Snoopy

JK3 BH Woodtrail Columbo "Snoopy"
Bordercollie uros 26.8.2003-18.12.2017
i. FIN TVA BH Apache van de Vrundenhoeve "Spark"
e. FIN TVA JK3 BH Woodtrail Latest Tracker "Nasta"
Lonkat A/A, kyynärät 0/0, silmät ok pentuna
Normaalit kivekset


Snoopy oli kolmannesta ja viimeisimmästä kasvattamastani pentueesta, oma kasvatti toisessa sukupolvessa ja jälkikoirani kolmannessa sukupolvessa.

Ei minun ollut tarkoitus jättää itselleni yhtään pentua Nastan pentueesta, koska Jippo oli siihen aikaan vasta vuoden ikäinen ja koiria oli muutenkin jo neljä, siihen aikaan vielä taajama-asunnossa. Kohtalo päätti toisin. Snoopy oli lupaava harrastuskoiran alku, mutta myös pentueen vahvaluonteisin pentu ja jäi viimeisenä odottamaan uutta kotia. Ottajia olisi välillä ollut, mutta ei sellaisia, joille olisin sen luottanut. Halusin, että uudella omistajalla on vähintäänkin kokemusta koirankoulutuksesta ja harrastamisesta ennestään. Nelikuisena Snoopylle löytyikin sopiva koti, mutta pian kävi ilmeiseksi, että Snoopy oli sittenkin vähän turhan täpäkkä juuri tähän laumaan. Kävin hakemassa sen takaisin puolentoista viikon jälkeen.

Mietin vielä jonkin aikaa uuden kodin etsimistä, mutta en aktiivisesti missään kotia huhuillut ja pikkuhiljaa luovuin ajatuksesta kokonaan. En halunnut Snoopyn päätyvän jonnekin ongelmakoiraksi tai kiertopalkinnoksi. Ei sen nimi kyllä heti ollut Snoopy, vaan mietin nimeä pitkään. Koska virallisen nimen esikuvana oli komisario Columbo, mietin sille mm. nimeä Jeppe. Mutta kun kutsuin pentua Jepeksi, tuli Jippo oitis paikalle, joten se nimi jäi antamatta. Snoopylla oli tapana työntää nenänsä joka paikkaan, ja kerran se taas työnsi vessanoven nenällään auki ja tassutteli sinne perässäni. Silloin sanoin sille, että sinä olet Snoopy! Ja nimihän viittaa myös nuuskijaan eli jepariin.

Isoäidin kanssa

Niin minulla sittten oli viiden koiran lauma ja Snoopy sopi joukon jatkoksi oikein hyvin, se tuli toimeen kaikkien kanssa aikuistuttuaankin. Se ei myöskään stressannut narttujen juoksuja samalla tavalla kuin Jason eikä myöskään saanut eturauhasvaivoja, joten se sai pitää pallinsa. Jipon kanssa sillä oli hauskat leikit nuorena ja Jippo säilytti aina erityisaseman sen silmissä.

Snoopy teki laumasta viisikon
Snoopy oli pennusta asti  aktiivinen, avoin, kontaktihakuinen, itsevarma ja työhaluinen koira. Se oli heti kuin kotonaan joka paikassa. Bordercollieksi se oli melko ohjaajakova koira, muttei kuitenkaan mikään pesäpallomailalla koulutettava. Se oli aina yhteistyöhaluinen ja ohjattava, eikä koulutuksessa tarvittu mitään isoja vääntöjä. Arjessa käytiin muutama tiukempi neuvottelu, mutta usein Snoopy uskoi jo pelkkää katsettakin. Ja vaikka sillä oli hallitseva ja tulinenkin luonne ja vähän maailmanpoliisin vikaa, niin se oli pohjimmiltaan hyvin tervepäinen ja kiltti. Koiratappelussa se oli vain kerran nuorena poikana, kun yritti urheasti puolustaa laumaa naapurin n. 40-kiloisen sakemannin hyökättyä pihallemme ja suoraan koirien kimppuun. Vanhemmalla iällä se myös pari kertaa lenkillä puolusti laumaa irtokoiran hyökkäykseltä, mutta ilman syytä se ei koskaan tapellut. Se ohitti lenkillä rähjäävätkin koirat nätisti, mutta joillekin erityisen ärsyttäville saattoi vähän äyskähtää. Snoopyn veljet taasen olivat hyvinkin nöyriä koiria. Ja oli Snoopyllakin pinnan alla herkempi puoli, vaikkei sitä usein päässyt näkemään.


Snoopy oli monessa suhteessa oman tiensä kulkija, vapaa ja riippumaton sielu. Jo hyvin nuorena se seikkaili metsässä itsenäisesti laajemmalla säteellä kuin muut koirat. Kymmenkuisena se kerran hävisi kokonaan ja olimme metsässä, jota reunusti joka suunnasta tie. Soitin poliisille tiedon koiran katoamisesta ja jonkun ajan päästä poliisi soitti takaisin. Snoopy oli poimittu maijan kyytiin vilkkaalta Hangontieltä, jossa autot olivat sitä väistelleet. Palauttaessaan kieli pitkällä läähättävää Snoopya minulle myhäili toinen poliisi tyytyväisenä, että nyt hän tietää millainen koira on bordercollie :D Saikohan hyvänkin käsityksen rodusta ;) Karkureissu oli kestänyt yli tunnin. Myöhemmin ei Snoopy enää niin pitkäksi aikaa hävinnyt, mutta muutamaksi minuutiksi joskus.

Snoopy oli aina erittäin innokas treenaamaan, 110 lasissa, viettiä ja voimaa vaikka muille jakaa. Hieman suurpiirteinen se oli, pienten yksityiskohtien viilaaminen ei ollut sen juttu. Suurpiirteinen olin itsekin sen kanssa ja koulutin sen vähän vasemmalla kädellä, koska Jipolla oli jo sen laumaan tullessa pääasiallisen harrastuskoiran asema, eikä ollut helppoa keskittyä yhtä hyvin kahden liian samanikäisen koiran kouluttamiseen. Snoopyn päälaji oli alusta asti jälki, hakuryhmässäkin olimme jonkun aikaa, mutta kisalajia siitä ei tullut. Tokoliikkeitä opettelimme kotitarpeiksi.

Kävimme muutamassa jälkikokeessa. Ensimmäisestä tuli hyvät pisteet ja Snoopy oli sinä vuonna rotuyhdistyksen vuoden pk-tulokas. Ensimmäisestä kolmosluokan kokeesta se heti sai ykköstuloksen. Muissa kolmosen kokeissa sattui kommellusta ja huonoa tuuriakin maastossa, yhden tottiksen Snoopy tyri täysin ties mistä syystä. Mutta kaikkiaan koirassa olisi ollut ainesta enempäänkin, jos olisin ehtinyt keskittyä siihen enemmän. Snoopy kävi viimeisen jälkikokeen alle yhdeksänvuotiaana, jolloin emme menneet ollenkaan tottikseen maaston epäonnistuttua. Sen jälkeen päätin jättää Snoopyn eläkkeelle, vaikka se olisi ollut täysin kisakuntoinen vielä pitkään. Mutta päätin mieluummin olla ottamatta riskejä etenkään esteiden kanssa ja suoda koiralle terveet eläkepäivät. Käyttövalion arvoa ei sitten enää voitu tavoitella, mutta eipä koira itse titteleillä mitään tee, ja minullekin riittää mainiosti se mitä saavutimme.

Lampaita Snoopy näki vain kaukaa, joten sen paimennustaipumuksista ei ole tietoa. Ukkoseen tai ilotulitukseen se ei koskaan reagoinut eikä pelännyt laukauksia, hännänasentoa hetkeksi muuttamalla se saattoi ensimmäiseen laukaukseen reagoida.

Terveys: Snoopy oli kokonaisuutena erittäin terve koira. Pöpöt eivät sitä vuosikausiin kiinni saaneet, vasta yhdeksänvuotiaana sillä oli elämänsä ensimmäinen ja ainoa mahatauti. Se ei koskaan sairastanut edes kennelyskää, vaikka omassa laumassakin sitä kerran sen elinaikana esiintyi. Nuorena sillä oli jokunen kynsihaveri. Kuusivuotiaana se meni runsaslumisena talvena jumiin hankiliikunnasta ja ontui oikeaa takajalkaansa liikkeelle lähtiessä. Ortopedin diagnoosi röntgenkuvasta oli, että ristiluun ensimmäisen nikaman katto oli madaltunut ja painoi takapään hermoja. Akupunktiolääkäri ei kuvassa samaa nähnyt, mutta diagnosoi kyllä iskiasvaivan takajalassa, jota Snoopy ontui. Hankiliikunta oli vaivan provosoinut. Samalla sai selityksensä se, että Snoopy oli pidempään jo kiitänyt kovavauhtista pupulaukkaa. Snoopy sai kuurin akupunktiota ja Norocarpia ja oli sen jälkeen oireeton, ontumista tai pupulaukkaa ei loppuelämän aikana enää esiintynyt. Vanhana takapää heikkeni ja lopulta koitui Snoopyn kohtaloksi reilun 14 vuoden iässä.




Kymmenvuotias


Ei kommentteja: