tag:blogger.com,1999:blog-58796513710792715412024-03-25T01:33:49.879+02:00Bordercolliet Vinski ja KipiPäivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.comBlogger177125tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-22705707356130707652024-03-17T19:31:00.004+02:002024-03-19T08:43:40.941+02:00Talvi jatkuu<p>Kaikenlaista pientä on taas tapahtunut erityisesti terveysrintamalla. </p><p>Helmikuun alkupuolella koirat kävivät osteopaatilla. Pientä kireyttä ja jäykkyyttä löytyi molemmilta, mutta kokonaistilanne oli aika hyvä etenkin vallitsevaan keliin nähden. Osteopaatti totesi, että Kipin kroppa on vielä joustava, kun taas Vinskillä on iän tuomaa jäykkyyttä kropassa. Kovin tärkeitä nämä käsittelyt molemmille pojille ovat, noinkohan kumpaakaan enää olisi muuten ollut pitkään aikaan olemassakaan.</p><p>Kelien kanssa on tosiaankin ollut haastetta. Heti edellisen postauksen jälkeen alkoivat tiet ja polut olla luistinratoja, ja sen jälkeen on tilanne vaihdellut huonosta tosi huonoon. Kadut alkoivat olla suureksi osaksi sulia vähän aikaa sitten, mutta ei niitä pitkin voi pitkiä lenkkejä tehdä, kun alla on kova asfaltti ja sen päällä paksu kerros sepeliä. Pikkumetsien polut ja hiekkatie ovat olleet enimmäkseen luistinratoja. Tänään tuli taas lunta, joten lumi hetkeksi pehmentää kulkureitit, mutta plussakelit ja räntä- ja vesisateet vaanivat jo nurkan takana.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRsyIKu7qcafXu0b7C_znELMybJoaEVbjQyqmLf1kwVQW9Pl5-o3EkkNYk6wg5xmP5nR6-Cf7Lra_u2hfuLFBlRPaZ3MXnbw9nIheemmmGPY_o2EUqeGcKBVyrXC-gDhl_argS8JXrlbzs2eKIwaNRNTdcZqJee078HQbqtGd6AmdwhPKzpjX0tIBL15iP/s4624/20240129_161029.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRsyIKu7qcafXu0b7C_znELMybJoaEVbjQyqmLf1kwVQW9Pl5-o3EkkNYk6wg5xmP5nR6-Cf7Lra_u2hfuLFBlRPaZ3MXnbw9nIheemmmGPY_o2EUqeGcKBVyrXC-gDhl_argS8JXrlbzs2eKIwaNRNTdcZqJee078HQbqtGd6AmdwhPKzpjX0tIBL15iP/w400-h300/20240129_161029.jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Talvi on tuntunut loputtoman pitkältä. Ja onhan se masentavaa, kun ajattelee, että liukkautta ja muutenkin epäotollisia olosuhteita voi olla puoletkin vuodesta, eikä silloin välttämättä pääse retkille tai kunnon metsälenkeille. Koko ajan saa varoa askeleitaan ja etsiä epätoivoisesti paikkoja, joissa koirien olisi vähän turvallisempaa ulkoilla. Sellainen kunnollinen ja kestoltaan kohtuullinen talvi vielä jotenkin menisi, mutta ei tällainen, missä sää vaihtuu koko ajan ja on loputtoman liukasta ja ankeaa. Voi kun saisi lenkkeillä sulassa maassa suuremman osan vuotta. </p><p>Hetken sentään sai hiljattain nauttia hankikannosta ja auringosta, mutta sitten tulivat vesisateet.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAuYlX0mi7N8BFNMiUN_Ke-Cc8nTelrTGyinao42lnyEiX08CF6quPzS-f3mktNtR58smORLj45TxGvAbbc8dyh_hafTOemOM_l6jAA7sYAvsMo5I3oaXHWGLXtPr-QuzjCXfkTh6zammLhuxY-fvGwQK24sW60zvT0ZJVlhFPCzWddnGZ_OJdCLVsAboY/s4624/20240305_160334.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAuYlX0mi7N8BFNMiUN_Ke-Cc8nTelrTGyinao42lnyEiX08CF6quPzS-f3mktNtR58smORLj45TxGvAbbc8dyh_hafTOemOM_l6jAA7sYAvsMo5I3oaXHWGLXtPr-QuzjCXfkTh6zammLhuxY-fvGwQK24sW60zvT0ZJVlhFPCzWddnGZ_OJdCLVsAboY/w400-h300/20240305_160334.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Rappukäytävän liukkauskin muodostui taas ongelmaksi Kipille. Se meni yhtenä päivänä vähän nokalleen käytävässä kun olimme lähdössä ulos. Sama toistui vähän myöhemmin samassa kohdassa. Ihmetytti, että miten Kipi ei yhtäkkiä pysy kunnolla pystyssä rapussa, vaikka on jo yli kaksi vuotta kulkenut siellä lyhyen alkukankeuden jälkeen ongelmitta ja huolettomasti. Ja on säilyttänyt tasapainonsa kaikista pelleilyistään huolimatta.</p><p>Toisen kompurointinsa jälkeen Kipi ei todellakaan enää pelleillyt rapussa. Se alkoi liikkua siellä varovaisesti seinää pitkin, ja joskus epäröi ollenkaan astua kotiovelta ulos. Onkohan siihen nyt jokin fyysinen syy, että noin kävi. Mutta miksi vain rapussa, kun jäällä Kipi on pysynyt hyvin pystyssä. Ehkä se vain oli oppinut jo liiankin itsevarmaksi ja liian huoleton liikkuminen kostautui.</p><p>Taas harmittaa katsoa koiraa, jolle rapussa kulkeminen on ongelma. Hissiin se sukeltaa kuin turvaan, koska ei ole koskaan siellä liukastunut. Pitäisi varmaan nyt tosissaan ryhtyä katsomaan uutta asuntoa, kun olisi muutenkin paljon mukavampaa, jos olisi oma uloskäynti tai edes muuten helpompi pääsy ulos näiden vanhusten kanssa, joiden fyysinen kunto ei ainakaan tästä paremmaksi mene. </p><p>En hirveästi tykännyt tästä asunnosta alunperinkään, mutta olen tottunut siihen ja kaikki toimii, joten en ole viitsinyt vielä kovin aktiivisesti etsiä uuttakaan. Täällä on hyviäkin puolia, kuten se, että ulko-ovelta on vain muutama askel metsäpolulle ja siitä hiekkatielle. Kivoja lenkkeilyreittejä löytyy, vaikkei kunnollista metsää vanhuskoirille sopivan kävelymatkan päässä olekaan (se olisi suuri toiveeni!). Eikä tämä kuitenkaan ole mikään betonihelvetti pahimmasta päästä, jollaisessa en haluaisi asua päivääkään. </p><p>Sen verran usein on myös tullut viime vuosina muutettua, ettei jaksaisi taas. Huoh. Voipi siinä niinkin käydä, että sopivan kämpän löytymiseen menee niin pitkä aika, ettei koiriakaan sitten enää ole. On aika tuuripeliä löytää kämppä, joka täyttää kaikki tärkeimmät kriteerit. Mutta kai sitä katsella voisi.</p><p>Vinskillä oli hiljattain muutaman kerran tippa verta pissan seassa ihan satunnaisesti. Syyksi osoittautui ärtynyt esinahka. Asia hoitui Betadine-huuhteluilla nopeasti. Eläinlääkäri sanoi, että jatkuva pissan valuminen altistaa tuollekin, ja voi altistaa myös pissatulehdukselle. Pissa tutkittiin ihan varmuuden vuoksi, mutta mitään tulehdusta ei ollut.</p><p>Tällä kertaa inkontinenssi tuli ilmeisesti jäädäkseen. Se ei enää mene pois edes huollon jälkeen, eikä näytä ollenkaan johtuvan jumeista. Sekä kraniohoitaja että osteopaatti ovat arvelleet syyksi hermon löystymisen. </p><p>Lähinnä pissaa valuu alle Vinskin levätessä, mutta yksittäisiä tippoja tulee joskus lattiallekin Vinskin liikkuessa, eli mikään ei ole siinä suhteessa muuttunut. Pedit ja sohva on peitelty peitoilla, joita välillä vaihdetaan uusiin ja pestään, mikä sujuu ihan rutiinilla jo. Tietenkin olisi mukavampaa, kun koko ongelmaa ei olisi, etenkään nyt, kun pesukonekin hajosi eikä uutta vielä ole. Eläinlääkäri ehdotti, että voisimme vielä kokeilla virtsankarkailuun lääkitystä. No miksei, vaikka eivät ne lääkkeet ainakaan ennen mitään auttaneet. </p><p>Samalla kun kiikutin Vinskin pissanäytteen tutkittavaksi, niin vein sinne myös Kipin ulostenäytteen. Sillä kun oli yhä joskus satunnaista löysyyttä. Vinskilläkin oli, mutta vähän harvemmin, ja todennäköisesti syy oli molemmilla sama, joten vein näytteen vain toiselta. Ei siitä näytteestä sitten mitään löytynyt, ei matoja eikä Giardiaa.</p><p>Tammikuun lopussa madotin koirat varmuuden vuoksi. Olin huomannut Kipin ulosteessa jotain kummallista, josta eläinlääkärikään ei kuvan perusteella ollut varma, että oliko se vain limaa vai sittenkin matoja. Hän neuvoi antamaan matolääkettä, jotta madot voitiin sulkea pois ripulin aiheuttajana. Niinpä annoin molemmille Dronbitsia. Axiluria kun ei Kipille voinut antaa, ja oli syytä käyttää jotain laajakirjoista lääkettä.</p><p>Tabletit annettuani olin vähän ihmeissäni, että siinäkö kaikki. Eikö oikeasti tarvitse edes pestä mitään? Jos ihan vähän vaan pesisi? No en sitten kyllä pessyt, mutta olipa ihanan helppo lääkitys Giardian häätöön verrattuna.</p><p>Huono puoli asiassa vain oli se, että koirien oireilu yhä jatkui. Lievänä ja harvakseltaan, mutta kuitenkin. Siksi Kipin ulostekin sitten tutkittiin. Kun mitään ei löytynyt, niin pohdin, voisiko kyse silti olla Giardiasta, joka kuulemma joskus on vaikea saada testeillä kiinni. Eläinlääkärimme kuitenkin sanoi, että kyseessä on vain myytti, ja oireileva Giardia kyllä jää testissä kiinni. Aina pitäisi muistaa kriittisyys myös yleisenä totuutena netissä julistettuihin asioihin.</p><p>Ehkä ympäristössä silti on jotain, mikä pitää koirien oireita yllä. Onneksi oireilun kanssa pärjää, ellei tilanne tästä pahene. Saa nähdä, selviääkö syy koskaan. Ruokintajuttujakin jo eläinlääkärin kanssa mietittiin, vaikka ympäristö tuntuu todennäköisemmältä syyltä. Samalla ruokinnalla koirat ovat olleet myös pitkään oireettomia. Olikohan niillä alunperinkään Giardiaa tai matoja ollenkaan...</p><p>Oli kyllä mahtavaa, että saimme vielä Vinskin 14-vuotissynttärit viettää. Ja että se oli niin hyväkuntoisena synttäreitä juhlimassa. Se kyllä yritti sitten myrkyttää itsensä vain kolme päivää synttäreiden jälkeen. Yllätin sen eteisestä mussuttamassa jotain, ja huomasin sen kaivaneen avoimesta repusta siellä olleen suklaalevyn, joka siellä oli jo pitkään kulkenut eväänä. Ei vain ollut aiemmin tainnut reppu jäädä samalla tavalla saataville. </p><p>Vinski oli ehtinyt jo syödä melkein kaiken suklaalevystä, jossa oli ainakin reilusti yli puolet jäljellä. Vinskin kokoisella koiralla ei kokonainenkaan maitosuklaalevy mene ihan myrkytysrajan yli, mutta ainahan jotkut yksilöt voivat olla herkempiä. Vähän varpaillani siis olin, että saadaanko tässä lähteä päivystykseen perjantai-illan kunniaksi, mutta ei sille mitään oireita tullut. Suklaassa oli mukana myös hasselpähkinää, mutta kuukkeli tiesi kertoa, ettei se ole koirille myrkyllistä kuten jotkut muut pähkinät. </p><p>Helmikuussa yllätin Vinskin myös kerran eteisestä, kun se oli työntänyt päänsä kauppakassiin ja imeskeli suureksi epäuskokseni ihan pokkana laskiaispullan kermaa kitusiinsa. Vinski ei ole koskaan ennen harrastanut tällaista varastelua. Vinski varmaankin nyt katsoo, että ikä tuo hänelle tiettyjä erivapauksia. Tiedänpä olla vastaisuudessa huolellisempi kassien ja syötävien kanssa. </p><p>Viime maanantaina oli vielä aurinkoinen ja aika lämmin päivä ja hankikanto, joten lähdimme vapaapäivän kunniaksi vähän ex tempore retkelle meidän entisille kulmille, jossa emme olleet marraskuun alun jälkeen käyneet. Ensin suunnistimme rantaan, jossa pidimme evästauon meidän yhdellä vakipaikoista. Aurinko lämmitti, ja sain tauon ajan katsella ja kuunnella joutsenpariskuntaa ihan siinä vastapäätä järvellä. Kuvaa en edes yrittänyt ottaa, sillä vaikka näin joutsenet paljaalla silmällä hyvin, niin surkea kännykamera ei niitä olisi taltioinut.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOsjE4S0JV4bwFk9ev3aUY9yLKqQA0dWRot-Soqanff50gBcoO5sTVCFVR9vi6HTk-QaUueiQSqSbth2_OW_xpTUR-QibR_EaS2A9-nfQPX0UaEt5AGlI6URNcCbpoxbh08-WgmDZUEZJ6vMN7lIBbJaObn5Larpx73LVYE1pE2busQG-RMV5Qcd23uuPI/s4624/20240311_115845.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOsjE4S0JV4bwFk9ev3aUY9yLKqQA0dWRot-Soqanff50gBcoO5sTVCFVR9vi6HTk-QaUueiQSqSbth2_OW_xpTUR-QibR_EaS2A9-nfQPX0UaEt5AGlI6URNcCbpoxbh08-WgmDZUEZJ6vMN7lIBbJaObn5Larpx73LVYE1pE2busQG-RMV5Qcd23uuPI/w400-h300/20240311_115845.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kipi nautiskeli ennen evästaukoa</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtwAVpHGw-j7Kekv4OjN5kO3wyBWwnUGkagR5vISI6tQVtY8G-VCmhmqCBwz574GA8iI9cIPVdRyofsG3_d3siWUYU3MbIkNWOJjKaT5B0RkHJYJye-M9CgvnjDJIkOJ_QzbZFcnJz1SRar-T1O150vdCM6wHBx7jNyfz8AIUo2BuVHA-dPeej1Hjda1LF/s4624/20240311_120052.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtwAVpHGw-j7Kekv4OjN5kO3wyBWwnUGkagR5vISI6tQVtY8G-VCmhmqCBwz574GA8iI9cIPVdRyofsG3_d3siWUYU3MbIkNWOJjKaT5B0RkHJYJye-M9CgvnjDJIkOJ_QzbZFcnJz1SRar-T1O150vdCM6wHBx7jNyfz8AIUo2BuVHA-dPeej1Hjda1LF/w400-h300/20240311_120052.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Se on retki nyt!</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqIO0ZtgkW0oXqEFCSQKOdje1kE7tmy4CEiEQufomPpTemTCcTkmDCUJO9Sp72G3WsQn5V9Jx7v81OZi6HJZmcAJ8V-oWw36_1KRSPgpghTYCssWyL_ylWvKxdxDZvUgQeU531eozrMt6Kl2QPUPwRrn9H5NVGSDkOQeOYeFNKpKsYhbxQiv-cAm4JQ6fa/s4624/20240311_120157.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqIO0ZtgkW0oXqEFCSQKOdje1kE7tmy4CEiEQufomPpTemTCcTkmDCUJO9Sp72G3WsQn5V9Jx7v81OZi6HJZmcAJ8V-oWw36_1KRSPgpghTYCssWyL_ylWvKxdxDZvUgQeU531eozrMt6Kl2QPUPwRrn9H5NVGSDkOQeOYeFNKpKsYhbxQiv-cAm4JQ6fa/w400-h300/20240311_120157.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Voisimmeko keskustella noista eväistä?</td></tr></tbody></table><br /><p>Lähdimme tauon jälkeen kohti meidän vakireittiä, josta tosin kävelimme nyt vain pienen osan. Reitti kuitenkin oli osittain jäinen, enkä myöskään halunnut viedä Vinskiä pienen rantalenkin jälkeen enää kovin pitkälle lenkille. Kuljimme osittain reitin sivussa pellolla hankikannosta nauttien. Olipa kivaa. Kotimatkalla ajoimme taas entisen kodin läheltä, ja muistelin, miten tähän aikaan vuodesta teimme siinä tiellä usein potkukelkkalenkkejä, ja koirat saivat myös kirmailla viereisellä pellolla hankikannon aikaan. Tuntuu joskus vähän hassulta kulkea tuolla kaikkien muistojen keskellä, kun ei enää asu siellä ja niin paljon on muuttunut, mutta nyt luomme uusia, vähän erilaisia muistoja.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiKh-SmSuDa6ddOH6qwoOTomSZfajYqP_I-aDa_7FWOCCedzj77ib1xXPmwgjveM_IBlxwpVn2OdhJGHseSqwmPIgz3rjlKLO_BPAkYnvAw-2lfJ7WnY9GtZLdqN8Tot9qz_e1nepRWpfnIl8yjA9TV-nI-enA63oGfzaSo7RqHYf4VYXukYfztyMugKF9/s4624/20240311_124702.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiKh-SmSuDa6ddOH6qwoOTomSZfajYqP_I-aDa_7FWOCCedzj77ib1xXPmwgjveM_IBlxwpVn2OdhJGHseSqwmPIgz3rjlKLO_BPAkYnvAw-2lfJ7WnY9GtZLdqN8Tot9qz_e1nepRWpfnIl8yjA9TV-nI-enA63oGfzaSo7RqHYf4VYXukYfztyMugKF9/w400-h300/20240311_124702.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjivqbnKVz684fCxg7_ISa9_94Gv5A5BiMl81p5RZxJRWFp0GAHNzjv09HR-LHskDT5CnjjjNkGfgGz27djIohIT_-8Tejg1PiEu6oB0Bvuy2mWQf7mdB0k4dr0hy-uJkIT0mn-8BxLoh9ZF-yBh_b8M8FiW8fzY6il0VjYTt0SviZPluOynpI_1Qr1H-Te/s4624/20240311_123146.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjivqbnKVz684fCxg7_ISa9_94Gv5A5BiMl81p5RZxJRWFp0GAHNzjv09HR-LHskDT5CnjjjNkGfgGz27djIohIT_-8Tejg1PiEu6oB0Bvuy2mWQf7mdB0k4dr0hy-uJkIT0mn-8BxLoh9ZF-yBh_b8M8FiW8fzY6il0VjYTt0SviZPluOynpI_1Qr1H-Te/w400-h300/20240311_123146.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg17y_qKepNt51w6ox674tHG2E8edHvWTGOi6PuAHpiywwI23mEzoFSvWh73heIw_tkEu8NO1XKuVIhyphenhyphen1yo5NNSv02e7jbhHsZik21UCdknwhUf0ch0uBR8eDN_09KNT95jBsctG2dSfIfeUPM8froxwzAazNyKxlcmc9aDvoa7Os_TnS9Lr_qAhVhr2Vm2/s3330/20240311_123004.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3330" data-original-width="3170" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg17y_qKepNt51w6ox674tHG2E8edHvWTGOi6PuAHpiywwI23mEzoFSvWh73heIw_tkEu8NO1XKuVIhyphenhyphen1yo5NNSv02e7jbhHsZik21UCdknwhUf0ch0uBR8eDN_09KNT95jBsctG2dSfIfeUPM8froxwzAazNyKxlcmc9aDvoa7Os_TnS9Lr_qAhVhr2Vm2/w381-h400/20240311_123004.jpg" width="381" /></a></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHD2OD0Dx9PuqIGwiHrQVQA5RNdOhhdOHyDdvfH9asNOzGOrDJDGVHZ-HCoqcBpTd6l5BqJnIZwCPpxWeTWdOePcwnwydiEAqy5DzRtuBUfKpg6SiovoIp_hj6AKIL97c9a_xEWveghI5d02j34-ieVvXfdnfrAzM5O2omjSqk70iq_N6c3GntTeA71bCq/s4624/20240311_124053.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHD2OD0Dx9PuqIGwiHrQVQA5RNdOhhdOHyDdvfH9asNOzGOrDJDGVHZ-HCoqcBpTd6l5BqJnIZwCPpxWeTWdOePcwnwydiEAqy5DzRtuBUfKpg6SiovoIp_hj6AKIL97c9a_xEWveghI5d02j34-ieVvXfdnfrAzM5O2omjSqk70iq_N6c3GntTeA71bCq/w400-h300/20240311_124053.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Metsän etelärinne oli näin sula, vaikka muuten lunta on vielä tosi paljon</td></tr></tbody></table>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-51304639502631391142024-02-27T19:19:00.002+02:002024-02-27T19:21:20.435+02:00Vinski 14 vuotta!<p>Enhän minä silloin syyskuussa uskonut tätä päivää näkeväni, kun Vinski sai uusimmat diagnoosinsa. Ja usko on matkan varrellakin pari kertaa ollut koetuksella. Mutta tänään olemme saaneet viettää Vinskin 14-vuotissynttäriä.</p><p>Yritin saada vangittua synttärikuvaan iloisen ilmeen, mutta Vinski suhtautui poseeraamiseen hyvin vakavasti ja pomppi ja hymyili sitten kaikki väliajat.</p><p>Synttärin kunniaksi meillä oli tänään nosework-treenit. Kovasti oli sankari tohkeissaan töihin päästessään ja löysi kaikki hajut. Hyvin se on myös jaksanut tehdä ihan kunnollisia lenkkejä. </p><p>Onpa mainio juttu, että Vinski vielä on täällä. 💓</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIIdVkSylsbxjLmDBl2kr_1xH0LYo96aniBpGSoUCMlrYLqegaxZ8JeoIr299nY9_hRUys_Rbx0RxlQL_qe1_rgvNpi5t5I16idhNGFr_niyJgOBqC3J2qfMbMmTKWoOZs5IfTBG4E6UKq2wkCpHFaMGVIZRQRX4zuRt7EWjCPcg7limbIJZayBJMgHclG/s4624/20240227_160727.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIIdVkSylsbxjLmDBl2kr_1xH0LYo96aniBpGSoUCMlrYLqegaxZ8JeoIr299nY9_hRUys_Rbx0RxlQL_qe1_rgvNpi5t5I16idhNGFr_niyJgOBqC3J2qfMbMmTKWoOZs5IfTBG4E6UKq2wkCpHFaMGVIZRQRX4zuRt7EWjCPcg7limbIJZayBJMgHclG/w400-h300/20240227_160727.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-76344551153827911942024-01-28T18:45:00.001+02:002024-01-28T18:46:22.932+02:00Alkuvuosi<p>Ensimmäisenä välipäivänä joulun jälkeen Kipi oli ripulilla ja Vinskikin hieman löysällä. Koska syynä eivät voineet olla jouluherkut (ne eivät olleet syöneet mitään poikkeavaa eivätkä muutenkaan ole erityisen herkkämahaisia), niin aloitin samana päivänä oletetun Giardian häätämisen. </p><p>Pojilla oli ollut hetkittäistä löysyyttä jo loppusyksystä asti. Osasin epäillä Giardiaa heti, koska oireet vastasivat edellisen syksyn oireilua. Saimme eläinlääkäriltä Trikozolia Kipille häätöä varten, koska se ei voi syödä Axiluria. Sitten heti sen jälkeen kävikin niin, että oireilu laantui yllättävän pitkäksi ajaksi Kipiltä kokonaan, ja Vinskinkin oireilu oli hyvin lievää. Aloin arpoa, että oliko kyse kuitenkin muusta tai oliko koirien oma immuunipuolustus saamassa Giardian kuriin ja olisiko häätö järkevää Vinskiä ajatellen, kun kaikki ylimääräinen lääkitys kuormittaa elimistöä.</p><p>Välipäivänä lopetin arpomisen, koska oireilu kuitenkin näköjään aina jossain vaiheessa palasi, ja koirien painokin näytti olevan laskusuunnassa. Kipi oli ennen oireilun alkamista päässyt takaisin normaalipainoonsa, eikä ollut syytä taas päästää sitä ylilaihaksi - mikä viime kerralla johti lihotuskuuriin, joka epähuomiossa meni vähän liiankin pitkälle. </p><p>Ja kuormittaa oireileva Giardiakin elimistöä, joten ei sen ole syytä antaa jyllätä vapaasti. Vaikka nykyäänhän Giardian katsotaan jopa kuuluvan koiran normaaliflooraan eikä sitä oireettomana edes tarvitse nykykäsityksen mukaan häätää. Mutta nämä nyt kuitenkin oireilivat.</p><p>Niinpä aloitin Kipille reilun viikon mittaisen Trikozol-kuurin ja Vinskille viiden päivän Axilur-kuurin. Kun Vinskin kuurissa oli viimeinen päivä, niin koitti taas tuo niin hauska pesurumba. Vietin siis uudenvuodenaattoa pesemällä koirat ja niiden petivaatteet. Pesin ja/tai vaihdoin myös matot. Siivosin kämpän. Pesin koirien hihnat, pannan ja valjaat. Kannattaisi varmaan tehdä se muutenkin vähän useammin kuin vain Giardiaa häätäessä, sen verran pitkään oli huuhteluvesikin mustaa... Pesuun joutuivat koirien vaatteetkin. Nää on näitä koiranomistajan tähtihetkiä tällaiset.</p><p>Siinä pestessä ja siivotessa mietin, että riittääkö tämä varmasti häätöön. Vai onko se sittenkin jo liioittelua. Mistä minä sen tietäisin, tein vain ohjeiden mukaan. </p><p>Onneksi koirien vaatteita on sen verran vuosien mittaan kertynyt, ettei niiden tarvinnut lähteä ulos kovaan pakkaseen ilman vaatteita, vaikka jokapäiväisessä käytössä olevat takit olivat narulla märkinä, vaan ylle löytyi kaapin perältä toiset talvitakit. Samoin löytyi hihnoja ja pantoja pestyjen tilalle. Kuumassa ei koirien vaatteita voinut pesuohjeiden mukaan pestä, joten mistä minä sitäkään tiedän, jos Giardia jäi niihin vielä pesun jälkeen juhlimaan. Etenkään Back on Trackien kanssa ei uskalla sitäkään riskiä ottaa, että liian kuumassa peseminen tuhoaa niiden ominaisuudet.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTf96IqMfomPLceeoRumOUKgNHnCM-TjG7SuvlTm4KwgGqjuADprxrcQu0LmOszjUm2pBJGCkMfJN1KSPTYSUEzv-cYicE9qDxrHP-sl-6FmUsQvw9JtyxaEqgRkA6pq7Sh_QBfOF4tB_cquD6TV8t4xgp5YRKwvHgTYWXIaQQNc7ML2FmL90iHoeQ8ory/s4624/20240101_125904.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTf96IqMfomPLceeoRumOUKgNHnCM-TjG7SuvlTm4KwgGqjuADprxrcQu0LmOszjUm2pBJGCkMfJN1KSPTYSUEzv-cYicE9qDxrHP-sl-6FmUsQvw9JtyxaEqgRkA6pq7Sh_QBfOF4tB_cquD6TV8t4xgp5YRKwvHgTYWXIaQQNc7ML2FmL90iHoeQ8ory/w400-h300/20240101_125904.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Häätö sujui hyvin, kummallekaan koiralle ei tullut kuureistaan mitään ongelmia. Kuurin toisena päivänä kyllä ryhdyin jo miettimään, että pitääkö kuuri muusta syystä johtuen keskeyttää Vinskin osalta. Sillä oli vähän apeampi päivä ja se liikkui ulkona vähän epäpuhtaasti ja pää alhaalla. Annoin sille Paramaxin ja mietin kannattaako Axiluria enää jatkaa, Paramaxin aiheuttama kuormitus huomioiden. </p><p>Eläinlääkäri kuitenkin näytti vihreää valoa häädön jatkamiselle, joten niin tehtiin. Vaihdoin hänen kanssaan myös ajatuksia siitä, millä kriteereillä eutanasia on Vinskin kohdalla aikanaan ajankohtainen, kun tuo notkahdus sai mielen taas vähän synkäksi. Aika samoilla linjoilla olimme. Mitään akuuttia hätää ei kuitenkaan ollut tuosta notkahduksesta huolimatta, mutta tulevaa ajatellen oli hyvä näitä käydä läpi. </p><p>Paramaxin jälkeen Vinskin mieliala ja liikkeet paranivat heti. Se on nyt yhteensä saanut Paramaxia kolmesti, ja apu on joka kerta ollut nopea ja oireet pysyneet sen jälkeen pitkään poissa. Jatkossakin sitä annetaan tarpeen vaatiessa, vaikka se maksaa kuormittaakin.</p><p>Kovien pakkasten takia hirvitti, että Vinskin vointi ja liikkuminen menevät sen takia takapakkia. Vaan sepä onkin ollut näihin päiviin asti iloinen ja hyvin liikkuva tuon yhden päivän notkahduksen jälkeen. Liukkaus on sille yksiselitteisesti paha juttu, mutta pakkanen ei näköjään ole. </p><p>On ollut ihanaa seurata poikien pakkasulkoilua. Kaikkein kovimmilla pakkasilla lyhensimme hieman lenkkejä, mutta muuten teimme normilenkkejä, kaikki yhdessä. En hirveästi uskonut, että tällaiseen tilanteeseen vielä pääsisimme, mutta ei näitä koskaan kunnolla ennakoida voi. </p><p>On todella lämmittänyt mieltä, kun Kipi ja Vinski ovat pari kertaa intoutuneet hetken juoksemaan rinnakkain ja ottamaan iloista kontaktia toisiinsa ohikiitävän hetken ajaksi. Ne eivät ole tehneet tuota aikoihin, eivätkä ole vuosiin enää leikkineet keskenään. Vinski on joskus juossut muutenkin yllättävän kovaa ja pukitellut kuin varsa ja ollut muutenkin leikkisä. </p><p>Viime päivinä onkin taas ollut liukasta, joten lenkkeily on taas ollut haastavampaa. Annoin valjaat vaihteeksi Vinskin käyttöön, jotta voin tarvittaessa tukea sitä niistä pahimmissa kohdissa. Kyllä noille Draaman perintövaljaille sittenkin tuli käyttöä, Kipin ajoittainen säntäily ja vetäminen eivät niiden ansiosta kuormita sen niskaa, ja nyt Vinskin liukkaan kelin ulkoilut ovat vähän turvallisempia. Kestävät valjaat ovat olleet kyllä, kun ovat olleet päivittäisessä käytössä jo seitsemän ja puoli vuotta, lukuun ottamatta lyhyttä taukoa Draaman poismenon jälkeen. On tuolla kaapissa parit muutkin valjaat, mutta ne eivät ole läheskään yhtä hyviä, joten niitä ei juuri tule käytettyä.</p><p>Toissa päivänä Vinskillä oli yksi vähän alavireisempi lenkki pitkästä aikaa, mutta seuraava lenkki sujui taas iloisesti ja energisesti. Eilen sama toistui. Valmistauduin jo antamaan sille Paramaxia, mutta lykkäsin vielä asiaa, kun tilanne meni niin pian ohi. Gabapentiini menee koko ajan. </p><p>Ei ole mikään ihme, että tuo inhottava keli alkaa vaikuttaa Vinskiin. Lenkit joutuu nyt tekemään kovalla ja liukkaalla alustalla, eikä Vinskiä voi pitää paljon edes vapaana. Kehoon tulee väkisinkin jännityksiä. Eikä liukkaudelle näy sääennusteessa loppua, ennemminkin se on vain pahenemaan päin. 😟 Tänään lämpötila meni plussan puolelle, ja keli huononee koko ajan. Tulee ikävä menneitä pakkaslenkkejä, kun jalkojen alla narskui pakkaslumi, eivätkä reitit olleet niin kovapintaisia ja liukkaita.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHPlI2tjw6EMzhOZoBeAoZ3_2_p2kS_LD1COqV7K8FKwAIXxUpqz_h-P8LHjHUvgV6qd2-O4eUT7vSptqcCJhpykpeM0ZSjQjTaUaSc0oK2_niL9kevRmd_BSSTaVF2llQrqa3a15qRN7rKfwTTqfd4vLXfvvxbbIi1-qZuurKC2lgYJIotfNSNEJZoNph/s4624/20240119_145948.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHPlI2tjw6EMzhOZoBeAoZ3_2_p2kS_LD1COqV7K8FKwAIXxUpqz_h-P8LHjHUvgV6qd2-O4eUT7vSptqcCJhpykpeM0ZSjQjTaUaSc0oK2_niL9kevRmd_BSSTaVF2llQrqa3a15qRN7rKfwTTqfd4vLXfvvxbbIi1-qZuurKC2lgYJIotfNSNEJZoNph/w400-h300/20240119_145948.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB8Lj8GBvBpFuRdvnYJra7hU7nlI0Fg8kMIx_zxJmZ5YvgGMhBUO6cshbIRUFeSNfCKsj7gipmCt78mLCkMjnLLSAB4yD_9gEeDaZcHOB2GmK1p4gjwzU7OiwFGA45cIh8j-o5hK3J183KRW3uhAZoQOewVZpwsoYdB8C9g_bN55uxCFc8Nps6aJ-czumf/s4624/20240120_110852.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB8Lj8GBvBpFuRdvnYJra7hU7nlI0Fg8kMIx_zxJmZ5YvgGMhBUO6cshbIRUFeSNfCKsj7gipmCt78mLCkMjnLLSAB4yD_9gEeDaZcHOB2GmK1p4gjwzU7OiwFGA45cIh8j-o5hK3J183KRW3uhAZoQOewVZpwsoYdB8C9g_bN55uxCFc8Nps6aJ-czumf/w400-h300/20240120_110852.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><br /><p>Auton kanssa kävi huonosti. Ensimmäisenä välipäivänä soitin heti autokorjaamoon, jonne se oli aatonaattona hinattu, että alkaisivat etsiä vikaa heti kun ehtivät. Vaan eihän se ollut auki koko korjaamo ennen kuin vasta vuoden vaihtumisen jälkeen. En ollut osannut varautua siihen, että joutuisin odottamaan puolitoista viikkoa ennen kuin kukaan edes menee sinne töihin. </p><p>Uudenvuoden jälkeen sitten autoa vähitellen alettiin tutkia. Se esitti ihan pyhäkoululaista, ei antanut yhtään vikakoodia eikä muutakaan vikaa löytynyt. Kunnes sitten löytyi viallinen käynnistyspuola, joka vaihdettiin, mutta ei auto silti startannut. Lisää tutkittiin taas, mutta mitään ei löytynyt. Hyviä vaihtoehtoja ei enää ollut jäljellä, joten lähetin auton romikselle ja hain tilalle toisen. Kiire kun oli, niin autoksi valikoitui naurettavan pieni tapaus, mutta muut kriteerit menivät nyt edelle.</p><p>Kaikenlaista tuli taas koettua, kun olin kaksi ja puoli viikkoa autoton. Voisin olla vaikka kokonaan ilman autoa, jos se onnistuisi edes vähän paremmin. Mutta asioita jäi kokonaan hoitamatta, kun eri palvelut ovat niin hujan hajan eri suunnilla, ettei ole mahdollista kaikkiin julkisilla mennä. Jouluna en päässyt käymään sukulaisten luona. Useisiin paikkoihin kaupungin sisällä joutuu täältä menemään 2-3 bussilla ja usein kävelemään osan matkaa, joten pitäisi olla rautainen paikallistuntemus, jota minulla ei ole, ja hurjasti ylimääräistä aikaa. </p><p>Onneksi koirille ei sattunut mitään, koska niiden kanssa julkisilla ei käytännössä pääse minnekään. Siinäkin harvinaisessa tilanteessa, että jonnekin teoriassa pääsisi julkisilla, niin se on kuitenkin äärimmäisen hankalaa ja vie julmetun kauan aikaa. Enkä enää voi kuvitella etenkään Vinskiä bussin kyytiin, koska se olisi vanhuskoiralle paitsi hyvin stressaavaa ja haastavaa, niin koettelisi myös sen tasapainoa, joka ei aivan entisellään ole. No taksit ovat olemassa toki myös, mutta en yhtään tiedä miten helppoa nykypäivänä on saada luotettava taksi, joka ottaa koirat kyytiin ja on käytettävissä juuri silloin kun tarve on. Ja minnekään osteopaatille ei kyllä taksilla mentäisi, sen verran sinne on matkaa.</p><p>Kerran seisoin lähes puoli tuntia 20 asteen pakkasessa odottamassa bussia, joka ei koskaan tullut. Katsoin myös monttu auki bussia, joka ajoi viittoilusta huolimatta pysähtymättä ohi valot vilkkuen, mutta huomasin sitten, että näytössä luki "täynnä". Yhden bussin päästin ohi siksi, ettei sen numero ollut näkyvissä, mutta sen ajaessa ohi huomasin, että siinä luki oikean paikan nimi.</p><p>Onneksi Kennelrehun autolle pääsi bussilla, joten sain koirille ruokaa haettua, mutta bussilla sain kuljetettua vain kymmenen kilon laatikon, jolla ei pitkälle pötkitty. Aikaa kului hakureissuun moninkertaisesti se mikä autolla. </p><p>Vähän heppoiselta talviautolta tuo pikkuauto vaikuttaa, enkä ole tottunut siihenkään, kun koko auto tuntuu loppuvan kesken takapenkkien jälkeen. Entistä autoa on tullut ikävä. Ainahan tuon onneksi voi vaihtaa, jos se ei ala tuntua omalta. </p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCazh_8PzD_azrlUwZQLIcLdePr0jcBM_kBQtWOp70CbP8JiDFOlqxYxFZnQrvuyPWvuDd1T5JWl67LpRh4EVgRxC57dfPWLyhbo6L8bZ9wbbaR6EfQXk6nkak0TFyETdyAQFjjiFOtkOAhuLTrPwFIOSMLuh9bo-e_kg0ZkFmbbcTcOcEqo95l8VH5JfP/s4624/20231231_165923.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCazh_8PzD_azrlUwZQLIcLdePr0jcBM_kBQtWOp70CbP8JiDFOlqxYxFZnQrvuyPWvuDd1T5JWl67LpRh4EVgRxC57dfPWLyhbo6L8bZ9wbbaR6EfQXk6nkak0TFyETdyAQFjjiFOtkOAhuLTrPwFIOSMLuh9bo-e_kg0ZkFmbbcTcOcEqo95l8VH5JfP/w400-h300/20231231_165923.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uudenvuodenaattona lenkillä ennen pesurumbaa</td></tr></tbody></table><br /><p>Muutama päivä sitten Kipi yllättäen teki taas ripulia, vaikka sen uloste oli siihen asti ollut häädön jälkeen kiinteää. Syitä saa arvailla. Joko a) häätö ei ole onnistunut tai b) suolisto vielä vähän oikuttelee Giardian jäljiltä tai c) kyse on jostain ihan muusta. Varuiksi Kipi taitaa saada vielä matolääkkeen, jotain muuta kuin Axiluria. Tarvittaessa sitten tutkitaan asiaa lisää. </p><p>Kyllä noista kahdesta kaikenlaista pienempää ja isompaa huolta usein on, mutta on ihan parasta, että ne vielä ovat täällä jakamassa arjen kanssani. Harrastuksissa ne ehkä osittain vähän reputtivat, mutta koiran paikan ne täyttivät alusta asti täysillä. Hassut ja hauskat pojat. Tärkeitä juuri tuollaisina kuin ovat.</p><p>Olisipa Draamakin vielä täällä, sen ja Kipin olisi kuulunut saada viettää seniorivuodet yhdessä. Ne sopivat aina niin hyvin yhteen, ja niillä oli ikäeroa vain kahdeksan kuukautta. Nyt Kipin osana on jäädä yksin sitten kun Vinskistä aika jättää. Pitääköhän minun hankkia jostain sitten lainakoira sen kaveriksi?</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVxnAsr_SZd8l-Ctg0xmp6sN7w1K1McqMfnTc68VEsva4tlba5z19lxfQ0N0BrVZH_mEcvdFEPEExra4aeRcvwP5xkx4evv-Cy56pqcdc7proB2OI3YyGz9-fP1SoDzGA8UV5m8U8qBCrwSPB2HkcixcPj499-_IP1mLmyyRQJApb1na9BQkZi4sC2mEnV/s4624/20240120_110509.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVxnAsr_SZd8l-Ctg0xmp6sN7w1K1McqMfnTc68VEsva4tlba5z19lxfQ0N0BrVZH_mEcvdFEPEExra4aeRcvwP5xkx4evv-Cy56pqcdc7proB2OI3YyGz9-fP1SoDzGA8UV5m8U8qBCrwSPB2HkcixcPj499-_IP1mLmyyRQJApb1na9BQkZi4sC2mEnV/w400-h300/20240120_110509.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hetkeksi hyppäsimme polun sivuun lunta ihmettelemään</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrjPznBJB_fR9IqWdE1YzSUKNZihGlPUHoF6gZYbLgY_lksbrqQQeJodl_9I3DiQBkFpOgmtukszcpWdmbdK32pMohXMZm60d-sKf2lJMbOZetcvvR0JgpEq7Dgtwg2mhXCCffUv1VRqlTOGfIz3w2-BRZsLtH2tPjB_dPywaP8rZMoZoHnNlFFt4nlHDG/s4624/20240105_115257.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrjPznBJB_fR9IqWdE1YzSUKNZihGlPUHoF6gZYbLgY_lksbrqQQeJodl_9I3DiQBkFpOgmtukszcpWdmbdK32pMohXMZm60d-sKf2lJMbOZetcvvR0JgpEq7Dgtwg2mhXCCffUv1VRqlTOGfIz3w2-BRZsLtH2tPjB_dPywaP8rZMoZoHnNlFFt4nlHDG/w400-h300/20240105_115257.jpg" width="400" /></a></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimrQFNMXE1VGkVrvwZMZulCpmiCN0ZQC3M5KIKBnNFlBptdQpD0krROvJqgx5f0ao2eKlRzNqVzvnxRhh0I-HufS77Cz2c6-FISj-tCNAnBXiDoJUCr2OnGBD06BOTQ9TWACM6HKxxxsv_KXqbdAG5n1pZ9-iG9BfJ03zgrmBOLhPOCyfEeRRgLpYbpqSc/s4624/20240128_115112.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimrQFNMXE1VGkVrvwZMZulCpmiCN0ZQC3M5KIKBnNFlBptdQpD0krROvJqgx5f0ao2eKlRzNqVzvnxRhh0I-HufS77Cz2c6-FISj-tCNAnBXiDoJUCr2OnGBD06BOTQ9TWACM6HKxxxsv_KXqbdAG5n1pZ9-iG9BfJ03zgrmBOLhPOCyfEeRRgLpYbpqSc/w400-h300/20240128_115112.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tänään oli vähemmän idyllinen lenkkeilykeli</td></tr></tbody></table>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-85047917580268445122023-12-26T22:40:00.001+02:002023-12-26T22:40:42.007+02:00Loppuvuotta<div class="separator">Päästiin me vielä syksyllä retkeilemään. Ajattelin, että kyllä Vinskin täytyy ainakin kerran vielä päästä meidän entisille kotikulmille käymään, mutta kävimme siellä lopulta kahdesti. Siellä Vinskin pystyy pitämään melkein koko ajan irti, kun meidän lenkki kulkee osittain pitkin metsää ja osittain hiljaisella reitillä, jossa ei juurikaan muita näy. Vinskin voisi oikeasti pitää irti melkein missä vain, kun se on niin umpikiltti ja välittömästi kytkettävissä, ja mahdollisimman paljon se saa vapaana ollakin.</div><p>Ensimmäisellä retkellä lokakuun loppupuolella lämpötila oli vain nollassa lähtiessämme, eikä se siitä paljon päivän aikana kohonnut. Tuuli oli navakkaa ja sai lämpötilan tuntumaan usean asteen pakkaselta, ja siksipä puin koirille jo lähtiessä jumppapompat ylle. Evästaukoa varten olin varannut niille myös lämpimämmät takit reppuun, mutta niitä ei lopulta tarvittu. Tauon aikana aurinko jo hieman lämmitti ja takana oleva metsä suojasi tuulelta. </p><p>Vallitseva sää tuntui vain hetki sitten muuttuneen suoraan kesästä talveen. Vastahan joku pari kolme viikkoa aiemmin olin paistatellut päivää t-paidassa puiston penkillä kesken koiralenkin. Ja sitten jo saikin kaivaa esiin auton lämmittimen ja talvivaatteet. Ruskakin tuli tänä vuonna paljon myöhempään. Viime syksynä otin syyskuun puolella hienoja ruskakuvia, mutta tänä vuonna samaan aikaan ei vielä kunnon ruskaa ollut. Viime vuoden kuvissa oli myös upea maaruska, jota ei tänä vuonna tullut lainkaan.</p><p>Sattuneesta syystä teimme kilometreissä mitattuna lyhyemmän retken kuin yleensä, mutta saimme viettää kivasti aikaa luonnossa, ja kohmeisia suppiksia kertyi hetkessä saaliiksi monta litraa. Marraskuussa kävimme vielä retkellä eri paikassa ja sitten uudestaan entisillä kulmilla, tällä kertaa harmaassa ja edellistä kertaa lämpimämmässä säässä.</p><p>Entisillä kulmilla on ihan omanlainen fiilis, siellä on jotenkin niin hiljaista ja aika tuntuu pysähtyneen, ainakin jos ei mene talolle asti. Vieläkin hiipii usein mieleen haikeus siitä, että ennen saimme kulkea siellä joka päivä. Vinski oli seitsenviikkoinen muuttaessaan sinne ja 9,5-vuotias muuttaessaan pois, Kipi puolestaan tuli sinne nelikuisena ja muutti pois kuusivuotiaana, joten merkittävän osan elämäänsä ovat molemmat siellä asuneet. Niin minäkin, 12 vuotta on ihan merkittävä siivu ihmisen elämässä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinZvO0aJ49nIXY2zUg0_G-Bm1AT6e5pe0c9YqRozlIQD8FZAX4RpFcLfqHEvyuibg-VgfFOrS8ktEE33Flicj7i2y2Qug1EyrKDdVx-abBnqKq0hysE4EHhdbwn11kZxkkfBoot3Wmy4KXczR5zktMZba5A1WrAFYqyBhUwqwpvPcZ5_xuRHk6408ihtnK/s4624/20231020_124304.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinZvO0aJ49nIXY2zUg0_G-Bm1AT6e5pe0c9YqRozlIQD8FZAX4RpFcLfqHEvyuibg-VgfFOrS8ktEE33Flicj7i2y2Qug1EyrKDdVx-abBnqKq0hysE4EHhdbwn11kZxkkfBoot3Wmy4KXczR5zktMZba5A1WrAFYqyBhUwqwpvPcZ5_xuRHk6408ihtnK/w400-h300/20231020_124304.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI2cdsa1JyfpplDVMcGuDLyJI75wS9FzWts2NyHVd9o9zWN9g5y-QkLAc5QqTx8oUk-p790bhA88PmsnGBs0tvtekct-KWGzPdVVtMk4kBgzJmBCgtWm0o_ZP4HNxidxfibSAdhDZY_PY2dGUpyebqEu7RDOjG-IYxQffIAVigOY2nrtW3bKO8m_C5P2Ix/s4624/20231020_131250.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI2cdsa1JyfpplDVMcGuDLyJI75wS9FzWts2NyHVd9o9zWN9g5y-QkLAc5QqTx8oUk-p790bhA88PmsnGBs0tvtekct-KWGzPdVVtMk4kBgzJmBCgtWm0o_ZP4HNxidxfibSAdhDZY_PY2dGUpyebqEu7RDOjG-IYxQffIAVigOY2nrtW3bKO8m_C5P2Ix/w400-h300/20231020_131250.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM7slABq_gmoOX9MgHnDiusIQXrmFJXeBxG-RAJ0vz5MllhUIl6Tl0WpzZv4UgmA5i5WL2LVuRL5cGWnldc6vhX5hINRngbTZ-gdHVNgwIWxVCpS5AfN175SiYr6XJ9fypa1Yi_5ndPq4BWxt3YGRwpQhKFtBHGxdkMc1Cp0Kr1gYaQgMJJfMWegMujBgV/s4624/20231023_114312.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM7slABq_gmoOX9MgHnDiusIQXrmFJXeBxG-RAJ0vz5MllhUIl6Tl0WpzZv4UgmA5i5WL2LVuRL5cGWnldc6vhX5hINRngbTZ-gdHVNgwIWxVCpS5AfN175SiYr6XJ9fypa1Yi_5ndPq4BWxt3YGRwpQhKFtBHGxdkMc1Cp0Kr1gYaQgMJJfMWegMujBgV/w400-h300/20231023_114312.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3UIIhasF_csewpJl25sfmSah1hPtvC6HfmIjcA0bHFYFL-XQv8qvBafT4qc8BO8FV0p6-2Us2Qpaz4yaHPk1806YrxAOrN3X6CBl0AYJyeAcrxZnWK5eGLqFHQ7pgR497QUQXK2zN7pWeJvEg129UJgabStQuelNOk-0UX1GHqttyAKArq7Til_RqMzX2/s4624/20231023_130001.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3UIIhasF_csewpJl25sfmSah1hPtvC6HfmIjcA0bHFYFL-XQv8qvBafT4qc8BO8FV0p6-2Us2Qpaz4yaHPk1806YrxAOrN3X6CBl0AYJyeAcrxZnWK5eGLqFHQ7pgR497QUQXK2zN7pWeJvEg129UJgabStQuelNOk-0UX1GHqttyAKArq7Til_RqMzX2/w400-h300/20231023_130001.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeKjLYM-xDI9zbIDs6GhEPJMI98TYnMBukqYM89GRvQquO1vzzSPexM0E2bacKMDSljbjFzmBdtiC1Bl52y6ibPfaAX_uEmt68QX50tG0jZAKI9Ns4dDoJhEqdtGWJXnBpMaUWtHB_1rGi67PIACo8AKIR_02jGS2bwe1P_roZuHv4PxrMpgXS3C1ww_ER/s4624/20231023_125510.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeKjLYM-xDI9zbIDs6GhEPJMI98TYnMBukqYM89GRvQquO1vzzSPexM0E2bacKMDSljbjFzmBdtiC1Bl52y6ibPfaAX_uEmt68QX50tG0jZAKI9Ns4dDoJhEqdtGWJXnBpMaUWtHB_1rGi67PIACo8AKIR_02jGS2bwe1P_roZuHv4PxrMpgXS3C1ww_ER/w400-h300/20231023_125510.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQHB-0yNZAI0jWUCjXNho4quHtT6TGPIuEwn4AlkTDfl5jBELey59XFmUvkQobbWRGhofMFYISFssCmk2hh2Kefvw4TdomjDDCHdqCWdJAz2prDnI6mOYPXIbVqQYxUywkzGyQkl86rnDpLsQFv4_h32X9PmYK_op3-YQjY5Dg6Hcto_ioE4s4t2ydW8aD/s4624/20231023_131009.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQHB-0yNZAI0jWUCjXNho4quHtT6TGPIuEwn4AlkTDfl5jBELey59XFmUvkQobbWRGhofMFYISFssCmk2hh2Kefvw4TdomjDDCHdqCWdJAz2prDnI6mOYPXIbVqQYxUywkzGyQkl86rnDpLsQFv4_h32X9PmYK_op3-YQjY5Dg6Hcto_ioE4s4t2ydW8aD/w400-h300/20231023_131009.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Enempää emme ole varsinaisia retkiä tehneet, mutta metsälenkkejä olemme tehneet enemmän kuin ennen. Sellaisia, jotka tehdään kokonaan metsässä, mikä tarkoittaa kotikulmilta vähän kauemmas lähtemistä. Mertakin kävimme eräänä päivänä ihmettelemässä. Ei tule yleensä käytyä, vaikkei täältä kovin pitkä matka merelle olekaan. Kivaa vaihtelua sekin, ja koirat olivat ihan täpinöissään uudesta paikasta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc3emGeg9tJANeKgyblIts2K35jZa107ZWWxJVq3dIsZFpr3ES6X2r7_NNhmDckd6OgDGYmMXsLCodTPgP60WYgI30tsB9Z8fochcClRggQgVrkoug-ZFBC9XeIfFcyaQJWqLPxXbxDwtKy7rJrEdnCA9frBskG656m_fITlFcU-OwH6MvLomE6wnxHr4w/s4624/20231029_145522.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc3emGeg9tJANeKgyblIts2K35jZa107ZWWxJVq3dIsZFpr3ES6X2r7_NNhmDckd6OgDGYmMXsLCodTPgP60WYgI30tsB9Z8fochcClRggQgVrkoug-ZFBC9XeIfFcyaQJWqLPxXbxDwtKy7rJrEdnCA9frBskG656m_fITlFcU-OwH6MvLomE6wnxHr4w/w400-h300/20231029_145522.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-Y3322t6lmSj-6fqXrYJR8OiBmp6INm3LwJ1PC_YZRUoC8KRmlYLN1l1K_XH4HYJMEPmdvRcwvNtW65bhmvAI0N0t4ede-qv4lLd-DratCud6X9raCRzGaUBpuf4xQkXArhCny0_mkGBU2tbC_Sz6BADNDm0w1DbVEWrRgRDC5x8FgrhZd3SlTsHiZYoF/s4624/20231029_150222.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-Y3322t6lmSj-6fqXrYJR8OiBmp6INm3LwJ1PC_YZRUoC8KRmlYLN1l1K_XH4HYJMEPmdvRcwvNtW65bhmvAI0N0t4ede-qv4lLd-DratCud6X9raCRzGaUBpuf4xQkXArhCny0_mkGBU2tbC_Sz6BADNDm0w1DbVEWrRgRDC5x8FgrhZd3SlTsHiZYoF/w400-h300/20231029_150222.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvyBA076mkxezXsiD7mUB2Nns1ufYc1Hb-mkcjGEJUTSVuxMTFLovhg03PFDEo7y2RFoG_YNHQV4NHYx6zPkPPdjr5njaRpn9Ueb5jQR-e5CsqX1mupan7ROg3xZbLuQcAzy6SagYn-6iqzwtwf0dByNF-ge4zBN5S-0pm_JvLyiUApKaJSa9eBDyD4vig/s4624/20231029_151925.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvyBA076mkxezXsiD7mUB2Nns1ufYc1Hb-mkcjGEJUTSVuxMTFLovhg03PFDEo7y2RFoG_YNHQV4NHYx6zPkPPdjr5njaRpn9Ueb5jQR-e5CsqX1mupan7ROg3xZbLuQcAzy6SagYn-6iqzwtwf0dByNF-ge4zBN5S-0pm_JvLyiUApKaJSa9eBDyD4vig/w400-h300/20231029_151925.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>Talvi tulikin melko aikaisin ja retket saivat jäädä senkin takia. Taas sai alkaa pelätä liukkautta ja kylmyyttä koirien selkävaivojen kannalta. </p><p>Jo ennen liukkaita kelejä alkoi Vinski taas pissata levossa alleen. Vuorasin pedit ja sohvan peitoilla ja varasin sille ajan kranioon. Osteopaattikäynnistä oli vasta reilu kuukausi, missä ajassa ei normaalisti vielä tule tarvetta uudelle käsittelylle. Niskasta kuitenkin löytyi jumikohta, joka oli tehnyt jumin myös takaselkään. On kuulemma voinut tulla tosi pienestä virheliikkeestä. Vinski on nyt kyynärongelmansa takia herkempi myös jumeille selkänsä suhteen. Sain ohjeeksi hieroa Vinskin olkavartta säännöllisesti, ja myös osteopaatti tästä mainitsi.</p><p>Koska Vinski saatiin käsiteltyä nopeasti, niin Kipikin pääsi käsiteltäväksi, löytyi siltäkin jotain pientä laittoa.</p><p>Pissailu väheni tosi paljon hoidon jälkeen, mutta myöhemmin se taas lisääntyi. Pyykkiä riitti. Päätin kokeilla vielä akupunktiota, ja siellä käytiin ensimmäisen kerran reilut neljä viikkoa sitten. Menimme perinteiseen kiinalaiseen akupunktioon, jollaisessa Vinski ei aiemmin ole käynyt, vaikka se nuorena kävikin ahkerasti akupunktiossa. Käynnin jälkeen pissailu loppui melkein kokonaan kahdeksi päiväksi ja oli sen jälkeenkin puolentoista viikon ajan normaalia vähäisempää. Liikkumiseen tuli ihan uusi reippausvaihde, jonka huomasi selkeästi. </p><p>Kaksi viikkoa ensimmäisen akupunktion jälkeen Vinski kävi uudessa käsittelyssä, mutta harmillisesti siitä ei tullut samaa vaikutusta kuin ensimmäisestä. Itse asiassa Vinskin tilanne huononi heti sen jälkeen, ilme oli välillä huono lenkillä ja etuliikkeissä oli lievää epäpuhtautta. Parin päivän päästä se yhdellä lenkillä ontui hyvin selkeästi, mutta seuraava lenkki oli taas parempi. Siinä välissä päiväkausia kestänyt kova pakkanen oli lauhtunut muutamalla asteella. Ihmettelin, että aiheuttiko kova pakkanen oireilun vai oliko kyseessä akupunktion aiheuttama pahenemisvaihe vai vähän molempia.</p><p>Huollossa käymisen aiheuttamat pahenemisvaiheet kuitenkin yleensä menevät parin päivän sisällä ohi, ja Vinskin oireilu jatkui vielä kolmantena päivänä akupunktion jälkeen. Pissailukaan ei vähentynyt yhtään. Vinski ei ollut tavanomaisen riehakas ulos lähtiessä ja ulkona se jaksoi olla vain hetkittäin iloisen näköinen. Liikkeessä oli edelleen epäpuhtautta. </p><p>Jätin soittopyynnön meidän eläinlääkärille, jotta lääkitys saataisiin kuntoon. Meillä oli jo resepti gabapentiiniin odottamassa, ja oli selvää, että se olisi syytä aloittaa, mutta ihmettelin millä Vinski pärjäisi siinä akuutissa tilanteessa, koska gaba ei auta nopeasti. Tulehduskipulääkkeitä taas ei Vinskille saisi antaa. Eläinlääkäri mietti ensin, että Norocarpia voisi silti tilapäisesti antaa, mutta päätyi sitten siihen, että parasetamolia voisi antaa pari kertaa.</p><p>Vinski oli saanut jo kolme Librela-pistosta ja eläinlääkärin kanssa oli juteltu, että Librelan voisi jättää tauolle, koska en ollut huomannut kahdesta viimeisestä pistoksesta mitään muutosta mihinkään suuntaan. Nyt edellisestä Librelasta oli kulunut jo lähes neljä viikkoa ja tietysti mietitytti, että entä jos se kuitenkin jollain tapaa oli taustalla auttanut ja nyt sen vaikutus oli hiipumassa, mikä osaltaan vaikutti oireiluun. Sovimme, että Vinski sittenkin käy hakemassa neljännen Librelan vielä. Niin tehtiin heti seuraavana päivänä.</p><p>Heti puhelun jälkeen annoin Vinskille parasetamolia, sitä samaa Paramaxia mitä Draamakin oli syönyt ja joka auttoi sitä hyvin. Ja Vinski oli illan viimeisellä pissalenkillä ihan eri koira, tai siis oma itsensä taas. Iloinen, hömppä ja hyvin liikkuva. Ja se oli sitä vielä seuraavana päivänäkin. Varmuuden vuoksi ehkä jätämme akupunktion jatkossa väliin. On kyllä hankalaa, kun ei voi aina tietää mikä johtuu mistäkin.</p><p>Gabapentiini eli Neurontin aloitettiin myös, ja nyt sitä on mennyt yli kaksi viikkoa. Olin vähän huolissani, että gaba saattaisi aiheuttaa Vinskille huteraa oloa, mikä kasvattaisi liukastumisriskiä ulkona. Eläinlääkäri neuvoikin antamaan lääkkeen ensin kerran päivässä yötä vasten, jotta elimistö ehtii tottua siihen, ja sen jälkeen normaalisti kaksi kertaa päivässä. Näin tehtiin. Toisena päivänä aloituksen jälkeen teimme myöhäislenkin pari tuntia lääkkeen saamisesta ja hieman Vinski hidasteli lenkin lopussa, käveli rapussa pää kallellaan ja asettui eteisessä makaamaan kummalliseen asentoon. Sen enempää sivuvaikutuksia en lääkkeestä ole huomannut, ja viikon päästä Vinski alkoi saada gabaa myös aamuisin.</p><p>Vinski kävi myös uudestaan kraniohoidossa ja sai samalla laseria. Menimme tällä kertaa tutun yrityksen siihen toimipisteeseen, jossa emme olleet vuosiin käyneet. Muistin vasta ajan varattuani, että sinne pitää mennä portaita pitkin ja olin huolissani, miten saan Vinskin sinne ja takaisin, kun se ei saisi portaita kulkea eikä todennäköisesti edes suostuisi, eikä sen kantaminenkaan olisi helppoa. Asiaa ei helpottanut se, että Kipi oli pakko ottaa mukaan, koska autoon sitä ei voinut pakkasella jättää eikä kotiinkaan, koska otin koirat lennosta kyytiin töiden jälkeen.</p><p>Yllätys olikin iloinen, kun kraniohoitaja meitä aulasta noutaessaan kysyi haluammeko tulla hissillä. No totta ihmeessä. Se olikin astetta jännempi kyyti, sillä kyseessä oli tavarahissi, jolla henkilökuljetus oli periaatteessa kiellettyä. Hissi jysähti pian lähdön jälkeen, mistä kraniohoitaja meitä varoittikin. Koirat eivät siitä olleet moksiskaan, mutta hieman ne kyyristelivät kyydin lopussa, johtuiko sitten metallilattiasta vai mistä. Tulivat kyllä reippaasti pois hissistä ja taas takaisin hissiin käynnin jälkeen, eivätkä enää toisella kertaa kyyristelleet. Jännää oli sekin, ettei hissistä päässyt itsenäisesti poistumaan vaan piti odottaa, että ovi tullaan avaamaan ulkoapäin.</p><p>Vinskillä oli taas jumia esimerkiksi SI-nivelessä ja niskassakin taas jotain. Kysyin kyynärän tilanteesta, eikä se kuulemma kovin pahalta vaikuttanut. Lopuksi Vinski sai laseria. Kipi puolestaan keskittyi erityisesti hoidon alussa ja lopussa käyttäytymään huonosti vaikka toki koiramaisesta näkökulmasta hyvinkin loogisesti, eli pomppimaan ja hötkyilemään, koska se olisi halunnut osansa huomiosta eikä edes päässyt käsittelyyn tällä kertaa. </p><p>Jo kranioon ajellessa oli ollut huono keli ja lumisade, mutta kotimatkan teimme kunnon myräkässä, näkyvyys oli huono ja liikenne eteni hitaasti. Tuli ihan deja vu -fiilis. Viime vuonna samalla päivämäärällä ajelimme vastaavassa kelissä pois eläinlääkäriltä. Ja tämä päivämäärähän sattui myös olemaan Draaman syntymäpäivä. Nyt vietimme jo toista sellaista ilman, että Draama enää oli fyysisesti läsnä. Se olisi täyttänyt yksitoista vuotta. Sen sisarukset ja emä ovat kaikki vielä täällä, mutta Draama-murun osa oli toisenlainen ja elämä nimensä mukaista.</p><p>Kraniohoitaja varoitti meitä, että hoidon jälkeen Vinski voi hetken olla kipeämpi. Niin se olikin, liikkuminen oli hetkittäin jotenkin vähän vaikeamman näköistä, mutta levon kannalta me pari päivää lähinnä otimmekin. Pissailu väheni heti tosi paljon. Vinskihän on pissannut levon aikana alleen iltaisin vähäisiä määriä ja yöllä sitten enemmän, päivät se on ollut kuiva, mutta kävellessä on voinut jokunen hassu tippa lattialle tulla. Iltapissailut jäivät heti kokonaan pois ja yöpissailu väheni reilusti. Yhden yön Vinski oli kokonaan kuiva.</p><p>Kraniohoidon jälkeinen pahenemisvaihe kesti normaalit pari päivää (usein sitä ei tule ollenkaan), ja sen jälkeen Vinski oli iloinen, energinen ja hyvin liikkuva. Pahaksi onneksi vain muutaman päivän päästä alkoivat karmeat pääkallokelit. Ensin oli peilijäätä, ja sitten vielä jään päälle tuli höttöinen lumikerros, mikä pahensi tilannetta entisestään, enkä meinannut itsekään pysyä pystyssä edes nastakengillä enää, kun ne eivät lumen takia ottaneet kiinni jäähän. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWNlHXoLnSzMTZTGSYUOsWwVr1odZh4DBhEqLuPMiy65rN6jBEWu3wR4qdTQeF0zg_3mi8YvOWZAjf3DTE4HTLhl1OR3RCgbmH6WC0QZ4VnP3IXm-TEAfHK6cHdqYS4jw56QvcuqfoQtiUBHeutW78tAZgOMGsF0yRKBr57AHNxuINXURyC3cb3o8owDpx/s4624/20231217_113653.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWNlHXoLnSzMTZTGSYUOsWwVr1odZh4DBhEqLuPMiy65rN6jBEWu3wR4qdTQeF0zg_3mi8YvOWZAjf3DTE4HTLhl1OR3RCgbmH6WC0QZ4VnP3IXm-TEAfHK6cHdqYS4jw56QvcuqfoQtiUBHeutW78tAZgOMGsF0yRKBr57AHNxuINXURyC3cb3o8owDpx/w400-h300/20231217_113653.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämmöinen lenkkikeli sitten, pah</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Vinskin liikkeissä alkoi vähitellen näkyä pientä ja hetkittäistä huononemista, kun liukkautta vain kesti. Sitten kaksi päivää ennen aattoa kaupasta tullessani se tuli minua vastaan etujalkaansa ontuen ja apean näköisenä. Annoin sille puolikkaan Paramaxin, ja kohta se oli taas iloinen ja hössöttävä oma itsensä eikä ontunut. </p><p>Nyt olemme tehneet useamman lyhyen lenkin päivässä, ettei Vinskille tule liikaa rasitusta. Kerran päivässä vien pojat ulos erikseen ja silloin Kipi saa pidemmän lenkin. Kovasti Vinski olisi aina tunkemassa mukaan Kipinkin lenkille. Pitemmän päälle saattaa vähän raskaaksi käydä, kun koirien tarpeet eivät kohtaa, mutta on kivakin viettää välillä aikaa molempien kanssa kahden kesken. </p><p>Huomaan sen, miten paljon Kipi joutuu pidättelemään itseään silloin, kun olemme lenkillä kolmistaan. Vaikka olen aina tuskaillut Kipin valtavaa innostusta tyttöjen hajuviestejä kohtaan, niin Vinski viettää silti paljon enemmän aikaa haistellen asioita. Se pysähtyy tihein välein nuuskimaan jotain pitkään ja hartaasti. Tietenkin myös annan sen tehdä niin, koska se tuottaa sille iloa. Sen lenkkeilyvauhti on aika leppoisa muutenkin. Kipillä taas riittää menohaluja paljon ripeämpään vauhtiin, pidempään matkaan ja vähempiin pysähdyksiin. Niinpä onkin hyvä, että se pääsee myös omille lenkeille. </p><p>Valitsen lenkkireitit niin, että Vinski voi olla irti melkein koko ajan ja kytken sen vain kun muita tulee vastaan. Jatkuva hihnaliikunta ei tekisi yhtään hyvää sen kropalle eikä mielelle. Jään päällä on onneksi tällä hetkellä karhea lumikerros ja lenkkeily on helpompaa. Kauaa ei tilanne varmaan tälläisena pysy, sääennuste lupaa jo loppuviikosta plussakeliä, räntää ja sitten pakkasta. Ja tammikuusta on kuulemma tulossa tavallista kylmempi. Nykyään usein vihaan talvea.</p><p>Olen jo kahdesti miettinyt, että onko se nyt menoa, kun Vinskille nuo huonot hetket tulivat. Sitten tilanne onkin nopeasti kääntynyt parempaan. En kuitenkaan voi pyytää Vinskiä sinnittelemään talven yli, jos huonoja hetkiä tulee liian usein. Kevääseen on pitkä aika, pahimmillaan liukkautta ja pakkasia voi olla vielä yli neljän kuukauden ajan. En voi luvata Vinskille sitäkään, että kevät on sille parempi, koska sen muut vaivat voivat paheta kohtalokkaasti siihen mennessä.</p><p>Vinskin reiden kasvain kasvoi alussa hieman, mutta on sitten pysynyt ennallaan eikä vielä yhtään haittaa liikkumista tai muuta elämää. Pissailu on ikävä ongelma, mutta Vinski ei itse sitä tiedosta eikä siihen välttämättä liity kipuakaan, tästä juuri kraniohoitajan kanssa juteltiin. Pissailua ei nyt näköjään enää saa kokonaan kuriin kuten aiemmin sai. Huollossa käynnin vaikutukset eivät muutenkaan ole niin pitkäkestoisia kuin ennen, kun tilanne kropan kanssa on nyt hauraampi ja ulkoiset olosuhteet meitä vastaan.</p><p>Gabaa on mennyt täydellä annoksella nyt reilun viikon ajan, joten se ei ehkä ole saavuttanut vielä täyttä tehoa. Paramax onneksi auttaa todella hyvin ja sitä voi akuuteissa tilanteissa antaa, vaikka se maksan päälle käykin. Päivä ja hetki kerrallaan katsellaan, ja tarvittaessa tehdään päätöksiä. Tähän vaiheeseen on nyt tultu. Jotenkin epätodelliselta se välillä tuntuu, kun näkee Vinskin iloisena ja hömppänä ja kepeästi liikkuvana ulkona. Toisina hetkinä sitten huomaa, etteivät asiat kuitenkaan entisellään ole. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxBQbYP2y4U_vLkiF6Kx81pylXinOBuzVoqUxthjoYJNVasNAnjM8u00zepJcbsuAZLtubs1IGbi0-uNI073M3FdEnogTklhEXVz4QSDJKTzrpCBJPZ3iPw6gp14gHYzKDpB76aTBkOXXv9fGI_FJqGU31dnm6f3IywsrUiEZQNI8mxpDriYD41SMeEp_m/s4624/20231124_113111.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxBQbYP2y4U_vLkiF6Kx81pylXinOBuzVoqUxthjoYJNVasNAnjM8u00zepJcbsuAZLtubs1IGbi0-uNI073M3FdEnogTklhEXVz4QSDJKTzrpCBJPZ3iPw6gp14gHYzKDpB76aTBkOXXv9fGI_FJqGU31dnm6f3IywsrUiEZQNI8mxpDriYD41SMeEp_m/w400-h300/20231124_113111.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJy_d-vq2sy56PiDa9xFMfJxTHdflHVdXFCxLBBMscS2KM5jncjjp5GAyMYcgMJlaj6VGpU2rc8sOC_6g5eeNv9IXAAaWYefteD0doUP4ZW_b3AtXYkT9llY7Sqx0Z61RLOj54CnZcBsWyApl3rGwPl1yHsZ5omhkP9RxjeCSfCMqACsmScykai3C87mfU/s4624/20231128_122108.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJy_d-vq2sy56PiDa9xFMfJxTHdflHVdXFCxLBBMscS2KM5jncjjp5GAyMYcgMJlaj6VGpU2rc8sOC_6g5eeNv9IXAAaWYefteD0doUP4ZW_b3AtXYkT9llY7Sqx0Z61RLOj54CnZcBsWyApl3rGwPl1yHsZ5omhkP9RxjeCSfCMqACsmScykai3C87mfU/w400-h300/20231128_122108.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKOchBvGaSE6cQzlGnmSH_ZS3xswzlg1A6KCPQ_GW6uVIBYyO4G5VOpZvTVN5TRN16KDu03hMV7_AKdNwSR1XAptY76j7gQMlu4df5DjcktRAzmwzjlw1_ldOOT7tla3Gq6U8r5UzEGJSja34KBod_sfPCavRItXOyNCHiaki4LRXqjCdow6OSrsSGqabm/s4624/20231216_113044.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKOchBvGaSE6cQzlGnmSH_ZS3xswzlg1A6KCPQ_GW6uVIBYyO4G5VOpZvTVN5TRN16KDu03hMV7_AKdNwSR1XAptY76j7gQMlu4df5DjcktRAzmwzjlw1_ldOOT7tla3Gq6U8r5UzEGJSja34KBod_sfPCavRItXOyNCHiaki4LRXqjCdow6OSrsSGqabm/w400-h300/20231216_113044.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Joulu alkoi sillä tavalla vähän ikävästi, että auto hyytyi kaupan parkkipaikalle aatonaattona. Eipä tarvitse minnekään nyt sitten vähään aikaan lähteä. Ei ole nykyinen auto vielä kertaakaan matkan varrelle jättänyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Soitin paikalle hinausauton, joka ei kuitenkaan päässyt nopeasti tulemaan, joten jätin avaimen renkaaseen ja kävelin kotiin 2,5 kilometriä. Onneksi en sen kauempana ollut eivätkä koirat olleet kyydissä. Vinski ei olisi voinut noin pitkää matkaa kävellä. </p><p>Aattona piti oikein käydä kävellen Kipin kanssa katsomassa, että sinne lähikorjaamon pihaan auto tosiaan oli hinattu. Tässä mielessä taajamassa on kyllä kätevää asua, kun auton voi hakea korjaamolta kävellen. Entisillä kulmilla lähimpään korjaamoon oli 12 kilometriä eikä sinne todellakaan päässyt myöskään julkisilla. Vähän syrjässä nykyinenkin asuinalue on eikä ilman autoa ole helppo pärjätä. Koirien kanssa se on melko mahdotonta. Nytkin jos tulisi joku päivystyskäynti niiden kanssa, niin emme me julkisilla pääsisi. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiGRYZSLKvA-hvmQvV2kq79WC0WX97NeJj50VugbMBPkSUl_7FlrNuRFhdhpGt9SniBfdphBKYYlydgbSBFseqKtmQGnfjzEtlZmvJ70qDwyDhvHBd5Jm92uy5AeIHc7LxrmXYsDMWYp10BKXO05cvdMh1Ahkjq6vC6-uI7FkabNzOllV7Pw3U7MwjLyp_/s4624/20231222_122136.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiGRYZSLKvA-hvmQvV2kq79WC0WX97NeJj50VugbMBPkSUl_7FlrNuRFhdhpGt9SniBfdphBKYYlydgbSBFseqKtmQGnfjzEtlZmvJ70qDwyDhvHBd5Jm92uy5AeIHc7LxrmXYsDMWYp10BKXO05cvdMh1Ahkjq6vC6-uI7FkabNzOllV7Pw3U7MwjLyp_/w400-h300/20231222_122136.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aatonaattona oli joulukorttimaisemat</td></tr></tbody></table><br /><p>Pyhäinpäivää tuli taas pienimuotoisesti vietettyä tänä vuonna. Viime vuonna minulla ei vielä ollut yhtään paperikuvaa Draamasta, mutta tänä vuonna korjasin sen asian. Draama on yhä viimeisin edesmennyt niin koirista kuin ihmisistäkin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVK8onccorwUZwJgnj5QxD9Gc7KVyNy3LEsmgF7vIbMPyp8M1Gv3K8z_PMcs6dG1LB59i-NxDdXzGIa3vNON-jdQN_xUxmCqmc2KGZMgBj_2pS8ZiW9H8_THjUgawYAY9eW8tNb8tB_laV4-GI9VX7NCt9-uz39Stv-KlqgJKwN2kNYCr5MqEwCKfqPIgt/s4624/20231104_220710.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVK8onccorwUZwJgnj5QxD9Gc7KVyNy3LEsmgF7vIbMPyp8M1Gv3K8z_PMcs6dG1LB59i-NxDdXzGIa3vNON-jdQN_xUxmCqmc2KGZMgBj_2pS8ZiW9H8_THjUgawYAY9eW8tNb8tB_laV4-GI9VX7NCt9-uz39Stv-KlqgJKwN2kNYCr5MqEwCKfqPIgt/w400-h300/20231104_220710.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Vaikka elänkin päivä kerrallaan nykyhetkessä, niin tulevaa tulee välillä pohdittua ja sitä, millaista yhden koiran kanssa eläminen mahtaa olla. Todella outoa ja tyhjää se ainakin tulee olemaan, enkä ole sitä kokenut vuosikymmeniin. Silloin alussakin kyse oli ihan eri asiasta, kun lauman koko kasvoi vähitellen yhdestä koirasta useampaan, ja nyt suunta on päinvastainen. </p><p>Mitenköhän Kipi sopeutuu ainoan koiran asemaan, kun on aina elänyt laumassa. Onko siitä sitten outoa olla ihan yksin kotona poissaolojeni ajan. Siitä se varmaan nauttii, kun saa jakamattoman huomioni, mutta toisaalta sen mielestä saattaa olla tylsääkin, kun ei tarvitse eikä voi kilpailla mistään eikä saa jakaa mitään koiramaisuuksia kenenkään kanssa. Vaikka pojat eivät toisaalta ole toisilleen hirveän läheisiä, niin huomaan kuitenkin, että toisen läsnäolo on niille merkityksellistä.</p><p>Sitäkään ei täysin sisäistä ja osaa kuvitella vielä, että lopulta ei jää jäljelle yhtään koiraa. Minulle on kuitenkin viime vuosien ajan ollut selvää, ettei uusia koiria laumaan enää tule. Mutta välillä olen jo kyseenalaistanut ehdottomuutta tässä asiassa, vaikka sekä järki että tunne ovat yhdessä tämän päätöksen tehneet. Mutta entä jos vielä järjettömämpää on yrittää elää ilman koiria, vaikka on täysin koiraihminen? </p><p>Tiedän vain liiankin hyvin, mitä kaikkea voi koirien kanssa sattua. Tiedän, mitä on esimerkiksi elää hankalan ja kroonisen sairauden kanssa ja tuntea jatkuvaa huolta. Tai miten silmänräpäyksessä kaikki voi muuttua, kun tapahtuu jotain yllättävää. Koiran tai minkä tahansa elävän olennon kanssa se riski vain on otettava, ja sen vielä ehkä voisin tehdäkin. Arvaamatontahan koko elämä muutenkin on. Mutta se suurin este on toinen ja ylittämätön.</p><p>Tiedän sattuneesta syystä hyvin senkin, mitä on elää sellaisen kroonisen sairauden kanssa, joka vie paljon rahaa ihan koko ajan, päivästä ja vuodesta toiseen, ilman hengähdystaukoja, eikä edes ole ketään niitä kuluja jakamassa. Se on kovin stressaavaa elämää. Viime kierroksesta jäi isot seuraukset, eikä toiseen kierrokseen olisi rahkeita, kun se voisi pahimmillaan olla 10-15 vuoden keikka.</p><p>Eläinlääkärikulut ovat järkyttäviä nykyään ja ne näyttävät alati vain nousevan. Ihan hetkessä nousivat esim. hammashoitojen hinnat satasilla. Jotkut ovat kuulemma köyhtyneet tonneilla päivystyskäynnillä, eikä mitään välttämättä ole silti selvinnyt. Jatkuvia eläinlääkärikäyntejä ja lääkitystä vaativa sairaus taas vie tonnikaupalla rahaa vuosittain.</p><p>Ei olisi vuosia sitten voinut kuvitella, miten kalliita eläinlääkärikäynnit jonain päivänä ovat, ja että myös ruokinnan ja harrastusten hintalappu nousee niin paljon. Eikä voi nytkään ennustaa, miltä maailma näyttää 10-15 vuoden kuluttua tai mitä itselle sinä aikana tapahtuu. Jos koiran vielä ottaisi, niin pitäisi ainakin olla varasuunnitelma siltä varalta, että sekin on sairas. Kai sitä voisi vaikka muuttaa pakolaiseksi maahan, jossa eläinlääkärit ovat halvempia. Mutta huolettomampaa on olla ilman koiraa.</p><p>Sitäkin olen miettinyt, millaista se olisi jos minulle joskus vielä koira tulisi. Varmasti touhuaisin sen kanssa, mutta innostuisinko enää koskaan entisellä tavalla harrastamisesta. Haluaisinko enää tavoitteita, uskaltaisinko luottaa, olisinko mieluummin höntsäilijä. Palaisinko ainakaan entisiin lajeihin muuten kuin höntsäilymielessä. Pk:ssa on se uusi B-luokka, joten estepeikkoa ei enää olisi, mutta toisaalta seuraavalla koiralla ei välttämättä edes olisi pk-oikeuksia. Se kilometrin seuraaminen B-tottiksessa ei myöskään innosta, eivätkä SPKL:n uusimmat metkut harrastamisen vaikeuttamiseksi tai silmien ummistaminen epäkohdilta nyt ja ennen, siitä minulla on omakohtaistakin traumaa.</p><p>Toko taas on lajina mennyt koko ajan tyhmempään suuntaan, enkä koe kaikkia liikkeitä kovin mielekkäinä sen enempää koiran kuin ohjaajankaan kannalta. Se välinearsenaali myös vähän ärsyttää. Onhan niitä muitakin lajeja, ja ehkä tilanne veisi mennessään ja innostuisin jostain. Ehkä en saa sitä koskaan tietää, jos ja kun uutta koiraa ei tule, kunhan huvikseni mietin. Tärkeintä olisi muutenkin itse se koira, jos sellainen tulisi, eivät mitkään tavoitteet. Se entinen harrastaja minussa silti joskus asioita pyörittelee.</p><p>Olen sentään saanut jo pitkään jakaa elämäni koirien kanssa, joten muisteltavaa kyllä jää. Vinskikin on saanut elää jo täyden koiranelämän. Siitä saa olla kiitollinen, etenkin kun sillä on ollut selkävika pennusta asti. Aina se aika tuntuu silti loppuvan liian äkkiä, ja on haikeaa tiedostaa Vinskinkin tilanne ja ajan rajallisuus.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7AH9XYbK2YgZfN4Dt-3P2t-AmJRQQeV6anoyNV-XNuPUgWW4vz3KU92ECrW9Re9s7jA5x_ruqaqTHzRg7r5dVEo2nSxd3wN4prReUfDKhnixhuPVoPjMhgatm5yeTJgocakT1kvDu6eK53O2OSgBPaAJveb7_WUkrwlXJcOorrnGEFPj6gyJJDRmGYNZW/s4624/20231129_130048.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7AH9XYbK2YgZfN4Dt-3P2t-AmJRQQeV6anoyNV-XNuPUgWW4vz3KU92ECrW9Re9s7jA5x_ruqaqTHzRg7r5dVEo2nSxd3wN4prReUfDKhnixhuPVoPjMhgatm5yeTJgocakT1kvDu6eK53O2OSgBPaAJveb7_WUkrwlXJcOorrnGEFPj6gyJJDRmGYNZW/w400-h300/20231129_130048.jpg" width="400" /></a></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8UybUMEAWrvdnvFAkJ3xbjfjPoq9X2IwgDxHAG9Ya98miV8JiUMcT3PTU36RLNApXhRSwesQ5WWbII5HqyRsiR5PtaySwzcPdbvbf30riAA68icj28aOLNXsWX20KTknQIO-8kDdkTOBnEwSJ8U35DYvVeJC2SiOLxf134ovzdr-iMvH4mSAdkckBEe75/s4624/20231224_174604.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8UybUMEAWrvdnvFAkJ3xbjfjPoq9X2IwgDxHAG9Ya98miV8JiUMcT3PTU36RLNApXhRSwesQ5WWbII5HqyRsiR5PtaySwzcPdbvbf30riAA68icj28aOLNXsWX20KTknQIO-8kDdkTOBnEwSJ8U35DYvVeJC2SiOLxf134ovzdr-iMvH4mSAdkckBEe75/w400-h300/20231224_174604.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Aatto</td></tr></tbody></table>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-24602111727750594102023-10-15T21:26:00.001+03:002023-10-17T21:49:22.781+03:00Terveysjuttuja ja syysulkoilua<p>Kävimme ihan ex tempore pienellä tutustumiskäynnillä Nuuksion ytimessä puolitoista kuukautta sitten. Valitsin kahden kilometrin reitin, koska aikaa ei sillä kertaa ollut kovin pitkään retkeen, ja halusin myös säästää koiria. Oli aurinkoinen ja lämmin arki-iltapäivä, ja muitakin liikkujia reitillä oli tasaisena mutta maltillisena virtana. Kuitenkin vähän liikaa minulle. En saanut normaalia luontofiilistä myöskään siksi, että kyseinen reitti oli leveä baana, jota reunustivat valotolpat. Enpä ole sellaisella ennen retkeillyt, enkä välitä toiste välttämättä mennäkään. Kotimatkalla pysähdyimmekin tuttuun metsään, jossa koirat saivat hetken kirmata vapaana eikä muita kulkijoita näkynyt, ja se olikin lopulta mielekkäin osuus siitä reissusta.</p><p>Hieno kallio ja näköala reitillä kyllä oli, ja hyppäsimme välillä pois reitiltä kalliolle ja myös metsään. Eräs seurue kalliolla varoitti minua, että heidän vieressään on kyy, ei kannata tulla siitä. Kiitin tiedosta, enkä ollut yhtään yllättynyt havainnosta. Kyitä kyllä Nuuksion joka kolkasta löytyy, ja lämmin syyspäivä on otollista aikaa bongata niitä.</p><p>Vaikka päivä oli aurinkoinen, niin kuvaushetkellä sattui olemaan pilvistä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEaCjtlOfPSIKMf0n9MIza6wb7UNxzRmZ4GO7gy9wus4r0guku9vAGObwI4JuMDmTFbZ0vDYM931HbWExxvZPYJzI_zLwVknkcZlX7Gl3Gb2_bPRR6-kIqAit2WdYTbdQm1-O27OgjJ_tfhHKrB3AW_C4d0F3BFN396pDqRnm47ttt61UaFoJ6u1zbL3Pe/s4624/20230829_143652.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEaCjtlOfPSIKMf0n9MIza6wb7UNxzRmZ4GO7gy9wus4r0guku9vAGObwI4JuMDmTFbZ0vDYM931HbWExxvZPYJzI_zLwVknkcZlX7Gl3Gb2_bPRR6-kIqAit2WdYTbdQm1-O27OgjJ_tfhHKrB3AW_C4d0F3BFN396pDqRnm47ttt61UaFoJ6u1zbL3Pe/w400-h300/20230829_143652.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip46oiO6K9vi0j28wVRqhR-FipFjup5ca1dtkKzMcZlVjFp4qgRQT4QLlXlkJFLrQLb766JzwlTJBkR5wUjF9cSRUfVFqvdwgbiOKTa8T_kbaYCiCsRU2JrqSFezwZLfeA3jX6GVx_RhTtgEh2oUxfLLpCbCrGsZiA7tU076wyLlBDtIw1pMi7nTGX3oUt/s4624/20230829_144859.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip46oiO6K9vi0j28wVRqhR-FipFjup5ca1dtkKzMcZlVjFp4qgRQT4QLlXlkJFLrQLb766JzwlTJBkR5wUjF9cSRUfVFqvdwgbiOKTa8T_kbaYCiCsRU2JrqSFezwZLfeA3jX6GVx_RhTtgEh2oUxfLLpCbCrGsZiA7tU076wyLlBDtIw1pMi7nTGX3oUt/w400-h300/20230829_144859.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsAQSNFT_BlbE75Xcz0cmXZp5ZspMFs280qYgmZSfvYw0hBJe3-u2XUhuxARt50f2c3tKTfnv53cA-8YHAjl-TZDoVttU7TPwXuaFWp_M9_1x3TqZvKNNbR85DFL2iXKZ6BoiskshS3YFWOgLqyeafYERM2HRoX-YU1tJGTBMCWJOQ_WZbQF6BlQzy_QK_/s4624/20230829_144954.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsAQSNFT_BlbE75Xcz0cmXZp5ZspMFs280qYgmZSfvYw0hBJe3-u2XUhuxARt50f2c3tKTfnv53cA-8YHAjl-TZDoVttU7TPwXuaFWp_M9_1x3TqZvKNNbR85DFL2iXKZ6BoiskshS3YFWOgLqyeafYERM2HRoX-YU1tJGTBMCWJOQ_WZbQF6BlQzy_QK_/w400-h300/20230829_144954.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEYLSry9fk9eTnC-ViGAR4StBx0X6sN5IFYZeCZABRnwfFJak-wAMYwBPT-M9L13lz1j_ou28rnkZGlngrPZyKqBJlS4yl63s-nq2kr5Q9_uapAbUEv49XkBqPid_GLtwBt8Y21auIw9YQk5oRJm2UWT2HIwFxapV3AXENnzYD_w2jIPe-I65KQ98Vu4Zl/s4624/20230829_143717.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEYLSry9fk9eTnC-ViGAR4StBx0X6sN5IFYZeCZABRnwfFJak-wAMYwBPT-M9L13lz1j_ou28rnkZGlngrPZyKqBJlS4yl63s-nq2kr5Q9_uapAbUEv49XkBqPid_GLtwBt8Y21auIw9YQk5oRJm2UWT2HIwFxapV3AXENnzYD_w2jIPe-I65KQ98Vu4Zl/w400-h300/20230829_143717.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyN0VaMzeKAlqaUV2xQlvBLU6Z4UhZuK3WFg63Xpf7y1uya5Hq9F75BpvLt8wQc_hnM6BV8nk2Btkmw_eyoAqK_JD2FPJ5cKm2jbHKBYIuP6qgzjFztwyHJOd6hXC582sUvQb-nsCx3GGU6TMS2HHDCPJY2fYk2-E60LQZbcaEsT2068t3Mii2rNZhgGxw/s4624/20230829_150911.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyN0VaMzeKAlqaUV2xQlvBLU6Z4UhZuK3WFg63Xpf7y1uya5Hq9F75BpvLt8wQc_hnM6BV8nk2Btkmw_eyoAqK_JD2FPJ5cKm2jbHKBYIuP6qgzjFztwyHJOd6hXC582sUvQb-nsCx3GGU6TMS2HHDCPJY2fYk2-E60LQZbcaEsT2068t3Mii2rNZhgGxw/w400-h300/20230829_150911.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7kRZ6RVsd4mb-6XSlLuMhyphenhyphenqx1md5rpH43-IpeeisrJRKb4hBmuFjqB6ynRJGlZb3yUgjncNO5EJe7kBLYzNvd2_8KYzI7lDlsWCcDzY0Fv4OaN6ZDSpVbbEZE-cTpKHmGqIe6z0LuoM2PGQ4dWzv4OKZV67praw7nuy4bzfYzJ_hhKYkMUyH1mi6KiA6l/s4624/20230829_144115.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7kRZ6RVsd4mb-6XSlLuMhyphenhyphenqx1md5rpH43-IpeeisrJRKb4hBmuFjqB6ynRJGlZb3yUgjncNO5EJe7kBLYzNvd2_8KYzI7lDlsWCcDzY0Fv4OaN6ZDSpVbbEZE-cTpKHmGqIe6z0LuoM2PGQ4dWzv4OKZV67praw7nuy4bzfYzJ_hhKYkMUyH1mi6KiA6l/w400-h300/20230829_144115.jpg" width="400" /></a></div></div><p><br /></p><p>Aika pian sen jälkeen näimme itsekin taas omin silmin kyyn muutaman kilometrin päässä olevalla ulkoilualueella, joka itse asiassa myös kuuluu Nuuksion alueeseen vaikkei siellä ydinalueella olekaan. Taas törmäsimme siihen kun olimme jo tulossa metsästä pois, ja taaskin Vinski oli se joka oli lähinnä käärmettä, mutta ei kuitenkaan tällä kertaa ihan tallannut sitä, vaikka todella läheltä piti. Käärmekin oli vikkelämpi kuin se edelliskertainen löhöilijä ja luikerteli vauhdilla poispäin polulta. Huh, kylläpä taas pomppasi sydän hetkeksi kurkkuun, mutta koirat eivät taaskaan käärmeeseen reagoineet.</p><p>Lääkärissäkin ollaan taas käyty. Vinski alkoi ihan yllättäen välillä vähän keventää etuosaansa liikkuessaan, ja yhdellä lenkillä se vältteli matalien puunrunkojen yli hyppäämistä, joissa ei aiemmin ole mitään ongelmia ollut. Sohvalle ja autoon se pääsi nousemaan yhtä hyvin kuin ennenkin. Annoin sille kaksi päivää Norocarpia, mutta sitten lopetin, koska sille tuli pari kertaa yökkäilyoireilua, joka saattoi liittyä Norocarpiin. </p><p>Mietitytti, että Vinskille pitäisi löytää jokin muu kipulääkitys jatkoon. Verikokeet pitäisi myös ottaa, koska niitä ei ollut pitkään aikaan otettu. Samalla näkisi sen, olisiko jotain anestesiariskejä tiedossa, koska olin miettinyt, pitäisikö Vinskille vielä kerran tehdä hammashoito. Ja tietenkin samalla olisi hyvä tarkistaa kokonaisterveys muutenkin, että missä mennään seniorikoiran kanssa.</p><p>Niinpä menimme luottolääkärillemme, ja tutkimuksissa sitten tuli vähän yllättäviäkin löydöksiä. Oikea kyynärnivel oli vasenta paksumpi ja myös lämmin ja rutiseva, joten se oli ollut syynä satunnaiseen etusten keventämiseen, toispuoleista se oli mielestäni enemmän ollutkin. Mutta mikä hämmästyttävämpää, niin toisesta reidestä löytyi kasvain. Oikean takajalan sisäreiden ja ulkoreiden sisäpuolella lihasten välissä oli pehmeä, rasvamainen massamuutos, melko kookas mutta aristamaton. Hyvin todennäköisesti infiltroiva lipooma. Ei siis pahanlaatuinen, mutta varsin inhottava, kun se voi kasvaa todella isoksikin ja haitata liikkumista.</p><p>Vinskin silmäluomessa oleva Meibomin rauhaskasvain oli myös vähän kasvanut, ja saattaa jossain vaiheessa myös aiheuttaa huolta. Muut patit olivat melko ennallaan ja ihan rasvapatteja tai syyliä. Täydellinen verenkuva ja maksa- ja munuaisarvot otettiin. Verenkuvassa kaikki oli hyvin, mutta munuaisarvot ja maksa-arvoista ALAT olivat vähän yli viitearvojen, mikä kertoo siitä että sisäelintila on heikentymässä, ja 75 prosenttia tehosta on eläinlääkärin mukaan jo menetetty tässä vaiheessa kun veriarvot ovat lähteneet nousuun.</p><p>Anestesiaa eläinlääkäri piti jo jonkinlaisena riskinä, eikä hammashoitoon nyt sitten varmaankaan mennä. Hampaat eivät pahassa kunnossa onneksi ole, ja Vinski pärjää kyllä niiden kanssa loppuikänsä, ellei mitään akuuttia tule. Asiaa alun perin pohtiessani en tiennyt nykyisiä uhkia ja mietin, että Vinski voisi parhaassa tapauksessa elää vaikka vuoden tai ylikin vielä, vaikka tiesin senkin, että aika voi loppua ihan milloin vain. Hammashoito myös hirvitti. Nimittäin viimeksi Vinski alkoi taas hammashoidon jälkeen laskea alleen, mikä kertoi selän ärtymisestä. Selällään pöydällä nukutettuna makaaminen ei olisi mikään kovin hyvä juttu. Hampaiden kotihoitoa jatkamme yhä, jo vuosien ajan olen harjannut koirien hampaat joka päivä.</p><p>Vinskin selkä oli palpoidessa jäykkä ja kireä, lihakset aristivat. Kropan muutokset olivat tulleet vasta ihan äskettäin ja hyvin nopeasti, koska muuten olisin itsekin huomannut ne jo aiemmin. Kraniohoidostakin oli tasan kaksi kuukautta, eikä näitä muutoksia silloin vielä ollut, kraniohoitaja olisi kyllä maininnut pienetkin ongelmat. Vinskin kroppa oli silloin varsin hyvässä kunnossa, kyynärässä ei ollut havaittavissa mitään ongelmaa, reiden massamuutosta ei vielä ollut, selkä oli paljon parempi, jumia oli vain vähän.</p><p>Vinski ei enää voi syödä tulehduskipulääkkeitä eikä myöskään parasetamolia. Niinpä sille päätettiin kokeilla Librelaa, ja se sai ensimmäisen pistoksen heti. Jos Librela ei tehoaisi, niin eläinlääkäri kehotti seuraavaksi kokeilemaan vähän yllättävää lääkettä, eli Litalginia, jota yleensä käytetään sisäelinkipuun. Myös gabapentiiniä voi harkita. Sain ohjeeksi mitata Vinskin reiden paksuuden kerran viikossa, jotta nähdään, miten nopeasti kasvain kasvaa. </p><p>Nyt on eläinlääkärikäynnistä kulunut jo kuukausi. Librela näyttää auttaneen ja Vinski on liikkunut hyvin, satunnaisesti olen silti havainnut ohimenevää ihan lievää jäykkyyttä oikean etujalan askelluksessa, mutta nyt en vähään aikaan sitäkään. Neljä päivää Librelan saamisesta Vinski sai metsässä jonkin virtapiikin ja teki tosi lennokkaita juoksuspurtteja, jollaisia se ei ole aikoihin tehnyt. Ei ole sen jälkeenkään, mutta lenkillä sen askellus usein näyttää hyvin kepeältä ja kauniilta, hetkittäin se myös vähän löntystelee. </p><p>Viime perjantaina haimme jo toisen Librela-pistoksen hoitajakäyntinä. Useinhan kuulemma Librelan paras teho tulee näkyviin toisen tai kolmannen pistoksen jälkeen. Joillain teho myös jossain vaiheessa hiipuu. Saa nähdä, miten Vinskin kohdalla, ja miten kauan se ylipäätään ehtii Librelaa saada.</p><p>Vinskin reiden paksuus pysyi samana ensimmäiset kaksi viikkoa, mutta kolme viikkoa eläinlääkärikäynnin jälkeen läpimittaa oli tullut lisää ainakin senttimetri, ja kasvain tuntui selkeästi isommalta myös käteen. Tulee mieleen ikäviä kaikuja lähimenneisyydestä, vaikkei tämä kasvain yhtä hillittömän nopeasti kasvakaan kuin Draaman kasvain kasvoi. </p><p>Syyskuun loppupuolella Vinski ja Kipi pääsivät osteopaatille. Vinskin kyynärvarsi oli jäykkä ja selässäkin oli jäykkyyttä, mutta kokonaistilanne ei muuten ollut niin kamala kuin olin kuvitellut. Vinskin kroppa oli taas hoidon jälkeen parempi. Hirveän ikävä kombo tuo kyllä on, kun kyynär- ja selkäongelma ruokkivat toisiaan ja vaikuttavat liikkumiseen. Reiden kasvain ei vielä liikkumista ollenkaan haittaa, mutta sitten ollaankin lirissä, kun niin käy.</p><p>Kipillä oli kireyttä niskassa ja selän ylimenoalueella, mutta muuten ei mitään ihmeellistä. Oli taas virkistävää ja tärkeää saada tilannekatsaus omista koirista ja samalla vaihtaa ajatuksia terveydestä ja koirista osteopaatin kanssa. Pojat ovat ikänsä tuolla käyneet, vaikka välillä paljon myös kraniossa, ja kyllä nämä käynnit molemmissa huolloissa ovat samalla olleet terapiaa omalle mielelle. Ei missään muuten ehdi yhtä hyvin puida terveysjuttuja ja kaikkea niihin liittyvää.</p><p>Meidän retkeilyt on pikkuhiljaa retkeilty, Vinskin osalta ainakin. Onneksi olemme vielä tänä vuonna saaneet retkeillä ja kerätä muistoja. Lyhyitä metsäretkiä toki voimme vielä tehdä. Reiteille en välttämättä välitä enää lähteä ollenkaan, koska silloin hihnaliikuntaa tulee useimmiten turhan paljon. Mieluummin haluan noiden liikkuvan vapaana omaan tahtiinsa, emmekä kuitenkaan edes voisi mitään useiden kilometrien pituisia reittejä valita.</p><p>Enimmäkseen me ihan vain lenkkeilemme leppoisasti metsässä, se on ihan parasta liikuntaa koirille ja mielekästä meille kaikille. Eikä tarvitse pelkkiin pikapyrähdyksiin tyytyä, kun etenemme leppoisasti ja koirat saavat liikkua omaehtoisesti. Minä taas saatan välillä pysähtyä poimimaan sieniä, niitä nyt vaan ei voi jättää metsään, vaikka olisi ennalta niin päättänytkin, kun haluaisi ajanpuutteen takia välttää niiden putsaus- ja valmistusrumban. Ihan kotikulmilla ei kunnon metsää ole, ja tylsästi joutuu myös pitämään koiria aika paljon hihnassa, mutta onneksi ei kuitenkaan tarvitse asfaltilla tehdä lenkkejä täälläkään.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoEkHDDZRjmXoemyaXmMqApliB71gzzE4c0dGRjtoaZyzRpAAgFsPJYxyfQwPtAKh7sH6ULmRyy2Cr1vpAa8Oun7ZrGIo3pDlNDkdwslWa2TsO2frp-AJbG3ajg-VxDxl_OExQoMLdJ6m_M9eNodmgDOV4NstybKvWd50A4enD7AIGR68jYGb2Z6PtNnXM/s4624/20231006_111621.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoEkHDDZRjmXoemyaXmMqApliB71gzzE4c0dGRjtoaZyzRpAAgFsPJYxyfQwPtAKh7sH6ULmRyy2Cr1vpAa8Oun7ZrGIo3pDlNDkdwslWa2TsO2frp-AJbG3ajg-VxDxl_OExQoMLdJ6m_M9eNodmgDOV4NstybKvWd50A4enD7AIGR68jYGb2Z6PtNnXM/w400-h300/20231006_111621.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhousilKoL4xNb2neY-Rp2kbdJPHI8mb2puxKLz9-ohvxtmYNuF66R39LOeaj_rR4ZJQAMSJGAPj3fciCzxloK8dghigsYumend89q5AjUkly6Ela07QAP4UhlQE4Cx6mjk96M4Rkpw7gYEfc8A01lK_mTH-VhZkjanC96Nt6xpgMvXuuP9Va-mmTSKWufX/s4624/20231006_110615.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhousilKoL4xNb2neY-Rp2kbdJPHI8mb2puxKLz9-ohvxtmYNuF66R39LOeaj_rR4ZJQAMSJGAPj3fciCzxloK8dghigsYumend89q5AjUkly6Ela07QAP4UhlQE4Cx6mjk96M4Rkpw7gYEfc8A01lK_mTH-VhZkjanC96Nt6xpgMvXuuP9Va-mmTSKWufX/w400-h300/20231006_110615.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9SptlSzZATXVW18kD-NlSe1QXttkuIcAk4DnI5tl9Tff8RsAmlsDZdUmnbrxtTLmMEt_IpG3s59JviqwjeoVM9iETMcsOoMGTWnhp_l_WYIDidcrjNqOCgrDmmYzcUlMDRUla5Lhx_Od6Ga7TUZA478iU2jJhUWALaKax6qb6matyKuqgAiwb_tqEr8SC/s4624/20231002_164508.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9SptlSzZATXVW18kD-NlSe1QXttkuIcAk4DnI5tl9Tff8RsAmlsDZdUmnbrxtTLmMEt_IpG3s59JviqwjeoVM9iETMcsOoMGTWnhp_l_WYIDidcrjNqOCgrDmmYzcUlMDRUla5Lhx_Od6Ga7TUZA478iU2jJhUWALaKax6qb6matyKuqgAiwb_tqEr8SC/w400-h300/20231002_164508.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5PJyB3hZSg5xZt9VKCoABZwcm3rle7O105Jldnrm2eUicVD-I5CDbwajNIJuLEMmdT4Hk7sTcv0T3tv7BhNxVc5E9vuuM3Du3hEdqPRh4mYacCMLH1ESbkUFz-32mquGBplEend-5-SpsMU8FGoRINk-kCM29ixKMf8XgOs7e-0kkQNCclNw7K1nAEl_E/s4624/20231006_153603.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5PJyB3hZSg5xZt9VKCoABZwcm3rle7O105Jldnrm2eUicVD-I5CDbwajNIJuLEMmdT4Hk7sTcv0T3tv7BhNxVc5E9vuuM3Du3hEdqPRh4mYacCMLH1ESbkUFz-32mquGBplEend-5-SpsMU8FGoRINk-kCM29ixKMf8XgOs7e-0kkQNCclNw7K1nAEl_E/w400-h300/20231006_153603.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFNdASmv65XtH1f19x49-7F7eZMhGdJ_JNccB0GD5xWj5gwIeI7bLVpwf_N209NgO1BpDwnHK6_U5lgQ0rLO7jG47RVsYGD0qSJxBbuS_TfBomOdJkXzxkfGtJ4LBFY8H51cRQ2RtXtAar-iLxMTywaAQZ3iEtvidD8t29lX_s6IVfZnFK6l7tRPve0OZC/s4624/20230911_152606.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFNdASmv65XtH1f19x49-7F7eZMhGdJ_JNccB0GD5xWj5gwIeI7bLVpwf_N209NgO1BpDwnHK6_U5lgQ0rLO7jG47RVsYGD0qSJxBbuS_TfBomOdJkXzxkfGtJ4LBFY8H51cRQ2RtXtAar-iLxMTywaAQZ3iEtvidD8t29lX_s6IVfZnFK6l7tRPve0OZC/w400-h300/20230911_152606.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Syyskuussa olimme metsäretkellä ennestään tutussa metsässä, jossa kuitenkin suunnistimme vähän eri alueelle kuin yleensä ja katsastimme kaksi uutta lampea, joille oli melko lyhyt matka. Olisin halunnut kävellä vielä kolmannelle, jonne olisi ollut enää vain kilometrin matka ja jossa olisi ollut laavu, mutta ei Vinskin kanssa uskaltanut pidentää retkeä enää yhtään, kun siitä olisi kuitenkin tullut kaksi kilometriä lisää käveltävää.</p><p>Siitä tuo oli vähän tylsä retki, että jouduin pitämään koiria aika paljon hihnassa erityisesti lampien läheisyydessä, etteivät ne olisi rynnänneet lampeen. Uiminen kun ei kuulunut päivän agendaan. Pidimme yhden pidemmän ja kaksi lyhyempää taukoa, ettei yhtäjaksoista liikuntaa tulisi paljon. Vinski oli hyvin energinen ja hyvin liikkuva vielä retken lopussakin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia9T2fHzVQYXXC3nbbN0KWoRmGsfNev89gGlpdtiCZLR5XiRjQgjV0BvZtZTRGz7N1CNDG7RVS3cXhuS0ESJO-x6DXksrhPgaMwM8tsuCTfzE6VIRelYNW2sYqtT3Y2XSrb5H_tIfGeyNgsGEYM_2y7a4jiQfXKvn5rVGR-b8w8IpGCyjG3NoVouNMLIYC/s4624/20230922_121755.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia9T2fHzVQYXXC3nbbN0KWoRmGsfNev89gGlpdtiCZLR5XiRjQgjV0BvZtZTRGz7N1CNDG7RVS3cXhuS0ESJO-x6DXksrhPgaMwM8tsuCTfzE6VIRelYNW2sYqtT3Y2XSrb5H_tIfGeyNgsGEYM_2y7a4jiQfXKvn5rVGR-b8w8IpGCyjG3NoVouNMLIYC/w400-h300/20230922_121755.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdWkfDRb4XOsXkcLjhNt8sMF83TSAL8DVlVQjCN9FYPhBf1GXwG2V7dqMKDsyyuVYZB7emdpfDLzupl34qVYwUFUSgUQphsqfCTLDkO0tyMfTGsQiSzSQx0CQ2pkKsEDBAB0p7jsN_zpXiggV3Uu0Epxnd3cgydc1Ae-fqJVclJA5BU7DNyJ7eaIEoG8B-/s4624/20230922_121859.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdWkfDRb4XOsXkcLjhNt8sMF83TSAL8DVlVQjCN9FYPhBf1GXwG2V7dqMKDsyyuVYZB7emdpfDLzupl34qVYwUFUSgUQphsqfCTLDkO0tyMfTGsQiSzSQx0CQ2pkKsEDBAB0p7jsN_zpXiggV3Uu0Epxnd3cgydc1Ae-fqJVclJA5BU7DNyJ7eaIEoG8B-/w400-h300/20230922_121859.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyLcQlPjh03axawiYXxkg_eOvTvVsEvoXpzmY-W_CIcY6GIeQZgc6RGxjooLNsriX16VgqqdAOitd1s8wUYpR0LkBy0rqP0b4PLNgOfjrYXxSwJfwzKvXCOHNFTvh52goblzwN_wi8Dsl5QhHij-HZUzlk5NSpjkfYStukB4Jlt237H6DSdv4rz2PlU_Ps/s4624/20230922_123451.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyLcQlPjh03axawiYXxkg_eOvTvVsEvoXpzmY-W_CIcY6GIeQZgc6RGxjooLNsriX16VgqqdAOitd1s8wUYpR0LkBy0rqP0b4PLNgOfjrYXxSwJfwzKvXCOHNFTvh52goblzwN_wi8Dsl5QhHij-HZUzlk5NSpjkfYStukB4Jlt237H6DSdv4rz2PlU_Ps/w400-h300/20230922_123451.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMCs-he2ri4Tz5CwibWNrQKdjg8HTrdt5kLar-EzDx1daT74dw9ZUU9L6yGVYWDL7Gl8cNp5fF9Yn7lf6hN3ySeOauxp-DRaVbeJKvf5oPSzev-VlSKo-dvpJy_jSoWqiRDup4y1HhoGGGCVx2uwBwYIr24xb9-mc-w2aINRCb5IQe1-4WAFutPZ0kbg0a/s4624/20230922_131435.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMCs-he2ri4Tz5CwibWNrQKdjg8HTrdt5kLar-EzDx1daT74dw9ZUU9L6yGVYWDL7Gl8cNp5fF9Yn7lf6hN3ySeOauxp-DRaVbeJKvf5oPSzev-VlSKo-dvpJy_jSoWqiRDup4y1HhoGGGCVx2uwBwYIr24xb9-mc-w2aINRCb5IQe1-4WAFutPZ0kbg0a/w400-h300/20230922_131435.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTQ8AcuOfr3LjUpn7dVpw6HqcMbzOj4YS2-eueeu_oHPeNiiwiUxxedjR9kDzrWZ5qqEyyAJKN2UnvKz603GlBixrr5VFvsWqNmURwnvb5LlbHy_g7HeCqy19-Ztwcc78gXgxOg8m9IeCUshIYePiS2HJcwRR1Taimgi0iLhAM5cRfA9N23pJOy-7aHf8b/s4624/20230922_131558.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTQ8AcuOfr3LjUpn7dVpw6HqcMbzOj4YS2-eueeu_oHPeNiiwiUxxedjR9kDzrWZ5qqEyyAJKN2UnvKz603GlBixrr5VFvsWqNmURwnvb5LlbHy_g7HeCqy19-Ztwcc78gXgxOg8m9IeCUshIYePiS2HJcwRR1Taimgi0iLhAM5cRfA9N23pJOy-7aHf8b/w400-h300/20230922_131558.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Muutama viikko sitten kävimme tutussa metsässä lenkillä ja jäljestämässä. Alueella oli tiedote siitä, että viikonloppuna siellä järjestetään jälkikoe eikä alueella saisi silloin liikkua. Mitenköhän kävi, kun sää oli koepäivänä hyvä ja metsät täynnä sieniä... Me saatoimme hyvillä mielin käyttää aluetta, koska kokeeseen oli vielä monta päivää. Alueella oli jo janat ja esineruudun paikka merkittynä. Tämän lähemmäksi koetilannetta eivät meidän pojat koskaan pk:ssa pääse! Jälkensä ne ajoivat taas suurella innolla ja taitavasti. </p><p>Oli hieman nostalginen fiilis katsoa valmiiksi merkattua janan paikkaa ja muistella miltä tuntui ennen koesuoritusta katsoa janaa ja miettiä, että millainen jälki siellä meitä odottaa, mihin suuntaan jälki mahtaa janalta lähteä ja ottaako koira sen heti oikeaan suuntaan vai huudetaanko meidät takaisin janalle. Tuossa metsässä en koskaan kokeessa ollut, mutta monet jäljet siellä on eri koirilla ajettu, ja kouluttajan ominaisuudessa vedin siellä myös muutamat ryhmätreenit.</p><p>Siitä on jo niin kauan, kun viimeksi olin jälkikokeessa. Kuuden eri koiran kanssa sain sen kokea, viimeisten kolmen koiran kanssa en enää. Ei aina käy niin kuin suunnittelee ja toivoo. Minulla oli pitkään vahva jälkiharrastajan identiteetti, mutta nyt se on jo vähän haalistunut. Ei se koskaan kokonaan katoa vaan tulee aina olemaan osa minua. Oli se niin rakas laji, ja vieläkin olen saanut sitä höntsäilymielessä tehdä. Jälkikokeiden maailmasta ja tavoitteellisesta treenaamisesta vain olen täysin vieroittunut, enkä seuraa tätä aihepiiriä edes somessa sen enempää kuin mitä sattumalta silmiin osuu. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxkVumGS3uDMVBmVEkw9srrjgpiyAZt6f_D2uZ8_6OTk1JiRmba2i5iC3nD8TzytgxwxTgC5EWbqHVJEFj2FFsN8NWEBaHcQ-X1S5OvbFublTxIRbb42fV3n768YYp6yQrTs8iCk3GfcVPh5KANPZEZsl9sFddgR8gE2MiKLgzUSTURQ1YgPBRuY9Knh0U/s4624/20230911_150152.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxkVumGS3uDMVBmVEkw9srrjgpiyAZt6f_D2uZ8_6OTk1JiRmba2i5iC3nD8TzytgxwxTgC5EWbqHVJEFj2FFsN8NWEBaHcQ-X1S5OvbFublTxIRbb42fV3n768YYp6yQrTs8iCk3GfcVPh5KANPZEZsl9sFddgR8gE2MiKLgzUSTURQ1YgPBRuY9Knh0U/w400-h300/20230911_150152.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5Q_QoIBfLqWoP-9IlO5k4Nj9wVmi7Ff4GNPRW9ZIkaz1oyEuLA7HEBF20J4yC1XbDP3DhygjDiszVx5uKJybb0jBXaQe7dpbmVSGRRlIIIulRtbjWw69JCSCs60SYRtC28LPCa4AHh00SzXEt3QmMGKRDZ0vCWgvlDVxWkFmrAPsWnHkVSJh6INbyKu2C/s4624/20230911_151229.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5Q_QoIBfLqWoP-9IlO5k4Nj9wVmi7Ff4GNPRW9ZIkaz1oyEuLA7HEBF20J4yC1XbDP3DhygjDiszVx5uKJybb0jBXaQe7dpbmVSGRRlIIIulRtbjWw69JCSCs60SYRtC28LPCa4AHh00SzXEt3QmMGKRDZ0vCWgvlDVxWkFmrAPsWnHkVSJh6INbyKu2C/w400-h300/20230911_151229.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2dEph2OZE6YVXLhYwH6D8e33P-j6zZH7jWsA3vRNP3oAOUYnxEjot-3HXRtpW5MXRghD2p_VMH-_wBn3838Dk9hWaFGXQ7ettK8Kves3fAxbNIyHKVcePPP8v-u96xYrugNnSYj7esz8SjYSzINAvQgTFLDArNfhdZc4JNOWA1zvh5sTSFaLCe2mVXW5E/s4624/20230911_151225.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2dEph2OZE6YVXLhYwH6D8e33P-j6zZH7jWsA3vRNP3oAOUYnxEjot-3HXRtpW5MXRghD2p_VMH-_wBn3838Dk9hWaFGXQ7ettK8Kves3fAxbNIyHKVcePPP8v-u96xYrugNnSYj7esz8SjYSzINAvQgTFLDArNfhdZc4JNOWA1zvh5sTSFaLCe2mVXW5E/w400-h300/20230911_151225.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYU-4oIkqTmBBw_RwG6cu-UqP4TqfOdaygbJO9Fh3B_WlpTYjHG8fmD_71siw4ReC2W-H-JEtZk0mNDzLQEd6svqwqNcRREhWMTTAB8dicj_8W2H7YwihtBSp24mdpfkA6sW0eQ1ENCAPI_4-zM6FGh1IzadTV4Pc-fJxMu4_-vtG_qt63FXX8gPaihmBP/s4624/20230911_152142.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYU-4oIkqTmBBw_RwG6cu-UqP4TqfOdaygbJO9Fh3B_WlpTYjHG8fmD_71siw4ReC2W-H-JEtZk0mNDzLQEd6svqwqNcRREhWMTTAB8dicj_8W2H7YwihtBSp24mdpfkA6sW0eQ1ENCAPI_4-zM6FGh1IzadTV4Pc-fJxMu4_-vtG_qt63FXX8gPaihmBP/w400-h300/20230911_152142.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Oli tuskallinen, pitkä ja mutkikas prosessi irtautua aktiiviharrastajan identiteetistä niin pk-jutujen kuin muiden lajienkin osalta. Draaman aikana sitten omaksuin suolistosairaan koiran omistajan identiteetin. Draaman kuoltua jatkoin yhä sairauteen liittyvien fb-ryhmien lukemista, koska se maailma oli tullut niin tutuksi. Seuraan ryhmiä yhä, mutta en lue niitä yhtä aktiivisesti kuin ennen. Ehkä jonain päivänä eroan ryhmistä kokonaan. Jotkut eroavat heti oman koiran kuoleman jälkeen, koska ryhmien seuraaminen tekee liian kipeää tai tuntuu siinä vaiheessa turhalta, mutta me ihmiset olemme erilaisia. Minä en kokenut tarvetta heti irtautua, ja olen myös hyvin tiedonhaluinen. Sekin maailma tulee aina olemaan osa minua, vaikka olen saanut siihen jo hieman etäisyyttä.</p><p>Vinskin kanssa mennään nyt päivä kerrallaan, ja toivotaan vielä monia hyviä ja onnellisia päiviä sille. Se on oma höpsö itsensä, iloinen ja energinen aina silloin kun jotain tapahtuu. Kotona se vanhojen koirien tapaan lepää paljon. </p><p>Vaikeita päätöksiä voi tulla eteen. Entä jos esimerkiksi Meibomin rauhaskasvain äkkiä kasvaa sellaiseksi, että se pitäisi leikata? Se ei ole mikään iso leikkaus, mutta anestesiassa on omat riskinsä, ja sitten on kaikki nuo muut vaivat, joiden takia leikkaus ei välttämättä toisi juurikaan (jos ollenkaan) lisää elinaikaa. Eläinlääkäri myös jo huomautti, ettei Meibomin rauhaskasvain todellakaan ole se suurin ongelma, ja suhtautui hieman pessimistisesti Vinskin elinajanodotteeseen muiden vaivojen takia.</p><p>Reiden kasvain on iso huoli, eikä sille ole paljon tehtävissä. Sijainnin takia sen leikkaushoito olisi haastavaa, eikä koko kasvainta välttämättä koskaan saataisi poistettua. CT-kuvat pitäisi ensin ottaa sen selvittämiseksi, että kannattaako leikkausta yrittää ja minkä verran ehkä saataisiin pois. Tuollaista prosessia en kuitenkaan edes harkitse, kun kyseessä on vanha koira, jolla on useampi terveysongelma. Voi vain toivoa, ettei reiden kasvain ihan heti kiihdytä tästä kasvuaan vaan Vinski pärjäisi vielä jonkin aikaa sen kanssa.</p><p>Olisipa laumassa nuori koira tuomassa elämää ja jatkuvuutta. Nyt todellakin kostautuu se, että viimeiset kolme koiraa olivat sattuneesta syystä niin pienillä ikäeroilla. Identiteettikriisejä tässä on jo podettu, mutta pahin niistä on sittenkin vasta edessä. Nyt kuitenkin saan vielä nauttia kahden koiran seurasta, ja koirillakin on koiramaista seuraa toisistaan. Miten pitkään, sitä ei kukaan voi täsmällisesti ennustaa, mutta ei elämä koskaan ole ennustettavaa muutenkaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-NXdaxFKJVVAynZ404t3OjOdC9Cq7zp94ZG3SgvUjAU8awCpszRZdQQsC9ropssAQnl441gOix0NwjcF822Xc_54wyjTFL_TIvfiAz-4O8VGOaZFVGZyAvK-ExQgOIm6uv1odKrVgs_Ll2T6Q77iMKwocFTd8Ih2mJAF8w34W1s9TAUAy-Kwq6xoaD00b/s4624/20231015_124420.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-NXdaxFKJVVAynZ404t3OjOdC9Cq7zp94ZG3SgvUjAU8awCpszRZdQQsC9ropssAQnl441gOix0NwjcF822Xc_54wyjTFL_TIvfiAz-4O8VGOaZFVGZyAvK-ExQgOIm6uv1odKrVgs_Ll2T6Q77iMKwocFTd8Ih2mJAF8w34W1s9TAUAy-Kwq6xoaD00b/w400-h300/20231015_124420.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQjAlFvzClqHOSeGp4W17UszDP6-JIjnkmIY3EfcNh8ANTjYx4AsmwQ5yP0Kg4yvcCq5OSIba_2dfR6c7AJSaPfLYjO4KV3PHVuvWdKoGAXefOfZKP2gqRt9A7SrzkgyORaAnHs394FJtVL5lbyxRkSslI9qOzQFPejDC1Ism21nyDc394Y3zbNpcrmH-Q/s4624/20230922_114714.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQjAlFvzClqHOSeGp4W17UszDP6-JIjnkmIY3EfcNh8ANTjYx4AsmwQ5yP0Kg4yvcCq5OSIba_2dfR6c7AJSaPfLYjO4KV3PHVuvWdKoGAXefOfZKP2gqRt9A7SrzkgyORaAnHs394FJtVL5lbyxRkSslI9qOzQFPejDC1Ism21nyDc394Y3zbNpcrmH-Q/w400-h300/20230922_114714.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyflDUpqFBCUTA6WxCqjKA1nl2zYn852duK8GbBDo8lzh9ZaOQAhrlEHty6Mnbmkz0WAgpWi0VqR3FFb5p21uDVVWVIso7khO6heyxkqvZ22HmUJ2tXGgg_jaaOM5hQsUAZqvVSEm8VxVNZ-eFuSiil1suZwQ-3IO8qzKEPhCWol6bZLO4nzLNsffvP3xS/s4624/20230922_114614.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyflDUpqFBCUTA6WxCqjKA1nl2zYn852duK8GbBDo8lzh9ZaOQAhrlEHty6Mnbmkz0WAgpWi0VqR3FFb5p21uDVVWVIso7khO6heyxkqvZ22HmUJ2tXGgg_jaaOM5hQsUAZqvVSEm8VxVNZ-eFuSiil1suZwQ-3IO8qzKEPhCWol6bZLO4nzLNsffvP3xS/w400-h300/20230922_114614.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb2A2KfEiojfdpH5b2fcQaxQ87eK-kBVAYYaEtH3ad-ylRD6UvIibi7F61O_0H3jlo4lkRDRtA5DFN5Gb8-0XvofjdtOr5MiGlVcO6QSdN9YBebma-x9N9cGml5w3j9VeiuLu244ig4inh8la2Z2qFqLm-v0GwlbNIRfQXUKEo2thLMNP8iykKV3cWsQvo/s4624/20230911_153151.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjb2A2KfEiojfdpH5b2fcQaxQ87eK-kBVAYYaEtH3ad-ylRD6UvIibi7F61O_0H3jlo4lkRDRtA5DFN5Gb8-0XvofjdtOr5MiGlVcO6QSdN9YBebma-x9N9cGml5w3j9VeiuLu244ig4inh8la2Z2qFqLm-v0GwlbNIRfQXUKEo2thLMNP8iykKV3cWsQvo/w400-h300/20230911_153151.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-10821237473368917282023-08-20T13:48:00.001+03:002023-08-20T13:48:11.773+03:00Iso-Valkeella<p>Kyllä edes kerran kesässä pitää päästä Iso-Valkeelle. Oikeastaan harkitsin, että olisimme lähteneet Iso-Melkuttimelle, josta on kuulunut paljon hehkutusta ja joka on hyvin samantyyppinen paikka kuin Iso-Valkee, kirkasvetinen järvi harjualueella. Kuvaukset paikan suosiosta saivat minut perääntymään, en kerta kaikkiaan ole ruuhkien ystävä ja arvostan rauhaa. Muutama ihminen vielä menee, mutta en halua koko ajan heitä olla väistelemässä, kuten joku Melkuttimella kertoi tehneensä. No, kun omaa kokemusta ei paikasta ole, niin en toki todellisuutta tiedä, ja ehkä elokuisena perjantaina tilanne ei niin paha olisi ollut?</p><p>Joka tapauksessa lähdimme sitten Iso-Valkeelle, jossa ei koskaan ole ruuhkaa ollut, mutta en ole sielläkään koskaan esim. viikonloppuna tai heinäkuussa ennakkoluuloistani johtuen käynyt. </p><p>Lähdimme heti kiertämään järven ympäri menevää luontopolkua, joka on oikea metsäpolku. Uitin koirat jo aika alkuvaiheessa, jotta ne ehtisivät kuivua mahdollisimman pitkälle kävelyn aikana ennen taukoa. Aurinko näyttäytyi uinnin aikana, ja järvi lumosi kuten aina ennenkin. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV1rcReMVyGg4VjBbHm5LsY9kZLbM2oqiUATRSRedLp1odg9mdIEsNhSrDd3b_kE1gCmKSgpCmu59aZcj5pxQbNWaTXCI1-sovqW4ehcQ3NVkcowXRUmhNotLFY6y6NX3z6qsgsiV5YJIwaIGTW0HgM8FQrr7Nspbh-YftIbjc5bNFB2E7PPXzvZakhj5k/s4624/20230818_121110.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhV1rcReMVyGg4VjBbHm5LsY9kZLbM2oqiUATRSRedLp1odg9mdIEsNhSrDd3b_kE1gCmKSgpCmu59aZcj5pxQbNWaTXCI1-sovqW4ehcQ3NVkcowXRUmhNotLFY6y6NX3z6qsgsiV5YJIwaIGTW0HgM8FQrr7Nspbh-YftIbjc5bNFB2E7PPXzvZakhj5k/w400-h300/20230818_121110.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKxfclSJ00spq0PdZmpA4dMtvE1W6CnOm0P6R482JWCfrfcf0MWQQM_3L3yqSQmxtK9HQj14LcUP88mTXMrQlRBtGZvVgR2N4WEyZGLLcnHXob9CiG0fbESQ1LDL9IaeThT6ogJpvcfEYlF6FbbsziaU4aUBFOzmp877QLxJSgYhN6ZFaZrP93eHrWgH4k/s4624/20230818_121619.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKxfclSJ00spq0PdZmpA4dMtvE1W6CnOm0P6R482JWCfrfcf0MWQQM_3L3yqSQmxtK9HQj14LcUP88mTXMrQlRBtGZvVgR2N4WEyZGLLcnHXob9CiG0fbESQ1LDL9IaeThT6ogJpvcfEYlF6FbbsziaU4aUBFOzmp877QLxJSgYhN6ZFaZrP93eHrWgH4k/w400-h300/20230818_121619.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaPqmBk-mSuW7jF9qDWkAyDTw7gK-Kku6OBvpGx1iap1WAYvHr19vxHWze6XQA2lPsd14K88QK2CyF4eUcO-0rj2Sbk64FNz35fwWvcJFp1-lJPvQHrd-X6-oDYhfsqaqb4xkbofrAPSZRWZ_A53VnaALe8Kk8ACYG8C6eR4Y_PKD_4F-iP80G02QXVlpl/s4624/20230818_122244.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaPqmBk-mSuW7jF9qDWkAyDTw7gK-Kku6OBvpGx1iap1WAYvHr19vxHWze6XQA2lPsd14K88QK2CyF4eUcO-0rj2Sbk64FNz35fwWvcJFp1-lJPvQHrd-X6-oDYhfsqaqb4xkbofrAPSZRWZ_A53VnaALe8Kk8ACYG8C6eR4Y_PKD_4F-iP80G02QXVlpl/w400-h300/20230818_122244.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2GKGbdOHeNj5TejBPkZsTDs1mOVjGnQktmhzh0M-uSwmyRKfj08LCISsbG45ffIb5OYffUzPAM0pCLocw8RC7HQYcvg092xNz_5u9jIzHWQLcU3FapiK5_ZkHLbGq24Lxv0z7nYjGQGOLPbeSOP67JkmzFMI6OOZpsY9Arq-NJa9i5yalwj1W2sF4hYG_/s4624/20230818_122801.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2GKGbdOHeNj5TejBPkZsTDs1mOVjGnQktmhzh0M-uSwmyRKfj08LCISsbG45ffIb5OYffUzPAM0pCLocw8RC7HQYcvg092xNz_5u9jIzHWQLcU3FapiK5_ZkHLbGq24Lxv0z7nYjGQGOLPbeSOP67JkmzFMI6OOZpsY9Arq-NJa9i5yalwj1W2sF4hYG_/w400-h300/20230818_122801.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVT2mI1E0XjLppEqS3unlXd9a374dHherv1XPRH3_Xewe3TdnZTimgCyeMTFpxk-rdS8s9L3WSOF6u2FvZyLJ-mtAb-288I-cKFD9Y5jjNP_GT037GMWKA5bCECtg_R30miikF-E_eTOQv4T3J-6Pk7QMgw9vrwE9-gAMr1nJbFFtQnzJa1QZpXy2IsiGT/s4624/20230818_123136.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVT2mI1E0XjLppEqS3unlXd9a374dHherv1XPRH3_Xewe3TdnZTimgCyeMTFpxk-rdS8s9L3WSOF6u2FvZyLJ-mtAb-288I-cKFD9Y5jjNP_GT037GMWKA5bCECtg_R30miikF-E_eTOQv4T3J-6Pk7QMgw9vrwE9-gAMr1nJbFFtQnzJa1QZpXy2IsiGT/w400-h300/20230818_123136.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmYlKFuZu9Pbky_5eEvzpsDbWD7tif_srK7wAnHD9tPQwZB5y_Z02y1UfGwhrpHj2O8CPZCXMDcdVtkndgIgheZbPH5kKVl8CLwUOuy99U3rBKECAnuA1IEU0Q3b0BAxopMkO0RBILqmg9t_yYLzTsAq9Q0FYxWHcqWwlMGZc2GlsEXJZaGlXst-gFu7rU/s4624/20230818_123634.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmYlKFuZu9Pbky_5eEvzpsDbWD7tif_srK7wAnHD9tPQwZB5y_Z02y1UfGwhrpHj2O8CPZCXMDcdVtkndgIgheZbPH5kKVl8CLwUOuy99U3rBKECAnuA1IEU0Q3b0BAxopMkO0RBILqmg9t_yYLzTsAq9Q0FYxWHcqWwlMGZc2GlsEXJZaGlXst-gFu7rU/w400-h300/20230818_123634.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicTQeO9XsX9aF18-qg8SekJM4gLb17_Jjm_F3IjbzXk_D_UG3ahBQtjyqkgVOry5YDAkcHB6dxx78b9v4O35-Y63WbPAJMHbbWaIesLlGRloX94fjPXDVcm6sVoazgp1arpKSkODyC1Jyh6F3vaalk60_173Pc-tyUuBCqDw8OofMifCxS3EIs40R6peOE/s4624/20230818_123906.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicTQeO9XsX9aF18-qg8SekJM4gLb17_Jjm_F3IjbzXk_D_UG3ahBQtjyqkgVOry5YDAkcHB6dxx78b9v4O35-Y63WbPAJMHbbWaIesLlGRloX94fjPXDVcm6sVoazgp1arpKSkODyC1Jyh6F3vaalk60_173Pc-tyUuBCqDw8OofMifCxS3EIs40R6peOE/w400-h300/20230818_123906.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm841WZIWomD1ehqwI8tyTnfIGl3BMnNQP1HfGtW51Bl8pNQs9ruTiRDLpbP60eT6QjsVy0W_XTXl8Zfo3LvDVcBQVSRKc1wzh6aiyiRysSqG7bzJolEGmrQ-1lx27yeTM5KM0SQFQeq0ShV-APpHjS89K9gdjN19sNrAcaYmAhoJqhATOlWeVqENGg-VE/s4624/20230818_124309.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjm841WZIWomD1ehqwI8tyTnfIGl3BMnNQP1HfGtW51Bl8pNQs9ruTiRDLpbP60eT6QjsVy0W_XTXl8Zfo3LvDVcBQVSRKc1wzh6aiyiRysSqG7bzJolEGmrQ-1lx27yeTM5KM0SQFQeq0ShV-APpHjS89K9gdjN19sNrAcaYmAhoJqhATOlWeVqENGg-VE/w400-h300/20230818_124309.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPn5BikQk4V0O_1UqqMkaN_vGK62rt6nd-mXl_tSSpAhqcBjzSVuGHwWZKB_hh3JQClA-Ui801QCvmQ0vXina024uLvMszoLBSrPKMyR2dQ99d5sFHPXyRmNr4GkMMUMS2KY_6UMpCvguURMPiLnTjM_1vuTmtxXln7gRCCVGjGYG3FdUeySpQk2Lgo-aC/s4624/20230818_123029.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPn5BikQk4V0O_1UqqMkaN_vGK62rt6nd-mXl_tSSpAhqcBjzSVuGHwWZKB_hh3JQClA-Ui801QCvmQ0vXina024uLvMszoLBSrPKMyR2dQ99d5sFHPXyRmNr4GkMMUMS2KY_6UMpCvguURMPiLnTjM_1vuTmtxXln7gRCCVGjGYG3FdUeySpQk2Lgo-aC/w400-h300/20230818_123029.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ2sN5zy-7UEfOKbcgwuR1d3Ls0_yaw8vX1B8cQxXGsJzxDH-_ee-AU_KsCk278NLKUQ6DSrJDZ0l0YWP3jr_Kn3EOCWl_pDIKizaw92R1JEs-HI7OCS4Dumv2hLtEj2cscIsuJZWUBccUZy1RgMvbwCYK7bpSb0nyYvyEEW8KGIgKWXREou01--UWiqsX/s4624/20230818_124111.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ2sN5zy-7UEfOKbcgwuR1d3Ls0_yaw8vX1B8cQxXGsJzxDH-_ee-AU_KsCk278NLKUQ6DSrJDZ0l0YWP3jr_Kn3EOCWl_pDIKizaw92R1JEs-HI7OCS4Dumv2hLtEj2cscIsuJZWUBccUZy1RgMvbwCYK7bpSb0nyYvyEEW8KGIgKWXREou01--UWiqsX/w400-h300/20230818_124111.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Pidin Kipin luontopolulla melkein koko ajan kytkettynä, mutta Vinskin päästin välillä irti, jotta se saisi asetella askeleensa vapaammin ja rennommin. Järveenkään se ei yrittänyt uinnin jälkeen enää mennä, vaikka polku kulki välillä aivan järven viertä. Paitsi sitten kun tulikin se tietty kohta, joka Vinskin mielestä oli itsestään selvästi pulahdusta varten siinä olemassa ja se lähti välittömästi kohti vettä. Huusin sille monta kertaa sanan ei, mutta se ei joko kuullut tai sitten sille tuli valikoiva kuulo siinä tilanteessa. Humps ja molskis vaan ja se oli vedessä. </p><p>Kävin heti komentamassa Vinskin ylös vedestä, mutta tietenkin se oli kastunut jo. Kyllä otti päähän, koska se oli jo aika pitkälle kuivunut sitä ennen, ja pelkäsin toisen kastumisen viimeistään aiheuttavan kutinaongelman.</p><p>Vinskin oma pyyhe oli jo litimärkä, mutta kaivoin repusta oman hupparini, ainoan mukana olleen pitkähihaisen vaatteeni, ja ryhdyin kuivaamaan Vinskiä vimmaisesti siihen. Arvelin pärjääväni koko reissun hyvin t-paidassakin, ja niin pärjäsinkin. Sen jälkeen vielä harjasin Vinskiä pohjavillaharalla (joo, pitäisi kyllä hankkia ihan oikea harja myös, mutta hara on hyvä kun irtonaiset pohjavillat irtoavat eivätkä jää kutinaa aiheuttamaan). </p><p>Vinski ei isommin arvosta haraa, joten yleensä käsittelen sitä mahdollisimman nätisti vain hyvin lyhyen hetken kerrallaan. Nyt vetelin sen yltympäriinsä haran kanssa perusteellisesti ja ilmoitin, että kun kerran vastoin ohjeita veteen menit, niin tämä tehdään nyt. Tiesin kyllä hyvin senkin, että todellinen syyllinen löytyi peilistä, ei uimista rakastavaa ja lähes kuuroa koiraa tuollaisesta voi vastuuttaa.</p><p>Tämän jälkeen retki jatkui taas leppoisissa tunnelmissa. Pysähdyin aina välillä katselemaan maisemia. Oli lumoavaa katsoa järveä eri kohdista ja erilaisissa pilvi- ja aurinko-olosuhteissa. Jotkut isot ilot ovat hyvin yksinkertaisia. Pidensimme lenkkiä poikkeamalla reitiltä välillä metsälammella käymään. Sitten taas jatkoimme luontopolkua kohti laavua ja pidimme siellä eväs- ja lepotauon.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivKLH_T2ma2dw_k-S7D0irb8DhkJBW48Aa0HjHcCs2I6PZKgYBn8jyPgvTw_7lPaAzCuTgIb60m8bjGaG3yI0o-1ddaQ-SPhppNsAaMsMBcBSwFh5oYDC3j9_zpQE1EaNbQfZHUq1oGgWdqdJIRuIwD6Ax43_cyYjj0gcPMI938Ryu2YRnh0QXIT1b-gnD/s4624/20230818_125511.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivKLH_T2ma2dw_k-S7D0irb8DhkJBW48Aa0HjHcCs2I6PZKgYBn8jyPgvTw_7lPaAzCuTgIb60m8bjGaG3yI0o-1ddaQ-SPhppNsAaMsMBcBSwFh5oYDC3j9_zpQE1EaNbQfZHUq1oGgWdqdJIRuIwD6Ax43_cyYjj0gcPMI938Ryu2YRnh0QXIT1b-gnD/w400-h300/20230818_125511.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXA9Lvn-i8lh812YCLWf0fyMq9TjmkOO8uvswUshmVmlLK2SP6SOuSZjc3R5Sy9XVrurvjTKAJdj0jwqVh4twKmhRNm4bdOcmzKBkDuIQkHWvmRAgD0ZGBPuzSqjtStjYdIPlKn6-Zqc4yg3sBSVJ5DYpOabgifAvClWlNLUfS4zXeFniuKE31OFENTyha/s4624/20230818_130904.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXA9Lvn-i8lh812YCLWf0fyMq9TjmkOO8uvswUshmVmlLK2SP6SOuSZjc3R5Sy9XVrurvjTKAJdj0jwqVh4twKmhRNm4bdOcmzKBkDuIQkHWvmRAgD0ZGBPuzSqjtStjYdIPlKn6-Zqc4yg3sBSVJ5DYpOabgifAvClWlNLUfS4zXeFniuKE31OFENTyha/w400-h300/20230818_130904.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh61az3rI0NOvs7vH76Tz3NdMWXFwX8dhrmP-QvOYEJXfyvbTWIq970_Orh3zId8FrMRUSCbB13i6fpSKYYUnYbX3CYNSZIRhrjRXWDSUtBog1nyJNAaajXD6dS3BKYFSQr4vf6NdLzlJJmCA0Xyev7jZ9HAThK6hqoRPK-_YBUCB6gbKEWv9BKhI4JLqj-/s4624/20230818_131725.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh61az3rI0NOvs7vH76Tz3NdMWXFwX8dhrmP-QvOYEJXfyvbTWIq970_Orh3zId8FrMRUSCbB13i6fpSKYYUnYbX3CYNSZIRhrjRXWDSUtBog1nyJNAaajXD6dS3BKYFSQr4vf6NdLzlJJmCA0Xyev7jZ9HAThK6hqoRPK-_YBUCB6gbKEWv9BKhI4JLqj-/w400-h300/20230818_131725.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbUkxIovLmCtxBew5KkUwDt7VJy9Uj4rjwkKyithNQRf-TxXDNMgPQNyrGu5cLlHmqYLpyVZxGcmWouNo5E2YQI1ukS_t_Z3NpTJiP2N2iARKeTXYGqolQXKuirk2RRjIW9A2ZEV3scBCldVodTVgCAkzdUUwFaU-Yxdwc9QZ9KvEKAOPhyebaXv50Jrgt/s4624/20230818_135909.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbUkxIovLmCtxBew5KkUwDt7VJy9Uj4rjwkKyithNQRf-TxXDNMgPQNyrGu5cLlHmqYLpyVZxGcmWouNo5E2YQI1ukS_t_Z3NpTJiP2N2iARKeTXYGqolQXKuirk2RRjIW9A2ZEV3scBCldVodTVgCAkzdUUwFaU-Yxdwc9QZ9KvEKAOPhyebaXv50Jrgt/w400-h300/20230818_135909.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOMl3df1bmmvf0ROwmoQdKcAe7li5Js3qT6E2up0oIBEJ-NcLP67I5huJsimcGt5rF_ihEGTFlO3KGFWkGoLD14eYYqHxY0SuNeaLyf2UsOXzOHS7B19btyLRg0ksjbHa0IJKgVqpqL9NmB10CMnimxQXrEiuclFJyZ4JkASYPX1g_LjfBB-LWUDPJqmQ0/s4624/20230818_140234.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOMl3df1bmmvf0ROwmoQdKcAe7li5Js3qT6E2up0oIBEJ-NcLP67I5huJsimcGt5rF_ihEGTFlO3KGFWkGoLD14eYYqHxY0SuNeaLyf2UsOXzOHS7B19btyLRg0ksjbHa0IJKgVqpqL9NmB10CMnimxQXrEiuclFJyZ4JkASYPX1g_LjfBB-LWUDPJqmQ0/w400-h300/20230818_140234.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD6Qun2dx5SVZ3dDoN6bNsx48SkSXgNIQ1kojY5o_Nt16INKu9lUwxVyKalqhJMFTNksGWo81SOHuAXvebKbXCAzZk57F0GGKXI87ekEj1QDdDJKkT_0ZBMkdA55m97vAi3oALUn66J3vLN8GRXc70NkIoT8g0ZxEs_JUBKAtOC1oYhMUxrK9_PiFgIjpo/s4624/20230818_140255.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiD6Qun2dx5SVZ3dDoN6bNsx48SkSXgNIQ1kojY5o_Nt16INKu9lUwxVyKalqhJMFTNksGWo81SOHuAXvebKbXCAzZk57F0GGKXI87ekEj1QDdDJKkT_0ZBMkdA55m97vAi3oALUn66J3vLN8GRXc70NkIoT8g0ZxEs_JUBKAtOC1oYhMUxrK9_PiFgIjpo/w400-h300/20230818_140255.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZPqs1h60WTi1uvhNJjuNVoKgIoUjY6ogB2-98Y845M6wEH-Vrj9UuZj2pXJ7rM-uLCfMJvtcb9HNhRInKFods9cEKimxTsKE340AtvPyNjEGOXv4ejEjC82TYppcFz0E0A1MEGUzWpHg4bLqFBZmNzFVX-Zm--7Tu-09XZfhth05hkojosg3vxPnrPpeH/s4624/20230818_141351.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZPqs1h60WTi1uvhNJjuNVoKgIoUjY6ogB2-98Y845M6wEH-Vrj9UuZj2pXJ7rM-uLCfMJvtcb9HNhRInKFods9cEKimxTsKE340AtvPyNjEGOXv4ejEjC82TYppcFz0E0A1MEGUzWpHg4bLqFBZmNzFVX-Zm--7Tu-09XZfhth05hkojosg3vxPnrPpeH/w400-h300/20230818_141351.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgztmQhwoL-hzWVdB5FbNwFcliYkspLD3YV_SApX5oBtzFm5GWvnAO6NKYgh56Gyf2TpKqvTAMS6QBp6V6MOlfs8fkduvmLG0aIqV4YIjlwX4WSjv7nxliYK5GK7RQew4kZ0RQAbPqoHYbf4be2ce7OChamPd5RCLEFvberzzH7cY0Yuwla94_MiR-LZcBj/s4624/20230818_142134.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgztmQhwoL-hzWVdB5FbNwFcliYkspLD3YV_SApX5oBtzFm5GWvnAO6NKYgh56Gyf2TpKqvTAMS6QBp6V6MOlfs8fkduvmLG0aIqV4YIjlwX4WSjv7nxliYK5GK7RQew4kZ0RQAbPqoHYbf4be2ce7OChamPd5RCLEFvberzzH7cY0Yuwla94_MiR-LZcBj/w400-h300/20230818_142134.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSIlDgbzUS48xHZvcadUGFrz-D4npjKkR1kubQsZpqSKhi5sZZxjZvSbyovHu8VMJIew7tYdq-piK5SSd5B73X3i_qpYzWGnKJuA8VkMCwz2NwHNFmITH5rvdSBNopu3J84_MmzUk2cYoJaKERCE08hDBS4jqUyd7-Y_5r9Q7_taLsF1IHTK0h5ld5Ci8X/s4624/20230818_143709.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSIlDgbzUS48xHZvcadUGFrz-D4npjKkR1kubQsZpqSKhi5sZZxjZvSbyovHu8VMJIew7tYdq-piK5SSd5B73X3i_qpYzWGnKJuA8VkMCwz2NwHNFmITH5rvdSBNopu3J84_MmzUk2cYoJaKERCE08hDBS4jqUyd7-Y_5r9Q7_taLsF1IHTK0h5ld5Ci8X/w400-h300/20230818_143709.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie73GZhC5unAAx22kQo7H_mJxFCukFsuLQfBcxzqoGX2ARtQSP0CKM8FHMZxEAJqENI0B0ezV-DLa_Bhhg6z30gThHL8gj9QWb_WDl5W9HGJcr46V1lPmcs3gPZ2hsRRwwwTzbnx2mM8CDaXYVdnz_nOzdryh5mL8BtdMAZyWiEwVoW1cnU0PSyYdWf-Iy/s4624/20230818_144759.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie73GZhC5unAAx22kQo7H_mJxFCukFsuLQfBcxzqoGX2ARtQSP0CKM8FHMZxEAJqENI0B0ezV-DLa_Bhhg6z30gThHL8gj9QWb_WDl5W9HGJcr46V1lPmcs3gPZ2hsRRwwwTzbnx2mM8CDaXYVdnz_nOzdryh5mL8BtdMAZyWiEwVoW1cnU0PSyYdWf-Iy/w400-h300/20230818_144759.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWuW8hAmR_jEYHIesnM2IAb5Vvn0T_jVT5uHlCEmctcjKgEvc8h1Wr-1Zy_04Zpvbwf3dnwOx3TWJfgKjZnDJOyd0KNLk_WVvlzKYineA38lC_2l0dDSFOluW57w_uhLx91q24MtHwI9Q5SVQF0J2U2ajETx8eLgd1lXL9rKfOiH_BvMoqq41LKty0bZUR/s4624/20230818_145223.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWuW8hAmR_jEYHIesnM2IAb5Vvn0T_jVT5uHlCEmctcjKgEvc8h1Wr-1Zy_04Zpvbwf3dnwOx3TWJfgKjZnDJOyd0KNLk_WVvlzKYineA38lC_2l0dDSFOluW57w_uhLx91q24MtHwI9Q5SVQF0J2U2ajETx8eLgd1lXL9rKfOiH_BvMoqq41LKty0bZUR/w400-h300/20230818_145223.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo1vtpvqRwqbroyRat7wtei9LY5kWZZsXnGalblwJOab7hJXWPMsWfgEZ8ua5NYd_L4Md5PMa1D3epnIoICU3-_U5X_wPodsQaVwR_RPxj_mUAIGYMfcnHQdDJSIVSQP2QGw2PYMJx5I8tAe44F5S4E9hUkOywmf_jmxtN_ayHQOAxd8GiScinZPm5b1ld/s4624/20230818_145314.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjo1vtpvqRwqbroyRat7wtei9LY5kWZZsXnGalblwJOab7hJXWPMsWfgEZ8ua5NYd_L4Md5PMa1D3epnIoICU3-_U5X_wPodsQaVwR_RPxj_mUAIGYMfcnHQdDJSIVSQP2QGw2PYMJx5I8tAe44F5S4E9hUkOywmf_jmxtN_ayHQOAxd8GiScinZPm5b1ld/w400-h300/20230818_145314.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Saavuimme lopulta takaisin parkkialueelle, ja siellä oli samat kolme autoa kuin oli jo tullessamme ollut, mutta ristin sielua emme siihen mennessä olleet nähneet missään. Koirat saivat tässä vaiheessa taas tauon ja menin itse vuorostani uimaan. Siinä vaiheessa näin ensimmäisen ihmisen, joka tuli autolle ja lähti pois. Myöhemmin näin yhden pienen seurueen etäältä, mutta muita ihmiskohtaamisia ei tullut, joten hyvin rauhaisa retki siis.</p><p>Oli taas vinkeä tunne uida, kun näki samalla pohjaan asti. Koirat puolestaan olivat hieman järkyttyneitä kun joutuivat katselemaan uimistani puuhun sidottuina. Niiden mielestä koko homma meni nyt väärinpäin, yleensä se olen minä joka katsoo niiden uimista ja heittää keppiä. Muutaman kerran olen uinut yhdessä niiden kanssa, ja silloinkin niillä menee pasmat vähän sekaisin. </p><p>Mietin mielessäni, että mitenköhän koirat reagoisivat, jos meinaisin hukkua ja siitä kulkisi joku ihminen ohi, yrittäisivätkö ne pyytää apua vai olisivatko ne edelleen vain tyrmistyneitä siitä, että<i> toi meni uimaan ilman meitä. </i>Olisin mielelläni antanut niiden uida sielunsa kyllyydestä monta kertaa, jos Vinskin turkin voisi antaa olla niin pitkään märkä eikä sitä kirottua kutinaongelmaa olisi.</p><p>Kotiin ei ollut kiire, joten suuntasimme vielä metsään vähän kauemmas järveltä. Se olisi ollut ihan täydellistä jälkimetsää, mutta tällä kertaa vain lenkkeilimme siellä, ja samalla söin mustikoita ja poimin kantarelleja. Kylläpä sielu lepäsi taas, ja kotona oli illalla väsyneitä ja onnellisia koiria.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Zgn47pq7ThH4UunMjTBKmvn-p0lPkQaN-wxR_RTuNCuavvjwCY9mbVwvKKnhFCGJf51uSB7a5qepVZVmtEEm22RH1CjkTwuG_Zi_cVtQEejnc5uwQzlHy8CiXsdXnPZZyYsR-FPKwFJVd-IAR3SKgJWOSSRxfQMVIyghZn3OqaIXQZYi6oMkFzwmNRq7/s4624/20230818_154210.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Zgn47pq7ThH4UunMjTBKmvn-p0lPkQaN-wxR_RTuNCuavvjwCY9mbVwvKKnhFCGJf51uSB7a5qepVZVmtEEm22RH1CjkTwuG_Zi_cVtQEejnc5uwQzlHy8CiXsdXnPZZyYsR-FPKwFJVd-IAR3SKgJWOSSRxfQMVIyghZn3OqaIXQZYi6oMkFzwmNRq7/w400-h300/20230818_154210.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-85128916544400329612023-08-15T20:28:00.000+03:002023-08-15T20:28:14.024+03:00Kipi 10 vuotta!<p>Tänään tuli Kipille täyskymppi täyteen. Vastahan se oli ihan nuori koira, mutta niin ne vuodet huomaamatta vierivät.</p><p>Päivän kunniaksi menimme viettämään aikaa metsään, koska se kuuluu myös synttärisankarin lempihuvituksiin, ja kotona sitten odottivat herkut. </p><p>Kipi on edelleen energinen ja iloinen koira, vaikka ikä siinä myös näkyy. Naamaan on tullut harmaita karvoja ja pahin reikäpäisyys on jäänyt pois. Aistit toimivat vielä oikein hyvin. Se on yhtä ihmisrakas kuin on aina ollut ja onnistuu säännöllisesti hurmaamaan vastaantulijoita ulkona.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyz0eY6aUwo2HrqKjW3kaZr-51005X2hO4xLCJ-8SCUXM_dENcPbSmEv1D7pfKIoNUhtMyhaWnx45fNxPd-KlWWa7Is2AYuEvsivhtUnD6CT6QHmkrz9FJS793Dh3X7FH6fcqGSUwEHK5x3yB7bY1ryKmVwgTedPI4k1G9EGuuEbty7Sg6hos-PcCp7Mk-/s4624/20230717_145253.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyz0eY6aUwo2HrqKjW3kaZr-51005X2hO4xLCJ-8SCUXM_dENcPbSmEv1D7pfKIoNUhtMyhaWnx45fNxPd-KlWWa7Is2AYuEvsivhtUnD6CT6QHmkrz9FJS793Dh3X7FH6fcqGSUwEHK5x3yB7bY1ryKmVwgTedPI4k1G9EGuuEbty7Sg6hos-PcCp7Mk-/w400-h300/20230717_145253.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Heinäkuussa entisillä kotikulmilla</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdED-giHVJ3L9wYCD808FXMFvC7MFfTSgvuAiucoITr7a7qFphriiJBqu_G2m9iHz6tL7K4dKhiVyCYdlFQ1x8OkMtD0shZyuISHWHfJDFDl-3bBfAJUvN8ivVMolvMz4fML3Miit1RcO23UlXth_3bNogorbbC_L-tmhfy7lVPCgqJSPxMMBQze1YFM5C/s4624/20230815_164044.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdED-giHVJ3L9wYCD808FXMFvC7MFfTSgvuAiucoITr7a7qFphriiJBqu_G2m9iHz6tL7K4dKhiVyCYdlFQ1x8OkMtD0shZyuISHWHfJDFDl-3bBfAJUvN8ivVMolvMz4fML3Miit1RcO23UlXth_3bNogorbbC_L-tmhfy7lVPCgqJSPxMMBQze1YFM5C/w400-h300/20230815_164044.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tänään metsässä</td></tr></tbody></table>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-53717818490421880102023-08-11T22:25:00.004+03:002023-08-13T09:32:16.675+03:00Silmäkontrollissa ja taas retkellä<p>Tänään oli Kipin silmäkontrolli. Tällä kertaa vein sen meidän tutulle sisätautilääkärille. Olisin vienyt jo heti silloin kun silmä alkoi oireilla, mutta hänelle ei ole helppo saada akuuttiaikoja. Muuten pidän mieluusti poikienkin hoidon hänellä aina kun mahdollista, koska ei hyvää (=parasta) kannata vaihtaa, ja on kiva, kun on joku joka tuntee koirat ja niiden vaivat vähän paremminkin. </p><p>Aika oli puoli tuntia myöhässä, mikä ei suurena yllätyksenä tullut, kun ollaan joskus ennenkin saatu odotella. Normaali katastrofiperjantai kuulemma. Mutta siinä missä moni muu eläinlääkäri olisi tässä tilanteessa (tai ihan normitilanteessakin) tehnyt nopeasti vain välttämättömimmän eli vilkaissut silmän kunnon, niin meidän lääkäri on toista maata. Hänestä ei välittynyt mitään kiireen tuntua ja hän teki Kipille myös yleistutkimuksen kuten hän aina tekee, ja ehdin kysymyksiäkin esittää. </p><p>Kipi oli varsin hyvässä kunnossa, mutta anaalit olivat täynnä ja ne tyhjennettiin. Sama tehtiin viime käynnillä, mutta koskaan sitä ennen ei tätä ongelmaa ole ollut. Jatkossa lisäänkin enemmän kuitua Kipin ruokaan. Kuidulla on hyvä samalla korvata muuta ruokaa, koska Kipin pitäisi laihtua. Ei ole ennen tätäkään ongelmaa ollut. Viime syksynä eläinlääkäri sanoi, että Kipi saisi hieman lihoa. Se on aina ollut taipuvainen olemaan hyvin hoikka poika, vaikka se on laskennallisesti syönyt enemmän kuin tarpeeksi.</p><p>Aloin siis viime vuoden loppupuolella lisätä Kipille vielä lisää ruokaa, mutta sillä ei pitkään aikaan ollut mitään näkyvää vaikutusta. Lisäsin määrää yhä ja jossain vaiheessa unohdin seurata tilannetta tarkasti ja tuudittauduin siihen, että se nyt vaan ei liho, ja hups vaan, sitten huomasin Kipin kyllä lihoneen ja vieläpä enemmän kuin olisi tarvinnut. Mutta hirveän hitaasti sillä nämä muutokset tapahtuvat. Nytkin se on ollut laihiksella jo hyvän aikaa, mutta mitään tuloksia ei näy. Ehkä joskus myöhemmin sitten.</p><p>Hirveän erilaisia aineenvaihduntoja on koirillakin. Jippo oli sellainen, joka söi määrällisesti kovin vähän ja oli silti hyvässä lihassa, aavistuksen joskus ehkä liiankin hyvässä, mutta ei koskaan lihava kuitenkaan. Urokset on melkein järjestään ollut suorastaan vaikea pitää hyvässä lihassa, paitsi nyt sitten näyttää Kipille ylimääräinen rasvakerros jämähtäneen. Ei ole kukaan koiristani ennen yhtä pyylevä ollutkaan, joten kokemus se on tämäkin. </p><p>Silmä oli parantunut täysin, mikä oli ilahduttava uutinen. Antibioottitipat saa nyt jättää pois, mutta silmägeeliä eli keinokyyneliä voi jatkaa vielä viikonlopun yli.</p><p>Ikä on tuonut Kipillekin pari syylää kropan alueelle ja yhden irtonaisen kirsun alle. Ikenessä on kova 2 mm patti. Toinen kives sillä on vähän toista suurempi ja pinkeämpi. Näitä seurataan, ne eivät ole tällä hetkellä huolestuttavia asioita. </p><p>Kipi jännittää yleensä sen verran eläinlääkärissä, ettei se käyttäydy siellä normaaliin ylitsevuotavan innokkaaseen tapaansa, mutta nyt se päätti tehdä poikkeuksen ja heittäytyi lattialle selälleen kiemurtelemaan ja pyytämään rapsutuksia. </p><p>Vinski oli mukana eläinlääkärissä, koska en viitsinyt jättää sitä autoon odottamaan kohtalaisen lämpiman sään takia, enkä kotiinkaan, koska olimme lähdössä suoraan retkelle käynnin jälkeen. Eläinlääkäri ehti huomioida myös Vinskin, vaikkei se asiakkaana ollutkaan. Nyt se kuulemma ensimmäistä kertaa vaikutti vanhalta, kun oli tätä ennen ollut aina ikäistään nuoremman oloinen. Voi meidän vanhusta.💓 Eläinlääkäri kysyi, onko Vinskillä esiintynyt pissailuongelmaa, ja saatoin kertoa ettei pitkään aikaan ole tätä ongelmaa ollut - minkä jälkeen oli pakko koputtaa puuta...</p><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglNcevTYFstcHE14-wvrJi-V3mXD0j1U5VvxLGli7NT80I4c3lxPoqZKc47mYdKBeSOuiP8JfclxQv7pxtNmfja8UgHYEj9r3pd6oD-PxvqU-Ey3Dn3RoMyxLXD90HoAtRWPo0k7w_Y_cgsZjCVQx8e51L5FTuonykF53IWIY9TYr4osBtyyfmejxf0bJU/s4624/20230811_142919.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglNcevTYFstcHE14-wvrJi-V3mXD0j1U5VvxLGli7NT80I4c3lxPoqZKc47mYdKBeSOuiP8JfclxQv7pxtNmfja8UgHYEj9r3pd6oD-PxvqU-Ey3Dn3RoMyxLXD90HoAtRWPo0k7w_Y_cgsZjCVQx8e51L5FTuonykF53IWIY9TYr4osBtyyfmejxf0bJU/w400-h300/20230811_142919.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vanhus itse</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Koska suolistoasiat aina mietityttävät minua, niin kysyin, onko bordercollieilla paljon suolistosairauksia. Olen ollut siinä käsityksessä, että bordercollie on riskirotu, ja eläinlääkäri vahvisti tämän, rodulla tosiaan on suolistosairauksia suhteessa paljon. Usein ongelmia ei hänen mukaansa kuitenkaan tiedosteta, vaan ne laitetaan esimerkiksi stressivatsan piikkiin. Bordercollie on usein kiihkeä koira ja siksikin on helppo näin ajatella. </p><p>Toisaalta sitten kiihkeys varmaankin osaltaan peittää joitain oireita, ei mitään ripulia kylläkään, mutta muunlaisia. Luulen, että bordercolliet ovat joskus vielä taitavampia oireiden peittämisessä kuin monet muut rodut. Ehkä siksi Draamankaan kohdalla ei ole tullut mieleen esim. kipujen mahdollisuus silloin kun sille tuli kodinvaihtoon johtaneita ongelmia. Ei minullekaan kyllä sitä ottaessani juolahtanut tämä mahdollisuus mieleen, vaikka opiskelin silloin mm. eläintenkoulutusta. Eikä näissä aina tietenkään kaikkien kohdalla ole kyse kivuista tai pelkästään kivuista.</p><p>Myöhemmin Draama näytti jotkut ongelmat selvästikin, mutta ei kaikkia kylläkään. Viime vuonna puhuin meidän eläinlääkärille siitä, miten pahalta oli tuntunut, kun Draama joskus jonkin äkillisen tuntemuksen takia lenkillä paineistui hetkeksi ja katsoi minua anovasti, mutta en voinut auttaa mitenkään, tsempata ja lohduttaa vain. Se hyvä puoli näissä oli, että ne tilanteet kestivät vain muutamia sekunteja eikä niitä joskus ollut pitkiin aikoihin ollenkaan. Eläinlääkäri sanoi, että siinä tilanteessa oli tärkeää saattanut nimenomaan olla tarve tulla nähdyksi. </p><p>Ja juuri siltä minusta tuntui taas tämän käynnin jälkeen, juuri siinä(kin) meidän eläinlääkäri on niin taitava. Minä ja koirat olimme tulleet nähdyksi ja kuulluksi. Terveyttä oli taas katsottu kokonaisvaltaisesti. Eläinlääkäri kirjoitti käynnistä A nelosen verran tekstiä, vaikka kyse oli vain silmäkontrollista. </p><p>En ihmettele, että meidän lääkäristä saa lukea niin paljon kehuja. Ja juuri sen ansiosta hänet itsekin silloin löysin, kun etsin Draamalle uutta sisätautilääkäriä. Jos hänenlaisiaan olisi enemmän, niin maailma olisi paljon parempi paikka. </p><p>Pääsimme lähtemään lääkäristä hyvissä ajoin ennen puoltapäivää ja lähdimme suoraan retkelle vapaapäivän kunniaksi. Olin tutkinut eri paikkoja netistä ja päättänyt jo mennä johonkin ihan uuteen paikkaan, ehdin jo valitakin kohteen. Sitten luin tarkemman selostuksen reitistä ja muutin mieleni. Siellä olisi ollut paljon esimerkiksi pitkospuita, ja mietin olisivatko ne vähän haastavia Vinskille ja olisivatko ne myös liukkaita eilisen rankkasateen jäljiltä. Keskeisimmille alueillekaan en halunnut lähteä, koska perjantai voi jo olla muita arkipäiviä vilkkaampi päivä, ja olin juuri lukenut selostuksen miten joku oli juuri siellä päin kohdannut hirveitä sikailijoita ja väenpaljouden. Tosin se oli ollut pahimpaan korona-aikaan, jolloin ihmiset sekoilivat ulkoilualueillakin tavallista enemmän, mutta silti.</p><p>Niinpä päädyimme, öh, taas meidän entisille kulmille. Siellä on niin kivaa se, kun tietää mitä saa ja tietää myös löytävänsä eväspaikan. Joskus sellaistakin on saanut etsiä pitkään, jos edes sopivaa kalliota ei tule vastaan ja mitään rakennettuja taukopaikkoja ei ole tai ne ovat kansoitettuja.</p><p>Lähdimme heti kiertämään meidän tavallista lenkkiä. Koirat saavat yleensä olla vapaana reilut puolet tästä reitistä. Kytken ne heti jos joku tulee vastaan, mutta harvoin tulee. Tällä kertaa niin kävi, ja meitä vastaan käveli yllättäen vähän mörököllin oloinen mieshenkilö. Hän kehui koiria komeiksi ja sai heti anteeksi, että häiritsi rauhaamme.😀 Muita ei vastaan tullut.</p><p>Noille selkävaivaisille vanhuksille on todella tärkeää saada liikkua myös ilman hihnaa. Kauas ne eivät lähde eivätkä häiritse ketään. Aiemmin kesällä kerran meidän pikkumetsässä oli juuri pesästä lähtenyt linnunpoikanen maassa ja huolestuneet emot tsirputtivat ilmassa. Poistuimme heti kauemmas häiritsemästä niitä, eivätkä pojat kiinnittäneet poikaseen tai muihin lintuihin mitään huomiota. Ne jättävät aina linnut rauhaan. Nyt kun olemme öisin nähneet myös kettuja ja rusakoita, niin eivät ne niistäkään välitä. Helppoja lenkkikavereita ovat, Kipin ennestäänkin aika vähäinen riistainto näyttää hiipuneen, ja Vinskillä ei sellaista ole koskaan ollutkaan. Eivät nuo koskaan ole kiinnittäneet mitään huomiota edes käärmeisiin, vaikka niitäkin on lähietäisyydeltä useampi nähty. Eivät ole muutkaan koirani - paitsi Nasta, joka kerran paimensi käärmettä meidän pihalla. </p><p>Pidimme evästauon jo tämän ensimmäisen lenkin varrella, vaikka yleensä pidämme sen myöhemmin, enkä niin edes välitä evästellä ihan reitin vieressä. Mutta oli jo nälkä, eikä siitä kuitenkaan nytkään ketään ohi mennyt.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNB2lRDcIIUru3PFWmYDJ-WaXPsRBjVVXzgkd7Z1GPkgm1D_Bd8YYlea87XByQLVO0KUu9Ad4ssNHkhKbC-Aq883hC1nofUEaxsBZ1436Pi_RAECz0exPL8EMnaysqyet9ez4PcpIR-Wo3aMZT63NFPnrfbQqEWqTsZ_wONE0AY0MpEAbPCQUE-zXUQey5/s4624/20230811_130907.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNB2lRDcIIUru3PFWmYDJ-WaXPsRBjVVXzgkd7Z1GPkgm1D_Bd8YYlea87XByQLVO0KUu9Ad4ssNHkhKbC-Aq883hC1nofUEaxsBZ1436Pi_RAECz0exPL8EMnaysqyet9ez4PcpIR-Wo3aMZT63NFPnrfbQqEWqTsZ_wONE0AY0MpEAbPCQUE-zXUQey5/w400-h300/20230811_130907.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Huomasin evästauolla, että Kipiltä valui vielä vihreää väriainetta silmästä lääkärikäynnin jäljiltä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHQ1fdGeVGBVsFE0Fqb94eG9f4iedD4M7lp7HiJQBsd6OST_0NahYiDjx9GhahQeibrQnxbtahaSWUpVzyEYAi2XxQVhwNGO-tKkKEYGJnf3-SAYs06yMtnWd0_yG4Sjixntb_1hGiJnGeBBywJh0FLMsblRnmxOb5IOL4JjNuchZhK7kW-2O6QIysLnK5/s4624/20230811_130626.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHQ1fdGeVGBVsFE0Fqb94eG9f4iedD4M7lp7HiJQBsd6OST_0NahYiDjx9GhahQeibrQnxbtahaSWUpVzyEYAi2XxQVhwNGO-tKkKEYGJnf3-SAYs06yMtnWd0_yG4Sjixntb_1hGiJnGeBBywJh0FLMsblRnmxOb5IOL4JjNuchZhK7kW-2O6QIysLnK5/w400-h300/20230811_130626.jpg" width="400" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Metsäänkin poikkesimme taas reitin varrella, kuten aina tällä lenkillä. Siellä on kiva kulkea upottavalla sammalalustalla. Olen kulkenut siellä jo 16 vuoden ajan ja vain kerran olen siellä samaan aikaan nähnyt kaksi ihmistä kauempana.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiAXSwB79qdqlfb8EMHg99bi3CyuMNCGoPKNKWDrSl-nQ1dyDaAQXvgnUoFVESmc-qL7WzAJKph7Kcms7S19ZyLtTaJ29k4e-wIfPiw6DTQh7bLKFLO0zOC0DKd1F4qyiZyU2WWCAgnZ5UW4iXq0zycuOdj4W5IS0bK-RmhR9BChRF4A5e63oUwKR4hZbO/s4624/20230811_132134.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiAXSwB79qdqlfb8EMHg99bi3CyuMNCGoPKNKWDrSl-nQ1dyDaAQXvgnUoFVESmc-qL7WzAJKph7Kcms7S19ZyLtTaJ29k4e-wIfPiw6DTQh7bLKFLO0zOC0DKd1F4qyiZyU2WWCAgnZ5UW4iXq0zycuOdj4W5IS0bK-RmhR9BChRF4A5e63oUwKR4hZbO/w400-h300/20230811_132134.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnzvmw3E7StpNFfF5oUKiuxVPAgnP7eHUpKs-taFdhwkE9RuE4UY_PmMWU3ttRo-8bs734TAKwNVrCqiCwrHFD6KhWhnbQvAKTf78GJm-LQkalb8vpA3cbkme9GN4TMdUsu2ZRVzkO5ItHJczXIhi58JtOgcDCBGzDqqOLPuHWhLipkJd4_4xEAl4BHS1w/s4624/20230811_132144.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnzvmw3E7StpNFfF5oUKiuxVPAgnP7eHUpKs-taFdhwkE9RuE4UY_PmMWU3ttRo-8bs734TAKwNVrCqiCwrHFD6KhWhnbQvAKTf78GJm-LQkalb8vpA3cbkme9GN4TMdUsu2ZRVzkO5ItHJczXIhi58JtOgcDCBGzDqqOLPuHWhLipkJd4_4xEAl4BHS1w/w400-h300/20230811_132144.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh25ks3uQh_KX-3ZTz7zgxeTezS_0qj8JA7sxRRLetLbx5ef1dUBj0ZkkaLSmnO7PIe0iE0r8VCduBjkMNWHw-dfXtsy-Wm_PABDRuM0x0RTqIqkpt7nmGKph5qP8lEc7LG4tShsqhWeMD7Z8oKACMI5F3h9xyo9MW5m9ZrF59bNu-PTjFHXFu4RHvqyXzW/s4624/20230811_132207.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh25ks3uQh_KX-3ZTz7zgxeTezS_0qj8JA7sxRRLetLbx5ef1dUBj0ZkkaLSmnO7PIe0iE0r8VCduBjkMNWHw-dfXtsy-Wm_PABDRuM0x0RTqIqkpt7nmGKph5qP8lEc7LG4tShsqhWeMD7Z8oKACMI5F3h9xyo9MW5m9ZrF59bNu-PTjFHXFu4RHvqyXzW/w400-h300/20230811_132207.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1EA6SvQ__TsaL2JkBUvsLs7OaGVpGaimQl99YRRd08lQ2aOhEYhvsmeegAzza7upWEA2AybRA0LT5dzuWkvdUetfJGD4VkrKdYSFjIreggxzzLnBp-GETS4yGwgAI3CP2XvEigck1qrUHd2CZmZgZKjj4otbosIZcjYkjAWlF0GXhjcuNwUKE0Xzsp3E2/s4624/20230811_133942.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1EA6SvQ__TsaL2JkBUvsLs7OaGVpGaimQl99YRRd08lQ2aOhEYhvsmeegAzza7upWEA2AybRA0LT5dzuWkvdUetfJGD4VkrKdYSFjIreggxzzLnBp-GETS4yGwgAI3CP2XvEigck1qrUHd2CZmZgZKjj4otbosIZcjYkjAWlF0GXhjcuNwUKE0Xzsp3E2/w400-h300/20230811_133942.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Kun palasimme reitiltä pääkallonpaikalle, niin kiersimme vielä luontopolun ja kuljimme sitten rantoja pitkin. Pidimme kahdella tulipaikalla pienen huili- ja juomatauon. Ketään ei kummassakaan ollut, mutta toiseen tuli yksi perhe juuri ennen kuin ehdimme lähteä pois. Perheenisä kysyi saako koiria tervehtiä ja seuraavaksi hän jo ihmetteli, että onpa tosi sosiaalisia koiria. Perheen teinitytär valitti, että oli kylmä ja talvitakki olisi tarpeen. Niin ollaan kaikki erilaisia, minulla oli hyvinkin lämmin lyhythihaisessa paidassa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTadorvAjQD4yMWkPGB79WNcxJ2_sIl9n5XCKbraQ5PLQ_ZhF9r48bpsMdoHEV0uXc3Qdul8zQnrVSdmXakfbZJnm3GkIzRAtV6HzFOjdt4KDnW7rcJIQzeXDSlDO65D1z-FQ-I7e8UwnbPKJOu4iiNB2RFFyGZT1nGy-9aaeLKOI8a9jltJvET2UQfuH9/s4624/20230811_134531.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTadorvAjQD4yMWkPGB79WNcxJ2_sIl9n5XCKbraQ5PLQ_ZhF9r48bpsMdoHEV0uXc3Qdul8zQnrVSdmXakfbZJnm3GkIzRAtV6HzFOjdt4KDnW7rcJIQzeXDSlDO65D1z-FQ-I7e8UwnbPKJOu4iiNB2RFFyGZT1nGy-9aaeLKOI8a9jltJvET2UQfuH9/w400-h300/20230811_134531.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimVmTmuv0YWLftY9qw-YR7ambOTA9TIlSDMGi9BphkEtoDuA6YJ9vphmn4AniVGBTwEHlgvZao2PaXZIfE4nTnBkUtqwA4yjUMD0wbLb99ZBhGPeY2WQfMFE68QS4SPkc1R-cQlyhTk0J5-g0IYbehAYdrbf-0kN1H9cSX7S7b9gtqU14_IKrl-PQoqckP/s4624/20230811_140952.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimVmTmuv0YWLftY9qw-YR7ambOTA9TIlSDMGi9BphkEtoDuA6YJ9vphmn4AniVGBTwEHlgvZao2PaXZIfE4nTnBkUtqwA4yjUMD0wbLb99ZBhGPeY2WQfMFE68QS4SPkc1R-cQlyhTk0J5-g0IYbehAYdrbf-0kN1H9cSX7S7b9gtqU14_IKrl-PQoqckP/w400-h300/20230811_140952.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZdv6CMi5fJzh7DEtUgrCAAg93KqvNEA4ru0pzXU05HHMljD1p3ZJdiFAL1_zHQDDNu5ieG2B6fvF5tS7WF4-hKNCMIp4sgCoIkKiPFwCrT63OirezfiSs8IOg5GHAZJXqzCTzbG6tWqEq1kbHhk_hRLrv0mxxM1YdcHHpwU0iHg6Fd37RrLSyE_T_gpWW/s4624/20230811_141214.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZdv6CMi5fJzh7DEtUgrCAAg93KqvNEA4ru0pzXU05HHMljD1p3ZJdiFAL1_zHQDDNu5ieG2B6fvF5tS7WF4-hKNCMIp4sgCoIkKiPFwCrT63OirezfiSs8IOg5GHAZJXqzCTzbG6tWqEq1kbHhk_hRLrv0mxxM1YdcHHpwU0iHg6Fd37RrLSyE_T_gpWW/w400-h300/20230811_141214.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVEu3qowPoxNVLn2LmckHFrjYxkfAxv51zP6PVAegUBajgWkg1Wsp2bXR14Jh66muDNN0sLJTlVZNWm8KSKN-PQeNcmk4BQXS4UXT2HRfdwgmJxZ9gSpM1EtkM6-KKy0997vHezk9SKyA-foqCMSut1B-8SIBHW9uED7NkKmcaodOdxEfw_ekui75iwM87/s4624/20230811_142823.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVEu3qowPoxNVLn2LmckHFrjYxkfAxv51zP6PVAegUBajgWkg1Wsp2bXR14Jh66muDNN0sLJTlVZNWm8KSKN-PQeNcmk4BQXS4UXT2HRfdwgmJxZ9gSpM1EtkM6-KKy0997vHezk9SKyA-foqCMSut1B-8SIBHW9uED7NkKmcaodOdxEfw_ekui75iwM87/w400-h300/20230811_142823.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>Jätimme perheen virittämään tulta ja poikkesimme vielä saunarannassa ja sen viereisessä koirarannassa katselemassa hanhia. En päästänyt koiria uimaan, se ei olisi ollut kovin järkevää sinilevän takia. Aikoinaan uitin tuolla koiria paljon keväällä ja alkukesästä, sinilevän tulon jälkeen en enää loppukesän tai syksyn aikana. Juuri siellä Vinski pikkupentuna suoritti ensiuintinsa. Nyt en ole moneen vuoteen uittanut koiria siellä edes sinilevättömänä aikana, koska se järvi on vuosi vuodelta muuttunut rehevämmäksi ja vedenlaadultaan aina vain epäilyttävämmäksi. Koirilla ei enää ole mitään odotusarvoa uimisen suhteen siellä liikkuessa, joten siellä on helppo lenkkeillä. Toisin on joissain muissa paikoissa...</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxFNMpDqZVo5urXHygOdW7X4zRFR9iK2y8kA9KK7NaVWyAVXK7nGaCYHnuUcyRbxisYi1glRcP-Y_R_GCdSnN2UzVOy1j__1qA8Nvp_FY2588Ae35aZhpRCJyiPckJ_VmdIaBearTE6OSCKsYeskjPzl0Paaf_1no1N-SBF6YJ9tiZpPHVnOe7mYrqQpZ0/s4624/20230811_144549.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxFNMpDqZVo5urXHygOdW7X4zRFR9iK2y8kA9KK7NaVWyAVXK7nGaCYHnuUcyRbxisYi1glRcP-Y_R_GCdSnN2UzVOy1j__1qA8Nvp_FY2588Ae35aZhpRCJyiPckJ_VmdIaBearTE6OSCKsYeskjPzl0Paaf_1no1N-SBF6YJ9tiZpPHVnOe7mYrqQpZ0/w400-h300/20230811_144549.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguhStSI176tCmSo8B7uxl86gVcsCkcwWI0m_ZqrLoR6LXqh--xQYoj7poTGzMGnyiiSrAwJ8pBvTRiuweiFX0tz3ZmkGHiSi6EsNv88Tc91iURBjLMXFe38xf4MhetUt-ViKZl5f62RAeHAnX0kTfGhY364rrNUOcqJiKDMKy8gX5JLKXt6KunqwpayTqA/s4624/20230811_144528.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguhStSI176tCmSo8B7uxl86gVcsCkcwWI0m_ZqrLoR6LXqh--xQYoj7poTGzMGnyiiSrAwJ8pBvTRiuweiFX0tz3ZmkGHiSi6EsNv88Tc91iURBjLMXFe38xf4MhetUt-ViKZl5f62RAeHAnX0kTfGhY364rrNUOcqJiKDMKy8gX5JLKXt6KunqwpayTqA/w400-h300/20230811_144528.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Tuolla alueella on useampi tulipaikka ja eväspaikkoja vieläkin useampia, joten aina löytyy rauhallinen paikka tauolle. No aurinkoisena sunnuntaipäivänä en ole ehkä kokeillut vielä..?</p><p>Oli taas virkistävää viipyä tuolla ajan kanssa. Vaikka asuin siellä pitkään ja lenkkeilin siellä ennen joka päivä, niin en koskaan ole kyllästynyt siellä liikkumaan. Mutta täytyy kyllä silti lähiaikoina kokeilla jotain uuttakin paikkaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKqwXDe43QIAyWvhn81RdFeAzJdAo9SLHDtCY79oJSY7kj218VEGtkJoPt1km3Pte9Yro3zcStDl2d5qrgrb3SLD3_jF2JGz7TNMoOTIEnctYGRSPqZc8D-eegZzUCcG1TfZtyxOAXp9Q8Ec2ebNbwXr5SOEois2fQYC3JQrGuSltNgnRdWCbABO2wqCCj/s4624/20230811_144019.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKqwXDe43QIAyWvhn81RdFeAzJdAo9SLHDtCY79oJSY7kj218VEGtkJoPt1km3Pte9Yro3zcStDl2d5qrgrb3SLD3_jF2JGz7TNMoOTIEnctYGRSPqZc8D-eegZzUCcG1TfZtyxOAXp9Q8Ec2ebNbwXr5SOEois2fQYC3JQrGuSltNgnRdWCbABO2wqCCj/w400-h300/20230811_144019.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglBHjjd0F2K5yE2AiBD38NKZ6_iE6TmdFZenLLPBlts5zP1Eqo7aa1zmxyfWYJIQqFXX6Wxv0qkLy2RiXh3JQePBUcBI1jtHMS2nGDUqVzujv1eYmkLQI2VylHjwC6pycRtroMeS2ir8ijl0knFSKf9iNAVBrjoIYxn-MIf88zWLCwxyuynu6pd60mUCax/s4624/20230811_132841.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglBHjjd0F2K5yE2AiBD38NKZ6_iE6TmdFZenLLPBlts5zP1Eqo7aa1zmxyfWYJIQqFXX6Wxv0qkLy2RiXh3JQePBUcBI1jtHMS2nGDUqVzujv1eYmkLQI2VylHjwC6pycRtroMeS2ir8ijl0knFSKf9iNAVBrjoIYxn-MIf88zWLCwxyuynu6pd60mUCax/w400-h300/20230811_132841.jpg" width="400" /></a></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE-OQHXyz3WjgnkWstwbg2_M_lRWcYuxhJ9BXCyc6SLSUVS4WYbGOFf3Gq5J_axnLzlinCDlWrmYhahMteSSUu44lPb1cQHGyz3W_uWrvJyh_BIaAv_l-mp12tSO3PSNafd2rN6OL_T8FaGSRJdQrVedBMDhDpyQsYiVy6U6to3KgGRUsxik51ARfP4JhD/s4624/20230811_145044.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE-OQHXyz3WjgnkWstwbg2_M_lRWcYuxhJ9BXCyc6SLSUVS4WYbGOFf3Gq5J_axnLzlinCDlWrmYhahMteSSUu44lPb1cQHGyz3W_uWrvJyh_BIaAv_l-mp12tSO3PSNafd2rN6OL_T8FaGSRJdQrVedBMDhDpyQsYiVy6U6to3KgGRUsxik51ARfP4JhD/w400-h300/20230811_145044.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nyt ei ollut kahvila auki</td></tr></tbody></table>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-31928954526587026502023-08-08T19:01:00.000+03:002023-08-08T19:01:01.964+03:00Vuosipäivä<p>Tänään siitä on tasan vuosi kun Draama lähti. Yhtä aikaa silmänräpäys ja pieni ikuisuus. Ihan jokaisena päivänä vuoden kuluessa on Draama mielessä ollut. Olen ajatellut sitä, muistellut ja kaivannut.</p><p>Tänään päivän touhuissa tiedostin, että tänään se päivä on, kun kokonainen vuosi on kuljettu ilman Draamaa, mutta en ehtinyt kunnolla pysähtyä ajatuksen äärelle. Illalla kun ehdin ja katselin kuvia, niin koville se otti. </p><p>Olisitpa vielä täällä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi_9JGSrwOgvZA-vq-mXmrt_3wZhntvKwtB62_ygaAuhZYgp3yJznsvTjYlI10MIVUTql-bjpa6LEWY7g1Zc6RSp2yOZrD_-_iLXpS62a4gA_DsYQyPNiV2NxAq-agsMPDZKwiEq2wvnSZARKxWLVCbLAovU49hX5P7E_kQXyoz4cq0SuQECC3-jBCiFj6/s3026/20211011_154847%20(2).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3026" data-original-width="1913" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi_9JGSrwOgvZA-vq-mXmrt_3wZhntvKwtB62_ygaAuhZYgp3yJznsvTjYlI10MIVUTql-bjpa6LEWY7g1Zc6RSp2yOZrD_-_iLXpS62a4gA_DsYQyPNiV2NxAq-agsMPDZKwiEq2wvnSZARKxWLVCbLAovU49hX5P7E_kQXyoz4cq0SuQECC3-jBCiFj6/w405-h640/20211011_154847%20(2).jpg" width="405" /></a></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg75IUI3eWUeKTx3HmA6Fib0VWpWqeadg_bCmknNK6TaBirgODdsmVvpRs6FwQXFclgAbN9gN-NsywdPcktZV8RGNigaXh6hehBkNR5A-ZwyBURCI6qGNlWSjUQ2b4_FaPVirvysUxK8GZRVpLpoUz3hIhF9dnT4mJjqe-NXlmEzt2uzd501DIP_xEYnMw/s5152/loka17osa4%20102.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg75IUI3eWUeKTx3HmA6Fib0VWpWqeadg_bCmknNK6TaBirgODdsmVvpRs6FwQXFclgAbN9gN-NsywdPcktZV8RGNigaXh6hehBkNR5A-ZwyBURCI6qGNlWSjUQ2b4_FaPVirvysUxK8GZRVpLpoUz3hIhF9dnT4mJjqe-NXlmEzt2uzd501DIP_xEYnMw/w400-h300/loka17osa4%20102.JPG" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2LB31sb1o6X11XScJGuh33k2ZETz42oQVn89H1A92-S0OHWNvwFb3Ei6TbAiZKNG82Mw7Gy_RscqiWcaJlnyUunjQ6Vuazxq2peF9HzWadVR2XmP81NuohXXqUSiqI6hrjrhurrDrjQLDZo6v3533ECbricWDr0eZVCHRQHnAaKsFaCw6_CbMBlI98qz7/s5152/touko19osa4%20034.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2LB31sb1o6X11XScJGuh33k2ZETz42oQVn89H1A92-S0OHWNvwFb3Ei6TbAiZKNG82Mw7Gy_RscqiWcaJlnyUunjQ6Vuazxq2peF9HzWadVR2XmP81NuohXXqUSiqI6hrjrhurrDrjQLDZo6v3533ECbricWDr0eZVCHRQHnAaKsFaCw6_CbMBlI98qz7/w400-h300/touko19osa4%20034.JPG" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP7VbDRnlUaEJDnC1coCAPfxdiSBT9qSQwtwV6Whpp5KieetMv2fMj528n8L6UNPAWpTFZRGJujne0QjfbqHUxXMRrEMLrQncBbV1HVjoGKM0ao-rzW5BNJD0yKF9I67dhUbwz7fQlDXGdhqYPGyxX_wWVgi4PzUTapmEyRC6FcG7ZwJU2ClUMf14ZEom5/s4128/helmi19osa3%20046.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP7VbDRnlUaEJDnC1coCAPfxdiSBT9qSQwtwV6Whpp5KieetMv2fMj528n8L6UNPAWpTFZRGJujne0QjfbqHUxXMRrEMLrQncBbV1HVjoGKM0ao-rzW5BNJD0yKF9I67dhUbwz7fQlDXGdhqYPGyxX_wWVgi4PzUTapmEyRC6FcG7ZwJU2ClUMf14ZEom5/w400-h300/helmi19osa3%20046.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL4DFeWr6er7c_DJUgWIURImi_5bnimJcRCLuELfOliNl20OwUwA0RDKgSJ8a3Kj1_e_CN0a7udBeebcwpNR8kD8mescv7svfD_7KYHWNQBDmu-zNLZDUB1I5dvsQ4sRXieGMA-FUvUT9eznpnAK2oITt8RTMq_lwBC1C-bAvXiMB89omri2WzeubDA8zg/s4128/helmi19osa3%20042.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL4DFeWr6er7c_DJUgWIURImi_5bnimJcRCLuELfOliNl20OwUwA0RDKgSJ8a3Kj1_e_CN0a7udBeebcwpNR8kD8mescv7svfD_7KYHWNQBDmu-zNLZDUB1I5dvsQ4sRXieGMA-FUvUT9eznpnAK2oITt8RTMq_lwBC1C-bAvXiMB89omri2WzeubDA8zg/w400-h300/helmi19osa3%20042.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqpMVdykwXjtkF9X3fceYvUlEQFa4h6Mr6odUG9KfpvQcJFELvA2iLiKt1pJpEPm2OTstRWDHisAoCw7CrviCrqFN2Gi08uGuRIihbF6ikkkE9d7Wmy08oP_1fe2s0ZUXbOsjLsxSyq3UZ9w2AmiHexTxN5LqnSJRnORJQFvZk5pRWeAjccJtK0jQLdIQy/s4128/helmi19osa3%20010.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqpMVdykwXjtkF9X3fceYvUlEQFa4h6Mr6odUG9KfpvQcJFELvA2iLiKt1pJpEPm2OTstRWDHisAoCw7CrviCrqFN2Gi08uGuRIihbF6ikkkE9d7Wmy08oP_1fe2s0ZUXbOsjLsxSyq3UZ9w2AmiHexTxN5LqnSJRnORJQFvZk5pRWeAjccJtK0jQLdIQy/w400-h300/helmi19osa3%20010.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU852XbPWF_Wg8sWhOfQQSp8CQLviEN-2LGjunmInDen-6v9o4ynHTEWTbHW9zmnFRs70beb0cvEXjIHQDYpdm8xoLz6ebuJs1V415J_E_jfTfRzKyiGFz7PqxPXt3ulRmuYxZkXyD7Cb5an3ypR0WFx1f03WNriUhcw2sj0YjUhtCazGWzTAqJW-L8K_R/s5152/helmi18osa5%20037.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU852XbPWF_Wg8sWhOfQQSp8CQLviEN-2LGjunmInDen-6v9o4ynHTEWTbHW9zmnFRs70beb0cvEXjIHQDYpdm8xoLz6ebuJs1V415J_E_jfTfRzKyiGFz7PqxPXt3ulRmuYxZkXyD7Cb5an3ypR0WFx1f03WNriUhcw2sj0YjUhtCazGWzTAqJW-L8K_R/w400-h300/helmi18osa5%20037.JPG" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8hRGUGs6IwNJ-c9qSPLcDavfgWdNHykl8fWhmFj1EkZvgq1a5Dzuf1siZ74j9kOy-aaKnhwB2-7f0bheWO4KAmiyWTTzntYdpo-EpPFqM3tsbOpU97MC9cJCiDuolWWGMyiJ0uQYeJ-la0QzEe28bz2i71VEpjfOn1YI-fanN5o5g_6cdzJA_ExLFi_j4/s5152/helmi18osa4%20020.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8hRGUGs6IwNJ-c9qSPLcDavfgWdNHykl8fWhmFj1EkZvgq1a5Dzuf1siZ74j9kOy-aaKnhwB2-7f0bheWO4KAmiyWTTzntYdpo-EpPFqM3tsbOpU97MC9cJCiDuolWWGMyiJ0uQYeJ-la0QzEe28bz2i71VEpjfOn1YI-fanN5o5g_6cdzJA_ExLFi_j4/w400-h300/helmi18osa4%20020.JPG" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">Alla olevissa kuvissa päivää ennen poismenoa</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdt0C79s5eVpJxGgGfD_G-c_YaTHrj4_h8r2hDhPbn6b-jOlXIGAuj6uP1zzKUSpHSNZlkU13Oz0n4QGC1wXILwP9a2EvHaWsCMrv0KrhKBjAGnNH4LSoga2ZrGS5hu9rI6rSvJWpfUGQZXOmaZX8zFqB_OB1HdZHeFgXplV2vu5uEbkjz9pEBJVDBr-Xw/s4128/20220807_160223%20(1).jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdt0C79s5eVpJxGgGfD_G-c_YaTHrj4_h8r2hDhPbn6b-jOlXIGAuj6uP1zzKUSpHSNZlkU13Oz0n4QGC1wXILwP9a2EvHaWsCMrv0KrhKBjAGnNH4LSoga2ZrGS5hu9rI6rSvJWpfUGQZXOmaZX8zFqB_OB1HdZHeFgXplV2vu5uEbkjz9pEBJVDBr-Xw/w400-h300/20220807_160223%20(1).jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjniZeURDcvdi2XeJT38l2W2lqwx9l-fg60-d9GDPb3p1Xx3chloDW3kQgEzwxpdZN6ow5rkZS4yar-ixfTk7u0eSgqUAuU-FVKJb9MKmQGU2r52L7o-5raGRG4vyNIH41SmrOCvWsL5bwHf2uYKO9b8TwXVDcCUstEd1yTWgol4uHUQCcrgTzSceWG9Wfx/s4128/20220807_160205.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjniZeURDcvdi2XeJT38l2W2lqwx9l-fg60-d9GDPb3p1Xx3chloDW3kQgEzwxpdZN6ow5rkZS4yar-ixfTk7u0eSgqUAuU-FVKJb9MKmQGU2r52L7o-5raGRG4vyNIH41SmrOCvWsL5bwHf2uYKO9b8TwXVDcCUstEd1yTWgol4uHUQCcrgTzSceWG9Wfx/w400-h300/20220807_160205.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-44264390397936158912023-08-06T13:37:00.003+03:002023-08-06T13:53:02.501+03:00Kraniossa, silmälääkärissä ja retkeilemässä<div class="separator">Vinski pääsi kolme viikkoa sitten kraniohoitoon. Arvelin sen vanhana koirana hyötyvän välikäsittelystä ennen syyskuun lopppupuolella olevaa osteopaattiaikaa. Hassua, mutta on myös ollut tottumista siihen, ettei huollossa ole nyt tarvinnut käydä niin tiheästi kuin joskus ennen, joten alkoi siksikin tuntua siltä, että täytyy kai sitä jossain käydä. Vinskillä oli vähän kireyttä rintarangassa, joka heijastui myös lannerankaan, mutta muuten sen tilanne oli hyvä. Vaan eipä ollut haitaksi sekään käsittely. Vinski pystyy edelleen tekemään pitkiäkin lenkkejä, mutta on sen takapäässä näkynyt muutoksia jo jonkin aikaa, lievää huteruutta ja takajalkojen joskus vähän jäykkää ja laahaavaa askellusta.</div><p>Sen kyllä huomaa näiden molempien kanssa, että villi ja vetreä nuoruus on jäänyt taakse. Vapaana ollessaan pojat liikkuvat paljon rauhallisemmin kuin nuorempina, enimmäkseen käynnissä tai ravissa. Kipikään ei ole enää se sama reikäpää kuin ennen, vaikka viipottaa usein menemään kauempana kuin Vinski. Joissain muissa tilanteissa nämä molemmat käyttäytyvät silti kuin ylivilkkaat kakarat ja hämäävät ihmisiä myös pitämään itseään sellaisina.</p><p>Tällä viikolla sitten tuli asiaa silmälääkäriin Kipin kanssa. Se siristeli ja räpytteli ja välillä piti hetken puoliummessa oikeaa silmäänsä tiistaiaamuna. Tarkistin silmän ja sidekalvo oli ärtyneen punainen, mitään rähmimistä ei ollut. Epäilytti heti, että silmään oli mennyt jotain. Sain varattua eläinlääkäriajan iltapäivälle. Eläinlääkäri totesi, että silmässä oli halkaisijaltaan noin millimetrin kokoinen terävän oloinen vierasesine. Silmä värjättiin ja väriä tarttui vierasesineen ympärille, eli siellä oli jo silmänpinnalla vierasesineen aiheuttamaa rosoa. </p><p>Eläinlääkäri sanoi, että esineen voisi poistaa topsypuikolla, mutta lisävaurioiden aiheuttamisen pelossa hän ei uskaltanut niin tehdä, eikä hänellä ollut tarvittavia välineitä asian hoitamiseksi turvallisesti. Niinpä hän kehotti meitä hakeutumaan mahdollisimman pian silmäeläinlääkärille asian hoitamiseksi, mielellään samana päivänä mutta viimeistään seuraavana. Hän vielä konsultoi asiasta saman klinikan toista eläinlääkäriä, joka oli riskeistä samaa mieltä, eli silmään ei kannattaisi kajota topsylla. Kotiin saimme mukaan antibioottitipat silmään.</p><p>Soitin heti läpi klinikat, joissa silmälääkäreitä on, eikä mihinkään saanut aikaa samaksi päiväksi eikä useimpiin edes seuraavaksi. Lopulta löytyi klinikka, johon sai seuraavaksi päiväksi ajan, joten ajelimme sitten keskiviikkona Tammistoon. Silmäeläinlääkäri totesi silmässä sarveiskalvon keskellä saman roskan ja pienen roson kuin ensimmäinenkin eläinlääkäri, mutta mitään erikoisvälineitä hän ei asian hoitamiseksi tarvinnut. Hän poisti roskan silmästä juurikin topsylla paikallispuudutuksessa, vaikkei edellinen eläinlääkäri ollut uskaltanut sitä tehdä. Joten minulle koitui kivasti ylimääräinen 220,61 euron lasku (no sehän oli kyllä Evidensia- ja erikoislääkärilisällä oikeastaan halpa, Draaman kanssa en koskaan noin vähällä päässyt!), kun edellinen pienellä ja ketjuihin kuulumattomalla klinikalla käynti maksoi satasen vähemmän ja roskan olisi hyvin voinut poistaa jo siellä. Jep jep. </p><p>Tällä kertaa saimme mukaan myös silmägeeliä, jonka ohessa jatketaan antibioottitippoja kymmenen päivän ajan. Sen jälkeen olisi kontrollikäynnin aika, jotta nähdään onko silmä parantunut hyvin. Jos sinne jotain rosoa jää, niin sitten silmää pitää vielä hioa. Yleensä nämä kuulemma paranevat hyvin.</p><p>Joku luonnonroska siellä silmässä oli. Olenkin ollut lievästi kauhuissani taas tähän aikaan vuodesta, kun koiriin tarttuu niin paljon heinänsiemeniä ja muuta roskaa ulkona, ja yritän aina putsata roskat korvien ja silmien läheisyydestä heti, etteivät ne katoa mihinkään ruumiinaukkoihin vaivaa aiheuttamaan. Nyt sitten kävi näin, mutta eipä ole aiemmin sattunut, eikä noita kuplamuoviinkaan silmiä ja korvia myöten voi pakata. </p><p>Roskan poistamisen jälkeisenä iltana Kipi hetken vähän siristeli silmäänsä, mutta muuten se ei ole paljon oireillut ja punoitus on hävinnyt. Kahdet tipat laitetaan silmään kolmesti päivässä ja viikon päästä mennään kontrolliin. Kalliiksi tuli yksi pikkuinen roska, kun väärään paikkaan eksyi. </p><p>Alkoikin jo olla vähän epätodellinen olo sen suhteen, että olimme selvinneet koko vuoden tähän asti ilman eläinlääkärikäyntejä. No se asia tuli nyt sitten paikattua. Draaman kanssa totuin niin tiiviiseen yhteydenpitoon eläinlääkärin kanssa ja säännöllisiin käynteihin myös, että on ihan oikeasti tuntunut todella oudolta sen kaiken jäätyä pois.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvIkuSJZGGbShOYup4Lr8IehFUSHBPseYoU_EKYmrw_F5pav-M_M6p7R9CliRnVHIXRyt7cWrSwQvKFdUY3Cf9o2sAXOqfDCFN6VnYSfUvFpcfXvfPPgwkKl5j58MDbBlGKxAgi3PuWW9VYJXc2Rt7TLzKYB3vBVuzzIECFj2PyMD2b9aI-B4LIhOZ-8wq/s4624/20230724_145922.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvIkuSJZGGbShOYup4Lr8IehFUSHBPseYoU_EKYmrw_F5pav-M_M6p7R9CliRnVHIXRyt7cWrSwQvKFdUY3Cf9o2sAXOqfDCFN6VnYSfUvFpcfXvfPPgwkKl5j58MDbBlGKxAgi3PuWW9VYJXc2Rt7TLzKYB3vBVuzzIECFj2PyMD2b9aI-B4LIhOZ-8wq/w400-h300/20230724_145922.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalla entisen kodin lähellä - ja kuten näkyy, roskia riittää!</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4z_3_0IGXdXPgxLBjNWaFyi62frVLIbrTSuRGJdNKfuD5ZUGrlPGRtSyNaFa3i8ULH1wUwwZPONIQfBY9r3brnb84CMcXiArACkBIMbmc7j5YTUzPHwxKymBA2WVw35tQb79fHwjyUEH1ICENfGJo4KthTZQSGP8drq_GLK_jexWZYoMqTXGNCKpio0VV/s5152/kes%C3%A419juhannus%20073.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4z_3_0IGXdXPgxLBjNWaFyi62frVLIbrTSuRGJdNKfuD5ZUGrlPGRtSyNaFa3i8ULH1wUwwZPONIQfBY9r3brnb84CMcXiArACkBIMbmc7j5YTUzPHwxKymBA2WVw35tQb79fHwjyUEH1ICENfGJo4KthTZQSGP8drq_GLK_jexWZYoMqTXGNCKpio0VV/w400-h300/kes%C3%A419juhannus%20073.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näin ne roskat tarttuvat - Draama neljä vuotta sitten</td></tr></tbody></table><br /><p>Viime viikolla kävimme tosi pitkästä aikaa suosikkijälkimetsässäni Vihtijärvellä. Tein tietenkin pojille jäljet, jotka ne taas suurella innolla ajoivat. Kipi meni tällä kertaa jostain syystä tosi korkealla nenällä eikä ehtinyt kaikkia keppejä huomata. Oli se jälkikin melko tuore vielä, mutta Kipi on kyllä ajanut muut yhtä tuoreet jäljet tänä vuonna matalammalla nenällä. Vinski ajoi nytkin nenä maassa koko jäljen. Mutta me otamme rennosti ja huolettomasti nämä jutut, enkä suunnittele jälkiäkään etukäteen juuri mitenkään, käyn vain tekemässä ne ja sitten ne ajetaan.</p><p>Retkillä olemme käyneet myös. Emme useisiin viikkoihin suunnanneet meidän entisille kulmille ollenkaan, mutta viime aikoina olemme taas sielläkin käyneet. Kierrämme siellä yleensä lenkin, jota siellä asuessamme kuljimme joka päivä, ja jossa hyvin harvoin tulee muita vastaan. Ensimmäisellä kerralla tauon jälkeen alkoi taas ihan kunnolla surettaa, että ennen saimme asua ja kulkea siellä joka päivä ja nyt joudumme sinne erikseen matkustamaan. Onhan se kuitenkin ihan eri asia. Tiesin kuitenkin, mikä olisi hyvä vastalääke näihin mietteisiin, joten tällä kertaa jatkoimme lenkkiä meidän entiselle kodille asti, vaikka yleensä emme siellä käy.</p><p>Tiesin, että entisen kotimme lähellä on tehty hakkuita, mutta en ollut aivan vierestä asti käynyt kaikkia tuhoja katsomassa. Nyt halusin omin silmin nähdä kaiken ihan vierestä ja todeta, että ei siellä enää olisi niin kiva asua. Näky olikin todella surullinen. Metsä oli avohakattu kohdasta, jossa kulki meidän lenkkipolkuja ja jossa on ajettu monet monet jäljet monella eri koiralla, kerran siellä oli hakutreenitkin. Metsärinteessä myös treenasimme usein hidasta hihnakävelyä ylös ja alas selkävaivaisten koirien jumppaamiseksi ja syvien lihasten kehittämiseksi. Siellä kasvoi valtavasti sieniä ja mustikkaa. Surin myös, että monelta eläimeltä oli nyt mennyt koti. </p><p>Tuo avohakattu osa metsää sijaitsi lähimmillään parinsadan metrin päässä meidän entisestä kotitalosta, joten se oli meille helposti saavutettava ja tärkeä paikka. Talo itse oli aina joka puolelta metsän suojassa näkymättömissä, mutta nyt oli yksi kaistale metsää avohakattu myös ihan läheltä taloa, ja tuntui oudolta, kun talo näkyi siihen pikkutielle avohakatun lenkki- ja jälkimetsämme viereen, mihin se ei ennen näkynyt. Se näytti suorastaan häväistyltä.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCxKniMeeK2CoMkypCsfN0YIJ4g4lr6pTtBF3t-9blhOGiSilyBglrWJQtPG5aC_AzB-VMJYTXvGu-4OC7-6_809ace0hAOBvpDG4uiajveMihMIRudjzFSQc8C8GjsMV7a6Eda2tHRmaNSDTMddjS-5Ar2orhnSyzDsr2kt0w2WzhWriYH8rrfVVgTKrd/s4000/20230717_132504.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCxKniMeeK2CoMkypCsfN0YIJ4g4lr6pTtBF3t-9blhOGiSilyBglrWJQtPG5aC_AzB-VMJYTXvGu-4OC7-6_809ace0hAOBvpDG4uiajveMihMIRudjzFSQc8C8GjsMV7a6Eda2tHRmaNSDTMddjS-5Ar2orhnSyzDsr2kt0w2WzhWriYH8rrfVVgTKrd/w400-h300/20230717_132504.jpg" width="400" /></a></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlVF5cXUq8TWEuZgNV8-6KwWP8UDoZmwX_aWSUn8Czb6yxQJYxs9oI_2nchstI6dXI1km3GBhhDOKyZaVkUwDvQ-k3CMgeROjFo_FuMq2eMt72kL6BIC-5Re8PNd6u0B_YLFDlsL8HLyY8cLGIZrZNNaTlLfj-pAJnUsCifD_D0nrrHRwTwFaD5YNnX85b/s4000/20230717_132642.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlVF5cXUq8TWEuZgNV8-6KwWP8UDoZmwX_aWSUn8Czb6yxQJYxs9oI_2nchstI6dXI1km3GBhhDOKyZaVkUwDvQ-k3CMgeROjFo_FuMq2eMt72kL6BIC-5Re8PNd6u0B_YLFDlsL8HLyY8cLGIZrZNNaTlLfj-pAJnUsCifD_D0nrrHRwTwFaD5YNnX85b/w400-h300/20230717_132642.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">R.I.P. entinen lähimetsä</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZDGhnMsf4HIaVXhFrjhNlxghMc3cOzLPywDZVqWrv2lTCaXjPHlaY--rvRBd23YItIIzWARzIkwe6Sn-ACNvBxZVV7f-aRl98B-WEh8irjOZX0HmuzHFX13Vuqhei6Ec2Pb7sGpQWibGnUYTlUepF-So5hteXHTOouxZTK2-bdYKl9loCSZ-_-8KV44jY/s4624/20230717_132558.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZDGhnMsf4HIaVXhFrjhNlxghMc3cOzLPywDZVqWrv2lTCaXjPHlaY--rvRBd23YItIIzWARzIkwe6Sn-ACNvBxZVV7f-aRl98B-WEh8irjOZX0HmuzHFX13Vuqhei6Ec2Pb7sGpQWibGnUYTlUepF-So5hteXHTOouxZTK2-bdYKl9loCSZ-_-8KV44jY/w400-h300/20230717_132558.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Talon lähistöäkin on runneltu</td></tr></tbody></table><br /><br /><p>Kävelimme koirien kanssa melkein pihaan asti kurkkimaan. Asumatonhan se talo on lähtömme jälkeen ollut. Vanha koti ei näyttänyt herättävän koirissa mitään erityisiä tunteita, ne ymmärtävät hyvin, että se kuuluu nyt menneisyyteen. Niin toki minäkin, ja tämän käynnin jälkeen näin konkreettisesti, miten erilaista siellä nyt olisi asua. Koko elinaikanani en enää saisi nähdä entistä metsää kunnollisena metsänä, vaikka sinne onkin jo uudet puuntaimet istutettu, ja avohakattu alue on paitsi ruma niin myös täysin mahdoton kulkea. Metsän takaosa on jätetty hakkaamatta, mutta eipä sinne helpolla mistään pääse.</p><p>Eipä tosiaan entisessä kodissa enää olisi sama asua kuin ennen ja maisema on täysin muuttunut. Juuri se osa metsää oli kaunis ja helppokulkuinen, kun muuten lähiympäristö on sellaista vähän hankalampaa pöpelikköä. Toki ne kaikki ulkoilureitit ja muu ympäristö siellä muuten ovat aivan ennallaan, joten se asia ei ole muuttunut. Meidän pieni satumetsämmekin alle kilometrin päässä talolta on ennallaan.</p><p>Niin elävästi jo ehdin muistella kaikkea, mitä siinä metsässä teimme, että mieleen tulivat kaikki edesmenneet koiratkin, joiden kanssa siellä kuljettiin. Ja myös ne kaksi, jotka kuolivat ennen sinne muuttamista. Tuli hirveä ikävä kaikkia edesmenneitä, vaikka muuten päällimmäisenä mielessä on ollut viimeisin lähtijä Draama. Voi kun koirat voisi pitää luonaan kauemmin, niin hienoja persoonia on minullakin ollut. Mutta kaikki muuttuu, muistot vain jäävät. Ihminen on sopeutuva, ja niin on koirakin. Silti ne asiat, jotka ovat merkinneet eniten, nousevat aina välillä mielen päälle herättämään haikeutta siitä, että ne ovat menneet. </p><p>Totesin, että on se sentään hyvä, kun voimme yhä käydä entisillä asuinkulmilla retkeilemässä. Ennen me lenkkeilimme siellä ja menimme kotiin syömään, nyt me retkeilemme siellä ja pidämme evästauon ulkona. Paikallistuntemuksen ansiosta tiedän, missä siellä kannattaa retkeillä, jos haluaa olla mahdollisimman rauhassa. Ei se kyllä muutenkaan ole mikään ruuhkainen paikka, ei siellä pääreiteilläkään tarvitse yleensä koko ajan väistellä muita. </p><p>Suuri osa meidän retkipaikoista sijaitsee Nuuksion kansallispuiston alueella tai sen liepeillä. Nuuksio on laaja alue, joka ulottuu kolmeen eri kuntaan. Kaikissa kolmessa kunnassa olemme retkeilleet ja kaikissa olen myös asunut, mutta kaikkein suosituimpia paikkoja olemme visusti vältelleet. Juuri niitä, joita moni pitää Nuuksiona, välttämättä edes tiedostamatta muilla alueilla liikkuessaan että nekin ovat osa Nuuksiota. En välitä retkillä koko ajan törmätä lajitovereihini (ei niin haittaa vaikken näkisi ensimmäistäkään), enkä välitä koirien kanssa myöskään ohittaa muita koiria turhan usein. Parkkipaikan löytämiseenkään ei voisi ruuhkaisimmilla alueilla luottaa. </p><p>Joskus vielä täytyy sinne pääkallonpaikallekin silti mennä, sittenpä näkee senkin, olenko ollut turhan ennakkoluuloinen vai en. Suunnitteilla on ollut myös käydä jossain kauempana joskus, mutta en ole osannut päättää missä, ja sateinen heinäkuu osin sotki suunnitelmat. Joskus olisi kiva myös päästä jonnekin erämaahan ja kulkea pitkään ihan umpimetsässä, kun nämä meidän retkimaastotkin tavallaan kuitenkin ovat vähän urbaaneja, kun reitit ovat ihmisen tekemiä ja tiet ja polut pirstaloivat alueita. Aina voi silti hypätä pois reiteiltä umpimetsään tai pikkupoluille välillä, ja on kiva ihan vaan päästä eroon urbaanista hälystä hetkeksi. Varsinainen erämaaretki ei ainakaan näiden koirien aikana toteudu, ja sitä paitsi eksyisin varmaankin.😁</p><p>Viime viikolla suuntasimme kulkumme retkellä pitkästä aikaa ihan Paratiisiin asti. Siellä sai Draamakin viimeisen kerran viime kesänä kahlata järvessä, ja sen jälkeen emme siellä olleet käyneetkään. Siellä on muuten vuosien mittaan käyty uimassa tosi paljon. Ja luonnollisesti sinne kuljetaan Paratiisintietä pitkin.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfyA6DOsDRkwmcbEcSUmYuT6PfmTcneqYxFXFRll-ZaO0Opx9T0Om3ddOgm0lm-aMhQDUMUsMKo4_8BNpgn42Yr2IKOqS3rsAxQo7eozAqjRimQ7mIUBcOSwlTLcG_3biDpe5yurFLMjRhFlJFkodSazlzIghfFJ30wcPkIQk8B-bl0uBnQmbbeh8dYeGL/s4624/20230724_132952.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfyA6DOsDRkwmcbEcSUmYuT6PfmTcneqYxFXFRll-ZaO0Opx9T0Om3ddOgm0lm-aMhQDUMUsMKo4_8BNpgn42Yr2IKOqS3rsAxQo7eozAqjRimQ7mIUBcOSwlTLcG_3biDpe5yurFLMjRhFlJFkodSazlzIghfFJ30wcPkIQk8B-bl0uBnQmbbeh8dYeGL/w400-h300/20230724_132952.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdWjoV-PnPm0mte0SBD9l2YYvrl8TfrhXmDm8UO2yTBaLVR6HBWCUQ4tA6l5nrUw4L-q6ztCFm3lko1rUQ-kJbqfNOO1hipsojsGkFbqIZ8XyhzoiQ2R_thdjiVwyIJzRRUahzLaYFzj4sayOUk-azQPSqRzH8T1iOD3a0hScTajuBxc6KeiQLOH1zetAT/s4624/20230724_140505.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdWjoV-PnPm0mte0SBD9l2YYvrl8TfrhXmDm8UO2yTBaLVR6HBWCUQ4tA6l5nrUw4L-q6ztCFm3lko1rUQ-kJbqfNOO1hipsojsGkFbqIZ8XyhzoiQ2R_thdjiVwyIJzRRUahzLaYFzj4sayOUk-azQPSqRzH8T1iOD3a0hScTajuBxc6KeiQLOH1zetAT/w400-h300/20230724_140505.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsEKz67DtIq27ji5WuejmUID3Nw3tvrwNShclZn6RPArxt9Jxq2ghwW9H2X9TNgRzBauYcKkqy97CWtxCeHXkJ9-LDQsJ2Gx0zRW1yn2Ahc5EllJAaRcKjjsQnYVJlkr5JYfDD91yMWHuIIhL1JIKregJ349wcMEC3D_D2CfkdVA8DMV0fdCikK6wNjf16/s4624/20230724_131133.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsEKz67DtIq27ji5WuejmUID3Nw3tvrwNShclZn6RPArxt9Jxq2ghwW9H2X9TNgRzBauYcKkqy97CWtxCeHXkJ9-LDQsJ2Gx0zRW1yn2Ahc5EllJAaRcKjjsQnYVJlkr5JYfDD91yMWHuIIhL1JIKregJ349wcMEC3D_D2CfkdVA8DMV0fdCikK6wNjf16/w400-h300/20230724_131133.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVT6JhTVgenJ7nVLvxV8AcTGa_1ee56RbI6uN9pcdfmIRMA_0oI4HPfkl5rM40fPMprHztASCJ5bKOdvBqMOuJbBKF_v-pFbpl1XsPJMC75eVWE00yu2qHxMu6miRzucJs5AowAYkbZ9UGB5Et626a-4vpANuGanHmcjSq05obQSrP7xw2suGSLoWTgrw3/s4624/20230724_131043.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVT6JhTVgenJ7nVLvxV8AcTGa_1ee56RbI6uN9pcdfmIRMA_0oI4HPfkl5rM40fPMprHztASCJ5bKOdvBqMOuJbBKF_v-pFbpl1XsPJMC75eVWE00yu2qHxMu6miRzucJs5AowAYkbZ9UGB5Et626a-4vpANuGanHmcjSq05obQSrP7xw2suGSLoWTgrw3/w400-h300/20230724_131043.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgaDkrqaafg35il9m5UicbXq3RlClyGBGJSq6cegP9WX_R3HXPGttyg1KMIvTt4jv5y_YP7F7f5Hdu4qpcC1bDrRbAtza2z82JX-RuKtnMUO52cqnum00Sua19mqegCQ9DeK4EP0SyELP-3NnPZobWgSuqSt9k4BuLIgdGA4HyPVDCG9V5jrdAsJkewiMw/s4624/20230724_130936.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhgaDkrqaafg35il9m5UicbXq3RlClyGBGJSq6cegP9WX_R3HXPGttyg1KMIvTt4jv5y_YP7F7f5Hdu4qpcC1bDrRbAtza2z82JX-RuKtnMUO52cqnum00Sua19mqegCQ9DeK4EP0SyELP-3NnPZobWgSuqSt9k4BuLIgdGA4HyPVDCG9V5jrdAsJkewiMw/w400-h300/20230724_130936.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>Säät ovat suosineet retkiä, kun ei ole ollut liian kuuma. Ihanaa, kun kämpässäkään ei ole hellelämpötiloja kesäkuun jälkeen ollut. Sadetta kyllä on välillä riittänyt, emmekä kaikkein sateisimpina päivinä ole retkille lähteneet, mutta lenkeille tietenkin normaalisti.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoF4ddYg3MPiizSo2ISey5mKZweGDoVVSo32dTYHgKtym-RIXKBblE-xQULqQwX-Q5PX7JLAe5ksdyMaO-DWyWXGsq_o7bHnlZykGNFfUhJqlJduEGQW4rfiO1omD0_kFQbzZcl30a9OwP62UmOzcL7mb6skkVxsP1_4FT4PdkmzFtG222PxX0iTwYkXkN/s4624/20230709_130126.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoF4ddYg3MPiizSo2ISey5mKZweGDoVVSo32dTYHgKtym-RIXKBblE-xQULqQwX-Q5PX7JLAe5ksdyMaO-DWyWXGsq_o7bHnlZykGNFfUhJqlJduEGQW4rfiO1omD0_kFQbzZcl30a9OwP62UmOzcL7mb6skkVxsP1_4FT4PdkmzFtG222PxX0iTwYkXkN/w400-h300/20230709_130126.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>Uimaankin pojat ovat retkillä muutaman kerran päässeet. Ne tietävät tietenkin, missä retkipaikoissa meidän vakiuimapaikkoja on, ja silloin niillä on aina ihan hirveä kiire päästä uimapaikalle, jopa Vinski vetää silloin hihnassa, vaikkei se muuten sitä tee. Uimapaikat ovat yleensä kalliorantoja, ja tänä kesänä Vinskin on ensimmäistä kertaa ollut vaikea päästä nousemaan kalliota pitkin ylös vedestä. Olenkin sitten kiskonut sen ylös pelastusliivin kahvasta. Se hyvä puoli asiassa on, ettei Vinski nouse vedestä ennen kuin ollaan lähdössä pois, joten minun ei tarvitse sitä montaa kertaa kiskoa vedestä ylös. Useimmat muut koirani ovat nousseet rannalle monta kertaa uintipyrähdysten välissä. Harmi kun sopivia hiekkarantoja on niin vähän, ja usein juuri niihin tulee sinilevää.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL4b9vUKO1-CcQ03bdL1Uo2A3IhYotOkFMmnAdYcGoLt6DVyLVYB9-diYdi5adH757jSeR2i6EQyB4JBBgXNtJpELrlCzNnhxTqTNT8T7qD9-St7SZKEXvNFLtKKa7tajNAgjpa_Q5nzoTgtxtTVfIOdIE5Pqt9l5RxxQwyx03yThsZQiYfWZGN6fXl43K/s4624/20230712_132441.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhL4b9vUKO1-CcQ03bdL1Uo2A3IhYotOkFMmnAdYcGoLt6DVyLVYB9-diYdi5adH757jSeR2i6EQyB4JBBgXNtJpELrlCzNnhxTqTNT8T7qD9-St7SZKEXvNFLtKKa7tajNAgjpa_Q5nzoTgtxtTVfIOdIE5Pqt9l5RxxQwyx03yThsZQiYfWZGN6fXl43K/w400-h300/20230712_132441.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-7dbvH-NOwIBteoFK-beCQ-L7ekRed1tT60qzpcp0SYhkcCih66VkJn5sBWixmdJKQUTlkAHfNzbqWTtgPjBWukym37nGHfvOOLv7Dt6hE8WMsPshdYe9MVDb7OlXy_nqAZkRG9-n-5dDu-fnuNpuqRtmz5nY-dCv_eLl4AAtQi2L8O_OHOSGEgxCUBQ8/s4624/20230712_131529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-7dbvH-NOwIBteoFK-beCQ-L7ekRed1tT60qzpcp0SYhkcCih66VkJn5sBWixmdJKQUTlkAHfNzbqWTtgPjBWukym37nGHfvOOLv7Dt6hE8WMsPshdYe9MVDb7OlXy_nqAZkRG9-n-5dDu-fnuNpuqRtmz5nY-dCv_eLl4AAtQi2L8O_OHOSGEgxCUBQ8/w400-h300/20230712_131529.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><br /><p>Eilen ajattelin mennä ihan vaan lenkille meidän toiseksi lähimmälle ulkoilualueelle, mutta siellä oli jokin tapahtuma ja parkkipaikka täynnä, joten jatkoimme matkaa meidän entisille kotikulmille asti, jossa on viikonloppuisinkin vähemmän porukkaa kuin eteläisemmillä alueilla. Ei ollut eväitä mukana, mutta viikonloppuisin siellä on auki tunnelmallinen vanha kahvitupa, jonne saa ottaa koiratkin mukaan, joten kävin sieltä hakemassa syötävää. Päätin mennä kauemmas pihalle syömään, että sain koirat sidottua kiinni ja pidettyä ne helpommin pois muiden jaloista. Kahvilassa oli totuttu huomioimaan koira-asiakkaat, myyjä asetti tarjottimelle heti myös koirille vesikipon ja kantoi tarjottimen puolestani pöytään asti. Kiva retki tuli siitäkin, ja aurinko suosi pitkästä aikaa. Piti taas käydä katsastamassa taikaportaatkin.</p><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvfDZhYgtOcePIaop1q9EqKfQaAt5mMFVAIenYQREHTd4LoSLhT9jnLEOYBsCmHOp3xRTSFqYW8J5lH9Tti1lAl8zYJrhtfBWjPgS6U_E60N9HKtK_3B5yJyNPvW1Pa-n71aofrSatalmZh1O71mNlMnt0Q80o5J_w6qfSDnEWLjAdsNFoPd7hVOnV5y5U/s4111/20230805_163156%20(2).jpg"><img border="0" data-original-height="2860" data-original-width="4111" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvfDZhYgtOcePIaop1q9EqKfQaAt5mMFVAIenYQREHTd4LoSLhT9jnLEOYBsCmHOp3xRTSFqYW8J5lH9Tti1lAl8zYJrhtfBWjPgS6U_E60N9HKtK_3B5yJyNPvW1Pa-n71aofrSatalmZh1O71mNlMnt0Q80o5J_w6qfSDnEWLjAdsNFoPd7hVOnV5y5U/w400-h279/20230805_163156%20(2).jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Alla olevat kuvat sitten ovat eteläisempien alueiden retkiltä.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK0DIehQILLgDsN65xyruyV1azca_vNDK-mugjZg0dsGqucjSeV_Rn7XzhSSDlYutyEpZTKXKTLePKt-bHrmA7ZClxr0oDTQ7bo9_XQ7mZCfiOsu58S4inAWJrVtyrAetCjogHHYUic5i5ieVvE0yWCoMB2i0TNkVqWUJaQrZd827QxVxRSNW005H2qTae/s4624/20230712_141654.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK0DIehQILLgDsN65xyruyV1azca_vNDK-mugjZg0dsGqucjSeV_Rn7XzhSSDlYutyEpZTKXKTLePKt-bHrmA7ZClxr0oDTQ7bo9_XQ7mZCfiOsu58S4inAWJrVtyrAetCjogHHYUic5i5ieVvE0yWCoMB2i0TNkVqWUJaQrZd827QxVxRSNW005H2qTae/w400-h300/20230712_141654.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrwiOSQ_Ydgz9d14gUxFg1BVie06M8Gg2HujM7PCbG5uIx-ZGrVQ54oQHg5yesgoo0BR4TFuMxYslePHdFnPz1hABn57yXUbX_hWtSxwt2aTk6hClrMl7ssQrWzh6Bc_1lRtKErx9H7I1vTBj9q7atQZD-2pBMFfW6EMG-EhLv1r2ifXkTwE-BLfmWOVgo/s4624/20230712_130442.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrwiOSQ_Ydgz9d14gUxFg1BVie06M8Gg2HujM7PCbG5uIx-ZGrVQ54oQHg5yesgoo0BR4TFuMxYslePHdFnPz1hABn57yXUbX_hWtSxwt2aTk6hClrMl7ssQrWzh6Bc_1lRtKErx9H7I1vTBj9q7atQZD-2pBMFfW6EMG-EhLv1r2ifXkTwE-BLfmWOVgo/w400-h300/20230712_130442.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXP7zx-OQljjjeDlvwHKWKpe_G3qfMgzKKZsmsTeUgZwGClr6XMU5KTaLY5OCE7ORyHGPolTcFXjhSIcmYJY2tBMNYAAoNfCzHgROzpuDTLryVgiNInsVcvGGiZHeOEk_egK06PuOdOSK6nr5IPdF9dLR6SWtQffQBo_HqY1Wtm6n6rRoKjaygefRaFTMf/s4624/20230712_124959.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXP7zx-OQljjjeDlvwHKWKpe_G3qfMgzKKZsmsTeUgZwGClr6XMU5KTaLY5OCE7ORyHGPolTcFXjhSIcmYJY2tBMNYAAoNfCzHgROzpuDTLryVgiNInsVcvGGiZHeOEk_egK06PuOdOSK6nr5IPdF9dLR6SWtQffQBo_HqY1Wtm6n6rRoKjaygefRaFTMf/w400-h300/20230712_124959.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAtqgiHjLilwQAxRZAsFRT9kaWdgS6URqzs5xB9FIIjyXtrc8PAD1SE7r2eK4cCNN7aUeugKG2XMFTypOOfZkanuQfFiIZPaa4l__ux9brnIgZiKwCV6nJ6KsIjKY80o0EqgNIa6j9taAnA54YMksXA-wmMJN8LiE05MBiUkhFHTvR8kdvlGMJgO4_Pam5/s4624/20230710_135604.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAtqgiHjLilwQAxRZAsFRT9kaWdgS6URqzs5xB9FIIjyXtrc8PAD1SE7r2eK4cCNN7aUeugKG2XMFTypOOfZkanuQfFiIZPaa4l__ux9brnIgZiKwCV6nJ6KsIjKY80o0EqgNIa6j9taAnA54YMksXA-wmMJN8LiE05MBiUkhFHTvR8kdvlGMJgO4_Pam5/w400-h300/20230710_135604.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik0uYSbBU1dgvb_iIlE4kDPvckTP0ar2omrqe5TdxK3mF1L1YvgZSiiUJUCkphjmvm13yl0-utqg6ipkfcRjj7ojrUCteVJGje6SSChrFl_h_b0phPg4wjieuPnnyMjWUgqhekH-LWSjsCMrqEfhtgOPwF0AJT8QzmtBjHSlVmImQW7rS8OD4I-FkTHnNP/s4624/20230710_131240.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik0uYSbBU1dgvb_iIlE4kDPvckTP0ar2omrqe5TdxK3mF1L1YvgZSiiUJUCkphjmvm13yl0-utqg6ipkfcRjj7ojrUCteVJGje6SSChrFl_h_b0phPg4wjieuPnnyMjWUgqhekH-LWSjsCMrqEfhtgOPwF0AJT8QzmtBjHSlVmImQW7rS8OD4I-FkTHnNP/w400-h300/20230710_131240.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpwfvPW34-0_ATAn_JuZW69XgzVZMyyCV3bdYzvEs4ln65bLk05Ngo2gr9beXqhSqsRdNIr0vwLTF4dJkoGm9Uy7pFpiD2oZwpPvBb8HgVDCcM8HLFVtnr5MZNRTnERPbEyGM4gomsHbksxjnNPmfjl7A4RHF-T7lAcgAsdnmenjxh22cpAPsdgxk9cIJZ/s4624/20230710_130822.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpwfvPW34-0_ATAn_JuZW69XgzVZMyyCV3bdYzvEs4ln65bLk05Ngo2gr9beXqhSqsRdNIr0vwLTF4dJkoGm9Uy7pFpiD2oZwpPvBb8HgVDCcM8HLFVtnr5MZNRTnERPbEyGM4gomsHbksxjnNPmfjl7A4RHF-T7lAcgAsdnmenjxh22cpAPsdgxk9cIJZ/w400-h300/20230710_130822.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie5vwe81m_ysvHQlSrywbBqRKAJs7wREnU6kJV-2Qxj1Slev4rWFMgzPd2K0bzFcLTeYZICr2vhuF_8GuGgDCFyfHNXfjDz_e7taekF3SoPFBin5NRZA6LkfFe-mu08Fcq3WRVcKe_RB28MshkiwXoW50rz4uHmUcfjlyE2nrfEzulkxbtRBF_BVVx-FWZ/s4624/20230729_124951.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEie5vwe81m_ysvHQlSrywbBqRKAJs7wREnU6kJV-2Qxj1Slev4rWFMgzPd2K0bzFcLTeYZICr2vhuF_8GuGgDCFyfHNXfjDz_e7taekF3SoPFBin5NRZA6LkfFe-mu08Fcq3WRVcKe_RB28MshkiwXoW50rz4uHmUcfjlyE2nrfEzulkxbtRBF_BVVx-FWZ/w400-h300/20230729_124951.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><div>Kaivoin kuvia meidän entisestä lähimetsästä ajalta kun sitä ei vielä ollut hakattu. Ylempänä metsässä ja kauempana pikkutiestä otettuja kuvia on tosi vähän, mutta pari löysin. Ekassa Kipi treffaa Repeä metsässä, toisessa on Draama löytölelun kanssa.</div><div><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjeLANKweuMNTp1MJy4nAmqGArgn3ojtRP_XqZHfOUUQ29HzEUbyIbGY0-BjEmSEh1PUb_flkEajKghCZj50dvPNSQm-GOzai1eeehGDjKvQ4qjMqrSdIjZC2WDxAn63J0qbeZQRyyjlxHPCrP7WqlwkiiVZ6BDE62nnVBSe7Mfmyn-azt6vBthTfEVRMG/s2048/hein%C3%A414osa2%20043.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjeLANKweuMNTp1MJy4nAmqGArgn3ojtRP_XqZHfOUUQ29HzEUbyIbGY0-BjEmSEh1PUb_flkEajKghCZj50dvPNSQm-GOzai1eeehGDjKvQ4qjMqrSdIjZC2WDxAn63J0qbeZQRyyjlxHPCrP7WqlwkiiVZ6BDE62nnVBSe7Mfmyn-azt6vBthTfEVRMG/w400-h300/hein%C3%A414osa2%20043.JPG" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBG7tX_wo_3vmI3Q7VACPHGMgAwX8ihKSpr8hd4iMTOl0exFq0G_UPf5K3RCGbFZ5nfYdFmBnnO0V91gZa9kpdi42WaVJYrXVtuXyGFrvc7Um0hREoce0MaLNF87Vsy4rU5cDpBxmD6nOq9ho2DPPBxH3Z3EgxL1HAdfHLSi9BsD-gHVA2kurqTr1FNb04/s4128/touko19osa3%20077.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBG7tX_wo_3vmI3Q7VACPHGMgAwX8ihKSpr8hd4iMTOl0exFq0G_UPf5K3RCGbFZ5nfYdFmBnnO0V91gZa9kpdi42WaVJYrXVtuXyGFrvc7Um0hREoce0MaLNF87Vsy4rU5cDpBxmD6nOq9ho2DPPBxH3Z3EgxL1HAdfHLSi9BsD-gHVA2kurqTr1FNb04/w400-h300/touko19osa3%20077.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Lenkkikuvia alueelta tien kohdalta tai sen läheisyydestä löytyi helpommin. Joskus oli laumassa vielä neljä koiraa ja kaikki nämä puut pystyssä.</div><div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijy_rGijJzYu1YACBqOAW3DQFpGOQzTEAvAwPZZVI76u5NqUVcvWKGwRCQ0V-TImS5VoXkoEeFZBAbTPFWnzrS8bTexds1GsMZRP5V39yN0DMfx6pikukDbfz7_GwK2wnAdVimFZmxl_WyHQ57D_i7XRtMhLpLl4WDqYaG3snUjXjmPwGQdBsjM0dlAuMB/s2048/tammi17osa4%20004.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijy_rGijJzYu1YACBqOAW3DQFpGOQzTEAvAwPZZVI76u5NqUVcvWKGwRCQ0V-TImS5VoXkoEeFZBAbTPFWnzrS8bTexds1GsMZRP5V39yN0DMfx6pikukDbfz7_GwK2wnAdVimFZmxl_WyHQ57D_i7XRtMhLpLl4WDqYaG3snUjXjmPwGQdBsjM0dlAuMB/w400-h300/tammi17osa4%20004.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHdIVFI2VYKfbM7vDQIcLIkuBqAx9bG7QeHaSpqjd2rFaOItWjlU_ADc5Pk2leAwDiCK-3oV29cw0lS9GmNZFkUQIODI_jwYG-V-DMXlRwf68ge9_FjQWfyyvIwVUExpsYmguGeANOYQeixt092Qn_DIZ7N_HwDse4ckA4ghVh6slpNZA4c8yJ6dryKCgr/s5152/helmi17osa3%20068.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHdIVFI2VYKfbM7vDQIcLIkuBqAx9bG7QeHaSpqjd2rFaOItWjlU_ADc5Pk2leAwDiCK-3oV29cw0lS9GmNZFkUQIODI_jwYG-V-DMXlRwf68ge9_FjQWfyyvIwVUExpsYmguGeANOYQeixt092Qn_DIZ7N_HwDse4ckA4ghVh6slpNZA4c8yJ6dryKCgr/w400-h300/helmi17osa3%20068.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCqUOPWrL1MEXt6cGg10TTA5lMRjCXGd9hV7-0WOcuHV0NaJklEVHTSXLtig-ADG9sk8OvzapyJenaw3yccfeAaMDeoPFc4XVqMNCUIiJu8M125pdySk74yfK8zPuwp-Xsy4_iGQTkbXwM3XVKnutAEK2nEVL8oKtweYxhO5jMpdRdZZG1kV4pFzSY7N3E/s5152/loka17osa6%20012.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCqUOPWrL1MEXt6cGg10TTA5lMRjCXGd9hV7-0WOcuHV0NaJklEVHTSXLtig-ADG9sk8OvzapyJenaw3yccfeAaMDeoPFc4XVqMNCUIiJu8M125pdySk74yfK8zPuwp-Xsy4_iGQTkbXwM3XVKnutAEK2nEVL8oKtweYxhO5jMpdRdZZG1kV4pFzSY7N3E/w400-h300/loka17osa6%20012.JPG" width="400" /></a></div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrgfLfj64w_MK67HfNSDY8NAFRGW-N9cXfBkWoi8B-baZSe9OvRDrvDC82e8trlYtVhqFBeSSbFzQX42gs7H6TUCmij60HnDYIFAVFsb7qx1rzywuYHHrLN1gAiSob-rmIUBvvjrZTW3gJrEaQvg_4jGmsSCnldDag7z7LVZMIC5DH3kCp4tPqwTW-q5PT/s4128/helmi19%20039.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrgfLfj64w_MK67HfNSDY8NAFRGW-N9cXfBkWoi8B-baZSe9OvRDrvDC82e8trlYtVhqFBeSSbFzQX42gs7H6TUCmij60HnDYIFAVFsb7qx1rzywuYHHrLN1gAiSob-rmIUBvvjrZTW3gJrEaQvg_4jGmsSCnldDag7z7LVZMIC5DH3kCp4tPqwTW-q5PT/w400-h300/helmi19%20039.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-64257953645070474642023-07-07T23:43:00.007+03:002023-07-10T10:28:25.939+03:00Kesäkuulumisia<p>Ollaan retkeilty ja lenkkeilty paljon. Kerran kävin lenkillä ilman koiria, kun halusin tutkia kolmen kilometrin päässä olevaa potentiaalista lenkkipaikkaa. Koirat jäivät sillä kertaa kotiin, koska olivat juuri olleet lenkillä ja ilma oli lämmin. Mittasin reittiä Sports Trackerin avulla, ja vähän hymyilytti muistella alkuaikoja, kun kyseisen sovelluksen vuosia sitten asensin. Siihen aikaan mittasin suuren osan lenkeistä ihan mielenkiinnosta ja nähdäkseni minkä pituisia eri lenkkivariaatiot olivat. Sovellus sitten antoi lenkin jälkeen palautetta siitä, oliko aika hidas vai nopea verrattuna muihin lenkkeihin samalla reitillä. Joskus minua rupesikin harmittamaan koirien ikuinen hidastelu hajujen kohdalla ja hoputin niitä jatkamaan matkaa, ettei tulisi kovin hidas aika, josta Sports Tracker sitten ikävästi huomauttaisi.😅 Sitten relasin taas ja tuumin, että ei nyt sentään koiralenkeistä pidä tehdä suorittamista. </p><p>Oli outoa, tyhjää ja tylsää olla lenkillä ilman koiria. Osa lenkkien ja retkien viehätystä on juuri siinä, kun saa jakaa sen kokemuksen koirien kanssa, nähdä niiden vilpittömän ilon ja katsoa asioita myös niiden näkökulmasta. Kaikilla koirilla ei tosin ole samat mielenkiinnon kohteet. Nyt kesällä kun puiston suihkulähde taas on toiminnassa ja menemme siitä usein ohi, niin olen oikein odottanut, että pojat edes joskus pysähtyisivät siihen hetkeksi vähän fiilistelemään. Mutta ei niitä kiinnosta yhtään. Jos itse pysähdyn siinä, niin yksin saan lähdettä katsella. Draaman kanssa siitä ei koskaan voinut mennä ohi pysähtymättä. Se haltioitui aina veden katselemisesta. Siihen olen jo tottunutkin, ettei jokikaan vedä poikia puoleensa kuten se Draamaa veti.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9J8-Q6SSTluxrMD-u7hlCGQvRh0ViD55jkBvL2sLVcaHaMJShBxfh6tlqalTAzqXF-_xiy4fuO50lOB8P-eBmrsedkyF4UrV1zvm9FNiLkv8aK7lD1EdAuQ8dnzuvbvm5vY2NV-SsdahiQZZjJDMuvaMIJDGGlWz4ipFqyEMtG0I57WyuT_oI4iMtByG6/s4624/20230703_123408.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9J8-Q6SSTluxrMD-u7hlCGQvRh0ViD55jkBvL2sLVcaHaMJShBxfh6tlqalTAzqXF-_xiy4fuO50lOB8P-eBmrsedkyF4UrV1zvm9FNiLkv8aK7lD1EdAuQ8dnzuvbvm5vY2NV-SsdahiQZZjJDMuvaMIJDGGlWz4ipFqyEMtG0I57WyuT_oI4iMtByG6/w400-h300/20230703_123408.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX9eWF8ecLECwptooR7KRuRmR9hOU4rWVc5JdS3HoLRTHD_lDjPLeQB8StHK7m7RYTlWVACZn5bQFB2BD8QBzVo-_5mFxXnb7JMzSDFG3h8RHvDZNer9JMVfE_bwzGMzkPoNPhx8zXH93ug--mMwl56cSare3c0wjOtilTQ73mhTQA3_7NhGI7ybZGwJ7-/s4624/20230703_122827.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX9eWF8ecLECwptooR7KRuRmR9hOU4rWVc5JdS3HoLRTHD_lDjPLeQB8StHK7m7RYTlWVACZn5bQFB2BD8QBzVo-_5mFxXnb7JMzSDFG3h8RHvDZNer9JMVfE_bwzGMzkPoNPhx8zXH93ug--mMwl56cSare3c0wjOtilTQ73mhTQA3_7NhGI7ybZGwJ7-/w400-h300/20230703_122827.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNZaUYdQX9lywVjLQzS1mp3K_Ctq0DhPHUd16nazBg4hdOBlG1U6RofB9RMyjPV9TerzBvr4N_1YJQzIIzM67MBG9Zs0I_3KHcCqY1wG7jgBkZAXrFOy6I_FDcHcKpirfzK1a_LDBXOk7tVyoq236m4_OHYRSj_ydYQjSqW_QqKOB6ii2XF85VvTkoqqZ1/s4624/20230707_131834.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNZaUYdQX9lywVjLQzS1mp3K_Ctq0DhPHUd16nazBg4hdOBlG1U6RofB9RMyjPV9TerzBvr4N_1YJQzIIzM67MBG9Zs0I_3KHcCqY1wG7jgBkZAXrFOy6I_FDcHcKpirfzK1a_LDBXOk7tVyoq236m4_OHYRSj_ydYQjSqW_QqKOB6ii2XF85VvTkoqqZ1/w400-h300/20230707_131834.jpg" width="400" /></a></div><p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZF10JKSfeyq7z2l_t9ichBTuJHo4GG0SyMj_v9l4ud5D8dfUZbQYvQmQLoYfg6TVVScq6Lmn5t_ZR3JaGLGhBXgxRJV9O8zxBkl7YAwBnvEb1CW8DNuyTpxKj_Z9K-lfN9VPOPaHyJwbkMmQA40Dhy-Clf-3O2OvsqTfi8DOp8PmHKFlrudlE1VV6rsA4/s4624/20230627_125031.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZF10JKSfeyq7z2l_t9ichBTuJHo4GG0SyMj_v9l4ud5D8dfUZbQYvQmQLoYfg6TVVScq6Lmn5t_ZR3JaGLGhBXgxRJV9O8zxBkl7YAwBnvEb1CW8DNuyTpxKj_Z9K-lfN9VPOPaHyJwbkMmQA40Dhy-Clf-3O2OvsqTfi8DOp8PmHKFlrudlE1VV6rsA4/w400-h300/20230627_125031.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paikallinen luontopolku on paikoin viidakko</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Koirien kanssa usein huomaa lenkillä asioita, joita ei muuten huomaisi, ja joutuu tilanteisiin, joihin ei muuten joutuisi. Draaman ansiosta vielä viime kesänä aina pysähdyimme joen varrelle paikkaan, jossa oli mielenkiintoista seurata luonnon tapahtumia. Joessa näkyi yhdessä vaiheessa kesää paljon simpukoita. Kerran oli joku valopää kantanut simpukoita kuivalle maalle metrien päähän joesta, ja kantaessani niitä takaisin jokeen pääsin näkemään vilauksen yhden kuoren sisällä olevasta, hyvinkin vielä elossa olevasta olennosta. </p><p>Kolme kertaa olemme viime aikoina päässeet hämärän aikaan lenkkeillessämme näkemään ketun. Ensimmäisellä kerralla jouduimme vaihtamaan lenkkisuuntaa, kun kettu vain pysyi paikoillaan hiekkatiellä, katseli meitä ja alkoi sitten jopa tulla kohti. Ehkä sillä oli saalis siellä.</p><p>Tällä viikolla meillä sitten oli läheltä piti -tapaus kyykäärmeen kanssa. Se kuului muutenkin sarjaan jännät sattumukset. Olimme juuri tulossa metsästä takaisin hiekkatielle ja mietin mielessäni, että saimmepa taas lenkin tehtyä ilman kyyhavaintoja, vaikka niitä oletettavasti siinä metsässä vilisee. Ja juuri sillä samaisella hetkellä näin kyyn siinä nenäni edessä. Käännyin heti ympäri ja hihkaisin kytkettyinä olevat koirat seuraamaan vähän himputin äkkiä itseäni. Vinski oli vain muutaman sentin päässä kyystä ja tallasi sitä vähän kääntyessään. Huh, onneksi kyy ei siitä hirveästi hermostunut eikä tarvinnut lähteä suoraan lenkiltä eläinlääkäripäivystykseen. </p><p>Somessa ihmiset joskus viisastelevat, että pitäkää ne koirat kiinni, niin käärmeistäkään ei ole vaaraa, mutta ei se hihna oikeasti mitään estä. Käärmeet pääsevät usein yllättämään, ja tuokin yksilö olisi helposti ehtinyt purra Vinskiä niin halutessaan. Ovat ihmiset itsekin saaneet puremia niin, etteivät ole nähneet käärmeestä vilaustakaan sitä ennen, jotkut eivät edes pureman aikana tai sen jälkeen. </p><p>Minulle on kaikenlaisia sattumuksia ennenkin käärmeiden kanssa käynyt. Kuten vaikka maalla asuessa se kerta, kun kotipihaan ajaessani mieleen juolahti, että olisipa hassua, jos pihalla nyt olisi kyy. En tiedä miksi, kun en ennen sellaisia ollut pihaan tullessa miettinyt eikä ihan pihalla asti ollut kyytä koskaan ollut. Mutta pihalla todellakin oli kyy juuri silloin, lähellä ulko-ovea loikoilemassa. Siinä sitten miettimään, että miten saan koirat turvallisesti sisälle ja mistä ihmeestä tuo etiäinen tuli.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji1vruoyBgGoCE_31ylXT2Q8yhm2mFpBC-8cNmFhHmIAs5Q25IBGxlfQBtHs74KMLon_-Gh6PtMFT1bOYqTKf1Ym6nPXaZw4YBKCeecOH2crxXQFec-dPRIUWhiLBReOzJ0NltaS6ZHdrqoCR5WmhS2ytNIzzJwrzuoSmqRrGSzh7tT0z6RfTmrbxDDiTp/s4624/20230609_145207.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEji1vruoyBgGoCE_31ylXT2Q8yhm2mFpBC-8cNmFhHmIAs5Q25IBGxlfQBtHs74KMLon_-Gh6PtMFT1bOYqTKf1Ym6nPXaZw4YBKCeecOH2crxXQFec-dPRIUWhiLBReOzJ0NltaS6ZHdrqoCR5WmhS2ytNIzzJwrzuoSmqRrGSzh7tT0z6RfTmrbxDDiTp/w400-h300/20230609_145207.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsnpkcSxp6Yd0rV1_jnBp3lnq8QdS1GqaES97TbRsJDjDhlVI5lWqy50WoAp_d--Au26gfMVyc8VxwgS96-ZdGrOy-hLPh_SuI3I_hgoumCNXIxiMwX3xfaMNdz7GYUV3F6_9GzmupXTExP6fP_QIsaJFCDpfIBU34r0h0_v8efiphLmg7NsNoau2hn0DW/s4624/20230609_141632.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsnpkcSxp6Yd0rV1_jnBp3lnq8QdS1GqaES97TbRsJDjDhlVI5lWqy50WoAp_d--Au26gfMVyc8VxwgS96-ZdGrOy-hLPh_SuI3I_hgoumCNXIxiMwX3xfaMNdz7GYUV3F6_9GzmupXTExP6fP_QIsaJFCDpfIBU34r0h0_v8efiphLmg7NsNoau2hn0DW/w400-h300/20230609_141632.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Uintikausi korkattiin toukokuussa. Se olikin taas oma operaationsa saada Vinski uintikuntoiseksi. Saksin siltä turkin ohuemmaksi niistä kohdista, jotka kuivuvat hitaimmin ja alkavat herkimmin kutista uinnin jälkeen. Kerran olen sen jälkeen jo uusinutkin leikkelyn. Ei ole Vinski kovin kaunis nyt.😁 Olen myös harjannut siltä pohjavillaa irti miljoonasti. </p><p>Jokaisena kesänä kastraation jälkeen on tämän asian kanssa saanut taistella. Olen leikellyt turkkia, pessyt ja föönännyt, pitänyt Vinskillä uintitaukoja kun kutinaa on tullut. Nyt olisin ollut kypsä viemään sen suoraan ammattilaiselle turkin alasajoa varten, mutta ei se niin helppoa ollutkaan. Kaikissa katsomissani paikoissa olisivat ajat menneet ihan hirmu pitkälle, mihin en ollut osannut varautua. Lisäksi olisi pitänyt myös selvittää, minne kannattaa viedä. Kaikki trimmaajat ovat minulle aivan tuntemattomia, enkä halua päätyä esimerkiksi paikkaan, jossa käytetään pakkoa.</p><p>Ensimmäisestä uinnista Vinskille ei juurikaan tullut kutinaa, mutta toisesta jonkin verran tuli. Ei tainnut tästäkään kesästä kovin aktiivista uintikesää tulla. Joinain kesinä ollaan saatu tämä ongelma tosi hyvin haltuun, mutta osa kesistä on ollut vaikeampia ja uimisesta on joutunut pitämään taukoja, mutta sitten on taas voinut tulla pidempi hyvä jaksokin. Vähän hämäräperäistä hommaa. On kurjaa pitää uintitaukoa helteillä, ja on kurjaa ylipäätään rajoittaa Vinskin uimista, kun uiminen on sen lempipuuhaa ja selällekin hyvää liikuntaa. Ja kun ei edes tiedä, onko tämä viimeinen kesä, kun se on fyysisesti uintikuntoinen tai edes elossa elää, niin harmittaa kyllä senkin takia.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghkHc3-LgVEhCaSLakFzZPb6cNeo3niRGb76wfjymEbYpGjFmguUjiQCOb2HYrwHHwG_aYy8Pf4-tGhrla1DOozCOaMZHZoL2tIYhMdIdBA9SUx6IvN_ChcevEuz-UYBg71r8uqp2LWgc6EizVmu-exicMObDjw6EKhVGAHx2-eFOTg4lYr4oLxjeGpDHl/s4624/20230522_130207.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghkHc3-LgVEhCaSLakFzZPb6cNeo3niRGb76wfjymEbYpGjFmguUjiQCOb2HYrwHHwG_aYy8Pf4-tGhrla1DOozCOaMZHZoL2tIYhMdIdBA9SUx6IvN_ChcevEuz-UYBg71r8uqp2LWgc6EizVmu-exicMObDjw6EKhVGAHx2-eFOTg4lYr4oLxjeGpDHl/w400-h300/20230522_130207.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk_3yfQ0nLZ9ivsNS9UkoXXAZhBnAsWl-o3XV0R11ZBgqv1E3x9l7mesZnNtJZPDO9RYDdgVdCmqoc3IlRN82mm9l3uo0-XY2mOQpT8C-OSSRMk7z8IoYbN9OjfgG2V724JiBqK1QRfKEd7qGFV13pqhiLmTzGVbnaNP97tmvgMdrcgF2coPX2x_hOrzsl/s4624/20230522_130252.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjk_3yfQ0nLZ9ivsNS9UkoXXAZhBnAsWl-o3XV0R11ZBgqv1E3x9l7mesZnNtJZPDO9RYDdgVdCmqoc3IlRN82mm9l3uo0-XY2mOQpT8C-OSSRMk7z8IoYbN9OjfgG2V724JiBqK1QRfKEd7qGFV13pqhiLmTzGVbnaNP97tmvgMdrcgF2coPX2x_hOrzsl/w400-h300/20230522_130252.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3BnC-QLfxy6ahTIMuUaMO2xd34udIuX_gHLhb3HMXRv9kYx9fgrmz-hH111WUDgPqjewUq74-hDO_0SxxwKPu63hbASPR9b6NLDJcZvw1r1SEcT3kteI1W-rr1uv-OtLDdiuZIX0C-MPBj3nKCUFXI-xoVhI0uP0bVxpyZcVz1rKQS44joFwcJW68E23Q/s4624/20230615_133018.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3BnC-QLfxy6ahTIMuUaMO2xd34udIuX_gHLhb3HMXRv9kYx9fgrmz-hH111WUDgPqjewUq74-hDO_0SxxwKPu63hbASPR9b6NLDJcZvw1r1SEcT3kteI1W-rr1uv-OtLDdiuZIX0C-MPBj3nKCUFXI-xoVhI0uP0bVxpyZcVz1rKQS44joFwcJW68E23Q/w400-h300/20230615_133018.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ8s_82HjYn0eU0VXAC7EID3tq_A621qGpHHI_bdNv1igZ8SLFBR6W1NeBlcjTgSFHPmxpvKBno_4wu-GqEjxbDuEZRrwGbM-mYUgrsQmtu_Zu5VNjYT2LcnAiSbaOJ0dpvURg2-Lj0j1MrBbx-FqLn5gtQH5LwGkIGKHZ-ninyqSTjNb9VMxL_ZanYhjl/s4624/20230615_133352.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZ8s_82HjYn0eU0VXAC7EID3tq_A621qGpHHI_bdNv1igZ8SLFBR6W1NeBlcjTgSFHPmxpvKBno_4wu-GqEjxbDuEZRrwGbM-mYUgrsQmtu_Zu5VNjYT2LcnAiSbaOJ0dpvURg2-Lj0j1MrBbx-FqLn5gtQH5LwGkIGKHZ-ninyqSTjNb9VMxL_ZanYhjl/w400-h300/20230615_133352.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>En ole koskaan ennen asunut hissitalossa, joten en ollut tullut ajatelleeksi kaikkea mitä hissillä kulkemiseen koirien kanssa liittyy. Joskus saattaa hissistä poistuessa olla siinä ihan hissinoven edessä ihmisiä odottamassa. Harvoin tosin, ei keskimäärin varmaan edes kerran kuussa, mutta ne ihmiset kyllä yleensä hätkähtävät, kun ovi aukeaa ja ulos vyöryy odottamatta 40 kg iloisia bordercollieita. Alkuhämmästyksen jälkeen moni jää juttelemaan ja moikkaamaan koiria. Koirat itse ovat heti tilanteen tasalla ja viestivät, että moi ja hei vaan, miten mahtavaa, ihanaa ja suorastaan superia kun tavattiin, rapsuta ihmeessä, me voidaan pussata tai tulla vaikka syliin!</p><p>Viimeksi kun meillä taas oli vastaava kohtaaminen, niin tuli kyllä mieleen, että se olisi ollut varsinainen kauhun paikka terävän koiran kanssa, joka on varautunut vieraita ihmisiä ja yllätyksiä kohtaan. Että kun hissin ovi aukeaa ja näkyviin ilmaantuu äkkiarvaamatta tuntemattomia ihmisiä, jotka ovat melkein iholle tunkemassa, siinä olisi ollut vitsit vähissä. Minulla on ollut pari sellaista koiraa, jotka todennäköisesti olisivat tällaisesta hermostuneet, mutta ne eivät onneksi hisseistä mitään tienneet. </p><p>Draama suhtautui ihan lungisti näihin hissikohtaamisiin. Jos siinä nenän edessä olisikin ollut koira vastassa, niin siitä se olisi hermostunut, mutta siitä hermostuisi myös Kipi, etenkin kun tässä rapussa asuu lähinnä vain uroksia. Onneksi täällä koiranomistajat antavat hyvin tilaa toisilleen.</p><p>Ei uskoisi, että pojilla oli alussa niin vaikeaa rappukäytävän kanssa. Enää se ei ole niiden mielestä yhtään liukas tai epäilyttävä, vaan ne usein tanssahtelevat takaperin matkan käytävää pitkin hissiin. Höpsöt, ne kyllä jaksavat riemastua joka kerta ulos pääsemisestä yhtä paljon.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTHJ9zX1aZu7gY2ohwAP2meNc1DIF9F1w8awH-_HNclo2X5bMJy1RT-WpVO1GgVbFVehe3f1Lre7PQq-xb6ObEYMiCuoDDdGuWquCn_AtWBhKjkIa9DiU1okKcD_y4SIkNBYQq3DrkjGbexqkhEPkHZJNESvjaQZWHDy_zaaGAVhvyHnHajpJHl5cDQaxu/s4624/20230522_141848.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTHJ9zX1aZu7gY2ohwAP2meNc1DIF9F1w8awH-_HNclo2X5bMJy1RT-WpVO1GgVbFVehe3f1Lre7PQq-xb6ObEYMiCuoDDdGuWquCn_AtWBhKjkIa9DiU1okKcD_y4SIkNBYQq3DrkjGbexqkhEPkHZJNESvjaQZWHDy_zaaGAVhvyHnHajpJHl5cDQaxu/w400-h300/20230522_141848.jpg" width="400" /></a></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIZdRpPxVtNXP0AMMGlImSaonfOXo58JJ5ims0WpndkbeAjnA-_pHEJL3cYjzTrE21IWWd6gU70JxHRopM3oAK91IVRB6tJoL7ymivm2VthGvT4LPmwjtwHeQeXrnb5S_N5jYi7uaCyssFc5LROSqpy6FvwKadVUHwD0niLEc8hPUvFGaIkfafy7Vdx0TP/s4624/20230522_135923.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIZdRpPxVtNXP0AMMGlImSaonfOXo58JJ5ims0WpndkbeAjnA-_pHEJL3cYjzTrE21IWWd6gU70JxHRopM3oAK91IVRB6tJoL7ymivm2VthGvT4LPmwjtwHeQeXrnb5S_N5jYi7uaCyssFc5LROSqpy6FvwKadVUHwD0niLEc8hPUvFGaIkfafy7Vdx0TP/w400-h300/20230522_135923.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tauon paikka</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Nyt jo ihmettelen, miten tuli mieleen edes leikitellä ajatuksella, että Kipi voisi käydä parissa rallykokeessa. Mihin me paria koetta tarvitsisimme? No emme yhtään mihinkään. Tavallaan olisi toki kiva, että Kipikin saisi aikaiseksi edes yhden koetuloksen, mutta toisaalta se ei ole kovinkaan tärkeää.</p><p>Ajatuksella mennä vielä kerran tai pari pk-kokeeseen en ole edes leikitellyt, vaikka uusi B-luokka ilman esteitä ensi vuonna starttaakin. Pojat kuitenkin ovat jo turhan vanhoja, vaikka Kipi tällä hetkellä vielä hyvässä kunnossa ja Vinskiä nuorempi onkin. En silti tiedä, miten se nytkään selviäisi niin pitkästä koesuorituksesta, vaikka fyysisesti se siihen kyllä pystyisi, ja ensi vuoteen on vielä aikaa. Enkä muutenkaan innostu koko ajatuksesta.</p><p>Olen tehnyt luopumistyön pk-maailman suhteen jo moneenkin kertaan, eikä olisi mitään järkeä mennä sinne takaisin vain piipahtamaan. En tiedä osaisinko edes. Asia olisi eri, jos minulla olisi nuori koira kasvamassa ja jatkuvuutta voisi olla. Siltikin olisi outoa palata takaisin, enkä osaa kuvitella millaista se olisi. Ehkä pääsisin pian taas vauhtiin ja solahtaisin takaisin siihen maailmaan kuin olisin kotiin palannut, ehkä en. Ehkä minulla toisaalta olisi koira, jolla ei edes olisi pk-oikeuksia. Jälkeä varmaan silti jonkin verran touhuaisin minkä tahansa koiran kanssa ihan kotitarpeiksi, koska olen nähnyt miten mielekästä se koirille on ja tykkään siitä itsekin. </p><p>Mieluummin me poikienkin kanssa nyt vaan välillä höntsäilemme jotain ja kaikki vähäkin tavoitteellisuus saa pysyä siellä unholassa, jossa se on viime vuodet muutenkin ollut. Jäljestämässä olimmekin taas jokin aika sitten, ja pojat olivat ihan täpinöissään. Minun piti estellä kumpaakin innosta puhkuvaa jäljestäjää ajamasta samalla myös kaverin jälkeä, kun ne saivat oman jälkensä päätteeksi hajun myös siitä, että vieressä oli toinenkin jälki. Kyllä tämä niin poikien oma laji on, siinä kuin emännänkin.</p><p>Olen miettinyt, miten voisin pitää yllä yhteyttä koiriin sitten kun poikia ei enää ole. Ehkä voisin toimia tilapäiskotina kodittomille koirille ja miksei kissoillekin. Siinä vaan on se ongelma ja iso vaara, että saattaisin haluta pitää ne itselläni.😁 Siksi en oikein uskalla ajatella opaskoirapennun ottamistakaan, niin hienoa kuin se muuten olisikin, mutta kun siitä pitää sitten luopua, ja se olisi varmaan tosi kova paikka. </p><p>Siskolle tuli keväällä Jalo, vuoden ikäinen koditon koira järjestön kautta, oikein mainio tapaus. Ja järjestön tuki on kuulemma koko ajan saatavilla. Jäin ihan miettimään, että tällainen tuki taitaa olla paljon varmempaa kuin kasvattajilta saatu. Ei varmaankaan satavarmasti aina, ihmisiä ne siellä järjestöissäkin vain ovat, ja jotkut kasvattajat taas ovat aidosti vilpittömiä ja avuliaita. Kasvattajille se kuitenkin on paljon henkilökohtaisempi ja tunnepitoisempi asia, jos kasvatilla on terveys- tai käytösongelmia, eivätkä kaikki osaa suhtautua sellaiseen objektiivisesti, rehellisesti ja vastuullisesti, ja on niitäkin, joita ei vähääkään kiinnosta. Vuosikymmenten mittaan olen kaikennäköistä hurjaakin ihan sivustakatsojanakin nähnyt, että huh vaan.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvsy_Np_k0DB7w7MFbcSX2MEwYLMx__W8uB73Nl-vSpqHUH5Nw4Xi30ZBnybR-WCbqfB3iUUVFRFdYr3wUzn2i9jcEPHgaW3i62Gps7y0bNxXHH6x5IbtkiI2gsKVc_9A6QVYjRC6WL6NWndUPwK26WoRwE3N8xgMU3s11-iq1A0fHt3RM-mJBXo9R19r0/s1024/IMG-20230530-WA0003.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1024" data-original-width="768" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvsy_Np_k0DB7w7MFbcSX2MEwYLMx__W8uB73Nl-vSpqHUH5Nw4Xi30ZBnybR-WCbqfB3iUUVFRFdYr3wUzn2i9jcEPHgaW3i62Gps7y0bNxXHH6x5IbtkiI2gsKVc_9A6QVYjRC6WL6NWndUPwK26WoRwE3N8xgMU3s11-iq1A0fHt3RM-mJBXo9R19r0/w300-h400/IMG-20230530-WA0003.jpg" width="300" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jalo, entinen koditon</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Minullekin some toisinaan jostain syystä esittelee toinen toistaan sympaattisemman näköisiä kodittomia koiria, vaikken koskaan oma-aloitteisesi edes vieraile missään kodinvaihtajien tai rescuekoirien sivuilla, ja turhauttaa, kun ei voi edes yhdelle tarjota kotia. Bordercollieiden tarjontaa joskus uteliaana seuraan ihan itse, ja pari kertaa olen melkein harmitellut, kun en voi johonkin tilaisuuteen tarttua. Tuttu rotu on aina tuttu rotu, vaikka yhtä hyvin voisin ottaa roduttoman tai ns. vääränrotuisen. Ei minulla mitään varsinaista pentu- tai koirakuumetta silti ole, olen sisäistänyt realiteetit hyvin. Ainakin toistaiseksi...</p><p>Uskomatonta mutta totta, että Draaman poismenosta on kuukauden päästä kulunut jo vuosi. Vuoden rajapyykkiä pidetään usein tärkeänä merkkipaaluna surutyössä, mutta surun tai kaipaamisen päätepiste se ei todellakaan ole. </p><p>Vuosia sitten luin eräästä blogista, miten alle vuoden ikäisen koiransa menettänyt sanoi, että tekisi kaiken uudestaan ja ottaisi juuri tämän koiran. Mietin silloin, että minulla kyllä olisi iso kynnys ottaa tietoisesti koira, joka elää vain hetken ja josta on paljon huolta, vaikka se olisi miten kiva. Draaman kuoltua oivalsin paljon selkeämmin, miten joku voi todella olla tuota mieltä. Minulla oli niin vahva tunne siitä, että meidän kuului olla yhdessä se aika, jonka saimme. En osannut kuvitellakaan, etteikö Draama olisi kuulunut elämääni. Tietenkin olisin yli kaiken halunnut, että Draama olisi saanut olla terve ja elää pidempään, mutta sitä ei meille suotu.</p><p>Siitä olin joskus Draaman eläessä huolissani, että entä jos jaksamiseni jonain päivänä loppuu kokonaan. Suolistosairaus erilaisine käänteineen ja yllätyksineen on pahimmillaan kovin, kovin raskas kumppani. Saman kokeneet tietävät mistä puhun. Sitäkin pelkäsin, että entä jos jonain päivänä en enää pysty millään taikatempuilla rahoittamaan Draaman todella tähtitieteellisiä ja alati jatkuvia kuluja.</p><p>Kun Draama kuoli, niin saatoin todeta, että selvisin sittenkin siitä kaikesta. Ihan loppuun asti. Ei ollut enää epätietoisuutta. Draaman tarina tuli valmiiksi ja näin kirkkaasti senkin, että hyvää oli myös ollut paljon ja että se lopulta oli tärkeintä. Tiedostin, miten paljon olin Draamalta oppinut ja miten merkityksellistä meidän yhteinen aika oli ollut. Tunsin kiitollisuutta siitä, että olin saanut tuntea Draaman. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAo-BmMlE0zb9_8At2xBAs0VKe76MhXeOG0TJpKGEc734gmLnVu2BCWhVNsK2D2HeBqKiMQXSz4Nirwj-m1pIgG6dmOIydoDBCJ9Au8fUb0F1_VTIdXWOBGaRJ4rZdD-39LtPATU4HU4W2vECTrEOUq7-F8KWK6eiCrOIpLRDk7gBxA33Dj0nV3cCuqJUm/s4128/20210723_140109.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAo-BmMlE0zb9_8At2xBAs0VKe76MhXeOG0TJpKGEc734gmLnVu2BCWhVNsK2D2HeBqKiMQXSz4Nirwj-m1pIgG6dmOIydoDBCJ9Au8fUb0F1_VTIdXWOBGaRJ4rZdD-39LtPATU4HU4W2vECTrEOUq7-F8KWK6eiCrOIpLRDk7gBxA33Dj0nV3cCuqJUm/w400-h300/20210723_140109.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Draama 💖 2 vuotta sitten</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-41158870717675178732023-04-28T21:54:00.000+03:002023-04-28T21:54:55.383+03:00Osteopaatilla ja pk-mietteitä<div class="separator">Tiistaina pojat pääsivät osteopaatille. Innokkaita asiakkaita olivat taas he. Ja varsin hyvä oli molempien tilanne, ei ollut vinoutta tai lukkoja tai isoja ongelmia, vaikka vähän laittoa molemmilla olikin. Kipillä oli erityisesti rintarangassa jumia, Vinskillä keskemmällä. Aika kiva juttu liukkaan talven jälkeen, ja kertoo myös siitä, että molempien spondyloosi on rauhallisessa vaiheessa.</div><p>Osteopaatti kysyi, miten meidän vanhus Vinski nykyään pärjää, onko se ontunut ja miten siltä onnistuvat asennonvaihdot. Kerroin, että hyvin pärjäilee, ei ole kertaakaan ontunut ja vaihtaa sujuvasti asentoja, vaikka lievää huteruutta voi takapäässä huomatakin. Näytin käytännössä, miten Vinski tekee maahan-istu-seiso-vaihdot, ja osteopaattikin totesi, että hyvinhän se meni, vain seisomaan nousussa näkyi vähän huteruutta takajaloissa. </p><p>Jatkoimme myös osteopaatin kanssa keskustelua Draamasta ja kuolemaan ja terveyteen liittyvistä asioista siitä mihin viimeksi jäimme. Se tahtoo olla niin, että aina kun olen jutellut osteopaatin, eläinlääkärin tai kraniohoitajan kanssa näistä asioista, niin mieleen tulee jälkeenpäin lisäkysymyksiä aiheesta. Sitten saakin kärsivällisesti odottaa mahdollisesti useita kuukausia, että pääsee jatkamaan juttua. Joka kerta olen oivaltanut jotain uutta tai saanut uutta tietoa tai näkökulmaa asiohin tai vahvistusta joillekin mietteilleni. Asian prosessointi on pitkä tie, vaikka en sentään alkutekijöissä enää olekaan. Draama eli hieman erikoisen elämän, jossa oli monenlaisia käänteitä, joten prosessointikin on monipolvisempaa kuin useimpien muiden kohdalla. Sitä kovasti harmittelen, että jotkin sivujuonteet varmaan jäävätkin prosessoimatta loppuun, kun kaikkien asianosaisten kanssa ei taida olla mahdollista keskustella. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJHvDNZnFVKsweHC8LzbkM4Vf7RZwXcWpaUqDkiQG_tt4-MNLorulzPnC80CXTfOWhB9om6Z6590E83w0sdfnTyCtHew4C2oYCQB6ZCkbLNtBeqAGg50w9qz5lX2oWwugYxPMkcasMDGk8SxfQhiuoI8yn9eIhlXZY-hFyzf8ZvAls1txKHGZqYsmKMA/s4000/20230425_150156.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJHvDNZnFVKsweHC8LzbkM4Vf7RZwXcWpaUqDkiQG_tt4-MNLorulzPnC80CXTfOWhB9om6Z6590E83w0sdfnTyCtHew4C2oYCQB6ZCkbLNtBeqAGg50w9qz5lX2oWwugYxPMkcasMDGk8SxfQhiuoI8yn9eIhlXZY-hFyzf8ZvAls1txKHGZqYsmKMA/w400-h300/20230425_150156.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Osteopaatin lähellä oli vähän toisenlainen joki</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>Ja juu, niin kävi, että pk-jutut ovat myös olleet nyt mielessä, vaikken enää edes ole pk-harrastaja. Siis siitähän tulee ensi kuussa jo 11 vuotta, kun olin viimeisen kerran pk-kokeessa viimeiseksi jääneen pk-koirani Snoopyn kanssa! Toisaalta olin kyllä Vinskin kanssa BH-kokeessa "vain" kahdeksan vuotta sitten, jos sen laskee pk-kokeeksi, onhan siitä sentään alle kymmenen vuotta.😁 Kamalaa tuo ajan kuluminen joka tapauksessa.</p><p>Olen tietenkin menneinä vuosina yrittänyt viritellä pk-harrastusta uudelleen näiden viimeisten kolmen koiran kanssa, vaikka kokeisiin asti en niiden kanssa koskaan päässyt tuota Vinskin BH:ta lukuun ottamatta, joten en noin montaa vuotta sentään ole ollut kokonaan tekemättä pk-juttuja.</p><p>En ole nyt muutamaan vuoteen kuitenkaan seurannut pk-maailmaa oikeastaan ollenkaan, mitä nyt jotain satunnaisia tuulahduksia siitä on tullut vastaan esimerkiksi kavereiden somepäivityksistä. Minulta oli mennyt ohi sekin, että Palveluskoiraliiton kevätkokoukseen oli tulossa käsiteltäväksi sääntömuutosehdotus, mutta vähän ennen kokousta satuin huomaamaan asiaa koskevan tiedon facesta. Kokouksen jälkeen sain tietää, että pk-tottis päätettiin pitää edelleen FCI-sääntöjen mukaisena, mutta oheen tulee valittavaksi B-tottis, josta jää pois hyppyeste ja ampuminen, ja vähän muutakin. Tämä asia onkin nyt herättänyt paljon mietteitä, vaikkei se enää itseäni koskekaan.</p><p>Sääntömuutos tulee omille koirilleni aivan liian myöhään. Jos se olisi tullut muutama vuosi sitten, niin olisin varmasti tarttunut tilaisuuteen ja jatkanut pk-harrastusta B-kokeiden merkeissä. Pk on (tai siis oli...) minulle niin paljon mielekkäämpää kuin muut lajit. Ja koska maastot olivat aina minulle se tärkein asia pk:ssa, niin voisin hyvin elää sen seikan kanssa, että tottis muuttuu vähän tylsemmäksi. </p><p>Kuitenkin suhtaudun tähän muutokseen vähän ristiriitaisesti. Jaetaanko pk-harrastajat nyt sitten jatkossa A- ja B-luokan harrastajiin, niihin parempiin ja huonompiin? Samalla tapaa kuin jotkut ovat aiemmin tehneet jakoa suojelun ja kansallisten lajien välille, missä edellinen on ainoa vakavasti otettava ja koirien ominaisuuksia mittaava laji, jälkimmäinen pelkkää puuhastelua. No, sellaisen ei toki pidä antaa liikaa häiritä.</p><p>On harmi, ettei esteasiaa saatu vieläkään muuten ratkottua kuin tällä tavalla. Miksi pitää pitää kiinni FCI-säännöistä, onhan muissakin Pohjoismaissa oma kansallinen tottis. Miksei esteturvallisuusasiaa voi ratkoa muulla tavalla kuin jättämällä esteen kokonaan pois B-luokasta ja jättämällä sen yhä sellaisenaan A-luokkaan. Jää sinne A-luokkaan yhä myös jyrkkä A-este, jota siellä ei entisinä aikoina vielä ykkösluokassa ollut. B-tottiksessakin on A-este, mutta vasta kolmosluokassa ja silloinkin loivana. Tavoitteellisimmat kuitenkin sinne A-luokkaan jäänevät, koska arvokisat käydään siellä.</p><p>Minusta yksi hyvä malli olisi sellainen, että este olisi säädettävä kuten tokossakin, ja hyppykorkeus määräytyisi järkevässä suhteessa koiran säkäkorkeuteen. Eihän se nyt kovin tasapuolista ole, että sama metrin hyppykorkeus on sekä 40 cm kelpienartulla että 70 cm hoffiuroksella. Vaikka joskus se pieni koira saattaakin hypätä sen esteen jopa paremmin kuin se iso koira. Olen myös kuullut kerrottavan perinteisistä pk-rotuisista koirista, jotka ovat jääneet jopa roikkumaan mahastaan esteeseen, joten ei se aina niin turvallinen niillekään ole. </p><p>Metrin hyppyähän usein on perusteltu sillä, että sen merkitys on jalostuksellisesti tärkeä. Mutta jos koira selviää kaikista pk-kokeen osioista ja metriä matalammasta hypystä, niin en kokisi sitä yhtään vähäpätöiseksi asiaksi. Sikäli jalostukseen vetoaminen myös on tosi hassua, että pk on aika marginaalinen laji, eikä useimmilla jalostukseen käytettävillä koirilla pk-tuloksia ole. Viimeksi kun etsin itselleni uutta koiraa ja kävin läpi pentueita, niin ei yhdenkään pentueen vanhemmilla pk-tuloksia ollut. Ja bortsujen lisäksi kävin silloin läpi muitakin pk-oikeudet omaavia rotuja, osittain ihan uteliaisuudesta, mutta osittain ihan avoimin mielin mahdollista rodunvaihtoa kohtaan. </p><p>Kyllä minuakin yksi jalostuksellinen seikka B-luokassa harmittaa, eli se, ettei siellä tule ampumista. Taas poistuu yksi mahdollisuus jättää mustaa valkoisella siitä, että koira kestää paukkuja. BH:sta se jo aiemmin poistui, vaikka oli ennen siellä. Ääniarkuus on kuitenkin todella tärkeä jalostuksessa huomioitava asia. Tässä on jo muutenkin se ongelma, että koirilta testataan äänikestävyyttä turhan vähän, valtaosalla jalostukseen käytettävistä bortsuistakaan ei mitään näyttöä asiasta ole. Eipä sinänsä B-luokan tottiskaan sitä ongelmaa poistaisi, vaikka siellä ammuttaisiin, ellei sinne olisi huomattavasti enemmän menijöitä kuin pk-kokeisiin muuten on ollut.</p><p>Se nyt tietty on kiva, että jos omistaa hyvän mutta vähän ääniherkän pk-koiran, niin sen kanssa voi jatkossa mennä kokeisiin - ainakin jos B-luokan kokeita järjestetään erikseen, jolloin koealueella ei kuule samaan aikaan olevan A-tottiksen paukkuja. Ehkä jonain päivänä B-luokka voitaisiin avata kaikille roduille? Minusta se olisi hyvä juttu. Kumpikohan näistä luokista jatkossa on suositumpi?</p><p>Olen aina ollut eniten pk-ihminen, vaikka nyt olosuhteiden pakosta olen joutunut sen maailman jättämään. Kennelnimenkin valitsin viitaten jälkiharrastukseen ja vähän muuhunkin metsäilyyn. Olen tykännyt kovasti niin viestistä, hausta kuin jäljestäkin, mutta jälki on ollut se ykkönen, rakkain laji kaikista. Siinä vain on jotain niin hienoa, kun saa uppoutua koiran kanssa metsäjälkeen ja katsoa sen työskentelyä. Kaikki pk-lajit ovat koiraakin ajatellen hienoja, kun niissä pääsee käyttämään nenää ja on monipuolisia osioita. </p><p>B-tottis olisi ehkä vähän ongelmallinen Kipille, vaikka pk muuten sopisikin sille paremmin kuin toko. Mutta B-tottiksessa on seuraamiskaavio kahteen kertaan, joten Kipillä olisi hyvin aikaa laamaantua. Ykkösluokan B-tottiksessa ei ole edes noutoliikettä, ja tuplaseuraaminen jää pois vasta kolmosluokassa. Vinskin kanssa ei niin tätä ongelmaa olisi, sille sopisi hyvin tällainen yksitoikkoinen pitkä seuraaminen, jos se noin muuten vielä voisi kokeissa käydä. Kauhean ergonomistahan tuollainen pitkä seuraaminen ei kyllä myöskään ole. Mutta kummankin kohdalla juna meni jo, joten sinänsä turhaa näitä on edes pohtia.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigzgb9oEFDtbus3zW79g2Zv_Kv7avkDNugk5F4ZO-el1jOIQY2VDuUrCXy6SzMqB4hxmAB7pCD8JWSWNt0xN-L2SgO3399IBKXGEfcZkq83FK60l4fKt-jmAMfCDw6Kx92Ui4TSKfDCkBpTSZ2HjpnazvQkFCEgBxTEBhDSV7a0kJD8jXlUpBxEJoSlQ/s4624/20230424_124338.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigzgb9oEFDtbus3zW79g2Zv_Kv7avkDNugk5F4ZO-el1jOIQY2VDuUrCXy6SzMqB4hxmAB7pCD8JWSWNt0xN-L2SgO3399IBKXGEfcZkq83FK60l4fKt-jmAMfCDw6Kx92Ui4TSKfDCkBpTSZ2HjpnazvQkFCEgBxTEBhDSV7a0kJD8jXlUpBxEJoSlQ/w400-h300/20230424_124338.jpg" width="400" /></a></div><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi14sJ2P3L4RZyKWsR9EnLGA4nN3zYFUOXpxTKyoIHoH0SjZDPlHspu4sRblEX-EPdrMJthOKnodY-6oNXkYVzFqUpJTLt_0QZq1fybe2ls8SLQhnkt9jtJMFTg_jkqqnz1C0q0TWKhLWA4qx0gnPW80MknRiSsjnf2PHJamzdNvz5rES8HutaiLEs7_w/s4624/20230424_124217.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi14sJ2P3L4RZyKWsR9EnLGA4nN3zYFUOXpxTKyoIHoH0SjZDPlHspu4sRblEX-EPdrMJthOKnodY-6oNXkYVzFqUpJTLt_0QZq1fybe2ls8SLQhnkt9jtJMFTg_jkqqnz1C0q0TWKhLWA4qx0gnPW80MknRiSsjnf2PHJamzdNvz5rES8HutaiLEs7_w/w400-h300/20230424_124217.jpg" width="400" /></a></div><p></p><p><br /></p><p>Poikkeuksellisesti heräsin näitä pohtimaan, kun pk kuitenkin on ollut tärkein lajini, ja se on nimenomaan esteisiin karahtanut viimeisten kolmen koiran kanssa. Olen tuskastuneena seurannut keskustelua esteturvallisuudesta jo vuosia sitten, kun asenteet ovat olleet niin änkyröitä, vaikka tietoa esteturvallisuudesta ja esteiden kuormittavuudesta on ollut saatavilla aiempaa enemmän. Ja monet muutkin kuin perinteiset pk-rodut ovat olleet mukana jo kymmeniä vuosia, ei pk-harrastus enää ole vain perinteisille roduille, että silläkään voisi perustella esteiden vaativuutta. </p><p>Ehkä pk-kokeisiin nyt löytää tiensä moni sellainen, joka ennen ei ole esteiden takia lajia harrastanut, ja palaa takaisin sellaisia, jotka ovat lajin esteiden takia hylänneet. Saa nähdä. Tai itse en kyllä ole ehkä näkemässä, kun en aktiivisesti sitä maailmaa enää seuraa. Monilla on ollut korkea kynnys harrastaa pk:ta siksi, että he kokevat sen vaivalloiseksi erityisesti maastojen takia, joten kaikki varmaan eivät nytkään lajin pariin ryntää. Nykyään on niin paljon lajeja, joista valita. </p><p>Ja hei, mekin tehtiin tänään vähän pk-juttuja! Vaikka harrastajaksi en todellakaan itseäni enää koe, kun tekeminen on niin hirveän vähäistä ja pelkkää höntsäilyä. Olimme siis pitkästä aikaa jäljestämässä. Tein molemmille simppelit jäljet kahdella kulmalla ja kolmella kepillä, jotka noukin maasta vasta lähtiessäni tallaamaan jälkiä.</p><p>Ei tarvinnut kuin valjaat pukea Vinskille, niin se heti tiesi, mitä ollaan menossa tekemään. Se ajoi jälkensä todella hyvin ja oli liikuttavan onnellinen koko ajan.😭 Ei jäänyt yksikään keppi huomaamatta, hyvin napakasti Vinski ilmaisi ne.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjnqslHV-qXQnLvMSdl1j96TxEcq4Y44O9Wlb3di3qpTGX1IN2hbXvDMLevFN0BBPvBRFwVc6KcVIUpakHlbP-jIX8fyfBL_HVrhnJr2a3EPfTYon6hmEvz29Pr_rX82hNL5ojpOd4cNUL5QGC9df1mk3cX8dDpwPSw8CDI_RKcwpl1r91pUfVGb87wQ/s4624/20230428_122545.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjnqslHV-qXQnLvMSdl1j96TxEcq4Y44O9Wlb3di3qpTGX1IN2hbXvDMLevFN0BBPvBRFwVc6KcVIUpakHlbP-jIX8fyfBL_HVrhnJr2a3EPfTYon6hmEvz29Pr_rX82hNL5ojpOd4cNUL5QGC9df1mk3cX8dDpwPSw8CDI_RKcwpl1r91pUfVGb87wQ/w400-h300/20230428_122545.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_M_g94Pudd4bAnSfHjc6aYVX1j3sHlC-uH0ajGVCcvwa05kvvSO9edMVldxyDoHKtW_jBpVPcOeFQTNdMWyunmNDU9mWXi23W-yyOpu9ALg47-aSIN2OHiMyxcH5fq40cND8gzVUlK5pg5nodouKUXyhbVlai3movp_ss1m2Sc_tk_8sLkHDyAljyxg/s4624/20230428_122557.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_M_g94Pudd4bAnSfHjc6aYVX1j3sHlC-uH0ajGVCcvwa05kvvSO9edMVldxyDoHKtW_jBpVPcOeFQTNdMWyunmNDU9mWXi23W-yyOpu9ALg47-aSIN2OHiMyxcH5fq40cND8gzVUlK5pg5nodouKUXyhbVlai3movp_ss1m2Sc_tk_8sLkHDyAljyxg/w400-h300/20230428_122557.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>Kipi ajoi oman jälkensä yhtä hyvin ja motivoituneesti, mutta välikepin se jätti. Ei haittaa, tällaisista ei nykyään stressata ollenkaan. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjICZxGdzsoD0mKOmmtzP9A7wcevqHx_0wgvk0bvV92599JWKyNHpGg8A0spruxXQE-q_0Pq-j-8JEmdpB_z7WdVjzv_zdvLZQOx2y_2ZJk9CtxHdGVJmWkkjaAjNwQg2p2YWLhVXEdBgf7XJp-v_CtBXl0qRK1v-Rc3O6j9A_9OT0Tf9FD2wlN315zOA/s4624/20230428_123244.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjICZxGdzsoD0mKOmmtzP9A7wcevqHx_0wgvk0bvV92599JWKyNHpGg8A0spruxXQE-q_0Pq-j-8JEmdpB_z7WdVjzv_zdvLZQOx2y_2ZJk9CtxHdGVJmWkkjaAjNwQg2p2YWLhVXEdBgf7XJp-v_CtBXl0qRK1v-Rc3O6j9A_9OT0Tf9FD2wlN315zOA/w400-h300/20230428_123244.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe-8oAdPj-8JM_V900uxXaRhpiwVZvmSq0gY0_ngz7lbpvntWrvqe8ahkOUZiFruXBuCYXHz1s2_1tXzifTa9keII9uuTx85vGeLuzQ8b65SIDBe3M7P25LzrTKlqqU03VenPHEoyDG3SSnukVglnAdqkJ-UgqUXL0IdDqbN1O3Baz2c_cI6pBlPQUbw/s4624/20230428_123249.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe-8oAdPj-8JM_V900uxXaRhpiwVZvmSq0gY0_ngz7lbpvntWrvqe8ahkOUZiFruXBuCYXHz1s2_1tXzifTa9keII9uuTx85vGeLuzQ8b65SIDBe3M7P25LzrTKlqqU03VenPHEoyDG3SSnukVglnAdqkJ-UgqUXL0IdDqbN1O3Baz2c_cI6pBlPQUbw/w400-h300/20230428_123249.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Niin hienot pojat! Oli niin kivaa pitkästä aikaa jäljestää. Ja niin oma lajini olisi tämä, miksi sääntömuutoksen piti tulla vasta nyt!😭</p><p>Jälkien jälkeen jatkoimme matkaa vähän eteenpäin ja teimme pienen metsäretken.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4zVj-qq0Q7_cKT4iYXPvnG7qDblm_NtGt5SiN9tovDlM73GoFs8Hk3oHjnfzN9L9I_fZNPYkEvCyxb1gC02v8CYtoOZkaIiilfhdhJ0IGZ8JSISltM35flYHetjxMQjf0WUlDeki8Evt55aESCXCsHintxgkZIzC01QwfVMhn3zsn393wtaTa0XfkQQ/s4624/20230428_130345.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4zVj-qq0Q7_cKT4iYXPvnG7qDblm_NtGt5SiN9tovDlM73GoFs8Hk3oHjnfzN9L9I_fZNPYkEvCyxb1gC02v8CYtoOZkaIiilfhdhJ0IGZ8JSISltM35flYHetjxMQjf0WUlDeki8Evt55aESCXCsHintxgkZIzC01QwfVMhn3zsn393wtaTa0XfkQQ/w400-h300/20230428_130345.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFH4sVfCSFgYJNp7NpIPHf_kgXQfOR9koh_PGGsBZztD__9LFMCxVU6uKZkSEaF5nd-Q040ch7qz9KCOn8sDK8HOQDl4EcUsB1GgTCv38sGrX3HMDRTQRZwrBRlKGX6U4z_MQ7nrkVXv7M7n18C5f-bbktoybXkEHP_meviC3dX_MwNSDQU33a7LbEyg/s4624/20230428_132957.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFH4sVfCSFgYJNp7NpIPHf_kgXQfOR9koh_PGGsBZztD__9LFMCxVU6uKZkSEaF5nd-Q040ch7qz9KCOn8sDK8HOQDl4EcUsB1GgTCv38sGrX3HMDRTQRZwrBRlKGX6U4z_MQ7nrkVXv7M7n18C5f-bbktoybXkEHP_meviC3dX_MwNSDQU33a7LbEyg/w400-h300/20230428_132957.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vinski testasi taukopaikalla lepokiveä</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBKes0_-PgMWAc1GpQjQsZhzZ6OJeFdH9DvuNitzuNs97wFvWe4nkMMTLySOwZDxiiNUID8LDUAWvLlpC_PwvSYgKXC1Wz7Dhz3cj56MWiq05cerLMV3lzS-i6eWnZytpGurRkaAx18Q_1igWUIak15OuiMGfjWYFV_B-22lRN9YnHucDf-HRd4TIIA/s4000/20230428_130829.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXBKes0_-PgMWAc1GpQjQsZhzZ6OJeFdH9DvuNitzuNs97wFvWe4nkMMTLySOwZDxiiNUID8LDUAWvLlpC_PwvSYgKXC1Wz7Dhz3cj56MWiq05cerLMV3lzS-i6eWnZytpGurRkaAx18Q_1igWUIak15OuiMGfjWYFV_B-22lRN9YnHucDf-HRd4TIIA/w400-h300/20230428_130829.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1w7FNJMUlPj5YW98KSkMENS_wY4DuQhl20pODW8FCH8qEExCFkDxE_GuFHx1rcXE2rJCUJLZM8TBRvMkHvIqhDTwNwwzHCvgKPUQDg1S1ccHmUX4aToCEm6pRtpRJEjIUuHEqnaxxN6y-EAcFo7it45JqV2Mmen8HvD8zA1Xb1fVRN14JDINJSRoHbQ/s4000/20230428_134215.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1w7FNJMUlPj5YW98KSkMENS_wY4DuQhl20pODW8FCH8qEExCFkDxE_GuFHx1rcXE2rJCUJLZM8TBRvMkHvIqhDTwNwwzHCvgKPUQDg1S1ccHmUX4aToCEm6pRtpRJEjIUuHEqnaxxN6y-EAcFo7it45JqV2Mmen8HvD8zA1Xb1fVRN14JDINJSRoHbQ/w400-h300/20230428_134215.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-29118992602148909142023-04-22T21:10:00.001+03:002023-04-23T11:03:54.071+03:00Kevättä<p>Kesäaika alkoi, ja sitä seuraavana päivänä olikin sitten näin hehkeä sää. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXR0yK4MCUzTiLYtWM1oSaBPZEr75MOZ2EusCedbO3jcCYpZJxP7owfPeIWAn7vwuuVQgmiCcMJzhkJhByizuRi3Gntj9f-sgsw4sanROcNZ1BQqlrY5DNGZncAn_d7m8pblFctGPvYZvrWv-Nx3SXkYLpXA9iNqXlSS0BNNY4lS4b8SHOyKbmBS0kSg/s4624/20230327_134822.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXR0yK4MCUzTiLYtWM1oSaBPZEr75MOZ2EusCedbO3jcCYpZJxP7owfPeIWAn7vwuuVQgmiCcMJzhkJhByizuRi3Gntj9f-sgsw4sanROcNZ1BQqlrY5DNGZncAn_d7m8pblFctGPvYZvrWv-Nx3SXkYLpXA9iNqXlSS0BNNY4lS4b8SHOyKbmBS0kSg/w400-h300/20230327_134822.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigru-e_wygKulLcHqSLQCvhYbtCtquzo1xQ1h33GhHOusE5SQkiWiB-6qyE5Euu7SyoT614LFG28X11A4Wdm7A7p6U7ih3U12lEFZBFeLw2dCzvmgKU1oujN1CMBV2UXedaQrVDYvyEoF5gF_JPOQ_IWiZAZ5lLjIeq-xPaE1nS7FCZSZJgEP3S-ovUA/s4624/20230327_133040.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigru-e_wygKulLcHqSLQCvhYbtCtquzo1xQ1h33GhHOusE5SQkiWiB-6qyE5Euu7SyoT614LFG28X11A4Wdm7A7p6U7ih3U12lEFZBFeLw2dCzvmgKU1oujN1CMBV2UXedaQrVDYvyEoF5gF_JPOQ_IWiZAZ5lLjIeq-xPaE1nS7FCZSZJgEP3S-ovUA/w400-h300/20230327_133040.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Olemme kyläilleet ja saaneet vastavuoroisesti vieraita. Eräät olivat hyvin onnellisia. Raukat joutuvat liikaa tuijottamaan vain emännän naamaa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRBjk6O2OELpUlW_Gk33Zh9emTjhhnb6YKbPENE-sEV_jzGwgi55rivgAhVxjP0cXF1nENgL4k_VDtkXjLSKLuTapAN_X89owKGZzONQstEYrFLq3CHdIao2ON3KzW3rh5o62CdCvLZ4Pz3LEMsotWQMQJyHxK0jENuKRUe5EC6K3d10C1JpQH17Bz0w/s4624/20230405_154312.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRBjk6O2OELpUlW_Gk33Zh9emTjhhnb6YKbPENE-sEV_jzGwgi55rivgAhVxjP0cXF1nENgL4k_VDtkXjLSKLuTapAN_X89owKGZzONQstEYrFLq3CHdIao2ON3KzW3rh5o62CdCvLZ4Pz3LEMsotWQMQJyHxK0jENuKRUe5EC6K3d10C1JpQH17Bz0w/w400-h300/20230405_154312.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3KBSZfjh_jkvKUmPdJd6cH9Wq0uQSmy_lVtGod4qjt_Qa34kr07sdxUnKOQ0AiNaCA_HSZqd7bKYsWtQgIb0ucLmFo-IwFLse0fQ60KT_UCc6-2eVMYTaV-Yec7CGc4jqg0FXVrD1-GQgh80WXAo1naYxV014-lfNHLJ-5vUjQS2lGiIBGJg1irBq6g/s4624/20230405_154235.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3KBSZfjh_jkvKUmPdJd6cH9Wq0uQSmy_lVtGod4qjt_Qa34kr07sdxUnKOQ0AiNaCA_HSZqd7bKYsWtQgIb0ucLmFo-IwFLse0fQ60KT_UCc6-2eVMYTaV-Yec7CGc4jqg0FXVrD1-GQgh80WXAo1naYxV014-lfNHLJ-5vUjQS2lGiIBGJg1irBq6g/w400-h300/20230405_154235.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Kevään alkamisella oli minuun vähän yllättäviä vaikutuksia. Aloin miettiä, että pitäisikö vaikka treenata vähän rally-tokoa. Niinpä Kipi sitten sai rallatella pitkästä aikaa. Kovasti innoissaan se oli. Taannoin hylkäsin rallyn sen kanssa tavoitteellisena lajina, kun selvisi, että sen spondyloosi oli levinnyt. Laji kuitenkin vaatii hyvää takapään käyttöä ja siinä tulee tiukkoja käännöksiä ja pyörähdyksiä. Sinänsä Kipi voi tätä lajia tehdä, kunhan määrä pidetään kohtuullisena ja mietitään mitä tehdään. Ei sillä meidän pikku treeneissä ole ollut mitään ongelmia alo-liikkeissä, hyvin on kroppa taipunut niihin.</p><p>En enää edes muistanut, mitä kaikkia liikkeitä siellä alo-luokassa olikaan. Ihan piti netistä kurkata. Silti en muistanut kaikkea. Miten se 270 asteen käännös tehtiinkään? Tai spiraali? Tajusin, miten vieraantunut siitä maailmasta jo olin, vaikka vasta neljä vuotta sitten olin Draaman kanssa rallykokeissa. Kipin kanssa tuskin kokeisiin asti menen, ja asioista selvää ottamista se kyllä vaatisi, kun päänsisäinen kovalevy oli entiset tiedot hävittänyt. Pitiköhän rallykokeissa edustaa jotain seuraa vai riittikö rotuyhdistyksen jäsenyys vai tarvitsiko kuulua yhtään mihinkään? Ei aavistustakaan. Mihinkään seuraan en enää kuulu, enkä kyllä parin kokeen takia välittäisi liittyäkään. Ja ei kai Palveluskoiraliitolle tarvinnut maksaa muuta kuin se kirottu lisenssi? </p><p>Oli vähän pysäyttävää tajuta, miten paljon ehtii unohtaa, kun ei ole hetkeen ollut missään tekemisissä tuon maailman kanssa. En ehkä edes haluaisi palata takaisin vain hetkeksi sekoittamaan päätäni, kun sitten taas joutuisin heti sen maailman jättämään. Ikänsä puolesta Kipi hyvin voisi kehässä käydä pyörähtämässä, Jippo oli samanikäinen korkatessaan tokossa EVL-luokan. </p><p>Draamalla käytettyjä käskysanoja en vielä ollut unohtanut, vaan sujuvasti yritin saada Kipin seisahtamaan samalla käskyllä, mutta eihän sille sana "top" mitään merkinnyt. Vinskilläkin kokeilin rallya kerran ihan lyhyesti, mutta siihen se saa jäädäkin. Ei sen vanha ja selkävaivainen kroppa enää niin hyvin kaikkeen taivu, ja lisäksi se ei enää kuule käskyjä kunnolla. Ehkä tämä muutenkin oli minulle joku hetkellinen mielenhäiriö, ja jatkossa rally saa taas jäädä unholaan ja harrastamme vain satunnaista noseworkia, ja lisäksi yritämme muistaa mennä jäljestämäänkin joskus.</p><p>Kipi on nyt 11 päivää vanhempi kuin Draama oli kuollessaan, ja Vinski tietenkin on jo muutamalla vuodella ylittänyt sen iän. On haikeaa ajatella, että Draamalla olisi ikänsä puolesta vielä voinut olla tämäkin kevät ja monta sen jälkeenkin, vielä monen monta metsäretkeä, uintireissua, lumessa peuhaamista, leikkihetkeä, treenihetkeä, kaikkea mitä se rakasti tehdä. Mutta mikä tärkeintä, niin eläessään se sai tehdä juuri näitä asioita.</p><p>Draama on yhä mielessäni läsnä monissa tilanteissa, vaikkei ole enää fyysisesti täällä. Ohitamme sen lempipaikan joen varrella lähes joka päivä lenkeillämme, ja etsimättä se tulee silloin aina mieleen. Enää vain emme kaarra sen lempipaikalle ja pysähdy siihen katselemaan jokea, mistä se aina oli niin haltioissaan. Minäkin nautin sitä ja jokea katsellessani. Koirat ovat hyviä opettamaan pieniä mutta niin tärkeitä iloja. Pojilla on omat lempijuttunsa niilläkin.</p><p>Olimme poikien kanssa vuoden ensimmäisellä retkellä kaksi päivää sitten. Suuntasimme entisille kotikulmillemme. Pojat tietävät aina heti, ettemme ole lähdössä tavalliselle lenkille vaan retkelle, kun näkevät minun tekevän eväitä, eivätkä meinaa nahoissaan pysyä. Sitten kun pakkaan reppua, niin ne repeilevät lisää.</p><p>Sää oli lämmin ja aurinkoinen. Meidän vakilenkki oli jo melkein kokonaan sulanut, vain pienellä matkalla oli lunta ja jäätä. Järvi oli ihmeekseni jo sula, vaikka matkalla muut järvet olivat vielä jäässä. Ilma oli täynnä linnunlaulua, liikenteen melua ei kuulunut eikä ihmisiä tullut vastaan (pari hassua näimme ainoastaan taukopaikalla ja parkkipaikalla ohimennen). Ihan kuin olisi lomalla maailmasta ollut. Ihan parasta. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZMC1SexUuE7meHCxI9-8C1AEfFvxG8VciVxS4oFRVYCcPF1bVXOoae-VRWIPbbF7CbKCZ3Qpdt9m5W7PsTLNPMmpd9gKwGKQ6jIX7UWL8ln8qWw5DFKScgKhZzGXKKlx8I7viIs2q4dYFMRe0aNXJxCIE-OCteVKJbMwT-ENIGNItycJg1p24QBw4DA/s4624/20230420_135334.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZMC1SexUuE7meHCxI9-8C1AEfFvxG8VciVxS4oFRVYCcPF1bVXOoae-VRWIPbbF7CbKCZ3Qpdt9m5W7PsTLNPMmpd9gKwGKQ6jIX7UWL8ln8qWw5DFKScgKhZzGXKKlx8I7viIs2q4dYFMRe0aNXJxCIE-OCteVKJbMwT-ENIGNItycJg1p24QBw4DA/w400-h300/20230420_135334.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ0ugj8-QipIDjoRDBTeJ9AK37VGSFQWWpUSJIMgHN9tqiW_fkfEnT8m_2-7FHUGbthxDFQEr7V1I74pgzFGBJKXh3m7dqEE7EpjVD9N8sX0CeV8p5cfbBGtsS3sVCbNws6FfXVR0e988dMXj7naph3MIt1C2-JkfadD1TdVK-Y7CbvsKc-f0i6rfz7g/s2576/20230420_135655.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1932" data-original-width="2576" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ0ugj8-QipIDjoRDBTeJ9AK37VGSFQWWpUSJIMgHN9tqiW_fkfEnT8m_2-7FHUGbthxDFQEr7V1I74pgzFGBJKXh3m7dqEE7EpjVD9N8sX0CeV8p5cfbBGtsS3sVCbNws6FfXVR0e988dMXj7naph3MIt1C2-JkfadD1TdVK-Y7CbvsKc-f0i6rfz7g/w400-h300/20230420_135655.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlfWfXVwhSg2E4xQfMQIsHd-GEhTPxOlGYo-X--QFXB4a9cOHQfdzgZde_1Jf4CJRgaVUs3mI-g6jGSAZwOVpr2-lPRQ1niMECYxTTICmg91tXlcyNvEzQb87k8b0ukNEhmcsYcS9t6NUhfjo1QuFYh9ldKjQ26Z5Hlqu2WD5PkDMJQV5tuFMsCi3xcw/s4624/20230420_140012.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlfWfXVwhSg2E4xQfMQIsHd-GEhTPxOlGYo-X--QFXB4a9cOHQfdzgZde_1Jf4CJRgaVUs3mI-g6jGSAZwOVpr2-lPRQ1niMECYxTTICmg91tXlcyNvEzQb87k8b0ukNEhmcsYcS9t6NUhfjo1QuFYh9ldKjQ26Z5Hlqu2WD5PkDMJQV5tuFMsCi3xcw/w400-h300/20230420_140012.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN8z2Bz961lWmqNfzctlP_O3TttsYAP4ADKwiIbuC0xrbyUwq5YmiiTRDBrd4tnZr_6YW6iq8kgOSnlarzXYYAoT0ZkSU7umVWYP-0-LKIS2Mbm3xD6h-pIpRacZiKsUkH1uI04Q2EScvRimQFXLZusbf7JgTZgzSJCB2Sr_nRDGtt5d7hIUzLCzcw5A/s2576/20230420_122920.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1932" data-original-width="2576" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN8z2Bz961lWmqNfzctlP_O3TttsYAP4ADKwiIbuC0xrbyUwq5YmiiTRDBrd4tnZr_6YW6iq8kgOSnlarzXYYAoT0ZkSU7umVWYP-0-LKIS2Mbm3xD6h-pIpRacZiKsUkH1uI04Q2EScvRimQFXLZusbf7JgTZgzSJCB2Sr_nRDGtt5d7hIUzLCzcw5A/w400-h300/20230420_122920.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBCvbS62nxglsiljA1B-fPTtGa8am3q6vVedVHL9BZMtvKqcoR3MOlg-73FO6DX0a19jOz_pjLRQ2O6SM3_LGOXbBFPKJrkfw97zKjhHIJ2CShiWnmrqHYOgrr8rlQXM6XlSyz4_4NO4aOAZC41nfDSbxiKOkq4eCY_7NlSJ4LT_XhNbBSZhVrJnzi7w/s4624/20230420_134416.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBCvbS62nxglsiljA1B-fPTtGa8am3q6vVedVHL9BZMtvKqcoR3MOlg-73FO6DX0a19jOz_pjLRQ2O6SM3_LGOXbBFPKJrkfw97zKjhHIJ2CShiWnmrqHYOgrr8rlQXM6XlSyz4_4NO4aOAZC41nfDSbxiKOkq4eCY_7NlSJ4LT_XhNbBSZhVrJnzi7w/w400-h300/20230420_134416.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn39s5iCFx6MO-TmPLxi45DdwKgs0498Mj2XX04VJ4pIpjr39fxWVBTiYYS6b5sOcyghUJacovIooy0HC1-M3wGV-HSptsRyEZ9QoBtt2gJ3VTt15Mft42QsCAjg7qSTW7jo_rOPv-zxoOuIZQGvGcxmcpwmcA6D0mTnv6q3BMRR8HdSDTabzNx2C98Q/s4624/20230420_142505.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgn39s5iCFx6MO-TmPLxi45DdwKgs0498Mj2XX04VJ4pIpjr39fxWVBTiYYS6b5sOcyghUJacovIooy0HC1-M3wGV-HSptsRyEZ9QoBtt2gJ3VTt15Mft42QsCAjg7qSTW7jo_rOPv-zxoOuIZQGvGcxmcpwmcA6D0mTnv6q3BMRR8HdSDTabzNx2C98Q/w400-h300/20230420_142505.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsqT8M69bEo8t8g8oxF-I1VkeP8uu3YDZD5-nzTYTL0MLv1DtiTmm7jh66FkZkBatin51v2Ri4D7GAs61wCCColWlR1pBJB5O85ZGWQmoW6uUYSha5wxzqjAjpogkJytSTBPxaZGRMqRrYLeK1ujyPFO1Jwtu1Q_VSxkqnuzaO40UkDtkhLBNeFD8mjQ/s4624/20230420_142503.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsqT8M69bEo8t8g8oxF-I1VkeP8uu3YDZD5-nzTYTL0MLv1DtiTmm7jh66FkZkBatin51v2Ri4D7GAs61wCCColWlR1pBJB5O85ZGWQmoW6uUYSha5wxzqjAjpogkJytSTBPxaZGRMqRrYLeK1ujyPFO1Jwtu1Q_VSxkqnuzaO40UkDtkhLBNeFD8mjQ/w400-h300/20230420_142503.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Eilen oli retken jälkeinen lepopäivä ja kevyemmät lenkit, mutta tänään lähdimme metsään nauttimaan ihanasta kevätsäästä. Ei se varsinaisesti retki ollut, kun ei ollut eväitä mukana.😀 Päätin mennä paikkaan, jossa emme olleet metsää sen tarkemmin tutkineet aiemmin, mutta olimme kyllä treenanneet joskus siinä ihan vieressä. Vähänkö yllätyin, kun päädyimme hetken päästä lenkillämme tutun järven rannalle, mutta vastarannalle, jossa en koskaan ennen ollut käynyt. Miten siistiä oppia koko ajan uutta kotikaupungista ja löytää uusia paikkoja. Maasto oli paikoin vähän vaikeakulkuista ja korkeuserot olivat suuria, mutta tosi hyvää metsäjumppaa tuollainen hidas metsäkävely meille kaikille oli. Paikoin siellä oli vielä yllättävän paljon lunta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqNOdky3hYb_ElNl2xCqUbRa0hbO0jGxhizx-OHT9S1ztj_YxP8Em7E44bvC84N28bvzw7u_j4TShSnObqiBUfWX0Ser2qpecL8NDMw0vTJXUn16X3adiXSZIxmANtFMJ4YAFtTy8Xc4YW-rwKX2FUdOcF_-nrBvCinrk5vs3ls80OJgLqJe7UnTuenQ/s4624/20230422_145829.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqNOdky3hYb_ElNl2xCqUbRa0hbO0jGxhizx-OHT9S1ztj_YxP8Em7E44bvC84N28bvzw7u_j4TShSnObqiBUfWX0Ser2qpecL8NDMw0vTJXUn16X3adiXSZIxmANtFMJ4YAFtTy8Xc4YW-rwKX2FUdOcF_-nrBvCinrk5vs3ls80OJgLqJe7UnTuenQ/w400-h300/20230422_145829.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFTUOLOJT8iZ30kn4kv36Nutiy9MaUNrjVVcFK6wm_OW4gwMbv-8jkJUmdxBF87aAV1G0CdbVO0Rj_ZZr5rKYO_36PBoqR6fs3_HD4I0vyBkz-A2FXN6WL6PZ5eF6UQX8igD9Z8K66wXdQc4URJ-I58IIIw5yLc64qksg4KTj1muVmWcYpLLXTvmdpCQ/s4624/20230422_143717.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFTUOLOJT8iZ30kn4kv36Nutiy9MaUNrjVVcFK6wm_OW4gwMbv-8jkJUmdxBF87aAV1G0CdbVO0Rj_ZZr5rKYO_36PBoqR6fs3_HD4I0vyBkz-A2FXN6WL6PZ5eF6UQX8igD9Z8K66wXdQc4URJ-I58IIIw5yLc64qksg4KTj1muVmWcYpLLXTvmdpCQ/w400-h300/20230422_143717.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZNXtKGOC7OeJAa22d8Gty5BNMuCbKsR37lXoEUVNJRlxw-5X1OMQ3KBMOUaIHJGirx5kKJCNh6WtNaaxTQTrQBCX1-vLKxvJLPSt_8YGalvKXguQ02wiXvar9IAh_dEIct2IaEHEEkP1UlvCK3LhHSXh85v83GLPnqHyjRTgM--zmwweePunSN1e9jg/s4624/20230422_142946.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZNXtKGOC7OeJAa22d8Gty5BNMuCbKsR37lXoEUVNJRlxw-5X1OMQ3KBMOUaIHJGirx5kKJCNh6WtNaaxTQTrQBCX1-vLKxvJLPSt_8YGalvKXguQ02wiXvar9IAh_dEIct2IaEHEEkP1UlvCK3LhHSXh85v83GLPnqHyjRTgM--zmwweePunSN1e9jg/w400-h300/20230422_142946.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqe4gOa6P6KjGkG8Oq7F6qcptObpoCcSjxuCGNxHumFW6kSGZhWfxv75QkLaay6P5nhtJkUZ886QAhzH5c_oCB7pQ-jLkuAYdQRFxvROBVI9q1CsVslhzMotRlLJDR-tDIzMKg5jXyhJCsGs9EvZrjKh41KK-7v8vomuon5ExHFXnyQvLdiiFGP7piJg/s4624/20230422_144517.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3468" data-original-width="4624" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqe4gOa6P6KjGkG8Oq7F6qcptObpoCcSjxuCGNxHumFW6kSGZhWfxv75QkLaay6P5nhtJkUZ886QAhzH5c_oCB7pQ-jLkuAYdQRFxvROBVI9q1CsVslhzMotRlLJDR-tDIzMKg5jXyhJCsGs9EvZrjKh41KK-7v8vomuon5ExHFXnyQvLdiiFGP7piJg/w400-h300/20230422_144517.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZJMYwZQ6z2o6LaHCbSl0lVI7NFb8Hc1mXmCetC-CxaBq5c18uLp6EHlSYT8e2GInYyaM7-mgHSS0uiPz-IQJOoCf69veUDl0lBc8LP6XElpdyQHd2zGI0z-wTsVamfS7-64z76cKzTeyMNBVO7su63T9n-TmZM4dpm65_eG4B9nht8waXsGJMKfLDBg/s4000/20230422_144612.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZJMYwZQ6z2o6LaHCbSl0lVI7NFb8Hc1mXmCetC-CxaBq5c18uLp6EHlSYT8e2GInYyaM7-mgHSS0uiPz-IQJOoCf69veUDl0lBc8LP6XElpdyQHd2zGI0z-wTsVamfS7-64z76cKzTeyMNBVO7su63T9n-TmZM4dpm65_eG4B9nht8waXsGJMKfLDBg/w400-h300/20230422_144612.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhekODvxtX-k4Z_PzioCAxjW6AQ_JvR6c2g4Iphciz3CvLeXO74pbQTsaF4-hcaVSFAOQBKwFbKj3PB8qy3gieBvDuKrDk_canw1NP5CvMi6XicCiuYWD2uyUqusCZd8OetESXJPN8g9jrD9E4axjwh4KK322Uo7_J0P9lCmsCut78Rzd9WpQ6UO6ullw/s4000/20230422_145559.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3000" data-original-width="4000" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhekODvxtX-k4Z_PzioCAxjW6AQ_JvR6c2g4Iphciz3CvLeXO74pbQTsaF4-hcaVSFAOQBKwFbKj3PB8qy3gieBvDuKrDk_canw1NP5CvMi6XicCiuYWD2uyUqusCZd8OetESXJPN8g9jrD9E4axjwh4KK322Uo7_J0P9lCmsCut78Rzd9WpQ6UO6ullw/w400-h300/20230422_145559.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil_xgz27vbETJpscA8LZKmbqb3U71XTldwGnOw5b6VOHlqtUGvusBv83HisVXtvVdjz3GZJyKiOq_c5yjLjGLdUhb-wckZ8YiaYPts0ta2ED3hqeKyxbTHP_9yFAkdpBwHAn1ysqm40-ImJqlsx2vzEl9JpTWPbVHt5wqp04NTTg3Jc6XJgE27WROrLA/s2576/20230422_154622.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1932" data-original-width="2576" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil_xgz27vbETJpscA8LZKmbqb3U71XTldwGnOw5b6VOHlqtUGvusBv83HisVXtvVdjz3GZJyKiOq_c5yjLjGLdUhb-wckZ8YiaYPts0ta2ED3hqeKyxbTHP_9yFAkdpBwHAn1ysqm40-ImJqlsx2vzEl9JpTWPbVHt5wqp04NTTg3Jc6XJgE27WROrLA/w400-h300/20230422_154622.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-16544085488427863742023-03-12T21:38:00.002+02:002023-03-14T00:03:17.038+02:00Kuulumisia ja mietteitä<p>Talvi on jatkunut keleiltään alati vaihtelevana. Alla olevan kuvan otin helmikuisena vesisateisena päivänä. Sitä voi sitten katsella kesällä viilennykseksi, kun meinaa läkähtyä kuumuuteen ja lohduttautua samalla sillä, ettei sentään ole liukasta.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4N3ARhi-r1tpMTEQ8WlC2U0EOOV1hReYQYO8x2eTVW1IBpcWVKGAVIaPSS4PwanINlMSOBWI9XmU0D3OqZa4IDqtcpIVjP8jTyBzirDam-9R4T8X2wpq6cgU-PIwuPivssJpWdEFD0DiKp6ydwRxsZHgHN18TBhFWKZYy6hWo2wrKzBmY_rcqJMRH1A/s4128/20230217_155358.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4N3ARhi-r1tpMTEQ8WlC2U0EOOV1hReYQYO8x2eTVW1IBpcWVKGAVIaPSS4PwanINlMSOBWI9XmU0D3OqZa4IDqtcpIVjP8jTyBzirDam-9R4T8X2wpq6cgU-PIwuPivssJpWdEFD0DiKp6ydwRxsZHgHN18TBhFWKZYy6hWo2wrKzBmY_rcqJMRH1A/w400-h300/20230217_155358.jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Liukkaiden kelien takia päätin, että Kipin voisi olla hyvä käydä välihuollossa ennen huhtikuista osteopaattiaikaa. Niinpä se pääsi kraniohoitoon helmikuun puolivälissä. Kipillä olikin ihan kunnolla kireyksiä, ja se yritti välillä luistaa käsittelystä, kun tuntemukset eivät olleet pelkästään kivoja. Ihan tarpeeseen tuli se käynti. Pitkästä aikaa Kipi nyt kranioon pääsi, ja samalle hoitajalle, joka sitä alle vuoden ikäisestä on hoitanut.</p><p>Nyt ollaankin sitten eletty harvinaisen pitkää pakkasjaksoa, ja luntakin on tullut lisää, mutta ensi viikolle näyttäisi olevan luvassa loskakelejä. Taitaa vielä hetki mennä parhaisiin retkeilykeleihin, että maastot ovat helpompia kulkea ja taukoja voi pitää noiden selkävaivaisten senioreiden kanssa ilman ylenpalttista pukemista. </p><p>Jännä nähdä, vieläkö molemmat pojat ovat retkeilykuntoisia, kun maastot sulavat. Kun se tilanne voi muuttua äkkiäkin. Jos jompi kumpi ei enää retkiä pysty tekemään, niin tuskin haluan lähteä vain yhden kanssa. Ehkä voisi sitten muuttaa retket sellaisiksi, että kävelyä on entistä vähemmän, ja panostaa enemmän taukoihin ja eväisiin. On niin paljon oudompaa nykyään jättää yksi koira kotiin, kun sinne ei jää ketään sen kaveriksi, ei edes kissaa enää. Ja on kaikkiaan vieläkin vähän outoa, kun on vain kaksi koiraa, kun on niin pitkään elänyt isomman lauman kanssa.</p><p>Muistan, kun minulle tuli elämäni toinen koira, ja tuntui vähän oudolta käsitellä kahta koiraa ja kahta hihnaa lenkeillä. Kädet tuntuivat joskus loppuvan kesken. Äkkiä siihen silti rutinoitui. Sittemmin koirien määrä yhä kasvoi, ja lenkeillä oli parhaimmillaan mukana viisikin koiraa kerralla. Sekin sujui, mutta enemmän toki lenkkeilimme maastossa ja vähemmän tietä pitkin hihnassa. Ja etenkin pentuaikoina ulkoilutin koiria myös kahdessa erässä.</p><p>Nyt sitten on pitänyt tottua siihen, että koirat vain vähenevät ja vanhenevat koko ajan, eikä tilalle tule yhtään uutta. Paljon tylsempää näin päin, oli kivaa kun oli elämää ympärillä ja aina nuoriakin koiria laumassa. Ei minulla kyllä mitään tarvetta ole kovin isoa laumaa välttämättä pitää, en koskaan sitä viittä koiraakaan ennalta suunnitellut, mutta olisi kiva kun olisi edes yksi nuori koira laumassa. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMDiFrnhLW3ExPwi7-ZKNEsHvNq_un7mq9F0riuuu5Xb2Eybc-ioo2-t3Q0G_7t6D1C9Vr1LmzN0wWQHXiYWRBwVAGHFBHeTLuLqVTzkvW1saQhCXGdmqSTqRE3MN2_TTm2Ce_8w_o-9r4KHNZ55KVaBksSk3TLkoRbxuA6ueOeRZD13wApyUEWo9tuw/s4128/20230302_131101.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMDiFrnhLW3ExPwi7-ZKNEsHvNq_un7mq9F0riuuu5Xb2Eybc-ioo2-t3Q0G_7t6D1C9Vr1LmzN0wWQHXiYWRBwVAGHFBHeTLuLqVTzkvW1saQhCXGdmqSTqRE3MN2_TTm2Ce_8w_o-9r4KHNZ55KVaBksSk3TLkoRbxuA6ueOeRZD13wApyUEWo9tuw/w400-h300/20230302_131101.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Paljon tulee yhä vaan mietittyä Draamaa. Joskus sen kuvien katsominen on lohdullista, koska muistot sentään ovat jäljellä. Joskus olen hymyillyt vähän haikeasti joillekin kuville, joissa se on oikein elementissään tai pilke silmäkulmassa. Mutta sitten tuli jokin aika sitten se kerta, kun sen kuvien näkeminen tuntui vain hirveän surulliselta ja herätti järjettömän ikävän. Suru ei käyttäydy suoraviivaisesti.</p><p>Joskus kauan sitten arvelin, että aikuisen koiran ottaminen on usein haastavampaa kuin pennun, kun se on omaksunut tietyt tavat entisessä kodissa ja saattaa olla pentua vaikeampi kouluttaa. Arvelin myös, että pentuna tulleen koiran kanssa on kasvanut niin yhteen, että siitä tulee läheisempi kuin aikuisena tulleesta. Katin kontit. Draamasta tuli minulle jopa läheisempi koira kuin pentuna tulleista pojista. Ei se ole iästä kiinni. Hyvin läheinen tuli myös siitä ainoasta kissasta, joka tuli minulle vasta aikuisena, vieläpä seniori-ikäisenä.</p><p>Meillä myös sujui arki Draaman kanssa heti vaivattomasti, ja treeneissä oli alusta asti hauskaa. Treenatessa en toki yksityiskohtaisesti tiennyt, mitä kaikkea Draama oikeasti osasi ja miten jotkut asiat oli sille rakennettu, mutta se oli kokonaisuutta ajatellen mitätön juttu. Draamalla oli elämänsä aikana kaksi kotia ja kaksi vähän erilaista elämää, ja vaikka tuntuu vähän haikealta, etten saanut tuntea sitä jo pentuna, niin oli myös hienoa voida tarjota sille uusi koti aikuisena, kun se sitä tarvitsi.</p><p>Voisin ehdottomasti uudestaankin tarjota kodin aikuiselle koiralle, jos muuten voisin vielä koiran ottaa. Nyt kuuluvat löytöeläintalot ihan pullistelevan kodittomia korona-ajan eläimiä. Turhauttavaa. Olisi kiva, kun olisi nuori koira, jonka kanssa voisi touhuta ja joka olisi lenkkiseurana vielä sittenkin kun pojat eivät enää ole. On hyvin outo ajatus, että pitäisi jonain päivänä lähteä lenkkeilemään tai retkeilemään ilman yhtäkään koiraa. Tuleekohan sitten edes lähdettyä. Koirien kanssa vain on niin paljon hauskempaa ja antoisampaa.</p><p>Ei toki pidä liikaa mennä asioiden edelle, nyt minulla vielä on nuo kaksi lenkkikaveria. Kiitollinen olen jokaisesta päivästä, kun ne vielä pystyvät kunnollisia lenkkejä tekemään. Vinskikin usein ihan höpsähtää ulkona, tanssahtelee innoissaan ja näykkii minua leikkisästi lenkin alussa. Jo eteisessä molemmat puhkuvat intoa tulevasta lenkistä, ja Kipi ihan erityisesti vetää omaa yltiöpäistä uloslähtöshow'taan kenguruhyppyineen. Se saa minut myös joka kerta vähän huokailemaan, mutta uloslähtöhaukkumisen olen sentään saanut noilta karsittua pois jo aikaa sitten, mikä on aika hyvä juttu, kun meillä nykyään on naapureitakin ja käymme viimeisen lenkin yleensä tosi myöhään.</p><p>Eivät nuo kai hirveästi ole muutenkaan häiriköineet, koska syksyllä kun vastapäätä asuva naapuri oli lähdössä samaan aikaan ulos, niin hän katsoi meitä silmät suurina ja sanoi, ettei tiennyt, että tässä asui kaksi koiraa. En tullut kertoneeksi, että oli juuri asunut kolmekin koiraa yli seitsemän kuukauden ajan. </p><p>Hyvin nämä maalla syntyneet ja pitkään asuneet tosiaan ovat sopeutuneet kaupunkilaiskoiriksi, mutta ei tämä meidän alue toki mikään Helsingin keskusta ole, vaikka osaisivat nuo varmasti sielläkin asua. Mutta itse en viihtyisi, eikä se noillekaan niin kivaa olisi. Siitä olen iloinen, ettei meidän tarvinnut tälläkään kertaa muuttaa mihinkään pahimpaan betoniviidakkoon, tämä on melkeinpä syrjäkylä verrattuna joihinkin muihin alueisiin.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZXV4jYS2r5kMMyeN2GsXDGc3A9sjhEp03ffFFrWcgbb6KbXaW6t3bbximqxVijyYw2RURuKXRMMPOwPMsg-InaXsTP95PFnonxWyWUnKcd1gNX6-o3JL4YkvnLj5eHNh37wSDLUrPc-Oih2U6aW8Yine-59aNRR1JUjE1TRkIqbjO06CUO6n6NDmb-Q/s4128/20230312_165007.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZXV4jYS2r5kMMyeN2GsXDGc3A9sjhEp03ffFFrWcgbb6KbXaW6t3bbximqxVijyYw2RURuKXRMMPOwPMsg-InaXsTP95PFnonxWyWUnKcd1gNX6-o3JL4YkvnLj5eHNh37wSDLUrPc-Oih2U6aW8Yine-59aNRR1JUjE1TRkIqbjO06CUO6n6NDmb-Q/w400-h300/20230312_165007.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Melkein jo kotipihassa</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi5nL8fx7_ecYzYAb_DdshNxmWNA_aNzLwS7oANTtu9gE6oHtKzQsCmYHyeDoEYzSwjyNk1KsDhIrq4rkHLUw2123R0aMEQkBJ9zYlU0Nn7ak1NyhFK9tidm_30zWUkHVpK7CivH-vCy4rvCx1bhof7e1NukwxP0WOikyU9VDkg7Mv9t1tfJ62cBgl8A/s4128/20230303_141512.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi5nL8fx7_ecYzYAb_DdshNxmWNA_aNzLwS7oANTtu9gE6oHtKzQsCmYHyeDoEYzSwjyNk1KsDhIrq4rkHLUw2123R0aMEQkBJ9zYlU0Nn7ak1NyhFK9tidm_30zWUkHVpK7CivH-vCy4rvCx1bhof7e1NukwxP0WOikyU9VDkg7Mv9t1tfJ62cBgl8A/w400-h300/20230303_141512.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Lenkkeily meillä on nyt asettunut uusiin uomiinsa. Draaman aikana väistimme ulkona muita koiria aina kun se oli mahdollista, ja sen kuoltua emme hetkeen väistäneet juuri ketään. Sitten huomasin, ettei sekään ollut meille paras vaihtoehto, joten nyt elämme eräänlaista kompromissia ja väistelemme osaa koirista. Joskus pystyy lukemaan jo kaukaa vastaantulevan koiran tai sen ulkoiluttajan eleistä ja käytöksestä, että kannattaa mieluummin väistää. Miksi turhaan aiheuttaisi ylimääräistä stressiä kenellekään. </p><p>Rähisevät koirat on parempi kiertää kaukaa jos voi, samoin ne, joiden annetaan jäädä paikoilleen vaanimaan. Se on valitettavan yleistä. Myös Kipi haukkuu takaisin provosoiville koirille, ja joskus ihan vaan siksi, että toinen koira on uros. Nartuille se heiluttaa häntää ja vikisee perään. Ohitukset onnistuvat Kipin kanssa hyvin silloinkin kun se haukkuu, ei se kovin raivokas ole kuitenkaan. Vinski taas on aina ohitustilanteissa äärimmäisen helppo koira.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc6bzL309_Q1ks-It4-NZl5VVXZAhngSXl6erYlCUS_xTwyqKv-bLUvbWbfMTgNHIDbM8mr7C7YWcj7x3GiJqdIYo1IoUtPYdMcCmXlu77HbUdwoNtXxa6oltFn08wR9-b9ie7SuJFu_hNTVk3bAlK8fNZlJqINoRkbeexKtM5Iw111A0BqrP8oa5KVg/s4128/20230219_125215.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgc6bzL309_Q1ks-It4-NZl5VVXZAhngSXl6erYlCUS_xTwyqKv-bLUvbWbfMTgNHIDbM8mr7C7YWcj7x3GiJqdIYo1IoUtPYdMcCmXlu77HbUdwoNtXxa6oltFn08wR9-b9ie7SuJFu_hNTVk3bAlK8fNZlJqINoRkbeexKtM5Iw111A0BqrP8oa5KVg/w400-h300/20230219_125215.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Joskus on ulkoillessa vaikea ymmärtää, mitä ihmisten päässä liikkuu. Kuten silläkin juoksijalla, jolla oli koira pitkässä narussa kiinni vetovyössä ja joka ohitti meidät takaapäin kapealla ulkoilutiellä melkein kylkeä hipoen. En huomannut parivaljakon tuloa ajoissa, joten en ehtinyt edes väistää koirien kanssa pusikkoon kuten muuten olisin tehnyt. Kipi hermostui yllättävästä tilanteesta ja antoi täysin ansaitusti palautetta haukkuen, jolloin juoksija vasta vähän yritti ottaa koiransa kanssa etäisyyttä. Miksi ihmeessä juoksija ei voinut varoittaa tulostaan tai edes ottaa koiraansa ohituksen ajaksi vaikkapa sivulleen? Olisiko hän toiminut samoin, jos minulla olisi ollut hihnassa kaksi rotikkaa? Entä jos Kipi olisikin oikeasti vihainen ja olisi purrut toista koiraa? Ei minulla olisi ollut tilaisuutta sitä estää, kun toinen koira niin äkkiarvaamatta siihen puremaetäisyydelle juoksi.</p><p>Eivät täällä kyllä yleensä pyöräilijätkään varoita tulostaan tai kiitä tien antamisesta, kuten he usein entisen asuinpaikkamme ulkoilureiteillä tekivät. Jänniä kulttuurieroja.</p><p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8715CCv0x1Parm8iEihIsl0k1LEOampckzy69PzHzlgT6yaosNeo4mF0E8QHtYFU-guW3MCVCjPTNYDOFJTEthpw0nZhiNB1P40gZEdnj79vEvSDWfxylWuMop8pm8ArRPi8hiZpl_MlE2s-UO0le04CmcFUpHlJlHL8giqGwQvqO9LpBLCJ8j6rEuQ/s4128/20230222_125536.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8715CCv0x1Parm8iEihIsl0k1LEOampckzy69PzHzlgT6yaosNeo4mF0E8QHtYFU-guW3MCVCjPTNYDOFJTEthpw0nZhiNB1P40gZEdnj79vEvSDWfxylWuMop8pm8ArRPi8hiZpl_MlE2s-UO0le04CmcFUpHlJlHL8giqGwQvqO9LpBLCJ8j6rEuQ/w400-h300/20230222_125536.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTw7zu3KFHOpEXQSTWmNP-qHp6SJv5GG3IwU90NbPoMwrL9CEoZFAaK0dWFgQJBYZKNwSPeZcpqG4jUoRLeYRq0G0IwCwfIsjrkRt6RdqMv22jlrkdb0PkyX8m5bSMtRjzywM4x4LglcBAV324ZgHD59bx8A4fsTuizZLoIx1q7xNP-KcphqVhAOF4HA/s4128/20230222_161025.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTw7zu3KFHOpEXQSTWmNP-qHp6SJv5GG3IwU90NbPoMwrL9CEoZFAaK0dWFgQJBYZKNwSPeZcpqG4jUoRLeYRq0G0IwCwfIsjrkRt6RdqMv22jlrkdb0PkyX8m5bSMtRjzywM4x4LglcBAV324ZgHD59bx8A4fsTuizZLoIx1q7xNP-KcphqVhAOF4HA/w400-h300/20230222_161025.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEham9BstHiCwzQP4ESigngLUmZ6RsTZFBnHYfBMkaaKILuCnIAvrhh1nM4o4FtuURS94D3s4NiueUwnzO6WF-YoLku4yl0XMp6BCMBGuhVRplj2CpyFjhCjdVSLUqS8FZsSeE6b84mzBN1jMwBlrC6N4gg05rxpdLWSHMFdDxREh2Wvt_Mu_IwMwnREJA/s4128/20230222_125511.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEham9BstHiCwzQP4ESigngLUmZ6RsTZFBnHYfBMkaaKILuCnIAvrhh1nM4o4FtuURS94D3s4NiueUwnzO6WF-YoLku4yl0XMp6BCMBGuhVRplj2CpyFjhCjdVSLUqS8FZsSeE6b84mzBN1jMwBlrC6N4gg05rxpdLWSHMFdDxREh2Wvt_Mu_IwMwnREJA/w400-h300/20230222_125511.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-44710881839698561172023-02-27T20:02:00.002+02:002023-02-27T23:43:02.741+02:00Vinski 13 vuotta!<p>Tänään viettää Vinski 13-vuotissynttäriä. Meidän energinen ja iloinen pappakoira.💓 </p><p>Synttäripäivä on kulunut ulkoilun, hyvän ruoan, herkkujen ja nosework-treenin merkeissä. </p><p>Vinski on edelleen liikkuvainen ja jaksavainen koira. Kuulo on heikentynyt, mutta kun puhuu tarpeeksi kovalla äänellä, niin sen Vinski kyllä kuulee. Muut aistit pelittävät hyvin. Selän tilanne on tällä hetkellä hyvä. Saa olla kiitollinen, että Vinski on näin hyväkuntoisena näkemässä tämän syntymäpäivän vielä. </p><p>Vinski on kulkenut pitkän matkan siitä, kun se tuli seitsenviikkoisena laumaan Nastan, Jipon ja Snoopyn kaveriksi. Se on nähnyt niiden kaikkien lähtevän ja Kipin ja Draaman tulevan, ja sitten myös Draaman lähtevän. Monta vuotta se on jo ollut lauman vanhin koira.</p><p>Vinski on saanut kokea eri asuinpaikkoja ja on sopeutunut mainiosti monien maalaisvuosien jälkeen kaupunkiasumiseen. Se ei vähästä hätkähdä. Se on vakaa ja kiltti luottokoirani, joka ei ikinä ole rähjännyt kenellekään tai millekään.</p><p>Ensimmäisenä kesänään Vinski sai kokea hyvin poikkeuksellisia helteitä, nähdä lampaita ja olla turistina mukana hyvin erikoisissa PK-SM-kisoissa, joihin Jippo osallistui. Alle kaksivuotiaana se koki Tapani-myrskyn, heilutti innokkaasti häntäänsä tuulessa heiluvalle kiehtovalle kaatuneen puun juurakolle, ja eli muun lauman kanssa muutaman päivän ilman sähköä hiljaisessa ja talviunta nukkuvassa talossa. Ja vaikka mitä muuta.</p><p>Uintireissuja Vinski on saanut tehdä pennusta asti, se löysi tämän intohimonsa jo hyvin nuorena. Retkeilystä ja kaikesta ulkoilusta se on aina nauttinut, oli sää tai vuodenaika mikä tahansa. Se on saanut harrastaa vepeä, tokoa, jälkeä, rallya ja nosea. Se on ilostuttanut arkeani kaikki nämä vuodet olemalla oma itsensä, se joskus vähän hömppä Hessu Hopo. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzEBjojNJ2YY_XAk7FdqzZhJZ3gcsAztiO_52RhUvyLHJj8nRYNi8UA94A0fs8IWZL7FU0rK24h_-6h7d5oKMZZ2Tbcj7zZ3WDRStO_l7CMOBRQ6EA69xaUOLcjE3L6NwD4C1Il9cZs4VNV0SsxDZdFoFWVBPyzrwtO7V43DBmA2kxxUnw1fNeXkTRSQ/s3304/20230227_124117%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2885" data-original-width="3304" height="349" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzEBjojNJ2YY_XAk7FdqzZhJZ3gcsAztiO_52RhUvyLHJj8nRYNi8UA94A0fs8IWZL7FU0rK24h_-6h7d5oKMZZ2Tbcj7zZ3WDRStO_l7CMOBRQ6EA69xaUOLcjE3L6NwD4C1Il9cZs4VNV0SsxDZdFoFWVBPyzrwtO7V43DBmA2kxxUnw1fNeXkTRSQ/w400-h349/20230227_124117%20(2).jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXDvm38fRn0wudtdSrbO_cL_PJlxIn21X-vVMUOVwu2huPlMsaa84krTDF1st9qTjlMfQqQvnclRE7nm-z8_N86sqLEhPyCP2gFXxaaxgCe6eC0hQPOxujUEQkESbCt99IGmhlauwnX6CnyWkhcIpXzkRXNYQfQd5higDWlidtLnrTeSB0xOJcJQPn4w/s4128/20230207_125646.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXDvm38fRn0wudtdSrbO_cL_PJlxIn21X-vVMUOVwu2huPlMsaa84krTDF1st9qTjlMfQqQvnclRE7nm-z8_N86sqLEhPyCP2gFXxaaxgCe6eC0hQPOxujUEQkESbCt99IGmhlauwnX6CnyWkhcIpXzkRXNYQfQd5higDWlidtLnrTeSB0xOJcJQPn4w/w400-h300/20230207_125646.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-8255688402598015762023-02-08T20:14:00.002+02:002023-02-27T11:29:29.216+02:00Puoli vuotta myöhemmin<p>Tasan puoli vuotta on nyt mennyt Draaman poismenosta. Tässä ajassa asiaan on jo saanut vähän etäisyyttä, mutta ikävä on edelleen. Draama kulkee yhä mukana ajatuksissa ihan joka päivä pitkin päivää.</p><p>Alkuaikoina Draaman poismenon jälkeen hoidin poikia aika robottimaisesti. Sitten aloin taas vähitellen nähdä ne yksilöllisemmin ja olla enemmän vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Arki on asettunut uomiinsa tällä porukalla, mutta jotain tuntuu silti koko ajan puuttuvan.</p><p>Ihan alussa tuo puuttuminen on tietenkin vielä konkreettisempaa, kun mieli ei meinaa heti taipua siihen, että yksi on poissa jokaisesta arjen tilanteesta. Ihan tavallista on, että olen siinä vaiheessa etsinyt katseellani, missä se yksi koira on, kun mieli laskee niitä olevan liian vähän joissain tilanteissa. Muistan myös, miten Snoopyn poismenon jälkeen ojensin illalla nojatuoliin istuessani automaattisesti käteni kohti viereistä sohvaa silitelläkseni sitä, eikä se ollutkaan siinä. Sillä oli tapana nukkua illat sohvalla ja usein silittelin ja rapsuttelin sitä samalla.</p><p>On tosi hyvä, että pojat sentään jäivät Draaman jälkeen ja ovat pitäneet yllä rutiineja ja koiramaista arkea. Vielä. Aina ennenkin yhden lähdettyä on laumaan jäänyt muita koiria, itse asiassa useampikin kuin kaksi tätä ennen. Ei se poista surua tai poismenneen jättämää aukkoa, mutta antaa muuta tekemistä kuin pelkkä suruun käpertyminen. Se merkitsee myös jatkuvuutta. </p><p>Tällä historialla sydän on revitty jo monta kertaa palasiksi. Sen hinnan näistä joutuu maksamaan. Välillä se tuntuu aivan liian isolta hinnalta, mutta toisaalta on kuitenkin saanut elämäänsä niin paljon. Elämä on luopumista.</p><p>Olisin juossut kauas karkuun, jos minulle olisi kristallipallosta näytetty etukäteen, että Draaman myötä elämääni tulisi niin paljon sairautta, huolta ja surua, ja että sen tulosta olisi niin kauaskantoiset seuraukset loppuelämääni. Silloin ei olisi ollut ongelmaa tehdä niin, kun en vielä tuntenut Draamaa, se oli vain yksi tuntematon koira monien joukosta. Kun se sitten tuli meille, niin ei tullut koskaan mieleen juosta karkuun mitään ongelmia. Draama oli siinä vaiheessa konkreettinen olento ja persoona, joka kuului elämääni ja oli minulle tärkeä. Olin sen puolella iäksi ja vastuussa siitä.</p><p>On varmaan muutenkin parempi, ettei kristallipalloja oikeasti ole olemassa. Jokaisen koiran tai muun elävän olennon myötä tulee elämään kaikenlaista, niin surua kuin iloa, kaikenlaisia tapahtumia. Mitä itua olisi tietää etukäteen mitä tuleman pitää. Yhteistä matkaa tehdessä on parempi elää hetkessä ja nauttia matkasta aina kun voi, vaikka vastatuultakin olisi. Olisi kyllä sinänsä kätevää, jos kasvattajat voisivat etukäteen katsoa kristallipallosta, mitkä yhdistelmät tuottavat terveimmät koirat, mutta melkoisia lieveilmiöitä ennustamisesta monella tapaa muuten koituisi. Epäilemättä osa kasvattajistakin mieluummin katsoisi, että mistä yhdistelmästä saa jonkun superhypernäyttelytähden tai maailman nopeimman ratajuoksijan, terveydestä viis.</p><p>Draama tuntui tosi pian tulonsa jälkeen tutulta, meidän laumaan tarkoitetulta. Se toi tullessaan paljon iloa. Kuollessaan se opetti minulle uutta kuolemasta. Asioita, joita en ollut aiemmin pysähtynyt kunnolla miettimään. Muiden koirien kuolemat menivät juuri sen verran eri tavalla, etten joutunut niin nokakkain juuri näiden asioiden kanssa. Opettivat nekin kaikki silti jotain uutta myös kuolemasta - ja elämästä. Aina sitä huomaa itse oppivansa ja oivaltavansa uutta, ja samalla tajuaa, kuinka vähän on ennen tiennyt. Ja kuinka hirveän vähän edelleenkään tietää. On myös arvoituksia, joihin ei edes voi saada vastausta. </p><p>Tänään laitoin ruoaksi myskikurpitsakeittoa, ja sekin muistutti Draamasta. Draaman ansiosta tutustuin tähän kasvikseen, ja sen keittäminen tuli tutuksi viimeisten reilun kolmen vuoden aikana, jolloin se Draaman ruokavalioon kuului. Eläinlääkäri sen Draamalle määräsi osana sairauden hoitoa.</p><p>Nyt on alkanut ensimmäinen sellainen kalenterivuosi, jossa Draama ei enää ole mukana ollenkaan. Muuten kuin muistoissa. Sydämestä edesmenneet eivät koskaan lähde.</p><p>Ihana Draama 💓💗</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioYnbTwtv-eRvnBIgd-PMh9DJ_nGjMjJ56byxQDZEAEMQyv_0GGt-r-GnWNe1o8WFEqHwAMrs1_PBkjPTZCox2V4wDvmWXmp8BivPUQaDqZ_fIP7WePzQ5DLlPBDlvy3sCuhrqYcm-K_tq8syKQtIS5tdIn4y_zihyCiSrPhw3yCc9jUJvOnW2FBh3Jg/s4128/20200914_142817.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioYnbTwtv-eRvnBIgd-PMh9DJ_nGjMjJ56byxQDZEAEMQyv_0GGt-r-GnWNe1o8WFEqHwAMrs1_PBkjPTZCox2V4wDvmWXmp8BivPUQaDqZ_fIP7WePzQ5DLlPBDlvy3sCuhrqYcm-K_tq8syKQtIS5tdIn4y_zihyCiSrPhw3yCc9jUJvOnW2FBh3Jg/w400-h300/20200914_142817.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLo60mWA73COjsZaLTf33jFsi_l64Pi7i39QhghR6kWXNnsXoTh44kLt1GLWjub87Pl4bSeymGN1rkozMKDQaKQi_HRQ4ANGznylWJxqJtU2737o0l2YhVXgsHB-0eOLkLHHqSVmTBTU34LDsVrsRHTkmAIbNHCX9PrltpuJVa_t3m4q1ac0HWMsva9A/s4128/20200817_152106.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLo60mWA73COjsZaLTf33jFsi_l64Pi7i39QhghR6kWXNnsXoTh44kLt1GLWjub87Pl4bSeymGN1rkozMKDQaKQi_HRQ4ANGznylWJxqJtU2737o0l2YhVXgsHB-0eOLkLHHqSVmTBTU34LDsVrsRHTkmAIbNHCX9PrltpuJVa_t3m4q1ac0HWMsva9A/w400-h300/20200817_152106.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmpt80IjEnMz7oYmBptyXlAqXXxhnTY0MUO2sPp03DefGTOe12fI-5e_LwsHQuztsTqiDZsU9rO2Qw4R1U7KjBOnmlcuDj1qhOpU_MPbDRot4YLU7LXNvyK56tQn-CkoBOQEVahaykWdmxOIg88QNQ4mHzqX6xKEzfu2XoJ0_SoxekzRdz7mWrsORH-Q/s3274/20200321_163332%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3061" data-original-width="3274" height="374" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmpt80IjEnMz7oYmBptyXlAqXXxhnTY0MUO2sPp03DefGTOe12fI-5e_LwsHQuztsTqiDZsU9rO2Qw4R1U7KjBOnmlcuDj1qhOpU_MPbDRot4YLU7LXNvyK56tQn-CkoBOQEVahaykWdmxOIg88QNQ4mHzqX6xKEzfu2XoJ0_SoxekzRdz7mWrsORH-Q/w400-h374/20200321_163332%20(2).jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZLlPPNU52uqbLKESZWi5PsMt5Sip2hA-FI2NN3WMxci-b_np52CuYvGOFogSlZMBWLTjKr_jqrHywvWSu8EVQgPlbNX2Bp1drntlSs_rI53toysBJZBHhzWEe5Y1iP_vX2--t-XdcH6kl2-_pOvMr51HTZno4o_RiA-clZJifAZklFndxF0pY5e-xtQ/s4128/20210118_133945%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZLlPPNU52uqbLKESZWi5PsMt5Sip2hA-FI2NN3WMxci-b_np52CuYvGOFogSlZMBWLTjKr_jqrHywvWSu8EVQgPlbNX2Bp1drntlSs_rI53toysBJZBHhzWEe5Y1iP_vX2--t-XdcH6kl2-_pOvMr51HTZno4o_RiA-clZJifAZklFndxF0pY5e-xtQ/w400-h300/20210118_133945%20(1).jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZfoz7vwVBBximxNWQkqbC7TatkXgs85hciAKzXKWh6riLKFZD9ehZUoL9WSUUOBP4ap8CnpoaK2V45TfJ0pWNL3T4EV-Kb_zQ87DPXTZxB9ODttF7yEmyhH7SZ0x4HPonHfFBFLhej6Y8AHRrFNco5PIsV9PzcxENVuOtQFkg_kfwy1xJPBzPeqC-Cw/s4128/20201028_143250.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZfoz7vwVBBximxNWQkqbC7TatkXgs85hciAKzXKWh6riLKFZD9ehZUoL9WSUUOBP4ap8CnpoaK2V45TfJ0pWNL3T4EV-Kb_zQ87DPXTZxB9ODttF7yEmyhH7SZ0x4HPonHfFBFLhej6Y8AHRrFNco5PIsV9PzcxENVuOtQFkg_kfwy1xJPBzPeqC-Cw/w400-h300/20201028_143250.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmXtzVHL_lx73fNA0O01PKEai22ifzqbfJVslKw1gUR-2RlbOwgJhQ0iIKWxLbgguur6BrmX9EwlaCRIUFPxt4IdbHUygt7l5gX86aHEgV-dhi_SK8ljbIAonp283n316_px2PwyBeB0TnaZQUQquPGkrDshcyyQwNBZafRjD2Mw8gMk4Awr4Ob7muFQ/s4128/20211011_154622%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmXtzVHL_lx73fNA0O01PKEai22ifzqbfJVslKw1gUR-2RlbOwgJhQ0iIKWxLbgguur6BrmX9EwlaCRIUFPxt4IdbHUygt7l5gX86aHEgV-dhi_SK8ljbIAonp283n316_px2PwyBeB0TnaZQUQquPGkrDshcyyQwNBZafRjD2Mw8gMk4Awr4Ob7muFQ/w400-h300/20211011_154622%20(1).jpg" width="400" /></a></div><div></div><div><br /></div><br /><p>Draama viime maaliskuussa käpyleikeissä lähimetsässä ja kotona rentoutumassa</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqSt9C05cbZdV2JA-DA6TihXuUDw7a1tcaURP4u7RD6kBTnVbv3IfZRYlJ5EznEizFxoqhyilhdxltHHWRf40N0nkZln2OaQa4fE0XgaEayn1SF-pAIUf__0dmSaLNRM5dxvdQBYBcIdxlZSlBPGJYMKiLOUr23QcIZt_LDrzGOdio71tQ6x5QPBJV1w/s4128/20220313_134212%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqSt9C05cbZdV2JA-DA6TihXuUDw7a1tcaURP4u7RD6kBTnVbv3IfZRYlJ5EznEizFxoqhyilhdxltHHWRf40N0nkZln2OaQa4fE0XgaEayn1SF-pAIUf__0dmSaLNRM5dxvdQBYBcIdxlZSlBPGJYMKiLOUr23QcIZt_LDrzGOdio71tQ6x5QPBJV1w/w400-h300/20220313_134212%20(1).jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9QcPOSDCn7q_FMZAMvv05SN2-tVkFTAsqkpAKQSLwe9oMp1k__wlpJj5KIKlQYEwb11N2Qqo1nkSfxEHr_nP1gKF7_h0prGgMwMrjWzqD7p8Qthcmc_cDzq1cJGSl7BGadrjltn_umb4XYEPY8uWk94qxBp0YIsspbFPQ9faa43SXFKj2pVvL-pVXOg/s4128/20220313_134213%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9QcPOSDCn7q_FMZAMvv05SN2-tVkFTAsqkpAKQSLwe9oMp1k__wlpJj5KIKlQYEwb11N2Qqo1nkSfxEHr_nP1gKF7_h0prGgMwMrjWzqD7p8Qthcmc_cDzq1cJGSl7BGadrjltn_umb4XYEPY8uWk94qxBp0YIsspbFPQ9faa43SXFKj2pVvL-pVXOg/w400-h300/20220313_134213%20(1).jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmm-t6vUUSjDG21J1cfgoFbyRtMVTYGDI2kldY9HjWG4AC9T7r4XrPQI_vHKYYq88CLmVupWJqftOwNQIf2sbVNCtFS7u2hgVMS9ON7qzVuE6qFUex9eOYmCKcJd84PNpng8_KfEEJmD5_cmS_HOEmwaotKd2Z2yeBBr6ljwSyKLnN90LYHCy_gmUXzw/s4128/20220313_134217.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmm-t6vUUSjDG21J1cfgoFbyRtMVTYGDI2kldY9HjWG4AC9T7r4XrPQI_vHKYYq88CLmVupWJqftOwNQIf2sbVNCtFS7u2hgVMS9ON7qzVuE6qFUex9eOYmCKcJd84PNpng8_KfEEJmD5_cmS_HOEmwaotKd2Z2yeBBr6ljwSyKLnN90LYHCy_gmUXzw/w400-h300/20220313_134217.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPdzZNb63YZOMJxy7TRcvvKTWebakzb9N7zIJ__CDSZnK-JKdNwmOUR6ksyxrF-e0nBlWx6d7J1aX_k7iHiqowbAwX4HaFc5DxqhRqRHSE0pc_BZPGlUAgmNTt1t4KJpJuE4UvHBdxxtFgmTdjX51zvey5r40z4YOsFTt3D1u_PIMOWBMNhy6xKEcWbg/s4128/20220313_134223.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPdzZNb63YZOMJxy7TRcvvKTWebakzb9N7zIJ__CDSZnK-JKdNwmOUR6ksyxrF-e0nBlWx6d7J1aX_k7iHiqowbAwX4HaFc5DxqhRqRHSE0pc_BZPGlUAgmNTt1t4KJpJuE4UvHBdxxtFgmTdjX51zvey5r40z4YOsFTt3D1u_PIMOWBMNhy6xKEcWbg/w400-h300/20220313_134223.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWjvv2iofXJotGYziTLtACS7lcVFFgjiEIr3VGH5b7t-nxWRVnCCsWjOvTHDSET9-Anu4N9yciXCC5EKgR2su_f8-e2XYluqtk9N3B4_1KPQopeqSGhm_ktyAW1QoKq_guCwaGR93Ufe5-8Ck9C3h0KEduNrfiVewYUmF0zCFkDjKB741cT52I8iqK9Q/w400-h300/20220314_111339.jpg" style="color: #0000ee;" width="400" /></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-16494873302809410762023-02-01T21:14:00.002+02:002023-02-15T14:12:23.889+02:00Höpinöitä<p>Ei hitsi, tämä päivitystahti näyttää vain kiihtyvän, vaikka olen ollut monta kertaa jo lopettamassa koko blogia. 😀 Aika harva enää nykyään muutenkaan pitää blogia. Itse taas en koe facea tai instaa itselleni luontevimmaksi alustaksi kirjata asioita ylös, ja harmittelen sitä, että blogeja on nykyään vähemmän myös luettavaksi. </p><p>Aloitin tämän blogin, kun Kipi oli juuri tullut minulle, ajatuksena jakaa sen kasvua ja myös muun lauman touhuja muillekin. Sittemmin blogi on saanut erilaisia sävyjä, kun olen pohtinut paljon sairauksia ja harrastuksista luopumista. En edes oleta näiden höpinöiden, jaaritteluiden ja aiheiden kiinnostavan suurta yleisöä. Etupäässä itseäni varten näitä juttuja tänne tallennan, koska ei kaikkia muutenkaan voi miellyttää. Jälkikäteen on sitten mielenkiintoista katsoa, mitä on mielen päällä milloinkin ollut, tai palauttaa mieleen tapahtumia ja faktoja. Nämä jutut ehkä säilyvät paremmin kuin muut muistiinpanot, ja kuvat auttavat myös palauttamaan mieleen tapahtumia ja tunnelmia kulloiseltakin hetkeltä. Luokattoman huonojahan nuo kuvat ovat, kun on viime vuosina ollut vähän muita, tärkeämpiä rahareikiä kuin kuvauskaluston uusiminen, mutta arvokkaita muistoja itselleni silti.</p><p>On vähän surkuhupaisaa, että ensimmäisten koirien aikana ei blogeja ollut, ja juuri silloin tapahtui kaikkein eniten kaikkea. Elämä oli aktiivista, oli usean lajin treenejä ja kokeita, koko ajan uuden oppimista, vaikka mitä seikkailuja, pentueiden syntymät. Nykyinen pienentynyt ja vanhentunut lauma elää aivan toisenlaista arkea. Se on silti meidän elämää, ja haluan siitäkin tallentaa itselleni muistoja. </p><p>Ties vaikka ryhtyisin päivittämään blogia entistä tiheämmin, ehkä sitten päivitykset eivät olisi niin uuvuttavan pitkiä. En kyllä oikeasti yhtään tiedä, mitä blogille teen, elän sen kanssa ihan hetkessä. Niin kuin pitkälti kaiken muunkin kanssa. Ennen oli enemmän suunnitelmia tulevaa ajatellen, nyt ei. Minulla oli pitkään ajatuksissa kokeilla joskus uutta rotuakin, ja tietenkin jatkaa harrastamista muutenkin, mutta enää ei sattuneesta syystä ole.</p><p>Meidän elämä ei tosiaan ole hirveän aktiivista harrastusten hiivuttua, mutta jotain sentään joskus teemme, yleensä noseworkia tai pieniä temppuja. Kevään tullen olisi kiva päästä pitkästä aikaa jäljestämään, jos olemme silloin vielä kaikki hengissä ja treenikunnossa. Olen aina pitänyt tärkeänä erityisesti sitä, että koirat saavat harrastaa jotain nenänkäyttölajia. Nykyään tämä kyllä ennemmin on pientä puuhastelua kuin harrastamista. Ei ole niin tarkkaa, tekevätkö koirat kaiken sääntöjen mukaan. Sen verran ne kyllä ovat ottaneet vapauksia noseworkin ilmaisussa viime aikoina, että ehkä siihen jo vähän voisi puuttua. 😀</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqjIfC_DJMNKJfpLsVCBwgdxzCtKefF96Vtxw-JlK2dI1RFwEiCnVA5vvdbYAM7vkq-211d3NF3DTW4ve4VcMBN6zeSMsY0iM57CmNE0jkpIflgWJu62aS68Nd5J4FBVt8CV4PA1I5dWUKNswJF09Jtkg58YxflNG5QBnfEL9gjSx3LYdtPt1ii8OR2Q/s4128/20230127_134138.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqjIfC_DJMNKJfpLsVCBwgdxzCtKefF96Vtxw-JlK2dI1RFwEiCnVA5vvdbYAM7vkq-211d3NF3DTW4ve4VcMBN6zeSMsY0iM57CmNE0jkpIflgWJu62aS68Nd5J4FBVt8CV4PA1I5dWUKNswJF09Jtkg58YxflNG5QBnfEL9gjSx3LYdtPt1ii8OR2Q/w400-h300/20230127_134138.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Tokoa tai tottista ei olla tehty aikoihin. Minua ei vain kiinnosta enää yhtään, eivätkä pojatkaan niitä mihinkään erityisesti tarvitse. Draamalla tietenkin oli näihin intohimoinen suhde, kuten kaikkeen muuhunkin työhön. Oli minullakin joskus, mutta kohtalo tuli väliin. Nykyään kun mietinkin tokoa, tottista tai mitä vain tavoitteellista tekemistä, niin tulee vain lamaantunut, tyhjä ja ahdistunut olo. Olen vieraantunut siitä maailmasta täysin, mutta se on myös jättänyt valtavan aukon, jonka tilalle ei ole tullut mitään. Oikein pysähdyin miettimään, miten paljon muutakin elämään harrastusten myötä tuli kuin vain treenaamista, ja se lista oli hätkähdyttävän pitkä.</p><p>Lenkkeilyyn meidän laumassa panostetaan, enkä ole vielä ikinä siihen kyllästynyt. Huolehdin siitä, että lenkit ovat monipuolisia ja mielekkäitä. Tutkimiselle ja nuuskimiselle pitää olla aikaa, ja joka päivä pojat pääsevät ainakin hetkeksi irti. Välttelemme asfaltoituja katuja mahdollisimman paljon. Näin talvikaudella niitä voi joutua käyttämään enemmän silloin, kun ne ovat sulia ja muut lenkkireitit ovat peilijäässä. Onneksi ei ole tarvinnut kilometreittäin kuitenkaan niillä kulkea viime aikoinakaan, asfaltti ja sen päällä oleva sepeli ei ole mikään kiva yhdistelmä. Draamalla joutui sepelillä käyttämään tossuja, koska se aristi tassujaan, mutta pojilla ei tätä ongelmaa samalla tavalla ole, vaikka eihän se sepeli varmaan kivalta tassunpohjissa tunnu.</p><p>Eläimet tuovat myös jännitystä ja vaihtelua lenkkeihin, muutkin kuin vastaantulevat koirat. Meidän lähilenkkimaastossa elää kaurislauma ja hirmuisesti pupuja. Kettujakin on, vaikkei olla päästy niistä näköhavaintoja tekemään. Mutta viime talvena Kipi tuossa lähimetsässä kieri ketun ulosteessa ja oli aivan yltympäri sen peitossa, ja tietenkin löyhkäsi kammottavalta. Kotimatkalla pidin sen mahdollisimman loitolla itsestäni, mutta hissin seinät se onnistui sotkemaan. Saatoin olla hieman myrtsi, kun pesin hissin seiniä ja Kipiä. Ei ollut eka kerta, kun se tai joku muu piehtaroi ulosteessa, mutta ehdottomasti ällöimmästä päästä se kerta kyllä oli. Karmeimpia kokemuksia ovat ketun tai ihmisen ulosteet, jaiks.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiEqh5wmj-pboFTEyXfE4nxDgWzm6wq1th5EYbcPMD-gxl6qdqarjnxrSRQyCuxkoXm7jshiyW8EJuNAKNgv0XotSspoB86e8Nw5SfOomMAitK_8adlbpKCaDoSn00xvVgKDDzMGoMfa2A4kiOMQy5K2rAgOFEW-MdeP4wAJ6punSmV9CjL1zQpZ2fPA/s4128/20210911_155553.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjiEqh5wmj-pboFTEyXfE4nxDgWzm6wq1th5EYbcPMD-gxl6qdqarjnxrSRQyCuxkoXm7jshiyW8EJuNAKNgv0XotSspoB86e8Nw5SfOomMAitK_8adlbpKCaDoSn00xvVgKDDzMGoMfa2A4kiOMQy5K2rAgOFEW-MdeP4wAJ6punSmV9CjL1zQpZ2fPA/w400-h300/20210911_155553.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kipi erään vähäisemmän kakkaepisodin jälkeen</td></tr></tbody></table><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTRzTj3hPu1opiFkTVxROPYiy-xTLSngOT0JM6t9XzJiwVRx-oafKN0efVFYBH9JZMSsbbF0XnbFA3JfRylaeN_DSCk1dc4yKBZyyZsmLDmLpW7sPD7Eovr7KDEcTmCx6Jj-lGwOYzJA2dQnVbRXP9dTurnV1w05GkiFAREKYupuQIDw81685OV-oknA/s4128/20210425_173636.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTRzTj3hPu1opiFkTVxROPYiy-xTLSngOT0JM6t9XzJiwVRx-oafKN0efVFYBH9JZMSsbbF0XnbFA3JfRylaeN_DSCk1dc4yKBZyyZsmLDmLpW7sPD7Eovr7KDEcTmCx6Jj-lGwOYzJA2dQnVbRXP9dTurnV1w05GkiFAREKYupuQIDw81685OV-oknA/w400-h300/20210425_173636.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oppiikohan se koskaan syy-seuraussuhdetta...</td></tr></tbody></table><br /><p>Tänään juuri juoksi rusakko metsässä melkein Kipin nenän ohi, ja se ehti valpastua ja melkein lähteä perään, mutta tuli heti kutsusta luokse. Hiljattain myös osuimme lenkillä muutaman metrin päähän kaurislaumasta. Pojat eivät kiihtyneet niistä ollenkaan, Vinski ei taaskaan tuntunut mitään edes huomaavan, ja Kipi katseli niitä vain lievästi kiinnostuneena. Molemmat olivat siloin hihnassa. Kauriitkaan eivät pienen alkusäikähdyksen jälkeen enää välittäneet meistä. Taitavat olla aika tottuneita kulkijoihin.</p><p>Kerran nuorena Kipi hävisi hetkeksi metsässä luultavasti riistan jäljille, mutta muuten se ei ole koskaan jahdannut riistaa muutamaa askelta enempää, vaikka on osoittanut mielenkiintoa sitä kohtaan. Vinskiä taas ei yhtään edes kiinnosta. Noiden kanssa on sen puolesta helppoa lenkkeillä, mutta kyllä saa silti itse olla valppaana, aina voi tulla eteen se yksi poikkeus. Vinskin kohdalla kyllä löisin vetoa, ettei niin käy ainakaan riistan suhteen, niin välinpitämätön se on aina ollut. Papanat sitä kyllä kiinnostavat. Joskus tuossa takapihan metsässä joku ulkoiluttaa kissaa, ja olen ollut ylpeä siitä, miten nätisti pojat ohittavat kisut. Se ei ole itsestäänselvyys edes kissoihin tottuneen koiran kohdalla, nimim. kokemusta on siitäkin.</p><p>Poikakoirien maailmaa en kyllä koskaan opi täysin tajuamaan. Miksi niiden mielestä on ok lenkillä kusaista kaverin naamalle, ja miksei niitä myöskään kiinnosta väistää, kun kaveri kusee niiden naamalle? Niin no, eiväthän ne tosiaan ulosteitakaan karta, joten niillä kai vain on luonteva suhde eritteisiin.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB-dkLHk6bJqdO0EbLnBs7vERVfOppmVL-EZDcHjHKVhT_4YUAOaIzrWKqejuyAecfvLspAglo3pRwg37R-4___tZ2Q3gJwVLzy0ZhGBSYRZbvazOFkecCY5Ls8hhoIgxqqJ1S-RA-0AQlna0a8oITOT4mFRNsjMhgOqDG-kq63mg2MdZyMovk7cjjwQ/s4128/20230122_130738.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB-dkLHk6bJqdO0EbLnBs7vERVfOppmVL-EZDcHjHKVhT_4YUAOaIzrWKqejuyAecfvLspAglo3pRwg37R-4___tZ2Q3gJwVLzy0ZhGBSYRZbvazOFkecCY5Ls8hhoIgxqqJ1S-RA-0AQlna0a8oITOT4mFRNsjMhgOqDG-kq63mg2MdZyMovk7cjjwQ/w400-h300/20230122_130738.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6y7cULM_Pk6gq-qgI7o3_9NkNv0o3fi2RGtkkEM5F7-Y2q-9o6ITpwpd6lBr4i28-Txw9sdKHII66s-i7vYcU6u9c9Lfso5fJ7sKTnpbhtPhYdZFMlMaRKD6HrjKZO3_UCGJMhV-M1KvKVwHXnJ71Jg6qSMPyfPn8bxhIOGb9jyZ-IACA2uR8e6WSQw/s4128/20230130_134346.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6y7cULM_Pk6gq-qgI7o3_9NkNv0o3fi2RGtkkEM5F7-Y2q-9o6ITpwpd6lBr4i28-Txw9sdKHII66s-i7vYcU6u9c9Lfso5fJ7sKTnpbhtPhYdZFMlMaRKD6HrjKZO3_UCGJMhV-M1KvKVwHXnJ71Jg6qSMPyfPn8bxhIOGb9jyZ-IACA2uR8e6WSQw/w400-h300/20230130_134346.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähimetsästä löytyy sulaa maatakin</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p>Kipille ja Vinskille kuuluu edelleen hyvää. Ne elävät arkea täysillä, energisinä ja innokkaina. Vinskin öinen pissailukin loppui kokonaan vähän yllättävästä syystä johtuen.</p><p>Vinski nukkuu yöt yleensä sohvalla, ja koska se on kova petaamaan, niin sohvalla oleva peitto on usein löytynyt mytättynä ja mahdollinen pissavahinko sitten paljaalta sohvalta. Siksi Vinski on saanut pissavahinkojen alkaessa ylleen vaipan yöksi. Yleensä sitä ei ole tarvittu montaa yötä, koska vahinkojen alkaessa olemme käyneet hetikohta huollossa, ja vahingot ovat päättyneet siihen. Viimeksi niin ei sitten käynytkään, joten emme päässeet vaipasta eroon. </p><p>Aloin kuitenkin miettiä vaihtoehtoa vaipalle, koska sen pitkäaikainen käyttö ei ole niin kovin mukavaa tai järkevää. Ei jokapäiväinen vaippapyykkikään kivaa ollut, mutta vielä vähemmän houkutti sohvan jokapäiväinen käsittely puhdistusaineella. Lopulta kuitenkin päätin luopua vaipasta ja pinosin sohvalle useamman peiton yöksi, josko Vinski sitten ei petaisi niitä kaikkia pois. Ei se petannutkaan, mutta ei se myöskään enää pissannut öisin. Joten tälläkin kertaa huolto oli oikeasti auttanut, ja pienten määrien pissailu johtui vain siitä, että vaippa oli painanut kriittistä kohtaa ja samalla aiheuttanut hermoärsytystä. Siitä huolimatta, että aina katsoin, ettei se ole liian tiukalla. Eikä noin ollut ennen käynyt. </p><p>Jatkossa menemme edelleen heti huoltoon, jos pissailua tulee, koska se on merkki huollon tarpeesta. Sohva suojataan multipeitoilla aina yöksi ja vaippa unohdetaan, vaikka pissailu taas joskus alkaisi. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9h5-VknfILGuJ6R-Hd_jjkqmJBSmkevb5Mgc6ud11eQ2hfoJhQcMH0ZpTb3HpDKrD4FWlU7NW8yXUDfXQlBp_ybGb9A4FetM0unMPMdFNiQXMh5nCgpOhfcePBhG0dkNpU5pkjiuAbey-623ayzZmDUS8yC9tAz61ZXgfh2QbXCYlcH951TPsNOxk8Q/s4128/20230127_133107.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9h5-VknfILGuJ6R-Hd_jjkqmJBSmkevb5Mgc6ud11eQ2hfoJhQcMH0ZpTb3HpDKrD4FWlU7NW8yXUDfXQlBp_ybGb9A4FetM0unMPMdFNiQXMh5nCgpOhfcePBhG0dkNpU5pkjiuAbey-623ayzZmDUS8yC9tAz61ZXgfh2QbXCYlcH951TPsNOxk8Q/w400-h300/20230127_133107.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin31tWdo6EnxDBzsIx0BWEChHGb4CeXQbc6uacVJgEEv0QR35RWDzo0aDeu6K0_-pFZ-Auts8XyBdJyx8sNV2Jud4gmVXMPNQqD70COEWu0gWF_9KlT9ARFzzmLFJ360Hb5XZDhHmMntRQewV_TpLy7Xjtvrg59LVbounXcW7yoewPviwfIihc9XyOeg/s4128/20230125_133219.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin31tWdo6EnxDBzsIx0BWEChHGb4CeXQbc6uacVJgEEv0QR35RWDzo0aDeu6K0_-pFZ-Auts8XyBdJyx8sNV2Jud4gmVXMPNQqD70COEWu0gWF_9KlT9ARFzzmLFJ360Hb5XZDhHmMntRQewV_TpLy7Xjtvrg59LVbounXcW7yoewPviwfIihc9XyOeg/w400-h300/20230125_133219.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Seuraan yhä joitain koirien sairauksiin liittyviä fb-ryhmiä. Ne muistuttavat tuskallisesti siitä, millaista elämä esimerkiksi suolistosairaan koiran kanssa on. On vähän outoa olla nyt sivustakatsojana. Joskus tulen surulliseksi siitä, että ryhmissä kysellään asioita, joita pitäisi voida kysyä hoitavalta eläinlääkäriltä. Tai juostaan turhaan yhdellä tai useammalla lääkärillä eikä mikään silti muutu parempaan. Kaikilla ei hyvää luottolääkäriä ole. Kaikki eläinlääkärit eivät myöskään hallitse juuri vaikkapa suolistosairauksia hyvin, niiden hoidossa on spesialistilla todellakin paikkansa. Kaikkia eläinlääkäreitä ei myöskään ole helppoa tavoittaa käyntien välissä kun kysyttävää tulee. </p><p>Osasin jo Draaman eläessä arvostaa sen luottolääkäriä. Hänellä oli kokonaisvaltainen ote Draaman hoitoon, ja häneltä sai aina selkeät vastaukset kysymyksiin. Tiivis hoitosuhde oli olemassa myös käyntien välissä. Opin koko ajan ymmärtämään Draaman sairautta paremmin, ja tiesin, että sen hoito oli pätevissä käsissä. Tiedostin, miten paljon hyvä hoitosuhde kannatteli meitä meidän arjessa ja auttoi pitämään pääni edes jotenkin kasassa huonoina aikoina, mutta Draaman kuoleman jälkeen näin asian vieläkin kirkkaammin. </p><p>Olen jälkikäteen harmitellut vain sitä, etten vienyt Draamaa heti alussa tälle lääkärille. Olisimme säästyneet muutamalta töyssyltä meidän matkalla, jos olisin niin tehnyt, mutta en silloin vielä tiennyt tästä lääkäristä. En tiennyt sitäkään, että kyseessä oli loppuelämän krooninen sairaus, joka ei jättäisi meitä rauhaan. Ei minulla ollut pitkään aikaan edes nimeä sairaudelle. Eikä meidän saama hoito missään nimessä huonoa alussakaan ollut.</p><p>Meidät ohjattiin silloin ensimmäisten rajumpien oireiden jälkeen saman klinikan sisätautilääkärille, jossa olimme silloin asiakkaina. Hän oli pätevä ja tarkka työssään, mutta häntä ei ollut helppo tavoittaa, kun tuli ongelmia. Sähköpostia hänelle ei voinut lähettää ja soittopyyntöihin vastaaminen kesti useita päiviä. Hänellä oli hieman etäinen suhde potilaisiin, ja olisin myös siinä alkumyllerryksessä ja epätietoisuudessa halunnut saada enemmän tietoa kokonaisuudesta ja perusteluja eri asioille.</p><p>Eniten minua ärsytti se, että silloisen klinikan käytäntönä oli juoksuttaa asiakkaita turhilla kontrollikäynneillä tihein välein. B12-piikitysten alkaessa lääkäri käski varata itselleen ajan, mutta ei sillä käynnillä edes vilkaissut Draamaa, luetteli vain tietokoneen näytöltä samat asiat, jotka oli jo puhelimessa kertonut. Minkä jälkeen hän häipyi ja hoitaja tuli antamaan piikin. Kätevä tapa lypsää asiakasta vähän enemmän, vaikka koko käynti olisi mennyt hoitajakäyntinä, kuten joillain muilla klinikoilla toimitaan muutenkin. Se oli turhista kontrollikäynneistä turhin.</p><p>Muistissani on myös ikuisesti se, kun soitin klinikalle Draaman saatua hankalia oireita ensimmäisenä kokeillusta hyporuoasta. Hoitaja kävi kysymässä asiaa eläinlääkäriltä, joka käski vielä jatkaa ruoan antamista. Sanoin, etten niin aikonut tehdä, koska oireet olivat sen verran hankalia, eikä sellaisia koskaan ennen ollut esiintynyt edes ruoan vaihtamisen yhteydessä. Että minusta se oli hyvinkin selvä merkki ruoan sopimattomuudesta. Siitä hoitaja hermostui ja hoki moneen kertaan, että minun on sitten tilattava kontrolliaika. Se tuntui olevan klinikan vastaus jokaiseen pulmaan: tilaa kontrolliaika! Ilmoitin, etten nyt sentään tuollaisesta syystä aio tulla kontrollikäynnille. Hoitaja hermostui tästä lisää, mutta kävi uudestaan eläinlääkärin luona, ja palasi kertomaan, että okei, eläinlääkäri sanoi, että voitte kokeilla jotain muuta hyporuokaa seuraavaksi. Seuraava hyporuoka olikin sopiva (kunnes myöhemmin lakkasi sopimasta), ja puistattaa ajatellakin, että tuosta olisi taas pitänyt heittää muutama satalappunen klinikalle turhan kontrollikäynnin takia. Kyllä se ruoka itsessään jo oli riittävän kallista.</p><p>Lopulta tuli sellainen helpompi jakso, jonka aikana meidän ei tarvinnut hetkeen ravata klinikalla. Kun oireet sitten taas alkoivat palailla, niin siirsin Draaman hoidon hetkeksi tutulle yleislääkärille, joka hoiti vaivaa varsin pätevästi. Lopulta häneltä kuitenkin alkoivat konstit loppua, ja ymmärsin meidän tarvitsevan lääkärin, joka olisi nimenomaan suolisto-ongelmiin perehtynyt. Aloin siis selvittää, mille sisätautilääkärille seuraavaksi menisimme. </p><p>Onneksi facesta löytyi kokemuksia lääkäreistä, ja niiden perusteella tein valintani. Ja mikä helpotus se oli, kun asiaan tuli ihan eri lailla järkeä, vaihtoehtoja ja kokonaisvaltaisuutta. Lääkitys meni ihan uusiksi. Pääsin koko ajan paremmin sisälle Draaman sairauteen, ja sain kysellä siitä lisää aina kun joku mietitytti. Oli joku, joka seurasi hoidon edistymistä ja koiran vointia säännöllisesti, mutta ei juoksuttanut meitä turhilla kontrollikäynneillä. Joku, joka osasi myös kuunnella ja joka välitti potilaistaan. </p><p>Onneksi löysimme meille asiantuntevan luottolääkärin, joka hoiti Draamaa viimeiset reilut kolme vuotta, vähän yli puolet meidän yhteisestä taipaleesta. Tällaisessa haastavassa sairaudessa se on aivan ratkaisevan tärkeää. Draaman kohdalla onneksi jo ensimmäinen sisätautilääkäri osasi luovia sen läpi ensimmäisestä isommasta karikosta, mutta hän ei vain muuten ollut juuri meille se sopivin vaihtoehto loppuelämän lääkäriksi, ja etenkään se klinikka ei ollut meille sopiva. Monelle muulle voi hyvinkin olla.</p><p>Terveyshöpinöiksi meni taas tämä loppu, mutta terveys (tai sen puute...) on ollut niin keskeisessä asemassa meidän lauman elämässä jo pitkään, että paljon näitä tulee mietittyä vielä nytkin, kun suolistosairauden mörkö ei enää ole läsnä jokapäiväisessä arjessa. Ei se kuitenkaan jälkiä jättämättä ole poistunut.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWVaEdIbdH2_td6mjJDboJH23MolGO78osIaDN7W3ACB1jNc3dLjMVMBC22XwOeprKklJxaddAipW1N1gQcDta5vPSIqnOM_q2C454aS6Kj9GQuvQQbuCyOCU--VIoyl28BzKbYswSROYfQxvRRzZGN1R15UX6rNDyS2X2N-v9rF5ZxvPffAmEI5QKMw/s4128/20230119_133325.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="252" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWVaEdIbdH2_td6mjJDboJH23MolGO78osIaDN7W3ACB1jNc3dLjMVMBC22XwOeprKklJxaddAipW1N1gQcDta5vPSIqnOM_q2C454aS6Kj9GQuvQQbuCyOCU--VIoyl28BzKbYswSROYfQxvRRzZGN1R15UX6rNDyS2X2N-v9rF5ZxvPffAmEI5QKMw/w400-h252/20230119_133325.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioWdILSggWIXf7QxxyI5IuYbkv0R4zcpwNv2Ra2czeQnOfvaTD-y3eMy9aMR2U2_IcKc9_UWnHHrtBiNr-WqmqCGIWs5Zvo6Kqf8ZNR84iymDEMcHEJka9kBJxzQLYc58AxRXAFgfvt9m9vSN0wwNrw0VD7jV2q-bag0Z7oy3qmT51kqZb8-9SoMcucg/s4128/20230110_124612.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioWdILSggWIXf7QxxyI5IuYbkv0R4zcpwNv2Ra2czeQnOfvaTD-y3eMy9aMR2U2_IcKc9_UWnHHrtBiNr-WqmqCGIWs5Zvo6Kqf8ZNR84iymDEMcHEJka9kBJxzQLYc58AxRXAFgfvt9m9vSN0wwNrw0VD7jV2q-bag0Z7oy3qmT51kqZb8-9SoMcucg/w400-h300/20230110_124612.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqOIuFoccz9OjDvRtD9-r4YdFyliF6V6aEwywwLWR7BDlz63wFD3G9zrrEwQKL-NS7s3yXhmQLFdhr1lmHKIdL_PSx5mMvnd-uia2SxiASe17I-D2yTVbidOvv_HqbFSGBJe70ImsDVFh40Pro-iI9JfK4bpjnF6t-uTxKrUs2l6EppaTyuPDkBF92_A/s4128/20230121_150210.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqOIuFoccz9OjDvRtD9-r4YdFyliF6V6aEwywwLWR7BDlz63wFD3G9zrrEwQKL-NS7s3yXhmQLFdhr1lmHKIdL_PSx5mMvnd-uia2SxiASe17I-D2yTVbidOvv_HqbFSGBJe70ImsDVFh40Pro-iI9JfK4bpjnF6t-uTxKrUs2l6EppaTyuPDkBF92_A/w400-h300/20230121_150210.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-66325363207609216022023-01-06T23:25:00.014+02:002023-01-22T21:39:23.636+02:00Mennyttä ja nykyisyyttä<p>Joulu ja uusivuosikin sitten menivät jo. Jouluaatoksi tuli sopivasti pakkasta, aurinkoa ja hankikanto vesisateiden jälkeen, ja koirille joulun kohokohta olikin päästä pellolle kirmailemaan ja piehtaroimaan. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP887UdzLh0YMa8y57knxLb5AOdljBEs2UHLONOUb6Pf9dAxhBwaNkWrB-wjOKkbQrN2Uzir4qjKoih5SEagzVewnrPmaOhWZaK2B9-ZhMj8bHnaFldGHDp-j5boDPU-NYxEcghpfcE7D_z9cQMiUr07ge8r6ygrV5SV76foZW3y5vBzDi1KeEJ5sxBQ/s4128/20221224_135615.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP887UdzLh0YMa8y57knxLb5AOdljBEs2UHLONOUb6Pf9dAxhBwaNkWrB-wjOKkbQrN2Uzir4qjKoih5SEagzVewnrPmaOhWZaK2B9-ZhMj8bHnaFldGHDp-j5boDPU-NYxEcghpfcE7D_z9cQMiUr07ge8r6ygrV5SV76foZW3y5vBzDi1KeEJ5sxBQ/w400-h300/20221224_135615.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJGlefnqwP79r1maKEvOpMyvwMyQ0jQ2cndvFIJHGJoTQchT_6GUFTSOvGPbzJKVwko9pncX-7LxKAkntVhtDxv0vilqESULPzcTHlIVcKNN13duTzCHzTxAB7Goqjs5LK8XrYKdw9s-JdARjYCIR6QfN5DaZTa7koj8NREPHpsuS6_nGLSM3SmrR5ng/s4128/20221225_125803.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJGlefnqwP79r1maKEvOpMyvwMyQ0jQ2cndvFIJHGJoTQchT_6GUFTSOvGPbzJKVwko9pncX-7LxKAkntVhtDxv0vilqESULPzcTHlIVcKNN13duTzCHzTxAB7Goqjs5LK8XrYKdw9s-JdARjYCIR6QfN5DaZTa7koj8NREPHpsuS6_nGLSM3SmrR5ng/w400-h300/20221225_125803.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoeGBPiDQlSBH5j5tYjmBBFCO_eW_HEq-FPuAGgB1p6VlB8d5teTLcztl20d60Fp9DFS23nubvswpCN3UVswismOoTGe_qbhwkvfTTJNs-wgXHU4lcrdNBMpi51Zp6Swq5twUU7gpr8PyH42DqPIxBY--EzEaZ7zVaCXetVrmnzzKCjFkcd9ukjNvz6A/s4128/20221224_135722.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoeGBPiDQlSBH5j5tYjmBBFCO_eW_HEq-FPuAGgB1p6VlB8d5teTLcztl20d60Fp9DFS23nubvswpCN3UVswismOoTGe_qbhwkvfTTJNs-wgXHU4lcrdNBMpi51Zp6Swq5twUU7gpr8PyH42DqPIxBY--EzEaZ7zVaCXetVrmnzzKCjFkcd9ukjNvz6A/w400-h300/20221224_135722.jpg" width="400" /></a></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj8Oa9PAfBaqw-d1YYhLMdT3MQnHDBVSiELIfUWl1wmv9EXJC9csvQS9v2sNNTE5QXpQi_yZwgIh962A0kmU-NR1C-cztaecydc4gYxVlKvdA25cfCqI4jaAHa6BJtva3tOFkJLonP8-BQUIe5rtwbPwbkmF59d6jPCIqeNA5djrRV2Wy9bSQ5fP8ixA/s4128/20221225_132906.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj8Oa9PAfBaqw-d1YYhLMdT3MQnHDBVSiELIfUWl1wmv9EXJC9csvQS9v2sNNTE5QXpQi_yZwgIh962A0kmU-NR1C-cztaecydc4gYxVlKvdA25cfCqI4jaAHa6BJtva3tOFkJLonP8-BQUIe5rtwbPwbkmF59d6jPCIqeNA5djrRV2Wy9bSQ5fP8ixA/w400-h300/20221225_132906.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vinski ja joulupäivän piparkakkutalo</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Aiemmin joulukuussa näytti siltä, että saadaan suorastaan satumainen joulu, kun lunta alkoi olla jo yli puoli metriä ja oli hyvin kaunista. Mutta niin vain jouluviikon vesisateet lässäyttivät kaiken. Inhoan talvessa juuri tätä sään sahaamista edestakaisin, ensin tulee lunta ja sitten vettä ja sitten pakkasta ja sitten sama uudestaan. Pahimmillaan talvikaudella on melkein koko ajan liukasta, lenkit ovat yhtä tuskaa ja noiden selkävaivaisten puolesta saa ihan oikeasti pelätä. </p><p>Vinskin selkävaivaan liukkaus ja talviset olosuhteet vaikuttavat selkeästi. Sulan maan aikana öistä allepissailua on esiintynyt vain hyvin harvoin, on mennyt kuukausiakin ilman että tippaakaan on karannut, mutta talvikaudella pissailua esiintyy enemmän. Nytkin se joulun alla alkoi taas kuukausien tauon jälkeen. </p><p>Vinski on aina vastannut hyvin huollossa käyntiin, pissailu on loppunut yleensä heti osteopaatilla tai kraniohoidossa käymisen jälkeen, myös laser on auttanut. Joskus vaikutus on ollut vain hetkellinen, joskus pitkäaikainen. Nyt Vinski kävi ennen joulua kraniohoidossa ja uudenvuoden jälkeen laserissa, eikä pissailu tällä kertaa kokonaan loppunut silti. Kunhan nyt pysyisi aisoissa, määrällisesti Vinski ei paljon ole nyt pissaillut.</p><p>Akupunktiota ajattelin kokeilla Vinskille seuraavaksi, ja täytyy varmaan myös kysellä peruutusaikaa meidän osteopaatille, kun meillä on varattuna hänelle seuraava aika vasta huhtikuulle. Peruutusaikaa ei varmaan ole helppo saada, koska osteopaatti on vähentänyt niin paljon töitään ja on aina muutenkin ollut hyvin kysytty. </p><p>Vinski itse ei pissailusta kärsi, se ei sitä edes huomaa, eikä kipujakaan näytä olevan. Kovin on reipas, liikkuvainen, iloinen ja rento poika hän. Varuiksi Vinski sai kuurin Norocarpia, mutta ei sillä ollut mitään vaikutusta mihinkään. Se on näköjään pienestä kiinni, että hermotus ottaa itseensä ja aiheuttaa pissan valumista, ja sekin, missä määrin ja miten pitkään se vastaa huoltoon.</p><p>Usein olen leikitellyt ajatuksella, että muuttaisin jonnekin sen verran pohjoisempaan, ettei sää sahaa talvella näin paljon, tai ehkä vieläkin mieluummin jonnekin tarpeeksi etelään, vaikkapa Välimerelle, missä ei lunta edes ole. Sen verran rajoittavaa ja tuskastuttavaa liukkaus on, ja maastotkin saattavat olla kuukausikaupalla enemmän tai vähemmän kulkukelvottomia. Hyvähän se on haaveita olla, toteutus on asia erikseen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkCGiSCefQ-tMzXK-mbkh7E10f_8O4VrmJcM5YEVDihTWW8aSYajtvGrsLtV-izhMJOIpbaBAxoEnyqye5LiVLglWV63rkC9H54Qk-zyL3pDqzveUsdQPnRdMkPtHsj1ithBXFFFEAhqf8r5gnvmW6rg8qLR2br-1ec3U7g42Lz7uh4-NEVMe3eQ0msg/s4128/20221210_130237.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkCGiSCefQ-tMzXK-mbkh7E10f_8O4VrmJcM5YEVDihTWW8aSYajtvGrsLtV-izhMJOIpbaBAxoEnyqye5LiVLglWV63rkC9H54Qk-zyL3pDqzveUsdQPnRdMkPtHsj1ithBXFFFEAhqf8r5gnvmW6rg8qLR2br-1ec3U7g42Lz7uh4-NEVMe3eQ0msg/w400-h300/20221210_130237.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAIXYIpsQrbi3DvC89cH_zD3FEL7mAAoPGf227eNImVwaueiiZd3BJ59ZbOiO3rJFacGbB7WHZ_VVl8nplIPSDnIKkp4UnoXs-pZkGsmh8BhymXfCZvZTbTUvr1o_vEqF0_TPVqMsfEyf8OHdpFU818TkfWrga4SU1TpcWjnsFTd9I3T9E2Yslh2mWGw/s4128/20221217_124146.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAIXYIpsQrbi3DvC89cH_zD3FEL7mAAoPGf227eNImVwaueiiZd3BJ59ZbOiO3rJFacGbB7WHZ_VVl8nplIPSDnIKkp4UnoXs-pZkGsmh8BhymXfCZvZTbTUvr1o_vEqF0_TPVqMsfEyf8OHdpFU818TkfWrga4SU1TpcWjnsFTd9I3T9E2Yslh2mWGw/w400-h300/20221217_124146.jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Jouluna tuli katseltua elokuvia ja ohjelmia, mm. Pelastuskoirat-sarjan jaksoja. Oli mielenkiintoista ja muistutti taas siitä, miten mahtavia koirat ovat. Pelastustoiminta on raskasta, monipuolista, kiehtovaa ja tärkeää. Harkitsin sitä itsekin välillä silloin, kun laumassa vielä oli aktiivisia pk-koiria, mutta on varmaan kaikille parempi, etten siihen ryhtynyt, koska saatan helposti eksyä pelkästään kauppakeskuksen sokkeloihin. </p><p>Tuli myös taas elävästi mieleen kasvattini Jami, joka palautui minulle vajaan kolmen vuoden iässä omistajan elämänmuutoksen ja pitovaikeuksien takia uutta kotia etsimään. Sellainen löytyi, ja tässä kodissa Jamista tuli pelastuskoira, joka oli mukana etsimässä kadonneita ihmisiä ja lemmikkieläimiä, ja se myös löysi molempia. Se kävi myös muutamat pelastuskoirien MM-kisat. Aivan mahtava koira ja suuri persoona. Jamin pojasta tuli sittemmin rajakoira, ja ainakin yksi sen pennuista löysi tiensä isänsä tavoin pelastuskoiratoimintaan. </p><p>Ilman kodinvaihtoa Jamin ominaisuudet olisivat menneet hukkaan, eikä se koskaan olisi myöskään saanut jälkeläisiä. Niin monesti asiat ovat kohtalon oikuista ja sattumasta kiinni. Teetin Jamille myös terveystutkimukset sen palauduttua minulle, ja sekin on hauska muisto. Kuvannut eläinlääkäri totesi, että harvoin näkee näin priimoja lonkkia, tätä kannattaisi lonkkien puolesta käyttää jalostukseen. Kennelliiton lausunnossa luki erikseen: Hienot lonkat! Joten kyllä A-lonkissakin on eroja. Jamin vanhemmilla oli myös lonkat luokkaa A1, ja kaikilla Jamin tutkituilla jälkeläisillä oli A-lonkat, joten omena ei pudonnut kauas puusta tässä tapauksessa. </p><p>Koira toki on aina kokonaisuus, eikä se pärjätäkseen tarvitse juuri kaikkein priimoimpia lonkkia, mutta perimään ja terveyteen liittyviä asioita on mielenkiintoista pohtia. Eivät priimat lonkat Jamiakaan siinä vaiheessa auttaneet, kun sen kohtaloksi koitui täysin yllättäen sydänsairaus 9-vuotiaana. Se ehti olla uudessa kodissa kuusi vuotta, kuten Draamakin aikanaan, mutta se saavutti siinä ajassa paljon. </p><p>Edelliset kaksi joulua meidän laumalta kuluivat muuttopuuhien parissa, kun muutot olivat molemmilla kerroilla heti välipäivinä, joten nyt saimme vihdoinkin rauhoittua kunnolla joulunviettoon, eikä tarvinnut elää muuttolaatikoiden keskellä työn touhussa. Ensimmäinen näistä muutoista oli sentään omasta päätöksestä tehty, mutta toinen ei. Ei kyllä olisi ollut se ensimmäinenkään, jos minulle olisi kerrottu kaikki faktat ajoissa. Emme ehtineet kunnolla edes muuttaa vielä, kun selvisi, ettei kyseiseen paikkaan ehkä voi jäädä vuodeksikaan. Myöhemmin olimme hetken siinä tiedossa, että voimme sittenkin jäädä niin pitkäksi aikaa kuin lystäämme. Mutta sitten kaikki taas keikahti päälaelleen ja selvisi, että vuoden loppuun mennessä on lähdettävä. </p><p>En koskaan ilman erittäin painavaa syytä muuttaisi minnekään tietoisesti vain vuodeksi, en edes unelmieni asuntoon. Jos olisin tiennyt asian jo ennen muuttopäätöstä, niin olisin jäänyt rauhassa asumaan entiseen asuntoon, kunnes olisi löytynyt sellainen parempi asunto, jonne voi asettua pitkäaikaisesti. Olin syvästi huolissani erityisesti Draamasta, koska se oli oireillut edellisen muuttomme jälkeen niin pitkäkestoisesti ja ajoittain vaikeasti, ja joutui näin pian muuttamaan uudestaan. Suolistosairaan koiran kohdalla ei venettä olisi vara keikuttaa turhan takia.</p><p>Oma lukunsa oli se, että uuden asunnon etsimiseen jäi lopulta aivan liian vähän aikaa. Alkuajat etsin sinnikkäästi asuntoa, joka olisi maantasalla ja jossa olisi oma uloskäynti, kuten aiemmissakin asunnoissa, mutta lopulta oli pakko tinkiä tästä periaatteesta, koska en kadullekaan halunnut koirien kanssa joutua, ja tarjonta oli meidän kannalta huonoa. Yhtä rivitaloa peräti pääsin katsomaan meidän entiseen asuinkuntaan, mutta haistoin asunnossa jopa maskin läpi hyvin selkeästi tunkkaisen, pistävän hajun, joten ei siitä olisi meille kodiksi ollut. </p><p>Maantasalle emme sitten tosiaan päässeet, vaan uuteen kämppään oli jyrkät 18 askelman portaat. Mutta hissi sentään oli, eikä muuttomatka ollut pitkä. Pihalta pääsi metsäpolkua pitkin hiekkatielle lenkille. Kunnollista metsää ei ihan vieressä ollut, mutta pikkuisia metsiä sentään. Lähipuistosta tuli pian koirien lempparipaikka, ja puiston ja metsän välissä virtasi ennestään tuttu joki.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlMYWR0tAmIhMud-hE0UXAQR-7WmLzx3Xzc0Fsql5DcaA4DDMBQf84JaRqw-W7V6c-gOoNZa8_ZLN2RN6tVSVUUOOeY5QaDWeW1-bvWWntbKPQVM490mw_m5nm5WxQUyYy706-paVGoZzyhwX1HMJeVriGZsJK-4JJAJFFV2ijgRRwFt8Ba-x-Z0ae0w/s4128/20220111_133209.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlMYWR0tAmIhMud-hE0UXAQR-7WmLzx3Xzc0Fsql5DcaA4DDMBQf84JaRqw-W7V6c-gOoNZa8_ZLN2RN6tVSVUUOOeY5QaDWeW1-bvWWntbKPQVM490mw_m5nm5WxQUyYy706-paVGoZzyhwX1HMJeVriGZsJK-4JJAJFFV2ijgRRwFt8Ba-x-Z0ae0w/w400-h300/20220111_133209.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puistolenkillä pari viikkoa muuton jälkeen</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-ZhiOfE2X30Je4bPtRNVDkcu1-X8ed63ofUaaT0-bNa0_N1PX_fA8KTA40KYl6jDah_8NRD3WHQsBRW5Ts1DxU_fL-vXVbLqwxMRIeEkvXH0KPRMen9I2FlxFFguPAZtFhqioxIYt_D8uI64P3FjSnTLspurXCZbcMIQqNmPU9wb2DlkaoLQ-ysDQ_g/s4128/20220111_125758.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-ZhiOfE2X30Je4bPtRNVDkcu1-X8ed63ofUaaT0-bNa0_N1PX_fA8KTA40KYl6jDah_8NRD3WHQsBRW5Ts1DxU_fL-vXVbLqwxMRIeEkvXH0KPRMen9I2FlxFFguPAZtFhqioxIYt_D8uI64P3FjSnTLspurXCZbcMIQqNmPU9wb2DlkaoLQ-ysDQ_g/w400-h300/20220111_125758.jpg" width="400" /></a></div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiWsabOZBPUcDjXImINGAZP7MS-pFwzaxMQB79QLzOHLeqCDvCdozOmZe12_TrZIxQ-MhgaLuNJrwjG0Yubfi1G4AGUiIoYDv2yXHh_nBPAhk3ysH-cFtQt3htRRMXmhp4lqYF4-9SeNyzuTuZB7qyQM3kp606ZWGS4pUuhcwc9pg5iBLTSOti7-9l8w/s4128/20220420_155121.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiWsabOZBPUcDjXImINGAZP7MS-pFwzaxMQB79QLzOHLeqCDvCdozOmZe12_TrZIxQ-MhgaLuNJrwjG0Yubfi1G4AGUiIoYDv2yXHh_nBPAhk3ysH-cFtQt3htRRMXmhp4lqYF4-9SeNyzuTuZB7qyQM3kp606ZWGS4pUuhcwc9pg5iBLTSOti7-9l8w/w400-h300/20220420_155121.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Me oltais lähdössä lenkille, haloo!</td></tr></tbody></table><br /><p>Tällä kertaa osasin varautua Draaman stressireaktioon, ja se sai kaulaansa Adaptil-pannan hyvissä ajoin ennen muuttoa, suolistosairauden lääkitys pidettiin maksimaalisella teholla, rutiinit pidettiin niin täsmällisinä kuin muuton keskellä pystyi, ja kävimme myös ennen muuttoa lenkkeilemässä uuden kodin ympäristössä. Muutto sujuikin Draaman osalta edellistä paremmin, vaikka oireilua sitten viiveellä tulikin.</p><p>Pojat sen sijaan kehittivät rappukäytävästä itselleen ylitsepääsemättömän ongelman. Ne kulkivat kyllä uuteen asuntoon reippaasti sisään ensimmäisellä kerralla, mutta jo ensimmäinen uloslähtö oli ongelma. Kipi lähti tapansa mukaan ovesta iloisesti ja vauhdilla henkselit paukkuen, mutta vastassa olikin liukas käytävä, kun se aiemmissa asunnoissa oli tottunut pitävämpään maahan tassujen alla koko edeltävän elämänsä ajan. Kipi järkyttyi tästä niin, ettei olisi halunnut kulkea rapussa ollenkaan, ja tartutti epäluulonsa myös Vinskiin. Draama sen sijaan kulki käytävässä suvereenisti varmoin jaloin ja ihmetteli, että mikä tässä nyt pojilla maksaa, päivänselvässä jutussa.</p><p>En tarkkaan muista, miten lopulta sain pojat silloin alussa ulos ja takaisin sisään. Pahaksi onneksi hissiin päästäkseen oli kuljettava pitkästi käytävää pitkin. Sen muistan, että kävin heti ensimmäisenä päivänä ostamassa tosi pitkän käytävämaton, jonka laitoín aina ennen uloslähtöä käytävään ja houkuttelin pojat kulkemaan sitä pitkin. Koko matkalle matto ei yltänyt, ja uloslähdöt olivat yhä hankalia, kun pojat ensin epäröivät ovella ja sitten kulkivat kyyryssä seiniä pitkin naapureiden ovia kolistellen ja stoppeja tehden hissille ja hissiltä ulko-ovelle. Olin ihan epätoivoinen ja kettuuntunut, kun emme enää saaneet asua maantasalla. Kokeilin pojille myös jarrusukkia ja erilaisia aineita tassunpohjiin, mutta niistä ei apua ollut.</p><p>Aika ja kärsivällisyys auttoivat jonkin verran ensimmäisinä päivinä, mutta pyysin silti avuksi myös lähellä asuvan kouluaikaisen kaverin, joka on eläintenkouluttaja. Läheltä katsoen kun ei aina huomaa kaikkea. Hän tuli katsomaan meidän rapussa kulkemista, ja kertasimme toimintatapoja. Hän neuvoi meitä hengailemaan rapussa välillä ihan muuten vaan, ja hän myös huomasi, että minun kannattaisi hissistä poistuessa jäädä kaikessa rauhassa seisomaan ja odottamaan poikia ja luottaa siihen, että hissi kyllä odottaa eikä ihan heti kurista koiria ovensa väliin. Tämän jälkeen tilanne helpotti lisää ja heivasin maton lopullisesti.</p><p>Nykyään rapussa kulkeminen on niin luontevaa, ettei sitä edes juuri ajattele. Se kyllä vähän hirvittää, kun koko ajan pelotellaan sähkökatkoilla. Millä me sitten ulos ja takaisin kotiin pääsemme? Tai jos hissi on rikki tai remontissa? Ei myöskään ole mikään kiva ajatus jäädä jumiin hissiin sähkökatkon yllättäessä... </p><p>Etenkään Vinski ei saisi osteopaatinkaan mielestä enää kulkea portaissa juuri ollenkaan, eikä se kyllä suostukaan. Kokeilin portaita molemmilla pojilla, ja Kipi kyllä meni ne, koheltamista vain piti vähän hillitä. Vinski ei suostunut yrittämään alaspäin menemistä ollenkaan, se heittäytyi kauhuissaan lattialle ja teki kertakaikkisen stopin. Ylös se suostui menemään pari askelta, ei sen enempää. Olemme kokeilleet myöhemmin muutaman kerran uudestaan, mutta tulos on aina sama. Vinskin tuntien tiedän, että olisi tosi pitkällinen prosessi saada tilanne paremmaksi. En enää edes yritä, kun ei tuo portaissa kulkeminen muutenkaan suotavaa sille ole. Hätätilanteita ajatellen se vain olisi tarpeellinen taito, mutta nyt jää ainoaksi keinoksi ottaa kauhusta jäykkä 22 kg painava koira jollain ilveellä kainaloon, jos pakkotilanne tulee, ja ulkoiluttaa pojat sitten erikseen. Erilaisissa ulkoportaissahan Vinski on koko ikänsä kulkenut hyvin, se menee ne halutessaan vaikka takaperin, epäluulo kohdistuu nyt nimenomaan näihin rappukäytävän portaisiin.</p><p>Se riepoo kyllä vähän vieläkin, ettei sitä maantasan kämppää löytynyt, olisi niin paljon helpompaa koirien kanssa, kun voisi astua omasta ovesta suoraan ulos. Muuten ei itseäni niin kauheasti enää hetkauta asua vaihteeksi näin, eikä omasta puolesta edes haittaisi, vaikkei hissi toimisi, kun muutenkin käytän mieluummin portaita kulkiessani ilman koiria. Mutta kun ne koiratkin on ulos saatava monta kertaa päivässä.</p><p>Olemme solahtaneet näihin kuvioihin noin muuten ihan hyvin, vaikka pojat ovat syntyneet maalla ja eläneet siellä sen jälkeen minunkin kanssani pitkään. Draamakin sopeutui hienosti uusiin kuvioihin, ei sen stressireaktio näissä tilanteissa näkynyt päällepäin muuten kuin lisääntyneinä sairauden oireina. Sen päätin muuton jälkeen, että ihan heti emme pois lähde, vaikkei asunto ihanteellinen ollutkaan. Etenkään vuodenvaihteessa en aikonut vähään aikaan, jos enää koskaan, muuttaa. Draamalle eritoten en muutenkaan halunnut taas kerran uutta muuttoa, mutta tämä sitten jäi muutenkin sen viimeiseksi kodiksi.</p><p>Alla olevissa kuvissa on Draama viime maalis- ja huhtikuussa. Ne lumet jäivät sen viimeisiksi.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheWfpnFiHbD10LV7-CMkzY8aGNO5uWKUv7TI00YUYLnwqsTPRDSCS9ssQVlrTNopsPIPvcQtA0Dh7FXz98Sh_mXFZJNOf5CH32dY-EmJ_dlII5e-TL_itXS9m-DWNPNFMqSIZ7VVyrPDnbz1KTVJ4LGFuLitdWsGyOs1OwbTcaWal5Imx9uwISn2fJXA/s4128/20220316_123356.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheWfpnFiHbD10LV7-CMkzY8aGNO5uWKUv7TI00YUYLnwqsTPRDSCS9ssQVlrTNopsPIPvcQtA0Dh7FXz98Sh_mXFZJNOf5CH32dY-EmJ_dlII5e-TL_itXS9m-DWNPNFMqSIZ7VVyrPDnbz1KTVJ4LGFuLitdWsGyOs1OwbTcaWal5Imx9uwISn2fJXA/w400-h300/20220316_123356.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt_U2xGNy--oEFFt9yqr395N895jKWPcxPFnZAnx9bRofI6Fi6SqFkRh_C_NnkzS9G5rbCAwDZAeJwqCuO7ZZa5H5JC9qYDbvg1h4oGrtY66uPb67UuBTu3zuOXb3ErjNCQl2A7GnX-AipG7Ex-Bf1JQRM2JwtuMAKIAssfkSFJ5N_zJOTjFhtGF6gYw/s4128/20220313_134429.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt_U2xGNy--oEFFt9yqr395N895jKWPcxPFnZAnx9bRofI6Fi6SqFkRh_C_NnkzS9G5rbCAwDZAeJwqCuO7ZZa5H5JC9qYDbvg1h4oGrtY66uPb67UuBTu3zuOXb3ErjNCQl2A7GnX-AipG7Ex-Bf1JQRM2JwtuMAKIAssfkSFJ5N_zJOTjFhtGF6gYw/w400-h300/20220313_134429.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpCVGEo6hbYx5SD4WL4R2F41xO2N3fuavfsLakN2LdGBBi5JAo4nctsmpdf7IyPbvTnY-MI4UQemF3hu6EGyGkpoqp9PKS6fI3tyGRLeY8L1utdy4QOHs6RBv_OL8hmndJ8TdZzF5du_jo_qicvb5yCT1J0wgviFYrssHRotKcfkBJHJN2zXMieJsqEg/s4128/20220402_133038.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpCVGEo6hbYx5SD4WL4R2F41xO2N3fuavfsLakN2LdGBBi5JAo4nctsmpdf7IyPbvTnY-MI4UQemF3hu6EGyGkpoqp9PKS6fI3tyGRLeY8L1utdy4QOHs6RBv_OL8hmndJ8TdZzF5du_jo_qicvb5yCT1J0wgviFYrssHRotKcfkBJHJN2zXMieJsqEg/w400-h300/20220402_133038.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Selvisin Draaman syntymäpäivästä joulukuussa suhteellisen hyvin, vaikka haikeita mietteitä olikin pitkin päivää. Pahin paikka oli se, kun some muistutti sen menneistä syntymäpäivistä ja siitä, että sen kaikki sisarukset saivat yhä omaa synttäriään juhlia. Sisaruksille tietenkin toivon kaikkea hyvää ja pitkää ikää, mutta pahaltahan se tuntuu, kun Draama ainoana puuttuu siitä joukosta. Some on usein muutenkin niin monella tapaa vähän paha paikka. </p><p>Olin myös hommannut meille syntymäpäiväksi ylimääräistä ohjelmaa, joka sai ajatukset osittain muualle. Seikkailimme Helsingin keskustassa, ja Vinski kävi siellä rokotuksilla Draaman luottolääkärillä, ja kotiin ajelimmekin sitten hirmuisessa lumimyräkässä hissuksiin (no sitä myräkkää en kyllä ollut tilannut, ihan pyytämättä tuli). Liian pian Draaman poismenon jälkeen en olisi helposti pystynyt sen omalle lääkärille menemään, koska lopetusmuistojen käsittelykin oli silloin niin alkutekijöissään vielä. Nyt sinne oli jo luontevaa mennä, ja Kipi oli siellä jo aiemmin syksyllä käynyt myös. </p><p>Ajatuksissa Draama yhä on joka päivä monta kertaa, mutta suru ei enää viillä ihan niin syvältä kuin alussa. Takapakkia voi aina tulla, sen tiedostan. Lähes puoli vuotta Jipon poismenon jälkeen huomaan kirjoittaneeni blogiin, että toisinaan surua ja kaipausta on enemmän kuin eilen oli. Ja kyllä vuosia sitten poismenneitäkin yhä ajattelee kaipauksella, mutta ne eivät pyöri mielessä koko aikaa samalla tapaa kuin hiljattain poismenneet. Jokaisen poismenon jälkeen on ollut oma prosessinsa työstää asiaa. Surutyön lisäksi on joutunut keräämään palapelin palasia uudestaan kokoon, vaikka osa paloista puuttuu, ja arki on muuttunut pysyvästi. Silloin on vain toivonut, että kunpa kukaan muu ei liian pian lähtisi, on se sen verran raskas prosessi aina ja elämä mullistuu joka kerta.</p><p>Me ihmiset käsittelemme asioita eri tavalla, ja jotkut eivät esimerkiksi pysty katsomaan edesmenneen lemmikin kuvia pitkään aikaan. Minä sen sijaan melkein vimmaisesti kaivoin kuvia Draamasta joka paikasta pian sen poismenon jälkeen, myös rikkinäisen vanhan läppärin uumenista ja vanhoilta muistikorteilta. Ensimmäiset viikot myös juoksentelin pitkin maita ja mantuja, kun en halunnut olla kotona pitkiä aikoja kerrallaan. Kuuntelin usein tilanteeseen sopivaa surumielistä musiikkia ja luin yhä uudestaan erään sähköpostin ja siinä olevan runon. Sitten jossain vaiheessa aloin taas viihtyä kotona ja nuo muutkin asiat vähän hiipuivat vähitellen. Mutta yhä jos kuulen samantyyppistä musiikkia tai jos joskus luen kyseisen sähköpostin runoineen, niin se menee tunteisiin. Tulee varmaan aina menemään.</p><p>Luulen, että Draaman syntymäpäivä tulee olemaan vähän haikea niin pitkään, kun se ikävuosiensa perusteella voisi olla elossa. Jipon syntymästä tuli huhtikuussa kuluneeksi 20 vuotta, enkä heti sinä päivänä edes muistanut, että on sen syntymäpäivä. Mutta siis 20 vuotta, miten voi olla! Aika kuluu hurjan nopeasti, ei pysy edes perässä.</p><p>Jipon kuoltua surin sitäkin, että se lähti paljon nuorempana kuin aiemmat bordercollieni. Draama sitten lähti vielä paljon sitä nuorempana. Molemmat olivat suurella sydämellä ja intohimolla työtä tekeviä koiria, ja niiden olemuksessa oli jotain samaa, vaikka muuten ne olivat luonteeltaan aika erilaisia. Molempien lähtö oli kova paikka, mutta lähdön jälkeinen elämäntilanne oli kovin erilainen. Jipon kuollessa Kipi oli vasta puolivuotias, Vinski neljä ja Snoopy kymmenen. Touhua ja tulevaisuuden näkymiä riitti. Draaman lähdettyä laumaan ei jäänyt yhtään nuorta eikä harrastavaa koiraa, vain valtava aukko ja tylsät tulevaisuudennäkymät.</p><p>Otin hiljattain vihdoinkin Draaman valjaat kokeiluun Kipille, eikä se vastoin oletuksiani vetänyt niissä yhtään niin paljon kuin pelkäsin, joten se saa nyt välillä käyttää niitä. Oma mieli yritti tässä laittaa vähän hanttiin. Valjaat näyttivät jotenkin vääriltä Kipin yllä, kun Draama ehti käyttää niitä monta vuotta, ne kuuluvat yhteen nimenomaan Draaman kanssa. Mutta ei hyviä valjaita viitsi loputtomiin naulassakaan ilman käyttöä roikottaa. Vaatteiden käyttämisessä on vähän sama, että Draamalla eniten käytössä olleet vaatteet näyttävät vääriltä poikien päällä, mutta eivät niin selvästi kuin valjaat, jotka olivat sataprosenttisesti vain ja ainoastaan Draaman.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8t_TXfkxnS4QDjshWJZNxpQj3rvOPCSzWTNcfUc2jnfcAF6RnmuMyLoUcmMGvJBJqcGjSx8LObgR2GN2PIe5zSXJCAYlvCbejSQiaqVTFNNoE59IduMNO4FCpcLl_80iq5JxHoYrKgbAcFKTIfW5lmQvBPnviAYLtthfnP-ftBow0sGWUgjV4fb58_w/s4128/20221224_134819.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8t_TXfkxnS4QDjshWJZNxpQj3rvOPCSzWTNcfUc2jnfcAF6RnmuMyLoUcmMGvJBJqcGjSx8LObgR2GN2PIe5zSXJCAYlvCbejSQiaqVTFNNoE59IduMNO4FCpcLl_80iq5JxHoYrKgbAcFKTIfW5lmQvBPnviAYLtthfnP-ftBow0sGWUgjV4fb58_w/w400-h300/20221224_134819.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Joskus on käynyt mielessä joku asia, jonka olisin halunnut Draaman kanssa toteuttaa sen eläessä. Aika harvoin onneksi, koska turhaahan se on, eikä meiltä jäänyt mitään oleellista tekemättä. Mutta mietin, miten kiva olisi ollut käyttää Draama vaikkapa smartDOG-testissä, se olisi ollut myös sille itselleen tosi mieleinen, toisin kuin sen ennen minulle tuloa käymä luonnetesti, ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä, olisiko tulos ollut odottamani kaltainen. Uskon, että esim. ongelmanratkaisukyky olisi Draamalla ollut hyvä.</p><p>Uskon myös tuntevani koirani aika hyvin, vaikka jotain uutta voisi tuollaisesta testistä oppiakin. Vinskin osalta luulen, että sen tunnollisuus eli halu välttää virheitä tulisi testissä erittäin hyvin esille. Vinskihän vaikuttaa joskus jopa vähän tyhmältä, mutta ei se oikeasti niin tyhmä ole, se haluaa välttää virheiden tekemistä, vaikkei sitä koskaan ole niistä edes rangaistu. Se takertuu mielellään valmiisiin tuttuihin kaavoihin, vaikka sitä ohjeistettaisiin tekemään toisin. Ja sitten se tekee niitä virheitä juuri siksi, että yrittää välttää niitä, tai se saattaa jättää tekemättä jonkun asian kokonaan. Nämä koirien persoonallisuuteen ja kognitioon liittyvät asiat ovat mielenkiintoisia, ja on kiehtovaa, miten tieto niistä koko ajan lisääntyy. Tästä <a href="https://yle.fi/aihe/a/20-10002165?utm_campaign=yletiede&utm_medium=social&utm_source=facebook&fbclid=IwAR2iaY5LdlTuTXo-h7cOkzKel7mR_qYoTdL33eVgJgGwwF_e4peYbm0pOCg">aiheesta</a> oli juuri artikkelikin.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPpcZw98anJFr_KpuUu3W01-NVvvP6LpIc8KoLwZUMEmDIGKWjhpkpJ8n3GrD2w5LTE5bS795mXBhFWDFtTrkbWldtn6eTHXLYEAUDrDwiVt9yQA8KLCIl_3OVd-1SJm5m5FqpzbMsMCMwqdnOA3hssM34cUsScsjMTULNRKHNJIi8OtOfd0sIrMnrzQ/s4128/20221224_135208.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPpcZw98anJFr_KpuUu3W01-NVvvP6LpIc8KoLwZUMEmDIGKWjhpkpJ8n3GrD2w5LTE5bS795mXBhFWDFtTrkbWldtn6eTHXLYEAUDrDwiVt9yQA8KLCIl_3OVd-1SJm5m5FqpzbMsMCMwqdnOA3hssM34cUsScsjMTULNRKHNJIi8OtOfd0sIrMnrzQ/w400-h300/20221224_135208.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Syksyn aikana pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni häätämään Giardiaa. Pojilla alkoi loppukesästä välillä olla löysyyttä, ja mietin, että Draama taisi jättää niille perinnöksi suolistovaivat. Osasin kyllä pian epäillä nimenomaan Giardiaa. Kun oireet aina muutaman hyvän päivän jälkeen uusivat, niin oli aika tehdä asialle jotain. Olisin voinut muuten yksinkertaisesti antaa pojille Axilur-kuurit ilman mitään lääkärikäyntiä, mutta Kipi sai nuorena Axilurista ikävän reaktion, kuolasi hulluna tuntikausia ja ripuloi, joten se ei tullut kyseeseen. Se oli siis vietävä lääkäriin, että se saisi antibioottikuurin mahdollista häätöä varten.</p><p>Päätin kiikuttaa Kipin Draaman lääkärille, jotta saisin samalla varmuuden siitä, oliko suolistossa mitään epäilyttävää. Otin kolmen päivän ulostenäytteen mukaan, ja se lähetettiin laboratorioon. Suolisto ei tuntunut yhtään huolestuttavalta, vaikkei täysin moitteettomaltakaan, verikokeissa oli kaikki kunnossa. Labratulokset varmistivat Giardia-tartunnan, matoja ei todettu.</p><p>Draamaltahan tutkittiin uloste muutamaan kertaan vuosien mittaan, eikä sillä koskaan todettu matoja tai Giardiaa. Näin ollen sitä ei myöskään tarvinnut madottaa, mikä oli suoliston kannalta hyvä juttu. En madottanut poikiakaan enää viime vuosina, koska oletin, ettei niilläkään sitten todennäköisesti ole matoja. </p><p>Oireetonta Giardiaakaan ei nykysuositusten mukaan tarvitse häätää, ja terveellä koiralla saattaa oma immuunipuolustus hoidella tartunnan. Koska pojat kuitenkin oireilivat säännöllisesti, niin niiden kohdalla häätö tehtiin. Kipi sai viikon kuurin Trikozolia, Vinski viisi päivää Axiluria. Somehan on täynnä pelottelua, että Giardian häätöön tarvitaan vähintään kymmenen päivää Axiluria eikä viisi päivää missään nimessä riitä. Päätin kuitenkin noudattaa eläinlääkärin ohjetta, tuskin hän sitä antaisi, jos se ei kellekään koskaan tepsisi. </p><p>Häädön alussa ja lopussa koirat piti pestä desinfioivalla shampoolla. Kämpän siivosin, koirien pedit, hihnat ja pannat pesin. Kloriitilla en viitsinyt läträtä kuin ihan vähän eteisen ja kylppärin likaisimmissa nurkissa, sen haju käy henkeen liikaa. Jotkut pesevät kloriitilla koko kämpän, mutta ei vaan pysty. Ei Giardia muutenkaan kuiville lattiapinnoille ihan taloksi asetu.</p><p>Kuurin jälkeen ei kummallakaan enää ripulia ollut, jee! Reilun kuukauden päästä Vinskille sitten kerran löysyyttä tuli kahtena peräkkäisenä päivänä, ja rokotuskäynnillä sen uloste varuiksi tutkittiin, Giardiaa ei todettu. Eikä löysyyttä ole enää sen jälkeen ollut uudestaan, joten sen osalta näyttää viiden päivän Axilur todella tepsineen, ja Kipille puolestaan viikko Trikozolia. Ympäristöstä tuon riesan silti voi uudestaan saada myöhemmin, paskan määrä joka paikassa on vakio eli suuri.</p><p>Vinski tosiaan kävi rokotuksilla, turhan pitkä aika olikin edellisistä kulunut, mutta en niin pitänyt kiirettä, koska moneen kertaan rokotetulla vanhemmalla koiralla saattaa hyvinkin olla vasta-aineita vaikka loppuiäksi. No tutkimattahan sitä ei silti voi varmasti tietää, ja rokotutin nyt vielä Vinskin, vaikkei hyödystä varmuutta olekaan, kun ei voi edes tietää, miten se selviää talven yli. Mutta eipä tuosta rokottamisesta nyt kauheasti haittaakaan ole kuin harvoissa tapauksissa. Ja eläinlääkärikin totesi, että se on hyvä siksikin, kun nykyään tuodaan niin paljon koiria ulkomailta. Selän lisäksi ei Vinskillä isompia ongelmia toistaiseksi ole, muutama harmittoman oloinen patti ja silmäluomessa pieni Meibomin rauhaskasvain, joiden tilannetta seurataan, ne ovat olleet jo pitkään. </p><p>Uudenvuodenaattona oli kammottava, alla olevan kuvan mukainen lenkkeilykeli. Tuon pahimman jään kohdalta emme kyllä kävelleet vaan väistelimme aina pahimmat kohdat miten milloinkin. Näinä aikoina saa päivä ja lenkki kerrallaan katsoa, missä milloinkin voi kulkea. Silti sitä ei voi estää, että joskus koirilla jalat lipsuvat, ja tapaninpäivänä Vinski meni suojatiellä melkein nokalleen.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwQD2PVLJU5oZiGC35zBInn9_XLf3Kj1hejWaI-XOd4VP8A9gXUhY4nsqcESZZ_HIIwllsuMhVbt_ZXAx1S0JdR52gQEH2Go0IR4nu1bozDWDzzPOrGWtw9HCEV6n7FY_8Vhhy57CSHbmGCnqslbgvWPecb1CGwR7t9A3FPlWbQGYrtBaCAVw7wjKuXg/s4128/20221231_130021.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwQD2PVLJU5oZiGC35zBInn9_XLf3Kj1hejWaI-XOd4VP8A9gXUhY4nsqcESZZ_HIIwllsuMhVbt_ZXAx1S0JdR52gQEH2Go0IR4nu1bozDWDzzPOrGWtw9HCEV6n7FY_8Vhhy57CSHbmGCnqslbgvWPecb1CGwR7t9A3FPlWbQGYrtBaCAVw7wjKuXg/w400-h300/20221231_130021.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">Nyt loppiaisena on ollut paukkupakkanen, mutta ensi viikolle luvataan taas lisää lunta, räntää, vesisadetta ja plussakelejä, joopa joo. Onneksi on nosework, sitä voi treenata kotona, jos lenkkeily menee mahdottomaksi. Ollaan me sitä treenattukin, vaikkei vielä ole tarvinnut mihinkään viiden minuutin lenkkeihin tyytyä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhivj_cxlE5fC0f0VrpDC4Ki3HLRR24dYwa3wixEo-SXUiSmN-NV-0SGzSEpPulleQWF3YsDTF3q5WuScJbbJPjjnkDVmRzK4CNhtpPPo3kkG1joLDas1uh4PGumiOwK0zEfDNr0Y9s2tLIHAc1WMbv9sr-zKmAMXcBWwNxxNvxa3VbaNt4k-VYqFtQtg/s4128/20230106_135630.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhivj_cxlE5fC0f0VrpDC4Ki3HLRR24dYwa3wixEo-SXUiSmN-NV-0SGzSEpPulleQWF3YsDTF3q5WuScJbbJPjjnkDVmRzK4CNhtpPPo3kkG1joLDas1uh4PGumiOwK0zEfDNr0Y9s2tLIHAc1WMbv9sr-zKmAMXcBWwNxxNvxa3VbaNt4k-VYqFtQtg/w400-h300/20230106_135630.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Loppiaislenkin varrelta</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><br /></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-89111040165677058432022-11-17T22:04:00.003+02:002023-01-07T00:08:37.793+02:00Retkeilyä ja muistoja<p>Meidän pienen laumamme elämä on soljunut eteenpäin, vaikka Draama vielä paljon mielessä onkin ja ikävä läsnä nyt kun reilut kolme kuukautta on mennyt. Arjessa on tullut vieläkin tilanteita, joissa Draaman puuttuminen on tuntunut oudolta ja haikealta. Pojat esimerkiksi kävivät toissa viikolla osteopaatilla, ja tuntui vähän orvolta mennä vain niiden kanssa, kun Draama oli tärkein syy siellä käymiseen, sen herkälle kropalle kun juuri tämä huoltomuoto ja tämän osteopaatin tekemänä oli toimivin ratkaisu. Ja niin iloinen ja hoitomyönteinen Draama siellä aina oli. Aikaa kesällä varatessani se oli vielä elossa, eikä kukaan silloin vielä tiennyt, että sen aika oli käymässä vähiin. Osteopaatti ei sen poismenosta vielä tiennyt, joten siitä ja Draaman muista vaiheista tuli paljon juttua. Pojilla oli jonkin verran laitettavaa, Kipillä lukkokin, mutta ne saatiin hyvin huollettua. Ja kyllä pojatkin ovat siellä aina hyvin innokkaita asiakkaita.</p><p>Syksyn aikana olemme aika paljon retkeilleet poikien kanssa. Pienimuotoisesti tietenkin, koska ei ikääntyvien selkävikaisten koirien kanssa mitään kymmenien kilometrien tai koko päivän saati useamman pituisia retkiä tehdä. Mutta kun välillä pitää evästauon, niin ei tarvitse ihan minilenkkiin tyytyä myöskään. Ja eväätkin voi nykyään jakaa koirien kanssa, kun niillä ei ole ruokarajoitteita.</p><p>Muutaman kerran olemme käyneet meidän entisillä kulmilla retkeilemässä. Ensimmäinen kerta ilman Draamaa oli erityisen haikea, koska edellisellä kerralla melko hiljattain se vielä oli ollut siellä mukana, ja tiesin, miten se olisi riemastunut sinne pääsemisestä. Ne seudut olivat sille erityisen rakkaita, kuten ovat minulle ja pojillekin. Draamakin ehti asua siellä reilut kolme vuotta eli kolmanneksen elämästään, me muut paljon pitempään. Mutta kyllä Draama yhä meidän mukana siellä kulki, sydämessä ja ajatuksissa. Ja mieleen tulivat myös muut edesmenneet koirat, jotka sinne tassunjälkensä jättivät ja joiden elämä tuli siellä asuessa päätökseensä, eli Jason, Nasta, Jippo ja Snoopy. Vain Netta ja Jessi eivät ehtineet siellä asua.</p><p>Entinen asuinpaikka näyttäytyy melkoisena satumaana siellä käydessä. Patikointireittejä joka suuntaan kilometreittäin, pehmeäpohjaista metsää, lampia, hiekkateitä. Ei asfalttia missään paitsi päätiellä, jossa emme lenkkeilleet koskaan. Ihanteellinen asuinpaikka selkävikaisille koirille. Siellä asuessa ei tarvinnut kuin astua ovesta ulos, niin heti olivat käden ulottuvilla lenkkireitit ja jälkimaastot, marjat ja sienet. Meidän vakilenkkireitillä siellä asuessa ei välillä viikkokausiin tullut ketään muita vastaan. </p><p>Siellä kaikki on niin tuttua. Tiedän, mistä kannattaa etsiä sieniä ja marjoja tai missä kohdassa kannattaa kulkea erityisen varovasti, kun olen siellä muutaman kerran nähnyt kyyn poikasia, yhden koppasin melkein marjaämpäriinkin mukaan. Senkin tiedän, että missä vain siellä voi kyyhyn törmätä, ja yleensä juuri silloin kun vähiten odottaa. En kyllä ymmärrä, miten talon edellinen asukas ei kertomansa mukaan kuudessa vuodessa nähnyt siellä yhtään kyytä... Tiedän myös, minne joutsenet kerääntyvät keväällä ja syksyllä ja missä kohtaa metsää liikkuu erityisen paljon peuroja ja hirviä. </p><p>Alla olevissa kuvissa lauma lenkkeilee lähellä meidän entistä kotia, kolme vuotta sitten marraskuussa. Silloin olimme jo kolmisen kuukautta asuneet muualla.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvCs-NOEzjZUC4YxHPe7NSLwSGPUHPapTue8sauXxNPeZ54j3tIbJqe9p7IV8F_eF2nzJZyOIN4AwxCT6Qj0r67i7PuNSzWi82iKcrK_GRvn80vc7jcjEHFjgADQBmTAUzfr9A81bQ6rwZS03qjWecoWoyeL4Z2xEuILqC0Dhz7pZH1CP1S1gIxNlNpQ/s2048/20191115_121652.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvCs-NOEzjZUC4YxHPe7NSLwSGPUHPapTue8sauXxNPeZ54j3tIbJqe9p7IV8F_eF2nzJZyOIN4AwxCT6Qj0r67i7PuNSzWi82iKcrK_GRvn80vc7jcjEHFjgADQBmTAUzfr9A81bQ6rwZS03qjWecoWoyeL4Z2xEuILqC0Dhz7pZH1CP1S1gIxNlNpQ/w400-h300/20191115_121652.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2cciIOk9CYcaCubOnJsr6DvKTrncNHlb8IyBn8MkvCMZizzzB2p00-UZHZHqZF5g2M7xarpDgGEoZilOsEg1iWJrh5kpHeaEjyqzkumvTb9gG5wNkHQAUJuURONPAdl70S9DBa1wTWcH0zOj-b96dTXtriqG5ggzl_WDacN2XAKxuia-UspQGkPrhww/s2048/20191115_124852.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2cciIOk9CYcaCubOnJsr6DvKTrncNHlb8IyBn8MkvCMZizzzB2p00-UZHZHqZF5g2M7xarpDgGEoZilOsEg1iWJrh5kpHeaEjyqzkumvTb9gG5wNkHQAUJuURONPAdl70S9DBa1wTWcH0zOj-b96dTXtriqG5ggzl_WDacN2XAKxuia-UspQGkPrhww/w400-h300/20191115_124852.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Voihan home sentään, kun veit meiltä kodin, irtaimiston ja mieluisan asuinympäristön. Kyllä taajamassa silti puolensa on, vaikka maalla asuessa yksi pahimmista painajaisistani oli nykyisenkaltainen asumismuoto. Mutta maalla asuessa oli omat haasteensa. Ja nytkin on satumaahan tullut uusi särö, kun meidän entisen kodin lähimetsässä on tehty avo- ja harvennushakkuita. Ehkä on ihan hyvä, ettei tarvitse sitä näkyä joka päivä katsella.</p><p>Muuallakin olemme retkeilleet, meillä on melko lähellä paljon kivoja paikkoja. Vanhoissa paikoissa riittää aina uutta tutkittavaa ja on myös paikkoja, joissa emme ole ollenkaan vielä käyneet. Ja kyllä Draamaa on tullut muillakin retkillä ikävä, se rakasti kaikkea retkeilyä kuten me muutkin.</p><p>Voi olla, ettei Vinski enää pitkään voi retkillä mukana kulkea. Eikä Kipistäkään voi varma olla, ja aina voi itsellekin jotain sattua. Mutta siksikin olemme nyt retkeilleet kun vielä voimme, ei sitten tarvitse myöhemmin katua tekemättä jääneitä asioita.</p><p>Nämä kuvat ovat tämän syksyn retkiltä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqbTOGK9IDjWeemUEkDeaISWETGe5XyjzhdUKLPO6xYW0mNs-rOeiSRQV2R9i0NHK-h1uic28uhu4g-UVTCd1aHHt3ITBDyjzt-oZI-r2COF4NuPY2zeStLCO9XZlNOU5GfFYzyVcd8WI6uFfR1bzcyd7XktPHetqa1LJqRXdzzdNQywJz2Jrr11uJzg/s4128/20220917_151537.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqbTOGK9IDjWeemUEkDeaISWETGe5XyjzhdUKLPO6xYW0mNs-rOeiSRQV2R9i0NHK-h1uic28uhu4g-UVTCd1aHHt3ITBDyjzt-oZI-r2COF4NuPY2zeStLCO9XZlNOU5GfFYzyVcd8WI6uFfR1bzcyd7XktPHetqa1LJqRXdzzdNQywJz2Jrr11uJzg/w400-h300/20220917_151537.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6UHe4_-fDQmuexXMR9qCeRBq1mv1kvVVdkX3kktSzLdLp5AZdzBz8RC4wdULgpr9wLCPmOwJGWhyBC25qseBYlZmFzZ4i4OPNn1-rSwh-5HR0qW0xlrliHh0Y2F-d4EcLanh5BIGyY1NbfHuO8EWpgScoCTVouve3pE-0NKH_OhqHHBViDsI5_1y-Qg/s4128/20220915_120739.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6UHe4_-fDQmuexXMR9qCeRBq1mv1kvVVdkX3kktSzLdLp5AZdzBz8RC4wdULgpr9wLCPmOwJGWhyBC25qseBYlZmFzZ4i4OPNn1-rSwh-5HR0qW0xlrliHh0Y2F-d4EcLanh5BIGyY1NbfHuO8EWpgScoCTVouve3pE-0NKH_OhqHHBViDsI5_1y-Qg/w400-h300/20220915_120739.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhGUd2DV4LQ-Q9XqdpUo55G9o0ZFEnTXWtPBiGFj9UZyddaKoHBu7xmUj4EFeYt52VSxUdRGlHetGn9qORgrPv7GAJZryNwHsMdPXtBa-u8RuNqmkuUobbEiafBEUSTtcIr-Le0PFOYtUAxYnLIvNXQhgkYXn0nr0apQvthqa7iS0J-Y-hY0a-HfSn8w/s4128/20220922_145947%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhGUd2DV4LQ-Q9XqdpUo55G9o0ZFEnTXWtPBiGFj9UZyddaKoHBu7xmUj4EFeYt52VSxUdRGlHetGn9qORgrPv7GAJZryNwHsMdPXtBa-u8RuNqmkuUobbEiafBEUSTtcIr-Le0PFOYtUAxYnLIvNXQhgkYXn0nr0apQvthqa7iS0J-Y-hY0a-HfSn8w/w400-h300/20220922_145947%20(1).jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdDFtFSleiZcEmZcgXcgVuutr7s1nBRt5FqkggSnK309HvQ_pZiJNlcdEf591hRKa1jiAWNeuuvvgg-4QtZOwIn8HkHOq0aekczHqT5ZjJ470PDw4OFgiC1B3aTZ_TMGahvYqsb3lxMKZQOupA0t1MAn8yOR7mB1BaPqOaxzFnpWRmoSpDIyt7Cc-Qcg/s4128/20220919_132650.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdDFtFSleiZcEmZcgXcgVuutr7s1nBRt5FqkggSnK309HvQ_pZiJNlcdEf591hRKa1jiAWNeuuvvgg-4QtZOwIn8HkHOq0aekczHqT5ZjJ470PDw4OFgiC1B3aTZ_TMGahvYqsb3lxMKZQOupA0t1MAn8yOR7mB1BaPqOaxzFnpWRmoSpDIyt7Cc-Qcg/w400-h300/20220919_132650.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI1QNvh3QWr2UveVgSLvQLNTC4mCX7C4xJrhAlTWhXecBQuoAiVtJAG1O1zOvnpAgc4W6vvCcx50guyeb7DYOCDL8Z9JnmWPO6bd2BAcmWX7EVqiW0hG4rihZagbPhSnTZZhxxmZ5Ack-oiPlJe5nvJwl683xbxEyoNh2TIA7nMINbw9fSo2Yg-Rszrw/s4128/20221007_131203.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI1QNvh3QWr2UveVgSLvQLNTC4mCX7C4xJrhAlTWhXecBQuoAiVtJAG1O1zOvnpAgc4W6vvCcx50guyeb7DYOCDL8Z9JnmWPO6bd2BAcmWX7EVqiW0hG4rihZagbPhSnTZZhxxmZ5Ack-oiPlJe5nvJwl683xbxEyoNh2TIA7nMINbw9fSo2Yg-Rszrw/w400-h300/20221007_131203.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3czp-sDWLUpWJoa5KqARbQ0PMDqEZtXutwGExSn-i03mxWCuz1spMyvuzRRPxGxPxWQ5soom1Jaidx1cgRIrEGhd81QsEUxoDq_93-qEE42B31MP6Nlh5YV6tvVllP6UIUvLfWD8LMK_FnlysLh3HEfxcKlOmLHMPHPBz4fMK5xLvWFdM1TcfdsfFMQ/s4128/20220920_134618.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3czp-sDWLUpWJoa5KqARbQ0PMDqEZtXutwGExSn-i03mxWCuz1spMyvuzRRPxGxPxWQ5soom1Jaidx1cgRIrEGhd81QsEUxoDq_93-qEE42B31MP6Nlh5YV6tvVllP6UIUvLfWD8LMK_FnlysLh3HEfxcKlOmLHMPHPBz4fMK5xLvWFdM1TcfdsfFMQ/w400-h300/20220920_134618.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizJcZSWlr1Rr6rIUzfRpvf_kYbYYxV3qlmHblSDGJ9nf7YQnkYHztvw--au0kl3GQxKtWKHuD2Q32CByD6d2xq8riRbuU-9onkOm436GEfH0QRL_FvJm4Xb35ca08XiQlsX0hh9gfCydd7PT6Jebb3MoJPCTTZxcrqbyzgZodeLCHhyr6xts55GNiCtA/s4128/20221003_132010.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizJcZSWlr1Rr6rIUzfRpvf_kYbYYxV3qlmHblSDGJ9nf7YQnkYHztvw--au0kl3GQxKtWKHuD2Q32CByD6d2xq8riRbuU-9onkOm436GEfH0QRL_FvJm4Xb35ca08XiQlsX0hh9gfCydd7PT6Jebb3MoJPCTTZxcrqbyzgZodeLCHhyr6xts55GNiCtA/w400-h300/20221003_132010.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPrjmQ56POz-5niayfdl2qoRA9qP45jueSrDHqqVZLG24qVzOC96aYfj_VOjxb8KuTU6KLTKXf4S1yVDYLi0OOc1BwbEPVUNWARwWXOBG07CGAb_Ho7k0KlB0X3q0Yx_ki-FSy_2Ryl4V3HbCpe7zMXDWqRIrZNTZrQP1dmFrdAkRq_xx0XheDALWChw/s4128/20220917_153228.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPrjmQ56POz-5niayfdl2qoRA9qP45jueSrDHqqVZLG24qVzOC96aYfj_VOjxb8KuTU6KLTKXf4S1yVDYLi0OOc1BwbEPVUNWARwWXOBG07CGAb_Ho7k0KlB0X3q0Yx_ki-FSy_2Ryl4V3HbCpe7zMXDWqRIrZNTZrQP1dmFrdAkRq_xx0XheDALWChw/w400-h300/20220917_153228.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnYjTDnqMREFru-35u8icxSbQSdq2MV2-5BnlPSCkjzKw_q_xR0zLPP4jd5cF7-rwKtZJjoYdRjI01E1Msd9T_Vj2GvBm7X69xdu490QstxyZG0Fpvg0Cv8N3nT7AbAg4gTNzYq2_CSj78QgvgFMF7qtDy-yPi82m5wHXQsSuTCtZFU-SYs6dWGvGslQ/s4128/20220919_130747.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnYjTDnqMREFru-35u8icxSbQSdq2MV2-5BnlPSCkjzKw_q_xR0zLPP4jd5cF7-rwKtZJjoYdRjI01E1Msd9T_Vj2GvBm7X69xdu490QstxyZG0Fpvg0Cv8N3nT7AbAg4gTNzYq2_CSj78QgvgFMF7qtDy-yPi82m5wHXQsSuTCtZFU-SYs6dWGvGslQ/w400-h300/20220919_130747.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Pyhäinpäivänä sytytin kynttilän palamaan koko illaksi Draaman muistoksi. Sen poismenosta on sen verran lyhyt aika vielä, että se oli päällimmäisenä mielessä, mutta paloi se kynttilä myös muiden edesmenneiden eläinteni ja edesmenneiden sukulaisten ja tuttujen muistoksi. Kynttilä tuntui kaipaavan kuvaa seurakseen, ja koska Draamasta ei yhtään paperikuvaa ole, niin piti löytää korvaava tapa laittaa kuva hetkeksi esille. Valikoin kuolinpäivänä otetun kuvan. Haudoilla en lähtenyt kiertämään, koska suurella osalla eläimiäni ei sellaista ole, ja ihmiset taas on haudattu kuka minnekin. Eikä muisteluun hautaa tarvita.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_D6yAZMs6FCvZJ5e9gFZlptmpeRqi6hN3wsqI58Yewg7YFkNUAYCKFXLf8WVPITKGYaS1ii76ERFyXOmI_r0EzthD84ih1aMp7uo24CtfijrwGfCH6J6LWNJhifVJ4HBiCAbiPj04tspHObZZcj3ntYcCaVe4TkDkqB3bnKzWeY9HRXRypAqaSdEsfQ/s4128/20221105_185746.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_D6yAZMs6FCvZJ5e9gFZlptmpeRqi6hN3wsqI58Yewg7YFkNUAYCKFXLf8WVPITKGYaS1ii76ERFyXOmI_r0EzthD84ih1aMp7uo24CtfijrwGfCH6J6LWNJhifVJ4HBiCAbiPj04tspHObZZcj3ntYcCaVe4TkDkqB3bnKzWeY9HRXRypAqaSdEsfQ/w400-h300/20221105_185746.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Kesällä silti kävin erään kaverini haudalla muistelemassa yhdessä koettuja vaiheita, kun vihdoin vuosien jälkeen sain tietää mihin hänet oli haudattu. Asia jotenkin myös konkretisoitui, kun näin haudan. Törmäsin häneen aikoinaan sattumalta lenkillä Netan kanssa, ja osoittautui, että hänen koiransa oli omani siskopuoli, asuimme melkein naapureina ja olimme molemmat aloitelleet jälkiharrastusta. Siitä alkoivat meidän yhteiset lenkit, treenit ja muut puuhat. Hänestä tuli myös Netan apuohjaaja viestitreeneissä ja kisoissa, ja minä olin välillä hänen koiransa apuohjaaja. Harrastimme myös jälkeä, tottista ja agilityä, ja teimme kisamatkoja yhdessä. Koiraharrastukset olivat kyllä siitäkin kivoja, kun niiden kautta tuli monia mukavia tuttavuuksia.</p><p>Kerran kun ulkona satoi rankasti, niin ovikelloni soi yllättäen ja oven takana oli kaverini, joka naama loistaen sanoi, että nyt sinulla on elämäsi tilaisuus lähteä treenaamaan jälkeä sateessa. Tietenkin lähdin. Kerran olimme uittamassa koiria ja lähdin uimapatjalla vähän kirittämään niitä, vaatteet päällä, koska en ollut uimaan menossa. Kaverin koira innostui tästä ja tarttui patjaan kiinni kuin saalisleluun, jolloin siitä lähti ilmat pihalle ja tipahdin järveen kaikki vaatteet päällä. Kaverin naurusta ei ollut tulla loppua. Hän oli mukana myös, kun hain Jessin kasvattajalta, ja niin paljossa muussakin vuosien mittaan. Nyt ovat poissa sekä kaveri että kasvattaja, turhan varhain lähtivät molemmat. Eipä sitä olisi silloin uskonut.</p><p>Poissa ovat myös koirat, jotka ovat olleet minulle ihan erityisellä tavalla läheisiä, sekä aktiiviset harrastusajat. Elämä on hyvin erilaista kuin ennen ja olen itsekin muuttunut. Varmaan joskus tulevaisuudessa voin hyvillä mielin, paremmin ja yksityiskohtaisemmin muistella kaikkia harrastusjuttuja kuin mihin nyt vielä kykenen. Kaikkea sitä oppimisen iloa, yhteyden tunnetta koiran kanssa, kommelluksia, mokia, onnistumisia, kisoja, leirejä ja seikkailuja. Ja kaikkea muutakin, mitä olen saanut koirien kanssa kokea.</p><p>Vinskille ja Kipille kuuluu ihan hyvää. Kipi täytti elokuussa yhdeksän vuotta, ja nyt ikä näkyy vähän jo naamastakin harmaina karvoina. Muuten se ei kyllä näy, ja ihmiset aina luulevat sitä nuoreksi koiraksi. Sen käytös on niin riehakasta ja iloista ja olemus nallemainen. Vinskin kuulo on vähän heikentynyt, ja se uppoutuu ulkona välillä vanhojen koirien tapaan omaan maailmaansa, joten sen perään saa katsoa entistä huolellisemmin, ettei se eksy laumasta. Vauhtikin on vähän hiljentynyt. Mutta on mahtavaa, että se vielä on saanut lenkkeillä ja retkeillä ja vointi on ollut hyvä. Se täyttää helmikuussa jo 13 vuotta ja on saanut elää pitkän ja hyvän elämän selkäviastaan huolimatta, kävi jatkossa miten kävi. Kipillä on ollut nuoresta asti vielä pahemmat selkäviat, ja on hienoa, että sekin on tänne asti selvinnyt noin liikkumiskykyisenä koirana. Tulevaa ei voi tietää, paitsi sen, että jonain päivänä jäljelle jää vain yksi ja sitten ei enää yhtäkään, ja se on pelottava ajatus se. En usko, että siihen voi valmistautua, se tulee joka tapauksessa shokkina.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIshbUvIzasGjbhpJMKBiAGahU_8beX8YIZsFP2d3VvlNJS6KrOc-KF9uqtt6-gOk8Ks-yUHzGUeSrOm-fdNqhrIdwaPC8xe-8HfUfBEDuAzPbSonbHkW0Ju-10ORS2O0nc4Gletjy-f3A5XPx7B2cZJ9JsPJx6S0nrfnqdVexSLRXJVyfCdRfEKUTSw/s4128/20220908_171754.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIshbUvIzasGjbhpJMKBiAGahU_8beX8YIZsFP2d3VvlNJS6KrOc-KF9uqtt6-gOk8Ks-yUHzGUeSrOm-fdNqhrIdwaPC8xe-8HfUfBEDuAzPbSonbHkW0Ju-10ORS2O0nc4Gletjy-f3A5XPx7B2cZJ9JsPJx6S0nrfnqdVexSLRXJVyfCdRfEKUTSw/w400-h300/20220908_171754.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMxK6jywM9kCf4kdAg_cgR01opdERCbFLSnviDv-y3luefmxOJ-1MDEJ_MWbUCmjBYcvHJdkGApmhtAjkzTg6z0keS4kiRml0oAYMA8JfMIFdQkZWpHiPR14i6x9kX5EQsWX41eD-SQgB0F33eezUlWdk4ssfE8L_g-7u7ZXkAmsiWbqz1XmA_llDskw/s4128/20221101_140307.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMxK6jywM9kCf4kdAg_cgR01opdERCbFLSnviDv-y3luefmxOJ-1MDEJ_MWbUCmjBYcvHJdkGApmhtAjkzTg6z0keS4kiRml0oAYMA8JfMIFdQkZWpHiPR14i6x9kX5EQsWX41eD-SQgB0F33eezUlWdk4ssfE8L_g-7u7ZXkAmsiWbqz1XmA_llDskw/w400-h300/20221101_140307.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizYIODWnJGN72gAxJdd3ioxIdUx7e4ftxzosGg_Suw_LLUA6GhhZ7adlVYn5ew-NEpocJpb-n209pro1ICmq_PwICTB0EG3S_a5muVw5KjSwfCiIoCXAophIeG-7ge8IyT3buHGPFn__v7y92DHh-Sz5qA_Xx5IB5t6Fu7ZUpKllXYG_NbUpOwxkc0cQ/s4128/20220917_155255%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizYIODWnJGN72gAxJdd3ioxIdUx7e4ftxzosGg_Suw_LLUA6GhhZ7adlVYn5ew-NEpocJpb-n209pro1ICmq_PwICTB0EG3S_a5muVw5KjSwfCiIoCXAophIeG-7ge8IyT3buHGPFn__v7y92DHh-Sz5qA_Xx5IB5t6Fu7ZUpKllXYG_NbUpOwxkc0cQ/w400-h300/20220917_155255%20(1).jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Draaman kanssa oli usein raskasta, kun se sairasteli ja dramaattisia käänteitä riitti, mutta vielä raskaampaa on ollut ilman sitä. Se puuttuu niin paljon. Sen karismaattinen läsnäolo täytti huoneen, ja meillä oli erityinen yhteys. Viimeisistä ajoista muistan erityisesti sen, miten Draama lenkkeili suu korvissa ja keskittyi nauttimaan itselleen tärkeistä asioista.</p><p>Päällimmäisenä haluan muistaa nuo valoisat asiat, ja uskon, että niin Draamakin haluaisi. En silti koskaan kokonaan unohda synkkiäkään aikoja ja sitä jäätävää huolta, ahdistusta ja epätietoisuutta, joita silloin tunsin, se kaikki oli myös osa meidän elämää. Sellaisina aikoina haaveetkin kutistuvat entistä pienemmiksi, erilaisiksi, kun poissa on turvallinen arki ja entiset harrastukset. </p><p>Yksi tärkeä, mutta yleensä toteutumaton haave synkkinä hetkinä oli, että kunpa joku kysyisi meidän kuulumisia ja haluaisi myös oikeasti kuulla vastauksen. Sellaisessa tilanteessa myös todella tarvitsisi tilaisuutta peilata asioita jonkun kanssa. Ja sitä tarvitsisi paljon useammin kuin pari kertaa vuodessa, koska kroonisen ja arvaamattoman sairauden kanssa eläminen on stressaava tilanne, joka ei mene ohi. Peilin kautta asiat näkee myös vähän eri näkökulmasta, ja ilman peiliä asioiden mittasuhteet saattavat joskus vääristyä. Synkät hetket voivat tuntua synkemmiltä kuin ne oikeasti ovat, ja jotkut yksityiskohdat voivat jäädä huomaamatta.</p><p>Kohtalollakin on melko kieroutunut huumorintaju sen suhteen, mitä kaikkea se kasaa aina kerralla tai monta kertaa peräkkäin niskaani. Näin on ollut viime vuosina, mutta näin oli myös silloin, kun Jippo sairasteli vuosia sitten. Erityisesti sairauden pahin vaihe oli täydellinen maanpäällinen helvetti, kun koira oli tuskainen ja levoton 24/7, valvoin yötkin sen kanssa, eikä kukaan osannut auttaa.</p><p>Samaan aikaan Jipon sairastumisen kanssa alkoi Jessi saada epileptisiä kohtauksia, jotka muutaman viikon päästä kilpistyivät status epilepticukseen, siitä päälle jääneisiin neurologisiin oireisiin, aivokasvaindiagnoosiin ja pikaiseen lopetukseen. Vain muutamaa viikkoa aiemmin Jessi oli ollut hyväkuntoinen ja oireeton koira, samoin kuin Jippokin. Jessin kuoltua alkoi Jipon sairaudessa äärettömän raskas pahenemisvaihe. </p><p>Samana syksynä olin itsekin hetken aikaa todella sairas, kun hampaan juurihoito meni pahasti pieleen ja kärvistelin korkeassa kuumeessa ja infernaalisissa kivuissa, joihin eivät vahvat kipulääkkeetkään auttaneet, ja toivoin pikaista kuolemaa. Pakotin itseni silti ruokkimaan koirat ja käyttämään ne ulkona, mutta pitkiä lenkkejä ei todellakaan tehty, kun hädin tuskin pysyin lyhyen lenkin ajan pystyssä. Toimin silloin seuran jälkikouluttajana ja jouduin perumaan koulutuksia, josta sain noottia koulutusvastaavalta. Totesin, että vähän paha rasti, kun en omiakaan koiria jaksa edes lenkittää. </p><p>Niihin aikoihin myös jokainen uloslähtö oli pelottava ja stressaava, koska naapuritalossa asui isokokoinen sakemanni, joka välillä hyökkäsi salamana kulman takaa meidän pihalle ja suoraan koirien kimppuun, eikä sakun omistaja nähnyt asiassa mitään ongelmaa tai omaa syytä. Siellä emme hirveän pitkään asuneetkaan, vaikka tarkoitus oli. Ja oli silloin muitakin isosti kuormittavia asioita. Kohtalo nähtävästi halusi testata, tappaisiko tuollainen stressikuorma minut, ja taisimme molemmat olla yllättyneitä, kun niin ei käynyt.</p><p>Jipon sairastaessa tuntui kuin meidät olisi heitetty pimeään kuiluun tai vieraalle planeetalle pärjäämään aivan ypöyksin, muuten siellä ei ollut ristin sieluakaan. Treeni- ja kisakentillä vasta äsken loistanut koira muuttui täydellisen näkymättömäksi. Silloin meille ei ollut apua eläinlääkäreistäkään, joten valonkajoakaan ei synkkään kuiluumme koskaan yltänyt. Kävimme kaikkiaan viidellä eri lääkärillä ja kaikenlaista tutkittiin, mutta yksikään ei osannut vaivaa silloin diagnosoida. Vasta jälkikäteen diagnoosi selvisi osteopaatin ja uuden, kivunhoitoon erikoistuneen eläinlääkärin avulla. Ensimmäinen eläinlääkäri sairastumisen alussa oli ainoa, jolla oli täysin oikeansuuntaisia ajatuksia, mutta vaivan jatkuessa vaihdoimme lääkäriä, koska ko. kunnanlääkärillä ei ollut edes röntgeniä, ja sen jälkeen kaikki olivatkin sitten täysin kuutamolla.</p><p>Draaman kanssa sentään meillä oli apuna taitavat asiantuntijat. Meillä oli onni saada avuksemme ihania ja päteviä ammattilaisia, erityisesti meidän sisätautilääkäri ja osteopaatti. Ilman heitä emme olisi pärjänneet. Tärkeänä apuna olivat myös Draaman rankavaivoja hoitanut eläinlääkäri ja kraniohoitajat.</p><p>Olen jälkikäteen vielä kysellyt Draaman lääkäriltä mieltäni askarruttavista asioista ja saanut niihin selvennystä, mikä on samalla auttanut myös poismenon prosessointia. Tietenkin jo Draaman eläessä kyselin aina lisätietoja, kun joku mietitytti. Minulle on tärkeää yrittää ymmärtää asioita ja taustoja. Myös osteopaatin kanssa puhuimme toissa viikolla Draamasta ja kuolemasta, ja se oli tärkeä keskustelu. Olen saanut uutta näkökulmaa tähänkin aiheeseen.</p><p>Olen myös tiedostanut ja hyväksynyt sen, etten saanut juuri sitä elämää Draaman kanssa, josta haaveilin ja jonka luulin saavani, mutta tehtäväkseni annettiin hoitaa sitä parhaani mukaan, jotta se pärjäisi niin hyvin kuin sen niistä lähtökohdista oli mahdollista pärjätä. Sen tehtävän hoidin. Välillä väsyin kovasti, mutta en silti missään vaiheessa ollut oikeasti luovuttamassa, koska ei Draamakaan ollut, ja suolistosairauden aiheuttamista aallonpohjista aina jossain vaiheessa taas noustiin. Ja nyt kun koko draaman kaari on eletty läpi, niin tuntuu, että todellakin kannatti sinnitellä. Kauniita muistoja jäi paljon, ja sain tuntea ihanan persoonan ja oppia uutta sen kanssa. Kun jäähyväisten aika tuli, niin jossiteltavaa ei jäänyt, ja viimeisistä ajoista jäi ihan erityisiä muistoja. Meidän elämä oli vähän erilaista, välillä turhankin dramaattista, mutta usein silti hyvää ja täyttä. Toisille vain sattuu vähän huonommat kortit elämässä.</p><p>En Vinskin ja Kipinkään kanssa saanut juuri sitä elämää, josta haaveilin. Se on silti selvä juttu, että koirat ovat tärkeitä ja rakkaita omana itsenään. Minusta sairaskin koira on aivan yhtä tärkeä ja arvokas kuin terveempi ja mahdollisesti harrastuksissa menestyvä koira. </p><p>Olen huomannut kaikesta huolimatta ajattelevani, että jos se vain muuten mahdollista olisi, niin varmaankin ryhtyisin jossain vaiheessa varovasti harkitsemaan pojille pikkusiskoa. Ihan vain koiran paikkaa täyttämään, ilman valmiiksi mietittyjä tavoitteita. Ja se voisi olla myös aikuinen kotia vailla oleva koira, vaikka toisaalta olisi kivaa kokea vielä pentuaikakin, kun laumassa ei pentuja ole Kipin tulon jälkeen ollut, ja sekin oli tullessaan jo nelikuinen. Mutta ei se kaiken tapahtuneen jälkeen enää ole mahdollista, joten täytyy nyt nauttia poikien seurasta niin kauan kuin ne tuossa vielä ovat, ja ihmetellä mitä sitä sen jälkeen sitten tekisi. Toivottavasti saan pitää pojat tai edes toisen niistä vielä muutaman vuoden.</p><p>Ensi kuussa Draama täyttäisi kymmenen vuotta, jos olisi saanut elää. Olisin niin mielelläni nähnyt sen saavuttavan edes tämän merkkipaalun vielä, mutta sitä ei meille suotu. Draaman aika vain tuli jo täyteen, eikä se itse varmaan jäänyt syntymäpäiviensä määrää laskemaan, tärkeämpää on eletyn elämän sisältö. Mutta minulla tulee varmaankin olemaan hyvin haikea fiilis sen syntymäpäivänä.</p><p>En ole vielä raaskinut poistaa Draaman nimeä blogin otsikosta, ja miksi pitäisikään, kun se on vielä kulkenut mukana päivityksissä. Saattaa taas blogikin painua unholaan vähitellen, fiilispohjalta mennään. Nytkin palasin tänne pitkän tauon jälkeen vain käsittelemään Draaman poismenoa.</p><p>Loppuun vielä kuva viime kesäkuulta, kun trio oli vielä yhdessä. 💕</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmTZ7PNTD87G3zpe2DNYEhP5ds0e71weipO1UUWO0xgZmX8k0Pt66VUfJ099NbyyRUxbKRjTEThlHLgyMv545rFuNkJTmajcAoEpWRcsuQtqaL-THV6U1axFO9tXP9sgtzD3O-_Hx--sE8vDJc4coBvi5nQkGq7P26f1MjdDbBPk44Rpi-dQVT-aTQ9w/s2806/20220606_122531%20(2).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1551" data-original-width="2806" height="354" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmTZ7PNTD87G3zpe2DNYEhP5ds0e71weipO1UUWO0xgZmX8k0Pt66VUfJ099NbyyRUxbKRjTEThlHLgyMv545rFuNkJTmajcAoEpWRcsuQtqaL-THV6U1axFO9tXP9sgtzD3O-_Hx--sE8vDJc4coBvi5nQkGq7P26f1MjdDbBPk44Rpi-dQVT-aTQ9w/w640-h354/20220606_122531%20(2).jpg" width="640" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-19703363556924022292022-09-09T00:53:00.021+03:002022-09-23T22:42:09.479+03:00Lähdön jälkeen<p>Kuukausi on mennyt Draaman poismenosta. Se on aivan liian lyhyt aika siihen, että ikävä ja suru olisi vielä lieventynyt. Draama kulkee mukana ajatuksissa koko ajan. Mietin usein myös viimeisiä hetkiä, ja sitä miten en muista niistä kaikkia yksityiskohtia. Muuten muistan kaiken hyvin, mutta ne tietyt pienet merkitykselliset yksityiskohdat jotka haluaisin myös muistaa, niin niitä en rekisteröinyt tarpeeksi hyvin kyetäkseni muistamaan. Olin sen verran onnistuneesti etäännyttänyt itseni siitä tilanteesta voidakseni olla Draamalle se turvallinen ihminen ja säilyttääkseni kommunikointikykyni eläinlääkärin suuntaan. </p><p>Olen miettinyt, miten kiva olisi ollut tuntea Draama jo pentuna. Nyt se tuli elämääni aikuisena, jolla oli jo elettyä elämää takana, enkä tiedä tarkalleen millainen se oli pentuna. Joitain kuvia olen nähnyt, ja kuullut tarinoita sen tempauksista. Sillä oli taipumus hyökätä jukkapalmujen kimppuun, ja olen nähnyt kuvia runnellusta palmusta ja multaisista lattioista. Se oli varsin puuhakas pentu. Nuorihan Draama vielä oli minulle tullessaan, ja ehti seniori-ikäiseksi luonani, vaikka lähtikin aivan liian varhain. Sain kuitenkin kulkea sen kanssa merkittävän osan sen elämää.</p><p>Arjessa tulee eteen tilanteita, joissa tulee mieleen, miten Draama tästä nauttisi. Olimme esimerkiksi retkellä Iso-Valkeella, ja kaiken kivan keskellä oli haikea fiilis kun tiesin miten paljon Draama olisi riemastunut sinne pääsemisestä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPSqdOyGUVmjsEyk0IV-eAaPMxqHBZrxLYk8GF6cqWwWvnFLYnK1hugDmwMoykxflZjaCeX7CKiuKV8Qw0wMmXSYlfoCI-GjoBT-ybeod4WTvS739wLiDoqg1XDkixsNI_-BU0dxld48LiEFgtgLsXBF1zfmU_8fyPUgYwW9wYA639onzeTXAo0Id27A/s4128/20220825_124210.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPSqdOyGUVmjsEyk0IV-eAaPMxqHBZrxLYk8GF6cqWwWvnFLYnK1hugDmwMoykxflZjaCeX7CKiuKV8Qw0wMmXSYlfoCI-GjoBT-ybeod4WTvS739wLiDoqg1XDkixsNI_-BU0dxld48LiEFgtgLsXBF1zfmU_8fyPUgYwW9wYA639onzeTXAo0Id27A/w400-h300/20220825_124210.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy8iQ8S3PQXC4mGfYDNmCQyqajVdpptrophMG94paT-Ibg3JsMwvCdHFRBqjzRueAj-aAlf_qwKQCvT-QJMInMYNfpx0gRPIhirnoqvO2hKh_ukvyd0IqC4y32aaJ4KrncgtTKenf2tHuNnAxZYAN4YhP2MWsvpziaQW08JgrXpD0y-v91Zi5fqVy0rg/s4128/20220825_145259.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy8iQ8S3PQXC4mGfYDNmCQyqajVdpptrophMG94paT-Ibg3JsMwvCdHFRBqjzRueAj-aAlf_qwKQCvT-QJMInMYNfpx0gRPIhirnoqvO2hKh_ukvyd0IqC4y32aaJ4KrncgtTKenf2tHuNnAxZYAN4YhP2MWsvpziaQW08JgrXpD0y-v91Zi5fqVy0rg/w400-h300/20220825_145259.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUuSTVJ701lGTOyG_PziVtjrlGYtdUYmwNDhw-GUSTd4nt4X5FjkeQKzVkOWlozeCmOHBuibAoX4cP-rsJQSJsjaR-_VIT_rEAXxp0Np6n6PY2Eg2vsNpd2K6MVyIcT2bgcibF3fOS3uHWpWO8jNr-yhuo0toK7G8LoSIOdXhHXAb28V9wAzJ_ro-oNA/s4128/20220825_141047.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUuSTVJ701lGTOyG_PziVtjrlGYtdUYmwNDhw-GUSTd4nt4X5FjkeQKzVkOWlozeCmOHBuibAoX4cP-rsJQSJsjaR-_VIT_rEAXxp0Np6n6PY2Eg2vsNpd2K6MVyIcT2bgcibF3fOS3uHWpWO8jNr-yhuo0toK7G8LoSIOdXhHXAb28V9wAzJ_ro-oNA/w400-h300/20220825_141047.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2kh8YN-a9Vg-o9cS_OIdYu7XjyUAn489lbic4OLGLZHyEOCEiHhd84rot1FFjsCjiqXrSwbDNidRQ2IS-K-CbA6ERqC7rNO5kjOzdfpIAIE0NUFQiNQ7fBfMtfdNe5sCYnB8aW8X4t_V2UdC58ASQlCVoq9qPz7oLsEftkQX2OwMZUIvEC1zKd5Z3vw/s4128/20220825_144556.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2kh8YN-a9Vg-o9cS_OIdYu7XjyUAn489lbic4OLGLZHyEOCEiHhd84rot1FFjsCjiqXrSwbDNidRQ2IS-K-CbA6ERqC7rNO5kjOzdfpIAIE0NUFQiNQ7fBfMtfdNe5sCYnB8aW8X4t_V2UdC58ASQlCVoq9qPz7oLsEftkQX2OwMZUIvEC1zKd5Z3vw/w400-h300/20220825_144556.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Draaman poismenon jälkeen pysähdyimme poikien kanssa vielä jonkin aikaa lenkillä aina Draaman lempipaikalle joen varrella. Kipi kävi innolla kahlaamassa siellä, mutta ei se paikka ollut sille yhtään niin merkityksellinen kuin se Draamalle oli. Vinski ei edes välittänyt kahlata, koska se ei uimamaisterina ymmärrä vesistöjä, joissa ei voi uida. Kumpikaan ei isommin rakastanut veden virtauksen katselemista kuten Draama. Lopulta Kipi alkoi menettää innostusta myös kahlaamiseen, joten lopetimme pysähtymisen siihen kohtaan kokonaan. Se oli Draaman oma juttu ja sellaiseksi se jää. Ei se minullekaan enää ole sama asia ilman Draamaa.</p><p>Kipillä taisi into kahlata joessa myös kummuta sen kilpailuhengestä. Kun se näki Draaman tekevän niin ja muutenkin nauttivan joesta, niin se halusi siitä oman osansa. Se on sillä tavalla hassu, ettei siitä aina tiedä, mikä on sen oma juttu ja mikä vain laumakäyttäytymistä. Se saattaa olla ihan eri koira kaksin minun kanssani. Lauman kanssa sillä on tarve esimerkiksi olla uimareissuilla aina vedessä ensimmäisenä, mutta oikeasti se ei ole mikään uimamaisteri ollenkaan. Kerran sen ollessa nuorempi olin sen kanssa kahdestaan treeneissä, ja kotimatkalla pysähdyin uittamaan sitä. Kuvittelin tarjoavani sille laatuaikaa järvellä ilman muita koiria, mutta mitä vielä. Kipi katsoi minua vähän hölmistyneenä ja kysyvästi, että mitä me täällä tehdään? Ei sillä ollut mitään mielenkiintoa mennä veteen ollenkaan, vaikka lauman yhteisillä uimareissuilla se oli joka kerta juossut täyttä häkää suoraan veteen. Omituinen pieni koira. </p><p>Tavarat muistuttavat myös. Miksi edes tavarat säilyvät usein niin paljon pitempään kuin elävät olennot? Sitä olen useinkin pohtinut. Draaman valjaat roikkuvat yhä naulassa, enkä tiedä mitä niille tekisi. Kipille niitä ei voi antaa, koska se vetää valjaissa kuin peijooni. Vinskikään ei niitä tarvitse. Draama itsekään ei niitä loppuaikoina enää käyttänyt, koska valjaat osuivat juuri kasvaimen kohdalle. Lisäksi on takit, ruokakuppi, kongit, jne. Lääkkeitäkin tietenkin jäi, ja on tylsää, kun ei edes noita arvokkaampia voi laillisesti luovuttaa eteenpäin. Kaapissa oli myös odottamassa jo uudet pehmolelut Draaman leikkejä varten. Pojat eivät niillä leiki, mutta Draamaa varten piti säännöllisesti hankkia uudet, kun ne eivät kauan sen leikkejä kestäneet. Nyt se ei ehtinyt edes käyttää niitä entisiä loppuun. Ei ole enää ketään, joka silmät loistaen ja suu korvissa toisi minulle leluja leikin toivossa. Ja aina minä Draaman kanssa leikin kun se halusi, ei se mitenkään liian usein halunnut. Ymmärsin hyvin miten arvokkaita ne hetket olivat.</p><p>Pian Draaman poismenon jälkeen kohtasimme lenkillä naapuritalon kohdalla pikkutytön, joka usein oli silittänyt koiria. Nyt hän tuli taas kysymään lupaa silittää, ja kysyi samalla, missä se kolmas on. Vastauksen kuultuaan kääntyivät tytön suupielet hetkeksi alaspäin. </p><p>Käytin Vinskiä kraniohoidossa muutama päivä Draaman poismenon jälkeen, ja hoitaja kysyi iloisesti mitä teille kuuluu, luullen Vinskiä siinä vaiheessa Draamaksi. Kerroin että kyseessä on eri koira, ettei Draamaa enää ollut ja että sillä oli ollut juurikin kasvain kuten kraniohoitaja itsekin oli arvellut. Sitten juttelimmekin aika paljon Draamasta. Ja tiedän, että näitä tilanteita tulee lisää, eivät kaikki vielä Draaman poismenosta tiedä. Osteopaattikaan ei tiedä, ja arvaan, että keskustelusta tulee pitkä kun sinne myöhemmin syksyllä menemme. Draama oli tärkein syy miksi osteopaatilla aina kävimme, sen kroppaa ei voinut kuka tahansa hoitaa ja se vastasi osteopaatin käsittelyyn hyvin. Puhun Draamasta ihan mielelläni, koska siten saan itse myös työstettyä asiaa, mutta jotkut kohtaamiset voivat olla raskaampia, jos toinen osapuoli kovasti yllättyy ja tyrmistyy ja menen liikaa siihen tunteeseen mukaan.</p><p>Lenkkeily on nykyään erilaista kahden koiran kanssa. Kaksi tuntuu hirveän vähältä. Eihän minulla ole ollut näin vähän koiria vuoden 1995 jälkeen! Draaman takia aina väistimme lenkeillä muita koiria, koska en halunnut stressata sitä. Nyt emme enää väistele ja maailma näyttäytyy aivan erilaisena. On tietenkin kätevää, kun ei tarvitse vaihtaa suuntaa tai etsiä väistämispaikkaa, mutta kyllä väistelyssä oli puolensakin. Ihan eri tavalla törmää nyt kummallisiin tilanteisiin. On räyhääviä koiria, on omalaatuisia omistajia. Jotkut eivät edes yritä ottaa koiria käsiin, jotkut eivät siihen pysty, jotkut tekevät muuten vaan kaikkea outoa. Onneksi aika paljon on myös ongelmattomia ohituksia. </p><p>On pysäyttävää tajuta, ettei näitä kahtakaan koiraa enää loputtomiin ole. Että niillä on jo ikää, ne ovat selkävikaisia, ja parhaassakin tapauksessa niiden aika loppuu muutaman vuoden sisällä. Järjestys oli vähän väärä nyt, kun Draama lähti ennen Vinskiä. On pelottava ajatus, että jonain päivänä jäljelle jää vain yksi. Ja mitä sitten kun viimeinenkin lähtee... Sitä ei voi edes kuvitella. Jos asiat olisivat menneet viime vuosina toisin, niin minulla varmaan olisi jo nuori koira kotona tai ainakin suunnittelisin pennun hankkimista tulevaisuudessa, mutta elämä osoitti ennakoimattomuutensa. Aina ennen yhden koiran lähtiessä on laumaan jäänyt nuoria koiria, joten tilanne on nyt aivan uusi. Oli lohdullista, kun jatkuvuus oli turvattu. </p><p>Draaman poismenon myötä myös ovat nousseet mieleen kaikki muut edesmenneet koirat. Ilmoitin Draaman kuolleeksi jalostustietokantaan, ja oli pysäyttävää katsoa riviä, missä oli seitsemän kuollutta koiraa ja vain kaksi elossa olevaa. Niin paljon luopumisia, niin paljon historiaa, niin vähän enää tulevaisuutta. On käynyt mielessä sekin, että mitä järkeä on ottaa koiria, kun ne elävät niin vähän aikaa ja jättävät jälkeensä niin ison ikävän. Ne mullistavat elämän sekä tullessaan että lähtiessään. Mutta siinä välissä ne ovat olemassa, tuovat iloa ja tekevät elämästä täydempää.</p><p>Olen miettinyt myös muiden edesmenneiden koirien viimeisiä aikoja. Miten sitä toivookaan, että voisi aina päästää koirat pois ennen pahoja kärsimyksiä ja romahdusta, mutta ei se aina toteudu. Sellaisesta jää traumaattiset muistot. Snoopy ja Jippo olivat viimeisimmät lähtijät ennen Draamaa. Snoopyn viimeisistä ajoista jäi hyvät muistot. Se ehti elää vanhaksi, sen vointi ei ehtinyt romahtaa ennen kuin se pääsi pois, sen kohdalla luopuminen tapahtui lempeämmin, hitaammin ja luonnollisemmin. Se sai vielä viimeisenä päivänä kokea kivoja juttuja. Jippo sen sijaan meni äkillisesti ja arvaamatta, sen tila romahti ja sen viimeinen aamu oli kamalaa kärsimystä, jossa ei ollut mitään hyvää tai kivaa. Sen lähtö on ollut vaikea käsitellä. Molempia jäi kova ikävä, mutta Snoopyn kohdalla mielessä oli paljon kauniita muistoja ja kiitollisuutta yhteisestä taipaleesta, Jipon kohdalla jossittelua ja muistoja sen kamalasta äkkilähdöstä ja myös sen aiemmista kärsimyksistä välilevytyrän vuoksi. Draaman kohdalla tietenkin myös sen sairaudet kummittelevat ajatuksissa, mutta viimeisistä ajoista ei jäänyt painajaisia mieleen, koska kaikki sujui niin hyvin kuin niissä oloissa oli mahdollista.</p><p>Vaikeaa on sekin, ettei koskaan voi satavarmasti tietää minkä verran koira kokee kipua tai kärsimystä. Voi vain yrittää parhaansa mukaan lukea koiraa ja miettiä sen elämänlaatua. Draaman kohdalla jouduin tekemään tätä usein, koska etenkin suolistosairaus aiheutti välillä vaikka mitä, ja silloin ihmettelin, että mitä järkeä tässä on. Kuitenkin siihen liittyi myös se fakta, ettei tilanne missään vaiheessa mennyt ennusteen suhteen huonoksi. Kroonisen enteropatian suhteen on ihan normaalia, että tilanne elää. Huonon hetken tai ajan jälkeen voi tulla pitkäkin hyvä aika, eikä suolistosairaita koiria siksi yleensä rynnätä lopettamaan huonon ajanjakson aikana, ellei tilanne mene toivottomaksi. </p><p>Elämään aina väistämättä kuuluu myös kipua ja kärsimystä, kyse on rajanvedosta sen suhteen mikä on missäkin tapauksessa liikaa. Joskus rajanveto on selkeää, mutta esimerkiksi aaltoilevan sairauden suhteen haastavampaa. Kroonisen enteropatian aiheuttamista aallonpohjista Draama aina nousi, ja viimeiset viikot olivat enteropatian osalta oireetonta aikaa, aggressiiviselle kasvaimelle sen sijaan ei kukaan mahtanut mitään. Mutta krooninen enteropatia on joka tapauksessa hyvin viheliäinen sairaus niin koiralle kuin omistajallekin. Draaman ei koskaan enää tarvitse siitä tai muistakaan vaivoista kärsiä, eikä minun tarvitse stressata ja kytätä oireita. Päällimmäisenä tunteena kuitenkin vielä on helpotuksen sijaan tyhjyys ja menettämisen aiheuttama suru. </p><p>Toivottavasti Draama itse koki elämänsä riittävän hyväksi, ja uskon sen kyllä niin tehneen. Se todella osasi elää hetkessä ja nauttia asioista, eivätkä sairaudetkaan koko ajan oireilleet.</p><p>Alla olevat kuvat muistuttavat siitä, että meillä oli Draaman kanssa paljon hyviä aikoja.</p><p>Olisitpa voinut viipyä pitempään, olisitpa saanut olla terveempi. Kiitos että olit. 💓</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjataGsnnMF5V1iRoccZXDZUXMcKqJemq-DPlW_7-NmakMQBswU8xwi-fghuy4Q6R40DvjySBaovEXDXxzNNMqlkan0qjViYs10lqjrxnzyU_hzhIaea8xJf8KsExpTioUDgG5vEkQ_9LQs21yEGvjSPnMb2rbnELnTpzffgmOB5aESYWCOlbXuasz--w/s2048/elo16osa3%20065.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1229" data-original-width="2048" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjataGsnnMF5V1iRoccZXDZUXMcKqJemq-DPlW_7-NmakMQBswU8xwi-fghuy4Q6R40DvjySBaovEXDXxzNNMqlkan0qjViYs10lqjrxnzyU_hzhIaea8xJf8KsExpTioUDgG5vEkQ_9LQs21yEGvjSPnMb2rbnELnTpzffgmOB5aESYWCOlbXuasz--w/w400-h240/elo16osa3%20065.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi19FEM99oAt6ztuJDlFe0Unwiq6SzGDN_nuw0wIVxwJF_cdbJ2hsR4WftGJz3Sx44Y73v2ullBayzmKwcXFDBQYm6tOKdRHuWV2i29XWWNh5dtxtQlsz8sn_Jyx3uz0wNZ0uVLwQUmyiqRLZ3u5w2U8q7qEiL_4MJbYSzyImkUWAru0mEyh2Ag3CwJoA/s2048/marras16osa3%20022.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi19FEM99oAt6ztuJDlFe0Unwiq6SzGDN_nuw0wIVxwJF_cdbJ2hsR4WftGJz3Sx44Y73v2ullBayzmKwcXFDBQYm6tOKdRHuWV2i29XWWNh5dtxtQlsz8sn_Jyx3uz0wNZ0uVLwQUmyiqRLZ3u5w2U8q7qEiL_4MJbYSzyImkUWAru0mEyh2Ag3CwJoA/w400-h300/marras16osa3%20022.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghiHjR1kDKX3603z5r8Y9jJ6Sa5UyY3_nIO2vQHtdlPnr2Mt07kw64jGTSME00MVFhXASMgBl8Z-0zRL3ZfPy4HnVtcb7_VhafjX5l1QE1GNgTFWZdvRCE2XD66g98Ie7qRQt94LSaK0Oes7Ho3_C5hS-59rs2ZZs4h36nWUM2U-38Cn44CyksFFj6TQ/s5152/helmi18%20003.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghiHjR1kDKX3603z5r8Y9jJ6Sa5UyY3_nIO2vQHtdlPnr2Mt07kw64jGTSME00MVFhXASMgBl8Z-0zRL3ZfPy4HnVtcb7_VhafjX5l1QE1GNgTFWZdvRCE2XD66g98Ie7qRQt94LSaK0Oes7Ho3_C5hS-59rs2ZZs4h36nWUM2U-38Cn44CyksFFj6TQ/w400-h300/helmi18%20003.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9IQAtVu546aYUNo670EVlSX2u2neHrB1WwJBGzSIxy-M-Rk_hyBY6mssNwhkc9RnG2YY5PaBiIJZa1KG7yxKdJdNh0jgkA0-RpzYoddb4SmVBbHSv-x50JPP00DHbvSBzmMmsyUxLZ-NIc5tawoR4b83e8hBDTT4Y2hUjSbYH6XIS7Vzx0Bpg4DrSmw/s5152/helmi18%20036.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9IQAtVu546aYUNo670EVlSX2u2neHrB1WwJBGzSIxy-M-Rk_hyBY6mssNwhkc9RnG2YY5PaBiIJZa1KG7yxKdJdNh0jgkA0-RpzYoddb4SmVBbHSv-x50JPP00DHbvSBzmMmsyUxLZ-NIc5tawoR4b83e8hBDTT4Y2hUjSbYH6XIS7Vzx0Bpg4DrSmw/w400-h300/helmi18%20036.JPG" width="400" /></a></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizHGmXJNz-_MvA8nGZkEkq6IayOGauRUdz4FSNV7Wzlii1N94aXGlYmSvUA4hloijA1NtP2vO6qi6LvA2f5_Gw1C3myti3fF4TdEXazauCMg-uGVtpQyiJbMzaCQnEV3IBkSl3wZQFmkdcUF5PXgal0Rk6h7Fzv6AIKDsgDGYoHQwL4FuorA2gpFy70w/s5152/helmi18osa2%20045.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizHGmXJNz-_MvA8nGZkEkq6IayOGauRUdz4FSNV7Wzlii1N94aXGlYmSvUA4hloijA1NtP2vO6qi6LvA2f5_Gw1C3myti3fF4TdEXazauCMg-uGVtpQyiJbMzaCQnEV3IBkSl3wZQFmkdcUF5PXgal0Rk6h7Fzv6AIKDsgDGYoHQwL4FuorA2gpFy70w/w400-h300/helmi18osa2%20045.JPG" width="400" /></a></div> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaglYc-qTJ4_CjUDy5TVrk0CYExJPI92_SGV-ePsqpyTHf-VG5qHAyRw6zJlZO1ulv6aAymim2jnVPwnKiGDS57Jox8K5FkZf5bTRtDcevAAyieHgHs0FcSnR0CnM0ug2_diTnoIEY0-4iWXBt9zk4XjnYmZLIprjDWv0lQN6DrNn01WGlf62Od2AlQg/s5152/huhti19osa3%20008.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaglYc-qTJ4_CjUDy5TVrk0CYExJPI92_SGV-ePsqpyTHf-VG5qHAyRw6zJlZO1ulv6aAymim2jnVPwnKiGDS57Jox8K5FkZf5bTRtDcevAAyieHgHs0FcSnR0CnM0ug2_diTnoIEY0-4iWXBt9zk4XjnYmZLIprjDWv0lQN6DrNn01WGlf62Od2AlQg/w400-h300/huhti19osa3%20008.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGP6rdDZM11MflSNg4nLYXVbBYwBmr9vST8LQGLrMR4powH0YIHIrjNe0en8MDVSXQ0G6_pMoyKQzBMAEe6q2U-vKXmYgW77jTLf4b2Q92CYoGrUR_bLX5WRK223Fbuo4j_0RFsZe_JshsKfyX5nFYFDa2qhaIPHLc4bstZHh87iiM2KGb2kBvZHI7zg/s2048/marras18osa2%20124.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGP6rdDZM11MflSNg4nLYXVbBYwBmr9vST8LQGLrMR4powH0YIHIrjNe0en8MDVSXQ0G6_pMoyKQzBMAEe6q2U-vKXmYgW77jTLf4b2Q92CYoGrUR_bLX5WRK223Fbuo4j_0RFsZe_JshsKfyX5nFYFDa2qhaIPHLc4bstZHh87iiM2KGb2kBvZHI7zg/w400-h300/marras18osa2%20124.jpg" width="400" /></a></div><div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ-4VSf_mERVIV7wCnypB5Y9DzSWSoUchz8kK37ux8FsZjTCr5UtgP5EK0G0rxwSnVxbNbk13NfIdERXQ0PV6bJRMg7ZzvjsVb2TnQS2uBEEjHWFvY-uI6GPRjqsmU2TeQRrENauw4AWkms2Se_21n6GxtojIuWMZzbg6EuWqNNg2teec70LBquLh7uA/s4128/syys17osa3%20032.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQ-4VSf_mERVIV7wCnypB5Y9DzSWSoUchz8kK37ux8FsZjTCr5UtgP5EK0G0rxwSnVxbNbk13NfIdERXQ0PV6bJRMg7ZzvjsVb2TnQS2uBEEjHWFvY-uI6GPRjqsmU2TeQRrENauw4AWkms2Se_21n6GxtojIuWMZzbg6EuWqNNg2teec70LBquLh7uA/w400-h300/syys17osa3%20032.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKYM7fWTfPwgwMfwMDav3ofWRVvsFuL0ZDtFtGEutPVX_ho14CC4iIZ1Gk_08xCjjN8eyGEJd9ZYwj5FHkYuviEC4No6EHbc-a8YJzGvYS_PU94bLayjlRa0CqKbvihhlHpwOb9-bknarPHZ9YfcWXLxLbAWiwlNOlEIiOBqTxEjGRwriSoaflOeRNhA/s5152/sienetloka17%20005.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKYM7fWTfPwgwMfwMDav3ofWRVvsFuL0ZDtFtGEutPVX_ho14CC4iIZ1Gk_08xCjjN8eyGEJd9ZYwj5FHkYuviEC4No6EHbc-a8YJzGvYS_PU94bLayjlRa0CqKbvihhlHpwOb9-bknarPHZ9YfcWXLxLbAWiwlNOlEIiOBqTxEjGRwriSoaflOeRNhA/w400-h300/sienetloka17%20005.JPG" width="400" /></a></div></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5sYmxihRPGCRK3NaPOH_w0Dx3l4qXPYns4IfBGQ4ztn0YGhDG254AUE491Pj5jozGQeJaVhMN4-f92Ojnmcs_5jyW0teS_XF8wpIvU2rkCHbkfSD8NECrtVrrSSfXkKU7To36UR_HywQH_771ILGFdTSLkgiAtdhHJfgLtbGpu1XpSFodIL62DMxv2g/s2048/joulu18%20001.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5sYmxihRPGCRK3NaPOH_w0Dx3l4qXPYns4IfBGQ4ztn0YGhDG254AUE491Pj5jozGQeJaVhMN4-f92Ojnmcs_5jyW0teS_XF8wpIvU2rkCHbkfSD8NECrtVrrSSfXkKU7To36UR_HywQH_771ILGFdTSLkgiAtdhHJfgLtbGpu1XpSFodIL62DMxv2g/w400-h400/joulu18%20001.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjaX6_KAWQqZVdU2g9B-KC1nPKgsgmqv7_VS1zbSxtj_aLixmZk8k1fzPzz082Ql0FT2y7jR3fDvZgVLatoAbrzuewTge0vSjBCGfVAX1PVa53qWH9H-MpUXQuYMa4MWp-q3B8nJmW7JWJ1JEHFXxP8prtVmS9m58f1fEq-7IprB1F0w2HPYP6oc5zxg/s2048/joulu18%20005.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjaX6_KAWQqZVdU2g9B-KC1nPKgsgmqv7_VS1zbSxtj_aLixmZk8k1fzPzz082Ql0FT2y7jR3fDvZgVLatoAbrzuewTge0vSjBCGfVAX1PVa53qWH9H-MpUXQuYMa4MWp-q3B8nJmW7JWJ1JEHFXxP8prtVmS9m58f1fEq-7IprB1F0w2HPYP6oc5zxg/w400-h300/joulu18%20005.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXg4LOBJvANrKqhLiZxIPsUqxl34TKd-cr9WdMPLHO9_eRgVblf6yBJXrADKGjaPXJUDvH1eA24qgh4IVVRMOPz7tSLXH5ae-DhZ-sLiXv6-6x529Wbj5So78DVSbpTBlUUx3ul5YScMTXsTaJCjtFLVBz1_LUVEsq4JtAazbLmjrENnHCSQRxgxX3QA/s5152/helmi18osa2%20062.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXg4LOBJvANrKqhLiZxIPsUqxl34TKd-cr9WdMPLHO9_eRgVblf6yBJXrADKGjaPXJUDvH1eA24qgh4IVVRMOPz7tSLXH5ae-DhZ-sLiXv6-6x529Wbj5So78DVSbpTBlUUx3ul5YScMTXsTaJCjtFLVBz1_LUVEsq4JtAazbLmjrENnHCSQRxgxX3QA/w400-h300/helmi18osa2%20062.JPG" width="400" /></a></div> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPffwpPM9EYLKmunQqNBJWWbBxW0FUZSWt0oNr2EuYQDyZBM5iUgFFtrT4SmIgACRih0K3L8uVIEv0brDz2A5TyrWRyolzWS9T5Af4u-DSCD-43KDUSiVRC8iO7CzzTWdDQD-YMl3TXNgf7gKbTZhGpkWiUytu-Rh4XevgMHP2PDgzv_nXWdkElqhDBg/s5152/kes%C3%A418osa3%20009.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPffwpPM9EYLKmunQqNBJWWbBxW0FUZSWt0oNr2EuYQDyZBM5iUgFFtrT4SmIgACRih0K3L8uVIEv0brDz2A5TyrWRyolzWS9T5Af4u-DSCD-43KDUSiVRC8iO7CzzTWdDQD-YMl3TXNgf7gKbTZhGpkWiUytu-Rh4XevgMHP2PDgzv_nXWdkElqhDBg/w400-h300/kes%C3%A418osa3%20009.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKIOZFoWP1iMVR_Oe5kgOw8UOTe9NBF1JfV4TlxWw7jtv0e0zW-CPWFM4HbwhUCvLc49S-hoMT_DDuvdSVGWvwIclFIijMhYkgpC4-e6fhFvJjLmotQWMWVUVdiRb8m2F3SbQV14StwsDmGDyQMJ_8ErhuAkHu8mAuvFT25CQv-cJl0UuWZ7CTos_cIQ/s5152/kes%C3%A418%20008.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKIOZFoWP1iMVR_Oe5kgOw8UOTe9NBF1JfV4TlxWw7jtv0e0zW-CPWFM4HbwhUCvLc49S-hoMT_DDuvdSVGWvwIclFIijMhYkgpC4-e6fhFvJjLmotQWMWVUVdiRb8m2F3SbQV14StwsDmGDyQMJ_8ErhuAkHu8mAuvFT25CQv-cJl0UuWZ7CTos_cIQ/w400-h300/kes%C3%A418%20008.JPG" width="400" /></a></div> <div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnJHpdvBoZgSmbW0XyXBjiS3CtaXN6y7hVM4-QOuGmK1HOXVSamku9o_BLg9QqVZEMwBV6CzRkrTj7MIBqzPmXVanD6CSgTdzDWZLug19CRUcFPy-J6CwqTKaeUeTjleN9VBWH-HAH29ceVO2if6k8gO52K2CQ1iuDWiwscSJIn6uJrVlsje1BTpMUOA/s5152/kes%C3%A418osa3%20023.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnJHpdvBoZgSmbW0XyXBjiS3CtaXN6y7hVM4-QOuGmK1HOXVSamku9o_BLg9QqVZEMwBV6CzRkrTj7MIBqzPmXVanD6CSgTdzDWZLug19CRUcFPy-J6CwqTKaeUeTjleN9VBWH-HAH29ceVO2if6k8gO52K2CQ1iuDWiwscSJIn6uJrVlsje1BTpMUOA/w400-h300/kes%C3%A418osa3%20023.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4OeiwmpRSngZ57PtM873o9eYu8aUtZ9bwc48vSXT2WcJWGKi8o2eIyXj20oDo7aDpSKB8t2FApQ1PMBd-N9mAU2n854kA3Y9aQxsgGXHrcYFDuTf1v1fwbNx163k_0zmwJUEPcHFCOXQEcDaqlHE9TbViocEySlIeDHNgYjhjAArQFfvi9tqwETRIYg/s5152/huhti19%20017.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4OeiwmpRSngZ57PtM873o9eYu8aUtZ9bwc48vSXT2WcJWGKi8o2eIyXj20oDo7aDpSKB8t2FApQ1PMBd-N9mAU2n854kA3Y9aQxsgGXHrcYFDuTf1v1fwbNx163k_0zmwJUEPcHFCOXQEcDaqlHE9TbViocEySlIeDHNgYjhjAArQFfvi9tqwETRIYg/w400-h300/huhti19%20017.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGkKhbwmctJ_sXMDcUXR3bSrN9A97ve6JFaTe8w_bllG6XP0L-KE8WIeHDNC2a8Yy6tcRjT7nfid4yrXhgcr9bkoJe7HaLiMzSBPEWj2X8Wh9a8uoq24pZo_OSZCRKupi3WfB8fvUw5o2dmKqq8FJ2gM7uuI-1KVy4BBsr-xbLUNIZBNfADtxUxeGyrg/s2048/hein%C3%A419osa5%20015.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGkKhbwmctJ_sXMDcUXR3bSrN9A97ve6JFaTe8w_bllG6XP0L-KE8WIeHDNC2a8Yy6tcRjT7nfid4yrXhgcr9bkoJe7HaLiMzSBPEWj2X8Wh9a8uoq24pZo_OSZCRKupi3WfB8fvUw5o2dmKqq8FJ2gM7uuI-1KVy4BBsr-xbLUNIZBNfADtxUxeGyrg/w400-h300/hein%C3%A419osa5%20015.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidLNggMnZs9T9ErhaSdiNOfrN3TvFdLuAO9lMYi2nAUhBUlevCK7XzFuiUkjOu5Tkt4ieGuETJZBfK_3JDUAhERz7WjQhh9VsfHCx6YtLkQyfgjl_YZ3C7lktHCQPzIrv7fSdbHBr0uXQmgU3kevPMY9KmZr87HIGhpruhMOUlWhzbG-PhhRMU2DkyGg/s2048/20191212_122230.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidLNggMnZs9T9ErhaSdiNOfrN3TvFdLuAO9lMYi2nAUhBUlevCK7XzFuiUkjOu5Tkt4ieGuETJZBfK_3JDUAhERz7WjQhh9VsfHCx6YtLkQyfgjl_YZ3C7lktHCQPzIrv7fSdbHBr0uXQmgU3kevPMY9KmZr87HIGhpruhMOUlWhzbG-PhhRMU2DkyGg/w400-h300/20191212_122230.jpg" width="400" /></a></div> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX7X1vzs6qmNWSIk4IvExvrq-faXJVNnPFAqSKUBWNACXn5xAlT0NAJ71fL3GscAFOwXIQrIFSaAkX-Ee0yHe8yWy2_r6F_oI4XZkFFJdzGEsknG7scG3JHN71U1AFmSv-axZg_Q87Vx2s1-FPmbaI6BJmDSM93RlD0BaVImZiu_2Wb3s7xKy3z5ZpIg/s4128/20190128_144343%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiX7X1vzs6qmNWSIk4IvExvrq-faXJVNnPFAqSKUBWNACXn5xAlT0NAJ71fL3GscAFOwXIQrIFSaAkX-Ee0yHe8yWy2_r6F_oI4XZkFFJdzGEsknG7scG3JHN71U1AFmSv-axZg_Q87Vx2s1-FPmbaI6BJmDSM93RlD0BaVImZiu_2Wb3s7xKy3z5ZpIg/w400-h300/20190128_144343%20(1).jpg" width="400" /></a></div><div> </div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPmlx6UorR6ca4IqbTIuv_8_Vyy1qGsEBC6Rbx87RGdWqDZuw00j1WAKi5pbaXlOKLkLI59lzMcKRji5jFoGTpqEOvpcOpFiwerQDRcRBRcAHMTVLby52mlZayejfCub81CnLzthABBsVqhVrO-uGJfknvdAGviLtzjVFlZcMiwzNJAXSUNa0zMtDJqg/s5152/helmi18osa4%20018.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPmlx6UorR6ca4IqbTIuv_8_Vyy1qGsEBC6Rbx87RGdWqDZuw00j1WAKi5pbaXlOKLkLI59lzMcKRji5jFoGTpqEOvpcOpFiwerQDRcRBRcAHMTVLby52mlZayejfCub81CnLzthABBsVqhVrO-uGJfknvdAGviLtzjVFlZcMiwzNJAXSUNa0zMtDJqg/w400-h300/helmi18osa4%20018.JPG" width="400" /></a></div></div><div> <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJo8ZfsC0Zrus3RmbDlr8fwyLImE_s911QxpNZ3En6AU0qs6i7STwlq6hKTMBvWmnTybFZc8rDAUQL1OckK1vkX_tpeEDtdQYQMThTrDG5L8u9eYLneKMyO_zXT4Odqm8gDOACiv-2fJewjZXo4bYDUZEuVvMALQPh_PJgruVDmNx1zm7gFoRqQi8u0w/s2048/20200628_112914.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJo8ZfsC0Zrus3RmbDlr8fwyLImE_s911QxpNZ3En6AU0qs6i7STwlq6hKTMBvWmnTybFZc8rDAUQL1OckK1vkX_tpeEDtdQYQMThTrDG5L8u9eYLneKMyO_zXT4Odqm8gDOACiv-2fJewjZXo4bYDUZEuVvMALQPh_PJgruVDmNx1zm7gFoRqQi8u0w/w400-h300/20200628_112914.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNl0ILZbcByU0OR6o5B8qSgHKKQTyG-NdQrfiz2JJhkxHOqw4VgwT9PTwlljefpCNQwXlhSLh1JqvQZ8iqoPumD1xjKGsliPVsA6BRFYYcfAVLSlVcdBha8KSBNvElVtIEscqd72qDccfe23Rpf9877fsUQmFXVcGTI6SW2S82E5VCqnNRdy4l9Q91aw/s2945/IMG_20200711_205534_411%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2945" data-original-width="2945" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNl0ILZbcByU0OR6o5B8qSgHKKQTyG-NdQrfiz2JJhkxHOqw4VgwT9PTwlljefpCNQwXlhSLh1JqvQZ8iqoPumD1xjKGsliPVsA6BRFYYcfAVLSlVcdBha8KSBNvElVtIEscqd72qDccfe23Rpf9877fsUQmFXVcGTI6SW2S82E5VCqnNRdy4l9Q91aw/w400-h400/IMG_20200711_205534_411%20(1).jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_bGvlOX8AXA-MbzueTUUR-C-sD3xafnxUCv4B75KMbeCSekPjYzFgdEeVwksRcWw6kdGRT9OMD7waP3nyv1icMuooLSV701XsAi8P8Kd2TEmaZQiHfwU_FhfDToChLOG2jdJQ_3uniwWeA4doPYGUeYJS09nIR-ZjwelNA_2LyDCF4hh0tSu9XTRk0A/s4128/syys17osa6%20008.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_bGvlOX8AXA-MbzueTUUR-C-sD3xafnxUCv4B75KMbeCSekPjYzFgdEeVwksRcWw6kdGRT9OMD7waP3nyv1icMuooLSV701XsAi8P8Kd2TEmaZQiHfwU_FhfDToChLOG2jdJQ_3uniwWeA4doPYGUeYJS09nIR-ZjwelNA_2LyDCF4hh0tSu9XTRk0A/w400-h300/syys17osa6%20008.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifQ30lEjYdAqp3Mzcyd_MWAgzXYKIYkv5-9sOAJ-0vM6soLpMdFPHNJ0OTDzGxdR484IY4eVJJkOUOHmuJeTJz3rgWE_OedNFvFWgM4rkXVAmPP68aj5--tO8gp7An3qdMGWAgFRnXJa8s2Fq4GF7ZW5E9TnLDQcQXY1uhb4gqdbgvbD2L8iE3HbWq5g/s4128/20210605_132148.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifQ30lEjYdAqp3Mzcyd_MWAgzXYKIYkv5-9sOAJ-0vM6soLpMdFPHNJ0OTDzGxdR484IY4eVJJkOUOHmuJeTJz3rgWE_OedNFvFWgM4rkXVAmPP68aj5--tO8gp7An3qdMGWAgFRnXJa8s2Fq4GF7ZW5E9TnLDQcQXY1uhb4gqdbgvbD2L8iE3HbWq5g/w400-h300/20210605_132148.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS_XAjf_01h6NThqYLeBhwKLJ07ltffFOdD-uWAC_II3wF3G4bVGimCGR3XwAu9ttosbHjHhELohkOnYO0ox0Ot9Mdc_RUrCFWcqHU19ccGOFnBrZKub3cfI-SPe-rG1IlVaazkuQsEeVIee4Vy42tSDbKaPzAZ6BPSxjNrZOriyYGQMr2vYTbS1blMg/s4128/20210804_142748.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgS_XAjf_01h6NThqYLeBhwKLJ07ltffFOdD-uWAC_II3wF3G4bVGimCGR3XwAu9ttosbHjHhELohkOnYO0ox0Ot9Mdc_RUrCFWcqHU19ccGOFnBrZKub3cfI-SPe-rG1IlVaazkuQsEeVIee4Vy42tSDbKaPzAZ6BPSxjNrZOriyYGQMr2vYTbS1blMg/w400-h300/20210804_142748.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-Fo24mVhR836ykl4ZzzQ5IMGSoJqvgkSYm_FpkGxvTgzBDhBLND85zLwyc_nuphi687ksJNpU8tseufdOjtuG2bQzUTdoQjLdzvufUfLZ-JaL1r722DvY0Ych4-tmRDHa3JxBVY_ykRpp_dphIr_X5b3t328tPI0si8HIQ_LeC9L8bD6U3xFNsNDh2A/s4128/20211011_154847.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-Fo24mVhR836ykl4ZzzQ5IMGSoJqvgkSYm_FpkGxvTgzBDhBLND85zLwyc_nuphi687ksJNpU8tseufdOjtuG2bQzUTdoQjLdzvufUfLZ-JaL1r722DvY0Ych4-tmRDHa3JxBVY_ykRpp_dphIr_X5b3t328tPI0si8HIQ_LeC9L8bD6U3xFNsNDh2A/w400-h300/20211011_154847.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjb57U6quodunuzMV4myOIkeCHlEoOzs-awUWw6ciKIDemN1SQE-tPvNADDT9F283UN5xsJ15PwlD6Ca52P0Dc9yexAnDUAiLr0POM3KFKIm_o-wYo0ufMHLJFyDpqA3McOMVKQ_Qh3lbaEoOhIcwHXJ0V4r8uJ9Te082bU6vmT38fA4QOWfMB9eWXIQ/s2048/syys16osa7%20024.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjb57U6quodunuzMV4myOIkeCHlEoOzs-awUWw6ciKIDemN1SQE-tPvNADDT9F283UN5xsJ15PwlD6Ca52P0Dc9yexAnDUAiLr0POM3KFKIm_o-wYo0ufMHLJFyDpqA3McOMVKQ_Qh3lbaEoOhIcwHXJ0V4r8uJ9Te082bU6vmT38fA4QOWfMB9eWXIQ/w400-h300/syys16osa7%20024.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheMoc_TDgcOz035THjoJIeu1zw5ajdpuvrmbzQeetI_tIMZpcvKLuhJ6u4FXR14Dqyws5mCGxMnfi42IyrDaafmdaAYPVV-JtWe5hwVVDLHHf54EXQz-8xjMUD8ep-fIDMtaxQrof9zkDlZRaQSPq2U8Hrau4f2AsANkm43dcd8shW7hj10Q2FwlMj-Q/s5152/juhannus17%20035.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheMoc_TDgcOz035THjoJIeu1zw5ajdpuvrmbzQeetI_tIMZpcvKLuhJ6u4FXR14Dqyws5mCGxMnfi42IyrDaafmdaAYPVV-JtWe5hwVVDLHHf54EXQz-8xjMUD8ep-fIDMtaxQrof9zkDlZRaQSPq2U8Hrau4f2AsANkm43dcd8shW7hj10Q2FwlMj-Q/w400-h300/juhannus17%20035.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvir7ttNIXU3P_pD2r1Wk9v2kcKKyu9FwJ8gM_VcUtH30rHnNtqEb68GU22xn9T-qcdQvc6Cn76OKq_h3wRY96TTeKBtRLFEMgovZQkQvDYjjpWVg2g2wHtB2BhxWC9zxJcbfyc22O2MVJBHa8lUc_eJmkE4f9k_zbXdSZpQ503X1AD4133yCvsy1SKw/s5152/elo7osa2%20040.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvir7ttNIXU3P_pD2r1Wk9v2kcKKyu9FwJ8gM_VcUtH30rHnNtqEb68GU22xn9T-qcdQvc6Cn76OKq_h3wRY96TTeKBtRLFEMgovZQkQvDYjjpWVg2g2wHtB2BhxWC9zxJcbfyc22O2MVJBHa8lUc_eJmkE4f9k_zbXdSZpQ503X1AD4133yCvsy1SKw/w400-h300/elo7osa2%20040.JPG" width="400" /></a></div> </div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj76h7XXtHTn7GzKAUtg74pCnbPIzgPGy1K5C7Ro25_OxFm6I2XxjXLCxLstvvk82CaUin1xeYDbeQmi6fodZWjtPZGecuxEGDyVxLBjeQuaFy_6R0j9ldPme6o7HkDvpppCwq4_k_Njc29t5nwGuoQ2E--YPkzq0dA7_zOaq4laU5BpvowyMf5y6cfuA/s2048/20191227_220116.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj76h7XXtHTn7GzKAUtg74pCnbPIzgPGy1K5C7Ro25_OxFm6I2XxjXLCxLstvvk82CaUin1xeYDbeQmi6fodZWjtPZGecuxEGDyVxLBjeQuaFy_6R0j9ldPme6o7HkDvpppCwq4_k_Njc29t5nwGuoQ2E--YPkzq0dA7_zOaq4laU5BpvowyMf5y6cfuA/w400-h300/20191227_220116.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidBTwEy4aN9-dWIub1wPV6_RKY4K77kG_jN-SFNpi7AjM3CM7O5sXGJrrGcbK5FztReSpqnkGLIFvTjD1rYyyi5aUvenBlX3eaoCc4i70SLAyCCiGdfHo6bcI0450jO0e5eERCKWKzts2D7K37nICCyoNfKvpSdSCa2dCvFiQ5V1npdufA9JfDOMVZdA/s5152/marras17%20064.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidBTwEy4aN9-dWIub1wPV6_RKY4K77kG_jN-SFNpi7AjM3CM7O5sXGJrrGcbK5FztReSpqnkGLIFvTjD1rYyyi5aUvenBlX3eaoCc4i70SLAyCCiGdfHo6bcI0450jO0e5eERCKWKzts2D7K37nICCyoNfKvpSdSCa2dCvFiQ5V1npdufA9JfDOMVZdA/w400-h300/marras17%20064.JPG" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3FlGXbu0DS_qdiCLHg1PvS4xV57ZuUcywTIQ6eMxroNFKQYrrnDKcF9ikcLr0v9KcAvOPQlZ4v_J_nYMMwmCedYEe1PjWPx2_bqmVqsRhleO63ugWr1FyQm5H0lpgsdJf_CR81oIVs-q3e4Zi8qRdR8vceaCnkvWGDHTmPy3_VRXkFlrg61GPxDVZ6Q/s5152/touko18osa3%20064.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3864" data-original-width="5152" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj3FlGXbu0DS_qdiCLHg1PvS4xV57ZuUcywTIQ6eMxroNFKQYrrnDKcF9ikcLr0v9KcAvOPQlZ4v_J_nYMMwmCedYEe1PjWPx2_bqmVqsRhleO63ugWr1FyQm5H0lpgsdJf_CR81oIVs-q3e4Zi8qRdR8vceaCnkvWGDHTmPy3_VRXkFlrg61GPxDVZ6Q/w400-h300/touko18osa3%20064.JPG" width="400" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhpjMaX09EcYIo6wrhbz3T_LU6V9qD-LGU3Rq7lvYB9eN1tsCpOu3thIkUn0wGB389Ftn6dSuof1EBHRZ_7AGWM68srJTV-8Xn18CdqGaBSUfmODKWe8BOpnmtXdGEAP_avlhH8BZmuDszIeE-Kk9hOEFA81XUtMWGGqApMJTH0gs5MeYT9t956KWFdQ/s4128/20190805_134753.jpg"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhpjMaX09EcYIo6wrhbz3T_LU6V9qD-LGU3Rq7lvYB9eN1tsCpOu3thIkUn0wGB389Ftn6dSuof1EBHRZ_7AGWM68srJTV-8Xn18CdqGaBSUfmODKWe8BOpnmtXdGEAP_avlhH8BZmuDszIeE-Kk9hOEFA81XUtMWGGqApMJTH0gs5MeYT9t956KWFdQ/w400-h300/20190805_134753.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Kuvien jatkoksi lisään vielä omaksi ilokseni muutaman videon, ihan muutaman sekunnin pituisia vain. Draamasta on aika vähän videoita ja vain lyhyitä pätkiä, mutta sitä arvokkaampia muistoja ne itselleni ovat. Ensimmäinen video on uintireissulta ja näyttää Draaman hassun puolen, miten se usein päätti lähteä uimaan siinä vaiheessa kun ehdotin poislähtöä. Ja sen uintivauhti oli hyvin nopea, kaiken se teki täysillä. Toisessa videossa se treenaa tunnaria, kolmannessa jälkeä.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dyf2wGYyiUMJgi-r9LGbebSDBadULT_V5UvwK4yYiKhS-Y-gFPcUS7qR64QMgA0duGhw6yeVjDx5bfcNeFY0g' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dwRRvD1oga3SgdJJIDed-E09XWowyKiBclt7sZpBHNIf9YTAGOW60t-e9kNhLqA7XPX_PfSP3RahqIuOArwdA' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div><div><br /></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.blogger.com/video.g?token=AD6v5dzh-NIb5lZR0MKVYO_U8Nh_lSY4gLenjqJpWv1ISDPlnqY0lmpbI9A1jAHmJ7Pq2oZiIguueNkHrapVZcVxqw' class='b-hbp-video b-uploaded' frameborder='0'></iframe></div><br /><div><br /></div></div></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-64314416199395863622022-08-17T19:12:00.016+03:002023-09-29T20:06:01.808+03:00Kylmä ilman sua<div class="separator">Draaman muistoksi tein tänne pitkästä aikaa tämän päivityksen, mutta sitten kertaalleen jo muutin blogin yksityiseksi. Olkoon nyt taas julkinen tämä 24.8. editoitu päivitys, mutta en tiedä onko tilanne pysyvä. Yksityisyydessä ja julkisuudessa on molemmissa hyvät puolensa. Olen ajatellut, että jos yhdenkin kerran joku löytää täältä vaikkapa vertaistukea, niin onhan siitä sitten jotain hyötyä että tänne pääsee. Muistan miten itse esimerkiksi Draaman suolistosairauden alkuaikoina etsin tiedonjanoisena blogeja aiheesta, eikä niitä juuri ollut. Se ongelma tässä nyt kuitenkin tietty on, ettei kukaan jaksa lukea kilometrin pituisia päivityksiä :D Joskus tuskastun itsekin kun pitäisi löytää joku nippelitieto sieltä piiitkän tekstin seasta. Tiivistäminen nyt vaan ei koskaan ole ollut oma juttuni, jo kouluaikoina kirjoitin aina pitkiä aineita. </div><div class="separator"><br /></div><div><div>Draama pärjäsi suolistosairautensa kanssa viimeisen vuoden ajan ihan kohtuullisesti vaikkei todellakaan täysin ongelmitta, mutta mikä tärkeintä, niin se pystyi elämään normaalia arkea ja lenkkeilemään. Välillä tuli jotain oireilua, ja pähkäilimme eläinlääkärin kanssa lääkityksen hienosäätöä. Viime syksyn hammashoito meni peloistani huolimatta tosi hyvin, suorastaan oireitta. Muutto vuodenvaihteessa ei myöskään aiheuttanut mitään isoa rysäystä, mutta kyllä sillä oma osansa viime kevään aaltoilevaan oireiluun oli. </div><div><br /></div><div>Erityisesti taistelimme kuukausien ajan ajoittaisen ulosteen löysyyden ja limaisuuden kanssa, jotka eivät onneksi juurikaan vaikuttaneet Draaman muuhun vointiin. Apoquel varmaan edesauttoi siinä, että tämänkertainen muutto sujui aiempaa paremmin, eikä Draamalla myöskään enää pysyvän lääkityksen aloittamisen jälkeen kertaakaan ollut koko yön kestävää rajua närästys- tai kipukohtausta. Itse asiassa sillä ei viimeisen vuoden aikana tainnut olla yhtään nieleskelykohtausta, eikä muutenkaan ollut hirveän pitkäkestoista kohtauksenomaista oireilua. Viimeisten vuosien ajan suolisto oli tutkimuksissa rauhallisemmassa tilassa kuin alussa, ja sekä eläinlääkäri että osteopaatti muistivat joka käynnillä erikseen kehua, miten Draama ei enää ollut liian laiha vaan erittäin hyvässä kunnossa.</div><div><br /></div><div>Löysyyttä tai limaisuutta ei Apoquel kuitenkaan yksinään saanut pidettyä poissa, ja välillä Draama oli Tylosin-kuurilla. Draama vastasi Tylosiniin aina tosi hyvin, ja se auttoi muihinkin oireisiin kuin vain löysyyteen. Joitain koiriahan hoidetaan pysyvällä Tylosin-lääkityksellä, mutta nykyään siihen ei niin herkästi ryhdytä edes kroonisesti sairaan koiran kanssa, kun siinä on tämä antibioottilääkitykselle ominainen resistenssiongelma. Keskustelimme eläinlääkärin kanssa myös mahdollisesta kortisonin tai siklosporiinin kokeilemisesta, jos ne auttaisivat vielä tehokkaammin kuin Apoquel. Niitä ei koskaan ehditty kokeilla, ja minua vähän (tai aika paljonkin) arveluttivat niiden mahdolliset rajutkin sivuvaikutukset ja käytännön ongelmat. Draama onneksi pärjäsi Apoquelin, Tylosin-kuurien ja Kaoliinin avulla, ihan satunnaisesti meni Cereniaa.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRZuS2If4vpa3lAni2JwanSgmOmfJsMXu97faaLFUifwY9ucJYVqYzx5AmgQDNuZ-tZLWb-1XuFxoaL99VmKPMukBqujtEmKy-IJmtkzkl9kxAAbL34PYxtFGkxRu0C8KzhxroKZvcciMqVKgjJYOoWKjjd0kvEw9PcWpbpaoOuI-42vj5Cx8J99Zx3g/s4128/20210929_125648%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRZuS2If4vpa3lAni2JwanSgmOmfJsMXu97faaLFUifwY9ucJYVqYzx5AmgQDNuZ-tZLWb-1XuFxoaL99VmKPMukBqujtEmKy-IJmtkzkl9kxAAbL34PYxtFGkxRu0C8KzhxroKZvcciMqVKgjJYOoWKjjd0kvEw9PcWpbpaoOuI-42vj5Cx8J99Zx3g/w400-h300/20210929_125648%20(1).jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7SroFhyrIlUqgLQft75lVD54gc_B0ibjiLZE1CkuaunobzalqfgZIYYRDNCNZN1QIbZYbmpxGwvfE5FfNFrGXaQSRTVaJAgBgpJwBQk3Yhm2KmN2IdDOYz_gCkaVu6cC-uZM3YcWnWvmXMjJqSEnkLLH2o6EvX6Aya0zpZWeXEUkaYTZCrPEESEnjRA/s4128/20210929_123941%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7SroFhyrIlUqgLQft75lVD54gc_B0ibjiLZE1CkuaunobzalqfgZIYYRDNCNZN1QIbZYbmpxGwvfE5FfNFrGXaQSRTVaJAgBgpJwBQk3Yhm2KmN2IdDOYz_gCkaVu6cC-uZM3YcWnWvmXMjJqSEnkLLH2o6EvX6Aya0zpZWeXEUkaYTZCrPEESEnjRA/w400-h300/20210929_123941%20(1).jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlxYLBE6bt9qZpIrIDaHK8zCwUlPIkETZfXKX5-BJoIGAbap2FQXxPCDepVpV2wd5Plq-k_1ZzS-YetgVbWFpcmw5hN1lMvWoTfVsbaIZvY6UIp7M4rPMylyqVfUu5zZbhgWuDKxOI2hHw8GhCx_GmlCGP6yVUiDs2qPjZf8FQjzrgxClJVIqF9r7TCQ/s4128/20220316_123356%20(1).jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlxYLBE6bt9qZpIrIDaHK8zCwUlPIkETZfXKX5-BJoIGAbap2FQXxPCDepVpV2wd5Plq-k_1ZzS-YetgVbWFpcmw5hN1lMvWoTfVsbaIZvY6UIp7M4rPMylyqVfUu5zZbhgWuDKxOI2hHw8GhCx_GmlCGP6yVUiDs2qPjZf8FQjzrgxClJVIqF9r7TCQ/w400-h300/20220316_123356%20(1).jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheStX8DNr7s3MEMrLMXlQOj5Ss9D8ZG2qrr0Ny4EheUIxVUq8JTLIrXhzPByyUHr6kJyOH7WPrhy2SaQOSXLVfpXxIh1_-iyESTlW6XkVUcZyP61pW2m-m-XJa2GIrFyTSJU6Mx9_H1eIlX4F-WnDgzl-5SQpoZmkUZVSud61lN1w4_EUDWG3UDM0y2g/s4128/20220327_141916.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheStX8DNr7s3MEMrLMXlQOj5Ss9D8ZG2qrr0Ny4EheUIxVUq8JTLIrXhzPByyUHr6kJyOH7WPrhy2SaQOSXLVfpXxIh1_-iyESTlW6XkVUcZyP61pW2m-m-XJa2GIrFyTSJU6Mx9_H1eIlX4F-WnDgzl-5SQpoZmkUZVSud61lN1w4_EUDWG3UDM0y2g/w400-h300/20220327_141916.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Meidän viime vappuaatto on hyvä esimerkki siitä, millaista voi elämä suolistosairaan koiran kanssa joskus olla. Olin lähdössä sovitulla kyydillä serkun synttäreille, mutta juuri ennen lähtöä Draama sai sen verran ikäviä oireita, että jouduin perumaan lähdön. Lääkitsin ja tarkkailin Draamaa, ja jätin soittopyynnön meidän lääkärille, joka sattui silloin olemaan työvuorossa. Tilanne rauhoittui, ja päätin käväistä edes pikaisesti synttäreillä omalla kyydilläni. Pyöreitä vuosia ei niin kovin usein täytetä. Perillä Pasilassa kävelin pitkin sokkeloisia kortteleita umpieksyksissä juuri kun eläinlääkäri soitti ja ratikka ajoi kirskuen ohi. Sain taas neuvot lääkityksen säätämiseen, ja löysin lopulta serkun talonkin. Ja Draamakin pärjäili ihan hyvin.</div></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg10CosJUKQz6WUF_09KLseL8dBUzmjEoOxuWrYSkNIvWRMUPHtz2fzVJbtCcaW9AYOl1cX-0d0hrM7Us7lL7cKsEiq7_totiRsjPjzonfpfcd98yqFiUruWLNVCnX0M1OnOLpANFUuCb85Agqe6V1rfisLxWyQXsYGZksdlOnaj8aF_73X6BkNAon8rA/s4128/20220504_134258.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg10CosJUKQz6WUF_09KLseL8dBUzmjEoOxuWrYSkNIvWRMUPHtz2fzVJbtCcaW9AYOl1cX-0d0hrM7Us7lL7cKsEiq7_totiRsjPjzonfpfcd98yqFiUruWLNVCnX0M1OnOLpANFUuCb85Agqe6V1rfisLxWyQXsYGZksdlOnaj8aF_73X6BkNAon8rA/w400-h300/20220504_134258.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaiG_iGW8dSSSuvXtXaWwWjAonyJUz2MhVgIyCESFbu2zWZkkLcwPu6l-0WUjXCaen4q_4DGQ22WujoNJYPXDxaZvdDh-k-BAY-wXbvLg-HIM8keSPNbImDbiXSqeuNeeVdMlD2QIxsXeAXZ3E-WOsMkf03J6zXR1b-NvinXeOOstKw6Evs0ScN8LusA/s4128/20220518_122305.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaiG_iGW8dSSSuvXtXaWwWjAonyJUz2MhVgIyCESFbu2zWZkkLcwPu6l-0WUjXCaen4q_4DGQ22WujoNJYPXDxaZvdDh-k-BAY-wXbvLg-HIM8keSPNbImDbiXSqeuNeeVdMlD2QIxsXeAXZ3E-WOsMkf03J6zXR1b-NvinXeOOstKw6Evs0ScN8LusA/w400-h300/20220518_122305.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Leikkihommia</td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div>Toukokuun lopussa sitten alkoi traagiseen lopputulemaan johtanut tapahtumasarja. Draama kompastui metsässä juostessaan risukasaan ja meni siinä vähän rähmälleen. Ei hirveän pahasti, mutta huolestuin, koska eihän sen kroppa terve muutenkaan ollut. Eikä sillä ollut tapana kompastella, se oli motorisesti hyvin taitava, mutta sillä hetkellä sen huomio oli muualla kuin siinä risukasassa. </div><div><br /></div><div>Muutaman päivän päästä huomasin, että Draama kevensi välillä etusiaan lenkillä, ihan vähän ja satunnaisesti. Varasin sille ajan kraniohoitajalle, koska meidän osteopaatille ei lyhyellä varoajalla olisi päässyt, ja kranioon pääsimme melkein saman tien. Draaman kropasta löytyi kompastumisen aiheuttamia kireyksiä, erityisesti lapaluiden välistä, ja kraniohoitaja myös mainitsi lapaluiden olevan melkein yhdessä. Juuri samassa kohdassa Draamalla oli jo vuosien ajan ollut kyfoosi, ja mietin, että kompastuminen oli tainnut käydä ilkeästi valmiiksi ongelmaiseen kohtaan. </div><div><br /></div><div>Jätin myös soittopyynnön eläinlääkärille, koska Draaman oli syytä saada myös kuuri kipulääkettä, mutta tulehduskipulääkkeitä sille ei voinut suoliston takia antaa. Sain ohjeeksi antaa kuurin parasetamolia, joka on vatsaystävällisempi vaihtoehto, mutta kuormittaa maksaa, joten hirveän pitkiä aikoja kerralla sitä ei olisi hyvä antaa.</div><div><br /></div><div>Draaman liikkuminen palautui vähitellen normaaliksi ja seuraavat viikot sujuivat mukavasti. Nyt jälkikäteen tosin ymmärrän, että ihan pieniä vihjeitä on tässäkin välissä tulevasta ollut, mutta ei kukaan olisi arvannut mihin ne liittyvät ja ne olisi ollut helppo jättää huomaamatta kokonaan. Kaikki vaikutti olevan hyvin ja Draama eli kesää täysillä.</div><div><br /></div><div>Sitten tuli se päivä heinäkuussa, kun hätkähtäen tajusin, että lapaluiden väliin oli ilmestynyt iso kyhmy. Meidän hoitava lääkäri oli juuri palaamassa lomalta, joten laitoin hänelle heti tiedon ja kuvan asiasta ja varasin ajan käynnille. Valitettavasti lomakausi aiheutti sen, että aika meni puolentoista viikon päähän. En silti halunnut viedä Draamaa muualle, koska vain oma lääkärimme tiesi kokonaistilanteen ja sen mitä lääkkeitä Draamalle voi antaa jne.</div><div><br /></div><div>Ennen lääkäriaikaa kävimme uudestaan myös kraniossa. Kroppa oli pysynyt hyvässä kunnossa edellisen hoidon jälkeen, kaularangassakin oli hyvä liikkuvuus kyhmystä huolimatta. Kyhmy oli kova, eikä sitä vielä edellisellä käynnillä ollut. Kraniohoitaja väläytti kasvaimen mahdollisuutta. Eläinlääkäriaikaan tuntui olevan ikuisuus, epätietoisuus oli raastavaa.</div><div><br /></div><div>Lopulta eläinlääkäriaika koitti, ja lääkäri varoitti Draamaa röntgeniin viedessään, ettei löydös välttämättä ole mikään kiva. Sitä en odottanutkaan, kun tuo muutos oli niin nopeasti siihen ryöpsähtänyt, osasin pelätä kasvainta tai jotain muuta ikävää. Ja palauttaessaan Draamaa minulle lääkäri vahvisti että juuri kasvaimesta oli kyse. Se oli kasvanut tässäkin välissä lisää ja oli kuvissa karmean näköinen. Lisäksi se oli todennäköisesti kiinnittynyt toiseen tai molempiin lapaluihin ja tehnyt lapaluista hauraat, röntgenkuvissa melkein läpikuultavat. Lisälöydöksinä kuvissa näkyi spondyloosimuutoksia rintarangassa ja pienentynyt maksa. Maksasta ei mitään akuuttia huolta olisi ollut niin kauan kuin se olisi toiminut ja maksa-arvot olisivat olleet hyvät. Mutta muuten, tulos oli täystyrmäys. Ja todennäköisesti kasvain oli pahanlaatuinen, koska se oli niin nopeasti ilmestynyt ja kasvanut. Ja se metsässä kompastuminen olikin ehkä seuraus eikä syy, Draama oli saattanut jo silloin olla alkavan kasvainsairauden takia kömpelömpi.</div><div><br /></div><div>Eläinlääkäri kertoi, että lisätutkimuksia voisi tehdä kasvaimen ennusteen ja hoidettavuuden selvittämiseksi. Välttämättä se ei edes olisi hoidettavissa, ja lapaluitakin joutuisi mahdollisen leikkauksen yhteydessä amputoimaan. Parahdin heti, että ei. Ei Draamalle voi tehdä sellaista, se ei ole reilua sitä kohtaan, ja sillä on niin paljon muutakin. Myöhemmässä keskustelussa eläinlääkäri vielä kertoi, ettei pelkkä lapaluiden amputointi välttämättä olisi riittänyt, vaan myös toinen etujalka olisi luultavasti pitänyt amputoida.</div><div><br /></div><div>Eläinlääkäri nyökkäsi päätökselleni, hän taisi lähinnä viran puolesta esitellä jatkovaihtoehdot eikä itsekään pitänyt niitä Draamalle järkevinä. Seuraavaksi siirryttiinkin sitten puhumaan eutanasiasta. Aika-arvioksi lääkäri antoi ensin 1-2 viikkoa, mutta lisäsi sitten, että katsotaan viikko kerrallaan. Loppuajan Draama saisi syödä kipulääkkeeksi parasetamolia ja vatsaan Tylosinia. </div><div><br /></div><div>Niin minä sitten lähdin vastaanotolta kuolemaantuomitun koiran kanssa. Vaikka osasin odottaa huonoja uutisia, niin silti ongelmien laajuus vähän yllätti, ja se, että aika oli nyt todella vähissä. Luulen silti, että shokki olisi ollut vielä isompi, jos Draama olisi siihen asti aina ollut terve tai edes suhteellisen terve koira. Olin myös vuosien mittaan useinkin miettinyt, että Draama ei varmaankaan ole se koira, joka elää 15-vuotiaaksi. Mutta eihän siihen silti osaa varautua, että se päättyy juuri näin ja juuri nyt. Että tulee puskista joku ihan uusi sairaus ja vie koiran nopeasti.</div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeFsYYW_4agaz1SYCWeD1zH6LU1boOdzIlKF0xL8kxoUEm63i2CV2HU3osyKoIjVc6UG5P_gwWGMA8jB23jB98py3Wk1gpLKaxGqR0lJ7a8Gvn0PfR9jwUEWstpTHtvD2RPssnwFN1DYKamC2lRGI5hcOn23ZpxQZx_jsRZVQZsfgVZm23XnYTM3Aw8g/s4128/20220711_161011.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeFsYYW_4agaz1SYCWeD1zH6LU1boOdzIlKF0xL8kxoUEm63i2CV2HU3osyKoIjVc6UG5P_gwWGMA8jB23jB98py3Wk1gpLKaxGqR0lJ7a8Gvn0PfR9jwUEWstpTHtvD2RPssnwFN1DYKamC2lRGI5hcOn23ZpxQZx_jsRZVQZsfgVZm23XnYTM3Aw8g/w400-h300/20220711_161011.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tässä kuvassa kasvain näkyy hyvin. Tästä se vielä kasvoi.</td></tr></tbody></table><div><br /></div><div><br /></div><div>Seuraava yö meni pitkälti valvoessa ahdistuneena, mutta sitten päätin, että nyt ei vaivuta synkkyyteen, vaan otetaan viimeisistä ajoista irti se, mitä voidaan. Käydään Draaman lempipaikoissa ja tehdään kivoja juttuja. Ja ihan kivasti se sitten alkoi sujuakin, mutta kyllä tilanne silti oli niin stressaava, että huomasin esimerkiksi pari kertaa melkein hyperventiloivani. </div><div><br /></div><div>Onneksi Draama pystyi syömään parasetamolia ja sai siitä hyvin vastettakin. Joskus se silti pienen hetken saattoi keventää etusia tai lepuuttaa vasenta etujalkaansa jopa makuuasennossa ollessaan. Onneksi jalan lepuuttaminen muuttui paljon harvinaisemmaksi sen jälkeen kun lääkekuuri ilmeisesti alkoi purra paremmin, eikä keventämistäkään tapahtunut kuin harvoin ja pienen hetken kerrallaan. Vatsa oli koko ajan hyvässä kunnossa, ja Draama itse enimmäkseen iloinen, reipas ja liikkumishaluinen, ei sitä olisi kuolemansairaaksi uskonut. </div><div><br /></div><div>Onneksi oli kesä, koska liukkaus olisi tässä tilanteessa ollut karmea vaihtoehto. Kesä myös mahdollisti Draaman lempijuttujen tekemisen, erityisesti veden äärellä olemisen, mikä oli sille tärkeää. Kävimme myös nosettamassa ja pari kertaa entisillä kotikulmilla koirille erityisen rakkaissa maisemissa. Siellä Draama sai myös seistä ja kahlata järvessä. Uimaan sitä ei uskaltanut tietenkään päästää, joten pidin sen liinassa. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi38wC9oQxuii-7ktIm7OK-zLg-ar6ZlAYsDG1fvO8Xm2strO4T6eP3nlspWun2PcqPH1yGjK_z6paCyTt9PgaeKBT9wFcGDe48zixNvkxdDqa9Tm4c9dSL11KUzkM_QJsCPlU5jr1CZbo_gHhThXyFaXQteQhJBKMmcpzb43MONIMNdDit7NURHmEmuw/s4128/20220803_130611.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi38wC9oQxuii-7ktIm7OK-zLg-ar6ZlAYsDG1fvO8Xm2strO4T6eP3nlspWun2PcqPH1yGjK_z6paCyTt9PgaeKBT9wFcGDe48zixNvkxdDqa9Tm4c9dSL11KUzkM_QJsCPlU5jr1CZbo_gHhThXyFaXQteQhJBKMmcpzb43MONIMNdDit7NURHmEmuw/w400-h300/20220803_130611.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibhrZpTMYOvsH4AMN9l5nkDQ0pjE5bkdSODgza8W9FjYazBZVOR4m2tRDJ-Dg0skHNqK37-9evHdB29mOEesPBdk5TZclGCsXyO2TkDNXaCcI1acffwOL8y2staK2PK4v6irK9PFHf31t-ijKDolxBLJMmTwIOOnz8s_fyl28h-kyb99JKC24b0x5k4A/s4128/20220722_162712.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibhrZpTMYOvsH4AMN9l5nkDQ0pjE5bkdSODgza8W9FjYazBZVOR4m2tRDJ-Dg0skHNqK37-9evHdB29mOEesPBdk5TZclGCsXyO2TkDNXaCcI1acffwOL8y2staK2PK4v6irK9PFHf31t-ijKDolxBLJMmTwIOOnz8s_fyl28h-kyb99JKC24b0x5k4A/w400-h300/20220722_162712.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWGPBw_lHAr9oa7pUwKiNCXU5gwmpfnR56uiV_v5qaYLlBVhVtUzJKitIPTRbQBNr_OGG_UgeJW-kFtXyH1VTkUaYC63y8f83_CBP2lBWiwcBrQDrXkHJ5qp3xsvuAv8cKQcQaL_kzBfD_uFNrYFTE0w3u2rTlpzW2Gr7qPnli6y6tUTOrXy5yC6vDYA/s4128/20220725_124831.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWGPBw_lHAr9oa7pUwKiNCXU5gwmpfnR56uiV_v5qaYLlBVhVtUzJKitIPTRbQBNr_OGG_UgeJW-kFtXyH1VTkUaYC63y8f83_CBP2lBWiwcBrQDrXkHJ5qp3xsvuAv8cKQcQaL_kzBfD_uFNrYFTE0w3u2rTlpzW2Gr7qPnli6y6tUTOrXy5yC6vDYA/w400-h300/20220725_124831.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Lenkit teimme Draaman ehdoilla, se sai päättää suunnan ja vauhdin. Päivän ensimmäisen pidemmän lenkin Draama halusi aina tehdä samalla kaavalla. Ensin mentiin pieneen lähimetsään, syötiin vähän mustikoita ja leikittiin pieni tuokio. Varovasti, ettei mitään sattuisi. Sitten jatkettiin lenkkiä läheiseen puistoon, jonka reunalla virtaa joki. Siellä Draama halusi aina pysähtyä katselemaan jokea, usein se myös kahlasi. Myös suihkulähteellä piti aina pysähtyä.</div><div><br /></div><div>Draama porskutti määrätietoisesti lenkeillä menemään ja innostui asioista. Kotona se lepäsi rennosti eikä vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Mutta oireitakin joskus oli. Erityisesti Draama oireili aamupissalla ennen kipulääkkeen saamista, mutta parin tunnin päästä seuraavalla lenkillä kipulääkkeen jälkeen se oli eri koira, ja pärjäsi yleensä loppupäivänkin hyvin. Ilman lääkkeen näin hyvää vastetta se olisi mennyt hautaan nopeammin. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyJgYUN671HVLWV0-ZlsRDdEmXv9urup1r7B6G72CTOKcDRHuE19RHmTk9gcEGMlmdX7MctemOj01P-vpNbHKSfBPzdNoVJvyP_qciBcVPDb8m_XFNdFyvGty-QkDR7ZUGuwj5FRjKQ7zg2FgMBGYS0hR_Mr0TaVl18MKRIXRNamG2tZgvLl3nwZTjCg/s4128/20220801_163113.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyJgYUN671HVLWV0-ZlsRDdEmXv9urup1r7B6G72CTOKcDRHuE19RHmTk9gcEGMlmdX7MctemOj01P-vpNbHKSfBPzdNoVJvyP_qciBcVPDb8m_XFNdFyvGty-QkDR7ZUGuwj5FRjKQ7zg2FgMBGYS0hR_Mr0TaVl18MKRIXRNamG2tZgvLl3nwZTjCg/w400-h300/20220801_163113.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Kedqikd3WmOXPIN9jPGWISgP0rp1M7uPa9NQTFiUPkOKzMN28mzZLZ2P-6lDE8ILc-f654oqg8DYj62VpY0-9IYgmY1coP3oLqelOi4UiR7j6yRRhMbHkDNL9hzrN5U9znuWQTduzw_p8w4ONcpunCrceQ3bk2sP3QCdeMROMASOBoGjmHsuE42bIw/s4128/20220805_184344.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_Kedqikd3WmOXPIN9jPGWISgP0rp1M7uPa9NQTFiUPkOKzMN28mzZLZ2P-6lDE8ILc-f654oqg8DYj62VpY0-9IYgmY1coP3oLqelOi4UiR7j6yRRhMbHkDNL9hzrN5U9znuWQTduzw_p8w4ONcpunCrceQ3bk2sP3QCdeMROMASOBoGjmHsuE42bIw/w400-h300/20220805_184344.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlfPzXumF1bxTKdPqQ_sTnTpun1fV-hgyv5KwDbue6wZalEckANMwO6gU4RZnT5ZxwXnS4gjgxmokCC1YM-J2zT9S3YIdschJ3v6n5bMTHX8Spt0Ncy7XpugY3KtGmWetdxExL8w2AM9UDCUulR4B2DsueuRMkjGBHHBX0lFqHu-QndtI6mLZTersBng/s4128/20220716_125228.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlfPzXumF1bxTKdPqQ_sTnTpun1fV-hgyv5KwDbue6wZalEckANMwO6gU4RZnT5ZxwXnS4gjgxmokCC1YM-J2zT9S3YIdschJ3v6n5bMTHX8Spt0Ncy7XpugY3KtGmWetdxExL8w2AM9UDCUulR4B2DsueuRMkjGBHHBX0lFqHu-QndtI6mLZTersBng/w400-h300/20220716_125228.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Jouduin pohtimaan sitä tuskallista kysymystä, että milloin on aika. Kun tilanne on päällä, niin on helppo takertua hetkeen ja toivoa vielä lisäaikaa. Kokemuksesta kuitenkin tiesin sen, että kun asiaa katsoo vuosien päästä taaksepäin, niin ei sillä ole niin väliä kuoliko se koira viikon tai muutamankin aiemmin vai myöhemmin, jos kuolema kuitenkin oli vääjäämättä edessä. Tärkeämpää on se, ettei jää sellaista muistoa, että koira joutui kärsimään turhaan.</div><div><br /></div><div>Ei se silti ole mitenkään helppoa, ei mitenkään päin. Kun näkee iloisen ja reippaan koiran, jolla näyttää olevan elämäniloa hyvinkin vielä jäljellä, mutta joka todellisuudessa on niin sairas. Sen kyllä huomasi, että sairaus myös väsytti Draamaa, kotona se lähinnä nukkui eikä muutenkaan lähtenyt esimerkiksi poikien useimpiin kotkotuksiin mukaan. Sain vaikutelman, että se osasi tosi fiksusti säästää energiaansa itselleen tärkeimpiin asioihin ja ottaa niistä kaiken irti. Olisi kiva tietää, mitä sen päässä liikkui. Diagnoosin saamisen jälkeen Draama pari päivää haki tavallista useammin kontaktia minuun, tuli luokse häntä heiluen ja pusutteli. Eläinlääkäri sanoikin meidän käynnin yhteydessä, että siinä vaiheessa niiden käytös muuttuu. Useinhan koirat toki heijastavat ihmisten muuttunutta käytöstä, mutta sekään ei ihan aina selitä kaikkea.</div><div><br /></div><div>Koko ajan pidin eläinlääkärin tilanteen tasalla siitä missä mennään, ja samalla sain taustatukea mietteilleni. Kyllä minulle sitten alkoi vahvistua kahden viikon kohdalla ajatus siitä, että alkaa olla aika päästää Draama pois ennen mitään isompaa alamäkeä tai romahdusta. Iso syy oli se, että kasvain vain jatkoi hillitöntä kasvuaan, eikä sitä ollut syytä enää isommaksi päästää. Se hyvä puoli asiassa oli, ettei kasvain lapaluiden kohdalla haitannut Draamaa yhtä paljon kuin jos se olisi ollut raajassa ja Draama olisi joutunut varaamaan painoa sen päälle. En kyllä olisi ikinä uskonut miten nopeasti tuollainen kasvain voi kasvaa niin isoksi.</div><div><br /></div><div>Oli lauantai kun ilmoitin eläinlääkärille päätöksestäni, ja sovimme että eutanasia on maanantaina tai tiistaina. Niin kiire ei ollut, että heti olisi tarvinnut. Sunnuntaina sain viestin, että eläinlääkäri voisi tulla seuraavana päivänä klo 10. Panikoin, että sehän on ihan juuri emmekä ehdi sitten tehdä kaikkia viimeisiä juttuja, kuten olin ajatellut. Mutta rauhoituin ja totesin, että kyllä ehdimme tehdä kaiken, nousemme vain tosi aikaisin aamulla. Vielä viimeisenä iltanakaan en uskaltanut antaa Draamalle mitään kiellettyä ruokaa, ettei sen tarvitsisi viettää viimeistä yötä mahakivuissa. Mutta tein valmiiksi pannarin, joka on aina ollut koirien suurta herkkua.</div><div><br /></div><div>Tuntui pahalta kun illalla tiesi, että täyttää viimeisen kerran kongin kalkkunalla ja antaa sen Draamalle jälkiruoaksi. Että meillä oli viimeinen myöhäislenkki ja yöpala, viimeinen yö yhdessä. Työnsin ajatukset kuitenkin syrjään ja tunsin välillä olon jopa levolliseksi. Nyt oli aika, ja se oli koiraa kohtaan reilua. Riisuin Draamalta Seresto-pannan ja se vinkaisi, mikä oli täysin poikkeuksellista. Olin osunut kipeään kohtaan, ja sekin vain vahvisti päätöstä. Viimeiset kolme päivää Draama myös kävi 1-3 kertaa päivässä vesikupilla juomassa, mikä ei ollut sen tapaista. Ei se paljon silloinkaan juonut, mutta yleensä se ei juonut ikinä kupista, koska sai sen verran nesteitä ruoan mukana ettei nähtävästi tarvinnut enempää. On mahdollista, että maksa alkoi reagoida parasetamoliin, mutta on myös hyvin mahdollista, että kasvain oli levinnyt myös sisäelimiin.</div><div><br /></div><div>Aamulla aikaisin piipahdimme pissalenkillä ja sitten koirat saivat aamupalan. Pienen ruokalevon jälkeen lähdimme ulos. Toivoin mielessäni, että tällä kerralla voisimme viettää koko sen ajan puistossa, että Draama saisi rauhassa ja ajan kanssa keskittyä erityisesti itselleen niin tärkeisiin vesijuttuihin. Mutta annoin sen edelleen päättää itse, jos se halusi ensin metsään, niin sinne menisimme. Vastoin kaikkia oletuksiani Draama kuitenkin suuntasi suoraan puistoon, ja siellä vietimme rauhassa pitkän ajan. Draama sai valita missä se halusi käydä, ja se valitsi mennä kolme kertaa mielipaikkaansa joen varteen katselemaan veden virtausta ja kastelemaan varpaitaan. Muuten se kierteli tutuissa paikoissa ympäri puistoa ja tutki paikkoja. Otin tietenkin kuvia, ja jokaiseen kuvaan tallentui iloinen ilme. </div><div><br /></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAPfTSPPmGstgFehHPKzlxSlVcvy42F8LZ7x1R1wPPGGYmC8LdUD9k_T1uBHSq7T3S_cWfaM2eTbonPCMUTBtAoDU6KluSiDbFgOJJ9EfeXwxdDubYdr583M0aA7L_QkiUWwvxBEMeM9RV4T0PHZJy-tvk9IYCLgCbbR1EKBf29XZQ4Zi7diV7XSv-Yw/s4128/20220808_083122.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAPfTSPPmGstgFehHPKzlxSlVcvy42F8LZ7x1R1wPPGGYmC8LdUD9k_T1uBHSq7T3S_cWfaM2eTbonPCMUTBtAoDU6KluSiDbFgOJJ9EfeXwxdDubYdr583M0aA7L_QkiUWwvxBEMeM9RV4T0PHZJy-tvk9IYCLgCbbR1EKBf29XZQ4Zi7diV7XSv-Yw/w400-h300/20220808_083122.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaksi tuntia ennen lähtöä puistossa</td></tr></tbody></table><div><br /></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB9KYI5E2Po3CuZLnzSyEcKu_8e5ochjOOiKxq7CNAVZXucI694_k_p24_vwL5VOhtn1Bq9u9lFedIIjrF1FI6TMVDJ-Ji8duJO3Azx7dp1MC7Zk3nTr9O_BQ6pADhbdnyHMjHTpXXd7hdzZ0GzyTd-XUqrIiLDa8gTfKsn8OyRfEihqxuG1_UjETfWA/s2979/20220808_084313%20(2).jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2979" data-original-width="2887" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiB9KYI5E2Po3CuZLnzSyEcKu_8e5ochjOOiKxq7CNAVZXucI694_k_p24_vwL5VOhtn1Bq9u9lFedIIjrF1FI6TMVDJ-Ji8duJO3Azx7dp1MC7Zk3nTr9O_BQ6pADhbdnyHMjHTpXXd7hdzZ0GzyTd-XUqrIiLDa8gTfKsn8OyRfEihqxuG1_UjETfWA/w388-h400/20220808_084313%20(2).jpg" width="388" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Viimeinen kuva elossa</td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div><div><br /></div><div>Sitten tuli aika palata sisälle. Draama sai vuosien tauon jälkeen herkutella pannarilla. Aamulla aiemmin se oli jo saanut aamupalan yhteydessä kreikkalaista jogurttia, josta aina kovasti piti entisessä elämässä. Kello kävi, aika olisi kohta. Hoitava eläinlääkäri tuli kotiin tekemään eutanasian, sen halusin Draamalle viimeisenä palveluksena tarjota kun se mahdollisuus oli. Draaman ei tarvitsisi stressata klinikalle menemistä, se saisi lähteä tuttujen ihmisten vierellä kotona. </div><div><br /></div><div>Ja oli niin sopivaa, että juuri Draaman oma lääkäri oli saattamassa sitä viimeiselle matkalle, sillä hän lopulta oli se, joka tätä matkaa meidän kanssa oli viime vuodet tehnyt. Suolistosairaudet osaavat olla monimutkaisia ja niiden hoito vaatii tiivistä yhteistyötä omistajan ja lääkärin välillä. Näinä vuosina vaihdoimme pelkästään sähköposteja melkoisen määrän. Ja aina sain apua ja neuvoja Draaman ongelmissa, ja tunsin että Draamasta välitetään. Hattu päästä, että eläinlääkäri ehtii paneutua ison potilasmäärän asioihin niin hyvin ja olla läsnä potilailleen, kun potilasaines ei siitä helpoimmasta päästä edes ole, ja työmäärä on valtava. Näinä vuosina hän suorastaan auttoi pitämään pääni kasassa. Olen kyllä hurjan kiitollinen, että juuri hän oli Draaman lääkäri.</div><div><br /></div><div>Totesin eläinlääkärille hänen tultuaan, että Draama varmaan ihmettelee, miksi tuo täällä on, ihan väärässä ympäristössä. Hän sanoi, että kyllä se tietää miksi olen täällä. Ne tietävät. Ja mikä minä olen väittämään eläinlääkärille vastaan, hän tekee tätä työkseen. Oli Draama jo aamulla erilainen, teki lenkkiin muutoksen ja tutki puistossa lempipaikkojaan tarkemmin, jätti jäähyväisiä. Tiesi se.</div><div><br /></div><div>Häädin pojat ennen toimenpidettä eri huoneeseen pois tieltä. Ja sitten Draama lähti, pää sylissäni, juuri lisää pannaria syöneenä, hyvin levollisesti ja rauhallisesti rajan yli lipuen.</div><div><br /></div><div>Sen jälkeen oli aika päästää pojat jättämään jäähyväiset. Eläinlääkäri sanoi ennakkoon, että koirat yleensä vain vähän nuuskaisevat eivätkä muuten ihmeemmin reagoi. Ja juuri niin kävi. Pojat vähän nuuhkivat ja lähtivät sitten jatkamaan omaa elämäänsä ilman sen suurempia tunteita. Suoraviivaista touhua. Nehän olivat jo varmasti pitkään tienneet Draaman olevan sairas. Oli niiden käytös sen verran tavallisuudesta poikkeavaa, etteivät ne olleet tavanomaisen riehakkaita päästessään pois suljetun oven takaa, ja vielä Draaman nuuskimisen jälkeenkin harras tunnelma säilyi.</div><div><br /></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik2gfhSe_Ft7h0UszafILbO5bP7qDH4QUZ4vey3y7y_F6kImgUIjKrUbbQh8hBLn_kdVskVgsRVJcseRQK7NqJ5s9jk64fpQG8ypaz7vDVbe6pQgLvMss0cCKnuC5e1A-uM5NOUfSg4dkPn_Ez6wopcORWMyXDDY5yzA9x81wMS44_9Q99isFC7ZIEgQ/s4128/20220808_102848.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik2gfhSe_Ft7h0UszafILbO5bP7qDH4QUZ4vey3y7y_F6kImgUIjKrUbbQh8hBLn_kdVskVgsRVJcseRQK7NqJ5s9jk64fpQG8ypaz7vDVbe6pQgLvMss0cCKnuC5e1A-uM5NOUfSg4dkPn_Ez6wopcORWMyXDDY5yzA9x81wMS44_9Q99isFC7ZIEgQ/w400-h300/20220808_102848.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jäähyväisten aika</td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div><div>Vain kerran aiemmin ovat muut lauman koirat saaneet nähdä kuolleen toverinsa, mutta eivät ne ole koskaan etsineet lähtenyttä. Ja ovat ne sillä tavalla saattamassa olleet, että ovat yleensä olleet mukana autossa klinikan pihalla, ja niillä on varmaan ollut käsitys siitä mitä on tapahtunut. Ensimmäinen koirani Netta kuoli kotiin ihan itsestään, joten sen muut näkivät. Jason ei muistaakseni piitannut mitään. Nastalla oli ollut Nettaan loppuaikoina kireät välit, ja se vähän katsoi kuollutta sillä silmällä, että onkohan se vielä vaarallinen ja pitääkö sille suuttua. Jessi sen sijaan nosti kuononsa ylös ja päästi hyvin haikean, surullisen ulvonnan. Kerroin tästä eläinlääkärille, ja hän totesi ettei sellaista yleensä tapahdu. Jessi olikin harvinaislaatuinen koira. Viisas ja empaattinen.</div><div><br /></div><div>Eläinlääkäri lähti ja vei Draaman mennessään. Hän yritti vielä klinikalla ottaa sen kasvaimesta ohutneulanäytteen, koska olisin halunnut tietää kasvaimen tyypin. Näyte ei kuitenkaan onnistunut, koska kudos oli niin tiivistä, mikä toisaalta vahvisti sen, että todennäköisimmin kyse oli osteosarkoomasta tai osteokondroomasta. Juuri tästä syystä ei näytettä meidän klinikkakäynnillä edes yritetty ottaa, koska eläinlääkäri varoitti, että siellä voi olla rusto vastassa eikä näytteeseen saada soluja, ja totesin, että ei sitten oteta, ei siitä koiralle edes mitään hyötyä ole. Sitten asia kuitenkin alkoi tuntua tärkeältä, mutta eihän se tosiaan onnistunut.</div><div><br /></div><div>Sitten oli jäljellä enää pojat ja minä. Tyhjyys. Minulle läheisin koira oli poissa, minun sieluni ja sydämeni koira. Eutanasian ajan pidätelty suru vyöryi päälle. Pyörin kotona tietämättä mihin ryhtyä, ja lopulta lähdin poikien kanssa ulos. Siellä alkoi sataa ja ukkostaa kovaa, tulimme pian takaisin sisälle märkinä.</div><div><br /></div><div>Mutta en vieläkään osannut olla kotona. Lähdimme lenkille ulkoilualueelle silläkin uhalla, että joutuisimme lenkkeilemään ukkosilmassa. Mitä väliä. Mietin valitsenko sen lyhyemmän vai pidemmän reitin. Pidemmän tietenkin, ei vähempi riittänyt mihinkään. Valvotun yön, huonon syömisen ja eutanasian jälkeen ei sen luokan kuntoilu ehkä ollut viisain ratkaisu, mutta tuska siivitti menoa. Pojillakin menohaluja riitti. Mutta nekin ovat raukat selkävikaisia ja ikääntyviä, Vinski jo 12,5-vuotias ja Kipi 9. Ei niiden kanssa voi kaiken aikaa lenkkeillä hirveän pitkiä lenkkejä. Minun taas olisi pakko saada hoitaa korvienväliäni liikkumalla paljon. Voi kun olisi terve koira lenkkikaverina. On ollut pakko välillä lähteä ulos ilman koiria.</div><div><br /></div><div>Ihana, rakas, hömppä Draama, oman tiensä kulkija. Se hajotti monet lelunsa alle aikayksikön ja oli sitten hyvin tyytyväinen. Uimareissuilla se usein tuijotti rannalla vettä melkein transsissa. Kun tuli kotiinlähdön aika, niin se siinä vaiheessa ymmärsi lähteä uimaan, hävisi kauas ulapalle heittämään pitkää lenkkiä ja jätti muut odottamaan itseään. Ajattelin, etten koskaan uskalla viedä sitä mereen uimaan, sehän voisi uida vaikka Viroon. Se nakitti tilaisuuden tullen kenet vain kopitteluun kanssaan, silmät innosta tuikkien. Se oli lauman kuningatar, ja se tiesi arvonsa. Välillä draamakuningatar, ensimmäisen ultran takia ajetut mahakarvat esimerkiksi olivat sille maailmanloppu. Seuraavissa sen mahakarvat ajettiin säästeliäämmin, eikä ongelmaa enää ollut. Draama oli joissain suhteissa hyvin herkkä, mutta toisissa ei pätkääkään. Se ei ollut koulutettavana nöyrä, mutta hirveän motivoitunut ja innokas se oli. Sydämeltään työkoira. Ja vauhtimimmi. Meillä oli sen kanssa hyvä tunneyhteys, joka vuosien myötä vain tiivistyi. Ja siinä oli jotain sellaista karismaa, johon en löydä edes sanoja. Se vain oli niin hieno koira.</div><div><br /></div><div>Vaan hyviä kortteja ei Draama elämältä saanut, ihan liikaa annettiin taakkaa yhdelle pienelle koiralle. Kymppisynttäreitä se ei koskaan päässyt viettämään. Me saimme olla yhdessä vain kuusi vuotta.</div><div><br /></div><div>Seuraavana päivänä Draaman lähdön jälkeen luukutin kappaletta Kylmä ilman sua oman lempiartistini versioimana, koska se kuvasti niin hyvin omia fiiliksiä. Kuuntelin myös Draaman nimikkobiisiä Maailma on sun. Edelleen tunsin tarvetta pysyä mahdollisimman paljon pois kotoa ja puuhata jotain. Eikä se tarve vieläkään ole mihinkään poistunut nyt kun aikaa on mennyt jo enemmän. Välillä on tietenkin pakko kohdata kaikki ajatukset ja tunteet ihan paljaaltaan, ilman puuhastelun suomaa vaimennusta. Melkein olin unohtanut senkin, miten monella tapaa fyysinen tunne suru on. </div><div><br /></div><div>Kroonisesti sairas koira jättää melkoisen tyhjiön myös siksi, että elämä on niin paljon pyörinyt sen ympärillä, on ollut rutiinit, lääkitykset, huolet, oireiden kyttäämiset ja mitä milloinkin. En rakastanut kaikkea sitä työtä mitä Draaman suolistosairaus teetti, mutta tuntui kyllä oudolta kun se kaikki jäi pois. Se oli kuitenkin osa omaa arkeani. Tiskin määrä on nykyään naurettavan pieni, ei tarvitse enää olla niin paljon kokkaamassa, ei tarvitse kauppaan lähtiessä tarkistaa, onko Draamalta psyllium, hirssi tai myskikurpitsa loppumassa ja valita sitten kauppa sillä perusteella, että kyseisiä tuotteita sieltä löytyy. Työmäärän väheneminen ei ole yhtään iloinen asia tilanteessa, missä haluaisi purkaa surun tunnetta tekemiseen.</div><div><br /></div><div>Pojatkin ovat niin urautuneita joihinkin rutiineihin, että ovat yrittäneet vanhasta muistista tehdä asiat niiden mukaan. Iltaruoan jälkeen pojat aina saivat puruluut ja Draama kongin, ja koska kongiin jäi kalkkunanmuruja Draaman jäljiltä, niin Vinski aina nuoli kongin hartaudella puhtaaksi. Draaman poismenon jälkeen Vinski taas oman puruluunsa syötyään meni sohvalle kyttäämään kongia, mutta sitä ei siellä ollut. Se katsoi kysyvästi minuun ja minua riipaisi sydämestä, mutta se tyytyi asiaan, eikä seuraavana iltana enää edes etsinyt kongia. </div><div><br /></div><div>Jotkut muut rutiinit ovat säilyneet pidempään. Draama aina sai ansaita kongin tekemällä jotain pientä, ja pojat odottivat sen aikaa toisessa huoneessa. Monta päivää ne olivat menossa hanhenmarssia toiseen huoneeseen iltaruoan jälkeen, ja Kipi luulee vieläkin että sinne pitää mennä. Yöpalasta sain ne sentään vieroitettua aika kivuttomasti. Koska Draama söi kolmesti päivässä, niin pojatkin saivat pienen yöpalan, mutta enää en viitsi antaa. Ja kuten aina laumanjäsenen mentyä, niin nytkin olen myös itse välillä etsinyt katseellani sitä yhtä, puuttuvaa koiraa.</div><div><br /></div><div>Oli helpottavaa, kun eläinlääkärikin sanoi uskovansa, että eutanasia tapahtui oikeaan aikaan. </div><div>Viimeisistä ajoista jäi kaikesta huolimatta myös hyvät muistot. Ehdin jättää Draamalle jäähyväiset, ehdimme tehdä kivoja juttuja joista se vielä nautti kovasti, ja sitten se sai nukahtaa rauhassa suunnitellusti pois. Aina ei ole näin hyvin mennyt, sekin on vain elämää eikä sille aina mitään voi, mutta kyllä siitä ikävät muistot jää, jos lähtö on jollain lailla brutaali ja ennakoimaton ja jos koira joutuu kärsimään.</div><div><br /></div><div>Tälle sairastamisen täyteiselle matkalle en koskaan halunnut, mutta paljon opin uutta tästäkin. Ja ennen kaikkea sain elää Draaman kanssa, joka oli ihan muuta kuin sairautensa. Jonka kanssa minulla oli niin paljon hyviäkin aikoja ja hetkiä. Josta haluan erityisesti muistaa ilkikurisen pilkkeen sen silmissä, täysillä asioihin heittäytymisen, sen miten se rakasti olla metsässä ja veden äärellä, miten urhea se oli, miten saimme yhdessä kokea tekemisen riemua, miten se jätti lähtemättömän jäljen sydämeeni. Sain vielä kerran laumaan tyttöenergiaa, nyt on jäljellä vain uroksia, enkä oikein ymmärrä, miten narttuihmiselle näin on päässyt käymään. Meidän lauma on niin kovin vajaa nyt. Minulla on niin kova ikävä.</div><div><br /></div><div style="text-align: left;"><br /><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div style="text-align: justify;"><br /></div></div></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;">Draama 12.12.2012-8.8.2022</span></div></div></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div style="text-align: justify;"><i><br /></i></div></div></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div style="text-align: justify;"><i>Olet kaunis</i></div></div></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div style="text-align: justify;"><i>Niin kaunis</i></div></div></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><div style="text-align: justify;"><i>Ja maailma on sun</i></div></div></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></blockquote></div><div><blockquote style="border: none; margin: 0px 0px 0px 40px; padding: 0px; text-align: left;"><div><i><br /></i></div></blockquote></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaEFpL2vjPwy-A8jeSwo1CcoPzL_CvX0fAT0O725PcXyZ24loqJqgEsu9jlSRgz1NCR2rEipxOyduQykM6qDbvIYM03kpLWwDLUp8owGr3kio7j6nRolWkk-Izsk-yt6H2FxzLbu5Rr5yz4xOfzinFrxoUbt1PtVkr8HMHJT61SHworfBnyJ3pWcZn6w/s4128/20211208_140838.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaEFpL2vjPwy-A8jeSwo1CcoPzL_CvX0fAT0O725PcXyZ24loqJqgEsu9jlSRgz1NCR2rEipxOyduQykM6qDbvIYM03kpLWwDLUp8owGr3kio7j6nRolWkk-Izsk-yt6H2FxzLbu5Rr5yz4xOfzinFrxoUbt1PtVkr8HMHJT61SHworfBnyJ3pWcZn6w/w400-h300/20211208_140838.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-39183038542931470272021-08-30T18:32:00.006+03:002021-10-21T13:38:01.106+03:00Katsaus<div>Jahas, onpa mennyt pitkä aika edellisestä päivityksestä. Jos nyt sitten olisi puolivuotiskatsauksen aika. Nähtäväksi jää, tuleeko päivityksiä enää jatkossa.</div><div><br /></div><div>Kesä- ja heinäkuu olivat ennätyslämpimiä eli siis kammottavia. Ulkona eikä sisällä voinut tehdä paljon mitään, joten ihan hukkaan valuivat kesäpäivät. Meillä oli sisälläkin hirveän kuuma, ja koirat lähinnä makasivat ihan koomassa. Välillä ihmettelin, että hengittävätkö ne edes enää. Itse yritin epätoivoisesti löytää tapoja viilentää kämppää edes jotenkin, ja mm. blokkasin joka ikiseltä auringonsäteeltä pääsyn kämppään, mutta läkähdyimme silti. </div><div><br /></div><div>Viikkokausiin en käyttänyt hellaa enkä uunia ruoanlaittoon. No paitsi että Draaman ruoat oli pakko keittää joka tapauksessa ja kärsiä seuraukset, omat ruoat jäivät kokkaamatta. Lääkkeet joutui säilömään pariksi kuukaudeksi styroksilaatikkoon kylmäkallen kanssa, koska kämpän lämpötila oli niille aivan liian korkea.</div><div><br /></div><div>Uintireissuillekaan emme päässeet helteiden aikana, koska pelkkä kävelymatka lähimmälle järvelle olisi tappanut, ja sitten sinne tuli sinileväkin. Pelastukseksi muodostui muutaman sadan metrin päässä oleva joki, joka oikeastaan on vain puropahanen. Siellä koirat sentään pääsivät vähän viilentymään, ja pystyi siellä muutaman metrin uimaankin. Draama alkoi uida siellä yllättävän tosissaan, toiset nyt vaan ottavat kaiken täysillä. Vinski sen sijaan oli ihan kysymysmerkkinä, että mikä tämä lätäkköjuttu nyt on, missä on hänen järvensä ja keppinsä.</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6T30qGckNfXPAkc73bMR1rMb9YkK968she0TjuvaetwzPye2PanaJqEOMgBh9hY0KG9t-O925CecAPN0RKLdhYsLA45RuLIuZAHw-C2q9rLlTBAkiy1GbREt_WSKSLm-cSorsHH5oH0Yl/s2048/20210707_161239.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6T30qGckNfXPAkc73bMR1rMb9YkK968she0TjuvaetwzPye2PanaJqEOMgBh9hY0KG9t-O925CecAPN0RKLdhYsLA45RuLIuZAHw-C2q9rLlTBAkiy1GbREt_WSKSLm-cSorsHH5oH0Yl/w400-h300/20210707_161239.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaFdmsjLhR1JiNvMmxrx2JaNs39mLfcZK0yhN8uk5FtQnOMdr3rxO0Jq5kCdwjFRyT_p6kKsvAZKj9wZ1wwka47CDyJpn_wIml3UFK8PqB_Zv-v8HH0gFsojWGBzd26Ii30eC4ChvG3X5C/s2048/20210609_130239.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaFdmsjLhR1JiNvMmxrx2JaNs39mLfcZK0yhN8uk5FtQnOMdr3rxO0Jq5kCdwjFRyT_p6kKsvAZKj9wZ1wwka47CDyJpn_wIml3UFK8PqB_Zv-v8HH0gFsojWGBzd26Ii30eC4ChvG3X5C/w400-h300/20210609_130239.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihan joka kohdasta ei kannata mennä uimaan</td></tr></tbody></table><br /><div style="text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDwSdEeEFtmbdx_tYok1KS5ljAWVYZyfPWLkbY3iIImA7mml6QlkISkwscM1U6MGhPlg5MtrWdIF_P4lrOcX9m1tCTJH2LvWqicG6ClwGwXopOz27qS5a2asJgr3UwmBN77ysdS16IiW6b/s2048/20210622_203616.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDwSdEeEFtmbdx_tYok1KS5ljAWVYZyfPWLkbY3iIImA7mml6QlkISkwscM1U6MGhPlg5MtrWdIF_P4lrOcX9m1tCTJH2LvWqicG6ClwGwXopOz27qS5a2asJgr3UwmBN77ysdS16IiW6b/w400-h300/20210622_203616.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuuma!</td></tr></tbody></table><div><br /></div><div><br /></div>Elokuun myötä sää onneksi muuttui inhimillisemmäksi, sateetkaan eivät isommin haitanneet. Olemme koirien kanssa nauttineet, kun olemme päässeet tekemään kunnollisia lenkkejä. Sekin oli juhlallinen hetki, kun pari viikkoa sitten kaivoin lenkin jälkeen pitkästä aikaa esiin koirien Back on Track-loimet, kun kämpän lämpötila ei enää ollut liian tukala niiden pitämiseen. Koirat huomasivat tämän heti ja kiiruhtivat pyytämättä jonoon saadakseen loimet ylleen. On kyllä kiva nähdä niiden nauttivan loimien pitämisestä.<div><br /><div>Talvisessa viime päivityksessä tuskailin sitä, että Kipi oli niin sekaisin tyttöjen hajuista. Sen jälkeen tilanne rauhoittui huomattavasti, mutta viime aikoina Kipi on taas syöksähdellyt hanakammin hajujen perään ja ollut vähän rasittava. Ovatkohan lähistön nartut peräti synkronoineet juoksunsa. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf4GlwYBOmiiJFRqEKYLWCTcVgImk1CxL80Ak9tgvr9bDsKQ63odlNeYzmsr-pfVvOt7ZYvg_RqBGnv-N3xWkWRIBqaIgsvGxn5-E4L5fxEwF60CLMFx4isMk7-GLn08oYtR0BIMxc7Z2S/s2048/20210406_162031.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhf4GlwYBOmiiJFRqEKYLWCTcVgImk1CxL80Ak9tgvr9bDsKQ63odlNeYzmsr-pfVvOt7ZYvg_RqBGnv-N3xWkWRIBqaIgsvGxn5-E4L5fxEwF60CLMFx4isMk7-GLn08oYtR0BIMxc7Z2S/w400-h300/20210406_162031.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Toukokuussa sattui ikävä välikohtaus, kun olimme tulossa lenkiltä, ja kotitalon kulmille ehdittyämme nurkan takaa syöksyi äkkiä irrallaan ollut rottweiler koirien päälle. Kipi oli eturintamassa ottamassa iskua vastaan, ja ensimmäistä kertaa näin sen tällaisessa tilanteessa puolustavan itseään. Tosin eivät irtokoirat ennen suoraan sen iholle ole tulleetkaan. Kipillä ei ollut mahdollisuutta edes väistää, koska se oli kytkettynä, ja lisäksi hyökkääjä oli myös uros - mikä varmaan oli myös syynä siihen, että Kipi valikoitui sen kohteeksi. Rottweilerin omistaja tuli pian perästä nappaamaan koiransa pois. Tärisin sisäisesti pitkään vielä jälkeenpäin, nämä tilanteet ovat aina karmeita ja tulevat yllättäen.</div><div><br /></div><div>Osasin pelätä Draamalle tulevan seurauksia hyökkäyksestä, koska tuollainen tilanne aiheuttaa niin voimakkaan stressireaktion. Ja niin siinä kävikin, että seuraavana yönä Draamalla oli pitkään hyvin ankea olo. Juuri kun tilanne oltiin saatu kuukausien taistelun jälkeen paljon paremmaksi. Ja näin turhasta syystä vieläpä. </div><div><br /></div><div>Kipillekin tuli seurauksia. Seuraavana päivänä se älähti, kun olin pujottamassa sille pantaa pään yli, jolloin osasin etsiä vammaa sen naaman alueelta. Ja puremahaavahan sieltä karvan alta löytyi, onneksi ei kovin syvä. Leikkasin karvat pois haavan kohdalta ja puhdistin sen Betadinella. Parin päivän päästä sitten Kipiltä alkoi vuotaa välillä hieman verta toisesta sieraimesta. Eläinlääkäri kehotti tulemaan näytille, joten teimme niin. Mitään ihmeellistä ei sieraimessa näkynyt, hyökkäyksessä nenään tullut tälli ilmeisesti oli vuodon aiheuttanut. Onhan siinä melkoinen kokoero Kipin ja ison rottweileruroksen välillä. Vuoto onneksi loppui, ja haavakin parani hyvin. </div><div><br /></div><div>Draama ei niin vähällä päässyt, vaan taas taistelimme pahempien, aaltoilevien oireiden kanssa. Taas tuli huonoja päiviä, taas kului Cereniaa ja Kaoliinia päivittäin ja Apoquelin annostus nostettiin kahdeksi viikoksi kaksinkertaiseksi. </div><div><br /></div><div>Vinski sen sijaan purjehti läpi tämänkin hyökkäyksen näennäisesti ilman vaurioita, mutta ihan varmasti sekin on kokenut voimakasta stressiä. Se onnistui taas pysyttelemään muina koirina rauhallisesti taka-alalla. En tiedä, miten se toimisi jos joku oikeasti tulisi suoraan sen päälle, että puolustaisiko se silloinkaan itseään ollenkaan vai antaisiko tehdä itselleen mitä vain ilman vastarintaa. Toivottavasti en saa sitä tietääkään. </div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7SczynmSJ0Y2uOA5eRY1B40iqklZVqzo62Jd9wnLnlIeJONi6_5LEDzieXRCqiqYlarzQZ5N2YCK180nX1lV4vObBqiUtgieYEmSYM_rIZkifYFu5B_gyRp6joQMoqULukW-1BpyErGhyphenhyphen/s2048/20210523_134333.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7SczynmSJ0Y2uOA5eRY1B40iqklZVqzo62Jd9wnLnlIeJONi6_5LEDzieXRCqiqYlarzQZ5N2YCK180nX1lV4vObBqiUtgieYEmSYM_rIZkifYFu5B_gyRp6joQMoqULukW-1BpyErGhyphenhyphen/w400-h300/20210523_134333.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div><div>Piirallakin kävimme toukokuun lopussa, ja tällä viikolla on sitten seuraava käynti. Draama oli koko rangan alueelta aivan jumissa ja lantiossa oli lukko. Tilanne ei aikoihin ollut ollut yhtä paha. Vatsan ongelmat tietenkin osaltaan olivat rangankin tilaan vaikuttaneet, hyökkäyskin oli jotain voinut aiheuttaa. Piiralla kesti pitkään saada Draama auki, mutta käsittelyn jälkeen huoneessa tepastelikin sitten vapautunut ja iloinen koira, joka aina välillä kävi antamassa osteopaatille pusun. </div><div><br /></div><div>Piira kiinnitti huomiota myös siihen, miten Draama pelkällä katseella laittoi pojat vastaanotolla ruotuun. Draama onkin eittämättä meidän lauman kuningatar ja kaulinta heiluttava Justiina, ja pojat ovat sen nöyriä alamaisia. No Kipi joskus vähän nurisee joissain kilpailutilanteissa, mutta antaa kuitenkin helposti periksi ja on Draaman suuri fani. Niinhän sen kuuluu mennäkin, kuten Piirakin totesi.</div><div><br /></div><div>Pojillakin oli laitettavaa, mutta niiden tilanne ei ollut paha. Kummankaan spondyloosi ei vaikuttanut olevan akuutissa vaiheessa. Ilahduttavasti Vinski ei ole enää pissaillut sisälle pitkään aikaan, joten kytkös selän tilanteeseen on kyllä hyvin selkeä. Ihan mahtavaa, että saavutimme vielä näin rauhallisen tilanteen. Toki selkä voi taas myöhemmin aiheuttaa vaikka mitä, mutta murehditaan sitä sitten jos niin käy.</div><div><br /></div><div>Mutta voihan terveys sentään, miten paljon se päänvaivaa aiheuttaakaan jokapäiväisessä elämässä. Draaman tilanne erityisesti huolettaa. Eläinlääkärin arvion mukaan stressi tulee aina olemaan sille ongelma lääkityksestä huolimatta, koska se on niin herkkä ja reagoi suolistolla stressiin. Niin se on tehnyt varmaankin aina, mutta ei se aiemmin juurikaan saanut selkeästi oireita yksittäisistä stressaavista tapahtumista kuten nykyään. Se on nyt vain herkistynyt stressille aiempaa enemmän. Ennen se ei saanut oireita eläinlääkärikäynneistäkään, mutta kaksi viimeisintä käyntiä ovat oireita aiheuttaneet, onneksi eivät kuitenkaan pahoja. Keväällä kävimme otattamassa veriarvot lääkityksen takia, ja heinäkuussa hammaslääkärissä arviokäynnillä. </div><div><br /></div><div>Apoquelin aloittaminen on ehkä auttanut siinä, etteivät Draaman oireet ole menneet niin rajuiksi ja pitkäkestoisiksi kuin ne helmikuussa menivät, vaikka ne ikäviä ovat välillä olleetkin. Viime aikoina Draama on ollut iloinen ja reipas, oireita on ollut vain hyvin harvakseltaan ja hetkellisesti. </div><div><br /></div><div>Tulevaisuudessa on taas tiedossa tosi isoja stressin aiheita, joten ongelmia on luvassa. Lähiaikoina Draaman pitäisi mennä hammashoitoon, ja pelkästään jo anestesia vaikuttaa suoleen, ja stressi sitten tulee vielä kaupan päälle. Nähtäväksi jää, miten siitä selvitään.</div><div><br /></div><div>Eikä siinä kaikki, vaan lisäksi meidän pitäisi joskus loppuvuoden aikana taas muuttaa. En millään haluaisi taas altistaa Draamaa niin pahalle stressille, mutta en voi itse vaikuttaa asiaan. Edellinen muutto aiheutti kuukausien mittaiset aaltoilevat oireet, stressiherkkyyden lisääntymisen, eläinlääkärikäyntejä ja lääkityksiä. Pelottaa, että seuraavasta Draama ei enää selviä, niin pahoiksi oireet viimeksi välillä menivät. Erilaiset stressinlievennyskeinot kyllä otetaan käyttöön, mutta eivät ne välttämättä ihmeisiin pysty.</div><div><br /></div><div>Kaikkea stressiä ei vain voi siivota elämästä pois, ja paljon onkin jatkossa kiinni siitä, miten Draama stressin kanssa selviää. Kuin myös sairauden käyttäytymisestä muutenkin ja kokonaisterveydestä.</div><div><br /></div><div>Luopumisen ajatus minkä vain koiran suhteen on aina raskas. Kaikkien nykyisten kanssa on jo tullut tilanteita, kun on terveyden suhteen käynyt mielessä, että tämä voi koitua kyseisen koiran kohtaloksi jo lähitulevaisuudessakin. Päällimmäinen ajatus silloin on ollut vain se, että ei vielä, mieluummin vasta sadan vuoden päästä. Kyllä ne niin tärkeitä ja rakkaita ovat. Ketään en pois antaisi, mutta kenenkään en halua myöskään kärsivän liikaa. Lopulta aina tulee se hetki, kun on päästettävä irti.</div><div><br /></div><div>On vielä melko helppoa miettiä luopumisen kriteereitä analyyttisen viileästi silloin kun asia ei ole ajankohtainen. Useinkaan ne tilanteet eivät silti tule kuten oli ajatellut, eivätkä ole niin selkeän yksiselitteisiä. Joskus sen vain tietää, että aika on juuri nyt. Kaikkeen ei vain voi varautua, eikä ainakaan siihen, miten Draaman sairaus jatkossa käyttäytyy. Sillä kun ei ole mitään sääntöjä. Selkäsairaudet ovat myös olleet ikäviä, ja ne ovat vieneet meiltä niin paljon, mutta kuitenkin ne ovat melkeinpä olleet lastenleikkiä Draaman suolistosairauteen verrattuna. Niin epävarmaa se on elämästä tehnyt, niin syvällä olen sen kanssa käynyt, puhumattakaan sen vaikutuksista Draaman itsensä elämään. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyf65-_cLK_BZG-4Z2aEC5aCXbnMvmWWJJ172EMPfHYsjdcEVFpWaWbFQ1VJwxEKmP4Xtt6DCBR47a0fTXmaSZqyY4i_v4K5uvamwjZNpTvC8mTTxhEi2IOz98Ygc5LavceG1W77vj4JKg/s2048/20210723_135705.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjyf65-_cLK_BZG-4Z2aEC5aCXbnMvmWWJJ172EMPfHYsjdcEVFpWaWbFQ1VJwxEKmP4Xtt6DCBR47a0fTXmaSZqyY4i_v4K5uvamwjZNpTvC8mTTxhEi2IOz98Ygc5LavceG1W77vj4JKg/w400-h300/20210723_135705.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu34CctBO4F6CR_MompWBMbC8ndl2TG7m-e6KOs39nJ5EWK7x0X1ihjst5twI6nP0a2trOY9CimcyZDmUi2V1gG5UMnnag65BU5qMU4ae4gW9OvkryuluUUp4TnlCdzbBoqGcBim2SMSGC/s2048/20210723_135658.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu34CctBO4F6CR_MompWBMbC8ndl2TG7m-e6KOs39nJ5EWK7x0X1ihjst5twI6nP0a2trOY9CimcyZDmUi2V1gG5UMnnag65BU5qMU4ae4gW9OvkryuluUUp4TnlCdzbBoqGcBim2SMSGC/w400-h300/20210723_135658.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div><div>Koirien sairastelu vaikuttaa hyvin kokonaisvaltaisesti elämään ihan joka päivä, sekä suoraan että välillisesti, joskus vähän yllättävälläkin tavalla. Yksi jännä piirre on se, että diagnoosin mukana näköjään tulee annos näkymättömyyspulveria, koska niin usein lakkaa sairas koira kokonaan olemasta joidenkin silmissä. Sehän on selvä, että kun harrastukset jäävät pois, niin elämästä jää pois paljon tapahtumia ja kontakteja, mutta tämä näkymättömyys koskee myös asioita, joihin sen ei pitäisi vaikuttaa.</div><div><br /></div><div>Meille kävi myös niin, että kun verrattain lyhyessä ajassa meni taas kerran tonnikaupalla rahaa eläinlääkäreihin, lääkkeisiin ja koirien huoltoon, niin autoon jäivät tekemättä katsastuskorjaukset, jotka olisivat maksaneet nelinumeroisen summan. Mistä sitten seurasi se tylsä fakta, ettei lopulta enää ollut autoa käytössä. Mikäs siinä, en enää asu ihan niin periferiassa kuin ennen ja kannatan vahvasti joukkoliikennettä. Edes harrastusten takia ei enää tarvitse ajella.</div><div><br /></div><div>Mutta se käytäntö vaan ei sitten olekaan niin helppoa, kun nimenomaan koirien terveydenhoito on äärettömän haastavaa ilman autoa. Milläs sitten menet osteopaatille tai kiidät akuuttipauksessa nopeasti eläinlääkärille. Eli siis syy auton tarpeeseen ja siihen, miksei sitä enää ollut, kulminoituivat samaan asiaan... Vanhaa sananlaskua mukaillen: huoleton on autoton ja koiraton tyyppi.</div><div><br /></div><div>Välttämättömimpiin menoihin sain onneksi laina-auton, mutta sen saamiseen ei voinut aina luottaa, ja se piti noutaa toiselta puolelta kaupunkia, joten akuuttiin hätään siitäkään ei olisi ollut. </div><div><br /></div><div>Ruokien kuljettaminenkin oli mielenkiintoista ilman autoa. Hain koirien kalkkunat Kennelrehun autolta polkupyörällä. Pakkasin yhden kymmenen kilon laatikon tarakalle ja kaksi muuta isoissa kasseissa pyöränsarviin roikkumaan. Ensimmäisellä kerralla toinen asiakas katseli touhua vierestä ja tokaisi minulle, että tossa on urheilumieltä! :D </div><div><br /></div><div>Pyörästä tuli hyvin kiikkerä ja kävi selväksi, ettei sillä voinut ajaa metriäkään, koska se ei ollut ohjattavissa. Pitihän sitä toki silti ensimmäisessä loivassa alamäessä yrittää itsepäisesti ajaa, mutta hyvin äkkiä heittäydyin pois satulasta, kun pyörä teki siksakkia miten lystäsi ja halusi selkeästi heittää minut ojaan. Niinpä talutin pyörän kotiin. Alamäissä piti pyörää pidätellä, kun painava lasti pisti siihen vauhtia, ylämäissä sai puskea tosissaan eteenpäin. No, eihän matkaa ollut kuin pari kilometriä. Entisissä asuinpaikoissa pyörää olisi saanut lykkiä 7-8 kilometriä autojen seassa. Saa nähdä, miten seuraavassa. Pojat voisin toki halutessani ruokkia muullakin tavalla, mutta Draaman kalkkunat on joka tapauksessa pakko päästä hakemaan autolta.</div><div><br /></div><div>Yliopiston Apteekissa käynnit muuttuivat myös arvaamattomiksi ilman autoa, ja Draaman jotkut lääkkeet on sellaisesta haettava. Entiseen vakipaikkaan on julkisilla aivan mahdoton matka, joten oli mentävä toiseen toimipisteeseen, jonne pääsee kun kävelee tai pyöräilee pari kilometriä ja matkustaa reilut puoli tuntia bussilla. Tässä toimipisteessä mikään ei koskaan suju hyvin, kuten entisessä sujui. Kaksi kertaa olen jäänyt ilman lääkettä, vaikka toisella kerralla eläinlääkäri oli edellisenä päivänä soittanut puhelinreseptin ja varmistanut saatavuuden. Kyllä on melkoisen turhauttavaa jäädä ilman lääkettä, kun apteekki ei edes ihan kotikulmilla sijaitse. Lisäksi siellä on joskus hävitetty meidän resepti, olen joutunut tulkitsemaan reseptiä harjoittelijalle jne. En ehkä uskalla enää sinne mennä.</div><div><br /></div><div>Palvelut täällä ovat ikävästi hujan hajan siellä täällä, eikä niihin useinkaan pääse helposti julkisilla. Pitää usein mennä 2-3 bussilla ja/tai kävellä osa matkasta. Ja todellisena järkytyksenä tuli se, ettei Helsinkiin ole suoraa yhteyttä ollenkaan. Draaman hoitava lääkäri on siellä, joten välillä sinne on päästävä. Matkaa lääkäriin on vain 22 kilometriä, mutta se ei silti ole julkisilla sen helpompi kuin entisen asuinpaikan 50 kilometrin matka. Ja kyseessä on sentään hei meidän pääkaupunki, näin meitä sitten kannustetaan käyttämään julkisia..?! Vielä ei onneksi ole tarvinnut julkisilla sinne mennä, eikä se stressaavan koiran kanssa muutenkaan ole paras vaihtoehto.</div><div><br /></div><div>Lähin eläinlääkäri sijaitsee vain neljän kilometrin päässä, mutta eihän sinnekään pääse suoraan, vaan pitää mennä kahdella bussilla tai kävellä puolet matkasta. Koko matkan käveleminen ei aina ole vaihtoehto. Ja Draaman suolistovaivoissa tietenkin ainoa oikea osoite on meidän oma spesialisti Helsingissä, muissa vaivoissa voi muitakin lääkäreitä käyttää. </div><div><br /></div><div>Autottomuudessa harmitti myös se, ettemme päässeet koirien kanssa uintireissuille tai retkille meidän rakkaisiin metsiin. Kuukausien kärvistelyn jälkeen sitten vahvistui ajatus, että jollain konstilla on auto saatava käyttöön, edes hetkeksi. Viime viikkoina olemme vihdoinkin päässeet retkille ja uintireissuille. Ihan parasta. Parilla kimppalenkilläkin olemme olleet, niin siistiä pitkästä aikaa. Koiratkin innostuvat hirveästi, kun saavat lenkille joskus seuraa. Ensin ne repeävät liitoksistaan, kun näkevät minne saavutaan, sitten vielä uudestaan, kun huomaavat, että hei, täällä on seuraakin, jee. </div><div><br /></div><div>Sopivan harvakseltaan me näitä reissuja teemme, ettei niistä koidu Draamalle liikaa stressiä. Jännitystä oli ilmassa, että miten se pitkän tauon jälkeen tällaisia reissuja kestää. Toistaiseksi on mennyt hyvin, vain parin reissun jälkeen on jotain pientä, nopeasti ohimenevää oireilua ollut.</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRU4VEIj9nj29mb8hQG2Of3X-93moGq4RIZ7hHzhKSz-UvgHYXUcV58u8l_kPqZB29oI4aicqDpBS9PFJkOCmKEMPQpD2SPzzvBhnSiMV0FplSXm5_eL_L6pliSeqit1qKGZ9_J87AYqSj/s2048/20210804_142924.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRU4VEIj9nj29mb8hQG2Of3X-93moGq4RIZ7hHzhKSz-UvgHYXUcV58u8l_kPqZB29oI4aicqDpBS9PFJkOCmKEMPQpD2SPzzvBhnSiMV0FplSXm5_eL_L6pliSeqit1qKGZ9_J87AYqSj/w400-h300/20210804_142924.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghBEel9VVF9zxnMWUnvjXQ1RiynsZVbH38dXbVAvYrD8wDHSeL_CwAORFNArxr4oHfPIFYiXgKXy5l9wU9t91eUGbVai_ENVhiPXI_zyI5tPhiF2OycHNoM1mHN2YzyNtA6Vby1qMdnI3t/s2048/20210806_144213.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghBEel9VVF9zxnMWUnvjXQ1RiynsZVbH38dXbVAvYrD8wDHSeL_CwAORFNArxr4oHfPIFYiXgKXy5l9wU9t91eUGbVai_ENVhiPXI_zyI5tPhiF2OycHNoM1mHN2YzyNtA6Vby1qMdnI3t/w400-h300/20210806_144213.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs6V_OOjMOmWNSnpihQnS65w3zKC8Wk640MC-3f4CJSsW9zxh5XdaW30EeKuqDhNjMzpwt-24ICKM2YO13EbedDRWE93k-2aUmmFrw7sRXFLHSCvOKmPa6SsxoVyYJKLaw964iIYitGnFm/s2048/20210806_144533.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs6V_OOjMOmWNSnpihQnS65w3zKC8Wk640MC-3f4CJSsW9zxh5XdaW30EeKuqDhNjMzpwt-24ICKM2YO13EbedDRWE93k-2aUmmFrw7sRXFLHSCvOKmPa6SsxoVyYJKLaw964iIYitGnFm/w400-h300/20210806_144533.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN3yNNYk8ZfBkf5kmjIquXFw63s8T2cuj0jJr77Mda5eCZIHyhsAvXwNn05eR_J0sqxyCqngYP1UzNmn1nSprwGPHQmSiXBZ2rkf9TIKzkJfFOyqKL6x6Ji4hPOX47OIYI3CurmZSoHtgk/s2048/20210813_145139.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhN3yNNYk8ZfBkf5kmjIquXFw63s8T2cuj0jJr77Mda5eCZIHyhsAvXwNn05eR_J0sqxyCqngYP1UzNmn1nSprwGPHQmSiXBZ2rkf9TIKzkJfFOyqKL6x6Ji4hPOX47OIYI3CurmZSoHtgk/w400-h300/20210813_145139.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luksuslounas</td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div><div>Kipi täytti jo kahdeksan vuotta. Miten voi lauman ikuinen kakara muka olla jo tuon ikäinen?!? Tuntuu epätodelliselta. En osaa yhtään ajatella sitä seniori-ikäisenä, vaikka sellainen se virallisesti on.</div><div><br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpDeIbJi3weyHgagEOnu0Gs5l6flm26G_rFTsWl_WPGbduMnatCj6JH771GWE7Z6eD3MEW6yzRdeplAjUCF8XrkuR7gUTspkFu74CZ2gypUy2NwXeBLxPz9spqSG83QSYFmF7cAD8k9gXW/s2048/20210815_123127.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjpDeIbJi3weyHgagEOnu0Gs5l6flm26G_rFTsWl_WPGbduMnatCj6JH771GWE7Z6eD3MEW6yzRdeplAjUCF8XrkuR7gUTspkFu74CZ2gypUy2NwXeBLxPz9spqSG83QSYFmF7cAD8k9gXW/w400-h300/20210815_123127.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kipi 8-vuotispäivänä</td></tr></tbody></table><br /><div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaYqHw_zPl27D8cGc5xuMy0ybNsjBqNJXvl4PxIE5qlk5zDxHr1PGMbGKpqyvQRI7xoySvUcIHehcrZklf7R6eY1bBhPlZe-IY166kqjOoNe6QkGOX44FhL9PHr1XzwPqXJ1uQI59Wvz5D/s2048/20210815_123931.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaYqHw_zPl27D8cGc5xuMy0ybNsjBqNJXvl4PxIE5qlk5zDxHr1PGMbGKpqyvQRI7xoySvUcIHehcrZklf7R6eY1bBhPlZe-IY166kqjOoNe6QkGOX44FhL9PHr1XzwPqXJ1uQI59Wvz5D/w400-h300/20210815_123931.jpg" width="400" /></a></div><div><br /></div><div><br /></div>Hirmu monella on juuri nyt pentu, ja some onkin pentukuvia pullollaan. Pentukuumetta en edelleenkään pode, mutta pieni haikeus käy silti mielessä, kun mietin, onko se ovi lopullisesti suljettu kohdallani. Pääsenkö enää kokemaan uuden seikkailun alkamista ja näkemään sen, miten joku uusi tyyppi kokee asioita ensimmäistä kertaa, miten se kehittyy ja millainen persoona siitä kasvaa, millainen tiimi meistä muodostuu. </div></div><div><br /></div><div>Kolme koiraa on kyllä hyvinkin riittävä määrä, mutta silti lauman ikärakenteesta ja harrastuskoiran puutteesta johtuen laumassa olisi jo vuosia oikeasti ollut pennun paikka auki. Muuan iso E vain on etenkin toiminut jarruttavana tekijänä, ja sen vaikutukset ulottuvat tulevaisuudessa myös aikaan, kun sen kantajaa ei enää ole olemassa. </div><div><br /></div><div>On jotenkin vaikeaa myös kuvitella alkavansa enää harrastaa, kun aikaa on mennyt niin kauan jo, ja olen vieroittunut siitä maailmasta. Mutta näköjään mieli toimii tässä asiassa hassusti, ja välillä asia kaihertaa jollain tasolla edelleen, vaikka luulin sen jo olevan loppuunkäsitelty. Joskus on pakko jättää somessa muiden harrastuspäivitykset lukematta, kun ne vain muistuttavat siitä, miten erilaista elämä voisi olla. Blogeista tykkään harrastusjuttuja (ja kaikkea muutakin) lukea, koska silloin voi itse päättää milloin niitä lukee, eivätkä ne lävähdä silmille huonolla hetkellä. </div><div><br /></div><div>Mieleen on myös viime aikoina tullut paljon muistoja harrastusvuosilta, mutta se on ollut enemmän kivaa kuin ahdistavaa. Muistoja ei kukaan vie, ja olen ainakin saanut kokea sen kaiken. Harrastukset olivat tärkeä henkireikä, tapa nollata pää kaikesta muusta ja unohtaa hetkeksi paha maailma. Ja mikäs sen hienompaa kuin tehdä mielekästä yhteistyötä koiran kanssa, yhdessä nauttien. Kaikkea yhteistyötä ei toki vieläkään ole tarvinnut jättää, ja lenkit ja retket tuovat paljon iloa. Tavallinen tylsä arkikin on korkeassa arvossa, koska välillä olemme menettäneet senkin.</div><div><br /></div><div>En kyllä tiedä, miten saan itseni joskus vieroitettua tästä hyvin koirakeskeisestä ajatusmaailmasta, joka minulla selkeästi on. Esimerkiksi käy vaikkapa se, kun hiljattain selasin Facebookia ja siellä kyseltiin ortopedisuosituksia. Joku vastasi, että eräs tietty ortopedi on ehdottomasti paras, ja jäin kummastelemaan vastausta. Miten voi kyseinen ortopedi olla joku alansa huippu, kun nimi oli aivan outo? Sitten tuli vastaan muitakin ortopedisuosituksia, jotka myös olivat outoja nimiä, jolloin tajusin tarkistaa julkaisijan. Hups, ei se ollutkaan mikään koiraryhmä, joissa vastaavat kyselyt ovat arkipäivää, vaan paikallinen puskaradio, ja kyseessä olikin sellainen kummajainen kuin ihmispuolen ortopedi!</div><div><br /></div><div>Vielä loppukevennys. Kävin lukemassa kansainvälistä IBD-koirien ryhmää, ja siellä oli yksi google-kääntäjän valmiiksi suomentama teksti, kuten aina joskus jostain syystä on. Siinä luki: Onko teillä muilla koiria, jotka räjähtävät vähintään kerran kuukaudessa? :D Tiedän ilman englanninkielisen alkuperäistekstin avaamista täsmälleen mitä siinä oikeasti lukee, mutta veikkaan, ettei moni muu tiedä, mikä sana tässä tapauksessa on räjähtämiseksi käännetty :D Niin on tämäkin ryhmä uutta opettanut.</div></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9JuMMdxTV-lu3nmlJGU602jXnaLvkn8of3CFsmwS3ALUuwpToNsFNEaoe2NKKgg4nvqgEOOP0iaqrXYcbKKsAwphqPvNIzqF06tHh53Fdw8693DenEEyKfeDOh-P_TlquAlN9Rf04BrhH/s2048/20210723_140358.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9JuMMdxTV-lu3nmlJGU602jXnaLvkn8of3CFsmwS3ALUuwpToNsFNEaoe2NKKgg4nvqgEOOP0iaqrXYcbKKsAwphqPvNIzqF06tHh53Fdw8693DenEEyKfeDOh-P_TlquAlN9Rf04BrhH/w400-h300/20210723_140358.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7ckXw7RTXmFH7GawEZ0ijVlSITRvMbFaqTKEqnK71qqYwXttJ-I8Jo8_EoeFUgh5xkBg1_oeY_pqIqErtGz1xJoD8rAfqo8PHP9d7-VSr15C9cOn5VgqjwCmtt0Un4LIOMme7REuXKNoc/s2048/20210831_125443.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7ckXw7RTXmFH7GawEZ0ijVlSITRvMbFaqTKEqnK71qqYwXttJ-I8Jo8_EoeFUgh5xkBg1_oeY_pqIqErtGz1xJoD8rAfqo8PHP9d7-VSr15C9cOn5VgqjwCmtt0Un4LIOMme7REuXKNoc/w400-h300/20210831_125443.jpg" width="400" /></a></div><br /><div><br /></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-2352014159509361832021-03-01T00:10:00.016+02:002022-02-12T14:41:59.927+02:00Enteropatian ehdoilla<p>Mitä sitä turhaan muusta kuin terveysasioista kirjoittaisi. Jatketaan siis aiheella.</p><p>Vinski söi kahden viikon kuurin Rimadyliä, ja inkontinenssivaivat pysyivät poissa tasan kuukauden. Sitten ilmestyi taas sisälle minimaalisen pieniä pissavahinkoja. Samaan aikaan oli ulkona keli muuttunut hirveäksi, hanget olivat kovia ja jäisiä mutteivät kuitenkaan kantaneet, tiet olivat jäisiä. Vinskillä on tarve aina mennä kakalle mahdollisimman kauas pellolle tai metsään, ja se myös etsii sopivaa paikkaa hetken, joten umpihangessa kulkemista tulee jonkun verran. Siitäpä ei tainnut sitten selkä tykätä.</p><p>Onneksi jo kahden päivän kuluttua oireiden alkamisesta meillä oli aika Piiralle. Vinski sai osteopaattisen käsittelyn ja laseria, sekä vielä kaksi akupunktioneulaakin. Sen jälkeen ei ole vahinkoja näkynyt.</p><p>Myös Kipi ja Draama käsiteltiin, ja molemmat saivat myös laseria. Draama oli enemmän jumissa kuin pitkään aikaan, johtuen mahavaivojen aiheuttamasta jännityksestä. Kipillä oli yksi lukko, sen käsittelytauko olikin ollut pitkä.</p><p><br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhnH1qgi2sGE_6ABykOg8wVaf2Q13dwGi_i4VqJj0cVw1gVohKc2shy4MHXy-AhNLIHSbraRMF-e1HGD2_GV9TSVQqZ41jbzsI6jC87TSilpZEkshP3laRJQZU4YVp5cQhmuYMT9thIbom/s2048/20210131_141720.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhnH1qgi2sGE_6ABykOg8wVaf2Q13dwGi_i4VqJj0cVw1gVohKc2shy4MHXy-AhNLIHSbraRMF-e1HGD2_GV9TSVQqZ41jbzsI6jC87TSilpZEkshP3laRJQZU4YVp5cQhmuYMT9thIbom/w400-h300/20210131_141720.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vinski, joka juuri täytti 11 vuotta!</td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>Kipillä on mennyt muuten hyvin, mutta ajoittain turhan lemmenhuuruisesti. Taajamassa on ihan liikaa tyttökoirien pissoja Kipin kannalta, se menee ulkona hajulta toiselle silmät pullottaen ja pää sauhuten, ja joskus iltaisin se vinkuu kotona ja esittää kosiotanssia Draamalle, yrittää nylkyttää kissaa tai nuolee minua lemmekkäästi korvan takaa. </p><p>Toki rajoitan Kipin pissojen haistelua ja keskeytän yritykset nuolla pissoja alkuunsa, mutta minkäs teet, kun kaikki lenkkireittien pientareet ovat niin pissoja täynnä, että niiden haju kulkeutuu nenään joka tapauksessa. Joskus on tehnyt mieli suoraan lenkiltä viedä Kipi leikkauspöydälle hankkiutumaan eroon killuttimista. Olen silti päättänyt odottaa hetkeä, että kastraatiolle on lääketieteellinen syy. Todennäköisesti se päivä vielä tulee. </p><p>Minua jarruttavat kastraation mahdolliset haitat. Jos Kipin ennestäänkin tuuhea turkki räjähtää käsiin, niin siitä tulee iso ongelma, kun sen turkki vielä nyt tuuheudesta huolimatta on aika helppo. Aikanaan Tardakin jälkeen Kipi ei ollut yhtään oma itsensä, se menetti leikkimishalunsakin, mutta kastraatio ei mitenkään välttämättä aiheuta samaa. Mutta haluaako Draama sitten enää leikkiä tai hengailla sen kanssa, sitä ei voi tietää. Sen jälkeen kun Vinski kastroitiin, niin muut lakkasivat leikkimästä sen kanssa, vaikka se itse ei leikkimishalujaan kadottanut. Sitä oli surullista seurata, eikä se asia ole muuksi muuttunut. Ja onhan sitten vielä muitakin mahdollisia sivuvaikutuksia, kuten juuri inkontinenssi. Ei ole helppoa ei, mutta ei myöskään ole helppoa antaa koiran kärsiä jatkuvasta stressistä kun se haaveilee saavuttamattomasta rakkaudesta. Ehkä se kuitenkaan ei pelkästään kärsi asiasta, ainakin se usein näyttää typerän onnelliselta :D</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDM9_OUJG1gddZmIHzr3O2ZwzyBR5zYdN-YixL3kG-ZlHGSFDtC3oyiaJmsIFgJDYEV-VAUEgUsBvhZqYW9Ss_5LCTbMU7-hA8MrV2MQsI0qPZ6C56s_zHUvZDreZiG4NnZ-UiFm6HPU17/s2048/20210203_141325+%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiDM9_OUJG1gddZmIHzr3O2ZwzyBR5zYdN-YixL3kG-ZlHGSFDtC3oyiaJmsIFgJDYEV-VAUEgUsBvhZqYW9Ss_5LCTbMU7-hA8MrV2MQsI0qPZ6C56s_zHUvZDreZiG4NnZ-UiFm6HPU17/w400-h300/20210203_141325+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Draamalla on mennyt huonommin. Painajainen nimeltä enteropatia on pitänyt meitä viime ajat tiukasti pihdeissään. Aina välillähän Draamalla on viime kuukausina ollut muutenkin pientä oireilua, mutta yhtenä päivänä tilanne eskaloitui. </p><p>Muuton jälkeen meille tuli tavaksi käydä noin kerran viikossa entisessä paikassa lenkillä ja asioilla. Koirista tämä oli suunnattoman hauskaa, ne rakastavat entistä lenkkimetsää. Huomasin, että Draama alkoi saada oireita joka kerta kun olimme tämän reissun tehneet. Oireet kestivät alussa vain lyhyen aikaa ja vastasivat myös lääkkeisiin. Ymmärsin Draaman herkistyneen positiiviselle stressille, mutta tilanne vaikutti olevan hallinnassa ja verrattain lievä.</p><p>Sitten teimme taas vastaavan reissun, ja sen jälkeen kaikki oli toisin. Illalla kotona Draamalla oli muutaman minuutin kohtaus, jonka aikana se nikotteli ja kuolasi. Muutaman tunnin päästä se tuli paniikissa syliin ja nieleskeli hetken. Sitten tilanne rauhoittui taas, mutta oireilu oli tällä kertaa aiempaa rajumpaa.</p><p>Seuraava päivä meni ihan hyvin, mutta illalla oli sitten helvetti valloillaan. Iltaruoan jälkeen oli ensin lievää oireilua, ja Draama sai illan mittaan lääkitykseksi Kaoliinia, Cereniaa ja Losecia. Ne eivät auttaneet, vaan oireilu voimistui ja jäi päälle koko yöksi. Draama nieleskeli, kuolasi ja makasi huonossa asennossa. Joskus se jossain välissä sai levättyä melko rennosti pari minuuttia, mutta nousi sitten taas ahdistuneen näköisenä oireilemaan. Valvoin yön sen kanssa oireita seuraten ja olo oli avuton, kun ei voinut enää tehdä mitään, lääkkeet oli annettu mutta ne eivät tehonneet. Yöpalakaan ei Draamalle kelvannut, eikä myöskään aamiainen, mikä on poikkeuksellista, mutta en odottanutkaan sen niin huonovointisena syövän mitään.</p><p>Aamulla soitin heti klinikalle, ja saimme akuuttiajan. Omalle eläinlääkärille ei ollut vapaita aikoja, mutta pääsimme saman klinikan toiselle sisätautilääkärille. Draamalla ehti pahin oireilu loppua aamupäivän mittaan, mutta edelleen se oli vaisu ja hidasteli ulkona. Eläinlääkärin tutkimuksessa ei mitään ihmeempää uutta ilmennyt. </p><p>Draama sai lääkärissä injektiona Litalginia ja Primperania. Kotiin tuli myös kuuri Primperania sekä Tylosinia, minkä lisäksi Draamalla jatkui myös Kaoliini ja Cerenia. Näillä tropeilla tilanne saatiin paremmaksi, ja ihan tuli tippa linssiin, kun Draama taas tuli topakkana ruokakupille, kun sen silmiin taas ilmestyi pilkettä, kun se piehtaroi lumessa ja kun se raahasi minulle lelua.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjINxlsIsY3_d_pGL_zoSCB9LJFQPKr3xBHlcKKBZ1w2L8dETOnQ9LvBPSKqmms7DcgEHuGpj3uTXSPy1q1U-0aZDMh0eWeC2EWctfUMKFBhjB4yb2-X96TdcaZIRl10P8bhcQ0NNSqJa0b/s2048/20210218_122900+%25281%2529.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjINxlsIsY3_d_pGL_zoSCB9LJFQPKr3xBHlcKKBZ1w2L8dETOnQ9LvBPSKqmms7DcgEHuGpj3uTXSPy1q1U-0aZDMh0eWeC2EWctfUMKFBhjB4yb2-X96TdcaZIRl10P8bhcQ0NNSqJa0b/w400-h300/20210218_122900+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taas eläinlääkärin odotushuoneessa...</td></tr></tbody></table><p><br />Mutta mitä sitten jatkossa. Sitä ei kukaan tiedä. Draaman sairaus on selvästi edennyt. Stressinsietokyvyn romahtaminen positiivisen stressin osalta on pelottavaa. Se on hassua, että eläinlääkärikäynnit eivät ole oireita pahentaneet, joten oireilu liittyy enemmän siihen, kun Draama innostuu ja kiihtyy. Mutta milloin vain se voi yleistyä koskemaan muitakin stressaavia tilanteita. </p><p>Tuon kauhean yön jälkeen tein päätöksen, että tuollaista kärsimystä ainakaan ei Draaman tarvitse jatkossa jatkuvasti kokea. Olen näitä ennenkin etenkin huonompina aikoina pohtinut paljon ja ollut tuntosarvet koholla. Eläinlääkärikin sanoi, että koiralla on oikeus tarvittaessa päästä pois, kun mainitsin pohtineeni asiaa. Mutta ensin toki vielä katsotaan, saadaanko tilanne lääkityksellä hallintaan. Se on varmaa, että noin pitkiä ja rajuja kohtauksia ei voi montaa katsoa. Sellaista on rankkaa edes seurata sivusta, saati sitten miten kurjaksi koiraparka olonsa tuntee. </p><p>Draamalla alkoi myös viimeinkin Apoquel. Paketti, joka ei riitä edes kuukaudeksi, maksoi 50 euroa, joten tämä sairaus todellakin on ihanan kallis. Jatkossa sentään annostus on tarkoitus puolittaa. Eikä se riitä, että lääke on kallis, vaan ensimmäisen vuoden aikana otettavat verikokeet lisäävät kustannuksia noin tonnilla. Ennen lääkityksen aloittamista otettiin jo ensimmäiset verikokeet, jotka olivat priimaa. Lääke alkaa tehota hitaasti vasta viikkojen mittaan, eikä pitkälle meneviä johtopäätöksiä voi tehdä aikoihin. Ainakaan sivuvaikutuksia ei ole vielä tullut ilmi. Tehotessaan Apoquel saattaa hillitä pahojen kohtausten tulemista jatkossa, mutta välttämättä niin ei käy.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNQh2ANEJhefimhKM0wS8VZ0XUrPaMUsNGlRqRYsiJKPx43lXhF2Sg_n0oiJ4xMUi5InHMxVj3iIn3ONH8GX5N17sNhNpjv9DI4UcwyeGxT3EDRTemqPd13OJsWE9wQianO5s2m0644HlK/s4128/20210228_191945.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNQh2ANEJhefimhKM0wS8VZ0XUrPaMUsNGlRqRYsiJKPx43lXhF2Sg_n0oiJ4xMUi5InHMxVj3iIn3ONH8GX5N17sNhNpjv9DI4UcwyeGxT3EDRTemqPd13OJsWE9wQianO5s2m0644HlK/w400-h300/20210228_191945.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Siinä se nyt vihdoin on</td></tr></tbody></table><p><br />Juuri kävin taas apteekissa hakemassa myös lisää Cereniaa varuiksi, ja maksoihan sekin yli 60 euroa. Helmikuun aikana on pelkästään kaikkiin Draaman lääkkeisiin yhteensä mennyt yli 200 euroa. Pistää miettimään.</p><p>Meillä eletään nyt mahdollisimman tasaista ja samanlaisena toistuvaa arkea ja iloitaan jokaisesta hyvästä hetkestä. Entiseen asuinpaikkaamme en uskalla enää koiria viedä. Ja mietityttää sekin, että kestääkö Draama enää muutenkaan esim. retkiä tai kimppalenkkejä, ja onko järkevää kieltää ne sitten sekä siltä että koko laumalta. Sillä enhän voi viedä poikia ilman Draamaa minnekään, koska siitä Draama vasta stressaantuisikin. Onko Draama näin rankasti rajoitettuun elämään tyytyväinen? Entä onko se reilua muita kohtaan? Kyllähän koirat sopeutuvat, ja kotikulmillakin voi tehdä kivoja lenkkejä, mutta menetys se on kuitenkin.</p><p>Hyvinhän Draama on siihenkin sopeutunut, että harrastukset ovat loppuneet. Ei sen energiatasokaan enää ole sama kuin vuosia sitten, tämä sairaus vaikuttaa myös siihen. Mutta valitsisiko se tällaisen elämän itse? Onneksi koirilla on kyky elää hetkessä. Meillä on edelleen rutiinina pieni rallypainotteinen treeni iltaisin ja pientä lelun etsimistä lenkillä, näitä Draama osaa odottaa ja nauttii niistä kovasti, sen työinto ei ole mihinkään kadonnut. Hajutyöskentelyä ajattelin taas myös lisätä koirien arkeen. </p><p>Paljon on kysymyksiä, eikä useimpiin ole helppoa vastausta. Kysyin eläinlääkäriltäkin jo ennen tuota rajua kohtausta, että miten koira mahtaa lievemmän oireilun kokea. Draamalla kuitenkin säännöllisesti on ollut pienempää oireilua. Hän totesi, että on vaikea sanoa, kokeeko koira tietynlaiset oireet kipuna vai muuten vain outona fiiliksenä. Pahempien oireiden kohdalla ei todellakaan edes tarvitse miettiä, millainen olo koiralla on, koska sen kyllä huomaa. </p><p>Tämä todellakin on harvinaisen haastava ja arvaamaton sairaus. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Täysin sopimaton sairaus kaltaiselleni stressiherkälle murehtijatyypille, ja hirveän epäreilu sairaus koiralle itselleen. Vaihtaisin sen moneen muuhun, jos olisi pakko joku sairaus valita. Vaikka sairaudet ovat aina ikäviä, niin monessa muussa sairaudessa on sellaista selkeyttä ja suoraviivaisuutta, jota ei tässä ole.</p><p>Nyt vain keskityn hoitamaan Draaman hyvin ja pitämään sen elämän niin laadukkaana kuin suinkin. Koska ei sillä ole loppupeleissä niin suurta merkitystä miten pitkään se vielä elää kuin miten laadukasta sen elämä on. En myöskään halua itselleni jäävän muistoksi, että viimeiset viikot tai kuukaudet olivat täynnä kärsimystä. Voi hyvin olla niinkin, että vielä mennään pitkäänkin suhteellisen mukavasti, mutta yhtä hyvin voi olla, että ei mennä. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtQRp_SasTdEiTNXev_B6vN_GumyRPshhOTs7X9iheP3G4pBsQo4ppa-0nVXH0ov6yUriF6HHnU6TOIKZUqVczIYraoHs_3teKQrTXOu8RTc0Asx6JY_rd9r-igiVxgz2lMaBaKhgEdCAO/s2048/20210207_141348+%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtQRp_SasTdEiTNXev_B6vN_GumyRPshhOTs7X9iheP3G4pBsQo4ppa-0nVXH0ov6yUriF6HHnU6TOIKZUqVczIYraoHs_3teKQrTXOu8RTc0Asx6JY_rd9r-igiVxgz2lMaBaKhgEdCAO/w400-h300/20210207_141348+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Minulla loppuivat aika lyhyeen ajatukset koirien pienestä Timbuktun matkasta jo ennen Draaman kohtausta. Meidän koirat eivät minnekään Timbuktuun lähde, ainakaan ilman minua. Se auttoi, kun oivalsin mistä nämä ajatukset ja väsyminen johtuivat. Eivät pelkästään kaikkien asioiden kasaantumisesta ja koirien sairastelun aiheuttamasta stressistä, vaan myös siitä, että puuttui kanava purkaa sitä stressiä. Ja kun se puuttuu, niin stressi kasvaa möröksi, joka jää pysyvästi nurkkiin asumaan, peittää kaiken valon näkyvistä ja täyttää pään raskailla ajatuksilla.</p><p>Yksi iso tekijähän tässä on se, ettei näin korona-aikana ole päässyt edes ihmisten ilmoille tuulettamaan päätä. Siitäkin tulee jo vuosi, kun viimeksi olin konsertissa, eikä ihan lähiaikoina tarvitse edelleenkään kuvitella menevänsä. Pään ajoittainen tuulettaminen kyllä auttaisi. En myöskään ole käynyt ryhmätreeneissä noin puoleentoista vuoteen, minkä takia elämästä myös on jäänyt pois mukava tapa irtautua hetkeksi arjesta ja tavata treenikavereita. Tylsää.</p><p>En myöskään ole aikoihin jutellut kenenkään kanssa (eläinlääkäriä ja osteopaattia lukuun ottamatta) näistä koirien sairausjutuista. Se on kyllä muutenkin aina ollut harvinaista herkkua. Mutta olen tämän huushollin ainoa ihminen, joten kotona ei juttukumppania ole, eivätkä esim. rakkaat lähisukulaiset kovin hyvin ymmärrä näitä asioita, kun he eivät ole sillä tavalla koiraihmisiä. Eivät kaikki koiraihmisetkään ymmärrä tai halua näitä ajatella, tämä on aihepiiri joka herättää paljon myös torjuntaa. Eikä tämä aiheena ole muutenkaan sellainen, jonka milloin ja missä vain edes ottaisi puheeksi. Ja sitten hajoaa pää, ja muutun hetki hetkeltä ankeammaksi ihmiseksi. Hetkenä jona voimat ja usko uhkaavat täysin loppua kaipaisi kyllä mahdollisuutta vaihtaa ajatuksia jonkun sellaisen kanssa, joka tajuaa missä mennään.</p><p>Mikään ei ole oivallukseni jälkeen arjessa muuttunut, joten on vähän hassuakin, että pelkkä asian tiedostaminen auttoi minua. Huominen on epävarma, elämä on haurasta ja arvaamatonta, mutta voi vain yrittää elää hetki ja päivä kerrallaan ja tiedostaa kaiken ainutkertaisuuden.</p><p>Onneksi meillä on niin mahtava eläinlääkäri, että tiedän Draaman olevan asiantuntevassa hoidossa, eikä sen pärjääminen ainakaan siitä jää kiinni. Ei ole tarvinnut yksin jäädä miettimään, mitä teen, kun tulee uusia käänteitä. Ilman spesialistia Draama ei olisi pärjännyt näinkään pitkään, koska tavallisella lääkärillä ei vain ole samaa tietämystä ja ymmärrystä tästä sairaudesta eikä eri hoitovaihtoehdoista. Myös osteopaatti on ollut meille tärkeä apu ja tuki. On niin hienoa, että olemme nämä ammattilaiset saaneet avuksemme, ei se mikään itsestäänselvyys ole löytää juuri oikeanlaisia ihmisiä.</p><p><br /></p><p style="text-align: center;"><b>Mikä enteropatia</b></p><p><br /></p><p>Katsastetaan vielä, että mikä tämä sairaus oikeastaan on. Enteropatia, CE, CIE, IBD. Myös viheliäisellä lapsella voi olla monta nimeä. Tunnetuimmalta nimeltään tämä sairaus on IBD (Inflammatory Bowel Disease), mutta suosituksena nykyään on, että sairautta kutsuttaisiin koirien kohdalla enteropatiaksi, koska koirilla kyse on toimintamalliltaan hieman erilaisesta sairaudesta kuin ihmisillä, eikä näitä haluta sekoitettavan toisiinsa. Ihmisillä IBD-sairauksia ovat Crohnin tauti ja haavainen paksusuolentulehdus, joita koirilla ei esiinny ollenkaan. </p><p>Useimmat vielä kutsuvat sairautta koirillakin IBD:ksi, myös eläinlääkärit saattavat kirjoittaa koirille IBD-diagnooseja. Jotkut ovat siirtyneet käyttämään uusia termejä. Kestää varmaan vielä kauan ennen kuin yleisesti puhutaan enteropatiasta. Jotkut eläinlääkärit jo kirjoittavat koiralle diagnoosiksi CE tai CIE, eli siis Chronic Enteropathy tai Chronic Intestinal Enteropathy - joskus voi i-kirjain tarkoittaa myös "inflammatory" tai "idiopathic", jotta homma menisi mahdollisimman monimutkaiseksi. Mutta samasta sairaudesta on kyse, kutsuttiinpa sitä millä nimellä hyvänsä.</p><p>Enteropatia on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus, jossa mahasuolikanavan limakalvolla on jatkuva liiallinen tulehdusvaste, ja elimistö reagoi esimerkiksi suoliston bakteeriflooran ainesosia tai ruoka-aineita vastaan. Immuunipuolustus siis reagoi sairaudessa virheellisesti. </p><p>Oikeastaan enteropatia on kattodiagnoosi, jonka alle asettuu vielä erilaisia täsmädiagnooseja. Täsmädiagnoosin saa koepalat ottamalla, joten Draaman osalta ei ole varmuutta siitä, onko sen sairaus tyypiltään eosinofiilinen, lymfosyyttinen vai lymfoplasmasytäärinen. Kattodiagnoosi kyllä on selkeä, taudinkuva, kroonisuus ja tutkimustulokset kertovat näin. Ultrassa näkyi, että Draaman suolistossa on sairaudelle tyypilliset muutokset, sen B12- ja folaattitasot olivat taannoin romahtaneet, mikä on sairaudelle tyypillistä, sen TLI-taso oli koholla sairaudelle tyypillisesti. Ulostetesteissä ja verikokeissa on suljettu muut sairaudet pois.</p><p>Koepaloja en ole otattanut, koska tähystyksessä tehtävä operaatio on kallis (n. 1200 euroa meidän klinikalla), eikä tulos välttämättä muuta hoitoa mitenkään, vaikka antaa kyllä viitteitä siitä, mikä lääkitys olisi sopiva. Kuitenkin koirat ovat hyvin yksilöllisiä hoidon suhteen, eikä se sopivimmaksi oletettu lääke aina kuitenkaan sovi. Koepaloista selviää myös sairauden aste, mutta sekään ei aina korreloi oireiden kanssa, eli voi olla pienet muutokset ja pahat oireet, tai päinvastoin. Utelias kyllä olen täsmädiagnoosin tietämään, joten saa nähdä selvitänkö sen esim. postuumisti. Verrattuna muihin sairauden aiheuttamiin jatkuviin kuluihin tuo 1200 euroakin on kyllä melkein alkanut tuntua pikkurahalta...</p><p>Tästä sairaudesta ei vielä tiedetä läheskään kaikkea. Geeneissähän se näyttää lymyilevän, se on joillain roduilla yleisempää kuin muilla, ja saksanpaimenkoirilla perinnöllisyyttä on alustavasti tutkittukin. Draamallakin tiedän olevan sukulaisia, joilla on sama sairaus. Laukaisevana tekijänä sairauden puhkeamiseen saattavat vaikuttaa esimerkiksi erilaiset ympäristötekijät, loiset tai bakteerit.</p><p>Koirien oireilu ja hoito on yksilöllistä. Oireiluun vaikuttaa se, missä osassa mahasuolikanavaa tulehdusta on. Draamalla oireet keskittyivät alussa mahalaukkuun ja ohutsuoleen, ja se oireili närästyksellä, mahakivulla, huonolla ololla ja imeytymishäiriöllä, myöhemmin tulivat mukaan myös ajoittaiset paksusuolioireet ripulin muodossa. Joillain sairaus on puhtaasti ripulipainotteinen. </p><p>Ruokavalio on monille oleellinen osa hoitoa, mutta vain pienelle osalle se riittää jatkuvasti ainoaksi hoidoksi. Lisäksi käytetään oireenmukaisesti esimerkiksi suolistoantibiootteja ja pahoinvointi- ja närästyslääkkeitä. Tulehdusta voi olla tarpeen hillitä immunosuppressiivisella lääkityksellä, joka painaa puolustusta alas. Käytetyin tämän ryhmän lääke on kortisoni, joka isolla annostuksella on immunosuppressiivinen, myöhemmin annostusta pyritään laskemaan. Muitakin lääkkeitä on, kuten Draaman aloittama Apoquel, jonka vaikuttava aine on oklasitinibi. Tukihoitona monet saavat myös probiootteja ja kuituja.</p><p>Kuulun pariin eri fb-ryhmään sairauden tiimoilta, joista toinen on kansainvälinen. On ollut valaisevaa huomata, miten samansuuntaisia mietteitä monilla tästä sairaudesta on. En olekaan ainut, joka kokee sairauden niin stressaavana, joka uupuu välillä ja miettii mitä järkeä tässä on. Draama ei ole ainut, joka taistelee aaltoilevien oireiden kanssa ja syö välillä niin paljon lääkkeitä, että on kävelevä lääkekaappi. Aina välillä saa ryhmissä kuulla jonkun koiran poismenosta. Joskus oireilu menee hyvin vaikeaksi eikä mikään lääkitys enää anna riittävää vastetta. Joillain sitten sairaus on paremmin hallittavissa eikä välttämättä lyhennä elinikää. Monilla vuorottelevat hyvät ja huonot jaksot. Jotkut koirat saadaan vähäoireisiksi tai jopa oireettomiksi pitkäksikin aikaa. </p><p>On Draamallakin ollut lähes oireettomia aikoja, ja se pystyi jonkin aikaa jatkamaan harrastuksia ja jopa käymään kokeissa muutaman kerran. Mutta sen sairaus on vähitellen pahentunut ja stressinsietokyky heikentynyt. Stressin pahentava vaikutus oireisiin onkin sairaudelle tyypillistä. </p><p>Loppuun vielä kaksi kuvaa. Ensimmäisessä Draamalla on huono olo sairautensa takia, kuolaakin on suupielessä, toisessa kuvassa se on sellainen, jollaisena sen haluaisin nähdä. Onneksi huonot hetket eivät viime aikoina ole sitä pitkää kohtausta lukuun ottamatta kestäneet kauan, mutta pelkästään kuvaa katsomalla tiedostan, miten tärkeää rajanveto on. Sillä on väliä esiintyykö pahaa oireilua viisi minuuttia vai viisi tuntia kerrallaan, kolme kertaa viikossa vai kolme kertaa vuodessa.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiu1FjJKltPeGqA1VGQsevDQmkOs5pyjg5WH-tKGIQ73TtMyFiveZlsL2glowHvbPW2VzMPwxouhPl_mDz1t9MHD1h2EEqiMTMpIBkDaGTyDSTbj0-jIC9oO_Mdjr82TlGBnFVhWWLNSRG/s2048/20210203_171501+%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiu1FjJKltPeGqA1VGQsevDQmkOs5pyjg5WH-tKGIQ73TtMyFiveZlsL2glowHvbPW2VzMPwxouhPl_mDz1t9MHD1h2EEqiMTMpIBkDaGTyDSTbj0-jIC9oO_Mdjr82TlGBnFVhWWLNSRG/w400-h300/20210203_171501+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxwndVjWRZ39D8dZP0gPKKpucoL0bAtQ_E4P8CnSQqMqydW7p4MzFGWTbPTr16Pe3J7MLX3aCPeEkf1TTIyL60kb33y80ISVUIeUmZq3ce08CcsJdboe4a_4pIvX3_RLtUxApzH1GE08Q0/s1080/IMG_20210131_200943_339.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxwndVjWRZ39D8dZP0gPKKpucoL0bAtQ_E4P8CnSQqMqydW7p4MzFGWTbPTr16Pe3J7MLX3aCPeEkf1TTIyL60kb33y80ISVUIeUmZq3ce08CcsJdboe4a_4pIvX3_RLtUxApzH1GE08Q0/w400-h400/IMG_20210131_200943_339.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-65970940293457713872021-01-24T23:58:00.001+02:002021-09-04T13:31:13.311+03:00No sitten se terveyspäivitys<p>Jos nyt sitten kirjaisi tänne vihdoinkin ne terveysjutut. Turhankin paljon on ehtinyt tapahtua, kun en aiemmin niitä kirjannut. Tylsä ja pitkä päivitys siis.</p><p>Heinäkuun alkupuolella Vinskiltä alkoi karata pissa alle iltaisin levon aikana. Vein sen lääkäriin aika vikkelään. Harmillisesti oli kesälomakausi, eivätkä luottolääkärit olleet töissä. Tutulle klinikalle silti pääsimme. Vinskiltä tutkittiin pissanäyte ja otettiin verikokeita. Kaikki veriarvot olivat viitearvojen sisällä, eikä pissassa ollut tulehdusmuutoksia, hieman verta ja paljon bilirubiinia kyllä, ja hieman laihaakin pissa oli, mutta näitä ei eläinlääkäri pitänyt tärkeinä löydöksinä. Oletuksena oli kastraatiosta johtuva inkontinenssi.</p><p>Mainitsin käynnillä myös kesäisestä kutinasta ja kastraation myötä muuttuneesta turkista, ja eläinlääkäri halusi siksi ottaa myös kilpirauhasarvot. Yritin selittää, ettei Vinskillä ole mitään vajaatoimintaan liittyviä oireita, ja kutinaakin ilmenee ainoastaan uintikaudella, mutta eläinlääkäri ei tuntunut kuuntelevan ja piti päänsä. Niinpä maksoin täysin turhat kilpirauhaskokeet, ja arvot tulivat tietenkin priimana takaisin. </p><p>Lääkitykseksi inkontinenssiin Vinski sai Propalinia. Se ei auttanut ollenkaan, joten reilun parin viikon päästä lääke vaihdettiin Rinexiniin. Siinä on sama vaikuttava aine kuin Propalinissa, mutta joillekin se silti tehoaa paremmin. Vinskille niin ei käynyt, vaan sen sijaan se alkoi vähitellen falskata vielä enemmän ja useammin. Ostin sille pari kestovaippaa, joita se sai pitää illat ja yöt. Päivisin ei vahinkoja tullut.</p><p>Koska hoitavalla eläinlääkärillä ei ollut enempää ideoita, niin seuraavaksi vein Vinskin Draamaakin hoitavalle sisätautilääkärille, joka oli palannut lomalta. Vinskin virtsarakko oli tutkimushetkellä sen verran pieni, ettei ultrausta ja virtsanäytepunktiota tehty sillä käynnillä. Muissa tutkimuksissa selvisi, että kaikki oli muuten kunnossa, sydänkin oikein hyvänkuuloinen, mutta selässä oli sanomista. Eläinlääkäri arveli, että Vinskillä saattaa olla spondyloosi. Myös osteopaattikäynti oli paljastanut huonontuneen selän tilanteen. Pissavaivakin saattoi olla myös selästä ja kivusta johtuvaa, joten Vinski sai viikon tulehduskipulääkekuurin. Sen jälkeen katsottaisiin, miten edetään, mutta ainakin ultra olisi hyvä tehdä. </p><p>Vinski ei kauan ehtinyt kipulääkekuurilla olla, kun se sai klassiset ja kovat virtsatietulehduksen oireet. Sillä oli hätä usein, se oli levoton, se jatkoi koiven nostamista vaikkei mitään enää tullut. Jouduimme takaisin lääkäriin maanantaina, kun juuri perjantaina olimme siellä viimeksi olleet.</p><p>Vinski pääsi tällä kertaa ultraan, ja siltä otettiin pissanäyte punktioneulalla. Eläinlääkäri ja hoitaja yrittivät kantaa Vinskin kaksistaan ultraan, ja minun oli tarkoitus istua kauempana samassa huoneessa sillä aikaa, koska korona. Mutta Vinski jännitti kovasti ja heitti itsensä aivan jäykäksi heidän sylissään, ja näin, ettei tuosta kyllä mitään tule. Sainkin luvan mennä avustamaan. Sisäelimet vilkaistiin nopeasti ja ne näyttivät hyvältä. Virtsarakko sen sijaan oli rosoinen ja selvästi tulehtunut. Myös pissanäyte oli melko törkyinen, vertakin oli paljon. Tällä kertaa lähdimme kotiin antibioottikuurin kanssa. Myöhemmin vielä viljelytulos varmisti, että bakteereja kasvoi virtassa runsaasti.</p><p>Vinskin kusiralli päättyi kuin seinään tuohon käyntiin. Mietitytti, että oliko sillä koko ajan ollut tulehdus piilevänä ja oireet johtuivat siitä. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8SqXLncEUv0YEStN2REq1ixPRgQ7yjUatEqtTdo0j16V-Vcu8Yv_23xRNL5xUZ9uXD1K-PVuCo9G3bDhLMIo9G4mzMbUHJnC0jQm5Md1ryoHZq0smrNHowq4On5E3LmYCXP1SS6lbTD1H/s2048/20200918_142900+%25281%2529.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8SqXLncEUv0YEStN2REq1ixPRgQ7yjUatEqtTdo0j16V-Vcu8Yv_23xRNL5xUZ9uXD1K-PVuCo9G3bDhLMIo9G4mzMbUHJnC0jQm5Md1ryoHZq0smrNHowq4On5E3LmYCXP1SS6lbTD1H/w400-h300/20200918_142900+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Piirallakin kävimme monta kertaa viime vuoden puolella. Elokuussa hoidettiin Vinski, koska se oli selästään jäykkä ja juntturassa, pitkä hyvä ajanjakso oli siis päättynyt. Jatkossa taas Vinskiäkin joutuu huoltamaan tiheämmin. Piira antoi Vinskille myös laseria pahimpaan kohtaan. Ja sittenhän vähän myöhemmin eläinlääkäri tosiaan arveli, että Vinskillä on spondyloosi. Olihan se odotettavissa, että vanhemmiten selkävaivat saattavat taas pahentua.</p><p>Syyskuussa oli Draaman vuoro päästä Piiralle. Laittamista oli ihan normisti. Samalla Vinski sai uudestaan laseria. Seuraava käynti oli marraskuussa, ja silloin käsittelyyn pääsi taas Vinski, koska sillä oli suurin tarve, siltä löytyi lukkokin. Se sai uudestaan myös laseria. Tällä kertaa Piira sai vaikutelman siitä, että Vinskillä on akuuttivaiheen spondyloosi. Sillä oli selässä turvotustakin.</p><p>Joulukuun alussa oli taas Draaman vuoro päästä käsittelyyn oikomaan kireyksiä, ja samalla se sai myös laseria yhteen jäykkään kohtaan selässä. Kokonaistilanne ei kuitenkaan ollut huono, edelleen Piira kehui sitä, että Draama on nyt paljon paremmassa kunnossa kuin alkuaikoina. Paljon on sen eteen tehtykin, että tilanne pysyy mahdollisimman hyvänä. Vinski myös sai taas laseria, sillä ei enää ollut turvotusta selässä, eikä ollut tullut uusia lukkojakaan. </p><p>Juuri ennen marraskuun alun Piiralla käyntiä Vinskillä olivat uudelleen alkaneet inkontinenssivaivat. Varasin heti ajan lääkärille, ja Vinski ultrattiin taas ja siltä otettiin pissanäyte suoraan rakosta. Tällä kertaa en päässyt mukaan edes samaan huoneeseen, koska pahentunut korona. Muissa tutkimuksissa sain olla samassa huoneessa turvaväliä noudattaen ja maski päässä.</p><p>Vähän mietitytti, että miten ultra sujuu ilman minua, kun Vinski on niin kova jännittämään. Eläinlääkäri oli luottavainen, että tilannehan on sille jo tuttu. Ja ultrasta tullessa hän kertoikin, että alun pienen jäykistelyn jälkeen Vinski oli rentoutunut oikein hyvinkin, ja sitä oli pitänyt lopuksi vähän herätelläkin, että hei, nyt sopii jo tulla pöydältä pois :D </p><p>Rakko oli ultrassa siisti, eikä virtsassakaan näkynyt mitään ylimääräistä, mutta se jäi vielä viljelyyn. Mahalaukun seinämässä näkyi pientä ärsytystä, ja suolistossakin oli paikoin hieman paksuuntumaa, joten mahavaivojen aiheuttama lisääntynyt juominen ja kipuilu olivat selän lisäksi mahdollinen syy pissailuun. Myös sulkijalihaksen heikkous saattoi olla osatekijä. Hoidoksi tuli viikon Cerenia-kuuri, ja myös Rinexin palautettiin lääkitykseen. Koko ajan Vinski on myös saanut lisäravinteita virtsatietulehduksen uusimisen ehkäisemiseen. </p><p>Vinskillä myös todettiin lievä ihotulehdus mahan alueella, ja se sai siihen hoidoksi rauhoittavaa vaahtoa. Vaippahan sen todennäköisesti oli aiheuttanut, joten pidin vaippaa sillä mahdollisimman vähän. Hankala tilanne, kun sen ei toisaalta voinut antaa pissailla minne sattuu, mutta toisaalta sitten vaippa ärsytti sitä. Mietin todellakin jo sitä, ettei näin voi ikuisesti jatkua, että pissailu vielä koituu Vinskin kohtaloksi.</p><p>Viljelytulos oli myös puhdas. Sisälle pissailu päättyi tällä kertaa parin viikon rumban jälkeen. Ehkä Cerenia, osteopaatti ja laser kaikki auttoivat tässä. Erityisesti laseriin Vinski näyttää vastaavan hyvin joka kerta, joten selkävaivojen osuus pissavaivaan näyttää ilmeiseltä.</p><p>Kesken Vinskin kusirumban Draama sai mahataudin. Eräänä marraskuisena aamuna sillä oli hirveä kiire ulos, ja se oksensi jo kynnykselle, ulkona teki ripulin. Seuraavalla ulkoilulla se ulosti ensin pelkkää verta, sen jälkeen vesiripulia. Sitä seuraavalla ulkoilulla verensekaista ripulia. Eläinlääkäri kertoi, että veristä ripulia on paljon liikkeellä, ja epäili heti mahatautia. Draama aloitti viiden päivän Trikozol-kuurin, joka veikin hyvin oireet pois.</p><p>Muutaman päivän päästä myös Kipi ja Vinski vuoronperään saivat ripulin, joten mahatautidiagnoosi vahvistui. Niillä oireet jäivät paljon lievemmiksi ja menivät melkein heti ohi. Toisaalta oireilu sitten palasi molemmilla lyhyesti vielä pari kertaa, koska ne ilmeisesti saivat aina uudestaan tartunnan Draamalta. Mutta niiden tilanne ei mennyt ollenkaan huonoksi eikä vertakaan näkynyt. Draama ei niin vähällä päässyt, kun ei muutenkaan ole suolistoltaan terve.</p><p>Trikozol-kuurin jälkeen Draaman ulosteen laatu alkoi vähitellen taas heiketä, kunnes ripuli palasi lievänä. Draama sai hoidoksi Kaoliinia, johon se aluksi vastasi hyvin. Sitten vaste huononi ja ripuli paheni. Seuraavaksi Draama lopetti syömisen. Cereniaa saatuaan se söi yhden aterian, mutta kieltäytyi taas myöhemmin ruoasta, mikä ei ole yhtään sen tapaista. Huonoinakin aikoina se normaalisti syö hyvin. Koska ripulikin oli aivan vetistä ja yhä paheni, niin lääkäriinhän me jouduimme. Draama oli jo vähän kuivahtanut vuorokauden paastottuaan ja ripuloituaan, joten se sai nestettä nahan alle ja piikin pahoinvointia vastaan. Kotiin tuli melkoinen lääkearsenaali, eli Cerenia, Kaoliini, Tylosin ja Losec mups. Olisi tullut myös Ondansetron, mutta se ei taannoisen käyttökokemuksen mukaan ole Draamalle sopiva lääke.</p><p>Draama myös ultrattiin samalla käynnillä. Suolistossa oli paksuuntumaa kuten ennenkin, mutta ihan erityisen pahassa kunnossa ei suolisto ollut. Mahalaukku sen sijaan oli aiempaa hurjemmassa kunnossa, hirmuisen paksuuntunut ja viiruinen, mikä viittaa mahdolliseen mahahaavaan. </p><p>Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Draama hyötyisi pysyvästä lääkityksestä, joten keskustelimme siitä, aloitetaanko sille Apoquel vai sitä halvempi kortisoni, koska omistajan konkurssi jatkuvien ell-kulujen takia. Apoquel kuitenkin on sivuvaikutuksiltaan vähäisempi ja elimistölle vähemmän kuluttava lääke, joten sillä olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa. Aloitusta lykättiin pyhien ja meidän muuttomme yli, ettei tule niiden takia ylimääräistä hämminkiä. Onhan sen aloittaminen jo reilu vuosi sitten ollut hilkulla, mutta sitten Draama kuitenkin pärjäsi muulla tukilääkityksellä vielä.</p><p>Draaman tilanne helpotti heti ell-käynnin jälkeen, ja kymmenen päivän Tylosin-kuuri hoiteli ripulin hetkeksi historiaan. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigasjeO9pkAf8eYhTdZtZkoG8JWfrlZQrLhMzgf0_FNHRg7ETLJm6nz5pplort345etLpRVr3EIxSUJR6XHJcn-Kv3OHINscva-pm5xkphwd4Na2i5qi7CqD85De1XLSk6NmobHS-fg-ko/s2048/IMG_20201120_202332_763.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigasjeO9pkAf8eYhTdZtZkoG8JWfrlZQrLhMzgf0_FNHRg7ETLJm6nz5pplort345etLpRVr3EIxSUJR6XHJcn-Kv3OHINscva-pm5xkphwd4Na2i5qi7CqD85De1XLSk6NmobHS-fg-ko/w400-h400/IMG_20201120_202332_763.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ell-käynnin jälkeisenä päivänä metsässä reippaana</td></tr></tbody></table><p><br />Ettei liian tapahtumaköyhäksi menisi, niin ripulirumban keskellä havahduin siihen, kun Kipi leikki lattialla jollain pienellä jutulla, johon se suhtautui jännällä tavalla. Menin katsomaan, ja sehän oli hampaan pala. Kävin kaikki koirat läpi, ja lopulta paljastui, että Vinskiltä puuttui pala P4-väliposkihampaasta alaleuasta. Lähetin kuvan hammasasioihin erikoistuneelle eläinlääkärille lähiklinikalle, ja arvio oli, että poistaa täytyy, muttei ole tulenpalava kiire. Saimme ajan parin viikon päähän.</p><p>Oli kyllä aikakin parin viikon päästä poistaa hammas, sillä se oli kyllä varmaan ollut kipeä, vaikkei Vinski sitä erityisesti oireillut. Mutta ytimeen asti murtunut se oli. Samalla hampaat putsattiin, paljon ei hammaskiveä ollut, mutta hampaat olivat kovin kuluneet. Kuluneimmista otettiin varuiksi röntgenkuvat, mutta niille ei tarvinnut tehdä mitään. Tuntuu kyllä, ettei Vinskin hammaslaatu ole parhaasta päästä. Siltä murtui jo tosi nuorena yksi hammas. Enkä ymmärrä sen hampaiden noin kovaa kulumista ollenkaan, kun se ei tee mitään erityisen kuluttavaa. Enkä tiedä, miksi siltä tuo P4 nyt murtui, kun en ole huomannut mitään mikä sen olisi voinut aiheuttaa.</p><p>Operaatio meni oikein hyvin, mutta puolisen vuorokautta anestesian jälkeen Vinski alkoi taas vaihteeksi laskea alleen. Ymmärrettävämpää se olisi ollut heräämisvaiheessa. Mutta ehkä selän hermotus ei tykännyt pöydällä makaamisesta operaation aikana, ehkä anestesia sai elimistössä jotain aikaan jälkijättöisesti. Rinexin palautettiin listalle, ja neljän päivän päästä Vinski sai myös laseria Piiralla käydessään. Sen jälkeen pissailu loppui. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhst0JZlGkiPDiOe_Mot2jfuPaomp034-P7gpIHpzYqiBmygtkgfIO0ljEeFyFZUaeUMLzwCa5ZKREsOZEyu9YuaOYargEn2QJDrRDNO_NU-oOg09B2CahpVuSR6C7IO-PKc5GcP6y5x4hl/s2048/20201204_144518.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhst0JZlGkiPDiOe_Mot2jfuPaomp034-P7gpIHpzYqiBmygtkgfIO0ljEeFyFZUaeUMLzwCa5ZKREsOZEyu9YuaOYargEn2QJDrRDNO_NU-oOg09B2CahpVuSR6C7IO-PKc5GcP6y5x4hl/w400-h300/20201204_144518.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"> Kännisenä hammasoperaation jälkeen</td></tr></tbody></table><p><br />Inkontinenssi- ja selkäongelmien takia hetken mietin sitäkin, että onko järkeä enää viedä Vinskiä hammasoperaatioon, kun sen päivät voivat olla luetut milloin vain. Lisäksi sillä on muutama patti ja silmäluomessa Meibomin rauhaskasvain, jotka vaikuttavat toistaiseksi harmittomilta. Mutta Vinski oli ennen operaatiota hyvin energinen, iloinen ja hyvin liikkuva, joten en lopulta voinut edes ajatella, että veisin sen viimeiselle piikille operaation sijaan. </p><p>Hiljattain Vinski<i> taas </i>alkoi pissata alleen. Päätimme eläinlääkärin kanssa kokeilla kipulääkekuuria. Kas vain, pissailu loppui siihen. Tämä näyttää nyt kyllä olevan ongelma, joka pitää koko ajan varpaillaan, se voi uusiutua milloin vain. Ei ole hauskaa, kun sohvalta äkkiä löytyy lätäkkö, tai kun pissaa tippuu matkalle, kun Vinski aamulla tai illalla kävelee eteiseen kun ollaan lähdössä ulos.</p><p>Uudenvuodenaattona Kipi näytti vähän aristavan hännäntyveään jo päivällä. Kun laitoin sille illaksi Back on Track-loimea päälle, se murisi minulle kun pujotin häntää häntäaukkoon ja veti hännäntyven jäykäksi. En sitten vähään aikaan käyttänyt sillä häntäreikää. </p><p>Seuraavana päivänä Kipi äkkiä kotona meni lähes jalattomaksi ja alkoi täristä. Näin jo itseni sieluni silmin uudenvuoden päivystyksessä halvaantuneen koiran kanssa lopetuspäätöstä miettimässä. Sitten Kipi kuitenkin taas löysi jalkansa, ja päättelin sen vain lyöneen kipeän häntänsä ovenkarmiin kun se hössötti perässäni. Kokeilin asennonkorjausrefleksitkin, jotka vaikuttivat normaaleilta. Alun perin Kipi varmaan oli satuttanut häntänsä autossa riekkuessaan, kuten kerran aiemminkin. Koska lääkärissäkään emme muuta hoitoa olisi saaneet kuin kipulääkityksen, niin aloitin Kipille viikon Rimadyl-kuurin emmekä lähteneet päivystykseen. Häntäkipu hellittikin vähitellen seuraavien päivien aikana.</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_EJXS9XSkIw_mLKA3A5jM6OhD8rlfRpHeSGBuXg_hUWmox-RE_-QTojE8nzjAM0dX6TuhFloz72aVrWxxd_Owyx3nKVKSmPITbe8bm24Vx8XZb_eTc2kWaPuyxMu0dR7le3e11QjJxIa-/s1080/IMG_20201005_214214_444.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_EJXS9XSkIw_mLKA3A5jM6OhD8rlfRpHeSGBuXg_hUWmox-RE_-QTojE8nzjAM0dX6TuhFloz72aVrWxxd_Owyx3nKVKSmPITbe8bm24Vx8XZb_eTc2kWaPuyxMu0dR7le3e11QjJxIa-/w400-h400/IMG_20201005_214214_444.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"></td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn-1J4d753rnmxqjZZy8Sb-bnFYPCueTNw1oSOgEW5U9iQQ-kbIFo6pv12LQKIvlsOtkb7Vs8mfE6KA76NLkrQ12ndWbi32H9MU4eO_iYuWYVLbZW1WqEzES5kEU-erUEzSufkmqa2GcRY/s1080/IMG_20201005_214214_511.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhn-1J4d753rnmxqjZZy8Sb-bnFYPCueTNw1oSOgEW5U9iQQ-kbIFo6pv12LQKIvlsOtkb7Vs8mfE6KA76NLkrQ12ndWbi32H9MU4eO_iYuWYVLbZW1WqEzES5kEU-erUEzSufkmqa2GcRY/w400-h400/IMG_20201005_214214_511.jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Juuri ennen uuttavuotta olimme muuttaneet uuteen kotiin, ja jännitystä oli ilmassa Draaman suhteen, koska stressi herkästi pahentaa suolisto-oireita. Lieviä oireita ja satunnaista ripulia tulikin, mutta ne menivät aina nopeasti ohi. Luulin jo meidän päässeen vähällä. Sitten ripuli alkoi taas, eikä tällä kertaa mennyt ohi. Lopulta Draama taas lopetti syömisenkin. Se sai hoidoksi taas Tylosin- ja Cerenia-kuurit, ja ripuli helpottikin heti ja ruoka maistui taas. Kaoliinia meni myös, sitä menee muutenkin usein. Joten Draama on kyllä melkein säännöllisellä lääkityksellä ollut, vaikkei pysyvää immunosuppressiivista lääkitystä ole vielä aloitettu. Mutta ihan näillä näppäimillä sekin aloitetaan.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTDe6aErar_hgk7Xl4Sbill8Tle1NkwqHSsQrPXX66eTFffTcoerPDRx0uPdGiNDveRNkFRSkRDYwy6CorLlCtUZGB2C7OSEO7XIRN2dKMLmNqrpTlkz1Y1EXY3DHxYwROuKMdotVuUupT/s2048/20210118_133738.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTDe6aErar_hgk7Xl4Sbill8Tle1NkwqHSsQrPXX66eTFffTcoerPDRx0uPdGiNDveRNkFRSkRDYwy6CorLlCtUZGB2C7OSEO7XIRN2dKMLmNqrpTlkz1Y1EXY3DHxYwROuKMdotVuUupT/w400-h300/20210118_133738.jpg" width="400" /></a></div><br /><p><br /></p><p>On tämä vähän erilaista elämää kuin joskus vanhoina aikoina. Luopumistyö harrastusten suhteen on jo jonkin aikaa vaikuttanut erittäinkin loppuunkäsitellyltä. En enää kunnolla edes muista, millaista oli olla aktiiviharrastaja. Kun olen törmännyt vanhoihin harrastuskuviin, niin ne eivät ole herättäneet mitään erityisiä tunteita. Ihan kuin niissä kuvissa esiintyisi joku vieras ihminen ja vieraat koirat, ihan kuin se kaikki olisi tapahtunut jollekin toiselle. Tämän blogin alaotsikoksi voisi hyvin laittaa: Miten lopetin harrastamisen pitkän kaavan mukaan. Koska sitähän tämä koko matka tältä ajalta on ollut, luopumista.</p><p>Koirat ja muu elämä ovat viime aikoina kuormittaneet niin järjettömästi, että seurauksiakin on ollut. En enää ole aina suhtautunut kaikkiin asioihin niin rutiininomaisesti ja tyynesti kuin ennen, vaan usein on tullut savu korvista. Lenkillä koirien kanssa on välillä ärsyttänyt ja kyllästyttänyt yhden reaktiivisuus, toisen aivoton hajujen perässä säntäily ja kolmannen hönöily. Koiriin liittyvä työmäärä on välillä väsyttänyt ja turhauttanut. Joskus on tehnyt tiukkaa muistaa että mikä lääke mihinkin aikaan meni millekin koiralle. Erityisen väsynyt olen ainaisiin terveysongelmiin, oireiden kyttäämiseen, huoleen, rahanmenoon ja sen aiheuttamiin pahoihin ongelmiin ja yllätyskäänteisiin. Lähtö eläinlääkärille voi tulla milloin vain. Ja jos esimerkiksi Kaoliini on loppunut, niin sitä on pitänyt lähteä vaikka lumimyrskyssä hakemaan 50 kilometrin päästä, koska lähiapteekit eivät sitä myy, ja ilman ei voi olla. </p><p>Hetkittäin olen ollut sitä mieltä, että koirat voisivat ihan hyvin muuttaa Timbuktuun. Itse asiassa mieleen juolahti, että olisipa meidänkin koirilla sellainen mummola, jonne ne voisi joskus hyvillä mielin laittaa hoitoon. Mutta kun ei ole. Voisin toki huhuilla niille hoitopaikkaa jostain, että saisin joskus hengähdystauon, mutta kun asia ei ole niin yksinkertainen. Draamaa ei oikein voi antaa hoitoon minnekään, koska sen sairaus lähes satavarmasti pahenisi siitä ja aiheuttaisi taas lisää ongelmia ja huolta. Ja kukapa noin työlästä koiraa edes haluaisi ottaa hoitoon, enkä itsekään haluaisi sen olevan kellekään ristinä. Vinski taas on harmiton ja helppo koira muuten, mutta ei sekään pissavaivojensa kanssa kovin haluttu hoidokki taitaisi olla. Kipiä ei voisi missään nimessä sijoittaa minnekään, missä on muita uroksia. Nartuista se varmaan sekoaisi muuten vaan. </p><p>En tiedä, raaskisinko lopulta edes antaa noita hoitoon, mutta lohduttaisi tietää, että sellainen mahdollisuus on olemassa. Kelle tahansa en noita silti todellakaan luottaisi. Erityisesti Draaman kanssa pitäisi olla hyvinkin tarkat kriteerit hoitopaikasta, jos se muuten jostain syystä olisi pakko hoitoon laittaa. Sille kun ei esim. voi antaa murustakaan mitään muuta kuin omaa ruokaansa, ja se on asia, joka on yllättävän monelle ihmiselle vaikea. Moni ei ihan todella halua uskoa eikä ymmärtää asiaa kirjaimellisesti. Moni ei myöskään tajua oikeasti huolehtia kaikkea syötävää pois sairaan koiran ulottuvilta. Ettei sillä varmasti ole pääsyä kissan ruokakupille, etteivät lapselta syödessä lattialle tippuvat ruoanmurut joudu sen suuhun, ettei vierailulle tuleva mummo päätä vähän hemmotella sitä makupalalla, etteivät perheen muiden koirien luut loju lattialla saatavilla, tai ettei tiskikoneen luukku jää auki, jolloin koira pääsee nuolemaan likaisia astioita. Moni ihminen ei myöskään kokemuksen puutteessa osaisi tulkita Draaman oireita ja reagoida niihin ajoissa, joten olen 24/7 naimisissa sen sairauden kanssa itse. </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNcwGqwu9wzVdJ3VJlOXdQAQitUwVBaced1be240NaD8T4d0nhgKbbq8vGA8Bb5Akqna9wlU0aDF3Sq83vZNDsbGuBJ9ioDBGOrKsrrxKcEG3ZbLz0-yXsw-NpbqEIeD9F9McQAKAnupyV/s2048/20200922_030810.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNcwGqwu9wzVdJ3VJlOXdQAQitUwVBaced1be240NaD8T4d0nhgKbbq8vGA8Bb5Akqna9wlU0aDF3Sq83vZNDsbGuBJ9ioDBGOrKsrrxKcEG3ZbLz0-yXsw-NpbqEIeD9F9McQAKAnupyV/w400-h300/20200922_030810.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Draama taannoin kun olo ei ollut hyvä, Kaoliinia on mennyt vähän naamallekin</td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhunavM5-u6-ch8IT95FxS7zBLQ61pUVHyb6G4FNYIWGjuikb-wW_uSdVEqgIkBCHHKt9bGWOM1S-Egk5gXDextMDgCr4I8OaXWHiDXbmY2K1qenewxRARNd2J3ecVoggU7KC4gWCPyRJLW/s1080/IMG_20200914_191205_171.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhunavM5-u6-ch8IT95FxS7zBLQ61pUVHyb6G4FNYIWGjuikb-wW_uSdVEqgIkBCHHKt9bGWOM1S-Egk5gXDextMDgCr4I8OaXWHiDXbmY2K1qenewxRARNd2J3ecVoggU7KC4gWCPyRJLW/w400-h400/IMG_20200914_191205_171.jpg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mutta on niitä hyviäkin hetkiä <3 </td></tr></tbody></table><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Ei sitä ihan tällaista elämää kuvittele, kun koiran hankkii. Tällä hetkellä ajattelenkin, ettei minulle enää näiden jälkeen yhtään koiraa tule. Elämästä ei toki tiedä miten se heittelee, mutta juuri nyt se ajatus on hyvinkin vahvana mielessä. Ei. Enää. Ikinä. Yhtään. Sairasta. Koiraa.</span></div><p style="text-align: justify;">Kyllä koirien kanssa on hyviäkin hetkiä paljon, vaikkei niitä aina edes tiedosta kaiken muun keskellä. Ja ne ovat edelleen tärkeitä ja rakkaita, vaikka ne joskus haluaisikin lähettää Timbuktuun. Tilanteelle ei mitään mahda, joskus on vaan paskempi tuuri.</p><p>Paskasta tulikin mieleen, että viime aikoina olen ollut ihan erityisen kettuuntunut ihmisiin, jotka eivät korjaa pois koiriensa paskoja edes kulkureiteiltä. Sen jälkeen kun tuli lunta, ovat kaikki kulkureitit olleet täynnä koirankakkaa. Sitä on jopa keskellä tietä järjettömän monessa paikassa. Siinä on tekemistä kun yrittää väistellä jokaista läjää, lenkit ovat melkoista pujottelua ja koirien käskyttämistä. Silti ne pääsevät joskus tallomaan kakkaa tai haistelemaan sitä. Aina saa pelätä, että koiriin, erityisesti Draamaan, tarttuu jotain. Ei Draama tyhjästä sitä syksyn mahatautiakaan saanut. Argh, en ikinä opi ymmärtämään ihmisten välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä tässä enkä monessa muussakaan asiassa. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcTmNd0j9f4nN7Eo60E3DguNiBYYqNDmGw43Ij__6afZVrVloUKGLc366NmT4xjAeTmqzwRVRn_rInyATVNAZSXHqOQF1KBgowrbj12g1ERrLOuryYl_YOEq9nkjaT6HtFqNXg0M3FnPRZ/s2048/20210111_132947.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcTmNd0j9f4nN7Eo60E3DguNiBYYqNDmGw43Ij__6afZVrVloUKGLc366NmT4xjAeTmqzwRVRn_rInyATVNAZSXHqOQF1KBgowrbj12g1ERrLOuryYl_YOEq9nkjaT6HtFqNXg0M3FnPRZ/w400-h300/20210111_132947.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgysLqWV88WBGuHR8cU_MUjTZ8QzQfrzq2vnJ4nQibaAIb4NgRpjEVsZ5JOFmmVBy61hHcTS7RXzqF3rvvyFiUuSWP7pd78jlflLlBfEqqhlsD4j26SuuR2YA2XCwc-MCVJ0scXjQsgnHui/s2048/20210118_133744.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgysLqWV88WBGuHR8cU_MUjTZ8QzQfrzq2vnJ4nQibaAIb4NgRpjEVsZ5JOFmmVBy61hHcTS7RXzqF3rvvyFiUuSWP7pd78jlflLlBfEqqhlsD4j26SuuR2YA2XCwc-MCVJ0scXjQsgnHui/w400-h300/20210118_133744.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9QPia0m_QoQUQTMZtD3eNcPS8JKQKgwQL7aQPeiXoypnypbBwwuNSMgSMu8tQbx6CuSWeJDbPwHI_NQ4jLrHOPnzuDYJLfwRKYsDCqvRQjg4ZMt9N5jyCrgJ46mRymHk85F6O92NGuU-r/s2048/20210115_123931.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9QPia0m_QoQUQTMZtD3eNcPS8JKQKgwQL7aQPeiXoypnypbBwwuNSMgSMu8tQbx6CuSWeJDbPwHI_NQ4jLrHOPnzuDYJLfwRKYsDCqvRQjg4ZMt9N5jyCrgJ46mRymHk85F6O92NGuU-r/w400-h300/20210115_123931.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqIobUmN6_L6FcIK1G1XnltIf2vcVoDS0pQGy-COhtXan_SfGdTeGj1cOkbJjfV-4PcDk_P2AX2LlIgDzeO8EPixDOE2lmYmIkjFvDL2vdbx4CpATFJi8bxBQ4PyjFzvtP1BCw-ACLEkxZ/s2048/20210115_124013.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqIobUmN6_L6FcIK1G1XnltIf2vcVoDS0pQGy-COhtXan_SfGdTeGj1cOkbJjfV-4PcDk_P2AX2LlIgDzeO8EPixDOE2lmYmIkjFvDL2vdbx4CpATFJi8bxBQ4PyjFzvtP1BCw-ACLEkxZ/w400-h300/20210115_124013.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOJE896zKSIVSD041lt_QxG_as8psYywM0h1TzYZKmaqOJ1oj_RsXgE2wuSmUsKOCf7noPlGnUoEyAGdfdLnzQUHaOPE7rPZ2-HJw8iE-DLUe8eZhha5AyR9o1nRMYev5os6ac5IgtiseC/s2048/20210118_135128.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOJE896zKSIVSD041lt_QxG_as8psYywM0h1TzYZKmaqOJ1oj_RsXgE2wuSmUsKOCf7noPlGnUoEyAGdfdLnzQUHaOPE7rPZ2-HJw8iE-DLUe8eZhha5AyR9o1nRMYev5os6ac5IgtiseC/w400-h300/20210118_135128.jpg" width="400" /></a></div>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5879651371079271541.post-53843361525628091272020-09-26T23:41:00.002+03:002020-09-26T23:41:42.154+03:00Kesä 2020<p>Näin syksyllä on hyvä muistella kesää. Tai kesäisen lämmintähän ulkona nytkin on, vaikka on melkein lokakuu. Meidän kesä meni etupäässä ihan mukavasti. Vinskilläkin kutina helpotti niin, että pääsimme välillä uimaankin. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhigtAq3SHcBZvHKYoTnBD8ei9BV0VaCjpsuBAUpnfwcfeEFrQVPtXv3HPYjEio9pnJ7QeSKp-pJRBL-bQ6LPiMS1cQM4V2vKD6MW7nlkcMYAmJoG7kQY3BCMbXQNH3unerBkfUZxG9gr2X/s4128/20200628_114835.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhigtAq3SHcBZvHKYoTnBD8ei9BV0VaCjpsuBAUpnfwcfeEFrQVPtXv3HPYjEio9pnJ7QeSKp-pJRBL-bQ6LPiMS1cQM4V2vKD6MW7nlkcMYAmJoG7kQY3BCMbXQNH3unerBkfUZxG9gr2X/w400-h300/20200628_114835.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj-rHsX0WOkjVROb5BAJ8UfzIXMBvkhlbPGbLNURXAObz8q5MbT3pgrX7TXI9Z6172Jfj9XAa11nFXhGfyuUfxnjFSBY4OQ3aCS4vzwt_d7dHNbv_pfV0eomDUdelALpmWS6dzcspQsh0N/s4128/20200628_114245.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjj-rHsX0WOkjVROb5BAJ8UfzIXMBvkhlbPGbLNURXAObz8q5MbT3pgrX7TXI9Z6172Jfj9XAa11nFXhGfyuUfxnjFSBY4OQ3aCS4vzwt_d7dHNbv_pfV0eomDUdelALpmWS6dzcspQsh0N/w400-h300/20200628_114245.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjktj2X38La-tKTrarDfpzJC8nv65UUYi26HFhyX2QtHSo9bu7mJcyqjcMsMio-ccSRWRJEzI-Um46aalPdj6UdHIZOL2R_WaWIwh64U-PzN-rxAkz9AfJILMZN_yBIq-xwfYIuihxLFNMf/s2048/IMG_20200720_160539_519.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="2048" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjktj2X38La-tKTrarDfpzJC8nv65UUYi26HFhyX2QtHSo9bu7mJcyqjcMsMio-ccSRWRJEzI-Um46aalPdj6UdHIZOL2R_WaWIwh64U-PzN-rxAkz9AfJILMZN_yBIq-xwfYIuihxLFNMf/w400-h400/IMG_20200720_160539_519.jpg" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJy4ApITl-qr1ViGsz7Qzr_KzGDl8lpR7HpB50b6eaCqVKGUxZMgj2W3OcqkXwg04ucBiqHavUKiCoR6hB4iPfLmwfLY041kwu4azHvHqGFmOO5sRIqn9u7nR1wDWKr7hWBiT9UyDNTgxq/s2048/20200628_112914.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJy4ApITl-qr1ViGsz7Qzr_KzGDl8lpR7HpB50b6eaCqVKGUxZMgj2W3OcqkXwg04ucBiqHavUKiCoR6hB4iPfLmwfLY041kwu4azHvHqGFmOO5sRIqn9u7nR1wDWKr7hWBiT9UyDNTgxq/w400-h300/20200628_112914.jpg" width="400" /></a></div><br /></div><p>Pääsimme myös retkeilemään. Iso-Valkeella kävimme kahdesti, kun oli niin kiva ihastella poikkeuksellisen kirkasvetistä järveä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhooLsyf-_gr9V1H7vYxr6bQ1DH53jLWZYRhYqc8b0kRLRL73bXqBnV25rldyXQ9dNWHQTThZyMssxiSHVQsNtApMnIg7k5cCA_4MwWgXBQNGAisHq1J53myoQ-RDfIEYekWRf966V5PMjX/s2048/20200817_142948.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhooLsyf-_gr9V1H7vYxr6bQ1DH53jLWZYRhYqc8b0kRLRL73bXqBnV25rldyXQ9dNWHQTThZyMssxiSHVQsNtApMnIg7k5cCA_4MwWgXBQNGAisHq1J53myoQ-RDfIEYekWRf966V5PMjX/w400-h300/20200817_142948.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDg7hyh-qcT8Hudxi4pDbIPNbT-oU8GLd_3FTyiAA9K4kJJGyPsk1VEI6YnOArXuOiW1AW5_qgA2xoUdct3uSgoLuz98vGVYCrzEv1a9chaWa0zqkzaSIXsBzwQN5OYCnuhzdmq3UGT7C/s2048/20200817_143748.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDg7hyh-qcT8Hudxi4pDbIPNbT-oU8GLd_3FTyiAA9K4kJJGyPsk1VEI6YnOArXuOiW1AW5_qgA2xoUdct3uSgoLuz98vGVYCrzEv1a9chaWa0zqkzaSIXsBzwQN5OYCnuhzdmq3UGT7C/w400-h300/20200817_143748.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7gHygiweHS5h8Qw_Bg2-MWnRDyHNU1Nl3hZcxZ0X79fdh4YJaZI1FdmB5ugpKAfDcznKqVYZ6or1EDBm0PJMbJLI2jYqdZ4425-XYiyDNJ3GtdEuFUugaWOH6EIhpb2LLtD-H6nHZtE_o/s2048/20200817_133319.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7gHygiweHS5h8Qw_Bg2-MWnRDyHNU1Nl3hZcxZ0X79fdh4YJaZI1FdmB5ugpKAfDcznKqVYZ6or1EDBm0PJMbJLI2jYqdZ4425-XYiyDNJ3GtdEuFUugaWOH6EIhpb2LLtD-H6nHZtE_o/w400-h300/20200817_133319.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI_aU7YlBFgfugFwXMIX0wKoNZJKamkxy8zHKQeKLV-pBBKDsvHdcwXxJ7kkMUz8LqnUmRSkMjS2ti3H7k6_DoBnhleYXh3PxtiZwEFOH_BJFq5Dv-fun72mcY8CbYSo9TFEAMKDYhgSUq/s2048/20200817_153343.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI_aU7YlBFgfugFwXMIX0wKoNZJKamkxy8zHKQeKLV-pBBKDsvHdcwXxJ7kkMUz8LqnUmRSkMjS2ti3H7k6_DoBnhleYXh3PxtiZwEFOH_BJFq5Dv-fun72mcY8CbYSo9TFEAMKDYhgSUq/w400-h300/20200817_153343.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEtCbVB-vQ4zoBMMS5kJgKP7nmGI0h3C5GkRokgJsw3bUTPt1s-OW2I4VWTnIU8g_goQPN7uxMaFyBsgwAT6Hdz0_bGWJxafZ42YhDOq9M8-sJ2nilSBH050LogsnDWWz-Zt851ZxYsVPn/s2048/20200817_135213.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEtCbVB-vQ4zoBMMS5kJgKP7nmGI0h3C5GkRokgJsw3bUTPt1s-OW2I4VWTnIU8g_goQPN7uxMaFyBsgwAT6Hdz0_bGWJxafZ42YhDOq9M8-sJ2nilSBH050LogsnDWWz-Zt851ZxYsVPn/w400-h300/20200817_135213.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Välillä saimme seuraakin retkelle.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5eUSKxtuAR43p21kFYsx3TqJtpBS5iDon4EUjAwr7iOxjTzJesb9xiYEvC3C5FgZeS7_3bvZvZj0ynfN2cH5MmYcRzeYockqE0D9ugN0fOnRKngGjAZD6czz4K5_lBIl2h9Z8J9kkiZlk/s4128/20200806_160439.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5eUSKxtuAR43p21kFYsx3TqJtpBS5iDon4EUjAwr7iOxjTzJesb9xiYEvC3C5FgZeS7_3bvZvZj0ynfN2cH5MmYcRzeYockqE0D9ugN0fOnRKngGjAZD6czz4K5_lBIl2h9Z8J9kkiZlk/w400-h300/20200806_160439.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUJMaOu3_d-4wyy85nFaODVURaQQB2lWrAecp2BOR-ScGHYGq0vtRdDCHoBsvFNU6sQYJ4YPk3j8aOav-8DSIhyphenhyphenu6k4yq8RU9nYhFr2wIL9ag3wNhKF-MEAOG-MR6zad0zWFj7p4iXG7s7/s4128/20200713_141219.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUJMaOu3_d-4wyy85nFaODVURaQQB2lWrAecp2BOR-ScGHYGq0vtRdDCHoBsvFNU6sQYJ4YPk3j8aOav-8DSIhyphenhyphenu6k4yq8RU9nYhFr2wIL9ag3wNhKF-MEAOG-MR6zad0zWFj7p4iXG7s7/w400-h300/20200713_141219.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidThiYBleasa-kqapA23vpx06i-Chug-oRTKMnPFtLeMf6meZTyyYtQ2sdreqTJpK7c_Vvx7MTckbXfpGzsT4uDh80NB8t4mprRZEFm9y25deo4lJjZTp_pQqXRDFjCGLnFDZEOeSujldj/s4128/20200806_141358.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3096" data-original-width="4128" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidThiYBleasa-kqapA23vpx06i-Chug-oRTKMnPFtLeMf6meZTyyYtQ2sdreqTJpK7c_Vvx7MTckbXfpGzsT4uDh80NB8t4mprRZEFm9y25deo4lJjZTp_pQqXRDFjCGLnFDZEOeSujldj/w400-h300/20200806_141358.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Eivät meidän retket mitään kymmeniä kilometrejä ole koskaan, realiteetit huomioiden. Telttaretkistä tai muutenkaan kovin pitkistä poissaoloista kotoa voi vain haaveilla, koska Draaman ruokinnan takia olemme riippuvaisia niin hellasta kuin jääkaapistakin. Mutta näinkin on hyvä.</p><p>Marjoja ja sieniä on myös tullut poimittua. Koirat ovat kovia syömään mustikoita metsästä, Draama etenkin, ja sitä ei siltä tarvitse kieltää. Olen miettinyt. että voisi ihan tosissaan opettaa koirat etsimään kantarelleja ja ehkä muitakin sieniä. Tähän on tultu, entisessä elämässä marjastajat ja sienestäjät olivat vihollisia, jotka sotkivat vaivalla tehdyt jäljet, ja nyt sotken metsiä itse :D No, on sitä ennenkin tullut tehtyä.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikU9ChGSQkNSYwIQvnP7R4Xrb5Mk0XkHIlDrg0vpHlsGHyxWiayh_mUT2CU59Bgv-bBmwRhgmFlm6lZUbJ_VD9-bmOEZQSy2mPgSc6XFN7NPlarxI2Py1FOBQI5gg2hg8knzQNpHhyphenhyphenVKot/s2048/20200721_162755.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikU9ChGSQkNSYwIQvnP7R4Xrb5Mk0XkHIlDrg0vpHlsGHyxWiayh_mUT2CU59Bgv-bBmwRhgmFlm6lZUbJ_VD9-bmOEZQSy2mPgSc6XFN7NPlarxI2Py1FOBQI5gg2hg8knzQNpHhyphenhyphenVKot/w400-h300/20200721_162755.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Kipi täytti elokuussa seitsemän vuotta. Minulle on arvoitus, miten lauman pentu voi olla tuon ikäinen jo.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4S2vVYv2JcBuxjxJoNcIfRrbp5CzVDhE1VRc4o5J4kodJAsTAU34qyQxd1b5M_8GDutQDkM8gyvejekuPXLZb_y6oflyLq-S58O2l_2a6iA5OQgk1gJNV_wYjSY4wVG3xt-V5I1sodrGC/s2048/20200813_125422.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4S2vVYv2JcBuxjxJoNcIfRrbp5CzVDhE1VRc4o5J4kodJAsTAU34qyQxd1b5M_8GDutQDkM8gyvejekuPXLZb_y6oflyLq-S58O2l_2a6iA5OQgk1gJNV_wYjSY4wVG3xt-V5I1sodrGC/w400-h300/20200813_125422.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5emxE2kYEHnChnlfeoAtN1XuAOIJb74UAD72IV5dvucUU3O_l4dlK67wuvX2kRtaKHAge8QifAmw2ugEfjRa2Sh0w0oyOOB-bmIHtpZWak3LhxVtnzWhUgJsETSlkU-7OQaOxk-LO7OUI/s2048/20200813_130136.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5emxE2kYEHnChnlfeoAtN1XuAOIJb74UAD72IV5dvucUU3O_l4dlK67wuvX2kRtaKHAge8QifAmw2ugEfjRa2Sh0w0oyOOB-bmIHtpZWak3LhxVtnzWhUgJsETSlkU-7OQaOxk-LO7OUI/w400-h300/20200813_130136.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Elokuussa tuli vuosi täyteen taajamassa asumista. Kuten arvelinkin, niin koirat ovat sopeutuneet hyvin, mutta ne sopeutuivat jopa nopeammin ja paremmin kuin kuvittelin. Taajaman etuja niiden kannalta on se, että mielenkiintoisia hajuja on vielä enemmän kuin maalla. Harmillista koko porukan kannalta on se, että vapautta ja omaa rauhaa on vähemmän. Onneksi meillä kuitenkin on varsin mainiot lenkkimaastot ihan lähellä. </p><p>Ihmisiin törmää tietenkin nykyään lenkeillä enemmän kuin ennen. Olen ihan yllättynyt, kun säännöllisin väliajoin joku pysähtyy juttelemaan ja kehumaan koiria kauniiksi. No onhan ne :)</p><p>Yksi mieleenpainuva kohtaaminen oli hiljattain, kun meitä vastaan tuli laitapuolen kulkijan näköinen tyyppi molempia jalkoja voimakkaasti ontuen. Hän kiinnostui koirista, joten jäin juttelemaan, koska hän oli ihan asiallisen tuntuisessa kunnossakin. Draaman ohjasin aluksi taakseni, koska reaktiivisena se oli jo ehtinyt terästäytyä. Sieltä se seurasi tilannetta tyynenä. Kipi, tuo luonnetestissä hieman pidättyväiseksikin mainittu, meni iloisena häntä heiluen moikkaamaan ja rapsutuksista nauttimaan. Kun Draama huomasi, ettei tilanteessa ollut mitään uhkaavaa, kävi sekin tervehtimässä. Vinski-raukka ei ehtinyt, kun muut veivät taas kaiken tilan, olisi sekin muuten mennyt, sitä eivät kaavasta poikkeavat tyypit hetkauta. Mies oli kovin otettu, kun koirat ja minä olimme niin ystävällisiä hänenlaistaan juoppoa kohtaan ja kiitteli vuolaasti moneen kertaan.</p><p>Yhdellä retkellä tuli kolmen miehen joukko meitä polulla vastaan ja heistä yksi koiraihmisenä pysähtyi juttelemaan ja rapsuttamaan Kipiä. Mies meni leveään kyykkyasentoon, ja nyt sain nähdä, että löytyy asioita, jotka saavat Kipin oikeasti hieman varautuneeksi, se ei ollut tavanomaisen ylitsepursuavan innokas, vaikka ottikin rapsutuksia vastaan. Draama katsoi aikansa sivusta, nosti sitten maasta kävyn ja heitti sen miehelle ja katsoi odottavasti, että heitäpäs takaisin. Draama on tosi hyvä kopittelemaan eikä juuri jätä käyttämättä tilaisuutta saadakseen pelikaverin.</p><p>Elokuussa olimme kerran tokoilemassa, kun meitä kaivattiin taas häiriöksi ja paikkamakuuseuraksi. Todistusaineistoakin tapauksesta jäi :) Muuten emme ole taaskaan tokoilleet, historiaa mikä historiaa. Olenkin miettinyt, että mitähän noille kaikille tokokamoille tekisi.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRN-TNTc21OUSgEDxW1f5rPAIwmR0y3zwYUmQ4Z7KISHGzBw4VaO01qaXGKbzUmSHELGcZ3DlJNahzMlakGpuF3Dhfzx2MJs3TKpt9i6E5r-rsD_OQvXuI9-b0adnFreJtys0U1utVlEz0/s2048/20200801_183850.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjRN-TNTc21OUSgEDxW1f5rPAIwmR0y3zwYUmQ4Z7KISHGzBw4VaO01qaXGKbzUmSHELGcZ3DlJNahzMlakGpuF3Dhfzx2MJs3TKpt9i6E5r-rsD_OQvXuI9-b0adnFreJtys0U1utVlEz0/w400-h300/20200801_183850.jpg" width="400" /></a></div><p><br /></p><p>Kaikki ei taaskaan ole kuitenkaan ihan putkeen mennyt ja eläinlääkäriinkin on ollut asiaa, mutta ehkä laitan nuo negatiivisemmat asiat myöhemmin omaan päivitykseensä.</p>Päivihttp://www.blogger.com/profile/04700488988423233487noreply@blogger.com0