sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Treeniä ja leikkiä

Perjantaina pääsimme häiriköimään Hessu-bc:n treenejä Veikkolan halliin. Vinski pääsi treenaamaan ensin. Se oli heti hyvässä vireessä ja seurasi hienosti. Merkille meni myös varsin hyvin. Sitten otettiin hyppynoutoa metallikapulalla niin, että heitin kapulan vinoon. Hyppäsi hyvät menohypyt ja nouti hyvin, muttei suorittanut paluuhyppyä kertaakaan, vaikka yritin jelppiä. Lopulta heitin kapulan suosiolla keskemmälle ja johan onnistui. Tässä kohtaa olisi ollut ihan turha jäädä hinkuttamaan asiaa sen enempää, vaikkei este korkea ollutkaan. Sitten yritettiin ruutuun lähetystä pelkällä virityksellä, mutta Vinski hakeutui sen sijaan treenikassin viereen. Vein sitten ruutuun targetin ja nyt meni sinne hyvin. Tunnariakin kokeiltiin ja se oli varma suoritus. Parit kaket vielä ja nekin ok.

Sitten olikin Kipin vuoro päästä halliin. Se haukkui nähdessään Hessun, mutta lopetti aika nopeasti. Kävelimme sitten vähän tutustumassa halliin. Kipi oli kovin kiinnostunut Hessun treenaamisesta ja ihan lensi hihnassa silkasta innosta. Kaivoin namit esiin ja otettiin vähän kontakti- ja seuruutreeniä, ihan hyvin keskittyi. Leikitin Kipiä myös ja otin sillä luoksetuloja parin metrin matkalta. Ja pitihän ruutua sen verran kokeilla, että vein sinne pallon ja lähetin Kipin ruutuun, ja menihän se sinne. Lopuksi Kipi sai myös harjoitella kyljelleen rauhoittumista hallissa. Hieno homma, että se pystyi keskittymään häiriössä, vaikka ensin näytti, että riekkumiseksi menee.

Jippo ja Snoopykin pääsivät pikaisesti treenaamaan ja innolla ne sen tekivätkin.

Eilen ja tänään on Kipi päässyt taas leikkimään Repen kanssa. Repe on otteissaan välillä aika tulinen ja terrierimäinen, mutta Kipi osaa pitää puoliaan eikä ota itseensä. Leikin lomassa pennut aina välillä käyvät omilla tutkimusmatkoillaan. Kipi kulkee itsenäisesti laajalla säteellä ja on hyvin kiinnostunut kaikenlaisista hajuista.

Tänään treenasimme omalla pihalla lyhyesti. Vähän tottista kaikilla ja sitten saivat etsiä palloa maastosta. Kipi sai etsiä pallon kahdesti ja hyvin se käytti nenää ja löysi pallon, muttei tuonut palloa minulle. Noutoa se ei vielä ollenkaan osaa. Se kantaa kyllä esineitä ja kehun sitä siitä, eiköhän se noutokin siitä joskus.

Ja sitten taas niitä kuvia.



Repe ihailee maisemaa
Kipi tsekkaa josko Pirjolta saisi namia
Nenä vie Kipiä


Sitten muutama otos Pirjon kamerasta.






torstai 23. tammikuuta 2014

Ulkoilua ja vähän muutakin

Pakkasta ja aurinkoa on riittänyt ja olemme ulkoilleet paljon. Jippo tosin lyhyemmin kuin muut, sillä se palelee nyt vanhemmiten herkästi kovilla pakkasilla, eikä kyllä muutenkaan enää pitkiä lenkkejä tee. Ei muukaan lauma mitään hirmu pitkiä lenkkejä ole tehnyt, lähimaastossa olemme käppäilleet. Kukaan pojista ei ole osoittanut mitään merkkejä palelemisesta, emäntä kylläkin...


Kipin kanssa puuhailemme joka päivä jotain pientä. Se palkkautuu niin namilla, saalisleikillä kuin pallollakin. Pienet treenihetket pidetään yleensä keittiössä, kun ulkona on nytkin -18 astetta, hrr.

Kipi näyttäisi jo olevan sisäsiistikin. Kakkaa ei ole tullut sisään pitkään aikaan, joku ihan satunnainen pissa vain, muttei nyt viime aikoina sitäkään. Muutama päivä sitten löysin keittiöstä pissalammikon, mutta fiksuna otuksena Kipi oli kipaissut hakemaan vessasta vessapaperirullan ja laittanut sen pissan päälle ;D


Jippo näyttäisi taas hyötyneen Piiran käsittelystä, vaikka koko kuvaa tilanteesta onkin vaikea saada. Kovat pakkaset kun alkoivat heti Piiralla käynnin jälkeen, eivätkä ne varsinaisesti tee hyvää Jipon terveydelle. Liikkumisen suhteen ei ihan voi nähdä, missä mennään, kun liikuntaa joutuu jo sään takia rajoittamaan. Mutta välillä Jippo on yllättävän vauhdikas, eikä myöskään voi aina vastustaa kiusausta leikkiä pennun kanssa.




 








lauantai 18. tammikuuta 2014

Pentujen talviriemua

Tänään Kipi pääsi taas leikkimään Repen kanssa. Kerrankin aurinko paistoi ja oli otollinen sää kuvien ottamiseen, mutta kameran pahuksesta loppui melkein heti paristo, enkä montaa kuvaa saanut. Pirjolta sain vähän täydennystä. Neljä ensimmäistä kuvaa ovat minun, loput Pirjon kamerasta. Pitäisi kyllä jostain saada nykyistä järkevämpi kamera...

Pennuilla oli kovin hauskaa ja leikin jälkeen ovat molemmat rasavillit rauhoittuneet kotona vetämään sikeitä :)













keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Lauman elämää kuvin

Tulivathan ne pakkaset ja pari milliä luntakin vihdoinkin. Jälkikausi päättyi, mutta kiva kun ehdittiin Kipin kanssa muutama pikku jälki ajaa ennen talvitaukoa. Voisihan sitä talvellakin jälkeä ajaa ja joskus on tullut kokeiltuakin, mutta yleensä keskitän jälkitreenit sulan maan kauteen.

Tänään Kipi on tasan viisi kuukautta vanha, murkkuikää odotellessa ;D

Vinski alkoi jo viikko sitten uudestaan leikkiä Kipin kanssa, hieno homma. Yhdessä nämä lauman nuorimmaiset ovat mainio parivaljakko.





Kissojen kanssa Kipi joskus vielä sortuu pieneen yli-innokkuuteen, mutta enimmäkseen yhteiselo on rauhaisaa.



                                                       Lauma lenkille lähdössä


                                                                Lauman nuorimmaiset


Lauman kaikki pojat yhdessä. Yksi asia minua ihmetyttää: miten näin on voinut käydä narttukoiraihmiselle..?!?

                                                                       
                                                                      Kipi



                                                Jippokin leikki taas hetken Kipin kanssa


Mukavasti on mennyt neljän koiran lauman kanssa, ja eihän siitä ole kuin reilu vuosi, kun laumassa viimeksi oli neljä koiraa. 

perjantai 10. tammikuuta 2014

Piiralla ja vähän muutakin

Tänään ajelimme Halikkoon, kun onnistuin saamaan Jipolle peruutusajan Piiralle. Tuli todella tarpeeseen, koska meneillään on ollut huonompi jakso, melko raastavaa olisi ollut odottaa reilun kuukauden päähän tilattua aikaa tässä tilanteessa. Jippo on selkeästi tajunnut, että tästä paikasta saa helpotusta oloon, innolla se kiirehti sisälle häntä viuhtoen. Silti itse käsittely vähän jännitti sitä, koska sillä on muistoja myös siitä, ettei jonkun kipeän kohdan käsittely aina tunnu niin mukavalta.

Pahin kohta oli lapojen välissä. Sinne annettiin laseria ja turvotusta saatiinkiin alas. Kaularangassa oli pientä sanomista. Lanneranka oli ilahduttavasti hyvässä kunnossa ja on ollut jo jonkun aikaa. Norocarpia on nyt syötetty viikon kuuri ja katsotaan, josko pärjättäisiin jatkossa ilman. Neurontin menee koko ajan. Ja koko tämä rumba vain yhden liian liukkaan A-esteen takia :(

Piiran vastaanotolta lähdön jälkeen käytiin Kipin kanssa kaupunkikävelyllä Salon keskustassa. Tomerasti häntä heiluen pentu siellä viiletti ja voi miten onnessaan se oli, kun muuan mies tuli tekemään lähempää tuttavuutta! Kipi kiipesi syliin, pesi naaman, välillä makasi kadulla selällään rapsutettavana.

Tällä viikolla käytiin myös Kipin kanssa kahdestaan pikku lenkillä pilkkopimeässä metsässä. Pimeä ei sitä arveluta vähimmissäkään määrin. Joka päivähän me pilkkopimeässä täällä liikumme, kun ei täällä ole sen enempää katuvaloja kuin pihavalojakaan, mutta yleensä on muukin lauma turvana. Mutta ei ollut ongelmaa ilman muiden koirien seuraakaan.

Perusjuttuja ollaan treenailtu pikku pätkissä ja Kipi tarjoaa mielellään eteen istumista, vaikkei alussa tajunnut koko liikettä ja jätti reilun välimatkan. Mukavan kontaktihakuinen se on myös. Ja kaikkiaan oppivainen otus. Yhtenä iltana ihmettelin, miksi se sai päähänsä kuopsuttaa vimmatusti eteisen ovea. Sitten minulla välähti ja vein sen ulos. Jep, se teki pissan ja kakan samantien. Sen jälkeen se juoksi toiveikkaan näköisenä pihalla nököttävään ruutuun ja hakeutui ruudussa targetin luokse ja minulla ei pahus ollut palkkaa mukana!

Kipin tempauksista riittää hupia. Vesikupin lisäksi se on muutaman kerran ulkonakin pissannut veteen, se siis haluaa vesiklosetin! Kerran ihmettelin, miksi se sisällä aina meni piehtaroimaan uuteen kohtaan. Sitten huomasin, että se kuljetti suussaan kissanvessasta sieppaamaansa pökälettä, laski sen välillä lattialle ja kävi piehtaroimaan sen päälle :D

Vinskillä oli tällä viikolla myös terveysmurhetta, kun sen oikea silmä alkoi erittää vihreää rähmää ja sidekalvo punoitti ensin lievästi ja sitten jo ärhäkästi. Haettiin lääkäriltä silmävoidetta ja rähmiminen loppui ensimmäisen lääkityskerran jälkeen, punoitus hävisi parissa päivässä. Johonkin oli ilmeisesti silmänsä nirhaissut ja sitten kehittänyt siihen tulehduksen.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Pennun elämää

Nimiä on pennulle ollut mietinnässä muutama, mutta jokin niissä ei sitten vaan ole natsannut, vaikka olen niistä tykännyt kyllä. Nyt on pentua kutsuttu muutaman päivän ajan nimellä Kipi, ja voipi olla, että se kutsumanimeksi jääkin. Nimi on sopivan lähellä Kirppua ja pentukin reagoi heti, kun kutsuin sitä sanomalla kipi kipi :)

Perjantaina käytiin hakemassa tehosterokotus+rabies. Samalla Kipi kävi vaa'alla ja painoa oli 11,7 kg. Kotimittauksessa sain korkeudeksi 42 cm, mutta tulos saattaa vähän heittää suuntaan tai toiseen. Hoitajat olisivat kovasti olleet Kipiä viemässä kotiin tai ottamassa sen klinikan lemmikiksi :D

Juteltiin eläinlääkärin kanssa myös Jipon tilanteesta, kun sen liikkuminen on mahataudin jälkeen ollut huonompaa. Eläinlääkäri ehdotti tulehduskipulääkekuuria ja kirjoitti reseptin mukaan, Jipon syömä Neurontin kun on vain hermokipuun. Nyt Jippo sitten onkin Norocarp-kuurilla.

Kipi on osoittautunut oppivaiseksi pennuksi. Kolisevat ostoskärryt parkkipaikalla eivät enää saa mitään reaktiota aikaiseksi. Eilen ammuin sille toisen kerran. Se sai etsiä Vinskin kanssa nameja maasta tarhassa, kun ammuin kaksi laukausta. Ensimmäisen kohdalla Kipi puolittain nosti päänsä, mutta jatkoi koko ajan namien syöntiä. Toiseen se ei reagoinut enää ollenkaan. Hienoa! Pienissä treenihetkissä se on hyvin mukana. Aloiteltiin vähän naksuttelun alkeita, että pentu oppisi myös olemaan oma-aloitteinen.

Ettei kaikki olisi vain auvoa, niin Kipi räkyttää herkästi vieraille koirille. Moneen emme ole törmänneet, emmekä yhteenkään ihan nenätysten, mutta jotain epäilyttävää niissä pennun mielestä on ollut. Siinä asia, jota ehdottomasti pitää treenata. Ei vaan aina ole helppoa löytää niitä vieraita koiria, kun ei niihin joka taajamakäynnillä törmää ollenkaan. Ja aina on vaara törmätä johonkin remmirähjään, treenaa siinä sitten pennun kanssa, että ei tarvitse reagoida...

On hauskaa tutustua pentuun ja sen tapoihin. Se esimerkiksi juoksentelee mielellään ojassa, jossa on jonkun verran vettäkin, eli ehkäpä vesi on sille yhtä mieleinen elementti kuin muillekin lauman koirille. Se näyttää joskus ikään kuin kyttäävän myyriä ulkona, mutta kun kerran seurasin lähemmin sen touhuja, niin vaikutti siltä, että se paimensi tuulessa heiluvaa heinänkortta :D Tänään se antoi kyytiä pallolle keittiössä ja asettui sitten rauhassa kyljelleen lattialle makaamaan ja seurasi tarkasti pallon menoa. Kun pallo pysähtyi, ponkaisi Kipi pallon perään. Pieni paimen :) Ulkona se on keksinyt, että on hauskaa roikkua Vinskin hännässä. Se on tarpeeksi fiksu ymmärtääkseen, että samaa ei kannata yrittää Snoopyn hännän kanssa ;) Eilen Kipi meni vesikupille juomaan ja asettui sitten seisomaan kupin ylle ja pissasi suoraan kuppiin...Minkä jälkeen se olisi jatkanut juomista, mutta päätin kuitenkin mieluummin vaihtaa veden ensin.

Kipi liikkuu tosi hyvin pilkkopimeässäkin maastossa. Autossa se matkustaa ja odottaa rauhallisesti. Kadulla kulkiessa se heiluttaa häntäänsä kaikille ihmisille ja yrittää päästä tervehtimään. Kotona se vetää päivittäin melkoista rumbaa. Vinski katsoo joskus sen menoa kiusaantuneena, ikään kuin sanoen, että ääh, ei täällä saa tuolleen riehua...Eipä se tietenkään omia pentuaikojaan muistele, joista on vieläkin muistona revitty keittiön muovimatto ;D

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Kas, se on vuosikin vaihtunut

Vauhtia on edelleen laumassa piisannut, etenkin Kirpun toimesta. Vinskille tuli joku uusi ujosteluvaihe pennun kanssa, eikä se ole sen kanssa leikkinyt, mutta toivottavasti se kääntää pian kelkkansa, kun kuitenkin aina turhaan yrittää saada Snoopya leikkimään kanssaan. Snoopy ei myöskään ole pennun kanssa leikkinyt. Ihana Jippo otti pennun heti todella hyvin vastaan ja on pari kertaa leikkinytkin sen kanssa, vaikka sillä on ollut nyt vähän huonompi kausi kahden ja puolen viikon takaisen vatsataudin jälkeen. Vanhat nartut ovat aina olleet meidän laumassa mahtavia pentujen kanssa. Kun Jippo tuli laumaan, niin ensimmäisenä sen kanssa alkoi leikkiä 10-vuotias Jessi. 12-vuotias Nasta myös suhtautui lämmöllä pikku-Vinskiin.


Luontevasti Kirppu kuitenkin on paikkansa laumassa ottanut ja lauma ulkoilee hyvin yhdessä. Kissat ovat pennusta hieman kauhuissaan, koska se haluaisi leikkiä ja ryntäilee kissojen perään toisin kuin aikuiset koirat. Oskun suhteen en ole yllättynyt, koska se ei aiemmassa elämässään ole koiriin tottunut. Sitäkin yllättävämpää on, että se on oikeastaan ollut pennusta vähemmän hämillään kuin Nella. Vaikka Nella on aina ollut enemmän koirien kuin ihmisten kissa ja leikki Vinskin kanssa pentuna ja antoi riepotella itseään mielinmäärin! Kai siitä on sitten tullut tylsä aikuinen, Vinskin pentuaikoina se oli itsekin melkein pentu vielä.

Eilen käytiin Nummelassa asioilla ja Kirppu pääsi tietenkin taajamakävelylle. Se heilutti toiveikkaana häntäänsä ihmisille, mutta ne tylsimykset eivät tulleet moikkaamaan. Pari aika kovaa pamaustakin kuului, mutta niitä Kirppu ei noteerannut ollenkaan. Käytiin sitten siskon perhettä moikkaamassa, että Kirppu pääsi vähän seurustelemaan ihmisten kanssa. Se tiesi jo paikan, häntä alkoi viuhtoa vimmatusti jo ulko-ovella.

Pieni metsäkävelykin tehtiin vielä Nummelassa. Raketteja paukkui vaimeasti jossain taustalla, vaikkei laillinen ilotulitusaika vielä ollutkaan. Kirppu käänsi pari kertaa päätään äänien suuntaan, muttei muuten välittänyt raketeista. Aikuiset koirat olivat hyvänä mallina, koska ne eivät raketteja noteeranneet laisinkaan. Varmuuden vuoksi koirat olivat Jippoa lukuunottamatta kytkettyinä, kun oltiin myös aika lähellä autotietä. Kirppu ei montaa kertaa ole kytkettynä liikkunut, mutta ihmeen hyvin se jo sujuu, nätisti käveli laumankin jatkona.

Olin miettinyt, että pysyisimme varmuuden vuoksi sisällä koko paukutteluajan, mutta käytin sittenkin Kirpun kahdesti tarpeillaan suljetussa tarhassa, kun se aiemmin iltapäivällä suhtautui niin lunkisti paukkuihin. Meillä päin ei muutenkaan ilotulitus ole pahimmasta päästä, kun ihan vieressä ei kukaan räiski. Pari kertaa Kirppu ulkona pysähtyi kuuntelemaan paukkuja, mutta muuten ei piitannut ja teki tarpeensa normaalisti. Puolenyön aikaan pauke kuului enemmän sisällekin asti ja Kirppu höristi taas korviaan ja kerran räkyttikin raketeille. Muuten sillä oli omat bileet päällä pitkin iltaa, se varasti ja jyysti kynttilöitä (joissa ei edelleenkään ollut tulta) ja silppusi rullallisen talouspaperia ym. mukavaa.  Yhden jälkeen yöllä käytiin koko lauman kanssa pisulla. Enää jossain kaukana paukahteli harvakseltaan, eikä koiria kiinnostanut vähääkään. Niin selvittiin taas yhdestä vuoden vaihtumisesta onnellisesti. Siitä saa olla kiitollinen, kaikki eivät ilman pelkoa selviä.

Ollaan oltu Kirpun kanssa pari kertaa metsälenkillä kahdestaan, että se tottuu liikkumaan ilman laumankin tukea. Toki taajamakävelyt myös tehdään kahdestaan. Leikkiminen sujuu hyvin ja leikin ohessa on vähän treenattu kontaktia, seuraamisen alkeita ja eteen istumista. Myös noudon alkeita on kokeiltu takaperin ketjutettuna, mutta noutoesineet eivät tällä hetkellä oikein ole Kirpun suosiossa. Ehkä pitää odottaa hampaiden vaihtumista, ja leikeissäkin saa olla tarkkana. Pieni jälkikin ajettiin taas tänään pihalla ja kyllähän ipanalla nenä toimii. Loppupalkkana oli lihanokare rasiassa ja se oli Kirpun mielestä aika kova sana.

Tänään Kirppu pääsi myös kuulemaan ensimmäiset laukaukset, ellei eilisiä pamahduksia lasketa. Laitoin koirat tarhaan ja heitin maahan lihapullan paloja etsittäväksi, sitten siirryin ampumaan sopivan matkan päähän. Aikuiset koirat eivät reagoineet millään lailla, mutta Kirppu nosti pään maasta ja katsoi paukun suuntaan, jatkoi sitten namien etsintää. Pakitin vähän ja ammuin toisen kerran. Taas Kirppu nosti katseensa ja jatkoi sitten touhujaan. Pakitin vielä vähän ja ammuin kolmannen kerran. Tällä kertaa Kirppu juoksi innoissaan häntä heiluen luokseni, olin jättänyt tarhan portin auki. Leikitin sitä vähän ja se oli täysillä mukana.  Hyvä ettei se pelkää eikä menetä toimintakykyään, ehkä sen pienellä totuttamisella saa yhtä välinpitämättömäksi kuin nuo aikuisetkin koirat.

Koko lauma teki pihalla vähän tokoa/tottista. Kaikilla kova into päällä, Vinskikin ihan lentoon lähdössä. Olisipa se samanlainen aina kentälläkin. Mitään tulostavoitteitahan meillä ei alkaneelle vuodelle yhdenkään koiran kanssa ole. Puuhastellaan kunkin kanssa koiran omien ominaisuuksien ja terveydentilan sallimissa puitteissa. Koska leopardi ei pääse täplistään, niin Kirpunkin kanssa puuhastellaan jäljen ja tokon alkeita, mutta olen avoin muillekin lajeille myöhemmin, jos ne Kirpulle paremmin sopivat. Vaikka Kirppu on niin kovin vilkas ja ehtiväinen pentu, niin näen selkeitä viitteitä siitä, että sen perusluonne on kiltti ja melko rauhallinen. Se rauhoittuu moniin tilanteisiin tuon ikäiseksi hyvin. Tai ehkä se kohta muuttuu riiviöksi niissäkin tilanteissa ;) Jännä nähdä mihin suuntaan se kehittyy!




Repen kanssa 27.12.