Huoltoa, pakkasta ja koulua

Heti loppiaisen jälkeen viime viikon torstaina reissasimme Piiran vastaanotolle. Se olikin sitten varsinainen naparetki, kun pakkasta oli tuollaiset 25 astetta, ja auto on jostain mystisestä syystä johtuen ihan hirvittävän kylmä pakkasilla. Olin jo melkein perumassa reissua pakkasen takia, kun arvelin, että hoidon hyödyt valuvat osittain hukkaan, kun koirat joutuvat kököttämään kylmässä autossa lähes puolitoista tuntia kestävän kotimatkan ajan. Menimme sitten kuitenkin, koska seuraavaa vapaata aikaa olisi saanut taas monen monta kuukautta jonottaa, ja Kipin huoltoväli oli jo venähtänyt tarpeeksi pitkäksi muutenkin.

Niinpä heitin autoon täkkejä, lampaantaljan ja kuumalla vedellä täytettyjä pulloja, sekä puin koirille takit päälle ja itselle myös kunnon varustuksen. Auton sisälämpötila oli kymmenen asteen korvilla lähdettäessä, koska auto oli ollut piuhassa, mutta laski nopeasti alas eikä ollut enää paljonkaan plussan puolella. Vasta loppumatkasta lämpötila vähän nousi. Onneksi auton sai perillä taaas piuhaan kiinni ja sisätilalämppärin päälle. Koirat pääsivät tietenkin kaikki sisälle lämpimään.

Tällä kertaa käsittelyyn pääsivät Snoopy ja Kipi. Kerroin Snoopyn takapään ongelmista, ja siltä käsiteltiinkin selkää. Selässä oli jäykkyyttä, mutta Piira sai hoidettua sen joustavammaksi. Muuta erityistä ei ollut, taitaa tämä lähinnä jotain iän tuomaa rappeumaa olla eikä välttämättä ollenkaan liity nuorempana hoidettuihin selkävaivoihin. Snoopyn asentotuntoa olen välillä testannut kääntämällä takatassut nurin ja nopeasti Snoopy asennon korjaa, eli hermotus näyttäisi pelaavan. Nivelravinteita Snoopy on syönyt jo vuosia, Neurobion-kuuri jatkuu yhä, ja Norocarpia on tarkoitus kuureittain antaa. Toivottavasti pärjätään näillä eväillä mahdollisimman pitkään.

Sitten oli Kipin vuoro. Se oli lantiosta suora, eikä selässä ollut mitään ihmeellistä, vaikka olin havainnut sen takaliikkeissä ajoittaista outoutta. Rintarangasta se sitten kyllä oli vinossa ja jumissa. Yhdessä vaiheessa Kipi työnsi itsensä osittain hoitoalustan ulkopuolelle ja venytti etupäänsä tosi pitkälle kaarelle. Katsoin jo valppaana, että aikooko se seuraavaksi ujuttautua karkuteille, mutta Piira kielsi puuttumasta asiaan, Kipi kuulemma juuri auttoi lukon avaamisessa. Seuraavaksi hän totesikin, että no niin, nyt lukko aukesi. Kipi oli tästä ja varmaan omasta pätevyydestään niin tohkeissaan, että häntä alkoi vispata ja se olisi kovasti halunnut nousta ylös jakamaan pusuja Piiralle. Suostuttelin sen vielä pysymään aloillaan, mutta pusujen aika tuli kyllä myöhemmin. Piira kertoi jo aiemmin päivällä kastuneensa bordercolliepusuista :D

Piira totesi, ettei Kipi vielä ole kropaltaan aikuinen. Senkin takia se menee jumiin niin helposti uudestaan, sen kroppa vain ei anna anteeksi mitään pikku toilauksiakaan, koska lihaksisto ei ole valmis. Tämä nyt varmaankin selittää myös sen, miksi Vinskin jumitukset ovat helpottaneet iän myötä. Toivottavasti Kipille käy samoin, mutta sen kohdalla on pelkona, että spondyloosi saattaa edetä, ja se tietää huonoa jumitilanteelle :(

Kysyin, mitä kaikkea voisin tehdä, ettei Kipi menisi jumiin ihan niin äkkiä, koska toivoisin, että huoltovälin voisi pitää jonkinlaisissa järkevissä mittasuhteissa. Osittain ihan tuttuja juttuja sain neuvoksi, mutta hyvä näitä on kerrata. Koska Kipi edelleen on toispuoleinen, niin voisimme treenata ylämäkikävelyä siten, että Kipi on oikealla puolellani. Se voisi myös kiertää minua vastapäivään. Voin itse hieroa sitä välillä hellästi, tai harjata kumisualla. Lämpö on tärkeää, eli vaatetta päälle kun sää sitä vaatii. Joskus voisi myös kokeilla, miten Kipi viihtyy saunassa.

Kotiinpaluu naparetkeltä oli vähän ankea, kun taloon ei enää tullut vettä, ja pakkanenkin vain kiristyi illan mittaan. Jäässähän se vesiputki oli, ensimmäistä kertaa täällä asuessa, ja viikko oltiin sitten ilman juoksevaa vettä. Onneksi oli vettä varastossa, mutta joutui sitä viikon mittaan lisääkin paikalle roudaamaan.

Käsittelyn jälkeen oli taas tylsät pari päivää, kun sai lenkkeillä vain kytkettynä ja kovien pakkasten takia hyvin lyhyiksi jäivät ne lenkit. Voi sitä riemua, kun taas pääsi irti.

Kovat pakkaset tulivat aika yllättäen lämpimän ajanjakson perään, ja koirat jopa välillä nostelivat ulkona jalkojaan, vaikka ovat aiemmin hyvin tarenneet pakkasilla. Nyt vain ei ehtinyt tottua pakkasiin pikkuhiljaa, kun mentiin ääripäästä toiseen. Niinpä puinkin koirille takit päälle ulos. Toppatakkeja oli vain yksi, ja se alkoikin olla ongelma, koska vähintään kaksi olisi ollut tarpeen. Snoopylle yksi, koska se on vanha ja takapään jäljellä olevat lihakset on syytä suojata hyvin. Kipille toinen, koska se menee jumiin niin herkästi ja lämpö on sille tärkeää.

Back on Trackit on kaikilla, Snoopylla perusloimi, Vinskillä verkkoloimi ja Kipillä fleece. Verkkoloimi ei paljon pakkasilla lämmitä eikä fleecekään ihan ehkä riitä, lisäksi siihen tarttuu lumi, joten se kastuu. Eikä se paksuinkaan BoT mielestäni vaikuta kovin lämpöiseltä tällaisiin oloihin. Oli siis syytä suunnistaa kauppaan. Harmillisesti sieltä oli myyty hirveästi loppuun koirien talviasusteita. Yhden loimen sitten otin kotiin Kipille sovitettavaksi. Se oli kuitenkin liian iso etuosasta ja vailla säätömahdollisuutta, lisäksi siinä oli lahkeet etujaloille, eikä Kipi olisi sen kanssa kyennnyt kunnolla liikkumaan huonon istuvuuden takia. Niinpä loimi meni palautukseen, eikä kaupassa ollut enää muuta jäljellä kuin yksi tosi suolaisen hintainen malli. Myyjä kuitenkin lupasi siihen vähän alennusta, koska se oli muutenkin tulossa lähiaikoina alennusmyyntiin. Maksoi se silti yli kaksi kertaa enemmän kuin itselleni viimeksi ostamani toppatakki. On tämä koiraharrastus vaan metkaa. En myöskään ole koskaan itse ollut fyssarilla tai osteopaatilla, vaikka aihetta kyllä olisi. Yöt sentään nukun mukavasti Back on Trackin minipeitot niskan ja selän alla, mikä helpottaa kivasti jumeja. Toki minipeitotkin on alun perin ostettu koirille :D Koirat vain eivät juurikaan hakeutuneet niiden päälle nukkumaan, ja yksittäinen peitto on niille aika pienikin, joten tällä verukkeella sain kaapattua peitot omaan käyttööni.

Nyt on sitten Kipillä ja Snoopylla omat toppaloimet, mutta Vinskikin saa niitä joskus lainata, ja Botit ovat myös jatkuvassa ulko- ja sisäkäytössä. Ei koiria ihan joka säällä pueta, mutta kovalla pakkasella tai kovassa tuulessa ainakin, ja silloin, jos joutuvat autossa vähänkään viileällä säällä odottelemaan. Kipin toppaloimi on ollut kivan tuntuinen käytössä ja suojaa hyvin myös kaulan ja koko takaosan.

Koulu alkoi taas tämän viikon keskiviikkona. Sitä ennen piti tehdä etätehtävä siitä, miten voi tunnistaa koiran kivun. Omaa kokemusta aiheesta on kertynyt valitettavankin paljon, joten olisin voinut kirjoittaa tehtävän valmiiksi vaikka yhdeltä istumalta ja omasta päästä. Kertasin kuitenkin aihetta eri lähteistä ja jututin Piiraakin sen tiimoilta ja hyvä niin, jutusta tuli varmasti kattavampi ja monipuolisempi siten.

Tällä viikolla olemme koulussa perehtyneet mm. koirien ruokintaan ja ravintosisällön laskemiseen. Oma-aloitteisesti en tuohon laskemispuoleen varmaan olisi tullut perehtyneeksi, mutta nyt mielenkiinto heräsi ja laskin omien koirieni energian tarpeen ja sen, mitä ne ruoasta todellisuudessa saavat. Ei ollut mikään yksinkertainen tehtävä se, koska koirat syövät niin monipuolisesti, joten ravintoarvoja joutui laskemaan monesta lähteestä. Kuivamuonaa menee vain pieniä määriä täydennysravinnoksi eikä edes päivittäin, kuivamuonasäkistä nuo ravintoarvot olisi paljon helpompi laskea. Nyt joutui miettimään esim. sellaisia asioita, että minkä painoisia kananmunia koirat syövät, jotta pystyi laskemaan niiden ravintoarvon. Esimerkkilaskelman perusteella koirien energian tarve täyttyy hyvin. Silti ne ovat melko laihoja poikia. Niihin vain ei tartu mikään. Pitäisi vielä vähän lisäenergiaa niille jostain kehittää, ja lisääväthän nämä pakkasetkin nyt kulutusta. Lohdutan itseäni sillä, ettei pojilla ainakaan ole ylipainoa rasittamassa niveliä ja selkää.

Koirat pääsivät mukaan kouluun, ja Snoopy oli esimerkkikoirana näyttämässä, miten opetetaan epäsäännöllistä vahvistamista paikalla istumisessa.

Pitihän muidenkin sitten päästä kokeilemaan, koska kyllä ne jo niin meinasivat mielensä pahoittaa. Takana näkyvällä ruokapussilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa :D

Koululla ryhdyin myös kouluttamaan koirilta erästä ongelmakäytöstä pois. Omassa arjessa se ei ole mikään erityisen suuri ongelma tähän asti ollut, joten siksi en ole sitä kovin pontevasti ryhtynyt karsimaan pois. Koirat siis riehaantuvat hirveästi ulos lähtemisestä, haukkuvat ja hyppivät eteisessä odottaessaan oven aukeamista. En nyt erityisesti pidä tästä käytöksestä, mutta olen kuitenkin sietänyt sitä ja ollut laiska paneutumaan asiaan perusteellisest, joskus vähän yrittänyt koiria hillitä, mutta kuuroille korvillehan se on kaikunut. Mielessä on kyllä käynyt, että jos joskus muutamme jonnekin, missä on naapureita ihan vieressä, niin tuollainen käytös ei voi jatkua enää siellä. Mutta nyt tuli ilmeiseksi, että olisi syytä puuttua asiaan hetimmiten, kun koirat koulullakin pistivät ulos lähtiessä härdellin pystyyn.

Ensimmäisen koulupäivän jälkeen treenasin asiaa kotona siten, että poistuin eteisestä heti, kun koirat alkoivat haukkua ja palasin vasta, kun ne hiljenivät. Snoopy ja Vinski eivät tarvinneet montaa toistoa kun ne jo älysivät pysyä koko ajan hiljaa. Mutta Kipi, tuo sinnikäs pikku pirulainen, vaati ainakin 20 toistoa, se vain jatkoi räkyttämistä yksinään. Valitin asiasta opettajalle, ja treenasimmekin sitten koululla hänen valvovan silmänsä alla toisella tavalla, eli koirat tuotiin kahdessa erässä ovelle ja pyydettiin istumaan tai maahan ja odottamaan ja palkittiin namilla hyvästä käytöksestä. Harjoitukseen meni vaivaiset pari minuuttia ja koirien mielentila muuttui hallituksi ja hillityksi, Kipi ei edes ulos päästessään riehaantunut samalla tavalla kuin yleensä. Miten ne ratkaisut usein ovatkin niin simppeleitä ja nenän edessä, mutta niitä ei näe. Ulko-ovea en ole aiemminkaan avannut ennen kuin koirat ovat hiljaa ja aloillaan, mutta ne ovat haukkuneet sillä aikaa, kun olen pukenut, etsinyt remmejä ja tehnyt muita lähtövalmisteluita.

Tänään oli aivan ihana ilma, aurinko paistoi, oli tyyntä eikä pakkasta ollut paljon, joten koirat saivat pitkästä aikaa ulkoilla ilman vaatteita.