perjantai 13. helmikuuta 2015

Huollossa ja hallissa

Tiistaina Kipi pääsi Marin käsittelyyn. Lannerangassa oli fasettinivellukko, jumia löytyi lisäksi kallonpohjasta, leukanivelestä ja kaularangan alaosasta, ja lisäksi vasemman takajalan polveen heijastui jumia edestä. Hyvin saatiin hoidettua. Kipi on nyt koko ajan pysynyt paremmassa kunnossa kuin mitä lähtötilanne oli, vaikka jumia tuleekin. Syvien lihasten kehittämiseen Mari ehdotti kotijumpaksi ristikkäisten jalkojen nostelua ja muutenkin tasapainoilua. Näitä ollaankin tehty, mutta tuota ristikkäisten jalkojen nostelua vielä aika vähän, koska se on Kipille vaikeaa. Välillä Kipi on saanut steppailla ja pyöriä pehmeän patjan päällä, myös painonsiirtoa taakse ollaan patjalla tehty. Aluksi Kipin oli vaikea seistä niin pehmeällä alustalla, mutta nyt se pystyy siihen jo ihan hyvin. Mari kehotti lisäämään patjajumppaan myös peruuttamistreeniä.

Hieronnan jälkeen seurasi se parin päivän tylsä osuus, kun piti ottaa rauhallisemmin ja lenkit tehtiin kytkettynä. Laumassa oli yksi, joka melkein hyppi seinille tämän takia - minä nimittäin. Pelkkien remmilenkkien tekeminen monta kertaa päivässä on syvältä. Jännitti sekin, vetäisikö Kipi ihan hulluna totuttuaan juuri siihen, että vetäminenkin voi joskus olla sallittua. Aika samalla tasolla se vetäminen taisi olla kuin ennenkin. Ei mitenkään voimakasta, mutta joka lenkillähän Kipille tulee yllätyksenä se, ettei vetää saisi. Kun hihna kiristyy, pysähdyn heti, ja Kipi ihmettelee silmät pyöreinä, että mikä juttu tämä on, miksi me tässä seistään. Sitten sen muisti palaa pätkittäin, että ai niin, se oli tämä juttu, tylsää. Sen jälkeen se kävelee ehkä hetken vetämättä, kunnes haistaa tai näkee edessään jotain mielenkiintoista, unohtaa kaiken muun ja kiihdyttää tahtia. Miehet on putkiaivoja...Snoopyn ja Vinskin osalta sentään vetäminen on historiaa.

Lepopäivien piristykseksi otimme vähän keittiötokoa ja huomasin, että Kipi seisoi ja makasi paljon kauniimmassa ja vakaammassa asennossa, joten heti saimme todisteita Marin käsittelyn tehosta.

Tänään iltapäivästä tokoilimme Salmessa. Kipi otti mm. seuruuta, ruutuun lähetyksiä ja noutoa. Kontaktin pitäminen oli vähän vaikeaa, kun ympäristöä piti välillä vilkuilla. Ruudussa Kipi on nyt oppinut niin tyypillisen bortsumaisesti ennakoimaan, juoksee ruutuun ja jää seisomaan ennen kuin käsketään.

Vinski treenasi sitten myös seuruuta. Välillä myös peruutettiin ja tehtiin käännöksiä peruuttaen, pari kertaa ollaan näitä keittiötokoissa jo kokeiltu. Kuten arvata saattoi, niin tämä ei ole temppu eikä mikään Vinskille, onhan se sille luontaista toimintaa. Ruutuun Vinski meni niin hyvin ja vieläpä nopeasti, etten ottanut uudestaan. Ihan ensimmäistä kertaa tehtiin uusien voittajaluokan sääntöjen mukainen ohjattu nouto. EVL-liikkeenä tämä on aina ollut Vinskille hirmuisen hankala, osiin pilkottuna tekee kyllä jotenkin, mutta kokonaisena liikkeenä ei sitten millään. Mutta tämä voittajaluokan liike on tosi kiva ja onnistui heti hienosti. Ja vauhtiakin oli mukavasti, samoin kuin ruudussa. Meidän Vinskillä!?!

Treenien jälkeen tuli tieto, että illan hallitokoihin oli tarjolla peruutuspaikka. Ei tilaisuutta voinut hyödyntämättä jättää, vaikka olimme jo treenanneet. Koirat ehtivät lepäillä kotona kolmisen tuntia ennen halliin ja omatoimitokoon lähtöä ja olivat taas hyvässä iskussa.

Treenasin Kipiä ja Vinskiä vuorotellen. Kipi aloitti ja teki pieniä pätkiä seuruuta, noutoa ja luoksetuloa. Sitten Vinski, joka ei vieläkään ollut normaali Vinski, koska kävi melkeinpä kierroksilla! Se teki liikkeet häntä heiluen ja silmät loistaen, jotain ennennäkemätöntä paloa ilmentäen. Ihana <3

Tietenkin olen nyt pohtinut, mistä tämä johtuu. En keksi muuta selitystä kuin sen, että Vinski on treenannut sen verran vähän, että treenin arvo on sen silmissä noussut. Mutta eivät edes pitkät treenitauot aiemmin ole siihen tällä tavalla vaikuttaneet. Viime aikoina se on usein Kipin treenien yhteydessä treenannut lyhyesti ja jonkun kerran jopa jäänyt ilman treeniä. Turhauma, kilpailutilanne? Joskus entisessä elämässä yritin nostattaa Vinskiä antamalla sen katsoa vierestä, kun treenasin Jipolla oikein iloisen ja vauhdikkaan treenin, mutta ei se noussut siitä. Perin kummallista. Jännä nähdä, toistuuko tämä vielä jatkossa vai onko se joku tilapäinen mielenhäiriö. Eihän koira sentään persoonaansa vaihtaa voi..? Vinski on aina ollut niin järkähtämätön sen suhteen, että itsenäiset vauhtiliikkeet tehdään hitaasti ja jopa vähän haluttoman oloisesti. Tai että ne jätetään kokonaan tekemättä. Nopea ja sähäkkä se ei muutenkaan ole ollut. Eikä kellään huippukouluttajallakaan ole ollut eväitä siihen, mistä sille saisi lisää motivaatiota ja vauhtia.

Kipi otti sitten uudestaan seuruupätkiä, kontaktia, jääviä liikkeitä ja tunnarin etsintää. Jännä, että se hallissa muiden koirien seassa treenatessaan keskittyi paremmin kuin parkkiksella, jossa ei ollut ketään muuta. Nuo isot aukeat parkkipaikat ovat sille haastavia paikkoja. Kontakti oli nyt hallissa hyvä, ympäristöä ei tarvinnut juuri vilkuilla. Lopuksi otettiin ryhmäpaikkamakuu kisamaisesti liikkuroituna, koira kerrallaan maahan ja paikkamakuun jälkeen ylös. Vähän jouduin käsimerkillä tehostamaan, että sain Kipin maahan ja taas istumaan. Maahan Kipi käskytettiin ensimmäisenä ja istumaan viimeisenä, hyvin malttoi odottaa omaa vuoroa. Ja hyvin pysyi paikalla bc-uroksen vieressä. Jess, viimeinkin päästiin yhteistreeniin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti