Arkea

Olemme viime aikoina tehneet koirien kanssa vähän pidempiä lenkkejä taajamakäyntien yhteydessä ja välillä Luukissakin. Olemme jopa välillä törmänneet muihin koiriin. Kotimaastossa niihin harvemmin törmää, joten onkin ollut jännä nähdä, miten tällainen kolmen pojan lauma kohtaa muut koirat. Ensin tuli Nummelassa kohti viiden koiran lauma kahden ihmisen kanssa. Emme kohdanneet laumaa ihan nokikkain, mutta melko läheltä kuitenkin. Osa vieraista koirista ryhtyi kaiken lisäksi rähisemään, mutta meidän pojat pysyivät rauhallisina.

Sitten kohtasimme Luukissa pikkuterrierin ja hetken päästä hoffin, niidenkin ohi päästiin nätisti. Terrierin omistaja kehui meidän koiria kauniiksi, mutta luuli niitä aussieiksi. Halikossa Kipi pääsi tervehtimään vesikoiraa, jonka omistaja kysyi, onko Kipi tolleri. Hämmästyi kovasti kuultuaan, ettei ole, ihan on kuulemma tollerin näköinen.

Vielä kohtasimme kadulla Nummelassa kaksi isoa vinttaria, joita taluttaja kovasti käskytti ja kiskoi pientareelle päin, hyvin meni niidenkin ohitus, mutta remmit vähän kiristyivät. Monet taajama-asukit tietenkin kohtaavat joka lenkillä jopa riesaksi asti koiria, mutta meille kohtaamiset eivät ole normaalia arkipäivää, vaan Tapaus. Olin todella tyytyväinen, että kohtaamiset sujuivat niin hyvin. Mitenkään itsestäänselvää ei tietenkään ole, että tilanne pysyy sellaisena, edessä kun on vielä nuorimmaisen murkkuilutkin, ja huonot kokemukset voivat aina muuttaa tilannetta.

Enimmäkseen tietysti edelleenkin lenkkeilemme lähimaastoissa. Tässä lenkkeilykuvia helmi- ja maaliskuulta.

                                                                  Meidän lauma

 

                                                                         Snoopy

Vinski

Kipi

Tällä viikolla oli parina päivänä mittarissa melkein 11 astetta, sula maa ja otolliset olot vaikka jäljestämiseen. En kuitenkaan saanut kaivettua motivaatiota kuin yhteen pihajälkeen Kipille, ja nyt tulikin taas talvi takaisin. Mutta josko näiden lumien jälkeen sitten.

Meillä kävi lapsivieraitakin. Koirilla oli hauskaa, kissat piiloutuivat. Kipi leikki lasten kanssa vetoleikkejä pehmopallolla ja piti niin tiukasti kiinni pallosta, että lapset saattoivat vetää koiraa pitkin lattiaa. Kipi myös ensimmäistä kertaa osoitti pariin kertaan paimennustaipumusta lapsia kohtaan, hups. Ei se näykkäissyt, muttei kaukanakaan ollut. Reaktio vain tuli refleksinomaisesti.

Kipi on pitkästä aikaa myös päässyt leikkimään Repen kanssa, kivaa! Hyvin on pojilla juttu luistanut, vaikka tässä välissä molemmat ovat varttuneet. Kaksi alinta kuvaa Pirjon.

                                           Vielä yksi kuva kissoistakin; Nella ja Osku