torstai 27. maaliskuuta 2014

Treeniä, leikkiä ja kaikkea

Huomasin, että tuli edellinen postaus tehtyä kiireessä, kun oli pujahtanut virheitä sekaan. Kirjoitus- ja näppäilyvirheitä nyt muutenkin tulee, mutta oikein oli asiavirhekin. Tänään vietinkin aamun pohtien sellaista oleellista asiaa, että kuka tuon koiramaisen sitaatin takana oikeasti olikaan, kun kiireessä ja ajatuksissa tuli näppäiltyä ilmeisen väärän amerikkalaiskirjailijan nimi siihen. Tulin siihen tulokseen, että sen täytyi olla Steinbeck, mutten viitsinyt mitään nimeä sinne näkyviin enää jättää, kun en ole satavarma. Parempi vaan keskittyä omiin asioihin, niin on ainakin faktat edes suunnilleen oikein :D

Kevät on taas edennyt ja huomasin maanantaina, että pihassa kukkii jo sinivuokkoja! Ikinä ennen en ole maaliskuussa nähnyt.


Tiistaina pääsivät Kipi ja Repe taas leikkimään. Edellisellä kerralla oli Vinskikin mukana leikkimässä ja hienosti meni kolmeen pekkaankin. Kipi silloin kompuroi vähän kaatuneeseen puuhun ja sai silmän ylle pikku nirhauman. Nyt mentiinkin katsastamaan koira-aitausta, josko siellä olisi turvallisempaa leikkiä kuin metsässä. Olin juuri pätevänä selittämässä Pirjolle, miten toisaalta tällaisessa paikassa vauhti voi kasvaa hurjaksi ja aiheuttaa oman vaaransa, vaikkei niitä teräviä oksia sitten olekaan riesana, kun kesken lauseen löysin itseni selältäni maasta. Pennut juoksivat täysiä takaa ja Kipi törmäsi minuun sillä seurauksella, että kaaduin sen päälle, enkä ehtinyt edes tajuta koko asiaa ennen kuin olin maassa. Ei Kipi kaiketi pahasti alle jäänyt kuitenkaan, mutta henkinen kolaus oli iso. Kipi vältteli epäluuloisena meidän kaikkien seuraa jonkun aikaa. Lähdettiin kävelylle ja tultiin sitten aitauksen viereiselle kentälle, jonka pohja oli parempi kuin aitauksen. Tässä vaiheessa Kipi alkoi taas reipastua ja ryhtyi leikkimään kunnolla. Kuvat ovat Pirjon, koska omat kuvat eivät vaihteeksi suostuneet tänne siirtymään, ehkä myöhemmin sitten.






Mitä saadaan kun risteytetään bortsu ja aussie keskenään? No tietenkin kuusijalkainen päätön koira.


Kipi ihan selvästi mörköilee ja murkkuilee nyt enemmän. Epäilyttäviä ääniä pitää kommentoida, vieraille koirille ja sauvakävelijöille voi myös ehkä sanoa jotain. Tällä viikolla myös sattui vähän turhankin jännä koirakohtaaminen lähimetsässä. Lähimaastossahan lenkkeilee myös sakemannilauma, johon ihan harvakseltaan ollaan törmätty, muttei ihan nokakkain. Paitsi nyt sitten. Yksi sakemanneista oli irti ja juoksi kauempaa metsästä meitä kohti, minulla oli koirat silloin kiinni. Päästin Snoopyn remmin irti ja Vinskikin pääsi vahingossa. Iso saku-uros siinä sitten meidän poikia nuuski, onneksi oli lähinnä vain utelias. Snoopy nuuski takaisin, Vinski pysytteli parin metrin päässä vähän varuillaan ja Kipi räkytti pari kertaa, mutta lopetti, kun ei kukaan muukaan räkyttänyt. Sitten saku palasi oman laumansa luokse. Huh, irtokoiriin ei ole kiva törmätä ja edellisen asuinpaikan naapurin sakemanni aiheuttaa minussa vieläkin kauhun väristyksiä, mutta eihän ne kaikki samanlaisia ole.

Tänään lenkkeiltiin ulkoilureitillä ja siellä tuli myös kaksi vähän jännempää ohitusta. Tiellä juoksi tolleri irti, omistaja kytki sen kun näki meidän tulevan ja istutti viereensä odottamaan. Hyvin päästiin siitä ohi. Sitten oli levähdyspaikalla ihmisiä ja siinä tien reunassa makasi rotikka katse kohti tietä. Hyvin päästiin siitäkin ohi, kukaan ei kommentoinut ääneen, mutta hännät vähän pojilla nousivat. Niin ja Kipi heti ohituksen jälkeen heilautti vähän päätään ja pääsi irti pannasta, vähän turhan löysä panta sattui olemaan. Mutta ei Kipi ryhtynyt vapautta käyttämään väärin ja tuli kutsusta luokse.

Ollaan me treenattukin. Eilen tein kaikille pienet jäljet lähiympäristöön. Kipillä oli lyhyt namijälki. Keppejä ollaan muutama kerta treenattu keittiössä naksun avulla. Kipi nostelee keppejä mielellään. Ja niitä tokon alkeita ollaan myös keittiössä ja pihalla otettu. Paljon ei vielä osata, kun ei ole kiire minnekään.

Tänään sitten Kipillä alkoi ohjatut tottistreenit. Koska mottoni on, että pessimisti ei pety, niin olin etukäteen päättänyt, ettei treeneistä tule mitään, Kipi ei takuulla pysty keskittymään sellaisessa häiriössä, kun se elää murkku-mörkö-herkkisvaihetta. Kun otin sen ulos autosta Puolarmaarissa, oli ympäristössä heti maalaispojalle paljon haasteita. Koiria ihan vilisemällä, lenkkeilijöitä ilman koiriakin. Pikkaisen Kipi niitä kommentoikin heti.

Kaikki paikalla olevat treeniryhmän neljä koiraa treenasivat samaan aikaan. Ensin ihan hengailua ja rauhoittumista, sitten kontaktia ja seuraamista. Olin jo ennen varsinaisen treeniosuuden alkua naksutellut Kipille kontaktista ja se tarjosikin sitä kivasti, myös pikku seuruupätkät onnistuivat ihan kivasti vieraiden koirien lomassa. Leikitin myös Kipiä narupallolla. Sitten oli paikallaolo ryhmässä. Kipillä ei ole otettu kuin muutaman sekunnin paikallaoloja eikä koskaan häiriössä. Naksuttelin tästäkin ja ihan yllättävän hyvin pysyi siinä rivissä vieraiden koirien keskellä. Jäin itse seisomaan remmin päälle puolen metrin päähän, enkä mitään pitkää aikaa makuuttanut tietenkään. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Kipin keskittymiskyvystä treeneissä.

Lopuksi olikin vuorossa yhteinen remmilenkki. Hirmu hyvää treeniä meidän korpiasukille päästä kävelylle tällaisessa porukassa. Ympäristössä sitten oli paljon muitakin kulkijoita, silmät pyöreinä itsekin maalaistollona katselin, miten hirmuisesti voi yhden lenkin aikana koiria nähdä. Lenkille lähtiessä Kipi oli selvästi sitä mieltä, että jee, nyt mennään leikkimään! Mutta sopeutui se sitten siihen, että ihan vaan käveltiin kytkettynä. Hajuja ainakin riitti tutkittavaksi.

Lisäyksenä jälkikäteen leikkikuvia omasta kamerasta, kun suostuivat vihdoinkin siirtymään.








lauantai 22. maaliskuuta 2014

Elämäni koirat

Lisäsin blogiin sivut kaikille koirilleni. Myös kaikki edesmenneet koirat saivat omat sivunsa, koska niillä kaikilla on ollut tärkeä rooli elämässäni, ne kaikki ovat olleet elämäni koiria. Kaikki ovat olleet erilaisia, osa on ollut minulle erityisen läheisiä, mutta rakastettuja perheenjäseniä ihan jokainen, kaikilta olen myös oppinut paljon.

Minulla on tällä hetkellä tosi kiva lauma. Mutta niin on ollut aiemminkin, usein menneinäkin aikoina olen miettinyt, miten kivat koirat minulla on, maailman parhaat.

7,5 vuotta sitten lauma näytti tältä. Enää vain Snoopy on tästä kokoonpanosta elossa. Maassa vasemmalta oikealle Jessi, Snoopy ja Jason, penkillä vasemmalta oikealle Nasta ja Jippo. Mihin se aika ihan oikeasti menee, kun ei tämänkään kuvan ottamisesta mielestäni ole kuin pieni hetki...



Aikanaan kaikki lähti tästä



Se ihan ensimmäinen koiralauma



Kaiken katoavaisuutta on tullut mietittyä, kun edesmenneitä koiria on jo enemmän kuin elossa olevia. Ja tietysti siksikin, kun Jipon poismeno on niin tuore asia vielä. Tällä viikolla tuli myös suruviesti Snoopyn siskon poismenosta. Tässä nämä molemmat maaliskuussa lähteneet reilut kymmenen vuotta sitten <3


Välillä sitä miettii, ettei koirien pidossa mitään järkeä ole. Niistä on huolta ja vaivaa ja lopulta ne jättävät meidät aivan liian pian suureen ikävään. Mutta ei elämää osaa kuvitella ilman koiriakaan. Kuten on sanottu, niin elämä ilman koiraa on teeskentelyä. Koirilta saa niin paljon sen huolen ja vaivan vastapainoksi.

Vaihdoin blogin ulkoasunkin, kun se joulunpunainen tuli valittua blogin alkamisajankohdan mukaan. Koirien sivut saattavat välillä täydentyä, erityisesti tietenkin nykyisten koirien. Pitkälti sinne sivuille tulikin tarinoitua ja paljon muistoja läpikäytyä. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut juuri nämä koirat elämääni.



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Arkea

Olemme viime aikoina tehneet koirien kanssa vähän pidempiä lenkkejä taajamakäyntien yhteydessä ja välillä Luukissakin. Olemme jopa välillä törmänneet muihin koiriin. Kotimaastossa niihin harvemmin törmää, joten onkin ollut jännä nähdä, miten tällainen kolmen pojan lauma kohtaa muut koirat. Ensin tuli Nummelassa kohti viiden koiran lauma kahden ihmisen kanssa. Emme kohdanneet laumaa ihan nokikkain, mutta melko läheltä kuitenkin. Osa vieraista koirista ryhtyi kaiken lisäksi rähisemään, mutta meidän pojat pysyivät rauhallisina.

Sitten kohtasimme Luukissa pikkuterrierin ja hetken päästä hoffin, niidenkin ohi päästiin nätisti. Terrierin omistaja kehui meidän koiria kauniiksi, mutta luuli niitä aussieiksi. Halikossa Kipi pääsi tervehtimään vesikoiraa, jonka omistaja kysyi, onko Kipi tolleri. Hämmästyi kovasti kuultuaan, ettei ole, ihan on kuulemma tollerin näköinen.

Vielä kohtasimme kadulla Nummelassa kaksi isoa vinttaria, joita taluttaja kovasti käskytti ja kiskoi pientareelle päin, hyvin meni niidenkin ohitus, mutta remmit vähän kiristyivät. Monet taajama-asukit tietenkin kohtaavat joka lenkillä jopa riesaksi asti koiria, mutta meille kohtaamiset eivät ole normaalia arkipäivää, vaan Tapaus. Olin todella tyytyväinen, että kohtaamiset sujuivat niin hyvin. Mitenkään itsestäänselvää ei tietenkään ole, että tilanne pysyy sellaisena, edessä kun on vielä nuorimmaisen murkkuilutkin, ja huonot kokemukset voivat aina muuttaa tilannetta.

Enimmäkseen tietysti edelleenkin lenkkeilemme lähimaastoissa. Tässä lenkkeilykuvia helmi- ja maaliskuulta.

                                                                  Meidän lauma





 

                                                                         Snoopy



Vinski




Kipi







Tällä viikolla oli parina päivänä mittarissa melkein 11 astetta, sula maa ja otolliset olot vaikka jäljestämiseen. En kuitenkaan saanut kaivettua motivaatiota kuin yhteen pihajälkeen Kipille, ja nyt tulikin taas talvi takaisin. Mutta josko näiden lumien jälkeen sitten.

Meillä kävi lapsivieraitakin. Koirilla oli hauskaa, kissat piiloutuivat. Kipi leikki lasten kanssa vetoleikkejä pehmopallolla ja piti niin tiukasti kiinni pallosta, että lapset saattoivat vetää koiraa pitkin lattiaa. Kipi myös ensimmäistä kertaa osoitti pariin kertaan paimennustaipumusta lapsia kohtaan, hups. Ei se näykkäissyt, muttei kaukanakaan ollut. Reaktio vain tuli refleksinomaisesti.


Kipi on pitkästä aikaa myös päässyt leikkimään Repen kanssa, kivaa! Hyvin on pojilla juttu luistanut, vaikka tässä välissä molemmat ovat varttuneet. Kaksi alinta kuvaa Pirjon.







                                           Vielä yksi kuva kissoistakin; Nella ja Osku
                                           

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kännykkäkuvia

Siirsin vanhoja kännykkäkuvia koneelle. Tällaisia löytyi viime syksyltä.

Vinski akupunktiossa neula päässä (ja on niitä muutama selässäkin) 14.8.13



Jippo akupunktiossa 17.9.13. Akupunktio toimi sillä aluksi oikein hyvin, mutta sittemmin se vastasi parhaiten osteopatiaan.


Jipon uintiretki 9.9.13. Sillä oli vanhemmiten pelastusliivit käytössä, jotta uintiasento olisi oikea ja kroppa rasittuisi vähemmän.




                                             Vinski taukoilee metsälenkillä syyskuussa




                                                               Vinski 15.11.13

                                                               Snoopy 15.11.13