sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Heinäkuun kuulumisia

Lauman elo on edelleen sujunut mukavasti. Draama ja Kipi tykkäävät välillä painia ja ajaa toisiaan takaa. Vinski ei niiden leikkeihin mene mukaan, mutta se tykkää ottaa juoksuspurtteja Draaman kanssa, ja välillä kaikki kolme juoksevat yhdessä. Snoopy jättää raisumman menon nuoremmille koirille, mutta kulkee leppoisasti mukana sopivan mittaisilla lenkeillä. Se on ollut aika hyvässä kunnossa, vaikkei sen takapää tuosta enää entiselleen tule, ja uskallan taas välillä antaa sen tehdä yli puolenkin tunnin lenkkejä.



Olemme välillä päässeet lenkille ja treenaamaan myös isommassa porukassa. Ollaan treenattu niin tokoa kuin pk-tottistakin. Minnan kanssa treenasimme kerran esineitä ja olimme ahkeria ja treenasimme kaikki koiramme, eli yhteensä seitsemän koiraa, kun Snoopykin pääsi hommiin. Staffien osalta treeni tosin muutettiin henkilöhakutreeniksi, kun ne ovat joskus hakuilleet ja selvästi mielsivät sitä nytkin pääsevänsä tekemään saadessaan pk-liivit ylleen. Telman kanssa minulla oli hiljattain taas vähän omaakin koulutusprojektia, ja kyllä se vaan on niin nopea ja ylitsepursuavan innokas koira, viimeisimmissä treeneissä olin jo ihan helisemässä sen kanssa, kun se oli niin leikkisällä ja hyppiväisellä tuulella :)

PK-Telma

Snoopy, Vinski ja Kipi olivat päteviä esineruutukoiria. Draamakin haki ensimmäisen esineen tosi hyvin, mutta toista se ei yhtä hyvin lähtenyt etsimään, joten kävimme ottamassa siitä sitten hajun, jolloin sekin esine palautui minulle vikkelään.

Pirjon kanssa ollaan treenaamisen lisäksi lenkkeilty. Viime aikoina on lenkeillä ollut mukana viisi koiraa, kun molempien laumojen vanhuskoirat ovat jääneet kotiin odottamaan.

Kipi, Miio, Draama, Vinski ja Repe

Draaman kanssa on edelleen ollut tosi kiva treenata, kun sillä on juuri sellaista tekemisen intoa ja paloa, jota olen kaivannutkin. Olemme treenanneet vähän kaikkea, eli pk-tottista, tokoa ja jälkeä. Jälkeä ollaan ajettu niin nurmikolla kuin metsässäkin. Pohdin alussa kovasti, että miten Draaman jälkitreenejä kannattaisi viedä eteenpäin ja päädyin siihen, etten sillekään lähde tässä vaiheessa enää opettamaan mitään jokaisen askeleen huolellista erikseen nuuskimista. En ole sellaista muillekaan koirille opettanut, enkä harrasta erikoisjälkeä, jossa on eri vaatimukset. En ole vielä keksinyt tarpeeksi pätevää syytä, miksi metsäjälkeä pitäisi välttämättä ajaa kuten erikoisjälkeä, vaikka tarkkuutta se toki lisää toisikin. Sen sijaan yritän kyllä treenata monipuolisesti erilaisia jälkiä erilaisissa maastoissa ja välillä myös nurtsipohjalla. Vielä emme tässä ajassa ole Draaman kanssa ennättäneet treenata kuin lähimetsässä ja nurtsilla, mutta kaikki aikanaan. Kivaa on ollut, ja Draamalla on tähänkin lajiin hyvä motivaatio ja se osaa työskennellä itsenäisesti.

Tokoliikkeiden suhteen minulla alkaa jo olla käsitys siitä, mitä asioita meidän erityisesti pitää Draaman kanssa treenata. Noutoesineiden kaunis pitäminen ja luovuttaminen käteen asti ovat listalla. Metallikapula oli Draaman mielestä aluksi vähän ällöttävä, mutta hommaa saatiin kyllä pian edistymään. Vielä paremmin saatiin metallinouto sujumaan, kun sitä otettiin kierron kautta, kuten entisessä kodissakin oli tehty. Tunnarin suhteen treenasimme ensin pelkkää oman etsimistä ja sitten laitoin kokeeksi vääriäkin näytille. Draama nosti vääriä ja puraisi yhtä sen verran lujasti, että päreiksi meni yhdellä puraisulla :D Nyt sitten ryhdynkin rakentamaan tunnaria aivan kuin se olisi Draamalle aivan uusi liike, vaikkei se oikeasti olekaan.

Olen kovasti ihastellut Draaman vauhtia irtoavissa liikkeissä kuten vaikkapa ruudussa, etenkin kun on viime aikoina tullut noita hitaammanpuoleisia koiria katseltua. Ja ai niin, on Draama vähän päässyt vepeäkin kokeilemaan Vinskin treeneissä! Vähän veneestä hyppyä ja köyden hakua veneestä. Sillä on hirmu nopea uintivauhti, se näyttää ottavan uimisenkin hyvin tosisaan.






Vinski on jatkanut vepetreenejä ja meillä oli ryhmässä käymässä ulkopuolinen kouluttajakin, kun yleensä treenaamme ilman vetäjää ja lisäksi ne kokeneimmat tyypit ovat ryhmästä jo aikaa sitten lähteneet. Kouluttajan ohje Vinskin ajoittaisiin vientiongelmiin oli se, ettei treeniä pidä helpottaa, jos Vinski kieltäytyy viemästä, vaan minun pitää saattaa se veneelle vaikka uimalla sen kanssa. Jos treeniä helpotetaan, niin se helposti oppii neuvottelemaan kanssani asiasta. Juuri tätä olen itsekin pohtinut, että noinhan se menee. Saa nähdä, oppiiko se sitten neuvottelemaan minut aina uimaan kanssaan :D

Vepekuvat: Matti Nenonen










Kipi on jokusen kerran treenannut tokoa. Ihan kohtuullisella motivaatiolla, mutta vauhtia ja fokusta kaipaisin enemmän. Viimeksi kokeiltiin Oilin neuvomaa kikkaa ruutuun menossa, eli laitoin ruutuun kissanruokarasian ja juoksimme ruutuun kilpaa. Nyt Kipi meni aika kivaa vauhtia ja ehti ennen minua, joten avasin sille mielihyvin kissanruokarasian palkaksi. Olen miettinyt, että menemme kokeilemaan alokastokoa vielä tänä vuonna, koska ei Kipi välttämättä tämän valmiimmaksikaan koskaan tule. Ehkä emme alokasluokkaa pidemmälle koskaan menekään, mutta sen näyttää aika, riippuu niin paljon siitäkin, tapahtuuko Kipin asenteessa mitään muutosta parempaan.

Olen huvikseni miettinyt, mikä koirien oma motto tai mielipide näistä työ- ja rotukysymyksistä olisi, jos ne puhuisivat ihmisten kieltä. Mielestäni se menisi kutakuinkin näin:

Draama: Minä olen bordercollie. Bordercolliet ovat Työkoiria.

Kipi: No joo joo, mutta täytyy myös muistaa, että meillä bordercollieilla on myös älyä ja oma tahto ja me voimme itse päättää, mitä työtä ja millä ehdoilla meidän kannattaa tehdä.

Snoopy: Senkin nulikka, kaikki työ on ihan tosi siistiä ja tärkeää! Sä et vain ole niin pätevä kaikessa kuin mä.

Vinski: Bordercollie? En kai minä ole bordercollie? Mää oon Vinski vaan.

Kipi kyttää väijymispaikaltaan ties mitä ja Draama kyttää Kipiä :)

Kipi katsoo kun mustavalkoiset uivat


Tämän viikon maanantaina kävivät kaikki paitsi Snoopy Marin käsittelyssä. Vinski oli ihan kunnolla jumissa tällä kertaa, mikä ei ollut yllätys, koska eturauhasvaivat ja tulehdukset kyllä herkästi jäkittävät kropan. Draamalta oikaistiin etu- ja takapään kireyksiä kuten viimeksikin ja se miltei nukahti käsittelyn ajaksi. Kipille tehtiin vain hyvin pikainen käsittely, koska siinä ei juuri laisinkaan laitettavaa ollut :) Mukavaa, että vihdoinkin se on näin hyvässä kunnossa, toivottavasi nyt jonkun aikaa pysyykin!



maanantai 4. heinäkuuta 2016

Draamaa elämään!

Olen jo jonkin aikaa etsiskellyt uutta pentua laumaan, mutta ei meille vieläkään tullut pentua. Tulikin Draama.

Olin jo aiemmin tuuminut, että myös aikuinen narttu voisi tulla kyseeseen. Sitten sain tietää 3,5-vuotiaasta uutta kotia etsivästä nartusta, joka ei ollut sopeutunut elämään vauvan kanssa aivan niin hyvin kuin olisi toivottu. Hetken asiaa pyöriteltyäni kiinnostuin ja seuraavana päivänä sitten ajoin katsomaan Draamaa. Omistaja näytti, miten Draama tekee tokoa ja agilitypujottelua, ja Draama itse ilmeisesti halusi tehdä vaikutuksen, kun rikkoi treenin aikana peräti kaksi lelua ;) Se oli nopea ja kiihkeä kuten sen oli kerrottu olevankin, käytti hyvin kroppaansa ja oli muutenkin mukavan oloinen koira.



Draama sitten lähti heti kokeeksi meille. Vähän oli ehkä pöllämystynyt olo, kun kotimatkalla mietin, että oho, minulla on neljä koiraa. Veimme Snoopyn kotiin ja lähdimme Vinskin, Draaman ja Kipin kanssa lenkille. Pojat olivat innoissaan, kun pääsivät tekemään lähempää tuttavuutta Draaman kanssa, eikä Draamallakaan ollut mitään niitä vastaan. Minulla oli jälleen kolme koiraa lenkkiseurana ja laumassa oli parin vuoden tauon jälkeen taas narttukoira. Katsoessani laumaa sen ensimmäisen lenkin aikana minussa vahvistui tunne, että näinhän sen pitää ollakin.

Snoopykin otti kotona Draaman hyvin vastaan, mutta se innostui kyllä sitten jo liikaakin, flirttaili ja intoili siihen malliin, että arvelin pappakoiran pumpun pettävän ihan kohta. Laitoin sen välillä jäähylle portin taakse, mutta ei sekään laskenut sen kierroksia. Suurta innostusta jatkui koko illan, mutta yötä kohti se alkoi laantua ja sen jälkeen Draama on ollut Snoopylle itsestään selvä osa laumaa, joka ei enää herätä sen suurempia tunteita kuin muutkaan laumanjäsenet.

Nella-kissa tuli myös heti tervehtimään Draamaa ja silloin tajusin, että hups, en ollut kysynyt, onko Draama kissoihin tottunut. Myöhemmin kuulin, ettei ainakaan omistajan toimesta ollut, mutta nätisti se tervehti Nellaa. Uteliaana se tutki uuden osoitteen paikat ja ruoka-aikana se ei todellakaan kursaillut.

Nukkumaan ensimmäisenä yönä mennessämme Draama hetken tepsutteli ympäriinsä vähän kysymysmerkkinä, mutta löysi sitten paikan johon asettua ja nukkui siinä rauhassa koko yön. Ja hyvin se sujahti osaksi meidän arkea muutenkin, vaikka kaikki olikin sille uutta. Myös pojat suhtautuivat siihen luontevasti, ihan kuin se olisi ollut meillä jo kauemminkin.

Huomasin heti Draaman nähdessäni, että sillä on vähän samaa ilmettä kuin Kipillä. Ja kyllä niillä onkin yhteinen isoisä ja kauempana muutakin yhteistä sukua Draaman emän puolelta. On ollut hämmentävää ja kiehtovaa huomata, miten paljon niillä myös on yhteisiä tapoja ja eleitä. Erojakin löytyy. Yksi todella suuri ero on niiden suhde työntekoon. Siinä missä Kipi ei mitenkään intohimoisesti välitä juuri muusta työnteosta kuin maastohommista, on Draama todellinen työkoira. Sitä ei tarvitse sytytellä töihin, siltä löytyy paljon draivia ja hyvä keskittymiskyky. Intoa on valtavasti, mutta kuitenkin sen suhde työntekoon on tietyllä tapaa hyvinkin totinen.

Kipi ja Draama löysivät nopeasti yhteisen sävelen ja yhteiset leikit. Mukavaa myös Kipin kannalta, koska Vinskin kanssa ne leikkivät yleensä jostain syystä vain talviaikaan pellolla juostessaan.






Snoopy pääsee mukaan sellaisille lenkeille, jotka eivät ole sille liian pitkiä, joten pääsen välillä fiilistelemään lenkkejä neljän koiran kanssa. Tässä on bortsuruuhkaa sillalla.


Pidemmät lenkit sitten tehdään tällä kokoonpanolla.


Juhannuksena, kun Draama oli ollut meillä muutaman päivän, huomasin lattialla muutaman veritipan. Näyttivät ihan juoksutipoilta, mutta steriloituna narttuna Draamalle ei pitäisi juoksua tulla. Ryhdyin tutkimaan koiria tarkemmin ja syyllinen löytyi, tipat olivat peräisin Vinskistä. Uumoilin heti eturauhasvaivoja. Murrosiässä Kipikin kerran tiputteli vastaavanlaisia tippoja.

Sunnuntaina sitten alkoi Kipin toinen silmä erittää vihreäää rähmää. Epäilin vähän, että se oli hurjassa menossa Draaman kanssa nirhaissut silmänsä johonkin ja tulehdus oli lähtenyt siitä. Nyt ei enää lenkkeillä siinä osassa lähimetsää, jossa paikoitellen on paljon teräviä puunoksia koirien silmien korkeudella. Liian vaarallista tuon vauhtikaksikon kanssa, mutta ei niitä silti kokonaan voi pumpuliinkaan kääriä.

Maanantaina sitten suuntasin eläinlääkäriin kera Vinskin ja Kipin. Voi poikapoloja, taloon tuli narttu ja se otti niin koville, että olivat heti ihan romuna! Otin Vinskistä virtsanäytteen ja näin paljain silminkin, että se oli samea. Paha tulehdus siitä löytyikin. Veritippoja ei sen yhden kerran jälkeen enää ollut näkynyt eikä muitakaan oireita. Eläinlääkäri tunnusteli myös eturauhasen, joka oli turpea. Vinski sai Tardak-piikin ja antibioottikuurin. Aika hassua, jos steriloidun nartun läsnäolo provosoi tilanteen, kun Vinski on aiemmin elänyt ongelmitta jopa kahden juoksevan nartun kanssa. Toki se on nyt jo keski-ikäinen herra ja haistelee ulkona paljon muiden koirien viestejä, joten olisihan näitä vaivoja voinut sille muutenkin tulla, ehkä Draaman tulo oli vain se viimeinen niitti. Kipi puolestaan sai silmätipat tulehdukseen, joten kolme neljästä koirasta oli siis jollain lääkityksellä.

Pari päivää lääkärikäynnin jälkeen olimme taajamalenkillä kauppareissun yhteydessä ja huomasin, että Vinski haisteli vähemmän kuin ennen ja vähemmän kuin muut, joten Tardak oli tehonnut. Kaikkea ne hormonit teettävätkin.

Kipi pääsi myös Marin käsittelyyn viime viikolla. Tauko oli harvinaisen pitkä, seitsemän viikkoa, mutta uutiset iloisia. Vaikka pientä laittoa oli, niin Kipi oli kropastaan parhaassa kunnossa ehkä ikinä! Spondyloosi vaikuttaa nyt olevan rauhallisessa vaiheessa. Draama oli mukana matkassa, odotti rauhassa makoillen nurkassa kun Kipiä käsiteltiin. Koska aikaa jäi ja se oli siinä, niin sekin pääsi sitten pikakäsittelyyn, etu- ja takapäästä löytyi kireyttä.

Ensimmäinen uimareissu Draaman kanssa oli jännä, koska olin kuullut, että se saattaa jäädä rannalle kyttäämään eikä ui. Toisaalta se sitten joskus on kuulemma häipynyt ulapalle :D Kyttäämään se ensin jäikin, mutta hyppäsi sitten veteen ja teki kunnon uimalenkin. Sama toistui kahdesti. Myös Kipille tulee välillä tuota kyttäystä, kun se ui takaisin rantaveteen ja saattaa hetkeksi lukittautua siihen tuijottamaan muita koiria tai ulappaa, kykenemättä uimaan, kunnes lumous taas hetken päästä raukeaa. On nämä bortsut joskus vähän hassuja.



Kaikki uimassa, Draama on pienin piste kauimpana ;)


Olemme aloitelleet Draaman kanssa vähän tottista ja tokoa. Jälkeä ja esineitäkin kokeilimme juhannuksena. Draamallahan on jo tokossa TK1 ja pk-puolella BH suoritettuna, jälkeä ja hakuakin on vähän kokeiltu. Agility on ollut sen päälaji ja siinä se onkin kolmosluokassa. Minulla tietenkin on tarkoitus suunnata sen kanssa "omiin" lajeihini.

Draaman kanssa on ollut hirmu kiva tehdä, koska sillä riittää moottoria ja motivaatiota. Nyt aluksi me paljolti tutustumme toisiimme ja haemme sitä meidän tapaa tehdä yhteistyötä, enkä yritä heti ahnehtia treenien suhteen liikaa.

On vähän erilaista toimia aikuisen kodinvaihtajan kanssa kuin koiran, jonka on itse kouluttanut pennusta. Kaikki käskytkään eivät ole samoja kuin mitä itse käytän, mutta onneksi aika moni on. Ihan varmasti kuitenkin tulen välillä antamaan Draamalle vääriä käskyjä tai käyttämään pojille epähuomiossa Draaman käskyjä :D Etuna on se, että Draama jo osaa paljon asioita, vaikeampaa olisi aloittaa tämän ikäisen koiran kanssa, jolle ei joko olisi koskaan opetettu mitään tai jolle olisi opetettu asiat pieleen. Iloinen yllätys minulle oli sekin, että Draama on opetettu tulemaan luoksetulossa eteen :)

Jälkeä Draamalla on otettu vasta aikuisiällä ja suoraan ilman mitään namijälkiä. Hyvin se selvitti sille tekemäni kokeilujäljen, kääntyi kulmissakin epäröimättä ilman tarkistuksia, paitsi viimeistä vähän tarkisteli. Suoralla se ei aina kulkenut ihan jäljen päällä, muttei päästänyt jälkeä missään vaiheessa hukkaan. Kaikki neljä keppiä se ilmaisi. Tällä viikolla on suunnitelmissa jäljestää vähän enemmänkin ja käydä kokeilemassa peltojälkeä.

Jo pian Draaman tultua näytti siltä kuin se olisi jo pitempäänkin ollut meillä, niin luontevasti kaikki sujui. Uuteen kotiin sopeutuminen on silti oma prosessinsa. Sitä myös sanotaan, että ensimmäiset pari viikkoa ovat usein kuherruskuukautta kodinvaihtajakoiran kanssa, sitten alkaa pinnan alta paljastua kaikenlaista. Meillä se kaksi viikkoa on juuri nyt kulunut, jännityksellä odotan kasvattaako Draama jostain pirunsarvet itselleen vai mitä tapahtuu ;) Mihinkään se ei enää ole lähdössä, se kuuluu nyt virallisestikin meidän laumaan.