaa, että Kipi joutui olemaan rauhoitettuna yli tunnin tämän takia, ja sai se ylimääräistä säteilyäkin.
Muiden koirien kohdalla kuvaukset ovat sujuneet paremmin. Snoopyn kuvasi kokenut ortopedi, lonkat ja kyynärät virallisesti ja lanneselän epävirallisesti. Vähäeleisesti ja nopeasti ortopedi asetteli koiran kuviin, kuvat onnistuivat kerrasta, olivat huippulaatuisia ja koko homma nopeasti ohi. Valitettavasti kyseiselle ortopedille ei enää voi mennä, kun on jo edesmennyt :(
Eläinlääkäri antoi arvionsa Kipin kuvista. Palaan tuloksiin ja niiden analysointiin tarkemmin joskus myöhemmässä vaiheessa. Priimalta näytti suurimmaksi osaksi, mutta yksi ikävä löydös siellä valitettavasti oli. Saa nähdä, miten kauan Kennelliitolta kestää lausua kuvat, taitaa olla ruuhkaa tällä hetkellä. En ole saanut edes laskua vielä, vaikka jotkut ovat sen saaneet jo kuvauspäivänä.
Tänään Kipi pääsi taas Marin käsittelyyn, jotta saatiin heti oiottua koira kuvausten jäljiltä. Kyllä siellä esimerkiksi nilkoissa tuntuikin venytyksen jäljet. Vähän niskan alapuolella puolestaan oli pientä laittamista niskan retkottamisen jäljiltä. Kokonaisuutena kroppa oli edelleen hyvällä mallilla viime käynnin jäljiltä.
Näytin Marille Kipin röntgenkuvat kännykältä ja hän ihmetteli, miksei eläinlääkäri ollut ehdottanut selän kuvaamista myös toisesta suunnasta. No kovin oli hätäinen koko tilanne, vaikka niinkin kauan klinikalla viivyin, eikä sitten mennyt tämäkään yksityiskohta niin kuin olisi pitänyt.
Koska Kipin käsittelyn jälkeen jäi vielä aikaa, niin Snoopykin pääsi käsittelyyn. Siltä käsiteltiin kaularankaa ja ristiluun aluetta, silmät ummessa se nautti käsittelystä.
Vaikka Kipi onkin tytöistä ja niiden jättämistä hajuviesteistä kiinnostunut nuori mies, niin ei kyllä voi sanoa sen olevan yliseksuaalinen. Ei se koskaan ole seonnut kokonaan, jättänyt syömättä tai mitään sellaista. Näyttää siltä, että se vain toisinaan aktivoituu tässä asiassa vähän enemmän, ollessaan paikassa, missä hajuja on paljon. Eläinlääkäri sanoi sitäkin, ettei eturauhasongelmia yleensä noin nuorelle tule, mutta ei se käsittääkseni mitenkään tavattoman harvinaista silti ole.
Marin käsittelyn jälkeen Kipi on ollut ihan eri koira, tasapainoisesti liikkuva ja täysillä mukana treeneissä. Toissaviikon torstaina oltiin ohjatuissa tottistreeneissä Talissa. Otettiin seuruuta, eteenmeno, hyppynouto ihan matalalta ja loivan A-esteen kiipeämistä. Hienosti, keskittyneesti ja innolla Kipi teki kaiken.
Viime viikon tiistaina oltiin taas ohjatuissa tottistreeneissä Marketanpuistossa. Tällä kertaa otettiin ilmoittautumista, paikkamakuu ja vauhtiluoksetulo. Kipi teki vapautuneesti, piti hyvin kontaktia, pysyi hienosti paikalla hyvässä asennossa ja tuli tosi kovaa luokse. Palkkautui myös lelusta tosi hyvin ja jäi rallattelemaan lelun kanssa, mitä ei tehnyt jumissa ollessaan. Yksi ryhmäläinen kysyikin, että olikos tämä se koira, jolla oli jotain ongelmia. Niin oli erilainen nyt. Tuntui itsestäkin tosi kivalta treenata sen kanssa ja suretti, että se on niin paljon joutunut jumeista kärsimään. Kyllä nuo jumitukset aika kokonaisvaltaisesti vaikuttavat koiran arkeen ja hyvinvointiin.
Snoopy pääsi samoissa treeneissä kaksi kertaa häiriökoiraksi toiselle koiralle ilmoittautumiseen ja oli hienossa kontaktissa koko ajan. Vinski pääsi treenien jälkeen kentälle vähän tokoilemaan. Se sai lopuksi juosta ruutuun, jossa oli kissanruoka odottamassa, ja kyllähän se aika hyvää vauhtia meni.
Viime viikon keskiviikkona sitten oli tosi jännä päivä, kun Kipi oli luustokuvissa. Olin miettinyt parasta aikaa ja paikkaa kuvauksille jo pitkään. Toisaalta olisin halunnut kuvauttaa Kipin heti kuvausiän tultua täyteen, mutta kun se on koko ajan ollut kropaltaan niin keskeneräinen, niin pidin parempana antaa sille vähän aikaa vielä. Tammikuussa juttelin asiasta rokotuskäynnillä eläinlääkärin kanssa ja hän oli samaa mieltä, että vielä kannattaa odottaa muutama kuukausi. Esitin huoleni jatkuvista jumeista ja ajoittain huonosta takapään käytöstä ja kerroin pelkääväni selkä- ja/tai lonkkavikaa. Eläinlääkäri kopeloi koko koiran, taivutteli lonkat ja tunnusteli selän. Ei mitään reaktiota missään ja liikeradat hyvät. Myös asentotuntoreaktiot normaalit. Ja toissaviikon eturauhastutkimuksen yhteydessä tehtiin samat tutkimukset uudestaan, ei mitään reaktioita nytkään.
Päätin kuitenkin, että on jo korkea aika varmistua luuston tilasta kuvauksilla. Pitkän pohdinnan jälkeen vein Kipin kuvauksiin tutulle klinikalle ortopedisesti suuntautuneelle eläinlääkärille. Kuvaukset eivät kyllä sitten sujuneet yhtään niin kuin olisin toivonut :( Kuvia ei ottanut eläinlääkäri itse, vaan hoitaja. Tiesin kyllä, että joillain klinikoilla hoitajat tekevät kuvauksia. Itse asiassa Kipin välikuvat etupäästäkin otti hoitaja. Eihän siinä sinänsä mitään, jos hoitaja ottaa kuvat, mikäli on huolella perehtynyt asiaan ja tietää, mitä virallisiin kuviin vaaditaan. Jotkut kokeneet hoitajat voivat olla parempiakin kuvaajia kuin osa eläinlääkäreistä. Nyt ei kuitenkaan ollut niin. Kipiltä kuvattiin kyynärpäät, selkä ja lonkat. Ensin kyynärpäät. Oikeasta kyynärpäästä saatiin heti hyvä kuva, mutta vasemmasta ei. Toisenkin yrityksen jälkeen hoitaja oli epävarma, oliko kyynärpää kuvassa oikeassa asennossa ja haki eläinlääkärin katsomaan. No ei ollut, joten vielä yksi kuva tarvittiin.
Sitten vihdoinkin päästiin kuvaamaan selkää, mikä asetteluineen kesti tosi kauan. Pari kuvaa meni hylkäykseen vaaleuden takia. Lopulta oli kolme kuvaa kasassa, mutta kun eläinlääkäri piipahti pikaisesti paikalla, ilmoitti hän kuvia vilkaistuaan, etteivät ne kelpaa Kennelliitolle tuollaisena, ei näy tarpeeksi monta nikamaa kuvassa. Kipin alta oli jo otettu pehmusteet pois ja nyt kaiken joutui aloittamaan alusta taas! Olin aika hiilenä, vaikken sitä ehkä ulospäin näyttänytkään.
Lopulta oli selkä kuvattu, ja lonkkakuvausta varten sentään eläinlääkäri tuli avuksi ja minut heitettiin ulos röntgenhuoneesta. Se ei kovin kauan kestänyt, mutta eipä se lonkkakuva sitten aivan suora ollutkaan, lausumaan sen kyllä varmaan silti pystyy. Yhteensä Kipi oli maannut kuvauspöydällä jo ainakin tunnin! Ja kun hoitaja kantoi sen ulos röntgenistä, antoi hän tiedottoman koiran pään retkottaa ilman tukea, mitä katsoin aika pahalla. Jipon niskaongelmien jälkeen en suhtaudu kovin kevyesti näihin juttuihin. En ymmärrä, miksei hoitajille opeteta tällaisia ihan perusasioita! En myöskään ymmärrä, että jos olen varannut ajan tietylle eläinlääkärille ja vietän klinikalla puolitoista tuntia, niin sitten siitä ajasta näen lääkäriä vain pari minuuttia. Ja miksi virallisten kuvien ottaminen annetaan sellaisen henkilön tehtäväksi, joka ei tiedä, mitä virallisiin kuviin vaaditaan?
Kuvaukset maksavat nykyään ihan helvetin paljon, joten sillä rahalla kyllä olettaisi saavansa asiantuntevaa ja huolellista työtä. Virallisilla kuvilla on tärkeä merkitys ja niiden soisi olevan tarkasti otettuja ja tasalaatuisia. Ihan erityisesti minua harmittaa, että Kipi joutui olemaan rauhoitettuna yli tunnin tämän takia, ja sai se ylimääräistä säteilyäkin.
Muiden koirien kohdalla kuvaukset ovat sujuneet paremmin. Snoopyn kuvasi kokenut ortopedi, lonkat ja kyynärät virallisesti ja lanneselän epävirallisesti. Vähäeleisesti ja nopeasti ortopedi asetteli koiran kuviin, kuvat onnistuivat kerrasta, olivat huippulaatuisia ja koko homma nopeasti ohi. Valitettavasti kyseiselle ortopedille ei enää voi mennä, kun on jo edesmennyt :(
Eläinlääkäri antoi arvionsa Kipin kuvista. Palaan tuloksiin ja niiden analysointiin tarkemmin joskus myöhemmässä vaiheessa. Priimalta näytti suurimmaksi osaksi, mutta yksi ikävä löydös siellä valitettavasti oli. Saa nähdä, miten kauan Kennelliitolta kestää lausua kuvat, taitaa olla ruuhkaa tällä hetkellä. En ole saanut edes laskua vielä, vaikka jotkut ovat sen saaneet jo kuvauspäivänä.
Tänään Kipi pääsi taas Marin käsittelyyn, jotta saatiin heti oiottua koira kuvausten jäljiltä. Kyllä siellä esimerkiksi nilkoissa tuntuikin venytyksen jäljet. Vähän niskan alapuolella puolestaan oli pientä laittamista niskan retkottamisen jäljiltä. Kokonaisuutena kroppa oli edelleen hyvällä mallilla viime käynnin jäljiltä.
Näytin Marille Kipin röntgenkuvat kännykältä ja hän ihmetteli, miksei eläinlääkäri ollut ehdottanut selän kuvaamista myös toisesta suunnasta. No kovin oli hätäinen koko tilanne, vaikka niinkin kauan klinikalla viivyin, eikä sitten mennyt tämäkään yksityiskohta niin kuin olisi pitänyt.
Koska Kipin käsittelyn jälkeen jäi vielä aikaa, niin Snoopykin pääsi käsittelyyn. Siltä käsiteltiin kaularankaa ja ristiluun aluetta, silmät ummessa se nautti käsittelystä.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
Tokon SM-kisoissa
Eilen oli se päivä, kun suunnattiin auton nokka kohti Tamperetta, tai tarkemmin ottaen Ylöjärveä ja Teivon ravikeskusta, jossa tänä vuonna järjestettiin tokon SM-kisat. Vinskin kanssahan me osallistuimme joukkuekisaan AVO-luokassa Hiiden Haukkujen joukkueessa.
En ehtinyt kisapaikalle ihan niin aikaisin kuin olisin toivonut, koska loppumatkasta tein vähän ylimääräisiä kiemuroita. Minut ohjattiin parkkeeraamaan auto kaikkein kauimmaiseen nurkkaan mitä koko alueelta löytyi, ja sieltä oli kisapaikalle ihan älyttömän pitkä matka. Muutenkin etäisyydet joka paikkaan pelkästään kisa-alueen sisällä olivat pitkät. Roudasin ensin kylmälaukun ja muita kamoja joukkueen teltalle. Sain joukkueenjohtajalta kilpailunumeroni ja koin pienimuotoisen paniikkikohtauksen tajutessani, ettei minulla ollut hakaneulaa sen kiinnittämiseksi. Eikä ollut joukkuekavereillakaan. Autosta löytynyt jeesusteippi lopulta pelasti tilanteen.
Seuraavaksi roudasin autosta teltalle yhden painavan metallihäkin, jota kantaessa meinasi jo iskeä totaalinen epätoivo. Sitten tulikin kiire hakea Vinski autosta kehätarkastukseen. Loputtoman pitkää parkkialuetta vaeltaessani kuulin, kun kisa-alueella kuulutettiin, keiden piti mihinkin kehään takastukseen mennä, mutten saanut kuulutuksesta sen paremmin selvää. Naama punaisena juoksin Vinskin kanssa kisa-alueelle ja etsin tyyppejä, joiden kisanumero oli lähellä omaani ja kerkesin oikeaan kehään juuri ennen tarkistusten alkamista.
Tarkastuksen jälkeen vein Vinskin häkkiin teltalle ja lähdin hakemaan autolta toista, vielä isompaa ja painavampaa metallihäkkiä. Saatuani sen vihdoin raahattua teltalle asti olin varma, että myöhästyn Vinskin kanssa kehästä, ja lensi siinä kyllä muutama ärräpääkin. Pakko oli kuitenkin vielä juosta hakemaan autosta Snoopy ja Kipi teltalle ja häkkiin, ei niitä voinut autoonkaan jättää auringonpaisteeseen.
Seuraavaksi juoksin Vinskin kanssa katsomaan, missä kohtaa AVO-kehät ovat menossa. Ei onneksi ollut ihan meidän vuoro vielä. Tajusin myös jättäneeni noutokapulan teltalle, sitä hakemaan siis vielä. Olin tässä vaiheessa jo niin hikinen, voipunut ja sekaisin kuin seinäkello, että olin varma, että kehäsuorituksemmekin menee pelkäksi sekoiluksi. Hetken sentään ehdin viritellä Vinskiä ja vetäistä itse vähän henkeä.
AVO-luokka oli jaettu neljään kehään ja tässä nämä meidän kootut suoritukset kehissä.
Kehä 1, tuomarina Marko Puranen
Liikkeestä maahanmeno: 9
Hyvä suoritus, en tiedä mistä piste meni, mutta ei siellä muutenkaan kymppejä jaettu omaan silmään täydellisistä suorituksista.
Seuraaminen: 8,5
Tämäkin ihan kivasti, käännöksissä taisi taas olla pientä väljyyttä, mutta parannustakin oli jo tapahtunut.
Kokonaisvaikutus: 9
Kehä 2, tuomarina Mauri Pehkonen
Voi apua, tähän kehään jouduimme lennosta suoraan ykköskehästä, ja Vinski oli vielä ihan vapaa-moodissa. Se oli juuri äkännyt mielenkiintoisen hajun kehän laidalta ja jouduin muutaman käskyn antamaan, että sain sen taas kisamoodiin, mukaan kehään ja perusasentoon. Sitten vielä itse kuvittelin, että koira jätetään luoksetulon alussa makaamaan, huh. No päästiin me lopulta tekemäänkin.
Luoksetulo: 9
Tuli ensimmäisen osuuden kovaa, hyvä stoppi, stopin jälkeen vähän hitaampi luoksetulovauhti.
Hyppy: 6
Hyppäsi hyvän menohypyn, mutta voihan räkä, meni esteen takana maahan! Ei se ikinä ennen...Paluuhypyn jälkeen tuli suoraan sivulle ja vähän vinoon. Siis mitä täh, ei ole Vinskin tapaista tämäkään, eteen se on opetettu aina luoksetuloissa ensin istumaan.
Kokonaisvaikutus: 8
Kehä 3, tuomarina Timo Pussinen
Tähänkin kehään jouduttiin suoraan edellisestä kehästä.
Kaukokäskyt: 9
Liikkeestä seisominen: 9
Juu, en taaskaan tiedä mistä lähti yksi piste molemmista liikkeistä.
Kokonaisvaikutus: 9
Kehä 4, tuomarina Tuire Marjamäki
Nyt kerettiin vähän jo odottelemaan suoritusvuoroa, kun tämä kehä oli hitaampi paikallaolojen takia.
Nouto: 8
Ihan ok nouto, hieman vino perusasento noudon jälkeen.
Paikkamakuu: 9,5
Makasi ehkä aavistuksen kenossa kun palasin. Ryhmässä oli yksi vähän levoton, ääntelevä ja asentoa vaihteleva koira.
Kokonaisvaikutus: 9
Kokonaispisteet 172,25, kolmas ykkönen avoimesta ja TK2. Sijoitus 21./100
Kyllä harmitti, että sattui juuri SM-joukkuekisaan meidän huonoimmat avoimen luokan pisteet! Toisaalta täytyy olla tyytyväinen ykköseen ja siihen, että sekoilujen jälkeen sain jotenkin koottua itseni kehiin, ja Vinski teki hyvässä vireessä ja hyvällä ilmeellä!
Sitten vaan jännättiin joukkueen muita tuloksia. Kerrassaan hienosti kaikki tekivät ykköstuloksen! Meidän lisäksi vain voittaneessa joukkueessa kaikki saivat ykkösen. Avoimen luokan voitto ja voittajaluokan kuudes sija menivät joukkuekavereille. Kun kaikkien tuloksia ei lasketa ja joillain joukkueilla oli suorituksia huippupisteillä, niin emme ihan kärkeen joukkueena yltäneet. Mutta 7. sija on tosi hieno näissä karkeloissa myös, kun joukkueitakin oli 58!
Kipi ja Snoopykin pääsivät tietenkin välillä kisa-alueelle ja ympäristöön jaloittelemaan. Kipi ei mennyt käskystä takaisin häkkiin lenkkinsä jälkeen, vaan kiipesi sen sijaan retkituolilleni rennosti makaamaan. En raaskinut heti pakottaa poiskaan, näin sitä taas opetetaan koiralle, ettei mammaa tarvitse uskoa jos ei halua ;)
Kuvittelin ajavani kotiin kisojen jälkeen yhdeltä istumalta joutuisasti, mutta sitten iski kesken matkan sellainen väsymys, että pelkäsin nukahtavani rattiin tai tekeväni ohjausvirheen motarilla. Niinpä pysähdyin pitämään taukoa Hämeenlinnan kohdalla ja sitten jaksoi taas. Kyllä oli kotona väsyjä koiria pitkän päivän jälkeen, vaikkeivat ne olleet edes saaneet normilenkkejään, ja töitäkin oli tehnyt vain Vinski.
Häkkien raahaaminen on tänään tuntunut ikävästi kropassa, hartiat ja käsivarret ovat ihan jumissa ja kipeät ja olo hakattu. Kevythäkkeihinkään en vaan ole luottanut sen jälkeen, kun ostin sellaisen Vinskille autohäkiksi pentuna ja se teki häkkiin vinskinkokoisen aukon heti ekalla käyttökerralla. Häkki on sittemmin palvellut suosittuna kerrossänkynä meidän olkkarissa, kissat nukkuvat häkin päällä ja nykyään etenkin Vinski häkin sisällä.
Tänään en jaksanut lähteä seuraamaan yksilö-SM-kisoja, mutta katsoin aamupäivällä kisoja kotisohvalta livestreamilta. Yksityiskohtia ei nähnyt, kun kohteet näkyivät kuvassa niin pieninä, mutta kyllä Suomen huippujen meno näytti hienolta ja taitavalta. Iltapäivällä jännäsin tuloksia tulospalvelusta. Eräät tietyt T-koirat olivat taas valttia, mutta kiva oli nähdä yksi taitava kelpiekin finaalissa, ja muitakin bortsuja kuin vain T-alkuisia, vaikka ne hienoja ovatkin :) Henkilökohtaisesti en panisi yhtään pahaksi vähän laajempaa rotukirjoa tokon arvokisoissa, mutta tietysti nämä kaikki bortsut olivat nyt paikkansa ansainneet! Ja olipa huikeaa, että Hanna-Mari ja Tosi uusivat SM-hopean! Tosihan on vähintäänkin Vinskin kummitäti, koska se asuu samassa taloudessa Vinskin emon Tarun kanssa ja on ollut jo Vinskin pentuvaiheissa mukana kuvioissa.
Vinskin tämän vuoden tavoitteet, BH ja TK2, on nyt saavutettu. Olen hyvin tyytyväinen näihin saavutuksiin ja siihen, miten kivalla asenteella Vinski nykyään tokoilee, koska se ei ole ollut se helpoin tokokoira eikä tyypillisin bordercollie. Näin on hyvä, vaikkei jatkoa kisamielessä seuraisi. Mutta treenit jatkuvat, enkä oikeastaan tällä hetkellä pidä tokon uutta VOI-luokkaa Vinskille ollenkaan mahdottomana. Ruutu on se pahin liike sille voittajassa, ja ykköstä voi olla vaikea saada, mutta eihän sitä tiedä, jos vähän kevyemmin tavoittein ja huvikseen joskus mennään yrittämään!
En ehtinyt kisapaikalle ihan niin aikaisin kuin olisin toivonut, koska loppumatkasta tein vähän ylimääräisiä kiemuroita. Minut ohjattiin parkkeeraamaan auto kaikkein kauimmaiseen nurkkaan mitä koko alueelta löytyi, ja sieltä oli kisapaikalle ihan älyttömän pitkä matka. Muutenkin etäisyydet joka paikkaan pelkästään kisa-alueen sisällä olivat pitkät. Roudasin ensin kylmälaukun ja muita kamoja joukkueen teltalle. Sain joukkueenjohtajalta kilpailunumeroni ja koin pienimuotoisen paniikkikohtauksen tajutessani, ettei minulla ollut hakaneulaa sen kiinnittämiseksi. Eikä ollut joukkuekavereillakaan. Autosta löytynyt jeesusteippi lopulta pelasti tilanteen.
Seuraavaksi roudasin autosta teltalle yhden painavan metallihäkin, jota kantaessa meinasi jo iskeä totaalinen epätoivo. Sitten tulikin kiire hakea Vinski autosta kehätarkastukseen. Loputtoman pitkää parkkialuetta vaeltaessani kuulin, kun kisa-alueella kuulutettiin, keiden piti mihinkin kehään takastukseen mennä, mutten saanut kuulutuksesta sen paremmin selvää. Naama punaisena juoksin Vinskin kanssa kisa-alueelle ja etsin tyyppejä, joiden kisanumero oli lähellä omaani ja kerkesin oikeaan kehään juuri ennen tarkistusten alkamista.
Tarkastuksen jälkeen vein Vinskin häkkiin teltalle ja lähdin hakemaan autolta toista, vielä isompaa ja painavampaa metallihäkkiä. Saatuani sen vihdoin raahattua teltalle asti olin varma, että myöhästyn Vinskin kanssa kehästä, ja lensi siinä kyllä muutama ärräpääkin. Pakko oli kuitenkin vielä juosta hakemaan autosta Snoopy ja Kipi teltalle ja häkkiin, ei niitä voinut autoonkaan jättää auringonpaisteeseen.
Seuraavaksi juoksin Vinskin kanssa katsomaan, missä kohtaa AVO-kehät ovat menossa. Ei onneksi ollut ihan meidän vuoro vielä. Tajusin myös jättäneeni noutokapulan teltalle, sitä hakemaan siis vielä. Olin tässä vaiheessa jo niin hikinen, voipunut ja sekaisin kuin seinäkello, että olin varma, että kehäsuorituksemmekin menee pelkäksi sekoiluksi. Hetken sentään ehdin viritellä Vinskiä ja vetäistä itse vähän henkeä.
AVO-luokka oli jaettu neljään kehään ja tässä nämä meidän kootut suoritukset kehissä.
Kehä 1, tuomarina Marko Puranen
Liikkeestä maahanmeno: 9
Hyvä suoritus, en tiedä mistä piste meni, mutta ei siellä muutenkaan kymppejä jaettu omaan silmään täydellisistä suorituksista.
Seuraaminen: 8,5
Tämäkin ihan kivasti, käännöksissä taisi taas olla pientä väljyyttä, mutta parannustakin oli jo tapahtunut.
Kokonaisvaikutus: 9
Kehä 2, tuomarina Mauri Pehkonen
Voi apua, tähän kehään jouduimme lennosta suoraan ykköskehästä, ja Vinski oli vielä ihan vapaa-moodissa. Se oli juuri äkännyt mielenkiintoisen hajun kehän laidalta ja jouduin muutaman käskyn antamaan, että sain sen taas kisamoodiin, mukaan kehään ja perusasentoon. Sitten vielä itse kuvittelin, että koira jätetään luoksetulon alussa makaamaan, huh. No päästiin me lopulta tekemäänkin.
Luoksetulo: 9
Tuli ensimmäisen osuuden kovaa, hyvä stoppi, stopin jälkeen vähän hitaampi luoksetulovauhti.
Hyppy: 6
Hyppäsi hyvän menohypyn, mutta voihan räkä, meni esteen takana maahan! Ei se ikinä ennen...Paluuhypyn jälkeen tuli suoraan sivulle ja vähän vinoon. Siis mitä täh, ei ole Vinskin tapaista tämäkään, eteen se on opetettu aina luoksetuloissa ensin istumaan.
Kokonaisvaikutus: 8
Kehä 3, tuomarina Timo Pussinen
Tähänkin kehään jouduttiin suoraan edellisestä kehästä.
Kaukokäskyt: 9
Liikkeestä seisominen: 9
Juu, en taaskaan tiedä mistä lähti yksi piste molemmista liikkeistä.
Kokonaisvaikutus: 9
Kehä 4, tuomarina Tuire Marjamäki
Nyt kerettiin vähän jo odottelemaan suoritusvuoroa, kun tämä kehä oli hitaampi paikallaolojen takia.
Nouto: 8
Ihan ok nouto, hieman vino perusasento noudon jälkeen.
Paikkamakuu: 9,5
Makasi ehkä aavistuksen kenossa kun palasin. Ryhmässä oli yksi vähän levoton, ääntelevä ja asentoa vaihteleva koira.
Kokonaisvaikutus: 9
Kokonaispisteet 172,25, kolmas ykkönen avoimesta ja TK2. Sijoitus 21./100
Kyllä harmitti, että sattui juuri SM-joukkuekisaan meidän huonoimmat avoimen luokan pisteet! Toisaalta täytyy olla tyytyväinen ykköseen ja siihen, että sekoilujen jälkeen sain jotenkin koottua itseni kehiin, ja Vinski teki hyvässä vireessä ja hyvällä ilmeellä!
Sitten vaan jännättiin joukkueen muita tuloksia. Kerrassaan hienosti kaikki tekivät ykköstuloksen! Meidän lisäksi vain voittaneessa joukkueessa kaikki saivat ykkösen. Avoimen luokan voitto ja voittajaluokan kuudes sija menivät joukkuekavereille. Kun kaikkien tuloksia ei lasketa ja joillain joukkueilla oli suorituksia huippupisteillä, niin emme ihan kärkeen joukkueena yltäneet. Mutta 7. sija on tosi hieno näissä karkeloissa myös, kun joukkueitakin oli 58!
Kipi ja Snoopykin pääsivät tietenkin välillä kisa-alueelle ja ympäristöön jaloittelemaan. Kipi ei mennyt käskystä takaisin häkkiin lenkkinsä jälkeen, vaan kiipesi sen sijaan retkituolilleni rennosti makaamaan. En raaskinut heti pakottaa poiskaan, näin sitä taas opetetaan koiralle, ettei mammaa tarvitse uskoa jos ei halua ;)
Kuvittelin ajavani kotiin kisojen jälkeen yhdeltä istumalta joutuisasti, mutta sitten iski kesken matkan sellainen väsymys, että pelkäsin nukahtavani rattiin tai tekeväni ohjausvirheen motarilla. Niinpä pysähdyin pitämään taukoa Hämeenlinnan kohdalla ja sitten jaksoi taas. Kyllä oli kotona väsyjä koiria pitkän päivän jälkeen, vaikkeivat ne olleet edes saaneet normilenkkejään, ja töitäkin oli tehnyt vain Vinski.
Häkkien raahaaminen on tänään tuntunut ikävästi kropassa, hartiat ja käsivarret ovat ihan jumissa ja kipeät ja olo hakattu. Kevythäkkeihinkään en vaan ole luottanut sen jälkeen, kun ostin sellaisen Vinskille autohäkiksi pentuna ja se teki häkkiin vinskinkokoisen aukon heti ekalla käyttökerralla. Häkki on sittemmin palvellut suosittuna kerrossänkynä meidän olkkarissa, kissat nukkuvat häkin päällä ja nykyään etenkin Vinski häkin sisällä.
Tänään en jaksanut lähteä seuraamaan yksilö-SM-kisoja, mutta katsoin aamupäivällä kisoja kotisohvalta livestreamilta. Yksityiskohtia ei nähnyt, kun kohteet näkyivät kuvassa niin pieninä, mutta kyllä Suomen huippujen meno näytti hienolta ja taitavalta. Iltapäivällä jännäsin tuloksia tulospalvelusta. Eräät tietyt T-koirat olivat taas valttia, mutta kiva oli nähdä yksi taitava kelpiekin finaalissa, ja muitakin bortsuja kuin vain T-alkuisia, vaikka ne hienoja ovatkin :) Henkilökohtaisesti en panisi yhtään pahaksi vähän laajempaa rotukirjoa tokon arvokisoissa, mutta tietysti nämä kaikki bortsut olivat nyt paikkansa ansainneet! Ja olipa huikeaa, että Hanna-Mari ja Tosi uusivat SM-hopean! Tosihan on vähintäänkin Vinskin kummitäti, koska se asuu samassa taloudessa Vinskin emon Tarun kanssa ja on ollut jo Vinskin pentuvaiheissa mukana kuvioissa.
Vinskin tämän vuoden tavoitteet, BH ja TK2, on nyt saavutettu. Olen hyvin tyytyväinen näihin saavutuksiin ja siihen, miten kivalla asenteella Vinski nykyään tokoilee, koska se ei ole ollut se helpoin tokokoira eikä tyypillisin bordercollie. Näin on hyvä, vaikkei jatkoa kisamielessä seuraisi. Mutta treenit jatkuvat, enkä oikeastaan tällä hetkellä pidä tokon uutta VOI-luokkaa Vinskille ollenkaan mahdottomana. Ruutu on se pahin liike sille voittajassa, ja ykköstä voi olla vaikea saada, mutta eihän sitä tiedä, jos vähän kevyemmin tavoittein ja huvikseen joskus mennään yrittämään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)