Kipin osalta tottikset ja tokoilut ovat olleet vuoristorataa. Välillä se tekee hienosti, edistyy harppauksilla ja on hyvin vastaanottavainen. Välillä tuntuu, ettei se osaa edes alkeita vielä eikä jaksa keskittyä kunnolla. Kai se on murkkuikä, mikä välillä nostaa päätään.
Viime päivinä tottistelut ovat menneet pääosin hyvin. Sunnuntaina oltiin Luukin kentällä Repen ja Pirjon kanssa ja Kipi keskittyi hienosti töihin, vaikka Repe touhusi samaan aikaan. Töiden jälkeen se pääsi metsään juoksemaan ja leikkimään Repen kanssa ja pojilla oli taas niin kivaa. Ihanaa, että ne vielä tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Kipillä on hauska tyyli käydä joskus läppäisemässä Repeä, jos se on aloillaan, ihan selvästi se hihkaisee sille "hippa!" ja pinkaisee karkuun, ja kyllä Repekin on heti juonessa mukana ja lähtee takaa-ajoon.
Tänään ja eilen ollaan otettu noutoa vähän kokonaisempana liikkeenä, kun muuten ollaan tehty enimmäkseen pitoja ja vauhtinoutoja, joissa kapulan saa myös irrottaa lennosta. Olipa kiva huomata, että Kipi osaa jo luovuttaa suorassa asennossa, se kun aina ennen jostain syystä hakeutui vinoon. Sujuu myös metallikapulan nouto ja kaksikiloisen pk-kapulan nouto.
Kahdesti ollaan treenattu hyppyä. Hyppyytin Kipiä säädettävän pk-hypyn yli eri korkeuksilta lentävän patukan perään ja houkuttelin sen takaisin toisella patukalla. Se hyppäsi tosi hyvin, joten nostin korkeuden 80 senttiin. Ihan kepoisasti meni sekin. Mikä ihmeellinen fiilis. Muistaakseni kaikki koirat ennen Vinskiä ovat pk-hypyn oppineet helposti, mutta kun tässä välissä on muutaman vuoden katsellut vain koiraa, jolle korkeiden hyppyjen hyppääminen on lähes mahdotonta, niin ihmeeltä tuollainen vaivaton hyppääminen rupeaa tuntumaan.
Vinskikin sai tehdä hyppytreeniä eri korkeuksilta. 80 sentistä se hyppäsi ihan kohtuullisen menohypyn, paluuhyppyä ei millään houkuttelullakaan. En jäänyt hinkkaamaan enempää enkä seuraavaan hyppytreeniin enää ottanut Vinskiä mukaan. Ulkoisesti Vinskillä on kaikki hyppäämiseen tarvittavat avut. Hyvä rakenne ja mukavasti kokoakin. Mutta pinnan alla piilee muuta. Vinski ei koskaan ole käyttänyt takaosaansa täysipainoisesti lievän selkäongelmansa takia, se on aika etupainoinen. Rikki se ei hyppäämisestä mene, mutta jos se kokee hyppäämisen jotenkin epämukavana tai pelottavana, niin en todellakaan sitä pakota. Hyvin harvoin sitä muutenkaan hyppyytän.
Yritän muistaa jossain välissä ottaa Kipilläkin niitä hyppytekniikkatreenejä erikseen. Varmasti niistä on hyötyä, vaikka Kipi tällä hetkellä näyttää aika luontaiselta hyppääjältä. Kun taas ongelmahyppääjälle, kuten Vinskille, eivät tekniikkatreenitkään välttämättä auta. Vinskiä edeltävät koirat eivät koskaan mitään tekniikkatreenejä tehneet, koska ei sellaisista ennen edes tiedetty, ja hypätä osasivat kaikki, erityisesti Jippo oli täydellinen luonnonlahjakkuus mitä hyppytyyliin tulee.
Oikein hätkähdin kun sain itseni joissain treeneissä kiinni todella typeristä alkeistason virheistä. Me niiiin tarvittaisiin niitä ylimääräisiä silmiä välillä katsomaan tekemistämme. Mutta tokoryhmään emme mahtuneet mukaan ollenkaan. BH-ryhmän treeneissä olemme päässeet käymään aika huonosti ja nyt treenit jo päättyivätkin tältä kaudelta. Ei ole edes hallivuoroa mistään talveksi. Surkeaa.
Jälkiäkin ollaan tosiaan ajettu. Kerran pellolla, jokunen metsäjälki. Kipiltä ovat jäljet sujuneet hyvin edelleen, mutta kepeille se on taas välillä haistattanut pitkät, ihan turhia hidasteita sen mielestä. No, tämä on minulle tuttua, kautta aikain koirani ovat pitäneet jälkeä ykkösprioriteettina ja keppejä toisarvoisina, tuollaisiksi minä ne aina koulutan...Enkä ole edes varma, miten sen teen, kun kuitenkin yritän kiinnittää huomiota myös keppien treenaamiseen.
Reilu viikko sitten Kipi pääsi ajamaan Leean tekemän jäljen. Se oli ihmeissään, kun Leea myös käveli jäljen perässämme, ja jäljesti hitaammin ja vähemmän määrätietoisesti kuin koskaan ennen, mutta kyllä se jäljen ihan hyvin selvitti kuitenkin. Sille ei näköjään Pirjon tekemä jälki ole mikään vieraan tekemä jälki, kun Pirjo on sille niin tuttu! Ja nyt tuli sitten se oikeasti ensimmäinen vieras jälki sen mielestä.
Myös Vinski pääsi ajamaan Leean tekemän jäljen ja selvitti sen hyvin. Se ei ole koskaan ollut moksiskaan vieraista jäljentekijöistä.
Viime viikolla satoi lunta ja oli pienen hetken postikorttimaisemat.
Muuten ollaan lenkkeilty vähemmän valkoisessa ympäristössä. Vinski tutki metsälenkillä todella pitkään ja hartaasti puroa, ei ole tainnut turhan usein näin iloisesti solisevaan puroon törmätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti