sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kelkkailua ja tokoilua

Taitaa se kevät tulla tänäkin vuonna :) Päivä pitenee pikkuhiljaa, aurinkokin on näyttäytynyt viime päivinä ja linnut sirkuttaneet. Kelkkailukeli on ollut mitä mainioin, joten potkukelkalla ollaan huristeltu osa lenkeistä. Ensin pyörittiin omilla kulmilla koirien ollessa vapaana, että Kipi sai vähän tuntumaa kelkkaan. Se ajautui aluksi välillä kelkan kanssa törmäyskurssille, ja otin käyttöön väistämiskäskyn. Kyllä se sitten oppikin hahmottamaan kelkan liikkeitä paremmin ja pysymään pois tieltä. Kipi on vähän sellainen omaan maailmaansa uppoutuja aina välillä, nuo muut muistaakseni ovat ihan luonnostaan alusta asti tajunneet väistää kelkkaa. Mitä nyt Vinski vapaana ollessaan ihan vähäsen haluaa joskus paimentaa kelkkaa, kytkettynä se kulkee mukana hyvin nöyrästi ja korrektisti.

Koirat kytkettynä olemme nyt kolmena päivänä ulottaneet kelkkalenkit vähän kauemmas. Kipillä on pitkästä aikaa ollut huskyvaljaat päällä ja lupa vetää niin halutessaan. Ekalla kerralla se ei vetänyt, kahdella seuraavalla hihna oli suuren osan lenkkiä kireällä. Nyt kun se vielä ymmärtäisi, ettei tavallisissa valjaissa silti saa ryhtyä remmilenkeillä vetämään, vain huskyvaljaissa on lupa vetää...Kauhulla odotan tulevia lenkkejä!

Ekalle kelkkalenkille pääsivät Kipi ja Vinski kahdestaan, kahdelle seuraavalle kaikki koirat. Hyvin Snoopykin jaksaa, eikä me kovin pitkiä lenkkejä kelkkailla, siihen ei täällä edes riitä tiet. Ja kelkkalenkit tehdään sellaisella nopeudella, että koirat ravaavat koko ajan, enintään alamäessä joskus voi muutama laukka-askel tulla. Opetin Kipille myös, että mars-käskyllä jatketaan matkaa suoraan eteenpäin, se kun aina välillä halusi poiketa penkalle nuuskimaan jotain mielenkiintoista hajua tai nostamaan koipea. Yritti Snoopykin pari kertaa. Ovat niin innoissaan, jos yhdenkin vieraan koiran hajun voivat jostain bongata, täällä päin kun ei muita koiria ihan massoittain liiku, eikä tuossa lähipöpelikössä, missä nyt talvella paljon liikumme, ollenkaan. Taajamakäynneillä pojat sitten menevätkin ihan ekstaasiin lenkille päästessään ja minä vaivun epätoivoon...


Eilen tokoiltiin pihalla. Kipi otti taas merkin kiertoa, mutta oli nyt hieman epävarma siitä, mitä piti kiertää, kun siinä oli vieressä puitakin, joita se yleensä on kiertänyt. Ehkä pitäisi ottaa merkin kiertoon ihan oma käsky. Ja entäs sitten se merkittömään ympyrään lähettäminen, se pitää opettaa ihan omana liikkeenä myös. Ei voi lähettää kuten merkille tai ruutuun, eikä myöskään pk-eteenmenokäskyä voi tässä käyttää, koska pk:ssa haluan koiralla olevan ajatuksena, että eteen mennään täysiä ja pitkälle. Mutta eipä sitä juuri nyt tarvitse treenata, enkä tiedä sitäkään, tarvitsemmeko me tätä taitoa koskaan kisatasolla. Kun nyt joskus päästäisiin edes alempia luokkia kokeilemaan, sekin kun vaatii sen, että joskus saisi sitä häiriötreeniä alle.

Lisäksi Kipi treenasi mm. ruutua, seuruuta ja kaukokäskyjä. Kaukokäskyissä Kipin takajalkojen käyttö saisi seisomaan noustessa olla parempaa, mutta sen kehitys on vieläkin kesken. Kaukoja ollaankin otettu vain harvoin ja lähietäisyydeltä ja silloinkin enimmäkseen istu-maahan-vaihtoja, jotka ovat paljon helpompia. Kaikissa liikkeissä on vielä paljon, paljon työtä tehtävänä ennen kuin ne ovat lähimainkaan kasassa. Mutta se juuri kouluttamisessa on hauskaa, että haasteita, pohdittavaa ja työtä riittää. Edistymisen näkeminen on hyvin palkitsevaa ja sitä on Kipin kohdalla tapahtunut monilla osa-alueilla.

Vinski treenasi myös mm. seuruuta, ruutuun lähetystä ja kaukokäskyjä. Kun aluksi pyysin sen sivulle, oli se niin innoissaan, että teki ylimääräisen kierroksen ja päätyi aluksi väärälle puolelle. Tämä on Vinskille erittäin epätyypillistä. Se ei selvästikään ole viime aikoina saanut treenata tarpeeksi, kun oli nyt noin lentoon lähdössä. Hirmuisia määriä ei kukaan muukaan ole treenannut, mutta silloin kun ollaan tokoiltu, niin helposti siinä on käynyt niin, että Kipi on saanut pidemmän ja perusteellisemman treenin, Vinski lyhyen ja aina samoja teemoja toistavan. Eikä sille ihan kuitenkaan riitä aktiviteetiksi pelkkä lenkkeily ja minimaalinen treeni. Kiltti ja enimmäkseen hyvin huomaamaton koira se on, eikä todellakaan hypi seinille, vaikka tekemistä olisi vähän vähemmänkin, mutta sitten kuitenkin tällaisina hetkinä siitä huomaa, että sekin ihan oikeasti kaipaa tekemistä.

Tokoilu Vinskin kanssa vaan on hieman ongelmallista, koska sillä on omat rajoitteensa. On ihan turhaa lähteä hinkkaamaan liikaa sen heikkoja kohtia, kuten esimerkiksi ohjattua noutoa tai ruutua kisamaisina liikkeinä, koska se ei erityisesti pidä tällaisesta treenistä, eikä edistystä tapahdu. Omaa motivaatiotani syö juuri se, että sen kanssa treenaaminen on rajoitettua, eikä edistystä juuri voi odottaa. Mutta täytyy opetella käyttämään omaa mielikuvitusta ja vaikka keksiä uudenlaisia sovelluksia Vinskille mieluisista liikkeistä, että se saa tarpeeksi tekemistä. Sulan maan aikana on helpompaa, kun pääsee jäljestämään. Esineitä voisi piilottaa nytkin vaikka pitkin pihaa. Eiköhän me jotain keksitä.

Snoopy saa myös yleensä lyhyen temputtelu/tokoiluhetken silloin kun muutkin. Intoa ja vauhtia sillä piisaa, mutta sille näyttää kuitenkin hyvin riittävän vähän vähempikin aktivointi jo. Iän vaikutuksen huomaa siitä, että Snoopy nukkuu enemmän ja sikeämmin kuin muut. Ulkona se on hyvin reipas liikkuja, mutta pahin nuoruuden hulluus on vauhdista karissut.

Tänään oli niin hurja tuuli, että treenattiin keittiössä. Vähän seuraamista, myös sivusiirtymisiä ja peruuttamista, jääviä, kapulan pitoa, noutoa, tunnarin etsimistä, temppuja. Kivaa oli. Ulkona oltiin moneen otteeseen tuulesta huolimatta, ja muutenkin ollaan viime aikoina nautittu lumesta ja välillä auringostakin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti