lauantai 30. toukokuuta 2015

Viime aikoina tapahtunutta

Aika tuntuu kiitävän hirmuista vauhtia enkä enää itsekään kunnolla muista, mitä kaikkea ollaan viime aikoina tehty. Mutta katsotaanpa mitä on mieleen jäänyt.

Viime viikon perjantai jäi eräiden tiettyjen bongausten takia hyvin mieleen. Menimme Luukkiin lenkille ja ajattelin samalla tehdä jäljen Kipille. Olin juuri valinnut hyvän paikan janalle, kun sinne janan suuntaan luikerteli kyy. Jotenkin siinä sitten meni halu tehdä jälkeä ainakaan juuri siihen kohtaan. Lähdimme ensin lenkille vähän eri puolelle Luukkia. Ja miltei talloimme lenkkipolulla kyynpoikasen päälle. Sellainen pieni vaalea matonen siinä vähän pikkuruista päätään nosteli. Jännä kun en ole ennen Luukissa elävään käärmeeseen törmännyt, vaikka kaverit ovat kertoneet, että koko Luukki on käärmeitä täynnä. Aiemmin olin nähnyt siellä vain yhden yliajetun kyyn, josta erottui enää sahalaitakuvio vasten asfalttia. Kaunis ja lämmin ilma oli nyt ilmeisesti saanut kyyt liikkeelle. Päätin treenata Kipillä pelkkiä keppejä kotipihalla ja niin myös tein. Mutta päivän kyyhavainnot eivät tuohon jääneet, vaan kotikulmilla vielä ajoin autolla yhden luikertelevan kyyn ohi. Eipä niitä oikein karkuun pääse, mutta en kyllä ennen ole kolmessa eri paikassa samana päivänä kyyhyn törmännyt.

Viime viikon lauantaina osallistuimme Kipin kanssa Ulla Kaukosen pitämälle hyppytekniikkakurssille Tuusulassa. Vinskin kanssa olen aiemmin käynyt peruskurssin ja jatkokurssin, mutta hyvä oli taas kerrata teoriaa. Harjoitteena meillä oli ensimmäisellä kierroksella set point, jota Kipi hyppäsi välillä ihan hyvin ja välillä vähän jäykästi. Seuraavalla kierroksella tehtiin perussarjaa, jossa tuli näkyviin toispuoleisuutta, Kipi käytti oikeaa puolta huonommin.

Ohjeeksi saimme treenata nyt aluksi erityisesti set pointia, jossa treenataan painonsiirtoa takaosalle, mikä on tärkeää pk-hypyn ponnistusta ajatellen. 4-5 toistoa per harjoitus. Muuten ohjeeksi tuli antaa Kipille vielä aikaa (mikä ei ollut yllätys) ja liikuttaa sitä myös vaikeassa maastossa, esimerkiksi hakkuuaukealla. Ulla kysyi, mihin suuntaan Kipi ulkoillessaan tekee kaarrokset, ja mietin, että oikeallehan se usein kaartaa. Ja tekee myös hyvin tiukkoja käännöksiä kovasta vauhdista, sellaisia paimenmaisia syöksähdyksiä. Oli nyt sitten mokoma saanut itsensä taas juntturaan, vaikka oli huhtikuussa hyvässä kunnossa Marin käsittelyssä ollessaan ja Mari oli sitä mieltä, että se voisi hyvinkin odottaa seuraavaa käsittelyä heinäkuulle asti, jolloin meillä on aika Piiralle. Mutta Ulla totesi, että ennen heinäkuuta kannattaa jo jossain käydä. Olinkin jo vähän rypistellyt otsaani, kun Kipi näytti taas viime aikoina käyttävän takapäätään huonommin, mutta toispuoleisuutta en ollut huomannut.

Voi myös olla hieman haastavaa treenata set pointia jatkossa. Seuran agilitykentällä on hyppyrimat nykyään lukkojen takana, eikä pelkillä siivekkeillä mitään tee. Taas yksi huononnus harrastusmahdollisuuksiin, murr! Kun olisi niin tärkeää treenata hyppytekniikka kuntoon ennen kuin joskus ottaa metrin pk-hyppyä. Jos sinne asti koskaan pääsemme muutenkaan...En epäile, etteikö Kipi pääsisi metrin yli vaikka heti, mutta metristä en aio sitä hyppyyttää ennen kuin sen kroppa on vielä valmiimpi ja jumiton, ja tekniikkaa treenattu ensin matalammalta. Joskus olen pihalle rakentanut perussarjan jogurttiämpäreiden päälle laitetuista puurimoista, mutta set point on vähän vaikeampi rakentaa samoista aineksista. No, täytyy kehittää jotain.

Set point

Tiistaina tein kaikille koirille jäljet kuivaan kangasmetsään. Kipille ja Vinskille 3+1 keppiä, eli viimeinen vain varakeppinä siltä varalta, ettei kolmonen nouse. Jäljillä oli pituutta ehkä puolisen kilometriä. Snoopylla vähän vähemmän ja kaksi keppiä. Kaikki olivat päteviä poikia ja jäljestivät hyvin ja nostivat kaikki kepit. Kipillä oli jäljellä myös terävä kulma, jonka se meni kuin juna.

Keskiviikkona oli ohjatut tottistreenit Marketanpuistossa. Tässä vaiheessa huomasin, että Kipin toispuoleisuus alkoi näkyä jo lenkilläkin, se käveli välillä vinoon. Päätin olla treenaamatta sillä mitään, mutta ajatuksena oli käyttää se kaksi kertaa kentällä leikkimässä tovi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen päätin, ettei kannata tehdä edes sitä enempää, kun koira ei ole täysin kunnossa ja saattaa tapahtua väärää tunneoppimista. Vaikka sitä on Kipin osalta jo tainnut tapahtua vaikka miten monta kertaa...Otin sitten Vinskin kentälle Kipin sijasta ja teimme liikkeestä maahanmenoja, aika pitkän seuruun ja loppuun vauhtiluoksetulon. Hyvällä asenteella teki, mutta edelleen niissä käännöksissä oli väljyyttä. Huomaan muutenkin, että liikkeisiin on tullut huolimattomuutta nyt, kun olen motivoinut Vinskiä ruokakuppitreeneillä. Ei se enää tee täsmällisesti vaikka osaisi kyllä. Ei ole helppoa löytää tasapainoa tekniikan ja asenteen välillä.

Kolme pöllöä Marketanpuistossa

Kipi laitettiin siis kokonaan treenitauolle, ja lenkitkin on pidetty suht kevyinä. Muihin puuhiin se kyllä on päässyt mukaan. Eilen olimme humputtelemassa Helsingissä. Cafe Regatassa oli tarjolla elävää musiikkia, ja kun tiesin paikan koiraystävälliseksi, niin Kipi pääsi mukaan. Sateinen sää muuttui aurinkoiseksi juuri ennen reissuun lähtöä, ja oli mukavaa nauttia merestä, auringosta ja musiikista. Rapsutuksia ja paijauksiakin Kipi sai yleisöltä.



Kävimme myös katsastamassa Sibelius-monumentin, ja siellä meitä tuli moikkaamaan muuan pieni koiraherra, jota Kipi yritti saada mukaan villiin painiin. Ei oikein vanhempi herra lämmennyt painille, mutta mukava kohtaaminen muuten kyllä. Pikkukoira oli leikattu uros, muuten en tiedä mikä Kipin mielipide siitä olisi ollut.

Helsingin reissulla kävimme vielä koko lauman kanssa puistokävelyllä, ja Vinski treenasi vähän tokoa samalla. Olipas älyttömän kiva reissu, uusia kokemuksia etenkin Kipille, ja minä sain fiilistellä hienoja musiikkiesityksiä mukavassa miljöössä ja auringossa. Paistattelimme hetken myös rantakivellä ja kun tupsahdimme siitä takaisin tielle, niin estin Kipiä joutumasta törmäyskurssille erään hölkkääjän kanssa, jonka sitten tunnistin Erkki Tuomiojaksi. On se pääkaupunki niin eri maailma, ja hirmu harvoin siellä tulee käytyä, vaikka se noinkin lähellä on.

Tänään Kipi pääsi Marin käsittelyyn, kun onneksi sain sille ajan näin pian. Tässä vaiheessa olin jo vakuuttunut, että koko koira on umpisolmussa, mutta ei se niin jumissa ollut kuin pelkäsin. Vilkaistuaan Kipiä ja laskettuaan kätensä sen pään päälle Mari ilmoitti heti, että sillä surraa päässä. Lujaa. Eli koko koira oli hormoniensa vallassa. Outoudet takapään käytössäkin saattavat selittyä eturauhasvaivoilla. Ja kun tällä viikolla myös löysin makkarista pissalätäkön, jota epäilen Kipin tekoseksi, niin pissanäytteen kyllä vähintään kiikutan ensi viikolla eläinlääkärin tutkittavaksi, ellen sitten koko koiraa samalla. Muuten en mitään pissavaivoja ole Kipillä nyt huomannut. Viime vuoden keväänähän sillä oli virtsatietulehdus ja eturauhanenkin tuntui silloin vähän turpealta, joten on sillä näköjään taipumusta sekoittaa keväisin päänsä hormonien takia.

Oli Kipillä jumejakin, ja oikea puoli oli vasenta kireämpi. Kipi vastusti välillä käsittelyä silloin, kun joku jumi oli juuri aukeamassa, mutta suuren osan käsittelystä se makoili autuaan näköisenä silmät ummessa. On se hyvä kun on tuollaisia taikanäppejä olemassa.

Vinski oli mukana, kun halusin mielipiteen siitä, pitäisikö sille varata oma aika lähiaikoina. Se on jo pitkään ollut hyvässä kunnossa liikkumisensa suhteen ja on käyttänyt vain hyvin vähän selkävaivasta kielivää tasajalkalaukkaa, jota se käyttää sellaisessa vauhdissa, jossa koira yleensä ravaa. Nyt olin huomannut, että laukka on aavistuksen lisääntynyt ja että Vinski myös satunnaisesti otti vaihtoaskeleita toisella takajalallaan rytminmuutoksissa. Ja olihan sillä ristiluun alueella, kyljessä ja toisen takajalan polvessa jumia. Mari ehti hoitaa senkin pikakäsittelyllä, joten ei ihan heti tarvitse varata sille omaa aikaa.

Olipa silmiä avaava käynti. Olen taas viime aikoina ihmetellyt, kun Kipi on tehnyt tottista puolivaloilla. Mutta eihän se ole kovin vastaanottavainen kyennyt olemaan, kun mieli on ollut enemmän tytöissä kuin tottiksessa. Osittain olen sen itsekin tiedostanut, mutten ihan koko laajuudessaan kuitenkaan. Hajut kiinnostavat lenkeillä kaikkia poikia kovasti, ja välillä niitä joutuu patistamaan jatkamaan matkaa. Täytyy nyt vielä tiukemmin rajoittaa nuuskimaan jäämistä. Ongelmana tässä on vähän se, että olen aika kiltti koiranomistaja ja jo lapsuudessa omaksunut koirakirjoista tiedon, että koirien täytyy saada nuuskia hajuja, se merkitsee niille samaa kuin ihmisille sanomalehden lukeminen - ja miten voi kieltää keneltäkään kaiken informaation!? :D

Jumit tietenkin myös ovat haitanneet harrastamista. Ja erityisen hidastava tekijä ne olivat Kipin varhaisessa teini-iässä, jolloin se ei ole ollut oppimisalueella pahojen jumien takia. Pentuajan törmäilyiden takia Kipi on vieläkin tavallista alttiimpi jumeille, vaikka kokonaistilanne on huomattavasti parempi nyt. Hyvin pentumainenkin Kipi vielä on, muutkin ovat samaa sanoneet, ja myös Mari tänään sen totesi. Paljon on esteitä voitettavana, mutta toivottavasti pääsemme vielä treenaamaan täysillä ja pääsen näkemään sen todellisen Kipin hormonihuurujen, jumien ja pentumaisuuden takana! Koska tiedän, että sieltä löytyy koira, jolla on potentiaalia, onhan se sitä jo väläytellyt. Maastossa Kipi on jo aika hyvällä mallilla ja on sen suhteen myös kyennyt oppimaan uutta paremmin kuin tottiksessa, jotenkin sen on helpompi sulkea pois häiritsevät tekijät maastossa. Siinä sitä onkin itselle haastetta, että oppii näkemään, milloin Kipin kanssa ei kannata ollenkaan lähteä tottistreeneihin.

Viime viikolla ja nyt alkuviikosta ovat koirat myös päässeet uimaan.




keskiviikko 20. toukokuuta 2015

BH-kokeessa

Eilisiltana osallistuimme Vinskin kanssa BH-kokeeseen Nummelassa. Siksipä olisin halunnut yhden kerran treenata sitä henkilöryhmääkin ennen koetta, mutta treenin peruuntumisesta johtuen mentiin nyt sitten treenaamatta. No, eihän se nyt täysin uusi juttu Vinskille ole tietenkään, on sitä joskus aiemmin jonkun kerran treenattu. Kaupunkiosuutta emme myöskään mitenkään erikseen treenanneet ennen koetta, luotin siihen, että meneehän se ilmankin.

Kokeessa oli leppoisa ilmapiiri, mukavaa juttuseuraa ja sää kohdillaan. Tuomarin lisäksi paikalla oli harjoitusarvostelija, minkä takia aikaa kului huomattavasti tavallista enemmän. Meidän tottisvuoro koitti toisessa parissa, ja siinä kentälle menoa odottaessa tuntui edellisen parin arvostelu kestävän ikuisuuden. Sitten vielä kentällä jouduimme odottamaan pitkään ilmoittautumaan pääsyä, kun tuomari ja harjoitusarvostelija neuvottelivat.

Vinskin pariksi sattui kokeen ainoa sakemanni, joka kylläkin oli rauhallinen tapaus ja välinpitämätön Vinskiä kohtaan, samoin kuin Vinski sitä. Pitkä odottelu ilmeisesti vaikutti Vinskiin sen verran, että se tuomarille ilmoittautumisessa hypähti pari kertaa kainalooni, hups. Tuomaria kätellessäni se sentään pysyi perusasennossa.

Vinski suoritti liikkeet ensin ja saku meni paikkamakuuseen. Ensin kytkettynä seuraaminen, joka oli skarppia, vain käännöksissä oli jotain pientä väljyyttä. Henkilöryhmään mennessä Vinski hieman vilkaisi ensimmäistä henkilöä, mutta muuten taisi pysyä hyvin kontaktissa. Joten emme joutuneet perikatoon treenin puutteesta huolimatta :) Arvosana kytkettynä seuraamisesta erittäin hyvä.

Vapaana seuraaminen meni samaan tapaan skarpisti, mutta taaas jossain käännöksessä väljyyttä. Henkilöryhmään uudestaan mentäessä en tajunnut odottaa tuomarin lupaa. Arvosana erittäin hyvä.

Liikkeestä istuminen oli sujuva, minä kuulemma olin jotenkin viivytellyt koiran jättämistä, vaikken itse sellaista huomannut. Arvosana erittäin hyvä.

Liikkeestä maahanmenossa ja luoksetulossa oli valmistavassa osassa jotain väljyyttä. Maahanmeno hyvä, tuli luokse Vinskiksi hyvää vauhtia ja tuomarinkin mukaan reippaasti, perusasento hieman vino. Arvosana erittäin hyvä.

Paikkamakuussa ei huomauttamista, arvosana erinomainen.

Vinski oli hyvässä vireessä koko suorituksen ajan. Luoksetulo ilahdutti minua erityisesti. Käännöksien väljyydessä meillä on muutenkin ollut vähän ongelmaa. Mutta kiva ja reipas kokonaisuus Vinskiltä <3

Kaupunkiosuuden suoritimme Prisman parkkiksella. Vinski on aina kulkenut ongelmattomasti ihmisten ilmoilla (kuten myös koirien;), eikä tehnyt nyt mitään poikkeusta, joten myös kaupunkiosuus meni hyväksytysti läpi ja BH-titteli tuli saavutettua :)


maanantai 18. toukokuuta 2015

Voihan vire ja uintikauden korkkaus

Ollaan puuhailtu meidän normijuttuja, eli ollaan käyty lenkillä, jäljellä ja tottistelemassa. Toissa viikonloppuna oltiin molempina päivinä Luukissa lenkkeilemässä ja tottistelemassa Pirjon ja Repen kanssa. Kipi teki tottista lauantaina hirmu kivassa vireessä. Juteltiin Pirjon kanssa, että se on jännä koira, kun se on niin rauhallinen ennen liikkeitä, näyttää usein suorastaan välinpitämättömältä, ja sitten se kuitenkin ryhdistäytyy kun liike alkaa ja lähtee innolla mukaan.

No, sunnuntaina vire sitten lässähti kesken tottiksen. Mietin, oliko syynä kenties liian pitkä seurauttaminen ilman palkkaa vai se, että vahingossa tallasin Kipin varpaille palkatessani sitä. Kipi ei arjessa ole ohjaajapehmeä koira, mutta töissä ollessaan kyllä joskus saattaa pahastua jostain. Otettiin loppuun eteenmeno pallolle ja vauhtiluoksetulo, niin saatiin vire taas nousemaan.

Sunnuntaina Kipille myös ammuttiin tottiksen aikana kaksi laukausta. Ensimmäisen tullessa se reagoi kääntämällä hieman päätään, toiseen ei reagoinut ollenkaan. Viikolla ammuin kerran pihalla Kipille ja Vinskille, eivät piitanneet yhtään.


Vinski sai tehdä tottista Repen parina. Se teki pitkät paikkamakuut molempina päivinä Repen tehdessä liikkeitä, ja samalla myös ammuin. No eipä Vinski koskaan ole laukauksiin reagoinut, eikä se niin tehnyt nytkään. Liikkeet siltä sujuivat myös ihan kivasti.

Viime perjantaina Vinski sai lenkin päätteeksi vähän tokoilla Salmessa. Oli hirmu jähmeä, kun otettiin liikkeitä, joihin on viime aikoina erityisesti yritetty tehdä asennetta. Nyt kun otettiin kisamaisesti, niin se ilmeisesti meni hämilleen, kun tuttuja apuja ei tullut. Vaikkei niitä aina ennenkään ole tullut. Mutta kun viime aikoina on, niin Vinski taisi kuitenkin pelätä, että se teki nyt jotain väärin, kun ei taas tullutkaan. Huoh. Vinski on vähän eri maata, ei sen kohdalla ole niin yksinkertaista tehdä motivointitreenejäkään. Pitää olla tarkka, ettei sen turvallinen maailmankuva horju.

Lauantaina pääsivät taas Kipi ja Vinski lenkille Luukkiin Repen kanssa. Käveltiin tuollaiset yhdeksän kilometriä, vaikkei lenkille lähtiessä erikseen päätetty mitään pitkää lenkkiä tehdä.

Pirjo otti nämä kuvat lenkin varrelta. Koirista yksi poseerasi hienosti, ja sitten olivat ne kaksi vähän pöntömpää tapausta...



Lenkin varrella oli lampia, myös koirien virallinen uittopaikka. Olin vähän sitä mieltä, etten päästä koiria vielä uimaan, koska vesi on melko vilpoista vielä. Mutta kun lenkkipolku sivusi lampea ja sen kohdalle hetkeksi seisahduimme, niin seuraava havaintoni Kipistä oli tällainen:


Kun Kipi kerran tempauksensa jälkeen oli jo märkä, niin päätin uittaa koirat ihan kunnolla. Ne ehtivät mukavasti kuivua loppulenkin aikana, joten ei onneksi tarvinnut missään aloillaan märkänä kyhjöttää.




Lenkin jälkeen ihan pienesti tottisteltiin parkkiksella. Pojat saivat lähinnä ottaa pienet pätkät seuraamista ja vauhtiluoksetulot. Kaiken uhallakin otin myös Vinskillä vauhtiluoksetulon, vaikka se sitten saattaakin taas jatkossa ihmetellä, miksen jätä sitä juosten ja palkkaa sitä lennosta, eikä taas tee mitään...Mutta on niin kiva nähdä, että sekin osaa tällä tavalla motivoituna tulla ihan täysiä.

Eilen piti olla ohjatut tottistreenit, mutta ne peruttiin, koska olisin ollut ainoa osallistuja. Pahus, oli jo treenisuunnitelmakin valmiina, ja treeni olisi tullut tosi tärkeään paikkaan. Ja kun treenin toisena aiheena oli henkilöryhmä, niin eipä sitä yksinkään treenata voi...Kuten ei myöskään toista teemaamme, johon olisin tarvinnut ulkopuolista näkemystä. Tää on niin tätä. Treenikausi on lyhyt, ja treenejä on tällä kaudella peruuntunut jo muutamat. Ei sinänsä mitään uutta auringon alla. Tällä hetkellä kuulun kahteen eri seuraan, mutta toisesta en ole saanut ensimmäistäkään ryhmäpaikkaa ja toisesta tämän yhden, joka ei takaa montaa treeniä vuositasolla. Eipä tämä tämmöinen oikein mihinkään riitä. Ei tällä tavalla häävisti pääse kehittymään. Pitäisiköhän liittyä puoleentusinaan uuteen seuraan, jos sitten pääsisi treenaamaan muutaman kerran enemmän per vuosi...Jotenkin vaan nurinkurista, että kun treenipaikat ovat kortilla, niin sitten niihin treeneihin ei kuitenkaan välillä ole tulijoita.

Pidettiin sitten eilen lähinnä vapaapäivä, mutta tänään tottisteltiin omatoimisesti seuran kentällä. Snoopy treenasi lyhyesti, Vinski vähän pidempään ja Kipi kaikkein pisimpään. Kipi sai tehdä läpi melkein kaikki pk-liikkeet, tai joistain tosin vain liikkeiden osia. Hyvin kantoi nyt vire läpi treenin, ja kivat treenit oli muillakin. On se jännä juttu tuo vire, toisilla sitä on aina, toisilla se vaihtelee, toisilta se puuttuu ja toisilla sitä on liikaakin.

Loppuun vielä kuvia toissaviikkoiselta lenkiltä.





keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Märkiä treenejä

Maastojuttuja ei ole tullut tehtyä kovin paljon, mutta jotain kuitenkin. Toko/tottistouhuja on suunnitellusti vähennetty, tällä viikolla ei olla vielä tehty sillä saralla mitään.

Viikonloppuna puuhastelimme yhtä ja toista Luukissa kera Pirjon ja Repen. Lauantaina Kipi pääsi ensin lenkille Repen kanssa ja pojilla oli hauskaa telmiessä ja mutakylpyjä ottaessa. Kipin mielestä rypeminen ja erityisesti läträäminen on ihanaa, mutta Rapa-Repe on tässä lajissa omaa luokkaansa, menee ihan sammakkona pitkin lätäköitä, kuten tuossa alimmassa kuvassakin.





Huvin jälkeen oli vuorossa luontevasti työ, eli teimme pojille peltojäljet. Kipi oli kovasti innoissaan heti autosta otettaessa ja tiesi mitä oltiin menossa tekemään. Se jäljesti heti parkkipaikalla ja seurasi jälkiäni pitkin asfalttia kohti peltoa. Peltojälkikin meni kivasti, jos ei nyt ihan FH-tyyliin, mutta ei kyllä tarvitsekaan, kun ei tuo FH ollenkaan kiinnosta.

Jälkien jälkeen menimme vielä kentälle tottistelemaan. Vihdoinkin pääsimme treenaamaan ampumista seuruun aikana! Kipi käänsi päätä paukun kuullessaan, mutta häntä ei laskenut, eikä se paineistunut millään tavalla. Leikittiin ja sitten otettiin sama kaksi kertaa uudestaan, ja molemmilla kerroilla reaktio pieneni. Aika tavalla siten meni kuin odotinkin. Kipi ihmetteli, kun paukut tulivat uudessa tilanteessa ja odottamatta, mutta ei pelännyt. Ruoka-aikana kotipihassa Kipi on satunnaisesti paukkuja kuullut, eikä välitä niistä vähääkään, mutta oli jo aikakin siirtää paukut myös treenitilanteeseen! Myös vauhtiluoksetulo päästiin taas ottamaan, jee. Treenien päätteeksi alkoi sataa kovasti ja sitä sadetta sitten riitti loppupäiväksi.

Sunnuntaina mentiin uudelleen Luukkiin samalla porukalla, kun haluttiin jatkaa paukkujen treenaamista. Ensin käveltiin pieni remmilenkki osittain aika kovassa sateessa ja sitten mentiin iloisesti litisevälle kentälle. Kipi aloitti treeninsä leikkimällä ja otti sitten vähän seuruuta. Vire oli aika kiva, mutta täysin Kipi ei meinannut malttaa luopua ruokakiposta, jonka tiesi odottavan. Kippoa ei oikeastaan olisi vielä hyvä tuoda kentälle asti, mutta nyt tein niin, koska auton joutuu tuolla parkkeeraamaan niin kauas, etten halunnut jättää palkkaa autolle odottamaan. No olisi sen ehkä voinut vähän kauemmas kentästä silti jättää.

Vauhtiluoksetulo piti taas ottaa tietenkin, ja se tapahtui taas hippulat vinkuen ja rapa lentäen. Eteenmenokin otettiin, vein Kipin kanssa pallon eteenmenopaikalle valmiiksi odottamaan ensin. Kovaa meni. Käskytin sitten Kipiä seisomaan ja maahan vapaamuotoisesta liikkeestä. Seisoi hyvin, mutta maahanmenoa viivytteli ja tarvitsi lisäkäskyjä, vetinen nurmikko ei prinsessan mielestä ollut yhtään kiva makuupaikka, vaikkei se muuten vettä kaihdakaan ;) Palkkasin vasta, kun meni yhdellä käskyllä ja kohtuu nopeasti maahan. Loppuun otimme kaksi pätkää seuruuta, joiden aikana paukut tulivat. Ei reagoinut paukkuihin, jatkoi vain seuraamista, palkaksi taas leikittiin. Hienoa! Vielä pari askelta seuruuta ilman paukkuja ja siitä ansaittu vapautus ruokakipolle.

Vinskikin oli tällä reissulla mukana ja pääsi kentälle ansaitsemaan oman iltaruokansa tekemällä kisamaisen setin tokoliikkeitä. Kovasti oli intoa, ja liikkeet menivät etupäässä hyvin. Ruokakippoa vilkuili Vinskikin välillä liikkeiden jälkeen sillä silmällä, että joko..? Kun eivät meidän pojat niin kauhean tottuneita ruokakuppitreeneihin vielä ole. Ei kuitenkaan varastanut kipolle.

Tiistaina koirat treenasivat lenkin jälkeen esineruutua. Tallasin noin 20x50 metrin kokoisen ruudun ja laitoin kolme esinettä, yhden molempiin takakulmiin ja yhden keskelle 15-20 metrin päähän. Snoopy aloitti ja teki tyylipuhtaan suorituksen. Lähetin keskeltä ja se bongasi heti etuesineen, seuraavaksi lähetin oikeaan takakulmaan ja se nosti salamana esineen sieltä, ja sama vasemman takakulman kanssa.

Vinski myös löysi ensimmäisellä pistolla etuesineen. Kun lähetin sen oikeasta reunasta, se eteni kulmaan asti,  muttei bongannut esinettä heti, ja siirtyikin vasempaan takakulmaan, löysi siellä olevan esineen ja toi sen. Lähetin uudestaan samasta kohdasta ja nyt se bongasi esineen myös oikeasta takakulmasta, joten kolmella pistolla sekin esineet löysi.

Kipi pääsi sitten hyvin sotkettuun ruutuun etsimään valmiiksi kuolattuja esineitä. Lähetin senkin keskeltä ja se juoksi etummaisen esineen yli oikeaan takakulmaan ja toi sieltä salamavauhtia esineen. Seuraavalla pistolla se salamana löysi ja toi esineen vasemmasta takakulmasta. Päätin antaa sen etsiä vielä etummaisen esineen, koska se oli pari kertaa mennyt melkein sen päältä. Varauduin, että menemme tarvittaessa ottamaan esineestä hajun, ettei Kipi turhaudu tai paineistu tehtyään muuten niin hyvää työtä. Viimeisen esineen löytäminen kesti hetken ja Kipi vähän seilasi ja jäljesti sitä etsiessään, mutta löytyihän se sieltä, eikä tarvinnut mennä hajua ottamaan. Kipi irtoaa hienosti 50 metriin, tykkää juosta ruudussa eikä aina avaa nenää heti ruudun etualalla, on siis melko tyypillinen rotunsa edustaja! Snoopylla ja Vinskillä oli nyt nenä hyvin auki heti.

Tänään tein Kipille jäljen kangasmetsään Nummelassa. Jälkeä tehdessäni satoi vain ihan vähän, mutta saatuani jäljen tehtyä sade yltyi kovaksi ja sitä sitten riitti siksi aikaa, kun tehtiin ensin lenkki ja sitten ajettiin jälki. Reilun tunnin ikäisenä Kipi pääsi jäljen ajamaan. Janan meni nätisti ja nosti jäljen hyvin, mutta sitten pyörähtikin ympäri tarkistamaan takajälkeä. Ensimmäisen kepin jätti, muut kolme ilmaisi kyllä hyvin. Jäljestys oli selvästi tavallista haastavampaa sään muututtua jäljen tekemisen jälkeen vetisempään suuntaan. Yhdestä kulmasta Kipi ajautui reippaasti yli ja haki jälkeä laajalla säteellä. Annoin rauhassa tarkistella, ja kyllä Kipi sen jäljen taas löysi. Jälki ylitti kahdesti leveän polun, jossa melkoisella varmuudella myös oli kuljettu, ei mitään ongelmaa. Kokonaisuus oli selkeästi plussan puolella, ja on kyllä tärkeää treenata erilaisissa olosuhteissa, joten ihan tyytyväinen olin tilaisuudesta jäljestää litimärkänä kovassa sateessa. Eikä Kipikään valittanut :)

On kyllä viime aikoina vettä riittänyt. Viime viikolla peruuntuivat ohjatut tottistreenitkin, kun niin moni perui tulonsa viime tipassa, luultavasti sateen takia. Toivottavasti huomiset tottikset eivät peruunnu.