torstai 25. toukokuuta 2017

Kevät ja muita vuodenaikoja

On tämä kevät ollut vaihtelevaa aikaa, välillä on yhden päivän aikana tullut koettua kaikki vuodenajat pikakelauksena. Ennen vappua tuli lumimyräkkä ja talosta meni sähköt illan hämärtyessä. Siinä kynttilänvalossa hissutellessa ja ikkunasta lumista maisemaa katsellessa pääsi kivasti virittymään jouluiseen tunnelmaan. Jouluna ei lunta ollutkaan. Yhtenä toukokuisena päivänä lähdin asioille kunnan isoimpaan taajamaan, ja tarkoitus oli samalla käydä koirien kanssa pitkällä lenkillä. Perille päästyä auringonpaiste vaihtui äkäiseen raekuuroon ja kovaan tuuleen, eikä mukaan ollut sattunut päähinettä tai hupullista takkia. Mutta ei hätää, kaupassa olivat pipot 70% alessa kesken parhaan sesongin, joten lenkki sujui sittenkin lämpöisissä ja kuivissa tunnelmissa :D

                                                     Lumimyräkässä vapun alla


                                     Toukokuun aikana on tullut aika monta raekuuroa



Toissa viikolla aloitimme jälkikauden. Perjantaina pääsivät jäljelle kotimetsään Draama ja Snoopy. Taitavia jälkikoiria olivat ja molemmat myös nostivat kaikki kepit, Draama viisi ja Snoopy kaksi. Sunnuntaina sitten olimme Velskolassa jäljestämässä Seijan, Miinan ja Mollan kanssa. Nyt jäljelle meidän laumasta pääsivät Kipi ja Draama. Molemmilla Seijan tallaamat puolen kilometrin jäljet muutamalla kulmalla, Kipillä keppejä kolme ja Draamalla viisi. Kipi jäljesti taitavasti, mutta ekan kepin se jätti, toiseen reagoi muttei sitäkään meinannut ilmaista, kolmannen vasta ilmaisi kunnolla. Kepit tehtiin oksista vasta juuri ennen jäljen tekoa, ehkä niissä ekoissa ei sitten ollut Kipille tarpeeksi hajua tai se ei vain avannut keppinenää heti alussa.

Draama oli myös motivoitunut ja taitava, mutta parissa kohdassa ajautui sivuun jäljeltä, päättäväisesti kyllä etsi sen uudestaan. Ja kaikkia keppejä sekään ei ilmaissut. Niin onnellisia molemmat olivat päästyään jäljelle, että kyllä se motivoi itseäkin jatkamaan jälkitreenejä ainakin silloin tällöin, vaikka mitään tavoitteita pk-jäljen suhteen ei oikein voi asettaa. Vinskikin saa pian korkata jälkikauden. On tämä niin kiva laji, ja koirien kannalta taatusti yksi parhaista lajeista mitä olemassa on.




Reilu viikko sitten Draama pääsi taas huoltoon. Tällä kertaa pitkästä aikaa kraniosakraalihoitoon tuttuun paikkaan, käsittelijä vain oli eri kuin ennen. Laitettavaa oli erityisesti kaularangan ja rintarangan alueella, kallon alueellakin jotain. Draama yrittää kropallaan kompensoida rangan virheasentoa siten, että jumia tulee herkästi niskan ja kallon alueelle myös.

Tokon treenaamisessa on pidetty ohjenuorana sitä, minkä Piirakin neuvoksi antoi, eli peräkkäisinä päivinä ei tokoa ei treenata. Jos joskus sattuu tulemaan joku erityinen syy tai houkutus tehdä jotain tokoon liittyvää välipäivänä, niin sitten tehdään jotain mikä ei kuormita kroppaa, esim. tunnaria. Vastapainoksi sitten pidetään välillä useampi peräkkäinen vapaapäivä tokosta. Lämmittelyt ja jäähdyttelyt tietenkin kuuluvat osana treeneihin myös, ja kuormittavimpia liikkeitä tehdään mahdollisimman vähän. Myös palkkaukseen kiinnitän huomiota, lelupalkkaus tehdään kroppaa säästäen ja paljon käytetään namipalkkaa.

Kiertonoutoa emme ole edes alkaneet treenata, ja ajatus siitä vähän hirvittää minua. Se on kropalle hyvin haastava liike. Harmittomia eivät ole monet muutkaan liikkeet, kuten nopeat stopit kovasta vauhdista tai seuraaminen. Mutta kiertonouto kuuluu vetävän jumiin sellaisetkin koirat, jotka muuten eivät ole jumeihin taipuvaisia. Tuomarit lisäksi arvostavat tässä tiukkaa kiertoa ja ripeää vauhtia. Jos voisin, niin opettaisin Draaman siitä huolimatta kiertämään vähemmän tiukasti ja nopeasti, mutta Draamalla on jo valmiina niin tiukka ja nopea kierto, että sitä tuskin saa siltä pois karsittua. Draama on muutenkin luontaisesti nopea ja sähäkkä eikä tajua kroppaansa säästellä, joten jää sitten omaksi tehtäväkseni pitää homma jonkinlaisissa järkevissä mittasuhteissa.

Pelkkää tötsän kiertoahan toki ollaan ihan satunnaisesti tehty, mutta siihen ei vielä ole liitetty kierron jälkeistä stoppia tai sen jälkeen tapahtuvaa vinosti hyppynoutoon lähtöä. Nämä uudet tokosäännöt eivät varsinaisesti ilahduta, koska koiran kroppa joutuu entistä kovemmalle. Pk-puolella taas ei ilahduta se, että jääräpäisesti pidetään kiinni metrin hypystä ja jyrkästä A-esteestä. Kunpa jonain päivänä näissä lajeissa ajateltaisiin enemmän kropan hyvinvointia, mutta meidän kannalta se joka tapauksessa tapahtuu liian myöhään. En voi olla mitenkään varma, että edes tokosta on Draamalle pitkäaikaiseksi lajiksi, kun sillä on näitä omia haasteita. Toivottavasti kuitenkin saadaan tokoilla vielä hyvän aikaa, mutta olen vaihtoehtoisia lajejakin mielessä pyöritellyt.

Viime aikoina tokoliikkeet ovat iloisesti taas levinneet ja Draama on kehitellyt omia mielenkiintoisia variaatioita suoritustapoihin. Pysyypä ohjaaja ainakin varpaillaan...





Yksi poikkeuksellisen kylmän kevään huono puoli on ollut se, ettei uimakautta päästy aloittamaan kovin aikaisin, kun en noita selkävaivaisia halua hirmu kylmään veteen päästää. Viime perjantaina sitten oli hellepäivä ja senkin jälkeen on aika lämmintä ollut, ja viime viikonloppuna se uimakausi sitten aloitettiin. Ei nyt niin hirveän paljon normaalia myöhempään sitten kuitenkaan. Koirat hullaantuivat täysin, ja nyt onkin rasittavaa, kun osa meidän lenkkireiteistä kulkee vesistöjen ohi ja nyt nuo sitten ovat koko ajan ryntäämässä vettä kohti...Ollaan nyt käyty kolme kertaa uimassa (noh, koirat ovat uineet, en minä vielä...), ja Draama on joka kerta uinut myös ja häipynyt ulapalle polskimaan. Alussa se saattaa kytätä vettä rannalta ennen kuin lähtee uimaan. Varmin tapa saada se uimaan on näyttää sille remmiä, jolloin se luulee että olemme lähdössä pois ja hyppää heti veteen :D Parempi niin kuin että se lähtisi uimaan vasta sitten, kun oikeastikin olemme lähdössä pois.

Draaman suhde veteen siis jatkuu fanaattisena. Se bongaa vesistöt jo kaukaa ja pyrkii sitkeästi niitä kohti. Uidessa se on ihan omassa kuplassaan, enkä vielä ole keksinyt, miten sen kuplan saisi puhkaistua.






Kipillä on taas menossa joku lemmekäs kausi, jossain lähitienoilla on ehkä ollut taas juoksunarttu, tai sitten se on aktivoitunut E-vitamiinikuurin johdosta :D Mitään tokoon tai tottikseen viittaavaa ei olla tehty kuin vähäisissä määrin sen tai Vinskinkään kanssa. Elän vieläkin vähän sellaista etsikkoaikaa, että mitä noiden kahden kanssa ryhtyisi vakavammin tekemään vai ryhtyisikö mitään. Ihan hyvä on näinkin, ja aktiivista elämää ne saavat elää.

Snoopy-murukin on vielä ilonamme, vaikka viime kesänä en uskonut sen selviävän näin pitkälle. Mutta Snoopy onkin sitkeää tekoa eikä sen kunto ole mennyt niin alas, että olisi vielä ratkaisujen aika ollut. Se päivä voi tulla ihan milloin vain, mutta elämme hetki kerrallaan ja Snoopy saa touhuta juuri sen verran kuin haluaa ja jaksaa.




Kevät on kyllä mainiota aikaa, kun valoisaa lenkkeilyaikaa riittää, ja pääsee taas aloittamaan niin uimisen kuin jäljestyksenkin. Ja voi myös päästä rälläämään suolle, kuten meidän entiset puhtaat koirat eräänä päivänä.



Kotitiellä on sentään vähän kuivemmat olosuhteet.