Hallitokoa, ulkotokoa ja mietteitä

Ei olla ihan hirveästi treenattu. Ulkona on ollut liian kylmä, mutta ei sisälläkään olla paljon mitään tehty. No ihan jokunen kerta keittiötokoa kyllä. Kipin kanssa olemme keskittyneet mm. jäävien erotteluun, kapulan pitoon ja kaukokäskyihin sisätreeneissä. Jäävät ovat menneet pääasiassa hyvin, joku satunnainen hairahdus on mukaan mahtunut kyllä. Kaukoissa istu-maahan-istu vaihdot sujuvat lähietäisyydeltä hyvin, seisominen on edelleen alkeissa ja sitä tehdään ilman etäisyyttä. Riitan aikanaan neuvoma pomppusysteemi näyttäisi tässä toimivan sikäli parhaiten, että siitä sekä Kipillä että minulla on jonkinlainen haju. Hissitekniikalla en näköjään itse osaa opettaa oikein. No, aikaa on vielä opetella sekin, jos siltä tuntuu, koska liike on niin totaalisen keskeneräinen, eikä olla sitä treenattu kuin harvakseltaan, koska Kipi ei edelleenkään käytä takapäätään tässä liikkeessä riittävän hyvin.

Perjantaina sitten oltiin hallitokossa. Aamulla oli ollut karmaisevat 26 astetta pakkasta, enkä niissä lukemissa olisi treeneihin lähtenyt, mutta illaksi pakkanen lauhtui yli kymmenellä asteella. Hallissa nyt ei muutenkaan ulkolämpötila ole, mutta tuollainen pakkanen olisi kuitenkin muuten tehnyt elämän turhan hankalaksi.

Hallissa huomasin jättäneeni namit kotiin, taskusta löytyi vain pari vanhaa ja homeista lihapullaa. No, treenattiin sitten kokonaan ilman namipalkkaa, paitsi loppupalkkana oli taas iltaruoka.

Vinski aloitti taas, ja pakkasen takia Kipi odotti hallissa kytkettynä sen suoritusvuoron ajan. Vinski oli innokas ja palkkautui sosiaalisesta palkasta ja köysilelusta hyvin. Sitten se sai syödä iltaruokansa poikkeuksellisesti hallissa, eikä vasta autolla kuten yleensä.  Kipi tietenkin näki tämän ja tiesi oman ruokansa odottavan siinä vieressä myös. Odotin, että tämä olisi saattanut vaikuttaa sen keskittymiskykyyn negatiivisesti ja tehdä siitä malttamattoman, mutta mitä vielä, se pystyi hyvin luopumaan ruokakupista, keskittymään ja työskentelemään pitkäjänteisesti.

Tehtiin taas alo-liikkeitä ja lisäksi ruutua ja tötsän kiertoa. Seuraaminen tuntui hyvältä ja Kipi piti paikkansa hyvin. Liikkeestä maahanmenossa tarjosi taas istumista, en tiedä miksi tämä on niin vaikea liike. Otettiin sitten pari uusintaa ja nämä menivät hyvin. Luoksetulossa meinasi tulla suoraan sivulle, mutta keskeytin tämän ja ohjasin istumaan eteen kuten kuuluu. Sitten otettiin eteen istumisia lyhyeltä matkalta peruuttaen ja ne menivät hyvin. Voisihan tuon opettaa tulemaan aina suoraan sivulle, kuten suurin osa tokokoirista tekee, mutta edelleen vierastan ajatusta...Nykysäännöillä ei edes haittaa, jos kokeessa tulee vahingossa suoraan sivulle, ennen siitäkin sakotettiin, mikäli koiran oli ilmoitettu tulevan ensin eteen.

Kapulan pitoon on taas enemmän tullut sellaista hienoista mälväystä, töitä saa tässäkin tehdä vielä. Hyppy oli hyvä. Sitten kokeilimme hyppyä siten, että jätin Kipin vähän esteen sivuun ja menin myös itse vastaanottamaan toiselle puolelle esteen sivuun. Nyt Kipi haki hyvin hypyn, vaikka joskus on ohituksiakin tässä tullut.

Ruudussa tehtiin ensin pelkkää seisomista ja siitä vahvistamista, sitten ruutuun lähetyksiä. Ruudussa ei ollut targettia ja Kipi jäi vähän turhan etualalle, mutta oli aina kuitenkin ruudun sisällä. Seisomassa malttoi pysyä vain hetken ja alkoi sitten steppailla minua vastaan, joten tuota takaperin ketjuttamista pitää tehdä vielä paljon. Tötsän kierrot ok, mutta vauhtia saisi tähän tulla lisää.

Lopuksi oli ryhmäpaikallaolot, ja Kipi oli taas reunassa, täytyy kyllä huolehtia, että se joskus pääsee myös keskelle! Istuminen meni hyvin, sen päätteeksi meni nopeasti käskystä maahan ja pysyi hyvin, paikkamakuun lopussa käänteli vähän päätä. Kipi kutsuttiin ensimmäisenä luokse.

Palkkasin liikkeistä ensin kunnolla sosiaalisella palkalla ja sitten köysilelulla. Kipi vastasi tosi hyvin molempiin, ilahtui selkeästi kehuista ja revitteli kunnolla lelulla. Virheitä tuli liikkeissä treenin aikana, mutta asenne oli loistava!

Paikkaistuminen meneillään

Viikonloppuna sää lauhtui ja oli kiva lenkkeillä vähän pidemmän kaavan mukaan ja ilman koirien pukemista, lenkin jälkeen sitten vaan botit niskaan. Tänään sain yllättäen vapaapäivän, ja otimme siitä kyllä kaiken irti lähtemällä retkelle Vaakkoihin. Oli ihana lauha poutasää ja metsä edelleen niin kaunis. Loskasäätä ja vesisadetta on luvattu jatkossa, niisk.

Illansuussa vielä kävin Kipin kanssa kahdestaan Salmen parkkiksella tokoilemassa. Kontaktin pitäminen perusasennossa ennen liikkeitä oli nyt haasteellista, ja Kipin pää kääntyili kovasti ympäristön häiriöiden suuntaan. Liikkeissä oli hyviä pätkiä ja sitten niitä vähemmän hyviä. Ruutuun Kipi esimerkiksi osasi oikein hyvin mennä, mutta vauhti oli koko ajan sellaista hällä väliä-jolkottelua. Loppuun otimme seuraamista ja tarkoitus oli palkata rasiallisella kissanruokaa, kun Kipi on hetken aikaa seurannut hyvin. Se seurasi periaatteessa aluksi hyvin, mutta kuitenkin hieman pliisusti, ja odotin, tulisiko asennetta vielä vähän lisää, ja sitten Kipi keksikin taas jätättää. Lopetimme seuraamisen siihen ja hetken päästä yritimme uudestaan. Sama juttu. Kun niin kävi kolmannenkin kerran, lähdimme kotiin.

Kipille on selkeästi muodostunut halliin hyvä toimintamalli ja se työskentelee siellä pitkäjänteisesti iltaruokansa eteen. Kun sen nyt vielä saisi yleistämään tämän muihinkin ympäristöihin, niin hyvä. Siitä ollaan vielä kaukana, ja liikkeissäkin on paljon työstämistä. On tärkeää päästä mahdollisimman moniin ympäristöihin treenaamaan, ei olla hetkeen oltukaan muualla kuin kotona tai hallissa.

Kyllä tämä tokosavotta välillä tuntuu vähän liiankin työläältä ja lopputulos epävarmalta. Mutta katsotaan nyt, mitä tästä tulee, kun ei meillä muitakaan harrastuslajeja Kipin kanssa ole ainakaan tällä hetkellä.

Ne nuorena kipujen takia opitut väärät tunnetilat ovat aivan varmasti yksi jarruttava tekijä, mutta tuskin ainoa. Seilaan itse varmaan huomaamattani liikaa harmaalla alueella, vaikka pitäisi olla mustavalkoinen. Olen luultavasti ollut liian kiltti silloin, kun olisi pitänyt osata vaatia. Kipi kun osaa olla pänkki, ja vaikka sillä on herkät hetkensä, niin se on melko ohjaajakova koira. Enemmän ne herkät hetketkin kohdistuvat jotain ympäristötekijää kohtaan. Ei ole helppoa, ei. Pitäisi osata nostaa Kipin motivaatiotasoa ja samalla vaatia siltä enemmän, jos se meinaa mennä siitä mistä aita on matalin, vaikka osaisi asian. Pitäisi tietää, milloin kannattaa vain helpottaa tehtävää ja humputella koulutuksessa enemmän ja milloin pitäisi vaatia. Toisinaan tämä on kohtuullisen helppo päätellä, toisinaan taas kaipaisin ulkopuolisia silmiä, jotka nopeasti lukisivat tilanteen ja tulkitsisivat koiran käytöstä. Tai sellainen suomi-Kipi-suomi-sanakirja voisi myös olla kätevä ;)

Odotin Vinskinkin kanssa aiemmin koulutuksissa käydessäni, että joku osaisi lukea sitä minua paremmin ja tulkita minullekin, miten sitä kannattaisi kouluttaa, että siitä saisi enemmän irti. Mutta eivät kouluttajat, ne huiputkaan, osanneet tulkita Vinskiä minulle, he hämmentyivät sen kanssa. Se vaan on niin omanlaisensa hömppä. Ja nyt minulla on jo toinen bc putkeen, jonka kanssa pähkäilen osittain samoja asioita, kun se ei joissain asioissa toimi ollenkaan kuten keskiverto bc. Ilmeisesti en ole näitä juttuja vielä tarpeeksi pähkäillyt Vinskin kanssa ja tarpeeksi lyönyt päätäni seinään, kun sain toisen samantyyppisen koiran, vieläpä selkäongelmineen kaikkineen?!? Elämä on välillä kummallista...Kipi kyllä irtoaa paljon Vinskiä paremmin ja sillä on enemmän omaa yritteliäisyyttä niin halutessaan, joten eivät ne siinä suhteessa samanlaisia ole.

Itse se varmaan pitää oppia Kipiäkin vielä paremmin kouluttamaan ja tajuamaan. Tänään sain sentään aikaiseksi aloittaa treenipäiväkirjan, joten ehkä jotain järjestelmällisyyttä on tiedossa!

Kun aiemmin tässä kuussa käytiin Piiralla, niin Kipin hoidon aikana siellä kävi myös Vetcaren edustaja haastattelemassa Piiraa heidän E-vitamiinivalmisteensa käyttökokemuksista. Kipi sitten pääsi kuvaan Piiran kanssa ja saimme kuvauspalkkana E-vitamiinia kotiinviemisiksi. Linkki juttuun tässä.

Ja vielä muutama kuva menneiden pakkaspäivien ulkoilusta.