maanantai 4. heinäkuuta 2016

Draamaa elämään!

Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt uutta pentua laumaan, mutta ei meille vieläkään tullut pentua. Tulikin Draama.

Olin jo aiemmin tuuminut, että myös aikuinen narttu voisi tulla kyseeseen. Sitten sain tietää 3,5-vuotiaasta uutta kotia etsivästä nartusta, joka ei ollut sopeutunut elämään vauvan kanssa aivan niin hyvin kuin olisi toivottu. Hetken asiaa pyöriteltyäni kiinnostuin ja seuraavana päivänä sitten ajoin katsomaan Draamaa. Omistaja näytti, miten Draama tekee tokoa ja agilitypujottelua, ja Draama itse ilmeisesti halusi tehdä vaikutuksen, kun rikkoi treenin aikana peräti kaksi lelua ;) Se oli nopea ja kiihkeä kuten sen oli kerrottu olevankin, käytti hyvin kroppaansa ja oli muutenkin mukavan oloinen koira.



Draama sitten lähti heti kokeeksi meille. Vähän oli ehkä pöllämystynyt olo, kun kotimatkalla mietin, että oho, minulla on neljä koiraa. Veimme Snoopyn kotiin ja lähdimme Vinskin, Draaman ja Kipin kanssa lenkille. Pojat olivat innoissaan, kun pääsivät tekemään lähempää tuttavuutta Draaman kanssa, eikä Draamallakaan ollut mitään niitä vastaan. Minulla oli jälleen kolme koiraa lenkkiseurana ja laumassa oli parin vuoden tauon jälkeen taas narttukoira. Katsoessani laumaa sen ensimmäisen lenkin aikana minussa vahvistui tunne, että näinhän sen pitää ollakin.

Snoopykin otti kotona Draaman hyvin vastaan, mutta se innostui kyllä sitten jo liikaakin, flirttaili ja intoili siihen malliin, että arvelin pappakoiran pumpun pettävän ihan kohta. Laitoin sen välillä jäähylle portin taakse, mutta ei sekään laskenut sen kierroksia. Suurta innostusta jatkui koko illan, mutta yötä kohti se alkoi laantua ja sen jälkeen Draama on ollut Snoopylle itsestään selvä osa laumaa, joka ei enää herätä sen suurempia tunteita kuin muutkaan laumanjäsenet.

Nella-kissa tuli myös heti tervehtimään Draamaa ja silloin tajusin, että hups, en ollut kysynyt, onko Draama kissoihin tottunut. Myöhemmin kuulin, ettei ainakaan omistajan toimesta ollut, mutta nätisti se tervehti Nellaa. Uteliaana se tutki uuden osoitteen paikat ja ruoka-aikana se ei todellakaan kursaillut.

Nukkumaan ensimmäisenä yönä mennessämme Draama hetken tepsutteli ympäriinsä vähän kysymysmerkkinä, mutta löysi sitten paikan johon asettua ja nukkui siinä rauhassa koko yön. Ja hyvin se sujahti osaksi meidän arkea muutenkin, vaikka kaikki olikin sille uutta. Myös pojat suhtautuivat siihen luontevasti, ihan kuin se olisi ollut meillä jo kauemminkin.

Huomasin heti Draaman nähdessäni, että sillä on vähän samaa ilmettä kuin Kipillä. Ja kyllä niillä onkin yhteinen isoisä ja kauempana muutakin yhteistä sukua Draaman emän puolelta. On ollut hämmentävää ja kiehtovaa huomata, miten paljon niillä myös on yhteisiä tapoja ja eleitä. Erojakin löytyy. Yksi todella suuri ero on niiden suhde työntekoon. Siinä missä Kipi ei mitenkään intohimoisesti välitä juuri muusta työnteosta kuin maastohommista, on Draama todellinen työkoira. Sitä ei tarvitse sytytellä töihin, siltä löytyy paljon draivia ja hyvä keskittymiskyky. Intoa on valtavasti, mutta kuitenkin sen suhde työntekoon on tietyllä tapaa hyvinkin totinen.

Kipi ja Draama löysivät nopeasti yhteisen sävelen ja yhteiset leikit. Mukavaa myös Kipin kannalta, koska Vinskin kanssa ne leikkivät yleensä jostain syystä vain talviaikaan pellolla juostessaan.






Snoopy pääsee mukaan sellaisille lenkeille, jotka eivät ole sille liian pitkiä, joten pääsen välillä fiilistelemään lenkkejä neljän koiran kanssa. Tässä on bortsuruuhkaa sillalla.


Pidemmät lenkit sitten tehdään tällä kokoonpanolla.


Juhannuksena, kun Draama oli ollut meillä muutaman päivän, huomasin lattialla muutaman veritipan. Näyttivät ihan juoksutipoilta, mutta steriloituna narttuna Draamalle ei pitäisi juoksua tulla. Ryhdyin tutkimaan koiria tarkemmin ja syyllinen löytyi, tipat olivat peräisin Vinskistä. Uumoilin heti eturauhasvaivoja. Murrosiässä Kipikin kerran tiputteli vastaavanlaisia tippoja.

Sunnuntaina sitten alkoi Kipin toinen silmä erittää vihreäää rähmää. Epäilin vähän, että se oli hurjassa menossa Draaman kanssa nirhaissut silmänsä johonkin ja tulehdus oli lähtenyt siitä. Nyt ei enää lenkkeillä siinä osassa lähimetsää, jossa paikoitellen on paljon teräviä puunoksia koirien silmien korkeudella. Liian vaarallista tuon vauhtikaksikon kanssa, mutta ei niitä silti kokonaan voi pumpuliinkaan kääriä.

Maanantaina sitten suuntasin eläinlääkäriin kera Vinskin ja Kipin. Voi poikapoloja, taloon tuli narttu ja se otti niin koville, että olivat heti ihan romuna! Otin Vinskistä virtsanäytteen ja näin paljain silminkin, että se oli samea. Paha tulehdus siitä löytyikin. Veritippoja ei sen yhden kerran jälkeen enää ollut näkynyt eikä muitakaan oireita. Eläinlääkäri tunnusteli myös eturauhasen, joka oli turpea. Vinski sai Tardak-piikin ja antibioottikuurin. Aika hassua, jos steriloidun nartun läsnäolo provosoi tilanteen, kun Vinski on aiemmin elänyt ongelmitta jopa kahden juoksevan nartun kanssa. Toki se on nyt jo keski-ikäinen herra ja haistelee ulkona paljon muiden koirien viestejä, joten olisihan näitä vaivoja voinut sille muutenkin tulla, ehkä Draaman tulo oli vain se viimeinen niitti. Kipi puolestaan sai silmätipat tulehdukseen, joten kolme neljästä koirasta oli siis jollain lääkityksellä.

Pari päivää lääkärikäynnin jälkeen olimme taajamalenkillä kauppareissun yhteydessä ja huomasin, että Vinski haisteli vähemmän kuin ennen ja vähemmän kuin muut, joten Tardak oli tehonnut. Kaikkea ne hormonit teettävätkin.

Kipi pääsi myös Marin käsittelyyn viime viikolla. Tauko oli harvinaisen pitkä, seitsemän viikkoa, mutta uutiset iloisia. Vaikka pientä laittoa oli, niin Kipi oli kropastaan parhaassa kunnossa ehkä ikinä! Spondyloosi vaikuttaa nyt olevan rauhallisessa vaiheessa. Draama oli mukana matkassa, odotti rauhassa makoillen nurkassa kun Kipiä käsiteltiin. Koska aikaa jäi ja se oli siinä, niin sekin pääsi sitten pikakäsittelyyn, etu- ja takapäästä löytyi kireyttä.

Ensimmäinen uimareissu Draaman kanssa oli jännä, koska olin kuullut, että se saattaa jäädä rannalle kyttäämään eikä ui. Toisaalta se sitten joskus on kuulemma häipynyt ulapalle :D Kyttäämään se ensin jäikin, mutta hyppäsi sitten veteen ja teki kunnon uimalenkin. Sama toistui kahdesti. Myös Kipille tulee välillä tuota kyttäystä, kun se ui takaisin rantaveteen ja saattaa hetkeksi lukittautua siihen tuijottamaan muita koiria tai ulappaa, kykenemättä uimaan, kunnes lumous taas hetken päästä raukeaa. On nämä bortsut joskus vähän hassuja.



Kaikki uimassa, Draama on pienin piste kauimpana ;)


Olemme aloitelleet Draaman kanssa vähän tottista ja tokoa. Jälkeä ja esineitäkin kokeilimme juhannuksena. Draamallahan on jo tokossa TK1 ja pk-puolella BH suoritettuna, jälkeä ja hakuakin on vähän kokeiltu. Agility on ollut sen päälaji ja siinä se onkin kolmosluokassa. Minulla tietenkin on tarkoitus suunnata sen kanssa "omiin" lajeihini.

Draaman kanssa on ollut hirmu kiva tehdä, koska sillä riittää moottoria ja motivaatiota. Nyt aluksi me paljolti tutustumme toisiimme ja haemme sitä meidän tapaa tehdä yhteistyötä, enkä yritä heti ahnehtia treenien suhteen liikaa.

On vähän erilaista toimia aikuisen kodinvaihtajan kanssa kuin koiran, jonka on itse kouluttanut pennusta. Kaikki käskytkään eivät ole samoja kuin mitä itse käytän, mutta onneksi aika moni on. Ihan varmasti kuitenkin tulen välillä antamaan Draamalle vääriä käskyjä tai käyttämään pojille epähuomiossa Draaman käskyjä :D Etuna on se, että Draama jo osaa paljon asioita, vaikeampaa olisi aloittaa tämän ikäisen koiran kanssa, jolle ei joko olisi koskaan opetettu mitään tai jolle olisi opetettu asiat pieleen. Iloinen yllätys minulle oli sekin, että Draama on opetettu tulemaan luoksetulossa eteen :)

Jälkeä Draamalla on otettu vasta aikuisiällä ja suoraan ilman mitään namijälkiä. Hyvin se selvitti sille tekemäni kokeilujäljen, kääntyi kulmissakin epäröimättä ilman tarkistuksia, paitsi viimeistä vähän tarkisteli. Suoralla se ei aina kulkenut ihan jäljen päällä, muttei päästänyt jälkeä missään vaiheessa hukkaan. Kaikki neljä keppiä se ilmaisi. Tällä viikolla on suunnitelmissa jäljestää vähän enemmänkin ja käydä kokeilemassa peltojälkeä.

Jo pian Draaman tultua näytti siltä kuin se olisi jo pitempäänkin ollut meillä, niin luontevasti kaikki sujui. Uuteen kotiin sopeutuminen on silti oma prosessinsa. Sitä myös sanotaan, että ensimmäiset pari viikkoa ovat usein kuherruskuukautta kodinvaihtajakoiran kanssa, sitten alkaa pinnan alta paljastua kaikenlaista. Meillä se kaksi viikkoa on juuri nyt kulunut, jännityksellä odotan kasvattaako Draama jostain pirunsarvet itselleen vai mitä tapahtuu ;) Mihinkään se ei enää ole lähdössä, se kuuluu nyt virallisestikin meidän laumaan.