sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Ja taas mennään

Heti viime postauksen jälkeen palasimme taas normaaliin arkeen. Siis siihen uuteen normaaliin, missä vierailemme eläinlääkärillä vähintään kerran viikossa. Ja missä aina Draamalle sattuu ja tapahtuu.

Viime viikon tiistaina Draama vinkaisi juostuaan Kipin kanssa metsässä ja kävi pikaisesti luonani, mutta jatkoi sitten ulkoilua normaalisti. Paljon myöhemmin kotona nokosilta noustuaan se sitten piti vasenta silmäänsä välillä kokonaan kiinni, mistä tietenkin päättelin sen loukanneen silmänsä metsässä juostessaan. Eipä mikään ihme siinä vauhdissa, jos vaikka pääsee joku oksa tai Kipin käpälä sohaisemaan. Soitin paikkakunnan klinikat läpi ja toiseen päästiin melkein saman tien näytille.

Silmän ulkokulmassa oli haavauma, mutta silmän pinnassa ei haavaa ollut, tylpän vaurion aiheuttama muutos silmän pinnassa kuitenkin. Hoidoksi Draama sai antibioottitipat ja niiden lisäksi yöksi annettavan antibioottivoiteen. Oireilu loppui jo ensimmäiseen päivään, joten onneksi vamma oli niin lievä.

Samalla käynnillä punnitsin Draaman ja vaaka vahvisti sen, minkä jo silmämääräisesti olin nähnyt, eli painoa oli tullut mukavasti lisää. Lukema oli 15,2 kg, eli entiseen painoon on matkaa vielä (tai enää) 800 grammaa.

Viime viikon perjantaina oli jälleen hallitreenien vuoro. Aluksi treenasimme Draaman kanssa kiertonoudon loppuosaa molempiin suuntiin, joka meni hienosti. Sitten treenasimme alkuosaa, jossa sai taas vähän työstää sitä, että Draama luopuisi kapuloista ja esteistä ja ajatus olisi tötsässä. Kun tämä alkoi sujua, niin päätin kokeilla ihan ensimmäistä kertaa tätä liikettä kokonaisena, ja sehän onnistuikin kerrasta. Lähimainkaan valmis ei liike silti todellakaan ole, paljon tarvitaan vielä luopumis- ja kuuntelemistreeniä. Ihan eivät myöskään taida tötsän ja esteiden etäisyydet tuolla hallissa mennä kisamittoihin, ja hyppyäkin ollaan otettu vain 20 sentistä, joten aivan kokeenomainen ei suoritus vielä ollut. Mutta etäisyydet ja estekorkeus tuskin isoja ongelmia aiheuttavat, toisin kuin luopuminen. Kropan säästämiseksi tuota kiertonoudon alkuosaa ei viitsi kovin usein treenata, joten täytyy keksiä muun tyyppisiä luopumistreenejä oheen.

Treenasimme me muutakin. Seuraaminen oli aika karmeaa poikittamista ja puskemista. Pitää vissiin joskus ottaa asiaksi videoida suorituksia, kun ei apusilmiäkään ole palautetta antamassa. Jos vaikka saisi joskus kiinni jonkun virheen alkulähteen. Ei ole viime aikoina tosiaan tullut kovin syvällisesti näitä treenijuttuja pohdittua, mutta katsotaan, jos jatkossa taas paneutuisi niihin vähän paremmin. Riippuu niin paljon erityisesti terveystilanteesta.



Viime viikon sunnuntaina Draama oli kraniosakraalihoidossa. Tarkoitus oli käväistä taas luunhalaaja-Tarjalla, mutta hän joutui peruuttamaan ajan, ja menimmekin uuden tuttavuuden luokse. Tai itse asiassa tuttavuus ei täysin uusi ollut, koska hän oli koulutusaikanaan harjoitustyönä hoitanut kerran Snoopya.

Draama oli lanneselästään hyvinkin tukkoinen, mutta hoidon aikana sinne saatiin taas liikettä. Syitä moiseen voi vain arvailla. Hankiliikunta, liukastelu, kylmyys, paljaaksi ajetun mahan jännittäminen..? Ainakaan talvikaudella ei näytä olevan kovin suotuisa vaikutus Draaman kroppaan. Jo huomenna mennään uudestaan näytille.

Hoidon jälkeen Draama sai ohjeeksi levätä kaksi päivää ja käydä ulkona vain pissalla ja kakalla. Hoitaja arveli, että se saattaisi joka tapauksessa lähinnä nukkua ne kaksi päivää. Käsittelypäivänä Draama nukkuikin paljon ja oli rauhallinen, mutta seuraavana päivänä se oli hyvinkin tarmokas ja hyväntuulinen. Minä sitten tuskailin, että miten me pärjäämme, kun ei saada edes kunnolla lenkkeillä. Kaikki koirat saivatkin sitten tehdä hajutyöskentelyä kotona. Se on kyllä niin kätevä tapa antaa koirille mielekästä aivojumppaa ja väsyttää niitä ilman fyysistä ponnistelua.

Piilotin ensin eukalyptusta sisälle ja sitten myös pihalle. Ihan ensimmäistä kertaa koirat saivat etsiä eukalyptusta myös ulkoa. Laitoin yhden tipan suoraan hankeen ja toisen auton vanteeseen. Se olikin koirille paljon haastavampaa kuin sisäetsintä. Ne kyllä saivat hajun hangessa olevasta hajusta, mutta eivät reagoineet ollenkaan samoin kuin sisällä, vaan ryhtyivät kaivamaan hankea, eivätkä ilmaisseet hajua normaalisti. Auton vanteessa olevaa hajua ne eivät myöskään heti ilmaisseet, vaan jopa ohittivat sen aluksi. Haju käyttäytyy niin eri tavalla eri paikoissa ja eri pinnoilla, että ehkä niillä oli tarve käydä ikään kuin avaamassa nenänsä uudelleen ja sitten palata asiaan. Mielenkiintoinen laji kyllä.

Parin päivän päästä siitä kyläilimme Minnan luona ja treenasimme taas eukalyptusta. Minna piilotti sitä meitä varten pihalle, ja pääsin ensimmäistä kertaa treenaamaan niin, etten tiennyt itse, missä haju oli. Jännää ja tarpeellista, kun ei voi edes tiedostamatta auttaa koiraa yhtään. Koirat taas pääsivät ensimmäistä kertaa treenaamaan niille vieraassa ympäristössä, ja vasta toista kertaa ulkona. En antanut lähtöhajua, vaan pelkän vihjesanan. Kyllä ne homman olivat sisäistäneet, alkoivat heti etsiä ja löysivät myös. Ilmaisu ei taaskaan ollut samanlaista kuin sisällä kotona, paitsi Vinskillä, joka ainoana meni oikeaoppisesti maahan. Mutta tärkeintä on, että ilmaisee niin, että ohjaaja tietää, missä se haju on. Maahanmeno on tässä vähän ongelmallinenkin, kun se ei kerro hajun täsmällistä paikkaa, joten hyvä olisikin koiran myös osoittaa hajun tarkka paikka vaikkapa tökkäämällä.




Tämän viikon tiistaina sitten olimme vaihteeksi eläinlääkärissä, kun Draamasta otettiin kontrolliverikokeet B12- ja folaattitasojen osalta. Toisinaan tarvitaan vielä toinenkin B12-piikkisarja, ennen kuin tilanne normalisoituu, tai suun kautta otettava kuuri, jos vaje on enää vähäinen. Eilen eläinlääkäri soitteli tuloksista, ja molemmat arvot olivat nyt viitteissä, eikä jatkotoimia tarvita, jee.

Yleistutkimuksessa kaikki oli myös ok, mahan paineluakaan ei Draama aristanut. Eliminaatiodieetissä aloitetaan nyt altistusvaihe, jonka aikana Draama saa aina kaksi viikkoa kerrallaan jotain uutta ruoka-ainetta. Oireita aiheuttavat ruoat hylätään lopullisesti ruokavaliosta, sopivat kirjataan ylös. Sitten kun tämä vaihe on käyty läpi, niin Draamalle voidaan valita joku hyvä ruoka, joka sisältää sille sopiviksi testattuja aineita. Näin siis eläinlääkäri ohjeisti, mutta omasta mielestäni se voi ihan yhtä hyvin syödä sopivia ruoka-aineita ihan sellaisenaankin.

Koko altistusvaiheen ajan Draaman on tarkoitus vielä syödä nykyistä ruokaa. Tylsempi juttu, koska ruoan saatavuus on huono, se pitää joko tilata erikseen tai hakea ryöstöhintaan klinikalta, jonne on matkaa ihan kohtuullisesti. Kallista se on halvimpaankin hintaansa, ja Draaman ruokkiminen maksaa lähes kaksi kertaa enemmän kuin poikien yhteensä. Joten on tämä painajaismainen vaiva, kun se heittää koko arjen monelta osin uusiksi. Jatkossakin saa myös stressata siitä, ettei vaan suuhun mene mitään kiellettyä kotona, ulkona tai kylässä. Ei voi antaa kissanruokaa palkaksi jäljeltä, ei voi antaa sellaisia makupaloja tai puruluita, joita pojat saavat. Pitää aina olla valppaana, ettei kukaan ojenna Draamalle mitään syötävää, näitä tilanteita on jo tullut vastaan niin klinikalla, eläinkaupassa kuin meillä kotonakin vieraiden taholta.

Altistusvaiheesta tulee pitkä, koska testattavia ruoka-aineita on jonkun verran. Otamme testattavaksi useamman eri lihan, kananmunat, maitotuotteet, muutaman kalalajin ja muutaman hiilarilähteen. Erikseen pitäisi vielä testata lisäravinteetkin, mutta saa nähdä, mitä niiden kanssa tekee. Kaikkea mahdollista ei voi testata, ettei aikaa mene vuosikausia.

Altistusvaiheessa voi tulla pahojakin oireita ja myös sellaisia, joihin Draamalla ei ole ollut taipumusta ennen, kuten ripulia ja oksentelua. Jos oireilu ei mene kotikonsteilla ohi, niin eläinlääkäri kehotti tulemaan näytille, että voidaan määrätä tujumpi lääkitys. Tää on taas niin tätä, Draama on viime ajat suorastaan asunut klinikalla ja sen terveydentila tunnetaan siellä, eikä voida silti hoidossa olevaan vaivaan määrätä mitään lääkettä ilman uutta käyntiä klinikalla...

Sää on nyt ollut vähemmän oikullinen, ja ollaan saatu nauttia oikeasta talvesta. Pari kertaa ollaan käyty potkukelkkalenkilläkin. Tähän aikaan vuodesta on ihanaa, kun valon määrä koko ajan lisääntyy.










Vinskin suhde lumeen on hyvin intensiivinen, ihan kuten veteenkin.








maanantai 5. helmikuuta 2018

Voihan eliminaatio

Vaihtelu. Se on päivän sana. Muutaman päivän sisällä on saanut ulkoilla lumimyrskyssä, poutasäässä, vesisateessa, räntäsateessa, nuoskalumessa, pakkaslumessa, paljaassa maassa, loskassa ja mudassa, kuratassujakin on saanut välillä pyyhkiä. Nyt on kunnolla pakkasta ja hanki on muuttunut kovaksi ja teräväksi nuoskavaiheen jälkeen, joten ulkoilu on haastavaa ja koirien tassut ja kynnet vaarassa. Erityisesti ottaa pattiin sään jojoilun aiheuttama liukkaus. Joku aika sitten kun maassa oli ohut kerros kevyttä pakkaslunta, niin siellä alla oli paikoitellen peilijäässä olevia kohtia, joita ei nähnyt. Niinpä meninkin muutaman kerran lenkillä nurin, ja Draama puolestaan liukasteli pian kraniohoitonsa jälkeen, ei sentään ihan nurin mennyt. Mutta silloin kyllä taas kerran mietin, että miksi ihmeessä kaikki tuntuu aina tapahtuvan juuri Draamalle?!? On ollut mietteissä, että olisiko syytä vaihtaa sen nimi johonkin sellaiseen, joka tarkoittaa tasaisen tylsää ja seesteistä elämää.







Koirat tietenkin nauttivat lumesta kovasti aina kun sitä on. Kipin kanssa vain joutuu käymään neuvotteluja lumen syömisestä, sitä kun kiehtoo erityisesti vastasatanut lumi turhankin paljon. Jos se onnistuu estelyistä huolimatta maistelemaan liikaa lunta, niin seurauksena on loputon määrä pissaa. Olen uhkaillut sitä vesimyrkytyksellä, ellei se paranna tapojaan, mutta eihän se usko.

Kipi ja Draama ovat kyllä monessa asiassa niin samanmielisiä ja sopivat mainiosti yhteen, että niiden touhuja on hauska katsella. Harmillista vain on se, että Vinskistä on tullut kolmas pyörä, joka ei kiinnosta noita kahta ollenkaan. Usein koiria vapaaksi päästäessäni päästän Kipin vasta hetken muiden jälkeen, jolloin Draama saattaa suostua pienen pätkän puolivaloilla juoksemaan Vinskinkin kanssa, vaikka se silloinkin lähinnä kyttää ja odottaa Kipiä. Kastraatio taisi pysyvästi laskea Vinskin arvoa muiden silmissä, harmillista kyllä.




Tammikuussa oli vielä lenkkireitin varrella tötsä kulkuesteenä tulvivan sillan kohdalla, joten toteutin haaveeni kiertotreenistä :D



Onni on koira, joka lenkkeilee iloisesti <3 Draama on nyt ollut lenkeillä energinen ja innokas, ja se on leikkinyt taas enemmän Kipin kanssa. Ajellun mahan aiheuttamaa lyhytaikaista oireilua lukuun ottamatta ei muutamaan viikkoon ole ollut kuin yksi lenkki, jonka aikana Draama jostain syystä oli vähän vaisumpi.



Vähän jännempi hetki koettiin viime perjantaina, kun piipahdettiin koirien kanssa siskon luona, ja Draaman eliminaatiodieetti katkesi sitten siihen. Siellä oli lattialla ruokakupissa koiranruokaa, jota perheen oma koira ei ollut syönyt. Tilanne, joka on itselleni täysin käsittämätön ja tuntematon, koska kaikki koirani ovat järjestään tyhjentäneet kuppinsa muutamassa sekunnissa. Epäuskoisena olen aina lukenut ohjeita siitä, miten koiran ruokakupin voi ottaa pois, jos se ei ole syönyt ruokaa 15 minuutin sisällä. Öö niinku mitä, itse harkitsisin jo piipaa-autoa, jos ruoka ei häviäisi saman tien kupista.

Kyläpaikassa oli tiedossa Draaman tiukka dieetti, mutta saataville oli nyt silti sitten epähuomiossa jäänyt ruokaa. Pöydiltä ei koirilla ole tapana ottaa syötävää, mutta lattialla oleva ruoka on niiden mielestä pääsääntöisesti vapaata riistaa, ellei toisin ehdi ajoissa ohjeistaa. Kipi ja Draama ryhtyivät siis heti toimeen, kun tupsahtivat ruokakupin kohdalle, Vinski haahuili vielä taustalla. Ennätin heti hätiin, eikä Draama ehtinyt montaa nappulaa syödä. Mutta kun se ei saisi syödä hippustakaan mitään muuta kuin omaa ruokaansa. Eläinlääkäri kehotti jopa pitämään sillä ulkona kuonokoppaa, ettei se söisi siellä mitään. Kokeilin sitäkin, mutta totesin, että kestäisi hetken saada Draama tottumaan koppaan niin, että se olisi sen kanssa rento. Niinpä olen mieluummin kytännyt ja tarvittaessa kieltänyt sitä ulkona. Lunta aina välillä suuhun menee, mutta olisi hassua, jos vesi yhdessä olomuodossaan eliminaation romuttaisi. Draamalle on myös tärkeää välillä saada irrottaa lumipaakkuja tassuista, ja olisi ikävää estää tämä kopalla. Myös keppejä on joskus suussa käynyt, mutta ne olen heti käskenyt irrottaa. Draamalla on myös tapana etsiä ulkoa papanoita syötäväksi, mutta niiden syönnin olen nyt haukkana estänyt. Kasveja nyt ei onneksi juurikaan ole saatavilla, kesäaikaan olisi paljon hankalampaa.

Sain kyllä slaagin, kun Draama pääsi syömään kiellettyä ruokaa. Ruoka lisäksi sisälsi kaikkea mahdollista epämääräistä; viljoja ja eläinperäisiä tuotteita ja varmaan miljoonaa lisäainetta, joten mahdollisia yliherkkyysreaktion aiheuttajia oli lukuisia. Kun on viikkokaudet vahtinut koiraa ja stressannut, ettei se sisällä eikä ulkona pääse syömään mitään kiellettyä, niin ei ole helppoa suhtautua pelkällä olankohautuksella tuollaiseen, kuten normaalisti tekisin. Ei ole helppoa juu ollut muutenkaan, kun on välillä jopa nähnyt ilon katoavan koiran elämästä, joten yllättävät vastoinkäymisetkin helposti tuntuvat vuoren korkuisilta.

Kuitenkin kriittisin aika eliminaatiodieetin kestossa oli jo ylitetty, ja lähiaikoina eliminaatiota muutenkin lähdetään purkamaan. Sikäli kun Draama edes oikeaoppisella eliminaatiolla vielä on ollutkaan. Jotkut tahothan ovat sitä mieltä, ettei sellaista voi kuivamuonalla tehdä, koska siinä on aina niin monta muuttujaa. Eläinlääkärin mielestä taas eliminaatio on luotettavinta juuri allergiaruoalla tehtynä jo senkin takia, että Draama on jo ennestään altistunut melkein kaikelle. No, kohta täytyy joka tapauksessa uskaltaa kokeilla muitakin ruokia ja kärsiä mahdolliset oireet.

Loppujen lopuksi taivas ei heti pudonnut niskaan tuon hairahduksen jälkeen, eikä mitään ihmeempää oireilua näkynyt. Tänään sitten Draama on välillä vähän köyristänyt selkäänsä ja reagoi mahan paineluun köyristämällä sitä lisää, joten ehkä reaktio tuli näkyviin viiveellä, tai sitten se johtuu jostain muusta. Tällaista tämä niin usein on, epätietoisuutta ja arpapeliä. Toivottavasti oireilu ei nyt tuosta pahene. Aika mahdotonta kyllä on loputtomiin välttää kaikkea mahdollista. Voin vain kuvitella, miten haastavaa olisi eliminaatiodieetti vaikkapa lapsiperheessä. Ennen varsinaisen eliminaation alkua myös isäni, joka ei yleensä koskaan anna koirille mitään syötävää, ojensi Draamalle pullapalan kahvipöydästä. Syöksyin heti kaivamaan sen pois Draaman suusta, ja sain kuulla ihmettelyä, että onko se niin tarkkaa noin pienen palan kanssa. Näyttää Draama olevan isänkin heikko kohta, kun se aina niin innokkaana kopittelee palloa hänen kanssaan :)

Sitä pelkään, ettei selkeitä tuloksia saada koskaan, että jatkossakin joku ruoka välillä näyttää sopivan ja sitten taas ehkä ei, eikä sopivia ja epäsopivia ruoka-aineita luotettavasti löydetä. Toivottavasti olen väärässä! Mutta Draaman kanssa nämä jutut eivät välttämättä ole niin yksinkertaisia, koska sen oireilu on ollut vähän epämääräistä. Kaikista oireista ei voi edes tietää, liittyvätkö ne mahajuttuihin vai johonkin ihan muuhun, kuten rankajuttuihin.

Nykyisestä ruoasta toivon meidän pääsevän kokonaan eroon jossain vaiheessa, mutta tärkeintä on tietenkin syöttää ruokaa, jolla koira voi mahdollisimman hyvin, vaikka se sitten olisi tuollaista omasta mielestä kummaa höttöä. Tilasin uuden säkin Saksanmaalta asti, ja se toimitettiin kotiovelle 40 euroa halvemmalla hinnalla kuin klinikalta ostettuna. Vielä kun voisi eläinlääkäripalvelut tilata jostain prosentuaalisesti yhtä hyvällä alennuksella!



Vaa'alla Draama ei hetkeen ole käynyt, kun emme poikkeuksellisesti ole nyt vierailleet klinikalla 1-2 kertaa viikossa. Mutta kohtahan me taas menemme. Silmämääräisesti (ja kopeloimalla) arvioiden se on saanut taas vähän lisää lihaa luiden päälle. Hölmöä tuossa Draaman ruoassa on sekin, ettei valmistaja jostain syystä halua paljastaa ruoan energiasisältöä. Annostusohje vaikutti melko pieneltä, ja olisin halunnut kalorimäärän tietää, vaikka tietenkin koirasta sen oikean määrän vasta näkee muutenkin. Samanpainoistenkin koirien tarve voi olla hyvin erilainen. Arvioin kuitenkin itse energiamäärän sen perusteella, mitä muut samantyyppiset ruoat samalla rasvaprosentilla sisältävät, ja hieman alakanttiin se pussin annostusohje tosiaan vaikutti olevan. Enemmän olen koko ajan antanutkin.

Draaman parantunut vointi on saanut myös aikaan sen, että on jopa tullut vähän uhrattua ajatusta treenien suuntaankin. Pikku juttuja tehdään keittiössä, pidemmän kaavan mukaan pääsee treenaamaan  hallissa joka toinen viikko. Joskus olen ottanut hallitreeneihin vain Draaman, joskus ovat pojatkin päässeet vähän piipahtamaan hallissa. Draaman palkkaaminen alkaa olla aina vaan haastavampaa, kun ehjiä leluja ei ole jäljellä. Viimeksi kävi hallilla huonosti viimeiselle patukalle, jolla saattoi jotenkin leikkiä.



Draaman kanssa olemme hallilla muutaman kerran treenanneet kiertonoudon loppuosaa, eli tötsältä noutamaan lähtemistä. Alussa Draama saattoi kiertää hypyn, mutta pienellä työstämisellä se sai jutun juonesta kiinni. Pari kertaa ollaan otettu alkuosaakin, ja se on huomattavasti haastavampaa kuin loppuosa. Draaman on vaikea luopua esteistä ja noutokapuloista ja juosta suoraan tötsälle.

Kokeilin myös yhdellä hallikäynnillä taas lähettää Draamaa ruutuun noutokapulan ohi, mutta sen oli ihan pakko taas ekalla yrittämällä koukata noutokapulalle. Noutokapula on kuin magneetti, josta sen on hyvin vaikea luopua. Heräsin sitten myös miettimään, että missäköhän jamassa tuo ärsykekontrolli mahtaa olla. Teinkin sitten keittiössä sellaisia testejä, että heitin noutokapulaa ja annoin vihjeen, joka ei merkitse mitään. Sinnehän se Draama iloisesti pinkoi perään väärästä vihjeestä, mutta kun otin kapulan vähin äänin pois ja toistin homman, niin se tajusi ruveta kuuntelemaan, eikä lähtenyt enää väärästä vihjesanasta. Sellaista jo ollaan aiemminkin treenattu, että heitän kapulan ja annankin jonkun ihan muun tehtävän, esim. maahanmenon. Nämä ovat menneet hyvin, vaikka joskus Draaman on ollut vaikea saada ajatus pois noutokapulasta. Se kapula vaan on niin siisti. Enkä yhtään tiedä, miten ja milloin Draaman suhde kapulaan on tuollaiseksi muodostunut.

Kaukokäskyt ovat kyllä varsinainen murheenkryyni. Takajalat elävät paljon, vaikka ollaan jumpattu säännöllisesti. Jumpatessa en näe kunnolla molempia takajalkoja, ja Draama siirtää joskus vain toista. Mitenköhän usein olen palkannut siitä, että se huomaamattani on siirrellyt toista jalkaa tai jopa molempia... Hankalia ovat erityisesti viimeksi mukaan tulleet vaihdot, eli seisomaan nousut ja seisomisesta istuminen. Olisi kyllä tarvetta apusilmille, eikä haittaisi, jos joku joskus pitäisi takajaloista kiinni. Nyt tuntuu, että koko homma menee ihan päin honkia.

Työstettävää on tosi paljon, mutta aina vaan Draaman kanssa on kiva tehdä! Päivä kerrallaan mennään, mitään pitkän tähtäimen suunnitelmia ei ole. Terveystilanne määrää tahdin.