perjantai 26. elokuuta 2016

Snoopy 13 vuotta!

Tänään meillä on vietetty Snoopyn 13-vuotissynttäreitä <3

Koska kyseessä oli jo näinkin hieno lukema, niin tottahan synttäreitä piti juhlia ihan oikeasti. Kakkujakin oli yksi hyvin koiramainen ja toinen vähän tavallisempi. Iloon sekoittuu aavistus haikeutta, koska seuraavia synttäreitään en usko Snoopyn enää näkevän.

Tänään ei kuitenkaan mietitä sen enempää tulevaa, vaan iloitaan, kun Snoopy on tämän iän saavuttanut ja olemme saaneet nämä vuodet kulkea yhdessä.

Paljon onnea maailman paras Snoopy!





sunnuntai 21. elokuuta 2016

Synttärit, metsäilyä ja muita puuhia

Kipi täytti maanantaina kolme vuotta. Paljon onnea pieni ja pippurinen ruskea!



Kipin synttäripäivän kunniaksi koulunpenkki kutsui taas kesäloman ja kahden etäviikon jälkeen. Tällä viikolla koululla on muutamana päivänä koulutettu koiria ja Kipi on ollut lainassa muutamallakin tyypillä, Vinskikin välillä. Kipi on suosittu koulutettava, koska se hurmaa ihmiset olemuksellaan, rakastaa kaikkia ja on varsin hoksaavainen koulutuksissa. Draamakin on ollut koululla mukana ja olen jonkun verran kouluttanut sitä itse siellä.

Kaikkea muutakin kivaa ollaan Draaman kanssa tehty. On aika jännää ottaa aikuinen kodinvaihtaja, jonka koko historiaa ei voi mitenkään tietää, kun ei ole itse sen kanssa ennen elänyt eikä ole itse sitä kouluttanut alusta asti. Kun lenkkireittimme täällä kotikulmilla kulki lehmälaitumen ohi, niin mietin, että onkohan Draama ennen nähnyt lehmiä. Ei se niistä ainakaan mitään välittänyt. Kun olimme treenikentällä ja Draama juoksi jotenkin määrätietoisen oloisena agilitykentän puolelle, jossa yleensä emme treenaa, niin mietin, että nii-in, se on saattanut joskus käydä agilitykisoissa siellä.

Pari Draaman käskyä vaihdoin suosiolla sellaisiin, joita itse normaalisti käytän, jotta hieman pienentäisin omaa sekoiluani käskyjen suhteen :) Nämä käskyt olivat sellaisia, että Draama osti ne mukisematta, koska ne eivät olleet sille ennestään täysin outoja, vaikkei niitä täsmällisesti juuri siinä yhteydessä ollut käytettykään. Ja on se nopea oppimaan muutenkin, mutta en koe tarvetta muuttaa sen muita käskyjä. Yleensä jopa onnistun muistamaan ne oikein, koska itselleni vieraampia käskyjä on vain ihan jokunen hassu, ja ne ovat varsin käyttökelpoisia käskyjä muutenkin. Tai vihjeitä, kuten koulussa opetetaan ;)

Ollaan nyt ehditty Draaman kanssa kokeilla jäljestämistä kahdessa uudessa paikassa. Viime viikolla käytiin koko lauman kanssa Vihtijärvellä suosikkimaastossani, ja kaikki koirat pääsivät jäljestämään. Taitavia olivat, mutta taas tuli todettua, että loppukesä ja syksy todellakin ovat jälkiharrastajan painajaista, nytkin paikalle ilmaantui kaksi marjastajaa/sienestäjää, kun olin saanut ensimmäiset jäljet tehtyä. Poukkoilivat siinä molemmin puolin tietä jälkien tuntumassa korit heiluen ja lähtivät sitten jo muutaman minuutin päästä pois, kun tien lähistön saalis ei ilmeisesti tyydyttänyt eikä pidemmälle metsään jaksanut kävellä. Pienellä vaivannäöllä saalista olisi kyllä löytynyt vaikka millä mitalla... Hieman meinasi verenpainetta nostaa, kun tyypit noin turhan takia kävivät sotkemassa jälkimaastot, mutta minkäs teet. Jouduin tekemään Vinskin jäljen liian lähelle Draaman jälkeä, koska marjastaja/sienestäjätyypit olivat sotkeneet juuri sen maaston, johon aioin sille jäljen tehdä. Siinä sitten luonnollisesti kävi niin, että yhdessä kohdassa kävelin melkein ristiin Draaman jäljen kanssa...

Draaman jälkeä olikin jännä lähteä ajamaan, koska olin nähnyt tyyppien seikkailevan siellä ja sitten vielä itse melkein sotkin sen. Draama saikin selkeästi hajun Vinskin jäljestä, muttei kuitenkaan lähtenyt sinne. Eivätkä marjastaja-sienestäjätkään kai olleet kriittisissä kohdissa poukkoilleet, koska ei Draama missään vaiheessa osoittanut mitään erikoista huomanneensa. Tämä oli pisin sille tähän mennessä tekemäni jälki, sellainen vajaan kilometrin mittainen, iältään puolisentoista tuntia, keppejä kuusi. Hyvin se sen selvitti, mutta viimeisestä kepistä ajautui vähän ohi. Tällaisina hetkinä sitä pohtii, että jokaisen askeleen erikseen nuuskimisessa on kyllä puolensa...Mutta kivaa jäljestämistä ja pätevää keppien ilmaisua muuten!

Pojat olivat myös päteviä, ja erityismaininnan saa taas Snoopy, nenä ja motivaatio ovat edelleen rautaa ja keppisaldo sata prosenttia <3 Vinskiltä ja Kipiltä molemmilta jäi yksi välikeppi.

Lenkilläkin tietenkin käytiin ihanassa metsässä.



Viime viikolla kävimme myös Velskolassa jäljestämässä. Draaman ja Kipin jäljet kulkivat osittain soisessa maastossa. Draamalle ei ollut mikään ongelma jäljestää korkeiden suopursujen keskellä, eikä se reagoinut maastotyypin vaihtumiseen jäljen aikana. mutta suopursujen keskellä ollutta keppiä se ei haistanut. Tällä viikolla emme ole ehtineet metsäjäljelle, mutta yhden nurtsijäljen sai Draama ajaa.

Muuten tässä elokuun aikana ollaan eletty aika normaalia arkea ulkoiluineen. Yhtenä harmaana päivänä teimme kivan metsäretken ja koirat kävivät metsälammessa uimassa.








Yhden päivän vietimme mökillä ja oi sitä onnea, kun mökin vieressä oli lampi. Olisi kyllä aikamoista asua näiden kanssa jossain veden ääressä, eihän niiden päähän sitten muuta mahtuisikaan...Ne löysivät tiensä rannalle sillä hetkellä, kun pääsivät autosta vapaaksi, ja vedessä tai sen äärellä ne sitten tiiviisti viihtyivät. Vinski on sellainen, että se rannalle päästessään menee heti veteen eikä tule sieltä pois ennen kuin poistumme paikalta. Kipi ja Snoopy suhtautuvat myös veteen fanaattisesti, mutta ne eivät ui yhtäjakoisesti niin pitkään kuin Vinski ja viettävät aikaa myös rantavedessä tai rannassa. Draama sitten taas tuijottaa vettä ihan transsissa rannalta tai rantavedestä käsin, mutta transsin lauetesssa se käy välillä myös uimassa. Sitten se yleensä uikin kauas eikä ihan heti tule takaisin. Eräällä uintiretkellä se ei mennyt ollenkaan uimaan ja olimme jo lähdössä pois, koska Vinski ja Kipi olivat uineet jo pitkään. Draama oli kuuro luoksetulokäskyille, se vain tuijotti fanaattisesti vettä. Kävelin vesirajaan ja ryhdyin pujottamaan sille pantaa kaulaan, jolloin se kuin napista painaen havahtui transsitilastaan takaisin tähän maailmaan ja huomasi, että ai hitsi hei, uimaanhan tästä pitää lähteä. Minulle tuli vähän kiire irrottaa puoliksi laittamani panta sen kaulasta, ja siinähän sitten odotin, kun neiti hävisi järven keskelle ja uiskenteli siellä omaa lenkkiään :D

Mökillä en todellakaan meinannut millään saada koiria pois rannasta silloin kun piti tehdä jotain muuta. Jos sainkin yhden tai kaksi kutsuttua pois, niin ne vain käväisivät luonani ja painelivat heti takaisin rantaan. Niinpä kytkin ne suoraan rannassa, kun halusin viedä ne lenkille, mikä ei sekään ollut helppoa :D Lenkiltä palatessamme ne pihaa lähestyässämme nykäisivät niin äkkiarvaamatta ja täysiä etuoikealle, että hihnat lipesivät käsistäni, ja rantaanhan ne painelivat...Kävin riisumassa niiltä hihnat pois ja lahopäänä myös unohdin ne siihen rannalle. Kun illalla lähdimme kotimatkalle ja 60 kilometrin ajomatkan jälkeen pysähdyin ulkoiluttamaan koiria, niin olipa kiva yllätys, kun hihnoja ei löytynyt mistään. Ei houkuttanut lähteä ajamaan takaisinkaan, kun tiesin saavani hihnat takaisin sukulaisten matkassa ennemmin tai myöhemmin, joten ulkoilutin sitten koirat vuorotellen autosta löytyneellä varahihnalla. Paikka kun ei ollut sellainen, että siinä olisi voinut irti päästää. Kotosalla hetken pärjää vaikka ilman hihnojakin.







Viime viikolla kävimme Minnan kanssa tokoilemassa. Avo-luokkalaiset Draama ja Koda ottivat yhdessä paikalla istumisen ja alo-luokkalaiset Kipi ja Telma paikkamakuun, jotka menivät hyvin. Oli kiva saada myös liikkuriapua. Hämmentävää vain oli se, että Kipi esitti välillä todella surkeaa tokoilua. Se otti rankasti häiriötä, kun Minna touhusi Bosse-pennun kanssa jonkun matkan päässä, ja Minnan liikkuroidessa meille liikkeestä maahanmenoa se ei osannut edes seurata enää, haahuili vain jossain takana. Ei sitten otettu maahanmenoa ollenkaan, pelkkä pitkä seuraaminen vain.

Oli vähän hämmentynyt olo, vaikka näitä nyt vaan joskus Kipin kanssa sattuu, mutta harvoin ihan noin karmeita esityksiä. Toisaalta harvoin sen kanssa tulee mitään vau-fiilistäkään. Vähän tuli sellainen olo, että ehkä en sittenkään ilmoita Kipiä vielä tänä vuonna tokokokeeseen. Ehkä en moneen vuoteen tai en koskaan. Tai jos ilmoitan, niin tiedostan sen, että sille voi sattua sellainen päivä, kun sitä ei vaan huvita. Kun olen asiaa miettinyt, niin en usko, että se tekee huonoja esityksiä esim. paineistumisen takia, sillä ei vain riitä motivaatio. Ei se ole mikään helpolla paineistuva koira muutenkaan, se on ohjaajakova, ja sen harvat herkät hetketkin liittyvät muihin seikkoihin kuin ohjaajaan.

Olen miettinyt, miksi Kipi esim. koululla tekee niin hyvällä motivaatiolla ja iloisesti, mutta tokossa ailahtelee kovasti. Ratkaiseva ero on luullakseni vahvistetiheys. Koululla ei mitään käytöksiä ole koulutettu kovin pitkälle asti, joten palkkaa tulee tiuhaan, ja Kipistä myös on kiva itse tarjota toimintoja. Tokossa siltä vaaditaan enemmän, koska se jo osaa jotain, eikä palkkaa tule kaiken aikaa. Lisäksi liikkeet pitäisi tehdä aika tarkoin määritetyllä tavalla. Kipistä se ei ole tarpeeksi inspiroivaa. Temppuja tehdessäkin se välillä kokeilee laskea kriteeriä ja testaa, saisiko palkan jo siitä. Niinhän koirat tekevät, mutta ihan kuin Kipi jotenkin olisi bortsuksi vähän mukavuudenhaluinen...Itseriittoinen se ainakin on.

Olen hyväksynyt sen tosiasian, ettei Kipistä tullut minulle varsinaista harrastuskoiraa ainakaan niihin lajeihin, mitä itse haluaisin harrastaa. Tokokin on enää lähinnä ajanviettotapa ja hupailulaji sen kanssa, mitään koetavoitteita en todellakaan mieti.

Tokoilu on meidän laumassa nyt sitten aika paljon Draaman varassa. Onneksi sen kanssa ei tarvitse ainakaan motivaatio-ongelmien kanssa painia. Olemme päässeet hyvään alkuun joissain liikkeissä, mutta työtäkin on paljon tehtävänä. Tunnarissa etsittiin taas jonkun aikaa pelkkää omaa, joka oli aina piilossa, ja erikseen treenasimme tunnarikapulan kaunista pitämistä. Sitten kokeilin taas laittaa läjän vääriä näkösälle, kun lähetin sen etsimään piilotettua omaa. No vääriähän Draama taas meni tutkimaan, nosti yhden ja puraisi sen yhdellä napakalla puraisulla palasiksi :D Kokeilin sillä seuraavaksi käpytunnaria, ja se sujuikin hyvin. Ehkä oma treenitapani tässä on liian erilainen kuin se mihin Draama on tottunut. Olen sen kanssa kuin tutkimusmatkalla, kun kokeilen, mitä se osaa ja miten saamme jonkun asian toimimaan.

Eilen olimme kentällä ottamassa vähän tokoa ja pk-tottista sekaisin. Ripottelin kentälle merkkejä ja leluja häiriöksi, enkä eritysesti yllättynyt, kun Draama tuijotti niitä. Lähiliikkeitä tehdessään se luopui niistä hyvin, mutta ruutuun lähetyksessä se kyttäsi väärää kohdetta, joten kohteiden erottelua täytyy jatkossa treenata.

Otimme myös säädettävää pk-hyppyä ja loivaa A-estettä. Lähellekään metriä en hyppyä vielä korottanut. A-esteellä Draaman agilitytausta näkyi selkeästi, se kiipesi esteen hienosti alhaalta ylös ja taas ylhäältä alas ja jäi sitten 2on2off-asentoon ja minä ihmettelin, että mikähän käsky minun nyt kuuluisi antaa, että se tietäisi saavansa jatkaa matkaa...No, sille kelpasi hyvin se, mitä sanoin :) Kiva oli taas treenata Draaman kanssa :)

Vinski ja Kipi olivat Draaman kavereina paikkaistumisessa.



Treenin jälkeen Draamalla oli hiki!


Ja kyllähän me sitten treenin jälkeen tänne päädyimme :)